Proteiinileipä kanantipuille

Tänä keväänä meillä on erityisen paljon kanantipuja. Johtuen siitä, että vaihdoin sekalaisen kanaparveni Orpington-rotuisiin kanoihin. Bull Mentula ja Fatness-tytöt, jotka ovat väriä Buff,  muuttivat meille huhtikuussa. Siitä voit lukea täältä. Samassa jutussa kerroin, konehaudontaprojektistani. Koneessa oli Jubilee orpingtonin siitosmunia. Ja useampi tipuhan sieltä kuoriutuikin. Tarkoituksenani on jättää näistä tipuista osa itselle. Näin saada kasvatettua uutta parvea. Ja ylimääräiset myydä pois.
Olenkin ollut erittäin tyytyväinen tähän rotuun. Ne ovat rauhallisia, lempeäluonteisia ja kesyjä. Ihan hyviä munimaan. Tosin toinen isoista tytöistä makaa muninta pesän alla, hautomassa Munanetistä tilaamiani siitosmunia. Niistä pitäisi, myyjän mukaan, tulla värien iloittelua. Pari munaa on mennyt rikki, ison kanan painosta, mutta toivottavasti jokunen edes säilyy ehjänä. En ole vielä niitä läpivalaissut, joten en tiedä, montako on alkanut itämään.

Jäihän minulle vanhasta parvesta kolme kanavanhusta. Kananen, Talvi ja Helmiina. Tai ne mitään vanhuksia ole. Ikäähän niillä on jo vuosia, mutta kovia tyttöjä munimaan ja hautomaan vielä. Helmiinalla onkin kuusi tipua allaan. Sillä haudotutin juurikin omien orppien munia. Itämisprosentti oli hyvä; 7 munaa/6 tipua.

Helmiina ja tipuset

Yleensä olen ruokkinut tipuset teollisella poikasrehulla. Siitä olen jatkanut, noin kuuden viikon iässä,  teollisella kasvatusrehulla. On ollut helppoa, mutta rehut eivät ole kovin edullisia. Ja säkkikoot ovat isoja; 40 kg. Tänä vuonna olen ruokkinut tipuja, niin kone-, kuin kanahaudottuja, kotiruualla.
Kananmunaa, rahkaa, raejuustoa, vihannes- ja juuresraasteita, kaurahiutaleita, ruohosilppua, tonnikalaa, jauhelihaa, koiranmakkaraa, puuroa jne. jne. Ja poikaskalkkia tietysti.

Aika moista vilskettä ruokailussa!

Tiput on pakko itää erillään, etteivät isot kanat syö kaikkea niiden ruokaa

Etsin myös kirjoista ja tietysti netistä, ohjeita tipujen ruokintaan. Löysinkin erään sivuston, jossa oli leipäohje kanan tipuille. Se löytyy täältä.
Teinkin sitä, ihan alkuperäistä ohjetta noudattaen. Mutta leivästä tuli tosi kuivaa kääpää. Ja kurpitsan siemenet olivat minun mielestäni liian isoja vasta kuoriutuneille tipuille. Ohjeessahan kyllä neuvotaan kastelemaan leipää, jotta se olisi helpompaa nokkia. Muutenkin taikina oli niin kuivaa, että sitä oli tosi vaikea saada sekaisin.
Ohje oli kuitenkin kehityskelpoinen ja olen sitä hieman muutellut. Olen leiponut siitä vuokaleipää ja muffinsseja. Molemmat ovat olleet ihan yhtä käteviä. Ja muoto ei ole maittavuuteen vaikuttanut! ;)

Tässä tämä minun reseptini:

PROTEIINILEIPÄ KANANTIPUILLE (maistuu myös isommillekin kotkoille!)

• 2 porkkanaa raastettuna (jokin muu juures käy tai omena)
• 2 munaa kuorineen (murskaa kuoret hienoksi)
• 1 tlk tonnikalahiutaletta öljyssä
• 250g maitorahkaa
• 1 dl ruokaöljyä
• 1 dl pellavansiemenrouhetta
• 2 dl (tummaa)soijarouhetta
• 1/2 dl seesaminsiemeniä
• 1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
• 2 dl kaurahiutaleita
• 2 dl ohrajauhoja
• n. 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivijauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• n. 3 dl vettä

Sekoita nostatusaineet jauhoihin. Muuten aineet voi sekoittaa ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Vettä kannattaa lisätä vähän kerrallaan. Taikinan pitää kuitenkin olla sellaista normaalin leipätaikinan näköistä. Ei liian kuivaa. Sen verran sekoita, että aineet ovat hyvin sekaisin.

Taikinasta tulee kaksi leipää. Minulla on litra ja puolentoista litran leipävuuat. Muffinsseja tulee parikymmentä.

Paista leipiä 175 asteessa 45-60 min. Leivät jäävät mielestäni tarpeesti kosteiksi, eikä niitä tarvitse, ainakaan hieman varttuneemmille tipuille, kostuttaa.
Ja mikä estää syömästä itse tätä leipää. Kyllä ne sen verran herkulliselta tuoksuvat. Munan kuoret varmaan kannattaa silloin jättää ohjeesta pois. Minun on pitänyt kirjoittaa niihin lappu, ettei perhe pistele niitä poskeensa!

Ei pahan näköisiä ollenkaan!

Kaikki tipuset ovat olleet hyvävointisia koko ajan tällä ruokinnalla. Ei ole ollut ripulia ja muutenkin ovat virkeitä ja reippaita. Mutta jokainenhan tekee omat päätöksensä ruokinnan suhteen, omien kanojen kanssa.

Sivustolla, josta leipäohjeen bongasin, sanottiin, että kotiruokinnalla tipujen sonta ei haise. Mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Konehaudotut tiput olivat meillä eteisessä 3 viikkoa ja joka päivä oli kyllä häkki siivottava hyvin. Haisivat ihan yhtä pahalta, kuin rehulla ruokittaessa.

Ja loppukevennyksenä kuva siitä, kun on isoja kanoja. Jotain muutakin on silloin isoa...

Vertailukohteena oleva muna on ihan normaalikokoinen!

Sonnan koko ja määrä on tasan suhteessa kanan kokoon!

Onneli Winter, onpa hauskaa, että olet liittynyt blogiini. Toivottavasti viihdyt!