Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 31. tammikuuta 2019

Näsijärven haltiat; jääveistosmaailma Tampereella!



Olin alkuviikosta liikkeellä Tampereen keskustassa ja ajattelin, että nyt on hyvä hetki käydä tutustumassa jääveistosmaailmaan.


Viime vuonna tälläinen jääveistospuisto on oli Tampereen Ikurissa. Se oli ihan ilmainen ja Ikurin Vireen ylläpitämä. Jää oli nostettu Näsijärvestä ja siitä olivat taiteilijat veistäneet upeita jääveistoksia. Veistokset ovat olleet metsässä ja valaistu polku on johdatellut vierailijoita niiden luo.
Me emme ole koskaan sinne ehtineet, koska jääveistokset ehdittiin ilkivaltaisesti rikkomaan.
Ikurin Pyhäpolku


Nyt jääveistoksia pääsee ihailemaan maaliskuun puoleen väliin saakka(sääolot huomioiden), Tampereella Laikun puistossa . Sinne on pystytetty iso teltta, jonka sisällä jääveistokset ovat.


Jääveistosmaailmaan on sisäänpääsymaksu, 5 euroa aikuiselta ja perhelippu (maks. 2 aikuista ja 3-5 henk.) 10 euroa. Jääveistosmaailman yhteydessä on katettu ulkoilmakahvio.


Minulla kävi siinä mielessä tsäkä, että olin liikkeellä siihen aikaan vuorokaudesta, että olin ihan yksin tuolla teltassa.


Teltassa on hämärää, ainoastaan veistokset ovat valaistut. Tilassa on tosi kylmä ja mystinen musiikki ympäröi vierailijaa. Huikea tunnelma!


Näyttelyn teemana on Näsijärven haltijat. Vaikka minä olen elämäni ensimmäiset 20 vuotta asunut tämän suuren järven rannalla, en tiedä, onko nämä haltijoiden nimet ja tarinat ihan näyttelyä varten keksittyjä. Vai onko tälläisiä haltijoita Näsijärvessä "oikeasti" olemassa?

Tämä oli minun ehdoton lempparini! <3


Oli miten oli, mutta kyllähän tuon näyttelyn toteutus oli hieno. Ja kuinka upean pikkutarkkoja yksityiskohtia veistoksiin oli saatu tehtyä. Nautin kyllä kovasti näyttelystä!




Teltassa kiersi polku, mikä oli reunustettu jäisillä "rotvallikivillä". Veistokset olivat polun varrella ja niitä pääsi katsomaan tosi läheltä.


Keskellä telttaa oli jäästä tehty pitkä seinämä, mihin oli veistetty aivan kuin vesikasveja. Muuallakin oli lyhyempiä seinämiä hienoilla yksityiskohdilla.



Voisin kyllä mennä uudestaankin katsomaan tuon jääveistosnäyttelyn. Minuun se teki kyllä mieleenpainuvan vaikutuksen.

Näkki!

Sen olkapäällä istui sammakko!<3




Sain varmaan sen vuoksi niin voimakkaan kokemuksen ja tunnelman tilassa, että satuin olemaan ainoa asiakas tuolla näyttelyssä. Joten, jos satutte olemaan arkena ja päiväsaikaan liikkeellä Tampereen keskustassa, niin poiketkaa ihmeessä näyttelyssä. Voin vain kuvitella, kuinka paljon porukkaa tuolla on viikonloppuna ja iltaisin!


Teltan ulkopuolella on tosiaan ulkoilmakahvio ja minunkin oli tarkoitus jotain kuumaa hörpätä. Mutta vierailuni aikana alkoi pyryttämään reippaasti ja lumi tuiskutti suoraan kahvion pöytiin. Joten jätin kahvittelut toiseen kertaan.



Lapsiakin oli ajateltu. Teltan ulkopuolella oli kaksi eri kokoista jäästä veistettyä liukumäkeä. Hieman olisi tehnyt mieli mennä pyllymäkeen!


Jääveistosmaailman on toteuttanut Kulttuurikeskus Laikku yhdessä Suomen Jouluvalo oy:n kanssa. https://www.jaateltta.fi/


Vielä lisäys viime hetken uutisesta Aamulehdestä; Perinteinen jääveistospuisto avataan myös Ikuriin tulevana sunnuntaina eli 3.helmikuuta yleisölle. Täytyy varmaan lähteä joku ilta katsomaan Elämän polkua!


Elämän polku -jääveistospuisto Tampereen Ikurissa

maanantai 28. tammikuuta 2019

Pastelliset aamut ja eläinlapsia katsomassa



Nyt on kovia pakkasia ollut ja tälläinen talvesta nauttijakin on ollut kovilla, jotta on pysynyt lämpimänä.


Vaikka ulkona on ihan törkeän kylmä, (tätäkin postausta tehdessä -27 astetta), niin onhan siellä ihan järkyn kaunista!


Koska olen ollut sairauslomalla, olen saanut nauttia näistä ihanista aamuista ja nähdä luonnon kauneuden auringon noustessa. Olenkin paljon miettinyt sitä, että kuinka paljon tälläistä kauneutta menetämme, kun on pakko olla hyödyllinen osa yhteiskuntaamme.


Värit luonnossa on ihanan pastellisävyisiä ja todella kirkkaita hempeydestään huolimatta. Ääriviivat ovat teräviä ja selkeitä.


Jotenkin tuntuu, että tämä on ollut kaunein talvi, mitä muistan. Varmaankin johtunee siitä, että minulla on ollut nyt mahdollisuus sitä havainnoida näin rauhassa.


Olen ollut suurin piirtein koko aikuiselämäni aina tähän kellonaikaan, kun ulkona on tämän näköistä, ikkunattomassa tehdashallissa. Tai iltavuoron jälkeen niin koomassa, ettei juurikaan pysty mitään ympärillään havainnoimaan.


Tuossa yhtenä päivänä Beibelle puhuin tästä luonnon kauneudesta ja siitä, että en muista tälläisiä vaaleanpunaisia taivaita olleen silloin, kun olin lapsi ja nuori. Hän vain totesi, että kyllä näitä aina on ollut. Minä vaan en ole siellä kaupungissa eläessäni niitä huomannut. Voi olla totta tämä!


Kävin saamassa ihanuutta elämääni vierailemalla Beiben siskon perheen luona. Heillä on lampaat alkaneet karitsoimaan. Ja onpa heillä uusi heppakin; puolivuotias Irish cob -rotuinen orivarsa.


Tästä kakarasta tulee sellainen reilut 150 cm säkäkorkeudeltaan ja sille kasvaa tuuhea harja ja tupsut jalkoihin.


Oli kiva huomata, että itselle ei kyllä yhtään tullut hevoskuumetta. Ei ole näköjään aika kullannut muistoja hevosenpidon suhteen. Hyvä niin! Niin ihania kuin ne ovatkin, mutta vain toisten omistamina. Joskus nuorempana tallilla käynnin jälkeen, ei voinut pestä edes käsiä, kun ne haisivat hevoselle. Nyt ei kyllä ollut tätä ongelmaa!


Mutta jos oli heppavarsa söpö, ei silti karitsoja söpömpiä mikään paljon olla voi! Kahdelle uuhelle oli jo syntynyt yhteensä viisi karitsaa.


Tää näytti ihan poronvasalta!

Lampaissa on kyllä jotain sellaista hellyyttä ja pehmeyttä, niin ulkonäöllisesti kuin olemuksellisestikkin. Tälläiset käsittelyyn tottuneet lampaan ovat niin luottavaisia vierastakin ihmistä kohtaan.

Tämä uuhi on meidän lampaiden äiti!

Vitsi, mikä asento nukkua!

Saas nähdä, maaliskuun puolen välin jälkeen meilläkin pitäisi alkaa karitsoja syntymään, jos kaikki on mennyt niinkuin nappiin.

Voi tätä perheidylliä!

Kanien astuttamisiakin hieman suunniteltiin ja ihasteltiin komeaa nuorta urosta, joka jossain vaiheessa saattaa tulla meille riiuureissulle. Katsotaan nyt!


Vaikka ittelläkin noita elukoita on ja niiden kanssa saa viettää kaiken vapaa-aikansa, kyllä sitä saa silti elämyksiä toistenkin eläimistä.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Pihabongaus 2019



Ollaan muutamana aiempana vuonna osallistuttu Birdlife Suomen järjestämään pihabongaukseen. Siinä siis tarkkaillaan tiettyinä päivinä tunnin ajan esimerkiksi omassa pihassa näkyviä lintuja.



Meillä ei yleensä ole näkynyt mitään mainittavia harvinaisuuksia. Eikä näkynyt nytkään!



Mutta olemme kyllä tosi iloisia näistä meidän kemällämme viihtyvistä ihan tavallisistakin tirpoista. Niiden seuraaminen on todella mielenkiintoista!



Kyttäsimme lintuja tunnin verran puolen päivän aikaan. Olimme hieman myöhässä, koska lintulaudoilla olikin ollut jo hieman aiemmin aikas kuhina.



Pyrstötiaiset ja punatulkut ovat meillä hieman harvinaisempia vieraita. Mutta molemmat lajit ilmestyivätkin ruokintapaikoillemme tänään. Ihan kuin kunnioittaakseen tätä tapahtumaa. Huikeaa!

Kyllä siinä pyrstis on selkä edellä!

Punis hieman ujona! =D


Meidän tämän vuoden bongaus-saalis oli: 3 pyrstötiaista, 4 sinitiaista, 5 talitiaista, 2 kuusitiaista, 2 hömötiäista, 1 viherpeippo, 1 pikkuvarpunen, 2 punatulkkua ja 30 keltasirkkua.


Vielä on hetki valoisaa aikaa tehdä lintulaskentaa Pihabongaukseen. Osallistua voit täällä .