Pöllö pöö!

Tyttäreni ollessa pieni, laulaja Sari Kaasiselta, ilmestyi lasten levy, Viisuja vintiltä. Tyttäreni piti kovasti levyn lauluista ja kävimme myös Tampere Talossa, Kaasisen lasten konsertissa. Levyn laulut olivat sellaisia, etteivät ne ärsyttäneet aikuista korvaakaan. Lisää tälläisiä, kauniita lasten lauluja, kaivattaisiin kyllä.
Levyllä oli yksi laulu, PöllöPöö, joka minulle tuli tänä viikon loppuna mieleen. Beiben puuhastelut, kun pyörivät paljolti pöllöaiheen ympärillä.
Minä en juurikaan ole "nokkaani" ulos näyttänyt, johtuen tästä järkyttävästä yskästäni. Mutta lauantaina oli pakko käydä vähän vilaisemassa. Moottorisaha nimittäin oli laulanut koko päivän. Beibe kaatoi lahoja pihlajia kodan vierestä jokin aikaa sitten. Ja on muutenkin siistinyt risupuita tontilta. Luulin, että hän olisi taas niissä puuhissa. Mutta erehdyin!

Ei pöllömpi!

Hän oli puhunut monta viikkoa siitä, että kun osaisi tehdä pihlajan kantoon huuhkajan. Se istuisi siinä kivasti ja vahtisi siitä pihaan kulkevia. Lauantaina luomisen tuska purkaantui ja huuhkaja syntyi pihlajan kantoon!

Minä olen Pöö ja minulla on hyvä nääköö...

Silmikseen pöllö sai isot lasihelmet. Niillä se nyt silmä kovana kyttää pihatietä!
 Että Beibestä kuoriutui sitten moottorisahataiteilijakin!
Sunnuntaina pöllö -teema jatkui. Beibe on säästellyt sellaisia onttoja puun rungon pätkiä. Aikomuksenaan tehdä niistä linnunpönttöjä.
Meillä pyöri, kymmenisen vuotta sitten, varpuspöllöjä, ihan tässä pihassa. Nyt niitä ei ole näkynyt, eikä viheltelyäkään kuulunut.
Ensi kohtaaminen varpuspöllön kanssa minulla oli, kun tytär oli kerran lähdössä kouluun. Saatoin häntä rappusille, kun hän näytti pihavaahteraa. "Kato, äiti. Pöllö!" Minä tietysti etsin katseellani sellaista isoa pöllöä. Luulin, että likka hööpöttää. Mutta sitten huomasin pöllön, kun se käänsi päätään. Voi, kuinka suloinen, pieni pöllö! Sellainen käteni kokoinen!
Toinen kohtaaminen, kyseisen pikku-pöllön kanssa oli, kun sellainen lehahti pihatien varressa olevan männyn oksalle. Siinä se istui tuiman näköisenä ja katseli meidän spanieliamme.
Näitä pikku-pöllöjä ollaan kaivattu ja niinpä Beibe oli tehnyt pöllön pöntön.

Se oli vaan niin painava, ettei sitä saanut sellaisenaan puun kylkeen ripustettua. Beibe kiinnitti sen ensin pitkään seipääseen ja sitten seipäineen ison haavan kylkeen. Monen metrin korkeuteen. Oli sillä siinä homma!

Luulisi pöllölle kelpaavan! Tai ainakin tikalle, jos ei muille...

Noitiakaan ei ole meillä vuosiin käynyt. Mutta tänä Palmusunnuntaina, kävi kaksi pikku-noitaa. Tosi kiva juttu! Silti minulle jäi kyllä aika paljon suklaamunia itselle syötäväksi!

Toivottavasti tämä flunssa nyt alkaisi hellittämään otettaan. Pääsiäinen on jo ensi viikonloppuna ja olis kiva, kun jaksaisi siitä nauttia!

 Ja syödä lisää suklaamunia!