sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kyllä se kevät sieltä tulee ajallaan!



 Jatkuvasti ja joka puolelta kuuluu: "Nyt sais jo tää lumen tulo riittää!". Tai: "Voi kun se kevät jo tulisi!" Mä en tajuu, miks porukka on niin kypsiä tähän talveen. Nythän se panee parastaan! Mukavia, muutaman asteen pakkasia, auringon paistetta ja puhtaan valkeita hankia! Hei, kamoon! Tätähän me haluttiin! Muistatteko?




Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on muutaman viikon ajan satanut lunta lähes joka päivä. Minä olen niin nauttinut! On puhdasta ja raikasta, ihanaa!




Välissä oli hieman suojaakin, joten edelliset lumet sulivat tai ainakin painuivat olemattomiin. Minä jo hieman säikähdinkin, että taasko tarvii henkensä kaupalla liukastella. Mutta onneksi satoi uutta lunta!

En oikein saanut lauantaiaamusta tartuttua mihinkään toimeen. Meillä oli menoa iltapäivästä; yksi kummitytöistämme tarjosi 18-vuotiskahvit Kuhmalahden rantasaunalla. Käytimmekin Beiben kanssa ajan ennen kahvitteluja, heeboilemalla ympäri tonttia. Ja nauttimalla auringon iloittelusta!

Näyttää ihan kuin kärryillä ei olisi ajettu koko talvena!




Luonto on niin kaunis, että melkein tulee tiri linssiin! Lumi kimmeltää, kuin se olisi täynnä pieniä timantteja. Joka puolella on ihania yksityiskohtia. Jotenkin on niin pysähtynyttä, odottavaista.

Multasäkit odottaa....

Kasvilavat odottaa...

Vene ja kanootti odottavat...

Ämpäri kaivolla odottaa...


Alppiruusut odottavat lehdet lurpassa.

Kasvari ja sen ympäristö odottaa...

Talikko odottaa tarhuria!

Viiniköynnös sinnittelee!
Paviljonki odottaa kahvittelijoita!

Risuaita odottaa täydennystä.

Siinä sitä olis, jos joku viittis raahata!


Puhdas lumi ja talvinen luonto ovat kuin tyhjä taulukangas, joka odottaa taiteilijan näkemystä. Kevään myötä maalaus alkaa muodostumaan.








Eläimetkin tuntuvat nauttivan näistä leudoista talvipäivistä. Hehku ja Lillis seisoskelevat silmät lurpassa tarhoissaan aurinkoa vasten. Ja pudottavat talvikarvaansa! Ei tarvi mennä kuin parin metrin päähän niistä, niin jo on silmät ja suu täynnä elukan karvaa. Kiva!


Huomatkaa karvatuppo etualalla!

Hehku näyttää, miten sieraimet saa puhtaaksi! ='D



"Tuliko puhdasta?"

Maurikin innostuneena pyörii pitkin pihaa. Kovilla pakkasilla se vaan vinkuu ja tärisee, eikä innostu mistään.


Beibe on Mauria piilossa

Pötkylälle runsas lumi tuottaa hieman haastetta!




Vesi tippuu räystäiltä ja linnut sirkuttaa ja visertää. Tikat koputtelevat sähkötolppien päiden peltisuojuksia.



Malttia nyt siihen kevään odotteluun! Nautitaan sillä välin tästä upeasta lopputalvesta. Keittäkää kuppi kahvia, teetä tai kaakaota. Raahatkaa ulos jokin istuin. Ja lämmintä pyllyn alle, ettei tule pissatulehdusta! Suunnatkaa kasvot kohti aurinkoa ja imekää sen säteitä itseenne. Levätkää, rentoutukaa ja ulkoilkaa ihan rauhassa. Hörpätkää kuumaa juomaanne ja voimaantukaa. Kerätkää voimia, sillä... te tulette niitä tarvitsemaan, kun se kevät ja sen tuoma järkyttävä työmäärä sitten joskus sieltä tulee!


Päät pystyyn!



perjantai 26. helmikuuta 2016

Pähkinäiset juurespihvit. Testissä; juuresleipä!



Näiden pihvien syntyyn oli taas monta juttua matkassa. Beibe ei tuonut työpaikkansa tehtaanmyymälästä minulle valmiskasvispihvejä, Runebergintorttujen leipomisesta oli jäänyt mantelijauhetta ja jääkaapissa oli nahistunut palsternakka ja sellerinpala. Joten, ei muuta kuin pihvien tekoon!


PÄHKINÄISET JUURESPIHVIT  ( noin 10 kappaletta, kasvisten ja pihvienkoosta riippuen)


  • 1 palsternakka
  • 2 porkkanaa
  • nyrkin kokoinen pala mukulaselleriä
  • 1 sipuli
  • 1 chili
  • 1tl suolaa
  • 1tl paprikajauhetta
  • 1dl kreikkalaista jogurttia/tai vastaavaa
  • 2 kananmunaa
  • 1tl oreganoa
  • 1,5dl vehnäjauhoja
  • 0,5-1dl pähkinä- tai mantelijauhetta
  • öljyä ja voita paistamiseen
Pilko sipuli pieneksi ja kuullota se pannulla pikku tilkassa öljyä. Siirrä jäähtymään.
Kuori ja raasta palsternakka, porkkanat ja selleri. Pilko chili pieneksi. Lisää kaikki muut aineet juuresraasteen joukkoon ja sekoita massa hyvin sekaisin.
Muotoile massasta pihvejä kostutetuin käsin. Paista miedolla lämmöllä, välillä käännellen noin 10 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä ja pihvit ruskistuneet kauniisti.


Paistoin pihvit asteen liian tummiksi!  Mutten ihan polttanut!


Syö sellaisenaan, tarjoa perunan ja kermaviilikastikkeen kanssa tai vaikkapa hampurilaispihvinä!

Tarjoiluehdotus! =D


Kasvispihvit ovat kyllä tosi hyviä! Niitä täytyisi tehdä useammin, koska ovat nopeita valmistaakin.

Sitten ihan toiseen aiheeseen. Vuoden vaihteessa nappasin K-kaupasta, heidän Pirkka-ruokalehden. Siinä oli mainos Fazerin, helmikuussa markkinoille tulevasta uutuusleivästä. Olin ihan, että VAU! Vihdoinkin joku yritys on keksinyt käyttää suomalaisia juureksia leipään. Tai siis, onhan porkkanaleipää ja -sämpylöitä ollut, mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan.
Naapurinpitäjän K-marketissa oli sitten tässä taannoin noita kyseisiä juuresleipiä tyrkyllä keskellä käytävää. Siitä sitten kiireissäni nappasin pussin molempia. Sen verran vilaisin tuotesisältöä, ettei E-koodeja näkynyt hirveästi, mutta sen enempää ainesosia en katsonut. Kuin vasta kotona...



Leivät sisältävät kasviksia 34 ja 38 prosenttia. Tästä määrästä juureksia on 19 ja 15  prosenttia. Porkkana-punajuurileivässä, punajuurta on kokonaiset 4 prosenttia. Mitä hittoa! Leipiin on käytetty papusosetta, mistä lähtien se on ollut juures!
Kuitenkin leipää markkinoidaan juuresleipänä. Jos tämän olisin siellä kaupassa huomannut, leivät olisivat jääneet hyllyyn.
Leipien maku ei mielestäni ollut mitenkään erikoinen. Maistuivat tosi tunkkaiselle ja teolliselle. Beibelle riitti pala molempia ja hän sanoi, ettei ole hänen juttunsa. Minä tein parina päivänä leivät mukaan töihin evääksi, mutta sitten luovutin ja syötin kanoille loput. Niille kelpasi!
 Jokainenhan tekee taas omat johtopäätöksensä näistä leivistä. Tämähän oli taas vain minun (ja Beiben) mielipide! Me emme pitäneet, mutta sinä saatat tykätä!
Plussaa kuitenkin leipäpaketin kivasta ulkokuosista!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Ulkoilkaa ja muistakaa tämä: "Eat your greens!"

tiistai 23. helmikuuta 2016

Himoitsen kalaa, kasviksia ja verta!

Niin viekotteleva katse!


Tammikuussa tein inventaariota ruokavarastoistamme. Julistin silloin meille ruuanostokiellon. Ainoastaan kalaa, hedelmiä, vihanneksia ja maitotaloustuotteita saisi ostaa.



Omien ruokavarastojen käyttämisessä on se huono puoli, että täytyy olla tosi suunnitelmallinen. Vaikka pidänkin erittäin paljon meidän ruokapöydän antimien funtsimisesta, arkena se on haastavaa! Ruoka pitää olla sellaista, että se on nopeaa pöydässä. Tämä nyt ei varmaan tullut kenellekkään uutena juttuna!

Sillileipää kahvilassa


Mutta, jos pääset töistä klo 17.30, ei enään siinä vaiheessa päivällistarpeita aleta pakastimesta sulattelemaan. Jos on unohdettu ottaa sulamaan, haetaan kaupasta!

Kalahampparia

Savulohisalaattia

Lättyjä savusilakkatahnalla

savusilakkaleipiä

Frutti di mare pizzaa, ite tehtynä.


Meidän arkiruoka koostuu usein sellaisista ruuista, joita voi syödä monta päivää. Ja minulla on tapana jatkaa ruokia. Esim. kananmunakastikkeeseen seuraavana päivän voi paistaa kalakuutioita. Näin saa kalakastiketta. Lihakeittoon voi heittää nakkeja ja lisää kasviksia. Tai soseuttaa lopun keiton ja jatkaa ruokakermalla tai sulatejuustolla. Makaronimössöstä tehdään makaronilaatikkoa, jne. Minä rakastan sitä, että tähteistä saa loidittua uuden ruuan! Ruokahävikki ja ruuan tuunaaminen on ihan oma lajinsa!


Kalakastiketta

No, ihminenhän on niin kiero otus, että kun sille antaa jonkin takaportin, niin sitähän se käyttää. Tai loikkaa sen kuuluisan aidan, matalimmasta kohtaa!

Kalakeittoa


Koska annoin luvan meille hankkia tiettyjä ruokatarpeita, niin niitähän on sitten tehnyt kokoajan mieli. Eli tässä keississä se on tarkoittanut; käy hakemassa kaupasta ruokaa!

Uunilohella aikas hampaat!


Olen jo miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa, että onko minulla jokin puutos? Television Avarassa luonnossakin, kerran norsut söivät savea joenpenkasta, kun niillä oli jokin kivennäisen puutos.
 Minä olen suorastaan tärissyt kalatiskin edessä, kun on tehnyt niin hirveästi mieli jotain kalaruokaa. Kuolatippa on suupielestäni ihan valahtanut, kun vasta puhuin Beibelle, kuinka ihanaa olisi saada mustaamakkaraa. Vessareissut ovat pitkittyneet, kun olen tuijottanut pytyllä istuessani,  Kodin Pellervo-lehdessä olevaa veripaltun kuvaa ja -ohjetta. Ja voi, kun saisi verilättyjä!



Perheriidan aihettakin oli, kun pyysin Beibeä tuomaan tehtaanmyymälästä kasvispihvejä. Saarioisten kasvispihvit ovat vaan niin hyviä! Vaikka ovatkin valmisruokaa. Aah! Voita pannulle ja pihvit siihen tirisemään, kunnes ovat rapeita ja kullanruskeita. Ei vaan ole kasvispihvejä näkynyt!
 Tyttärellekkin jo kantelin, ettei isänsä tuo minulle kasvispihvejä myymälästä. Hän totesi vaan, että voi kamalaa! Tein sitten kasvispihvejä itse himooni... tuli muuten hyviä. Laitan reseptin jossain vaiheessa blogiin!

Pähkinäiset kasvispihvit


Olenhan minä hieman pakastimia ja kaappejakin saanut tyhjennettyä. Kani on valmistettu ruuaksi ja syöty. Marjoja on mennyt rutkasti. Kesäkurpitsasoseita ja tomaattimurskia olen käyttänyt. Mutta, sikaa ja nautaa on vielä huru mykke.

Frutti di mare, taas!


Mausteet olen saanut lajiteltua, olikin samaa maustetta monta pussia. Kellarin rapusta on säilykkeitä, suolakurkkuja ja sipuleita kulunut kiitettävästi. Mutta kuiva-ainekaappi ei ole paljon tyhjentynyt. Riisit, makarooni ym. odottelevat vuoroaan. Kun ollaan syöty lisäkkeeksi ostoperunaa ja salaattia! Yhden purkin sain pois, kun kuivattu persilja siitä loppui. Mutta, sitten joku meni ja osti paketin nuudeleita ja siinä meni se tyhjä tila sitten.



En uskalla mennä enään kauppaan! Menen hakemaan vessapaperia ja ulos tullessani minulla on lohi kainalossa! Argh! Ja silakoita kassissa! Appelsiineja, greippejä, parsakaalia, kermaa, sulatejuustoja ja vaikka mitä. Ja pakastimet hurisee täynnä tavaraa! Prkl! En sentäs ole ruvennut piilottelemaan ruokia Beibeltä. Vielä...

"Rakas! Olen niin kaivannut sinua!"

"Täytän sinut sitruunalla, chilillä ja kevätsipulilla ja laitan uuniin!"


Todennäköisesti minua vaivaa vain sellainen asia, että jo olemassa olevista raaka-aineista on tylsää tehdä ruokaa. On vaan niin mukavaa selailla blogeista ja lehdistä kaikkia kivoja ruokaohjeita. Ja rakastan ruokashoppailua!
Nyt keväällä korvalla on paljon kaikkee kevyttä ja kivaa kokkailtavaa, juurikin kalasta ja kasviksista. Kaupat ovat väärällään ihania appelsiineja. Ja halvalla! Raskaat liharuuat ovat jotenkin syksyn juttuja!

"Tai paistan sinut medaljongeina!"


En aio kalan ja kasviksien himoissani kuitenkaan luovuttaa! Ainakin yläkerran arkkupakastin on saatava niin tyhjäksi, että sen mahdollinen loppusisältö, mahtuu alakerran kaappipakastimeen. Arkku on sulatettavakin. Mansikkakausi on ihan ovella!

Kalaa on yritetty pilkilläkin. Ei nypyn nyppyä!


Kyllä tää tästä! Eikös kaikissa "kohti parempa elämää-projekteissa", tai tässä tapauksessa; "kohti tyhjempää pakastinta", tuppaa tulemaan niitä takapakkeja?
 Mutta mistä ihmeestä himo veriruokiin kumpuaa? En ehkä edes halua tietää! =D