tag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post480915667763698695..comments2024-03-04T23:02:24.555+02:00Comments on Rakkautta ja maan antimia: Havahtumisia normaaliin olotilaan, syksyisiin lapsuuden haju- ja makumuistoihin ja uusia luomassa! Ohje juurespihveihin!markettahttp://www.blogger.com/profile/10816218347364577676noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-33840228535603733742019-10-19T20:19:05.007+03:002019-10-19T20:19:05.007+03:00Ainakin tämä koulu tuntuu ihan mun jutulta. Vaikka...Ainakin tämä koulu tuntuu ihan mun jutulta. Vaikka siinä onkin niitä ikäviäkin puolia, mistä en tykkää. Mutta aihe mitä opiskelen on <3!<br /><br />Meillä tytär aina sanoo jossain vaiheessa loppukesää, että nyt haisee ihan syksylle. Hän on myös ollut paljon ulkona leikkimässä täällä maalla pimeässä kavereiden kanssa. Ja se on kyllä ihan totta, että jossain vaiheessa tuuleen tulee sellainen syksyn haju.<br /><br />Joo, noi pensaiden alla ryömimiset on tuttuja ja se mullan, sekä maatuvien lehtien haju vaatteissa, kun illalla sitten kotiin mentiin. Ai että, ihania muistoja!<br /><br />Ihan oikein, että pidät omista periaatteistasi ruuan suhteen kiinni. Kyllähän teilläkin varmaan muutkin osaavat sitä ruokaa laittaa. Ja ainahan voi tehdä jonkin yhteisen kastikepohjan esim. ja siitä soveltaa jokaisen makuun.<br /><br />Älä suotta murehdi sillä, ettet ole makumuistoja lapsillesi antanut. Kyllä minä uskon, että hekin joitain asioita lämmöllä lapsuuden kodistaan muistelevat, oli se ruokaa tai jotain muuta!<br /><br />Ihanaa viikonloppua sinullekkin! <3markettahttps://www.blogger.com/profile/10816218347364577676noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-91058041593588211312019-10-19T20:11:10.612+03:002019-10-19T20:11:10.612+03:00Minähän syytin vaihdevuosia myös oireistani. Kunne...Minähän syytin vaihdevuosia myös oireistani. Kunnes ne lääkärin toimesta tyrmättiin. Joo, esivaihdevuodet ovat meneillään, mutta ei kuulemma oireile näin kuin minun kaikki vaivani ovat olleet. Ja kyllä minä sen itsekin tunnistan nyt.<br />Olen aina ollut aikas suorasanainen ja se on joitakin loukannutkin. En kuitenkaan mielestäni ole ollut ilkeä, korkeintaan realistinen. Mutta olen kyllä saanut siitäkin kuulla, että kun sanon niin suoraan. Miksi pitäisi kierrellä? En jaksa sellaista tekopyhää turhanpäiväisyyttä. Mutta tosiaan ilkeä ei tahallaan saa olla ja siihen olen pyrkinyt.<br /><br />Tein ihan samaa tuossa kuluneen vuoden aikana kuin sinä. Karsin yhteydenpitoa sellaisiin ihmisiin, jotka loivat turhaan negatiivisuutta ja veivät minusta energiaa. Terveenä sellainen ei haittaa ja ikävistä kohtaamisista toipuu. Mutta kun mieli on maassa, sellainen vien vähäisetkin voimat. <br /><br />Olen myös opetellut armollisuutta itseäni kohtaan. Koska en jaksa niin kuin nuorena ja terveenä, olen antanut itselleni aikaa levolle. Ja siitäkin huomaa, että alkaa tervehtymään, koska lepo auttaa. Tuossa vuosi sitten mikään uni ei riittänyt ja en pystynyt päikkäreitä nukkumaan. Nyt välillä tuntuu ajoittain jopa virkeältä! ='Dmarkettahttps://www.blogger.com/profile/10816218347364577676noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-59627048906100616542019-10-19T20:02:58.177+03:002019-10-19T20:02:58.177+03:00Jotenkin tämä työteon malli on mennyt siihen, että...Jotenkin tämä työteon malli on mennyt siihen, että hyvistä työntekijöistä revitään kaikki irti. Jotenkin sitä luulisi, että kun teet työsi hyvin, siitä palkittaisiin jollain muullakin, kuin saamalla lisää töitä. Kyllä meinaan huomas, että jos reippaasti sait työsi tehtyä ja vaikka erehdyit jollekkin pysähtyä juttelemaan, niin johan oli esimies kärkkäänä komentamassa uusiin töihin. Ihan pyllystä tuollainen!<br /><br />On ollut jotenkin niin ihanan rentoa, kun on pystynyt koulunkäynnin ohessa vähän suunnittelemaan elämäänsä niin, ettei jokaiseen liikahdukseensa tarvitse työnanatjalta lupaa. Esimerkiksi silloin kun Hehku -lehmä sairastui, riitti ilmoitus vastuuvalmentajalle, etten pääse tulemaan kouluun sinä päivänä. Jos olisin ollut ansiotyössäni, en todennäköisesti olisi saanut pekkasvapaata soittamalla. Olisin joutunut todennäköisesti kuuntelemaan, kuinka paljon on töitä sinä päivänä ja niin edelleen.<br /><br />Ihania makumuistoja sinulla! Ja herkullisen kuuloisia. Minäkin joitakin jaksoja tuota Makumuistoja sarjaa katselin. Ihan kivoja juttuja siinä!markettahttps://www.blogger.com/profile/10816218347364577676noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-80975460152881963612019-10-18T18:11:17.860+03:002019-10-18T18:11:17.860+03:00Ihana kuulla, että uupumus on alkanut helpottaa! T...Ihana kuulla, että uupumus on alkanut helpottaa! Tosi hienoa, että lähdit uudelle tielle ja se tuntuu olevan kaikella tavalla ihan sun juttu. ♥<br /><br />Mulla on ihan sama tuoksumuisto lapsuudesta tuo syksyn lehtien tuoksu. Just niissä puiston lehtikasoissa olen itsekin hyppinyt (haravoijat varmaan tykkäsi, kun ne isot kasat löytyi aamulla peuhattuna levälleen...) ja joka syksy se tuoksu tuo mieleeni myös hämärtyvän ja viilenevän syysillan, kun kavereiden kanssa leikittiin tai pelattiin jotain, jossa piti piiloutua ja muistan esimerkiksi ryömineeni jossain pensaikossa lehtien seassa. Se on ihana muisto ja syksyn lehtien tuoksu on yksi ihanimpia tuoksuja, mitä tiedän!<br /><br />Ruokamuistoja mulla ei suuremmin kyllä taida olla. Enkä oo tainnut niitä lapsillenikaan suuremmin välittää... Nämä mun ruokarajoitteet (ihan ite tehdyt) on viime vuosina rajanneet tosi paljon sitä, mitä meillä yleensäkin syödään. Se toisaalta ärsyttää mua, mutta en vaan haluaisi antaa periksi. Lapset onkin omilleen muutettuaan eläneet alkuun lähes vain kanaruoilla, joita mamma ei ole suostunut moneen vuoteen tekemään...<br /><br />Hyvää viikonloppua Marketta! ♥<br /><br /><br />Helihttps://www.blogger.com/profile/02185818639716137496noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-26653133945703195312019-10-18T16:50:19.302+03:002019-10-18T16:50:19.302+03:00Nuo kuvaamasi asiat tunnistan itsessäni jossain mä...Nuo kuvaamasi asiat tunnistan itsessäni jossain määrin. Olen todella väsynyt, mikään unen määrä ei riitä. Olen tietyllä tavalla kriittisempi asioiden suhteen. Aikonaan saatoin vain itsekseni pohtia, että miksi tuokin asia tehdään noin kummallisesti ja vaikeasti!?Nyt sanon sen ääneen! Aina siitä ei tietty tykätä ja joku voi sanoa, että olen negatiivisempi?!? Olin aivan superkiltti ihminen ennen. Liian kiltti, se oli vain opittu rooli, jota vedin. En enää jaksa ihmisiä, jotka vain vievät energiaa, jätän heidät taakseni olivat he sitten sukulaisia, naapureita tai muita tuttuja. Olen tajunnut, että minunkin aikani on arvokasta, en enää tuhlaa sitä keneen tahansa. Kaikenlaisia fyysisiä tuntemuksia on paljon. Loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen, että poden vaihdevuosia! Se helpotti oloa suuresti. Tämä on ihan normaalia naisen elämää. Joskus se menee ohi. Voin levätä enemmän, ottaa nokosia! Jotenkin löysin itseni uudestaan ja tykkään tästä paljon vahvemmasta minusta! Tillariinahttps://www.blogger.com/profile/07200725562513545380noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-34276628710454192202019-10-18T13:52:53.704+03:002019-10-18T13:52:53.704+03:00Hienosti kirjoitit kokemuksiasi uupumisesta, miten...Hienosti kirjoitit kokemuksiasi uupumisesta, miten sitä ei ite ensin tajuakaan. Oon kyllä ollu tuonne tippumassa minäkin, eikä ole tarvinnut edes pitkään olla liian raskaassa työssäkään. Määräaikaisuus on sitten "pelastanut".<br />Makumuistoja ohjelmakin tuli joku aika sitten TVstä. Jonkinverran katselin sitä. <br />Itellä tulee mieleen äidin tekemät ruisleivät ja lanttukukot, nam ja mikä tuoksu! Sitten hän teki niinkuin riisikukkosia, pellille taikina ja riisipuuro päälle, koko pellillinen. Sellaista ei ole tullut tehtyä pitkiin aikoinin. Monta vuotta on lanttukonkin teosta aikaa, olen kyllä tehnyt sitäkin.Emiliehttps://www.blogger.com/profile/16473916673115569601noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-11051112372219087232019-10-17T17:15:35.253+03:002019-10-17T17:15:35.253+03:00Totta! Sitä vaan on sellainen kuin on, vaikka olis...Totta! Sitä vaan on sellainen kuin on, vaikka olisi ihan nurinpäin. Varsinkin jos siihen olotilaan pääsee luiskahtamaan silleen pikkuhiljaa. <br /><br />Ai että joo! Silakkapihvit ennen vanhaan kertostaloissa! Kyllä tiedettiin koko rappukäytävässä jos jossain asunnossa niitä paistettiin!🤣markettahttps://www.blogger.com/profile/10816218347364577676noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8242753970234291225.post-84765345485721054562019-10-17T14:50:09.188+03:002019-10-17T14:50:09.188+03:00Kepeät kuvat ja painavaa tekstiä. On ihminen niin ...Kepeät kuvat ja painavaa tekstiä. On ihminen niin kumma otus ja moninainen että harvoin sitä tulee pohdittua itseään ihan tosissaan, ulkopuolisen silmin. Hienoa että vointisi on parempi <3 Mulla makumuistoista ehkäpä kaikkein suurin on äidin silakkapihvit, niitä kun paistettiin oli joka räppänä huoneistossa auki, oli käry melkoinen (kerrostalossa ei ollut liesituulettimia). Mutta kyllä ne vaan maistuivat perunamuusin kanssa niin hyviltä <3Onneli Winterhttps://www.blogger.com/profile/02761348090551170794noreply@blogger.com