Ihana Pihapiiri -messupäivä Beiben kanssa ja viikkonäkymiä 17/52.

Kunnon kokoisia tomaatin- ja munakoison taimia!

Olemme Beiben kanssa kolunneet jos jonkin moisia messuja koko yhdessä olomme ajan. Viime vuosina on tullut sellainen olo, että messut alkavat olemaan niin nähtyjä. Miltään messuilta, oli teema mikä tahansa, ei jotenkin enään saa mitään.

Puhuimme, että ainakin Tampereen puutarhamessut jää kyllä tänä keväänä väliin. Mutta olisi kiva kuitenkin johonkin lähteä messuilemaan.

Ihanat timjamit! <3

Olemme joskus vuosia sitten käyneet Lahdessa puutarhamessuilla. Päätimme, että Lahden Pihapiiri -messut olisivat tänä vuonna ne puutarhamessut, mihin tämä pariskunta lähtisi.

Tykkäsin! Nyt Beibe pelkää, että alan maalaamaan autonrenkaita!

Sittenhän kävi vielä niin kivasti, että voitin Autuas olo -blogin Cheriltä liput messuille. Harmi, ettei Cherin kanssa tavattu messuilla. Olisin halunnut kiittää häntä ihan henk. koht. lipuista!

Lahden Pihapiiri -messut ovat tosi pienet, jos nyt vertaa Helsingin ja Tampereen vastaaviin tapahtumiin. Mutta meistä tämä messujen pienuus oli vain plussaa. Oltiin paikan päällä heti kymmeneltä ja kierrettiin hallit ihan rauhassa. Ei ollut tungosta, kaikkea pääsi katsomaan ihan läheltä ja mihinkään ei tarvinnut jonotella. Paitsi naisten vessaan... 😁

Käytiin monia hyviä keskusteluita näytteilleasettajien ja myyjien kanssa. Ihan älyttömän mielenkiintoista oli kuulla lihansyöjäkasvien kasvattamisesta. Hyvä esimerkki siitä, kuinka jokin harrastus vie ihan vallan mukanaan!

Valtava kannukasvi terraariossaan

Oli mukava kuulla, että lihansyöjäkasveja on myös sellaisia, mitkä ihan huoneenlämmössäkin pärjäävät. Voi olla, että joutuu ehkä kannukasvin jossain vaiheessa hankkimaan!
Vähän jäi harmittamaan, ettei ostettu kirjaa noista kiehtovista kasveista. Mutta onneksi sitä kyllä saa tilattua.

Jättikasvisyhdistyksen pisteellä juteltiin myös pitkä tovi. Ihmettelin jättimäistä punajuurta, ja sitä miten joku voi saada sellaisen kasvatettua, kun meikä ei saa punajuurta lainkaan onnistumaan.
Myös iso kyssäkaalikin oli esillä. Kuulemma sellaista lajiketta, joka ei muutu puisevaksi edes noin isona.

En tiedä mitä punajuuri painoi, mutta iso se oli!

Samoin kyssäkaali oli pään kokoinen!

Saimme myös muutaman jättikurpitsan siemenen ja ohjeet siihen, miten saisimme mahdollisesti kurpitsan kasvamaan hyvin ja isoksi. Lähteissämme nikkasin silmää ja sanoin, että Mäntsälässä nähdään syyskuussa. Siellä nimittäin on jättikasvisten SM -kisat. No, leikki leikkinä! Tuskin saamme 400 kiloista kurpitsaa kasvamaan. Mutta toisaalta olisi kiva lähteä katsomaan kisojan ja jättikasvisnäyttelyä.

Saatiin myös siementen tiedot mukaan!

Ensikierroksen jälkeen käytiin syömässä messukeskuksen ravintolassa ja olimme sielläkin ensimmäiset ruokailijat. Karamellipossua vetäistiin napaamme ja kahvit päälle. Sitten jaksoikin lähteä ostoksille.

Söin kaiken!

Tykkäsin ravintolan kukka-asetelmista!

Huone ett rum in pisteellä kävimme hauskaa keskustelua ja minä ostin kolme ikku pikku kaktusvauvaa. Mun sydän ihan suli näille ihanille pikku-piikkisille!

Myynnissä oli myös upeita ilmakasveja!

Ihania!

Ostin nuorisopajan pisteeltä roikkuvan amppelihyllyn, johon minä nämä vauvakaktukset sitten kotona asetin parin hieman isomman kollegan kanssa. Rusakon kallo pääsi vielä piikkisten seuraan ja ai että, kun minä tykkään!

Näitäkin nuorten tekimiä ihanuuksia oli pisteellä myynnissä!

Emme sortuneet perenoihin, emmekä kesäkukkiin, mutta pari ilmasipulin tainta ostettiin, sekä purjon taimia. Myös tartuttiin hyvään tarjoukseen istukassipuleista. Parsan juurakoita ostin myös viiden kappaleen nipun.

Toivottavasti purjot selviävät hengissä, jotta saan ne maahan!

Ilmasipulit istutin jo!

Nää saa vielä odottaa!

Parsatkin menivät jo multiin!

Muutamia siemeniä ostin Hyötykasviyhdistyksen pisteeltä. Ruusupapua, trendikästä varsiparsakaalia ja jättikyssäkaalia. Vähänkö jäi mieleen kummittelemaan nuo jättikasvikset!

Mutta löysimme jotain aivan mahtavaa, mitä olemme himoinneet jo jonkin aikaa.  Hirvensalmen taimistolla oli runsaasti erikoisia päärynä- ja omenapuuntaimia ja sieltä minä bongasin Viiniomenan eli Veinioun. Jee!!!

Tätä lajiketta kuvataan näin:

Erikoinen syysomena, joka on jalostettu Virossa. Peiteväri täyspunainen ja hedelmälihakin voimakkaan punahäiveinen tai punainen. Hyvänmakuinen, raikkaan makeanhappoinen. Täysin kypsänä hapokkuus vähenee merkittävästi. Erittäin mehukas. Antaa punaista mehua. Puu keskimääräisen kasvun omaava, viininpunalehtinen. Esteettisesti kaunis. Satoisa. Ruvenkestävyys erinomainen. Suositeltava erikoisuus.

Kestää vuoden jos toisenkin, että pääsemme punaista hilloa, mehua ja sidukkaa tekemään. Taimi kun on vasta sellainen puolimetrinen. Mutta aiomme suojata sen suurin  piirtein vallihaudalla ja räjähteillä, jottei nököhampaat sitä syö.

Ostimme vielä toisenkin omppupuun; Kangasalan talvi . Talviomena, jota kehutaan herkulliseksi syömäomenaksi. Säilyy kellarissa jopa tammikuulle. No, kun nyt Kangasalla asutaan, (vaikkakin pakkoliitettynä) täytyyhän tälläinen omenapuu pihasta löytyä!

Saimme taimien lisäksi hyviä neuvoja rusakon syömän omppupuun sillastamiseen. Saas nähdä onnistummeko meidän Presidentin pelastamaan.

Ostimme myös useita juustoja herkutteluun, pari kestomakkaraa, chilijuomaa lahjaksi, madeira-sinappia ja säilöttyjä valkosipulinkynsiä. Nami nami!

Nämä herkkuostoksetkin hoituivat jouhevasti, syystä että kansaa messuilla oli niin maltilla. Usein messuilla minulta jää monta herkkua maistamatta ja ostamatta, koska en jaksa jonottaa myyntipisteille.

Savustettua hirvimakkaraa ja savuemmentalia

Virolaisen juustokauppiaan kanssa juteltiin pitkät tovit juustoista ja siinä samalla hän meille myi vielä yhden juuston lisää!

Reilu kolme tuntia me messuilla kierreltiin, viihdyttiin ja osteltiin. Emme käyneet luentoja kuuntelemassa. Se vähän harmitti, mutta näin tällä kertaa.

Ulkona ostettiin vielä Pupun pisteetä kupit kahvia, joka oli tehty Lahtelaisen pienpaahtimon pavuista. Kahvista jutellessamme, mukava nuori myyjämies maistatti meillä raikasta mehua, jota sitten pullo vielä ostettiin. Ai me sitten tykätään kaikesta tuollaisesta lähi- ja pientuottajien tuotteista!

Knock out -mehu Pupun pisteeltä ja habanero mehu lahjaksi.

Istuttiin autossa, hörpittiin kahveitamme ja juteltiin siitä, kuinka hyviä hankintoja teimme messuilta. Minä siinä totesin, etten ole varmaan koskaan ostanut messuilta näin paljon. Enkä päässyt juttelemaan näytteilleasettajien kanssa!

 Jäi kyllä tosi hyvä fiilis näistä messuista. Ja tykättiin siitä, että taimet, juurakot, sun muut kasvikset, olivat keskitetty yhteen halliin. Beiben mielestä sellaista sisustusesinettä oli liikaa. Mutta hänhän onkin mies ja ei ymmärrä niiden päälle! 😉 Muutenkin hän olisi kaivannut enemmän koneita, kuten sammaleenpoistajia ja ruohonleikkureita. Mutta muuten hän oli tyytyväinen messujen tarjontaan ja siihen, ettei siellä mennyt koko päivää!

Unisiepparit ovat nyt kuuminta hottia!

Kotimatkalla naposteltiin sinisiä sipsuja!

Ja sitten takaisin kotikemälle ja siihen, miltä täällä kevään eteneminen näyttää. Ja hyvältähän se näyttää!
Vähän on lämmön suhteen ollut takapakkia, mutta lumet on kokolailla poissa. Tällä viikollahan on ollut sateista ja öisin on lämpötilat painuneet nollan alapuolelle. Päivisinkään ei ole paljoa kympin päälle lämmennyt.
Mutta pihassa on alkanut jo vihertämään. Ainakin sammal nurmikolla! Ja kasvimaalla on ainakin valkosipulit nousseet maanpinnalle.

Sunnuntai 29.04.2018, klo 13, pilvistä, sadetta, tyyntä, lämpötila 11 astetta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille ja alkavaa viikkoa! Ja hei, vappuhan on ihan just!

Ihania liljoja messutuliaisina kotiin!