Kaunis takapakki

Keskiviikkoaamuun herätessäni ensimmäinen ajatus oli, että onpas valoisaa. Toinen ajatus oli se, että olen nukkunut pommiin! Herätyskelloa katsoessani, havaitsin sen

olevan viisi. Ei hätää, se olisi soittanut vasta puolen tunnin päästä. Mutta ikkunasta näkyi valoisuuden syy: Yöllä oli satanut lunta! Ei paljoa, mutta tarpeeksi valoistuttamaan aamua.
En tiedä mistä johtuu, mutta olin jollain tapaa ilahtunut lumesta. Pistän nykyään paljon asioita, pääni "sekaisuutta" ym., kuukausia jatkuneen flunssan piikkiin. Kyllä vain, olin kaksi päivää "terve", kunnes lauantaina, messujen jälkeen, olo taas paheni. Nyt yskän lisäksi nokka vuotaa. Mutta yöni olen saanut nukuttua ja sillä jaksaa pitkään.
Palatakseni lumeen, minulle tuli aivan ensilumifiilis. Meidän pihat ovat olleet viikkotolkulla ihan kurakolla. Tänä aamuna maa oli hieman jäässä ja kauniin vaalea. Aurinko alkoi nousemaan, linnut lauloivat (toisin kuin syksyllä) ja ilma oli raikas hengittää!
Lumihiutaleet olivat kuohkean näköisesti puiden ja pensaiden oksilla. Rakennusten katot olivat valkeat jne. jne.
Johtuiko lumesta vai mistä, mutta jaksoin tehdä Maurin kanssa aamulla, hieman pidemmän pissalenkin kuin moneen viikkoon olen tehnyt.

Päivällä, lumet jo ovat sulaneet. Ja hyvä niin! Mutta onneksi aamulla sai hetken nauttia tästä kauneudesta. Ja onhan uusi lumi vanhan surma!