Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kuukuna ja suuri kurpitsa!



Muistattekos ne jättikurpitsat mitä meidän kasvimaalla kasvoi kesällä? Ne ei sitten ehtineet kasvamaan niin valmiiksi, että olisivat kovettaneet kuorensa. Joten käyttöön me ei niitä saatu, kun ne lyhistyivät ensimmäisissä pikkupakkasissa.


Mutta onneksi ehdittiin sentäs vähän leikkimään niillä ja ottamaan muutamia ihania kuvia isoista kurpitsoista ja pienestä maajussista!


Mä en melkein kestä tuota suloista maajussia! Vaikka ilma jolloin kuvat otettiin oli aikas viileä, Kuukuna oli yhtä hymyä ja poseerasi ihanasti.


Kuvista tuli mielestäni ihan hyviä, vaikka en ehtinyt niitä paljoakaan suunnittelemaan. Koska ilma oli tosi kylmä ja meillä oli vähän kiirekkin, räpsin kuvat tyyliin viidessä minuutissa.
Jos aikaa olis ollut enemmän, olisin hieman rajannut takana näkyviä juttuja pois kuvista. Nyt niistä ei ole rajattu pois kuin kuvausavustajana toiminut Beibe!


Vähän tälläisiä söpömpiä Halloween kuvia tällä kertaa!


Oikein mukavaa Halloweenia ja tulevaa Pyhäinpäivää kaikille!


maanantai 29. lokakuuta 2018

Mummu ja Kuukuna sylisirkuksessa!



Huomasin loppukesästä Aamulehden harrastusliitteessä Sorin sirkuksen ilmoituksen syksyn kurssitarjonnasta ja siinä lähinnä vauvoille tarkoitetuista sirkuskuskursseista. Hmmm...


Minullahan ei ole mitään hajua sirkustelusta sen enempää, mitä olen joskus ollut esityksiä livenä katsomassa. Tietysti telkkarista on tullut joskus katsottua.


Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että tälläinen vauvasirkus voisi olla kiva juttu! Olisi ihana viedä Kuukunaa johonkin "harrastukseen".


Kysyin luvan lapsen ilmoittamiseksi kurssille tietysti Kuukunan vanhemmilta. Tytär sanoi vaan, että senkus viet!


Ilmoitin siis Kuukunan ja itseni sylisirkus kurssille , joka oli tarkoitettu n.6kk-14kk:n ikäisille vauvoille. Ainut edellytys oli kurssille osallistumiselle oli, että vauva kannattelee päätään.

En voinut tietää, missä vaiheessa Kuukunan kehitys olisi kurssin alkaessa. Mutta koska hän jo ilmoitusaikana istui tuettuna sylissä, ajattelin hänen olevan valmis tuollaiselle kurssille.

Ilme kertoo kaiken!

Tiesin kyllä jo ilmoittaessani meidät, ettei me päästä kuin kolmelle ensimmäselle kerralle neljästä kurssikerrasta. Silti tälläinen lyhytkurssi oli kiva, koska en tiedä olisinko jaksanut sitoutua mihinkään koko syksyn kestävälle kurssille.


Ensimmäisellä kurssikerralla ...

...hänellä oli niin hauskaa!

Vaikka olenkin viikottain tekemisissä lapsenlapseni kanssa ja paljon hänen kanssaa liikenteessä, en ollut aikaisemmin ollut hänen kanssaan kahdestaan liikkeellä. Täytyy kyllä myöntää, että minua jännitti ihan sikana, miten pärjään kahdestaan vauvan kanssa. Siitä meinaan on noin 20 vuotta, kun olen viimeksi ollut liikenteessä kokoonpanolla minä ja vauva!


Kuukuna oli meillä yötä tuolloin ekan kurssikerran aikana ja lähdimme siis aamulla ihan Kuhmalahdesta saakka kohti Tamperetta.

Olin ihan onnessani, että Kuukuna teki kakan kotona. Mutta kun päästiin perille, poikapa oli vetäissyt  silti sellaiset kurat vaippaansa, että!


Onneksi Sorin sirkuksen tiloissa on hyvä ja tilava lastenhoitohuone ja ei muuta kuin vaipan vaihtoon!
Me oltiin oltu Kuukunan kanssa ensimmäiset saapuneet ja kyllä mua nauratti, kun kuudesta kurssilaisesta viisi saapui paikalle kakat housuissa!

Tuo värikäs käärme oli ihan paras juttu pojan mielestä!

Kuukuna on kova poika maistelemaan kaikkea! ='D

Kaikki suun kautta vaan!

Sylisirkuksessa oli lauluja ja loruja, missä mainittiin vauvojen nimet. Vauvat saivat liikkua omien taitojensa mukaan lattian peittävällä ihanan pehmeällä, paksulla patjalla.
Ohjaaja kertoi, että tälläinen vauvasirkustouhu on ihan Suomessa kehitetty juttu!

Ojaaja näytti temput Kertti -nimisellä nukella. Kuukuna hieromassa tuttavuutta!


Minua itseänihän oikein pelottikin, miten minä pärjään taipumattomine polvineni ja kipeiden käsieni kanssa sirkuksessa. Kuukuna kuitenkin painaa jo yli kymmen kiloa!

Olin aivan poikki ekan kerran jälkeen. Mutta selvisin! ='D

Ihan kaikkiin helppoihinkaan akrobatia-asentoihin en taipunutkaan. Ja Kuukunakaan ei pitänyt kaikista liikkeistä. Mutta vauvan ehdoillahan (ja minun!) täällä mentiin ja ei haitannut yhtään, vaikka ei tehtykään mitään. Oltiin vaan matolla ja leikittiin!
Tuo paksu, patajamainen matto olikin ihana minun kulumien, nivelrikon ja rustonpehmentymän runtelemien polvien kanssa. Pystyin konttaamaan sillä pojan perässä niin, ettei se ollut yhtä tuskaa!

Laululeikkien lisäksi, aikuiset istuivat ringissä niin, että jalkaterät olivat yhdessä. Ympyrän keskelle kaadettiin valtava määrä pallomeripalloja ja kasa sifonkihuiveja. Ja vauvat sinne sekaan! Voi sitä värien sekamelskaa ja vauvat eivät oikein tiennyt minkä värisiä palloja olisivat haalineet. Kivoja ja yksinkertaisia leikkejä!

Taas mennään sirkustelemaan!

Eka kerta meni tosi hyvin ja Kuukuna oli ihan innoissaan. Hänellä oli niin hauskaa! Mummu puolestaan oli niin väsynyt että ja lihakset olivat seuraavana päivänä kipeät. En kyllä olisi uskonut, että moisesta lattialla vauvan kanssa möngertämisestä tulee niin kipeäksi!

Mutta toisella kertaa hän oli nukkunut tosi huonosti ja oli hieman kärttyinen ja itkuinen. Hieman ehkä kipeänkin oloinen.

"Boa" jaksoi silti kiinnostaa!

"Hyökkäys!"

Poika ei oikein jaksanut innostua temppuilusta, halusi istua paljon mummun sylissä ja vain katsella. Sehän meikämummulle sopi hyvin. Ihanaa tuollaisen pienen ihmisen läheisyys! <3


Voi rakkaus! 

Minun ajatuksenani oli tälle kurssille ilmoittautuessani, että poika saisi nähdä muita ihmisiä ja samanikäisiä vauvoja. Sekä kohdata uusia tilanteita ja paikkoja. Se mielestäni riittikin hyvin kurssin tavoitteeksi meille. Ei tarvinnut tehdä mitään, jos poika ei halunnut!

Tässä kangaspussissa hän olisi halunnut istua vaikka kuinka kauan.


Pikkunassu on ihan väsynyt!

Me sitten vaan keinuteltiin, syykyteltiin ja osallistuttiin laululeikkeihin. Ei aina tarvi suoritaa niin kauheasti, vaikka "harrastamassa" oltiinkin.

Tuohon punaiseen pussiin olisi voinut aikuinenkin mennä ihan kokonaan.

Toisella kertaa ohjaaja teki temppuradan, mikä sisälsi venyviä kankaita, trapetseja ja lakanoita. Noissa kankaissa olisi voinut keinutella ja jopa mennä vauvan kanssa niinkuin pussin sisään.
En kuitenkaan uskaltanut tunkea itseäni tuonne kangaspussiin. Ensinnäkin pelkäsin, että se repeää painostani. Toiseksi ajattelin, että se venyy lattiaan saakka. Kiva siinä sitten kiikkua pylly maassa. Ja kolmanneksi ajattelin, että jos tuonne sisään saan itseni taittumaan Kuukunan kanssa, sinne me sitten varmaan oltaisiin jäätykin!
Me sitten tyydyttiin kiikuttelemaan ja heijasin ohjaajan kanssa Kuukunaa lakanapussissa. Sitähän on varmaan kotona joka muksulle tehty!

Etummaisessa olisi voinut roikkua jaloistaan. En kokeillut!
Vähän Kuukuna kokeili trapetsilla roikkua.

Kyllähän tuo tuollainen touhu menee ihan vauvan ehdoilla. Missään nimessä ei saa kyllä aikatauluttaa harrastuspäivää, koska ei yhtään tiedä kuinka nopsaan pääsee kotiinkaan lähtemään. On vaipanvaihtoa, kuolattujen vaatteiden vaihtamista ja nälän tyydyttämistä. Onneksi olin tajunnut tämän, enkä tapani mukaan suorittanut. Kuukunalla on hyvä vaikutus mummuun. En yleensäkkään kiirehdi hänen kanssaan ja nautin hänen seurastaan. Hommia jää tekemättä, mutta rakkain menee aina etusijalle!

Kesken tunnin saattaa tulla vaikka ylitsepääsemätön nälkä!

Selvisikin miksi Kuukuna oli ollut niin väsynyt toisella sirkuskerralla; hänelle puhkesi hammas seuraavana päivänä. Ei ihme, että hän oli ollut hieman kipuisen oloinen!

Me sitten tyydyttiin syykyttelemään...

... ja keikuttelemaan jumppapallolla!

Kolmas kerta menikin sitten paljon reippaammin! Joka kurssikerta aloitettiin aloitusleikillä, missä jokainen vanhempi/aikuinen teki vauvan kanssa jonkin liikkeen, samalla lausumalla lapsen nimen. Ja toiset sitten tekivät sen perässä. Esimerkiksi pyörähtämällä vauva sylissään tai jopa hieman heittämällä vauvaa ilmaan. Rajuja temppuja, eikö! ;D

Muut vauvat eivät "Boasta" välittäneet!

Sitten me laulettiin vauvoille ja samalla "jumpattiin" vauvojen käsiä ja jalkoja. Hiveltiin ja siliteltiin vauvoja ja Kuukuna aina rauhoittuikin ihmeellisesti, kun laulu alkoi. Hän on kyllä aina ollut kova tarkkailemaan mitä ympärillä tapahtuu.
Kurssitunnit myös lopetettiin aina rauhoittavaan loppulauluun, minkä aikana vauvojen kehoja siliteltiin.

Kuukuna sai omia "Boan" ihan rauhassa!

Kuukunaa kiinnosti kovasti muut vauvat. Hän oli ainut vauvoista, joka jo liikkui konttaamalla, istui ja seisoi tukien.
Sattuikin hauska tapaus kolmannella kerralla, kun poika pääsi livahtamaan minulta ja konttasi tervehtimään viereistä tyttövauvaa. Pikkuneitihän ei tykännyt yhtään, että Kuukuna tuli aivan hänen naamalleen. Hirveä, kiukkuinen itku ja Kuukuna ihan ilmiselvästi loukkaantui moisesta. Voi sitä lohdutonta pientä miestä, joka sai elämänsä ensimmäiset pakit! Mummun lohdullinen syli, huikka maitoa ja tutti suuhun, niin johan pienen miehen maailma oli taas paljon valoisampi! <3

"Höh! Tytöt on ihan tyhmiä!" ='D

Kolmannella kerralla oli taas ohjelmassa temppurataa, sai leikkiä palloilla ja huiveilla. Samat trapetsit ja kangaskiikut sekä trampoliini. Voi että oli kivaa!

Sorin sirkus oli saanut aikoinaan lahjoituksena 90 -luvulla kuvatun Gladiaattorit -ohjelman lavasteista pehmustettuja, isoja törmäily"juttuja". Niitä kaadettiin lattialle nurinpäin niin, että ne keikkuivat. Vauvat laitettiin niiden päälle ja sitten oltiin "myrskyssä". Tätä me Kuukunan kanssa tehtiin pitkät tovit!


"Boa" piti saada mukaan myrskyävälle alustalle! ='D

Hieman harmitti, että meiltä jäi se viimeinen kerta väliin. Silloin olisi ollut pieni näytös, johon olisi saanut kutsua yleisöksi lähisuvun. Mutta kun meillä, sekä Kuukunan vanhemmilla oli menoa juuri tuona viikonloppuna, piti vaan tyytyä noihin kolmeen kurssikertaan.


Kyllä minulla oli ihania hetkiä Kuukunan kanssa kahdestaan. Eihän hän niistä mitään muista, mutta ehkä hänen kehitykselleen tästä oli jotain hyötyä. Kyllähän sen nyt näki, että hän nautti siitä, kun sai noin vapaasti touhuta. Ja minä sain elämääni yhden kivan kokemuksen lisää!

Ihan väsy jätkä!

Sorin sirkuksella on tarjolla kursseja kaiken ikäisille, vauvoista ihan aikuisiin. Jos kiinnostuit, käy tutustumassa Sorin sirkuksen nettisivuilla.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Ensilumi verhosi Leppämäen!


Surullisten kuusien metsä

Kuuntelin keittiöllä tänään työn ohessa sivukorvalla radiosta miten Jämsän seudulla oli runsaan lumisateen takia liikenne ihan sekaisin. 9- tie oli suljettu ja rekkoja oli jumissa mäissä ja suistuneina tieltä.


Harmittelin, etteivät sanoneet oliko lumisade liikkumassa minne päin. Heti kun alkoi valostumaan ulkona, jatkuvasti kurkin ruokalan ikkunoista että JOKO SATAA!


Aamupäivästä sitä lunta sitten alkoi satamaan. Olin ihan fiiliksissä. Voi kun meilläkin sataisi ja kumpa lumi pysyisi maassa niin kauan, että pääsisin töistä kotiin!


Vuosi vuodelta rakastan lunta enemmän ja enemmän! Koko viikon olin ollut tosi väsynyt ja vaikka edellisyön olin nukkunut huonoiten koko viikolla, lumisateen myötä piristyin ihan mielettömästi.


Lumen tulo on tosi ristiriitaista. Toisaalta se teettää lisää töitä ja hankaloittaa meidän elämää monella eri tapaa.


Mutta sitten se myös merkitsee lepoa. Kun ilmoitin Beibelle, että tää lumisade piristää minua, hän tokaisi happamasti, että sen kyllä huomaa! Beibellä oli ollut tosi raskas työpäivä ja hän ei ollut todellakaan pirteä!

Mauri nauttii takkatulesta!

Beibe kiusasi minua sanomalla, että olen iloinen lumesta siksi, että se tietää puutarhahommien loppua! En kiellä, etteikö hänen sanoissaan olisi perää!


Vaikka tosiaan pakkaset ja lumi tuo omat haasteensa elämään, talvi on minulle nykyään sellaista levon ja rauhoittumisen aikaa.


Rakastan valkoista maisemaa ja sitä että lumi peittää "liiat" yksityiskohdat näkyvistä. Tekee maisemasta tasaisemman ja rauhallisemman katsottavan.

Purjo ei pikkulumista hätkähdä!

Lumen peittämässä maisemassa on jotain samanlaista rauhoittavaa, kuin sammaleisessa kuusimetsässä. Muutamaa väriä eri sävyissä.

Pirun kylmä! ='D

Rakastan sitä, että asun maalla ja rakastan maaseudun talvea. Lapsena ja nuorena asuin Tampereen ydinkeskustassa ja vieläkin on muistissa ne sohjossa rämpimiset. Vaikka silloin talvet olivat kunnon talvia!

Lintujen talviruokinta on aloitettu Leppämäessä!

Voi kun tästäkin talvesta tulisi sellainen "kunnon" talvi. Kivat pakkaset ja kohtuullisesti lunta. Silleen, että päästään tekemään takapihalle pulkkamäkeä ja laskettelemaan Kuukunan kanssa!


Ja että pääsisin lähipelloille ja -metsiin lumikenkäilemään. Seisomaan keskelle ei mitään, hengittämään raikasta talvi-ilmaa ja nauttimaan siitä, ettei missään näy mitään. Ja kumminkin vaikka mitä!

Talvi- kana on nimensä veroinen. Se ei lumesta ollut moksiskaan!

Vaan kävi sitä heti nokkimaan!

Annoin kanoille ulos ruokaa. Talvi sai syödä ihan rauhassa yksin. 
Muut pysyivät sulalla alueella!

Liukasta!

Olen tosi kova palelemaan. Joten on tälläinen talven rakastaminen vähän kummallista! Mutta onhan se ihanaa hakea puita liiteristä, sytyttää takkoihin tulet ja istahtaa juomaan kuppi kuumaa niiden ääreen. Tulee jotenkin sellainen selviytyjä olo!


Mahtaisinkohan rakastaa talvea näin paljon, jos ei olisi muita selkeitä vuodenaikoja. Rakastan oikeastaan niitä kaikkia!


Varsinkin nämä hetket, jolloin vuodenaika selkeästi vaihtuu, ovat ihania!


Harmi vaan, että tämä ei taida olla vielä pysyvä luonnontila ja saan odottaa vielä oikein kunnon talvea ja maassa pysyvää lunta.


Mutta en murehdi sitä tänään, vaan elän hetkessä ja hengitän tätä ihanaa lumista ilmaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille teille!