sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Näkemiin talvi, vaan ei hyvästi!


31.03.2019



Talvi, talvi... oi talvi!
Meillä on ollut ihanaa aikaa yhdessä.
Olen nauttinut täysin siemauksin sinusta,
ollut onnellinen kanssasi.
Rakastanut sinua sydämestäni.


Olen rakastanut sitä tunnetta, 
kun olet kietonut minut hyiseen syliisi.
Olen kulkenut pimeydessäsi, 
astunut kuutamosi valoon.
Mitään pelkäämättä... turvassa kanssasi.


Olet monesti lohduttanut minua hiljaisuudellasi,
kun olen seissyt keskellä valkeuttasi.
Olen antanut sinun kietoa itseni lumiseen pehmeyteesi.
Olemme olleet yhtä,
sinä rakas talveni, minun kanssani.


Olet suuri rakkauteni!
Saat minut iloiseksi,
rentoutuneeksi 
ja hitaammaksi. 
Sinun seurasi on minulle hyvästä!  


Onko tämän pakko päättyä vielä?
Tuntuu, 
että vastahan me tavattiin pitkästä aikaa.
Viihdyn kanssasi,
enkä haluaisi vielä luopua sinusta.
Nautin meistä!


Tunnemme kuitenkin molemmat levottomuutta.
Sinä olet lähdössä pois 
ja minäkin haikailen vehreyden perään.
Haluat jakaa rakkauteni keväälle
ja minun heikko luonteeni on sen viettelylle altis.


Mutta mene rakkaani iloiten,
mene jonkun toisen rakastettavaksi.
Tiedän,että jonain päivänä tulet takaisin.
Minun luokseni,
minun syleiltäväkseni.



torstai 28. maaliskuuta 2019

Ei piipota, ei!


Kuva meidän pihatieltä pellon yli kasvimaalle päin! Kuva otettu 25.3.

Blogeissa ja Instassa alkaa olemaan kuvia keväisistä ilmiöistä. On kuultu mustarastaan laulua, punarinta nähty, lumikellot ovat kukassa ja Yle Tampere uutisoi ensimmäisestä leskenlehtihavainnosta.

Ulkosaunan takana olevat pihlajat ovat vapautuneet lumen
puristuksesta. Kuva otettu 20.3.

Monissa saiteissa on ollut kuvia ensimmäisistä maasta työntyvistä piipoista. Ja ihan jopa tämän saman Kangasalan kaupungin alueelta!

Toki meilläkin eteläinen talonseinusta on lumesta vapaana!
Tämä ja seuraavat kuvat on otettu 27.3.

Kun töistä Sahalahdelta ajelen kotiin kohti Kuhmalahtea, peltoaukeat alkavat olemaan lumista paljaat. Mutta kun kurvaa "isolta tieltä" kohti Leppämäkeä, on vielä täysi talvi!

Mutta kun katseen kääntää talolta pois päin,

, ei niin keväiseltä enään näytäkkään! Talon edustan kukkapenkki on vielä
paksun lumen alla.

Puolisen metriä kovaa lunta!

Meillä ei montaa kukkapenkkiä olekkaan. Mutta yksikään niistä ei vielä ole lumesta paljaana.

Noiden kivien keskellä on pienemmillä kivillä reunustettu kukkapenkki. Edes niitä
reunakiviä ei vielä näy!

Samoin tämän kukkapenkin isot reunuskivet ovat vielä lumen peitossa.

Ei sen puoleen, ei minulla mikään julmettu kiire ole kevään kanssa! Mutta alkaa kieltämättä hieman kyllästyttämään tämä jatkuva liukkaus. Ylös alas sahaavat lämpötilat jäädyttävät pihaa. Hiekoitussora vaan painuu jään sisään, eikä paljon kulkijaa auta!

Kanalanedustan kaljamat! (Kuulostaa ihan joiltain kekkereiltä! =D)

Tätä kirjoittaessa on kuitenkin lämpö löytänyt tänne Leppämäkeenkin. Ulkona oli päivällä jopa +8 astetta!

Surulliset kuuset on huputettu!

Mutta on jännä nähdä, kuinka kauan kestää tälläisen lumimäärän sulaminen, jos ei yhtään tule sadetta. Tietkin ovat alkaneet routimaan ja maa ei vaan sula ilman vettä. Tai ainakin se kestää kauan.

Metsäpuutarha talonpäädyssä alkaa paljastumaan. Täytyy aloittaa rodojen kastelu!

Kyllähän se kevät tänne Leppämäkeen löytää jossain vaiheessa. Aina tännekkin on kesä sitten loppujen lopuksi tullut!

Näkymä talon takaa pellolle ja kasvimaalle päin. Auratut alueet ovat paljaat,
mutta muuten lunta on ihan reippaasti.

Ja onhan se hauskakin taas huomata, kuinka eri lailla ja aikaan, kevät saapuu pitkin Suomea ja ihan näitä lähiseutujakin.

Liiterin ovelta katsottuna ulkosaunalle päin. Lunta näkyvissä!

Minkäslaisilla malleilla Teillä siellä kevät on? Onko jo keikkuen tullut, vaiko vasta matkalla?

P.S. Kiitos kaikille avustanne, jotka selvensivät asiaa, kun kyselin vaikuttaako Google+ssan kuluttajaversion sulkeminen Bloggerin toimintaan. Poistin postauksen, jottei se aiheuta hämminkiä muissa.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Kuinka paljon viikossa ehtiikään!


Mielenkiintoisen näköinen "uloke" vanhan koivun kyljessä! ='D


Nonniin, talvilomaviikko olisi sitten takana ja viikon ensimmäinen työpäivä takana. Olikin tosi mukava loma! Minun oloani heikensi flunssa ja oikeastaan vasta torstaina alkoi tuntumaan siltä, että olo alkoi normalisoitumaan. Vielä tänäänkin on paksua limaa rööreissä ja nenän limakalvot verillä, mutta "Still alive!".

Töissä tänään todettiin erään myös viime viikolla lomalla olleen kollegan kanssa, että voi, kuinka paljon kaikkea ehtii tekemäänkään viikossa, kun ei tarvitse käydä töissä!

Meillähän ei ollut mitään suuria suunnitelmia lomalle, paitsi pari taidenäyttelyä ja mehiläishoitokurssin toinen osio.
Vampyyreitä käytiinkin katsomassa ja yhdessä toisessakin näyttelyssä käytiin. Siitä myöhemmin.

Täällä käytiin myös lomalla.


Ulkoilua, lähinnä pilkkimistä, oltiin suunniteltu. No, kelit olivat huonot! Ihan kauheaa myrskyä melkein joka päivä. Beibe kerran kävi kokeilemassa, mutta mitään ei saanut ja kylmä tuli!
Minä en edes viitsinyt räkäisenä lähteä jäälle palelemaan.



Muuten ulkoilu täällä meilläpäin on haastavaa. Sivutiet ovat kaljaman ja kuran sekoituksen päällystämät. Pelloilla voi kävellä, kun menee ihan aamusta, jotta hankikantoset kestävät. Metsissä on lunta vielä ja polut ovat tosi liukkaita.
Parina päivänä kuitenkin samoiltiin yhdessä ja erikseen noissa lähimetsissä. No, ei kai sitä todellakaan tarvi virkistyäkseen mihinkään erämaahan lähteä! Minulle ainakin riittää tuo tontintakusmetsä ja ihan oma piha.

Tää on kai nyt sitä rospuuttoaikaa! Mutta kai tässä jossain vaiheessa kelit paranee ja pääsee taas hieman helpommin ja turvallisemmin liikkumaan. Nyt vielä on luntakin niin paljon, että hädin tuskin puiden ympäriltä on sulanut maata näkyviin. Pihassakin on vielä yli haisaappaan varren verran lunta. Että ei todellakaan keväistä vielä!



Hyödynsinkin lumen paljouden ja kovan hangen pinnan. Leikkasin hieman meidän vanhaa 'Antonovka' omenapuuta. Lumen ansiosta yletyin aikas korkealle ja en tarvinnut tikkaita.
Emme ole tätä vanhaa puuta muutamaan vuoteen enään keväisin leikanneet. Se alkaa tekemään ihan hirvittävän paljon villivesaa, jos sitä leikkaa runsaasti keväällä.
Beibe onkin tehnyt sille ns. kesäleikkauksen. Ihan siis nyhtänyt irti tuoreita villivesoja joskus heinäkuun puolen välin jälkeen. Tälleen tehtynä, puun vesojen kasvatus on pysynyt maltillisena.
Nyt tosiaan vai muutamia sisään kasvaneita vesoja poistin. Hieman myös typistin oksankärkiä.


Maltilla leikkasin!


Tytär vietti pari päivää Kuukunan ja Benjan kanssa meillä. Tytär, kuin Kuukunakin ovat olleet flunssaisia ja vietettiinkin mukavia flunssaparantolapäiviä meillä. Nautin todella tälläisistä hiljaisista, "mitään tekemättömistä" päivistä!


Pojat syövät rusinoita! <3

Kauppaan lähdössä!


Nähtiin muuten merikotkakin, kun oltiin pojan ja koirien kanssa pihassa ulkoilemassa. Se lensi meidän tontin yli majesteetillisen näköisenä. On se iso!

Hetki paikoillaan!


Beibe hieman jatkoi navetan purkua. Hän purki vanhan tallin/kanalan/kanilan seinälevyjä ja uusiokäytti ne uuden kasvihuoneen kasvatuslaatikoihin.
Nämä levyt ovat nyt jo ties monennessako tehtävässään. Meille ne tuli aikanaan isäni mukana. Ne olivat olleet aikanaan jollain messuilla Finlayssonin näyttelykojun rakennusaineina. Osalla niistä levytettiin silloinen tallinseinä ja osa jatkaa elämäänsä leikkimökin rungon materiaalina. Nuo tallissa olleet ehtivät siellä palvelemaan 19 vuotta ja kestävät mitä kestävät kasvihuoneessa. Aiomme kyllä ne patolevyllä vuorata.

Kasvimaa uinuu vielä lumen peitossa!

Rakennustarkastaja työssään! =D


Tuli vähän lueskeltua, kattottua elokuvia, nukuttua päikkäreitä ja saunottua meidän ulkosaunalla lähes päivittäin. Ja käytiinhän me siellä kaupungissakin saunomassa !

Saunanraikas!

Tulipa lomalla käytyä myös kampaajalla. Sivusiilin "huolto" ja kulmien värjäys. Autokin katsastettiin. Läpi meni!

Naurettiin mun kanpaajan kanssa, että näytin ihan joltain sarjakuvahahmolta, kun oli värit kulmissa!



Viikonloppu menikin sitten siellä mehiläishoitokurssilla. Kahtena päivänä ihan koulupäivän mittainen putki tiukkaa asiaa!
Mehän ollaan varattu jo loppusyksystä mehiläispesä ja katsotaan nyt saadaanko se. Riippuu niin talvehtimisesta.
Mutta onneksi varattiin ajoissa, koska myöhemmin kyselleille kurssilaisille oli jo myyty eioota.

Kurssi oli Talviaisten vanhalla ala-asteella.
Toi orava oli hiukka pelottava!


Aikas pelottavaa ja jännääkin on tuo ajatus omista mehiläisistä! Lähinnä hoito jännittää, muutenhan ei pörriäisiä pelätä. Ja ei se rahallinenkaan investointi ihan pieni alkuun ole! Että jos ei onnaa ja mehiläiset eivät viihdy, kalliiksi tulee.

Mehiläisten käsittelemää siitepölyä eli perkaa.


Mennään kurssilaisten kanssa vielä huhtikuun alussa tutustumaan mehiläishoitotarvikkeita myyvään paikkaan. Eiköhän asiat selvene viimeistään siellä. Ja sitten loppukeväästä haetaan se pesä kotiin! =O



Beibellä oli viikonloppuna synttäritkin. Ne jäi kunnolla juhlistamatta, koska oli toi kurssi. Beibe ei nyt muutenkaan välitä mistään hirveästä pippaloinnista. Kyselin, että mitä hän haluaa synttärilahjaksi. "Läskisoosia!", oli vastaus ja sitä hän myös sai! Tein kuitenkin pienen kakun, koska Beiben siskon perhe halusi sunnuntaina "tuppautua" kahville.

Japanilaista juustokakkua


Lomalla tuli syötyä hyvin. No, eihän me "huonosti" syödä koskaan! Mutta tuli parina päivänä käytyä ulkona syömässä.

Tortillatorstai kotona!


Tuolla saunareissulla syötiin ne mahtavan makuiset hevosburgerit. Mutta käytiin myös tsekkaamassa kehuttu Pirkkalan Itsudemo . Tolleen keskellä viikkoa oli hyvä käydä, koska olen kuullut ravintolan olevan niin suosittu, että sinne voi viikonloppuisin joutua jonottamaan.



Tarjolla olevat sushit ja ruuat olivat tosi kauniita ja hienosti aseteltu. Mutta... kun me ei olla mitään järkkyjä sushifaneja, ei kyllä wau-elämystä saatu nytkään. Vaikea kuvitella, että missään voi olla tajunnan räjäyttävän hyvää sushia. Onhan se kuitenkin vain riisiä rullalla tai kökkönä, lisänä raakaa kalaa, pala kurkkua tms..



No, friteerattu sushi oli aikas hyvää! Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka kakka voisi olla hyvää, kun sen rasvassa uppopaistaa! ;'D
Ravintolassa oli kyllä tarjolla myös kinukkiruokaa ja jälkkäreitä. Beibe tykkäsi kiinalaisesta tosi paljon ja minä vaniljajätskistä!

Kauniita jälkkärisusheja, mutta maistuivat pahalle! =(


Oli kyllä ihana olla yhdessä lomalla! Nyt onkin sitten todellinen pudotus arkeen, kun ollaan Beiben kanssa eri vuoroissa. Mutta neljän päivän päästä on onneksi taas viikonloppu!



Näihin tunnelmiin! Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! <3

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Maalta kaupunkiin... saunomaan!




Saimme Beiben kummipojalta ja hänen puolisoltaan joululahjaksi pääsyliput saunaan. Kyllä, saunaan ja vieläpä sellaiseen yleiseen saunaan!


Vaikka minä olen syntyperäinen tamperelainen, en juurikaan ole koskaan noissa lukuisissa Tampereen seudun yleisissä saunoissa käynyt. Eikä ole Beibelläkään kokemusta, joten kohta oltaisiin sitten yhtä uutta kokemusta rikkaampia!


Tiesittekö muuten, että Tampere on julistautunut saunapääkaupungiksi ?


Vapaaliput olivat Tullin saunaan ,mikä sijaitsee Tampereen Tullinaukion laitamilla, ihan lähellä Tornihotellia. Eli tälläisen maalaisen mielestä, ei niin houkutteleva sijainti saunomiseen!


Mutta avoimin mielin vaan ja kyllä täytyy sanoa, että oli ihana, rentouttava ja hyvää mieltä tuova kokemus.


Vastaanotosta saimme mukaamme ämpärit, missä oli laudeliina, pyyhe ja peltimuki vedenjuontia varten.



Tullin sauna mainostaa itseään matalan kynnyksen ja täyden palvelun saunaksi. Sinulla ei tarvitse olla kuin rahapussi mukana tullessasi saunomaan. Voit peseytyä, virkistäytyä ja ruokailla samassa paikassa.
Meillä oli omat uikkarit mukanamme, mutta sellaisetkin olisi saanut lainaan paikan päältä. Saunat ovat sekasaunoja, joten niissä ollaan uikkarit päällä.

Tilassa oli kaksi neliskanttista hirsistä kasattua saunaa.
Toinen iso sauna ja toinen sitten vähän pienempi.
Isosta saunasta oli pieni ikkuna ravintolan puolelle.

Ensikertalaisina saimme todella hyvän opastuksen saunomisen iloihin. Vastaanotosta ostimme matkaan mukaan saunajuomat. Myös alkoholilliset juomat olivat saunaosastolla sallittuja, koska anniskelualue ulottui sinne asti. Saunaosaston ovenpielessä oli tarjoilijan kutsunappi, jos virvokkeet loppuivat kesken. Näin sait uuden juoman saunalle, eikä tarvinnut lähteä ravintelin puolelle hillumaan hikisenä uikkareissa.



Meillä kävi siinä mielessä tsäkä, ettei saunomassa ollut meidän lisäksemme kuin kolmen naisen porukka. Koska tilassa oli kaksi saunaa, naisporukka nautti löylyistä toisessa ja me toisessa. Olikin mukavaa, että saatiin toinen sauna ihan yksityiskäyttöön. Voitiin nauttia ihan rauhassa ja vähän samalla juhlistaa Beiben synttäreitä.



Saunat ja koko saunaosasto oli todella siisti ja viihtyisä. Ja tilassa tuoksui ihanasti hirsi ja löylyt. Me nautittiin kyllä todella paljon! Mutta jos paikalla olisi ollut enemmän porukkaa, en tiedä olisiko silloin ollut näin viihtyisää.


Perheen pienimmätkin oli huomioitu leluin...

... ja täyttettävine vesialtaineen.

Lastauslaiturista oli tehty vilvoittelu paikka. Joten ulos pääsi käymään löylyjen välissä. Hieman oli hämmentävä, mutta aikas hauska kokemus istua moisessa paikassa uikkarit päällä. Toki vilpola oli aidattu läpinäkymättömillä teräslevyillä, ettei ohikulkijat päässeet saunan terassille tirkistelemään.

Vilttejä oli tarjolla lämmikkeeksi terassille




Pulujen karkoitin haukka!


Näkymä saunan vilpolasta!

Suihkutiloissa oli aikasmoinen arsenaali kaikenlaisia shampoita, hoitoaineita ja suihkusaippuoita. Myös ihon- ja hiustenhoitotuotteita oli käytettäväksi. Joten, todellakaan et tarvitse mitään moisia saunareissullesi mukaan!




Pukeutusmistilakin oli kivalla lailla sellainen tehdastyylinen ja pelkistetty. Naulakoita vaatteille oli reilusti, lukittavat pikkukaapit tärkeimmille tavaroille ja peileillä vuoratut seinät. Ei ainakaan tarvinnut jonottaa peilin eteen!


Saunaosastolla oli myös erillinen oleskeluhuone, missä pystyi vilvoittelemaan/rentoutumaan löylyjen välissä tai jälkeen. Mekin istuimme siellä hetken saunomisen jälkeen ja tutustuimme ruokalistaan. Saunomisesta tuli ihan hirveä nälkä!




Tullin saunan on saunomisen lisäksi viihtyisän näköinen ja oloinen bistrotyyppinen ravintola. He käyttävät paljon paikallisten tuottajien tuotteita ja lähiruokaa. Ja muutenkin kotimaisia raaka-aineita.

Ravintolan puolella oli sen verran asiakkaita, etten viitsinyt
kuvata. Mutta taustalla näkyy toinen sauna ja sen ikkuna
ravintolan puolelle.

Olin pyhästi ajatellut, että syön jotain "spessua" ja listalla olikin esimerkiksi 3 ja 5 ruokalajin yllätysmenu. No, ehkä sitten ensi kerralla, koska olimme jo ehtineet kuolaamaan saunan puolella listoilta maukkaan kuuloisia burgereita. Joten me valitsimme molemmat Saunan burgerit ranuilla. Pihvinä oli 100%:sti kotimaista hevosenlihaa.

Törkeen hyvä hamppari!

Paikka mainostaa burgereitaan kaupungin parhaiksi. Tähän en ota kantaa, mutta hampurilainen oli kyllä todella maukas. Ja ranujen kanssa tarjolla ollut savu-wiskimajoneesi... voi luoja kuinka hyvää!


Kaikenkaikkiaan kokemuksesta jäi hirvittävän hyvä mieli! En tiedä, olisiko tuollaiseen paikkaan tullut mentyä, ellei oltaisi lahjakortteja saatu. Mutta nyt kun ollaan käyty, ainakin syömässä käydään toistekkin.
Ja miksei tuo saunominenkin olisi kivaa kaveriporukassa. Tai kun on joskus likkojen kesken vaikkapa ostoksilla tai jotain. Ja loistava lahjaidea jollekulle saunomisesta pitävälle!

Vessakopissa kaktuskoriste! <3