Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 8. marraskuuta 2019

Mitä tänään koulussa opit?


Reipas koululainen!


Pari kulunutta viikkoa koulussa on ollut kyllä täynnä oppia. Siitä saa kiittää kyllä ihan vain ja ainoastaan meidän luokan oppilaita. Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että me saisimme jotain tietoa ja taitoa edes jostain.

Meidän tapa opiskellahan on itseohjautuvaa. Se on ollut todella vaikeaa ja haastavaa meille, jotka opiskelemme sellaista käsityöläisalaa kuin luonnonvaratuottaja. Mutta kyllä luonto-ohjaajiksi suuntautuvillakin on vaikeuksia ilman opetusta löytää suuntaa opinnoilleen.

Olen joutunut vaihtamaan omia valinnaisaineitakin sellaisiksi, missä voin käyttää tätä 20 vuoden aikana harrastuneisuudesta ja 30 vuoden työelämästä hankkimaani tietoa. Olin valinnut ensin sellaisia, mitä haluaisin oppia. Mutta nyt on kyllä käynyt selväksi, että oppia ei koululta heru, jos sitä ei itse hanki jostain muualta.
Joten, e-perusteista olen yrittänyt soveltaa opintoni niin, että selviän minulla jo olevalla tiedolla tulevista näytöistä.

Olen ollut pettynyt opinahjoni tapaan kouluttaa ihmisiä. Tiesin kyllä kouluun hakiessani, että tälläinen opiskelumalli on nyt uutena otettu käyttöön ja yrittäjyyttä painotetaan kovasti. Mutta... muilla aloilla on kyllä ihan opetustakin. Miettikääs esimerkiksi ravintola- tai eläintenhoitoaloja. Jos niillä ei olisi opetusta ja ennen ruokaa tekemätön tai eläimiä hoitamaton alkaisi itsenäisesti alaa opiskelemaan. Miltä kuulostaisi? Mielestäni omaa alaani voi verrata ihan hyvin näihin. Luontoalalla tarvitaan opetusta lainsäädännöistä, villiyrteistä, kosmetiikasta, luonnontuotteiden jatkojalostamisesta, viljelemisestä, keräämisestä jne, jne.

Repsikkana reppu ja
tietokone.


On mielestäni jotenkin väärin, että joudun muualta hankkimalla tiedolla valmistumaan koulusta ja koulu saa siitä klooriaa. En ole ainut opiskelija, niin luokaltani, kuin muiltakin, joka on tätä mieltä, että tämä nyt ei toimi näin. Ilmaisin asian aikas ponnekkaasti ja sain vähän muiltakin tukea. Ensi viikolla on palaveri asiasta. Joko tälle opettamattomuudelle tulee jotain parannusta. Tai sitten minut erotetaan koulusta!

Me ollaan nyt kovin yritetty miettiä, mitä oppia me tarvitaan. On ollut haastavaa koko ajan katsoa niitä e-perusteita ja sovittaa niitä tarpeisiin. Meillä kaikilla on vähän erilaiset tavoitteet valmistumiseemme ja valinnaisetkin eroavat ainakin osittain.
Olemme etsineet asiantuntijoita, lähetelleet säpöö ja pyytäneet tarjouksia. Samalla etsitään kaikenlaisia luentoja ja tapahtumia, mistä voisimme saada tietoa ja oppia.



Tälläisessä tilaisuudessa kävimmekin viime viikolla. Tapahtuma oli osa villiyrteistä bisnestä -hanketta ja luento koski luonnontuotteiden tuotteistamisesta.
Oli kyllä hyvä luento, missä oli konkreettisia esimerkkejä. Vertailimme erilaisia jo olemassa olevia elintarvikkeita, missä oli luonnontuotteita käytetty. Mukana oli myös esitteitä ihan oikeista tapahtumistakin.
Saimme myös hyviä vinkkejä omien mahdollisten tuotteidemme pakkaamiseen, niiden merkitsemiseen ja yleensä siihen, mikä on myyvää. Mutta tämäkin oppi piti itse käydä Hämeenlinnassa saakka hakemassa.



Oppia saatiin erikoisryhmien ohjaamisesta oikein roppakaupalla projektista, mikä oli myös viime viikolla. Olimme pienellä porukalla suunnitelleet projektin, missä kutsuttiin koulumme takana olevista ryhmäperhepäiväkodeista 1-3 vuotiaat lapset pieneen luontoaiheiseen tapahtumaan koululle.

Vaahtokarkkitikkujen
vuolemista


Rytmikapulat korissa
valmiina.


Tunnin tapahtuma sisälsi pienen narulla ohjatun metsäpolun, missä oli retkeilyaiheisia tavaroita lasten tunnistettavaksi, kaksi käpyjenheittopistettä, musiikkihetken ja makkaran, sekä vaahtokarkkien paistoa kodassa.





Minulla oli vastuualueena käpyjen hankinta, rytmikapuloiden teko, sekä vaahtokarkkitikkujen vuolu. Lisäksi oli pitämässä toista käpyjenheittopistettä ja tietysti ohjasin, sekä avustin muissa pisteissä.

Minä ja lehmä pidettiin
toista heittopistettä.


Tapahtuma sujui todella hyvin! Lapset jaksoivat hirmu hyvin ja kukaan ei saanut itku-potku-raivareita. Pöllön hukkaamat retkivarusteet löytyivät, kävyt menivät suunnilleen ämpäreihin, laulut tulivat luritettua rytmikapuloiden säestämänä ja eväät maistuivat.




Suurin oppi meille ohjaajille oli todellakin se, että noin pienille lapsille ohjelman ei tarvitse olla mitenkään maata mullistavaa. Sekä näin pienten asiakkaiden mittasuhteet ja liikkuvuus on otettava huomioon.

Vähän ehkä väsyneen
näköinen kissa!

💜



Jaamme osaamistamme toisillemme. Minä pidin jokunen viikko sitten kalloluennon muille. Raahasin meidän kallokokoelman helmiä koululle, kerroin eläinten kallojen käsittelystä ja tekemisestä, lainsäädännöstä ja näytin kuvia. Oli tosi kivaa ja yleisö oli innoissaan. Saimme aikaan hyvää keskustelua ja kiinnostus oli kovaa. Kalloja kuvattiin ja ihasteltiin. Minä sain hyvää kokemusta tälläisestä esitelmöinnistä.



Itse esitelmiöitsijä!😁


Tällä viikolla eräs luokkakaveri johti meidät havukranssien teon saloihin. Olimme varanneet kukkapuolen luokan ja kävimme keräämässä luvan kanssa koulun alueelta kranssintekotarpeet.
Minäkään en ole koskaan aiemmin kranssia tehnyt. Ei ole koskaan ollut tarvetta, kun Beiben sisko on jäkäläkransseilla meitä lahjonut, sekä olen havukransseja ostanut koululaisilta. Mutta eihän se nyt ole huono taito osata tämäkään.






Ylpeä kranssin tekijä.
Huomatkaa jalkojen
asento!


Meidän pakollisiin oppeihin kuuluu kestävä kehitys. Siltä pohjalta aloimme suunnittelemaan ainakin nyt jonkin aikaa joka keskiviikko kokoontuvaa kestävän kehityksen kässäkerhoa. Tavoitteena olisi käyttää tekeleisiimme jo olemassa olevia materiaaleja. Uuden ostamista yritetään välttää ja nyt se onnistuu aika hyvin, kun itsellemme tehdään. Se jolla on jotain ylimääräistä matskua kotona, tuo sitä kaikkien käyttöön.
Tällä viikolla teimme mehiläisvahakääreitä eli kestokelmuja, sekä siivous/pesu/tiskiliinoja. Oli ihan mahtavaa yhdessä touhuamista ja meillä oli tosi kivaa!

Kestokelmuja




Minäkään en ole koskaan aiemmin käyttänyt saumuria ja se oli tosi jännää. Minun rättini olivat kaikki ihan muotopuolia, mutta annoin saumurin viedä minua. Niinpä räteistä tuli hyvinkin persoonallisia!
Melkein alkoi tekemään mieli omaa saumuria. Mutta sitten verrattiin saumuria yhden luokkakaverin kanssa lapsenlapsiin. Niiden kanssa on ihana viettää aikaa, mutta on mukavaa, kun ei tarvitse ottaa täyttä vastuuta. Nauttia vain seurasta ja antaa mennä!
Niinpä minäkin ajattelin, että taidampa käyttää saumuria vain kässäkerhossa, jossa on osaavia käsiä auttamassa, kun lanka pääseen neulasta tai tulee jotain muita ongelmia.
Ensi viikolla suunnitelmissa on tehdä kässäkerhossa ainakin sytykeruusuja ja kestohedelmäpusseja. Ihanaa!




Kyllähän nämä touhut kuulostavat vähän kaksi vuotta kestävältä kansalaisopiston kurssilta. Mutta meillä monella on valinnaisena koristemateriaalien kerääminen ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen, sekä kädentaidoissa osaaminen ja ohjaaminen. Tämä kässäkerhoilu tukee ainakin näitä tuon kestävän kehityksen lisäksi.

Olen minä koulun puolesta saanut oppia tietotekniikkaan. Opettaja on oikein hyvä ja kärsivällinen. Olen taas käynyt excelkurssilla ja power pointtiakin on harjoiteltu. Mutta tulen silti reputtamaan tentin. Viime tentistä sain 2/24 pistettä. Uudesta tentistä en tule kyllä sen parempia pisteitä saamaan. Mutta kaipa tässä kahden vuoden aikana kun näitä digipajoja vaan sisällyttää opintoihinsa, niin jossain vaiheessa tentistäkin sitten läpi pääsen. Tietysti, onhan sekin mahdollisuus olemassa, että en pääse ja valmistumiseni luonnonvaratuottajaksi tyssää digitaalisuuden oppimattomuuteeni.



Opetuksen puutteesta purnaamisesta huolimatta nautin ihan täysillä tästä opiskelusta! Mieli piristyy koko ajan lisää ja huomaan, ettei vastoinkäymisetkään lannista intoa koulunkäymiseen. Uskon kuitenkin, että asiat järjestyvät jotenkin. Jos eivät koulun puolesta, minun täytyy itse tehdä vain sitten ihan älyttömästi hommia, että valmistun ammattitaitoisena.

Koiralenkin varrelta
kuvattu maisema


Postauksen otsikko on Pelle Miljoonan biisin nimi. Siinä lauletaan näin:

"Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen?
Mitä tänään maailmasta opit, tyttö silkkihapsinen?

Että on myös toinen maailma, vapaa uskomusten kahleista
Ja puhdas totuuksien valheista, puhun todellisesta vapaudesta"


Minusta tuntuu, että olen löytämässä tätä maailmaa! Hyvää viikonloppua Teille kaikille!



10 kommenttia:

  1. Tuollaiset tapahtumat on niin kivoja ja lapsilla on ollut varmasti hauskaa! Ihanan havukranssin teit. Harmi lukea että opetus on tuollaista, Tsemppiä kovasti opiskeluun! Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihanaa, kun lapset innostuivat sellaisestakin asiasta kuin käpy!
      Havukranssin teko oli tosi terapeuttista, kuin noi muutkin kässäilyt.

      Joo, opetus on kait nykyään joka paikassa tälläistä sekoilua. Pistää vaan miettimään, että miksi on edes kouluja? Kun kaikki kuitenkin sen opin itse hankkii mistä nyt sattuu saamaan. Suomen todistus- ja tittelikäytäntö kait sitten edellyttää jotain instanssia sen virallisen tutkintopaperin kirjoittamaan.

      Hyvällä tsemillä tässä kuitenkin mennään! Kivaa viikonloppua sinullekkin!

      Poista
  2. Ai hel*etti kun ihan vihaksi pistää tämä nykyinen koulutussysteemi!!! Onneksi teillä on kuitenkin toisenne ja olettekin aivan mahtavia juttuja siellä kehitelleet. Ihan olen kateellinen tosta teidän kässäkerhosta, hitsi jos asuisin lähempänä tunkisin itseni sinne mukaan!! Oliskohan täälläkin jollain porukalla mahdollista jotain vastaavaa kehitellä... toisaalta olen niin jämähtänyt neljän seinän sisälle tänne kotiin, en tapaa nykyään enää ketään missään.

    Oon muuten ihan samaa miettinyt, että toi saumuri olis niin kiva... ja päätynyt siihen, että en sit ehkä kuitenkaan hommaa. Mutta tollanen kimppasaumurointi olis just ihan mahtavaa!

    Aattelin sellasta, että toisaalta nyt kun te kehittelette itse kaikenlaisia juttuja, teistä tulee toisaalta tosi monitoimisia ohjaajia erilaisiin luva-tuottajan juttuihin. Ja sitten taas toisaalta ne siellä opetuspuolella aattelee, että nonni, kattokaas, ite ne keksii mitä pitää tehdä, eihän meidän siis jatkossakaan tarvii vaivata päätämme tän opettamisen tiimoilta..... aaaaargh!!

    Meillä oli tosi rajallista se, mitä valinnaisia sai ottaa. Opetusta ei ollut tarjolla juuri mistään, joten tosiaan jos olis jotain halunnut ottaa, olis ihan itse pitänyt hommata paikka, jossa sitä asiaa voi oppia ja sitten tehdä siellä se näyttö. Vaikeaksi vetää, etenkin kun opettajillakaan ei ollut sitten välttis niistä paikoista edes tietoa. Meidän opet etenkin tokana vuonna oli jotenkin erityisen suuntautuneita vaan siihen ohjaamiseen (luonto-ohjaaja) ja se maailman ihanin Ketunpesän Mila opetti sitä luva-asiaa, mutta ei enää tokana vuonna juurikaan ollut koululla edes. Mua olis kiinnostanut tosi kovasti just nuo mainitsemasi erityisryhmät (aattelin ensisijaisesti just lapsia) ja sitten ne kädentaidot myös, vaikka en koe todella olevani mikään kädentaitaja, mutta just tuollaset kuvaamasi kaltaiset asiat olis niin ihania puuhia tehdä. Jotenkin tuntuu, että haluja tehdä sitä sun tätä olis mullakin ollut, mutta ei annettu tehdä - kun en sitten saanut tehdä siitä ympäristönhoitajastakaan sitä näyttöä lopuksi, mistä olin kaiken muun teoriapuolekin jo tehnyt... Mutta meillä moni asia meni perseelleen niiden opevaihdosten myötä, oma intokin jotenkin laantui sen vuoksi aika paljon.

    Tähän ihmisiä todella nykyään opetetaan, että itse pitää ohjautua, hankkia harkkapaikat ja näköjään ne opitkin, voi per*e sentään. Mun kuopus opiskelee eläintenhoitajaksi ja niillä on (luojan kiitos) erittäin pätevää opetusta kyll tuolla Salpauksessa ja sitä on ihan kunnolla. Ihan on oikeat koulupäivät, pitkät harkat ja niihin harkkapaikkoihin oikeesti vaatimukset, millaiset ees kelpaa. Minä ite luistelin omat harkkani amiksessa (eli just nää viimesimmät opinnot) läpi kyllä niin omalaatuisesti, mua jotenkin ahdistaa (siis oikeesti tulee ahdistunut olo ajatuksestakin, että "olen jumissa"... vaikea selittää...) se työnteko joten sanoin heti, että en tee täysiä päiviä enkä täysiä viikkoja.... opin kannalta ei tietty ihan parasta, mutta toisaalta oon muutenkin sen osa-aikatyön kannattaja. Tyttöni sen sijaan joutuu paiskimaan todella pitkiä harkkapäiviä, osa on siis 10-tuntisiakin...

    Tsemppiä taistoon sinne, toivottavasti palaveri tuottaa tulosta ja saatte parempaa opetusta jatkossa. Muistakaa ilmaista myös se, että "paha kello kauas kuuluu"... että jos jatkossakin haluavat oppilaita, kannattais teitä nyt kohdella hyvin että viette maailmalle sitä tietoa, että se on mahtava paikka, eikä sitä, että siellä ei opeteta!

    Ihaninta kuitenkin on se, että oot niin hyvällä fiiliksellä noin muuten ja ilo palaa elämään!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tää haastavaa on. Minäkin olen oppia hakenut sitten ihan omalla rahalla. Tosin olisin kyllä varmaan kurssittanut itseäni muutenkin, mutta olen hankkinut noita oppikirjoja luonnontuotteista. Satanen niihinkin sitten meni että paukahti!

      Hieman pelottaa sellainen juttu, että vetääkö tässä ittensä ihan piippuun näitä projekteja suunnetellessa ja kuinka paljon niitä ideoita sitten riittää. Onko takki ja pää ihan tyhjä, kun valmistuu ja sitten kun sitä pitäisi oikein urakalla alkaa touhuamaan ihan työkseen? Kyllä päättäjien pitäisi tälläisenkiin asiaan kyllä puuttua. Opiskelijat ovat ihan uupuneita valmistuessaan. Lukioiden asioihin on herätty, mutta ammatillinen koulutus on jäänyt tässä asiassa huomiotta. Vaikka onhan tästä opettamattomuudesta ollu mediassa.

      Meiltähän lähti myös se valkku, joka oli noihin luva-asioihin perehtynyt ja niistä tiesi tosi paljon. Ollaan kyllä ihan oman onnemme ja tietomme varassa. Mutta en kyllä enään yhtään ihmettele, että opettajtkin väsyvät ja kriisiytyvät. Tämä maailma alkaa olemaan kyllä aivan sairas paikka!

      En ihan hirvittävästi jaksa mitään positiivisia ajatuksia suoda tuota palaveria kohtaan. Toivottavasti edes siihen tulisi jotain parannusta, että meille osoitettaisiin joku paikka, missä voisimme näitä luvä-asiota tehdä. Kun sellainenkin puuttuu. Pitäisi opetella tuotteistamaan luonnontuotteita ammattimaisesti, mutta ei ole tiloja. Kyllähän minä nyt helvetti soikoon osaan esim. nokkosta kerätä, kuivata ja tehdä siitä kaikkea kotioloissa. Mutta nyt onkin kyse ammattimaisesta toiminnasta!

      Katsotaan nyt, mitä ensi viikko tuo tullessaan! Periksi en anna prkle!

      Poista
  3. Vai semmoseksi on mennyt opiskelu. On varmaan jotain sinnepäin muullakin alallla. Toivottavasti innostus riittää opetuksen etsimiseen, ja riittäähän se. Motivaatio oppimiseen on oltava kova, miten sitten monilla nuorilla lienee. Ja kyllä se tietotekniikkakin alkaa sujua.
    Hyvin mielenkiintoisen mukavalta tuo sun juttu vaikuttaa, mitä ootte siellä tehneet.
    Toivottavasti saatte jotain opetusta vielä koulustakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että motivoitunut ja innostunut pitää olla. Muuten on vielä vaikeampaa.
      Kaipa se digitaalisuuskin sujumaan alkaa. Jotenkin vaan vieläkin en näe exceliä tulevaisuudessa tarvitsevani.

      Poista
  4. Kieltämättä hieman ihmetyttää nämä tämän päivän opetussysteemit. Aikuisopiskelussa vielä jotenkin ymmärtää itseohjautuvuudet ja muut jutut, mutta miten lasten ja nuorten ollessa kyseessä. Veljeni ihmettelee tyttärensä lukion käyntiä. Oppitunteja on todella vähän, koulussa ei joka päivä edes käydä, eikä oppilaat saa palautetta tehtävistä eikä kokeista. Lapset ovat ihan pihalla ja haluaisivat enemmän ohjausta ja opetusta. Jo ensimmäisellä luokalla pitäisi miettiä tulevaisuuden opintoja ja valita aineet sen mukaan, miksi isona aikoo. Vaikeaa, kun ei yhtään itsekään tiedä.
    Mielenkiintoiselta tuo opiskelusi näistä negatiivisista puolista huolimatta kuulostaa. Tsemppiä jatkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tälläistä systeemiä olen kuullut näiden seutujen lukioissa käytettävän. Oppilaat joutuvat ottamaan toistensa oppimisesta vastuuta paritehtävissä. Jos pariksi osuu sellainen, jota ei kiinnosta, tai muuten on vaikeuksia, toinen joutuu kantamaan vastuun molemmista.

      Olen ollut suorastaan vihainen siitä, että minun pitää itse haeskella kaikki tieto itse. Koulun kanta on se, että jos he antavat meille "kaiken valmiina", meistä ei tule hyviä yrittäjiä. Minä taas olen sitä mieltä, että kun perusteet käydään läpi, ne kasvattavat ideoita ja innostusta. Mutta mistäs minä mitään tästä elämästä tiedän!

      Kiitos tsempeistä! Niitä tarvitaan! <3

      Poista
  5. Jokseenkin pelottavaa, että koulunkäynti etenee jatkuvasti aina vaan enemmän tuohon "opi itsenäsi" suuntaan. Minä kävin sairaanhoitajakoulun 2009-2012 ja olin jo silloin sitä mieltä, että valitettavasti alalla on vaan asioita, jotka jonkun pitää kertoa eikä lähettää minua sairaalaan ja sattuman kautta saada sitä selville siellä. Mutta koulu oli silloin sitä mieltä, että oppimisen vastuu on oppilaalla? Toki niinkin, mutta.....
    Ja mitä edemmäs ajassa mennään, sitä useammin tätä kuulee. Nyt kun ohjaan itse sh-opiskelijoita, on pelottavaa miten vähän ne tietää ennen kuin tulevat sairaalaan. Siis kärjistäen ne suunnilleen kuvittelee, että siellä vaan tehdään lääkkeitä ja sitten kirjoitellaan tietokoneella. Ne on ihan pöyristyneitä tajutessaan, että siellä on sairaita ihmisiä..... *tähän silmien pyörittely hymiö*

    On jotenkin hirveän harmi, että opiskelu muutetaan tällaiseksi omatoimiseksi, koska jollain tasolla koen, että siitä myös jotkut luistavat sitten sen matalimman kautta läpi toisten tehdessä enemmän ja tehokkaammin töitä - ja molempien silti saavan saman arvostuksen ammatissa. Epäreilua minusta.

    Hyvä kun olette puuttuneet asiaan.
    Tsemppiä opiskeluun!! Ainakin kuulostaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ihan oikeasti kuulin, että terkkariopiskelijat opettelevat rokottamista ja verinäytteen ottoa teoriassa. Eli kotona netistä lukemalla ja videoita katsomalla!

      Kyllä hävettää kertoa, mistä olen sitten joskus valmistuttuani paperini saanut. Jo nyt olen kuullut, että tuolta valmistuneita tietyn alan opiskelijoita ei pidetä ammattitaitoisina.
      Ollaan yritetty kovasti saada selville, mitä kursseja muissa alan oppilaitoksissa on ja nyt sitten vaan yritetään keksiä, miten me hoidetaan opiskelujamme. Koulun linjaushan on se, että asiantuntijoita saa vain niihin asioihin, mitä ei osaa.

      Tämä asiaan puuttuminen ja tyytymättömyyden ilmaiseminen on saanut kyllä koulun puolesta negatiivisen vastaanoton. Meille on ilmoitettu jyrkästi, että jos ei tämä tapa toimi itselle, voi vaihtaa koulua. Piste!
      Meistäkin on moni sellaisessa tilanteessa, ettei tämä ole mahdollista. Muut koulut ovat ihan hirmu kaukana ja monella opiskelun kustantaa joku taho, esim. vakuutusyhtiö.
      Sekin on ihmetyttänyt, kun koulu siihen yrittäjyyteen kannustaa. Sitten kun se saa asiakkailtaan palautetta, että sen palveluihin ei olla tyytyväisiä, vastaus on tämä. Millaisen kuvan/opin tämä saattaa antaa joillekkin opiskelijoille? Jyrää vain omaa yritysideaasi, vaikka se olisi kuinka paska? Sitä, että asiakas on aina väärässä?

      Kiitos sinullekkin tsempeistä! Kyllä tästä selviän, niin kuin kaikesta muustakin tähän asti!

      Poista