Eläintaidetta ja heppamessut!

Kuhmalahden kirjastossa on melkein jatkuvasti, jonkinlaista taidetta esillä. Yleensä paikallisten tai mökkiläisten kädentaitoja tms. Nyt meneillään olevassa näyttelyssä, on esillä kansalaisopiston taidemaalausryhmän maalauksia.
Oli oikeastaan kaksi syytä mennä katsomaan näyttelyä: Eläimet olivat maalausten aiheina ja näyttelyssä oli muutama Beiben kaverin maalaama taulu. Hänen tyylinsä maalata on erittäin pikkutarkka ja valokuvamainen. Minulla on myös yksi hänen maalaamansa lehmätaulu, jonka Beibe on minulle lahjaksi teettänyt. Sydän-Hämeen lehdestä löytyy juttua Beiben kaverista ja näyttelystä.

Koska kirjastossa on myös ennakkoäänestys ja porukkaa lappasi antamassa ääniään, en kaikista tauluista kehannut rynniä ottamaan kuvia. Mutta minua kiinnostavista lehmistä sain kuvat ja parista muustakin. Tosin huonoja, kännykällä otettuja. Ei anna kyllä kuvien laatu arvoa upeille taideteoksille!

Lauantaina olikin vuorossa hevosmessut Pirkkahallissa Tampereella. Viime vuonna ne jäivätkin väliin, kun olin, yllätys yllätys, flunssassa! Nyt lähdettiin kaverin kanssa liikkeelle aamuvarhaisella, messut aukesivat klo 9 ja me olimme jo hallissa sisällä muutamaa minuuttia vaille. Saatiin autokin, kerrankin, ihan paalupaikalle!
Sen verran meillä oli messusuunnitelmia, että Suomen Monteohjastajien esittelyn katsoisimme ja hevosrotuesittelyt näyttelyareenalla. Minun tarkoituksena oli löytää Hehkulle ja Lillikselle uudet riimut ja kummitytölle 18-vuotislahja. Kaveri oli takkia vailla. Tytär oli varaillut minulta metrilakuja ja ne ostinkin heti, kun sisälle halliin päästiin. Ettei vaan "lapselle" tule paha mieli, kun äiti olisi unohtanut ne ostaa! Ja tietysti sikakalliit messukahvit aioimme juoda. Sitä tuntee itsensä aina hieman parempi osaiseksi, kun hörppää lähes kolme euroa maksanutta sumppia, PAHVIMUKISTA!

Montea ruotsalaisilla kylmäverisillä

Moneen otteeseen kiittelimme viisauttamme tulla messuille ajoissa. Oli mukavan väljää kuljeksia ja myyntikojuille pääsi hypistelemään helposti. Minä en juuri koskaan käy messuilla lauantaisin, juurikin sen älyttömän väenpaljouden vuoksi. Sunnuntait ovat yleensä hieman rauhallisempia.
Näytöksiäkin pääsi katsomaan aika helposti, jopa istumapaikkoja löytyi.

Viekellys oli myös esillä

Minun suosikkejani ovat messuilla, tietysti esillä olevat eläimet ja työnäytökset. Kauhean paljoa elukoita ei esillä ollut, mutta eri hevosrotuja tietysti ja pari alpakkaa. Kengitysnäytökset eivät enään juurikaan kiinnostanut meitä kumpaakaan. Me ollaan nähty kengitystä niin paljon, kun omia heppoja on kengitetty. Mutta kiinnostavaa nähtävää oli, kun seppä takoi hevosenkenkää ihan alusta saakka. Jättikokoisille hevosille ainakaan ei valmiina "popoja" löydy ja tietysti löytyy niin arvokkaita hevosiakin ja rikkaita omistajia, joille prässätyt kengät eivät riitä. Ja tietysti tarvitaanhan aina erikoiskenkiä, jalkavaivojen hoitoon ym.

Seppä takoo kuumaa rautaa

Näytillä oli pari minihevosta. Esittelijät kertoivat käyvänsä näiden kanssa vanhainkodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Minun sydämeni ihan läikähti näistä pikkuisista. Lillis olisi aivan jättiläinen tuollaisten rinnalla!

Ihanat minit!

Toinen ääripää oli myös esillä: Shiren hevonen! Tammalla oli säkäkorkeus 185 cm. Minit ja jätti olivat hauskasti lähekkäin, jotta kokoerot näkyisivät mahdollisimman hyvin.

Shiren hevonen

Yhdellä kojulla ihmeteltiin ihan ohuita, lyhyitä ja pienellä lukolla varustettuja riimun naruja. Pohdittiin, että mitä tarkoitusta varten tälläisiä on tehty. Ehkä ne olivat hevosen/poni esittelyä varten? Mutta kyllä ne niin heikoilta näyttivät, että kestäisivätkohän moiset mitään. Paremmin asiaa tutkailtuamme, huomasimme kyltin, jossa luki: Keppihevosvarusteet! Onneksi ei kenellekkään muulle asiaa ehditty ihmettelemään!
Muutenkin keppihevostelu oli esillä messuilla vahvasti. Kepparitarvikkeita ja -varusteita oli myynnissä tosi paljon. Vaikka keppihevosharrastusta on ollut jo vuosia, tuntuu, että se on vieläkin nousussa. Messuilla oli jopa Keppihevosten Suomen mestaruuskisat. Katseltiin kun "ratsukot" lämmittelivät. Kyllä, keppareille oli oikein varattu oma lämmittelyalue, harjoitusesteineen! Ja kyllä ne korkealle hyppäsivätkin!

Hoplaa!

 Upea harrastus, ei voi muuta sanoa! Lapset liikkuvat leikin kautta ja oppivat kädentaitoja tekemällä itse hevosiaan, varusteita ja esteitä. Ja mikä tärkeintä, pysyvät lapsina pidempään!

Keppihevosia myynnissä

Ravitouhu oli myös esillä mielestäni enemmän kuin muina vuosina. Kuninkuusravit ovat tänä vuonna Seinäjoella ja Kunkkareiden esittelykojulla olivat ihastuttavat raviponit.

Huomatkaa vaaleanpunaiset "putsit" jaloissa!

Lopujen lopuksi minä löysin takin, kaveri ei. Lillikselle ja Maurille ostin chian-siemeniä.

Vatsa- ja ihovaivojen ennaltaehkäisyyn

Riimuja en löytänyt mieleisiäni ja kaikki oli tosi kalliita. Ne messuhinnat! Kummitytölle löysin lahjan, en voi kertoa minkä, koska se on vielä antamatta. Itselleni löysin taas uutta lehmätaidetta. Helsinkiläisen Maarit Kontiaisen pienen lehmä-printin. Hänellä oli upeita eläintauluja ja -printtejä. Käykää tutustumassa hänen nettisivuihin. Hän lupasi tehdä enemmän lehmäaiheisia maalauksia. Hyvä, hyvä! Ja tulla Käden Taidot -messuille syksyllä.

Uusin hankinta!

Muutama tunti messuilla kierreltiin ja katseltiin. Sujui todella kivuttomasti, ilman suurempaa ahdistumista! Puolen päivän aikaan porukkaa oli jo ihan riittävästi ja osa jonotti vielä ulkona sisäänpääsyään. Kyllä kannatti tulla ajoissa!

Väsähtänyt messuvieras?

 Ja löytyipä vielä vihkollinen vinkkejä hevosen "hävittämiseen"!

Maa- ja metsätalousministeriön reseptivihkonen!

 Ensi viikon loppuna, olisi tarkoitus käväistä samassa paikassa, Supermessuilla. Puutarha, eräily ym. silloin esillä!