Satoa pukkaa ja varastot täyttyvät!

Olen hävettävän vähän postannut siitä, mitä meidän kasvimaalle ja kasvihuoneelle kuuluu! Jotenkin omavaraistelu itse kasvatetun ruuan suhteen on niin itsestään selvää meille, että sitä ei edes pidä mitenkään kiinnostavana. Hauska juttu sinänsä, koska juurikin omavaraistelu on ollut aina blogini peruskivi.

Ollaan oltu lähes omavaraisia polttopuistamme
tämän 20 Leppämäkivuoden aikana

Muutenkin postaaminen on hieman vähentynyt. Ihan siitä syystä, että en ehdi! Koulu on taas alkanut, kotityöt vievät aikaa ja tietysti ihana isovanhemmuus. Beibekin on vielä vuorotteluvapaalla, joten haluan viettää aikaa kotona ollessani mahdollisimman paljon hänen kanssaan.

Parisuhdeaikaa kalassa!

Rouva veti tällä kertaa isoimman ahvenen!

Tämän kesän piti olla hiljaisempi kasvimaan ja kasvihuoneen osalta. Olin suunnitellut, että en laita juuri mitään kasvamaan kumpaankaan. Mutta sitten tuli "K" ja kotoilu lisääntyi. Kasvamaan päätyi sitten molempiin kohteisiin ihan normi setti.

Mauri viettää paljon aikaa kasvihuoneella meidän kanssa.

Onnistumisia on tullut, mutta myös epäonnistumisia. Tälläinen tasapaino on ollut aina minun viljelyharrastuksessani. Olen myös oppinut sen, että kaikki on hyvä pitää maltillisena, koska silloin vain yksinkertaisesti ehtii huolehtimaan kaikesta. Edes joten kuten!

Lounastarpeita kasvimaalta ja -huoneesta.

Kulunut viikko on mennyt satoa syödessä, korjatessa ja säilöessä. Kouluviikko on taas edessä ja nyt kypsynyt sato on säilöttävä ennen sitä.
Tomaatteja kypsyy loppuhuipennuksena enemmän kuin ehdimme tuoreeltaan syömään. Olenkin pariin otteeseen keittänyt sosetta pakkaseen. Kaupassahan tomaattimurska ei mitään maksa, mutta pakkohan oma sato on säilöä. Ja onhan oma aina omaa!

Tomaatit kannattaa kaltata murskaa varten!

Kyllä näistä neljään ateriaan pohjan saa!

Kurkku on ollut pettymys! Pakkanen vei itse kasvatetut taimet ja ostin kolme tainta Tokmannilta. Nehän eivät ole satoa tehneet kuin alle kymmenen kurkkua koko kesänä. Yleensä noinkin pienestä taimimäärästä saa yltäkylläisesti kurkkua.
Avomaankurkku epäonnistui taas. En vain jostain syystä osaa sitä kasvattaa. Mutta taas ensi vuonna aion sitä laittaa!

Basilikaa on tullut paljon ja siitä tein pakastimeen
basilikatahnaa.

Se on hyvää keitettyyn pastaan sekoitettuna. Vähän
parmesania pintaan, niin jo vot!

Syyskylvöt menivät pieleen kaikki! Pinaatit alkoivat itämään helmikuussa lämpimän jakson aikana ja senhän tietää, miten niille sitten kävi.
Porkkanoista yksi penkki onnistui, mutta se on sellaista pientä ja lyhyttä lajiketta. Sellaista naposteluporkkanaa, mistä ei oikein talveksi ole.
Palsternakkaa saadaan yksi kappale. Tai, juuresta ei ole vielä tietoa, mutta ainakin lehdet ovat komeat. Ensimmäinen vuosi piiiiitkään aikaan, kun emme ole palsternakasta omavaraisia. Se on vähän sellainen juures, mitä ei tule kaupasta ostettua.

Leppämäen supermarketin tarjontaa!

Suuri onnistuja on punajuuri! Olen useaan otteeseen kysellyt täällä blogissakin vinkkejä sen viljelyyn, kun en siinä koskaan onnistu. Nyt ilmeisesti on onnistumisen syynä se, että olemme kastelleet koko kesän lämminneellä vedellä. Raahasimme kasvihuoneen viereen 1000 litran säiliön, minkä olemme täyttäneet kaivovedellä. Beibe on tehnyt liittimen pumpulle, jotta olemme saaneet säiliöstä kastella letkulla kasvimaata. Muutenhan se olisi ollut kastelukannuilla aikas kova urakka. Oli punajuuren onnistumisen syy lämmin kasteluvesi tai jokin muu, olen tosi onnellinen tästä!

Silkkaa onnea!!!

Kesäkurpitsaa on tullut maltillisisesti. Se on ollut toisaalta mukavaakin, että ei ole tarvinnut ihan joka päivä sitä syödä. Olemme syöneet sitä kasviswokeissa, paistaneet pannulla öljyssä ja maustaneet soijalla, sekä jeeralla, tehneet tsatzikia ja vaikka mitä. Olen myös tehnyt siitä kesäkurpitsapikkelssiä ja kesäkurpitsabolognesea, jonka olen pakastanut. Kesäkurpitsaohjeita löytyy blogistani kesäkurpitsa -tunnisteen takaa.

Kesäkurpitsapikkelssiä

Talvikurpitsaakin taitaa tulla muutama! Kurpitsani kasvavat lampolan pehkukasan päällä ja siinä on riittänyt lannoitetta ja kosteutta. Nyt toivotaan, ettei yöhalloja vielä tulisi, vaan mollukat saisivat kasvaa kokoa.

Paistettua oman maan perunaa, vokattuja vihanneksia ja
kesäkurpitsapihvejä.

Valkosipuli onnistui, keltasipuli ei niinkään. Mutta kuitenkin syötiin koko kesä omaa sipulia, ihan toukokuulta asti. Joten ihan hyvin sitten kuitenkin meni, vaikka keltasipulia ei montaa kiloa talvisäilöön tulekaan.

Valkosipulit nostettuna

Osa ihan mahtavan kokoisiakin!

Keltasipulisato aika pieni, mutta sato kumminkin!

Hernettä, kyssäkaalia, lehtikaalia, muutama parsakaali, hyvin mangoldia, hieman papuja ja tosi paljon perunaa. Siinä se satokatsaus pääosin on! Siinä sivussa himppasen tilliäkin, mutta ne olivatkin pääasiassa ritareita varten, joita yksi löysikin ruokapöytään.

Ritariperhosen toukka! <3

Omenoita ei tule, mutta punaista viinimarjaa kylläkin. Keittelin niistä pari pientä satsia mehua ilman maijaa. Mäskin kuivasin marjajauheeksi, jota voi käyttää puuroihin, leivontaan tai vaikkapa jogurtin joukkoon.
Mustikkaakin sitten saimme, kun kotipihasta kerättyä nelisen litraa ja Beibe haki lähimetsästä toisen mokoman. Kaveripariskunta paljasti heidän ehtymättömät mustikkamaansa ja kävimme vielä keräämässä 8 litraa tyttären perheelle.

Tontilta ei ole koskaan tullut näin paljon mustikkaa!

Helppoa marjastamista, kun talolle on noin 50 metriä.

Lakkaa ja vadelmaakin ollaan kerätty hieman. Lakat syötiin osa tuoreeltaan ja osan keitin hilloksi.
Vadelmista keitin pikkuisen hilloa ja loput pakkaseen.

Järkyttävän hyvää! Leipäjuustoa kermassa haudutettuna ja
lakkahilloa päälle.

Kermaista mustikkahuttua tuoreiden marjojen kera!

Sieniä syötiin elokuun alussa, mutta sitten kuivuus vei sienisadon. Nyt satelee ja ensi viikoksikin on luvattu epävakaista, joten ehkäpä sieniä vielä maasta pukkaa. Syytä olisikin, koska muutaman viikon päästä koulussa olisi sienineuvojakurssi, mille minäkin osallistun.

Haaparouskukolmoset!

Herkkutatteja ja jauhosieniä lammashaasta!

Haapa- ja karvarouskuja, herkku- ja punikkitatteja, sekä jauhosieniä.

Herkkutatit ja jauhosienet paistettu sipulin kanssa ja
joukkoon sulatejuustoa. Paahdetulle ruisleivälle ja
eikun ääntä kohden!

Kotipihan antimia!

Luonto on antanut hyvän villiyrttisadon, jota olisin voinut paremminkin hyödyntää. Nokkosen siementä olen kuivannut, sekä koulun kosmettiikkakursseja varten materiaalia, kuten ruusun terälehtiä, siankärsämöä, kanervakukkia, poimulehteä ym. Aika vaan ei meinaa kaikkeen riittää!

Siankärsämön kukintoja kuivuriin menossa.

Pietaryrttiä värjäykseen.

Nokkosen siementä!

Suuri pettymys on ollut hunajasato. Teimme jaokkeen kotipesästämme alkukesästä ja se näyttikin alkuun menestyvältä. Sitten sieltä kuoli kuningatar. Todennnäköisesti tapoimme sen itse hoitotoimenpiteitä tehdessämme. Hankimme sinne uuden emon, jota pesä ei hyväksynyt, vaan tappoivat sen.
Kotipesän emo taantui munimasta ja sinne annoimme pesän kasvattaa itse uuden kuningattaren. Se tuntuukin olevan hyvä emo ja munii hyvin. Jouduimme siis yhdistämään keväälle tekemämme jaokkeen takaisin kotipesään ja toivomme, että niistä tulisi yksi hyvin talvehtiva, vahva pesä.

Hunaja on tänä vuonna paljon kuivempaa ja tummempaa kuin viime vuonna.

Kesän oikukkuus on ollut oman yksi syy huonoon hunajasatoon ja mehiläisten kanssa oleviin ongelmiin. Toinen iso syy on kyllä ihan oma osaamattomuus!
Kesäkuu oli tosi kuuma ja kaikki kukinta oli parissa viikossa ohi. Sitten tuli kuukauden mittainen kylmä jakso parhaaseen satoaikaan. Mehiläiset eivät päässeet keräämään ja alkoivat syömään jo keräämäänsä hunajaa. Me saimme korjattua hunajaa noin 15 kiloa, kun edelliskesän sato oli noin 35 kiloa.
Yhden ja kahden pesän tarhaajien tappiot ovat aina suhteessa isommat, kuin niillä joilla on kymmeniä pesiä. Mutta emme halua kasvattaa pesien määrää kovin suureksi, koska niiden hoitamiseen kuluu kesällä sitten enemmän aikaa. Tarkoitus olisi, että pesämäärä olisi jatkossa noin 5 yhdyskuntaa. Tänä kesänä se ei sitten yrityksistä huolimatta lisääntynyt.

Kasvihuoneen vehreyttä!

Yksi suuri havaintoni on ollut se, että kasvihuonetta voi käyttää sadon aikaistamiseen ja satokauden jatkamiseen. Kylvin aikaisin keväällä kasvihuoneeseen retiisiä, salaattia ja sipulia. Persiljaa laitoin myös, mutta satoa aloimme saamaan ensin kasvihuoneessa talvehtineista persiljoista. Keväällä kylvettyä persiljaa olen kuivannut niin itsellemme, kuin tyttären perheelle.
Retiisi onnistuin parhaiten ikinä! Laitoin sitä myös kasvimaalle ja kirpat söivät taimet heti. Kasvihuoneessa ei tuholaisia ollut ja vaikka ulkona satoi räntää, me haimme ihania, pulleita retiisejä sieltä.
Samoin lehtisalaatti menestyi huippuhyvin kasvihuoneessa ja alkoi tekemään sato tosi aikaisin. Söimme kasvihuonesalaattia pari kuukautta.
Pinaatti teki hyvän sadon myös kasvihuoneessa. Teimme palak paneeria keväällä ja voi että se maistui hyvältä! Kesällä teimme sitä sitten nokkosesta, kun siitä alkoi satoa saamaan.
Retiisiä ja salaattia olenkin kylvänyt uudet satsit parisen viikkoa sitten. Ne ovat itäneet tosi hyvin ja olen toiveikas syksyisestä sadosta.
Keltasipulia istutin kilon verran kasvihuoneeseen ja sieltä tuli aikainen ja runsas sato. Söimme koko alkukesän runsaasti sipulia kasvihuoneesta, kun sillä välin kasvimaalla sipulit olivat vasta lähteneet kasvuun.
Aion ensi keväänänkin laittaa kaikenlaista, hieman viileämmässä viihtyvää kasvista kasvamaan kasvihuoneeseen. Ihanaa, että näin saa satokautta pidennettyä molemmista päistä!

Kyssäkaali! <3

Vaikka päivät ovat olleet tosi lämpimiä, silti on havaittavissa syksyn merkkejä. Yöt ovat viileitä, sekä sumuisia ja varjot pitenevät.  Näitä merkkejähän tämä sadokorjuukin on. Ei sitä suotta puhuta syksyn sadosta!

Muutama parsakaalikin saatiin!

Millaista satoa Te olette saaneet? Onko kasvimaalla ollut onnistumisia, vai pelkkää epäonnea? Onko kellarit ja pakastin täynnä luonnonantimia, vai haetteko kaupasta sitten talven pimeinä pakkaspäivinä?
Olisi kiva kuulla kesän sadoistanne ja millä mielillä otatte lähestyvän syksyn vastaan?