Kolme sisarusta

Joskus vuosia sitten, jossain televisio-ohjelmassa kerrottiin intiaanien Kolme sisarusta -viljelymenetelmästä. Olisivatkohan olleet Irokeesi-intiaaneja, en muista ihan varmaksi. Mutta, enivei, he kutsuivat maissia, kurpitsaa ja papua kolmeksi sisarukseksi.

Intiaanit ymmärsivät, että nämä kolme kasvia hyötyvät toisistaan. Papu typettää maaperää, maissi antaa pavulle tukea ja kurpitsa varjostaa maan pintaa ja näin pitää sen kosteana. Ja pienellä maa-alalla voidaan kasvattaa monta hyötykasvia. Intiaanit vaihtoivat leiripaikkoja, eivätkä voineet perustaa isoja kasvimaita. Tälläisen kolmen sisaruksen penkin, saattoi perustaa vaikka metsänreunaan. Nykyään tälläistä viljelyä kutsutaan kumppanuuskasvien käytöksi.

Olen muutamana kesänä kokeillut näiden kolmen kasvin kasvattamista samassa penkissä. Yleensä on käynyt niin, että maissi ei ehdi kypsyä, papusadosta tulee kohtalainen ja kesäkurpitsa onnistuu joten kuten, lajikkeesta riipuen.
Tänä kesänä istutin kolme sisarusta vanhaan traktorin renkaaseen. Maissit, kaksi kappaletta, ostin taimina Tammelan torilta, lajiketta en tiedä. Kesäkurpitsa, yksi kappale, on pyöreä, Tondo chiardo di nizza. Hieno nimi sillä ainakin on! Salkopapu, kaksi kappaletta, on joku luomulajike, en nimeä enään muista.

No, ei tää nyt ihan putkeen taaskaan mene! Huono paikkavalinta taitaa koitua, ainakin kesäkurpitsan kohtaloksi. Traktorin rengas on lähellä vadelmapusikkoa ja toisella puolella kasvaa pari kukkakaalia.  Nyt kun kaikki on isoja, on ahdasta. Ja kesäkurpitsat mätänevät jo pikku raakileina. Ei sillä, että me jotenkin kärsittäisiin kesäkurpitsan puutteesta. Niitä kyllä tulee toisista paikoista ihan riittämiin. Mutta olin haaveillut tekeväni näistä pyöreistä täytettyjä kesäkurpitsoita roppakaupalla. Mutta ei kun ei!

Pavut ovat vasta aloittaneet kukintansa ja muutama pieni palon alku on näkyvissä. Saas nähä, mitä tulee. En ole koskaan saanut salkopavuista kunnon satoa. Ne vaan kasvaa ja kasvaa pituutta, eivätkä tee palkoja. Pensas- ja taitepavut ovatkin sitten asia erikseen. Ne ovat tosi satoisia!
Maissistakin on vaikea vielä kertoa satoennustetta. Siis, näiden kahden edellä mainitun taimen. Olen ohjannut siitepölyä tähkän röyhyihin. Katotaan nyt, olenko onnistunut pölytyksessä.
Pellolla olevista maisseista voin kyllä sanoa, ilman mitään ihmeellisiä ennustamistaitoja, että ei tule mitään! Ne on ihan kituliaita ja suorastaan onnettoman pieniä. Hyvä jos puolimetrisiä! Liikaa vettä alkukesästä.

Ollaan yhtenä kesänä saatu ihan huippusato maissista. Sen muiston turvin, me joka vuosi niitä laitetaan kasvamaan. Aina petytään! Mutta periksi ei anneta. Ensi vuonna taas yritetään!

Pellolla olevat kesäkurpitsat tekevät satoa mukavasti. Olen istuttanut ne keväällä tekemääni lämpöpenkkiin. Ja näköjään toimii! Tosin, italialaisten suosiman Alberello-lajikkeen kukat, mätänivät alkukesän sateissa sitä mukaan kun niitä avautui. Tämä lajike on se, minkä kukat ovat erinomaisia friteerattuina. Se oli se pointti, miksi niitä istutin. Mutta, ollaan kyllä muuten satoa niistä saatu.

Pensaspavut kasvavat myös lämpöpenkissä, avomaankurkkujen kanssa. Niistä on alkanut tulemaan kivasti satoa. Olen ryöppäillyt niitä pakkaseen.

Palatakseni vielä kolmeen sisarukseen. Mari Keson kirjassa, "Maissi on pop!", on luvussa "Kasvata omat popcornisi", maininta kolmesta sisaruksesta. Tässä suora lainaus kirjasta:

"Paukkumaissin kasvattamisessa voi kokeilla myös intiaanien perinteistä kolmen sisaruksen -menetelmää. Kolme sisarusta, maissi, ruusupavut ja kesäkurpitsat, muodostivat intiaanien ruokavalion perustan. Niitä kasvatetaan vierekkäin seuraavalla tavalla: Kaiva maahan kalanperkeitä tai kompostimultaa lannoitteeksi ja tee päälle pari metriä leveä kumpu, johon istutat rinkiin kuusi maissin siementä. Kun maissi on itänyt, istuta maissin väleihin tusina pavunsiementä ja viikko papujen itämisen jälkeen, puoli tusinaa kesäkurpitsansiementä."

Ensi kesänä aion kokeilla kolmea sisarusta tällä tavoin. Ugh! Olen puhunut!

Luomulaakson Maria, tervetuloa joukkoon!