Perunaprojekti. Ja miten siinä sitten kävikään...

Helmikuussa kirjoittelin perunanistutusprojektistani. Löysin kellarista 4 itänyttä perunaa, jotka lätkäisin ruukkuihin kasvamaan. Se juttu löytyy täältä. Ja koska perunat lähtivät kivasti kasvuun, laajensin kokeilujani bataattiin. Ja siitäkin jaoin juttua. Maaliskuussa perunan varret olivatkin jo sitten vallanneet kotimme ja bataatitkin hieman tehneet itua. Koska peruna vaatii sellaiset 10 viikkoa kasvuaikaa tehdäkseen satoa, päätin ajoittaa sadonkorjuun vapulle. Ajankohta sopi muutenkin hyvin, koska vappuna on suuri juhlapäivä. Nimittäin minun ja Beiben parisuhteen vuosipäivä. Tänä vappuna tuli täyteen 21 vuotta yhdessä oloa! Ei paskempi aihe syödä itse kasvatettua varhaisperunaa!
Emme kuitenkaan olleet kovinkaan optimistisia sadon runsauden suhteen. Koska perunat olivat kasvattaneet niin valtaisat varret, ajattelimme kaiken kasvuvoiman menneen niihin. Mutta katsomallahan se selviäisi!
Raahattiin ruukut ulos kasvilavan päälle ja kipattiin. Jumankauta! Mullan seassa pilkahti pienen perunan kylki! Wau!

Nam!

Ensimmäisessä ruukussa oli neljä ihan kivan kokoista mommoa ja yksi ihan pikkanen. Toiveikkuus nousi meissä ja kumosimme loputkin ruukut. Mutta siihen se huippusato sitten tyrehtyikin. Yhdessä ruukussa oli kolme ja kahdessa ruukussa yksi kummassakin. Jokatapauksessa saimme kymmenen perunaa. Ateriahan näistä tulisi!
Kai sitä kuitenkin täytyy laittaa lisää perunaa peltoon kasvamaan. Ei näillä talven yli selvitä!

"Jättisato"

Olinkin jo etukäteen suunnitellut "menyyn". Perunat keittäisin ja  tekisin uppomunia. Perunat ja munat saisivat kylkeensä sulatettua voita ja hyvää silliä.

Kiehuu!

  Näin sitten teinkin. Ja tuli kyllä ihan itkettävän hyvää! Minun sydämeni läikähtää tälläisestä ruuasta. Joskus mietin tätä elämääni ja sitä, että onko tässä mitään järkeä. Sitten tulee tälläinen hetki ja tiedän, miksi tätä teen!
Viikko sitten oli jossain sanomalehdessä juttu varhaisperunoista, jotka maksoivat 26,90e/kg. Niitä sitten kauhisteltiin ja siunailtiin, jotta ostaisiko kukaan niitä. Jutussa kauppias sanoi, että kyllä ne kaupaksi menevät.
Meidän ikkunalla kasvaneiden perunoiden arvoa ei voi rahassa määritellä, vaikkeivät ne mitään tulleet maksamaankaan!

Käsite lähiruoka, sai taas aivan uuden merkityksen. Ikkunalaudalta hellalle on noin kolme metriä. Ei enään paljon lähempänä tuotettua ruokaa voi syödä! Ja munathan oli tietysi omien kanojen. Sekin on jollain tapaa ilahduttavaa tietää kanan nimi, jonka munaa syö. Joitakin ihmisiä sellainen saattaa ahdistaa, muttei minua.
 Silli ja voi eivät olleet itse tehtyjä/pyydettyjä. Mutta hei, aina ei voi saada kaikkea! Ruohosipuli oli kuitenkin omalta kasvimaalta.

Ja eihän vappu olisi ollut mitään ilman simaa ja munkkeja!

                                                Ihanaa vappuviikonloppua Teille kaikille!



Bataattien kuulumisista sitten tuonnempana...

Tervetuloa Marika! Tulen poikkeamaan piakkoin vastavierailulla!