Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 30. elokuuta 2018

Kesäkurpitsa-halloumipihvit



Käsi pystyyn; kellä kesäkurpitsat pukkaa satoa vielä ihan hulluna? Täällä ainakin nousi tassut pystyyn!
Kanoille olen niitä syöttänyt kilotolkulla ja itsekkin ollaan syöty kesäkurppaa valtavasti. Totta puhuen, ihan joka päivä saisi syödä kesäkurpitsaruokia, jos meinaisi kaikki saada käytettyä.

Mutta onneksi media on tuutannut kesäkurpitsaohjeita tosi paljon, koska "kesäkurpitsatalkoot". Viljelijäthän olivat vähän niinkuin pulassa, kun kesäkurpitsat tuppasivat valmistua kaikki yhtäaikaa. Jopa suuret kauppaketjut lupasivat alentaa myytävän kesäkurpitsan hintaa, alentamatta kuitenkaan tuottajahintoja.

No, meikäläisillä ei ole muita ollut näissä talkoissa kesäkurpitsasatoa tuhoomassa. Tytär on muutamia vienyt omalle perheelleen ja anoppilaansakin niitä kuskannut.
Mutta toisaalta, miksi antaa vaivalla kasvattamaansa ruokaa pois? Kun sen voi itsekin syödä, vaikka hieman kieltämättä alkaa kesäkurpitsaruuat tökkimään!

Olen tehnyt aiempina vuosina tosi paljon juustoisia kesäkurpitsapihvejä. Jostain kumman syystä, en ole niiden ohjetta tänne blogiin laittanut!
Mutta en laita nytkään, koska tein tässä taannoin Yhteishyvä -lehdestä bongaamani kesäkurpitsa-halloumipihvejä. Ne olivat tosi hyviä!



Tämähän on taas niitä "näistä kaikki puhuvat" -ohjeita. Jotenkin vaan tänne "laitakaupungille" puheet tulevat hieman jälkijunassa ja vanhentuneina. Mutta koska näitä kesäkurpitsoja vielä piisaa meillä ja uskon, että monella muullakin on sama tilanne, laitetaampa ohjetta kehiin!

KESÄKURPITSA-HALLOUMIPIHVIT



  • 500 g kesäkurpitsaa
  • 200 g halloumijuustoa(grillijuustoa)
  • 2 kananmunaa
  • öljyä paistamiseen
Raasta kesäkurpitsa ja laita se siivilään valumaan noin puoleksi tunniksi. Painele raastetta muutamia kertoja nesteen irrottamiseksi valumisen aikana.



Raasta halloumijuusto ja yhdistä se kesäkurpitsaraasteen ja kananmunien kanssa kulhossa.

Aineet näihin herkkupihveihin ovat yksinkertaiset!



Paista pannulla molemmin puolin kullanruskeaksi ja tarjoile vaikkapa jonkin kermaviili/jogurttikastikkeen kanssa.




Nämähän olivat todella hyviä! No, paistettu juustoraaste ei voi olla pahaa! 
Mutta... kyllähän nämä olivat tosi hankalia paistettavia. Minä puristelin kesäkurpitsaraasteen niin kuivaksi kuin vaan mahdollista. Kananmuna erottui kokoajan massasta, vaikka kuinka yritin sekoitella massaa aina kun sitä paistoon kauhaisin.

Muna tuppasi erottumaan massasta koko ajan! =(



Paistettaessa, pihvit eivät meinanneet millään pysyä kasassa ja kääntäminen oli tosi vaikeaa. Olin nähnyt, että jotkut olivat tehneet näitä pikkulettupannulla. Minun pannulla saa sellaisia sydämen muotoisia lettuja, joten ajattelin, etten saa ikipäivänä tuota massaa sillä pannulla paistettua. Että ihan isolla pannulla tein noita pihvejä.

Maku kuitenkin oli niin hyvä, että näitä teen toistekkin. Jopa tyttäreni pyysi minulta kesäkurpitsoja, jotta hän saisi näitä tehdä kotonaankin.
Aion laittaa seuraavalla kertaa massaan hieman vehnäjauhoja sitomaan nestettä. Voisi tietysti varmaan maissi- tai perunajauhojakin kokeilla. Kokeilkaahan tekin mitä näistä tykkäätte!


Mutta älkää paistako yhtä mustiksi kuin minä tein! ='D

tiistai 28. elokuuta 2018

Mahtavaa 70 -luvun musiikkia ja rypyt siloittuvat kännyn kameralla!



Kävimme Beiben kanssa Tampere talossa kuuntelemassa meidän lapsuuden musaa. Olemme molemmat syntyneet ihan 70 -luvun alussa ja sen ajan musiikki on kyllä tuttua, mutta ei ehkä kuitenkaan sitä lempimusaa.

Tämä 70's Megakiertue oli Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan kolmas ja viimeinen aikamatkakonsertti. Aikaisemmin olemme käyneet katsomassa Kasarikonsertin ja Ysärikonsertin . Voit käydä lukemassa, mitä niistä pidimme linkeistä!

Meikäläinen oli taas vähän laittanut tällinkiä, oltiinhan sitä nyt menossa kuitenkin kulttuuririentoihin tosi isolle kylälle. Autossa korjailin meikkiä repsikan peilin kautta ja valitin Beibelle, kuinka siinä valossa kaikki juonteet, rypyt ja ihon kolot näkyvät. Vaihdoinkin peilailun kännyn etukameraan ja heti mielestäni näytti naama paremmalta!


Beibelle tätä asiaa peilaillessani hämmästelin. Hän minulle sarkastiseen sävyyn tokaisi, että onkin aina ollut sitä mieltä, että valokuvat valehtelevat. Kiva, mitä sitä nyt turhaan kehumaan!
Mutta pitkässä parisuhteessa totuus tulee miehen suusta!


Oltiin sen verran ajoissa paikan päällä, että ehdittiin nauttimaan lasilliset talon punkkua. Tampere talon punkku on niin hyvää! Syötiimpä pikku leivoskin puokkiin. Sillä ne juonteet saa ainakin siloiteltua!

Olisi ollut kiva pukeutua jotenkin aikakauden mukaan. Mutta totesin taas vessassa itseäni peilaillessa, että oli vuosikymmen mikä tahansa, meikäläinen on aina pimeyden ruhtinatar!

Musta on mun turvaväri!


Konsertin käsiohjelma antoi viitettä, että kovaa settiä oli luvassa! Hieman ihmeteltiin, että klassikkohevikappaleita ei näyttänyt olevan AcDc:n "Highway to Hell":n lisäksi.


Konsertti oli aivan yhtä mahtava, kuin edellisetkin varusmiessoittokunnan vuosikymmenkonsertit. Taitavia, nuoria muusikoita kaikki!
Lavalla oli yli seitsenkymmenpäinen orkesteri monine solisteineen. Varusmiehet olivat edellisten konserttien tapaan tehneet itse kaiken työn tekniikasta lähtien.

Kyllähän konsertista pitää nostaa ainakin heidän versionsa Queenin "Bohemian Rhapsodysta". Ihan huikeaa!
Muutenkin tuo 70 -luvun musiikki sopii hyvin ison orkesterin soitettavaksi. Siinä on niin paljon sellaista vaihtelevuutta ja sinfoniallisia piirteitä. Tulee ihan elokuvamusiikki mieleen.

Meikäläinen kun on sellainen itkijä, kyyneleet valuivat kyllä David Bowien "Starmanin" soidessa. Oli kyllä herkkä versiointi!

Olimme kyllä nuorimmasta päästä tässä konsertissa. Joitakin tosi nuoria näkyi, mutta taisivat olla vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Tai sitten sitä vaan jotenkin pitää muita itseään vanhempana...

Ja toinen kakkupala puokkiin väliajalla!

Virallisen ohjelmiston jälkeen, soittokunta hellitteli meitä vielä parilla extrabiisillä. Konsertin juontajanahan toimi aivan loistava Matti Airaksinen, joka huusikin, että "Mitä me soitetaan?" Eturivihän sen arvasi; Black Sabbath ja "Paranoid" sieltä lähti soimaan!

Eikä siinä vielä kaikki! Orkesteri pisti vielä kirjaimellisesti Tampere talon palamaan lopettamalla konsertin aivan huikeaan Deep Purplen "Burn" tilutukseen. Saatiinhan niitä heviklassikoita sieltä sittenkin .Aivan huikea lopetus, aivan huikealle konsertille!



Jännityksellä jäämme seuraamaan, millaisella ohjelmistolla Puolustusvoimien varusmiessoittokunta tulee ensi vuonna!

Ilma oli oikeasti noin utuinen. Rillit meni ihan huuruun!

Laitan tähän loppuun linkin Aamulehdessä olleesta jutusta,  aivan loistavasta tapahtumasta, mikä järjestettiin Tampereella viime viikolla. Tullikamarin Pakkahuoneella järjestettiin ikäihmisten disco, jossa raikasi niin ikään 70 -luvun musiikki. Siis aivan mahtavaa!



Tälläisiä Mummodiscoja on järjestetty Helsingissä kuulemma jo pari vuotta, mutta nyt tälläinen rantautui Tampereellekkin Arva ry:n järjestämänä.
Tälläisessä tapahtumassa minäkin haluan käydä heittämässä mooveja, sitten kun olen vanha!



Voit käydä lukemassa artikkelin tästä .

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Tajunnanräjäyttävä kesäkurpitsabolognese Meghan Marklen tapaan!


Beibe oli kuullut radio Novasta tässä pari viikkoa sitten, miten aamujuontajat Minna Kuukka ja Aki Linnanahde olivat puhuneet jostain kesäkurpitsapastasta, minkä pitäisi räjäyttää tajunta. Minna Kuukka oli sitä sitten tehnytkin ja he sitten testailivat suorassa lähetyksessä räjähtääkö se tajunta. Tämä pastasoossi oli sellainen, mitä piti hauduttaa monta tuntia ja ainekset olivat yksinkertaiset.
Hyväähän tuo ruoka oli toimittajien mielestä, mutta ei heillä tajunta räjähtänyt.
Koska Beibe kuunteli siis kuulosuojainradiosta työn tuoksinassa tätä ohjelmaa, hänellä meni vähän ohi, että mikä ruoka se oli. Lasagneksi luuli.
Mutta sen hän keskittyneesti kuunteli, että kesäkurpitsasta se oli tehty ja resepti oli ei enempää eikä vähempää, kuin Prinssi Harryn puolison Meghan Marklen.

No, meikäläisenhän piti netistä tämä radio-ohjelma kuunnella ja resepti guuggeloida. Koska kaikki uudet reseptit kesäkurpitsastahan on enemmän kuin tervetulleita tähän talouteen!

Kyse oli siis Meghan Marklen kesäkurpitsabolognesestä, josta kuulemma kaikki kohisevat. En ollut moisesta kohinasta kuullutkaan. Mutta ehkä se onkin peittynyt puiden kohinaan täällä korvessa!
Jos teiltäkin on kohinat ohi menneet, ei hätää, voitte käydä lukemassa artikkelin aiheesta vaikka täältä .

Pakkohan moista oli kokeilla! Ehkä kuitenkin hieman pelonsekaisestikin. Koska onhan se kuitenkin aikas pelottavaakin, jos tajunta tuollain ruokaa syödessä räjähtää. Kun ei muutenkaan ole mikään isoaivoinen yksilö kyseessä ja tajunnan määrä vanhastaankin rajallinen.



KESÄKURPITSABOLOGNESE MEGHAN MARKLEN TAPAAN

  • 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
  • 1 sipuli, paloiteltuna
  • 5 keskikokoista kesäkurpitsaa, paloiteltuna
  • 1,5 dl vettä
  • Kasvisliemikuutio
  • 340 grammaa rigatoni-pastaa
  • Puolikkaan sitruunan mehu
  • 3 dl parmesaania
  • Hyppysellinen kuivattua chiliä
  • Suolaa ja pippuria



  1. Lämmitä öljy kattilassa ja kuullota kuutioitioitua sipulia öljyssä muutamia minuutteja, kunnes se on pehmeää.
  2. Lisää sipulin joukkoon kesäkurpitsat, vesi ja liemikuutio. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Peitä kattila kannella, hiljennä levyn lämpö matalaksi ja keitä seosta neljä tuntia, useasti sekoittaen, kunnes kesäkurpitsat ovat hajonneet muusiksi.
  4. Kun kastike on melkein valmista, keitä rigatonepastaa paketin ohjeen mukaan. Muista lisätä keittoveteen suolaa. Valuta pasta.
  5. Mausta kastiketta vielä kerran tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Purista joukkoon sitruunan mehu ja lisää kuivattu chili.
  6. Lisää joukkoon raastettu parmesaani ja tarjoile heti.

No, mitäs tästä tykättiin? No joo, olihan se ihan hyvää. Tai oikeastaan ihan herkullista! Mutta ei siitä tajunta räjähtänyt!
Maultaan se oli sellaista pehmeää ja mietoa. Tuli mieleen, että lapset varmaan pitäisivät tästä. Täytyy Kuukunalla testata joskus, kun hän soseista siirtyy astetta kökköisempiin ruokiin!


Tein bolognesen muuten ihan ohjeen mukaan, mutta minulla ei ollut kasvisliemikuutioita, joten korvasin sen ihan lihaliemikuutiolla.
Kuivatun chilin laitoin heti hauduttamisen alussa, koska ajattelin sen maustavan niin paremmin soossia.
Meillä ei ollut ensimmäisellä kerralla tuota reseptissä mainittua rigatonepastaa, joten vedettiin ihan sarvimakaroonilla!

Satuin sitten löytämään ihan meidän paikallisesta kyläkaupasta tuota rigatonepastaa ja pakkohan oli kesäkurpitsaboloa sen kanssa kokeilla. Josko se oli se puuttuva ainesosa?




Ei räjähtänyt tajunta vieläkään! Ei vaikka lisäsi oikein emmentalraastetta ja vielä ketsuppiakin päälle!




Hyvää siis oli yhä edelleen, mutta ei se tolla pastalla paremmaksi muuttunut. Päinvaistoin, pidettiin siitä enemmän sarvimakaroonin kanssa syötynä.

Jäin myös miettimään, mikä tuosta soossista tekee bolognesen? Siinähän ei ole klassikkokastikkeen aineksista kuin yhtä, eli sipulia!

No, mitä näitä miettimään! Meghan on saanut prinssinsä näillä ruuillaan pauloihinsa. Mietin vain vielä sitä, että jos olisin moista tarjonnut aikanaan Beibelle, oltaisiinkohan yhdessä? 


Joka tapauksessa, olen tehnyt tätä toistekin. Pakkaseen nimittäin talvenvaralle. Tein sen muuten valmiiksi, mutta en lisännyt vielä parmesanraastetta. Ajattelin, että mitä sitä kallista juustoa pakastamaan, joten lisään sitä sitten kun kastiketta syödään. Ja voihan tuota sössöä tuollaisenaan sitten käyttää vaikka sosekeittojen pohjana. Kesäkurpitsabolognesekeittoa... Meghan Markle, saat käyttää ideaani!

torstai 23. elokuuta 2018

Munakoisovuokaa eli melanzanea kesäkurpitsasta?



Tein tuossa taannoin juustoista munakoisovuokaa eli melanzanea. Se oli todellista herkkua! Voit käydä lukemassa sen postauksen tästä .



No, silloin jo minulla oli mielessä tuleva kesä ja kesäkurpitsat. Olen monesti yrittänyt kasvattaa munakoisoa, siinä kuitenkaan ikinä onnistumatta. Mutta... kesäkurpitsat onnistuvat lähes joka vuosi, tuottaen aina jonkin verran satoa. Joten, silloin munakoisosta tehtyä melanzanea syödessämme, sanoin Beibelle, että teen sitä uudestaan kesällä kesäkurpitsasta. Kokeilen, onnistuuko se siitä ja tulisiko siitä yhtä hyvää kuin munakoisosta, josta se pruukataan oikeasti tehdä.


Hyväähän siitä tuli! Oikeastaan ihan yhtä hyvää kuin "oikeastakin" raaka-aineesta. Tosi paljon vetisempää tosin, vaikka itketin kurpat huolella.


Muutenkin tein melanzanen samoin kuin edellisilläkin kertoja. Mozarellajuustoa minulla ei ollut kuin kolme palloa, mutta ei se makua huonontanut.


Tällä kertaa tein tomaattikastikkeen kokonaisista, säilötyistä kirsikkatomaateista, joita satuin löytämään lähi-Salesta. Rikoin lastalla tomaatteja pienemmäksi kastikkeen kiehuessa. Muuten en kastiketta sen kummemmin soseutellut. Minusta siinä saa olla struktuuria!

Valmista lusikoitavaksi suuhun!

MELANZANE KESÄKURPITSASTA


  • reilu kilo kesäkurpitsoija
  • suolaa
  • öljyä paistamiseen
  • 4 palloa mozzarellajuustoa
  • 2 dl parmesanjuustoraastetta
  • 1/2 punttia tuoretta basilikaa
Tomaattikastike

  • 2 isoa sipulia
  • 6 valkosipulinkynttä
  • öljyä paistamiseen
  • 2 prk hyvää tomaattimurskaa tai kokonaisia (kirsikka)tomaatteja
  • 4 rkl tomaattipureeta
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 rkl balsamicoetikkaa
  • (1 dl punaviiniä)
  • 1 tl kuivattua basilikaa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1/2 punttia tuoretta basilikaa


Viipaloi kesäkurpitsat noin puolen sentin vahvuisiksi viipaleiksi ja ripottele niille maltilla suolaa molemmin puolin.  Itketä kesäkurpitsoita reilu puoli tuntia.

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä pannulla. Lisää tomaattipyree pannulle ja sekoittele sitä hetki sipuleiden kanssa. Lisää muut aineet pannulle ja revi basilikanlehdet joukkoon. Anna kastikkeen porista hiljalleen 30-40 minuuttia. Tarkista maku.


Kuivaa kesäkurpitsanviipaleet huolella talouspaperilla ja paista ne kullanruskeiksi öljyssä pannulla.
Viipaloi mozzarella ja raasta parmesan.


Lado kesäkurpitsaviipaleita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Levitä niille kerros tomaattikastiketta. Kastikkeen päälle mozzarellaviipaleita ja parmesanraastetta. Laita vielä basilikanlehtiä kerroksen päälle.



Jatka näin kole-neljä kerrosta. Kuitenkin niin, että päällimmäiseksi jää kastike-juusto-basilikakerros. Kuorruta vuoka halutessasi korppujauhoilla.


Paista vuokaa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Ripottele vielä valmiin vuuan päälle tuoretta basilikaa. Malta vielä hetki, jotta vuoka hieman vetäytyy ja sitten kimppuun. Varo, ettet polta suutasi ja nauti vuoka vaalean leivän kanssa. Tää on hyvää!

Ei ehkä kaunista ruokaa...

... mutta maku on hyvä!

Mietittiin Beiben kanssa, että mikähän tämän ruuan nimi voisi olla. Melanzane on vähän harhaanjohtava, koska tämä ei ole munakoisosta tehtyä. Mutta ei me keksitty mitään ihmeellistä ja hienoa nimeä, joten olkoon melanzanea kesäkurpitsasta vaan!


Ja sitä paitsi, tuolla juustomäärällä kakkakin varmaan maistuisi hyvältä! ='D

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Aseeton Suomi, uusi Mielensäpahoittaja, pikapiipahdus Lepaan messuille ja Raikku rokkaa ja rakastaa!


Mä ja Kangasala talo!

Tää viikko on ollut yhtä hulinaa ja väsymystä! Töissä on ollut tosi hektistä ja tuuraukseni keittiövastaavana on ollut väsyttävää. Vaikeeta, kun ei oikein osaa! Mutta viikot on menneet ihan hyvin ja nopeasti. Pääasia, että kaikki ovat saaneet jotain suuhunpantavaa ja ovat hengissä! :'D

No, sehän ei riitä, että väsyy töissä, vaan on painettava riennoissa kaiket illat vielä sen päälle. Plus kotihommat. Mutta ei se mitään, haudassa ehtii lepäämään!

Iltariennot alkoivat, kun meidän kaupungin kulttuuritalolla eli Kangasala talolla, oli ennakkoensi-illassa "Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja". Vielä kun Veikkauksen asiakkaina sinne sai kaksi lippua yhden hinnalla, olihan sinne lähdettävä.

Ennen elokuvaa meillä oli tunnin verran aikaa ja namiostosten lisäksi kävimme katsastamassa Kangasalan pääkirjaston Taidetila Terran näyttely .







Tulee tosi harvoin käytyä Kangasala talossa. Muutaman kerran olemme aiemmin käyneet leffassa siellä, mutta konserteissa emme koskaan. Jotenkin ohjelmisto vaan ei ole meille sopivaa, vaikka musiikin suurkuluttajia ollaankin.

Me molemmat pidimme aikanaan Antti Litjan esittämästä Mielensäpahoittajasta ja myöskin koko elokuvasta. Varsinkin Beibe oli vähän mietteissään, miten Heikki Kinnunen sopisi rooliin. Antti Litja on vaan niin henkilöitynyt Mielensäpahoittajaksi!


Huoli oli kuitenkin turha, elokuva oli todella hyvä! Nauru raikasi salissa ja niiskahduksiakin kuului. Ainakin minä jouduin turvautumaan nenäliinaan moneen eri otteeseen!
Elokuva oli mielestämme hieman erilainenkin kuin edeltäjänsä. Hyvin paljon ihmissuhteisiin painottuva ja sellaista sähellystä ei ollut niin paljon. Oikein viihdyttävä ja hyvänmielen elokuva kerta kaikkiaan. Menkää ihmeessä katsomaan!

Torstaina oli vuorossa Lepaan puutarhamessut. Viime vuonna ne jäivät väliin, mutta nyt päätettiin lähteä suoraan töistä käymään siellä.


Olemme käyneet Lepaan messuilla tosi monena vuonna ja pidämme niiden pienuudesta. Nytkään meillä ei ollut kuin pari tuntia aikaa kierrellä, mutta ehdittiin ihan hyvin.



Lepaalla on niin paljon kaikkea katseltavaa. Ja nyt en tarkoita messutarjontaa, vaan miljöötä. Ihania, isoja puita, kasvimaat, istutukset ja hedelmätarhat. Ai että!


Nää säleikköomenapuut ovat ihania!




Harmi vaan, että oltiin kyllä tosi väsyneitä ja ei jaksettu kierrellä tämä vuonna kasvimailla. Mutta ompputarhassa katteltiin ihania punaposkia!

Maissimaalla sentäs käytiin!


Ihastelimme myynnissä olleita kärhöjä ja viinirypäleitä. Ihanasti olivat laittaneet esille kärhöjen kukat ja viinirypäleiden rypäleterttuja sisälle halliin.




Kävimme myös nuuskimassa ihania uutuusyrttejä. Mielenkiintoisia lajikkeita ensi kesää ajatellen!

Okaa tosin meillä kasvaa jo tänä vuonna!

Mutta lakritsisamettikukka... nam!

Koska tosiaan olimme lähteneet töistä suoraan, nälkä kurni kovasti massuissa. Torstain kunniaksi söimme oppilaskunnan pisteellä soppatykillä haudutettua hernekeittoa. Ihanaa, edullista perusruokaa!
Jälkkäriksi söimme Pakkasmarjan marjajäätelöä. Hyvää, mutta en mä sitä kuitenkaan jäätelöön vertaisi. Oli ihan kuin soseutettua marjaa. Aikas tuhtiakin, ainakin tuon hernesopan jälkeen.
Tuota jäätelöä saa kuulemma ihan K- ja S- ryhmän kaupoista. Ihan kokeilemisen arvoinen tuote.



Kyllähän tuolla Lepaalla oli vaikka mitä katseltavaa, mutta meillä noi messut menivät kyllä aikas läpijuoksuksi. Ehdittiin silti näkemään kaikkea kivaa!


Ihana joulukuusi! <3

Ja jouluvalojakin oli esillä!

Lepaan messuthan on enemmän suunnattu alan ammattilaisille. Mutta parin viime vuoden aikana, siellä on otettu harrastajatkin enenevissä määrin huomioon. Tänäkin vuonna siellä oli muutamia taimistoja mukana myymässä tuotteitaan.


Olin päättänyt, että yhtään kukkaa tai perennaa en osta. Mutta aikomus oli joitain puuntaimia hankkia lisää tontille.
Nooh, tuolla Blomqvistin taimiston pisteellä meikä sekosi! Kaikkea niin ihanaa, apua! Eräs asiakas siinä ihastelikin tarjontaa ja myyjä sanoikin, ettei tälläisille messuille kannata minkään tavallisen kanssa lähteäkkään.


Niin sitä taas lähti mukaan muutama taimi, mille sitten ettitään epätoivon vimmalla paikkoja ennen talven tuloa!
Ostettiin kolme marjasinikuusamaa, japaninvaahtera, hapsuharmaaleppä, saskatoon, Lumikki -kirsikka ja tuurenpihlaja. Että näin!

Mä ja tuure!

Perjantaille olikin sitten luvassa festarit! Olin hankkinut yhden päivän lipun Raikku rokkaa ja rakastaa -festareille .


Tälläiset country- ja rockmusiikkiin keskittyvät festarit eivät ole ihan sitä meikäläisen genreä. Mutta minua houkutti nähdä yksi nuoruuden silloinen suosikkibändini Broadcast .
No, Broadcast jäi sitten kuitenkin näkemättä bändin jäsenen sairauskohtauksen takia . Nämähän on näitä asioita, mille vaan ei mitään voi ja toivottavasti ei sitten kuitenkaan ollut mitään vakavampaa.

Pakko mainita, että Broadcastia paikkaamaan päälavalle noussut Electric Beat Orgy oli aivan huikea! Bilebändi vailla vertaa, joka veti Madonnaa, Michael Jacksonia, AcDc:tä ja kaikkea siltä väliltä. Pistäkäähän nimi mieleen!


Ihan mahtava tapahtuma kuitenkin kaikenkaikkiaan! Tunnelma oli ihan täysi kymppi ja seura ihan parasta!

Ja meillä oli niin kivaa!

Festarialuehan oli keskellä Peltolan tilan pihapiiriä. Tapahtuma on paisunut ihan tilan isännän, ystävilleen järjestämistä kekkereistä, paripäiväisiksi festivaaleiksi. Aikaisempina vuosia paikalla on ollut parituhatta kävijää.



Festarialueella oli juomapisteiden lisäksi monia ruokapisteitä. Olihan ne siivet pakko imeskellä, vaikka kaikkea muutakin olisi ollut tarjolla!


Kyllä oli mukava ilta ja tuli paljon nähtyä tuttuja. Mutta kun palauduin kotiin puoli kolmen aikaan lauantaiaamuna, täytyy sanoa, että "Huh huh!" On hauskanpito rankkaa!


Onneksi pääsee taas huomenna töihin lepäämään! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja käykääpä katsastamassa Tanjan arvonta Touhoosi -blogissa . Sieltä voi voittaa itselleen aikakausilehtiä!