Juhannus!

Heitin pienen kierroksen pihassa näin juhannusaattona. Ajattelin laittaa kuvakimaran kaikesta siitä, mitä meillä kukkii puutarhassa. Huomasin, että tosi vähän on mitään kukassa. Joko ovat jo kukkineet, tai ovat vielä nupussa. Talvikin on tehnyt sen verran tuhoja, että aikas paljon on aukkoja kukkapenkeissä.

valamonruusu

lehtosinilatva

Ihana tummalehtinen kurjenpolvi!

Lisää kurjenpolvia

Pikkukesäsydän

mökkiruusu

suomen- ja konnantatar

keltakurjenmiekka

vuorikaunokki

kanadanvuokko

päivänlilja

mikäs tämä olikaan???

siperiankurjenmiekka

ruskolilja

maksaruohoja kukassa

ja vähän mehitähdetkin

eri väristä päivänliljaa

Hyttysiä ja paarmoja on ihan sikana! Lillistä ja Hehkua ötökät rissaavat oikein huolella. Eläinten laidunelämä on sitä "kesästä nauttimista" ihmisten mielestä.  Niiden mielestä parhaat kesäkelit olisivat varmaan viileitä ja pilvisiä!

likat laitumella

Hehkulla on rankkaa!

Mauri on kutissut koko kesän ja ollut kortisonikuurillakin. Hyttyset ja polttiaiset käyvät sen herkälle hipiälle!

Lakritsalla ja marsuilla menee hyvin. Laku makaa kaiket päivät jossain varjossa ja marsut mukuttavat ruohoa minkä kerkiävät!

Merkkari ja Punkkari

Mammakanat on poikasineen vanhassa kanalassa. Pääsevät sieltä hengailemaan ulos ja opettamaan jälkikasvulleen ötököiden saalistamista ja auringossakylpemistä!

Toinen mammoista ja osa jälkikasvusta!

Juhannuksen kunniaksi lumme avasi kukkansa ja metsämansikat alkavat pihassa kypsymään!

Oikein mukavaa, lämmintä ja turvallista Juhannusta kaikille!

Lämpimät, hunajaiset retiisit!

 Minulla on jonkin verran retiisit onnistuneetkin tänä kesänä. Laittelin niitä vähän sinne tänne, muiden vihannesten ja juuresten väleihin. Siemeniä olin ostanut Viron reissulla ja ihan Lidlistä tosi edukkaasti.
Retiisi on sellainen pikku juures, mihin minulla ja varmaan monella muullakin on ristiriitainen suhde. Ne ovat ensimmäisiä varhaisvihanneksia ja näyttävät todella herkullisen houkuttelevilta. Varsinkin sellaisessa nipussa, naatteineen päivineen.
Mutta, muistan lapsuudessani retiisiä haukatessani, järkytykseni sen sinappisesta kirpeydestä ja karvaudesta. En pidä mitenkään erityisesti vieläkään retiisin mausta, mutta aina sitä vaan on silti pakko kylvää!

Juuri koskaanhan ne ei onnistu, koska kirpat vetävät nassuunsa pikku sirkkalehdet heti niiden noustua maan pintaan. Jos ne kirpoilta säästyvät, joku mato kaivaa ruskeita käytäviä mukuloihin. Koska omaan vankkaa uskoa siihen, että joskus onnistun retiisinkasvatuksessa, yritän joka vuosi. Tyhmäksikin joku voisi meikää kutsua!
Todellakin tänä kesänä sitten onnistuin ja yhtenä päivänä keräsin pikku nipun retiisejä. Aloin netistä etsiskelemään vinkkejä niiden käyttöön. Salaatin joukossa olemme niitä jo jonkin verran syöneet, mutta jotain muuta piti keksiä.
Löysinkin erään lämpimän retiisilisäkkeen ohjeen ja eikun kokeilemaan. Se alkuperäinen ohje löytyy täältä.
 Ja johan olikin herkkua! Hunaja ja voi karamellisoivat retiisit ihanan siirappisiksi ja retiisin kuori puolestaan värjäsi siirapin vaaleanpunaiseksi. Retiisit eivät ollet yhtään kirpeitä ja karvaita lämpiminä ja kypsennettyinä.

.
Aion jatkossa laittaa retiisiä kasvamaan vain ja ainoastaan tätä ruokaa varten!
Minun ohjeeni on tälläinen suurpiirteinen. Jos kaipaatte tarkempia määriä ainesosiin, käykää kurkkaamassa alkuperäinen ohje.

LÄMPIMÄT HUNAJARETIISIT

• nippu retiisejä
• hunajaa
• voita 
• sitruunamehua
• mustapippuria
• suolaa
• ruohosipulia hienonnettuna

 Poista retiiseistä naatit. Naatteja voi käyttää myös ruokaan tai käyttää ne vihersmoothieen. Minun naatit olivat niin ötökän syömiä, että menivät kompostiin.
Lohko tai puolita retiisit. Laita pannulle nokare voita ja lusikallinen hunajaa. Lisää retiisilohkot sulaan ja kuumenneeseen voi-hunajaseokseen ja paista niitä 5-10 minuuttia, riippuen siitä, kuinka kypsiä niistä haluat.
Mausta retiisit suolalla, sitruunamehulla ja mustapippurirouheella. Lisää silputtu ruohosipuli juuri ennen tarjoilua.

Olen käyttänyt Limonello-sitruunoita. En tiedä onko ne vain koristekäyttöön, mut hengissä ollaan!

Me nautittiin retiisilisäke paistettujen perunoiden ja siivutetun ja paistetun säilykelihan kanssa. Lihan olimme saaneet joululahjaksi Beiben siskonperheeltä ja se oli tehty heidän kasvattamistaan ja metsästämistään elukoista.

Tämän retiisijutskanhan voi tehdä myös uunissa, alkuperäisessä reseptissä löytyy ohje siihenkin!

Ihastu itsetehtyyn raparperiviiniin!

"Poika saunoo!"

Muistatteko 90-luvun laman ja kotiviinibuumin? Silloinhan melkein joka taloudessa tehtiin ite vinkkua. Ja kivijalkaliikkeitä, joissa myytiin vinkkutarvikkeita, oli lähes joka kylässä. Kilju sai hienomman nimityksen: Kotiviini!

Mauri raparperien varjossa keväällä!

Beibe sai kimmokkeen kotivinkun tekemiseen tämän buumin mukana ja on yhä sillä tiellä. Hän on erittäin taitava viinintekijä ja esimerkiksi hänen mansikkaviininsä on himoittu lahja.
Minä en juurikaan viinintekoon osallistu muutenkuin raaka-aineita keräämällä ja pulloja pesemällä. Yksi viinimestari taloudessa riittää. Juon kyllä Beiben tuotoksia mielelläni!

Beibe pilkkoo rapsut suoraan ulkoa pönttöön!

Mansikkaviinin ohella, raparperiviinistä on tullut meidän suosikkimme. Se on ihanan raikasta seurustelujuomaa. Edulliseksikin sen valmistus tulee. Jos raparperit ovat omasta takaa ja käymisainevälineet löytyvät varastosta, ostettavaksi jää rusinat, sokeri ja käymisainepakkaus. Noin kymmenellä eurolla saa 20 litraa laatujuomaa!
Ruuan kanssa nautittavaksi raparperiviinistä ei oikein ole, mutta jälkiruuan kera voisi sopiakkin.

Tänä kesänä pöntöt ovat pöhissetkin ahkeraan meidän pesuhuoneessa. Veljilläni on 40-vuotiskekkerit heinäkuussa ja he ovat tilanneet juhlajuomaa Beibeltä. Onneksi näitä viinejä ei tarvitse pullottaa, vaan menevät hanallisiin kanistereihin. Niistä juhlakansa voi sitten mukiinsa jaloa juomaa lorotella!

Raparperi viiniaineena on edullista ja melkein koko kansan käsillä. Yksi mutta rapsuvinkun tekemisessä kuitenkin on; raparperin vanhetessa, sen sisältämä oksaalihappomäärä alkaa olemaan niin suuri, että viinin käymäänlähtö saattaa estyä. Kokemuksen mukaan, juhannukseen mennessä kerätyt raparperit lähtevät hyvinkin käymään, eikä ongelmia ole ollut. Myöhemminkin raparperiviininteko onnistuu, kun lisää liitujauhoa, joka neutraloi oksaalihapon.
Meillä viinintekoon on käytetty ihan marketeista saatavia käymisainepakkauksia. Niiden saatavuus on taas parantunut. Olisiko ihmiset innostuneet jälleen jalostamaan puutarhansa ja metsänantimia kotiviiniksi? Ja ihan tavallista sokeria on viineihin käytetty. Ei panimosokeria, kuten käymisainepakkauksessa suositellaan.
Käymisainepakkauksesta löytyy täydelliset ja hyvät ohjeet viinintekoon. Joten en ala alusta saakka neuvomaan. Mutta suuntaa täydelliseen raparperiviiniin annan!

RAPARPERIVIINI  n. 20 litraa

• 5 kiloa raparperia pilkottuna
• 750 g rusinoita
• 4 kiloa sokeria
• 20 litraa vettä
• käymisainepakkaus

Lisäksi tarvitset käymisastian, vesilukon ja lapon. Näitä saat myös marketeista tai netistä tilaamalla. Korkkeja, korkituslaitteen ja pullot tarvitset myös. Halutessasi voi viimeistellä tuotoksesi etiketeillä ja kapsyyleillä.

Käymisainepakkauksen ohjeita noudattamalla viini onnistuu kyllä varmasti. Mutta tässä muutamia vinkkejä!
Ohjeissa neuvotaan laittamaan marjat tai hedelmät siiviläpussiin. Pakkauksessa sellaista ei ole ja raparperit eivät siiviläpussia tarvitsekkaan. Ne eivät möhjäänny käymisen aikana ja viini on kyllä kirkastunut hyvin.  Käymisen jälkeen, voit siivilällä kauhoa raparperinpalat pois käymisastiasta ennen lappoamista.
Ohjeessa neuvotaan kuumentamaan 10 litraa vettä ja kaatamaan se käymisastiassa olevien marjojen tms. ja sokerin päälle. Näin kannattakin tehdä, jotta sokerin saa liukenemaan ja marjojen tms. mehustuminen alkaa.

Lisää käymisastiaan kylmää vettä, kunnes nestemäärä on noin 20 litraa. Tarkista nesteen lämpötilaa vettä lisätessäsi, ettei se jää liian kuumaksi tai kylmene liikaa. Ohjeissa sanotaan viinimehun sopivaksi lämpötilaksi n.35 astetta hiivalle. Mutta meidän viinimaestro laittaa hiivan 26 asteiseen viinimehuun. Hän sekoittaa viinihiivan, joka sisältää ravintosuolan, vesilasissa, 26 asteiseen veteen ja lisää vielä teelusikallisen sokeria. Hän antaa hiivanesteseoksen lähteä toimimaan ennen käymisastiaan lisäämistä. Hiiva alkaa muodostamaan vaahtoa, siitä tietää sen käynnistyneen.
Sitten vaan noudattelet jälleen käymisainepakkauksen ohjeita käymisen, pysäyttämisen, kirkastamisen ja muiden juttujen suhteen.
Ennen pullotusta muista jälkimakeutus! Se on todella tärkeää, koska liian karmu ja hapan vinkku jää kyllä juomatta!

Pakkauksessa neuvotaan jälkimakeutukseen käytettävän sokeria 2,4g/litra viiniä. Tämä määrä nostaa makeutta yhdellä asteella. Mutta jos sinulla ei ole ominaispainomittaria, jota et todellakaan välttämättä tarvi, maistelemalla oikea makeusaste selviää. Sillä makuhan on se mikä ratkaisee!
Viini on valmista nautittavaksi heti. Mutta muutaman viikon tai kuukauden säilytys tasaa makuja ja makeutta. Mutta miksikään vuosikertaviineiksi näistä kotiviineistä ei ole! Tosin olemme Leppämäkeen muuttoa juhlistaneen monta vuotta vanhalla, kotitekoisella valkoviinillä, joka oli säilynyt hyvinkin käyttökelpoisena!
Nyt sitten tyhjentämään raparperipuskat ja vinkkua vääntämään! Ja marja- ja omenakausihan on vasta edessäpäin!

Jos joku tarvitsee lisää neuvoja, täältä meiltä niitä saa. Autamme tässä jalossa harrastuksessa mielellämme! Ja muistakaa, kohtuus myös kotiviinin juomisessa!

Meikä lähtee nyt parin päivän risteilylle Visbyyseen, Gotlantiin. Matkakertomusta siis tulossa piakkoin!

Tunnustusta ja haaste!

Sain Korpikiven Tuvan Sadulta tunnustuksen ja haasteen. Kiitos kunniasta!
Siitä onkin hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi ollut "haastettuna"! Pikkusen iski paniikkikin, kun päivät ovat olleet niin täynnä.  Pari pientä reissuakin edessä. Mutta toinen kotimaan päiväretki on tehty ja ajattelin täyttää velvollisuuteni ennen pikku ulkomaanmatkaani ja postata reissuista sitten myöhemmin. Asiat tärkeysjärjestykseen, eikö niin!

Siis, itse haasteeseen:
                 
                                                           

Haaste

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

1. Itse postaus on vastaus ensimmäiseen kyssäriin! =D

2. Olimme Beiben (mieheni, jos jollekulle on vielä epäselvää, kuka hän on) jääneet vuorotteluvapaalle. Olin miettinyt oman blogin kirjoittamista varmaan vuoden, ennenkuin sitten uskalsin avata elämäni Teille, ihan omaa ristimänimeäni käyttäen. Kuitenkin minulla oli jotenkin pakottava tarve kertoa, kuinka ihanaa elämä on. Jatkuvana raatamisena, mutta välillä myös hauskaa pitäen. Iloineen ja suruineen! Rakkauden täyteistä!
Kertoa ystävillemme, missä me olemme ja mitä me teemme, kun emme ehdi/jaksa vierailla.  Ja muistuttaa myös itseäni, kuinka rikasta elämää saan elää. Välillä meinaan tuntuu siltä, ettei tapahdu mitään! Ensimmäisen, haparoivan ja pelokkaan postaukseni voit käydä lukemassa täältä. Ja hups, huomasinkin tässä samalla, että blogini 2-vuotissynttärit ovat ihan päässet livahtamaan ohitseni!

Aluksi ajatukseni oli kertoa elukoistamme, viljelyistämme, remppaamisesta ja yleensäkkin parin hehtaarin tilalla omavaraistelusta. Mutta pian huomasin, etten pysty rajaamaan tekemisiämme noin pieniin raameihin. En halunnut blogistani mitään tietokirjamaista, vaan että se on minä ja me!

Blogiini haetaan tosi paljon hakusanalla "omavaraisuus". Joku voi syvästikkin pettyä siihen, että jonkin kukon teurastusta ja käsittelyä koskevan postauksen jälkeen, seuraava postaus saattaa käsitellä jotain tosi kaupallista. Mutta tämä on meidän elämää ja olenkin halunnut osoittaa avaamalla sitä, että elämässä täytyy olla armollinen asioille. Ja minä en jaksa mistää asioista paatoksella paasata, vaan lapsenomaisellakin huumorilla. Tietysti asiallisesti ja kunnioituksella!

Ahlmannin oppilaitokselta napattu!

3. Ohjeeni aloittavalle bloggarille on juurikin se, että mieti haluatko blogisi käsittelevän jotain yhtä aihealuetta. Ruokaa, matkailua, eläimiä, kenties politiikkaa? Vai saako se rönsyillä sinne tänne? Niinkuin meikäläisen blogi!
Muista kuitenkin, että sinun blogisi on sinun ja sinulla on oikeus muutoksiin! Ja sellaisethan blogit ovat mielenkiintoisia, jotka kehittyvät!
Itse en edes seurannut yhtään blogia, ennen omaani. Lueskelin niitä kyllä ja hain paljon tietoa ja ohjeita niistä. Oman blogini myötä olen löytänyt monta ihanaa ja mielenkiintoista blogia ja kirjoittajat niiden takaa. Monesta on tullut hyviä blogiystäviä, vaikken ole heitä henk.koht. tavannutkaan.

4. Kuten jo alussa mainitsinkin, tämän haasteen heitti Satu Korpikiven Tupa -blogista. Täältä pääsette tutustumaan hänen blogiinsa. Se on juuri sellainen blogi mistä minä pidän, asiaa laidasta laitaan!

5. Jatkan haastamalla seuraavat blogit:


                                                          1.  Nannukka, Vihreämpi akkuna
                                                          2.  Päpä, Päpän Puuhailut
                                                          3.  Viv, Kotiruokalistalla

                                                          4.  Sauvajyvänen
                                                          5.  Vivi, Verkkoja vesillä, osin rannallakin
                                                          6.  TainaT, Kahelinkulma
                                                          7.  Elämää pohjolassa
                                                          8.  Between, Rikkaruohoelämää
                                                          9.  Keskeneräinen, Tää on vielä kesken
                                                         10. Tuulikki, Kukkia ja koukeroita

En nyt sitten ole sitten yhtään varma siitä, oletteko jo jossain vaiheessa saaneet tämän haasteen. Jos olette jo kysymyksiin vastailleet jonkun toisen haastamana, sivuutatte tyynen rauhallisesti minun haasteeni ja jatkatte elämäänne vanhaan malliin!

Myöskään en halua haastamisieni rasittavan ketään! Jos ette halua/jaksa/viitsi vastata haasteeseen, en ota nokkiini!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!