Kakkukahvireissu, hieman kauemmaksi!

Nuorena äitinä, 90-luvun lopulla, tilasin elämäni ensimmäisen naistenlehden. Kodin kuvalehti oli kyseinen julkaisu. Siinä oli juttu ihanasta kahvilasta, joka oli nimetty omistajan isoäidin mukaan. Kahvilan perustaja, Pirjo Soilu, oli opiskellut kakuntekoa Saksassa asti. Muistan, kuinka lehden sivuilla olevissa kuvissa olevat kakut, olivat runsaita, isoja ja kermaisen näköisiä. Silloin jo sanoin Beibelle, että tonne on joskus päästävä.
Karoliinan kahvimylly sijaitsee Joutsassa. Meiltä sinne ajaa pari tuntia. Matka on tuntunut aina niin pitkältä, eikä sinnepäin ole ollut juurikaan asiaa, noin muuten.
Vuosien varrella, kahvila on kokenut monta myllerrystä ja niistä olen saanut lukea lehdistä. Kahvila jäi syrjään, kun iso valtatie rakennettiin. Sitten tuli laki, joka kielsi tienvarsikyltit ja, muistaakseni, tiehallinto ei pitänyt Karoliinan kahvimyllyä, niin merkittävänä kohteena, että olisi laillisen opastuskyltin myöntäneet. Kahvila on muuttanut paikkaansa ja välillä toiminut kai ihan vain kesäisin.

Viime kesänä oli jo todella lähellä, että lähdetään käymään Karoliinassa. Meillä oli 10-vuotishääpäivä ja se oli yksi kohdevaihotehto. Mutta lähdimme kuitenkin viettämään päivää, sisävesiristeillen Päijänteelle.
Mutta nyt on vihdoin käyty Karoliinan kahvimyllyssä! Kahvilahan on perustettu 1998, joten melkein 20 vuotta siinä meni.
Kuvat ovat valitettavasti taattua kännykkälaatua, eivätkä anna kahvilan hienolle sisustukselle oikeutta!

Kahvilan sijaintihan ei nykyään ole mitenkään idyllinen. Se on ihan 4-tien kupeessa olevassa teollisuushallimaisessa rakennuksessa. Mutta sisustukseen onkin sitten panostettu oikein huolella. Ihania vanhoja kalusteita, maitotonkkia, ämpäreistä tehtyjä lamppuja ym. Sisällä oli mukavan hämärää. Kahvilasta saa ostaa myös pitsoja ja ruokaa, tiettyyn kellon aikaan asti.

Mansikka-valkosuklaa

Tiramisu-kirsikka. Minä sain syödä kirsikan...

Beiben kanssa otettiin palat eri kakkuja. Tiramisu-kirsikkakakkua ja mansikka-valkosuklaakakkua. Palat oli tosi isoja, eikä ollenkaan niin makeita, kuin päällepäin näyttivät. Muuten kakut olivat hyviä, mutta pohja oli jotain keksimäistä kakkua ja se oli kovaa ja rasvaisen makuista. Kakut olivat kuitenkin erilaisia, tälläisiä ei saa muualta.
Vitriinissä oli myös muffinsseja ja suolaisia piirakoita. Cookieita, jotka olivat valehtelematta parikyt senttiä halkaisialtaan.
Vessat olivat sisustettu myös hauskasti. Seinillä oli vanhojen lehtien kansia ja lapsille aidot emalipotat.

Kestikievarin puolella oli vanhoista ovista, hienosti tehtyjä pöytiä. Aion törkeästi jossain vaiheessa varastaa idean.

Nää pöydät oli hienoja!

Ihana pikku reki. Juuri sopiva Lilliksen vetämäksi!

Kahvilan kanssa, samassa tilassa, toimi Jukolan juusto. Kahvilan puolelta näki juustolan tiloihin ja näin sai seurata kahvittelun lomassa, kuinka juustoja tehdään. Pieni myymälänurkkaus oli heti kahvilan oven suussa. Ostettiin paketti savujuustoa kotiin viemisiksi. Ja olikin oikein hyvää juustoa!

Jukolan juuston tuotteita

Beibe himoitsi vanhaa sahtikuurnaa

Meillä oli oikein mukava reissu. Suomen luonto on kaunis katsella, maaseutukuntien läpi ajellessa. Ainut , mikä jäi harmittamaan minua, oli se, etten ollut saanut aikaiseksi käydä Karoliinassa aikaisemmin. Silloin sen alkuaikoina, kun se oli vielä vanhassa paikassa, mukavammassa miljöössä. Mutta oma vika!
 Koska kotimatka oli pitkä, eikä ihminen pelkällä kakulla elä, piti etsiä joku ruokapaikka. Se on tosi vaikeaa. Jos nimittäin, ei halua syödä minkään pikaruokaketjun tuotteita. Sysmästä löydettiin oikea "periteinen" kebab-pizzeria. Siellä me saatiin nälkämme taltutettua. Minä pizzalla ja Beibe Iskender-kebabilla. Ei ollut kumpikaan mikään kulinaristinen hurmos, mutta oli lämmintä ja riittävästi. Mitä muuta nälkäinen matkalainen vaatisikaan!

Jos ajelette 4-tietä Joutsaan päin, pitäkää ihmeessä kahvitauko Karoliinan kahvimyllyn kohdalla. Se on poikkeamisen arvoinen paikka!

                                              Vaikkapa, jos olette menossa tänne:

Pitäisiköhän kerätä joukkue kasaan?