Maanantain draamaa lintulaudalla!

Havahduin keittiössä puuhastellessani aikasmoiseen sirkutukseen. Katsoin ikkunasta ja lintulaudalla ja sen ympäristössä oli tosi paljon peippoja.  Siis, useita kymmeniä tavallisia peipposia ja pari järriäkin näkyi porukassa.

Meillähän on lähes koko ajan järkkäri keittiön pöydällä, jotta ehdittäisiin kuvaamaan, jos lintulaudalle tulee mielenkiintoisia vieraita.
Tosin olisi myös järkevää pestä ikkkuna, kun kerran sen läpi kuvaa. Harmaan likainen ikkuna yhdistettynä suttuiseen sadekeliin, ei ole paras yhdistelmä lintujen kuvaamiseen. Varsinkaan tälläiselle amatöörikuvaajalle, joka ei kameraansa osaa säätää kuin auttavasti. Jos sitäkään...

No kuitenkin, peipposia oli tosi paljon ja siinä puuhailujeni ohessa niiden touhuja seurasin ja näppäsin kuvan silloin tällöin.

Poistuin ihan pikku hetkeksi ikkunasta, sytyttääkseni tulen puuhellaan ja kaataakseni kupin kahvia itselleni. Palasin takaisin ikkunan ääreen ja katsoin, että kyyhkynenkö se siellä marjapuskan alla kökkii. Beibe nimittäin oli sunnutaina nähnyt kyyhkysen pilkkireissullaan.

Mutta ei tainnut olla kyyhkynen tuo. Vaan haukka!

Tää kaveri on käynyt aiemminkin lintulaudalla. Viimeksi pääsiäisen pyhinä tytär sen näki lehahtavan ikkunan editse. Silloin se joutui häipymään tyhjin nokin. Mutta nyt se onnistui!

Varpushaukaksi minä tämän tunnistaisin. Ja peipposen se kynsiinsä sai. Se kyni uhrinsa siinä minun katsellessa, nieli muutaman suupalan ja yht'äkkiä nousi siivilleen kynitty peippo kynsissään.

Nämä on aina hieman ristiriitaisia tapahtumia. Pidän kovasti pikkulinnuista ja rakastan niiden seuraamista lintulaudalla. Otan kuitenkin tietoisen riskin niitä ruokkiessani, koska tiedän runsaan pikkulintumäärän houkuttelevan petolintuja.
Mutta toisaalta on myös hienoa päästä näkemään tälläistäkin. Tämähän on sitä luonnon kiertokulkua parhaimmillaan. Tai pahimmillaan, miten tämän nyt selittäisi!

Kuitenkin, minulle jäi tosi hieno fiilis, että näin tämän tapahtuman, vaikka se ei niin kivaa katseltavaa ollut. Paska juttu peipolle, mutta hieno homma haukalle. Näin se vaan menee!

Muistatteko tätä vanhaa lasten laulua? Tytär lauloi sitä aina pienenä!

Peipon pesä

Koivun oksaan korkealle

teki peippo pesän,

tiriteijaa, tiriteijaa

lauloi kaiken kesän.

Muni munat kirjavaiset,

niistä pojat kuori.

Siivet somat, untuvaiset

emo armas suori.

Kävi siinä vierahissa

naapurista rastas.

»Tule kummiks», peippo pyysi,

»kernahasti», vastas.

Sitten alkoi laulukoulu,

tiri, tiri teijaa.

Lempeästi kesätuuli

peipon lasta heijaa.

Eikä lapset, liinahapset

henno säikytellä,

että rakkaat riemurinnoin

saavat viserrellä.

 

 

Postauksen synkästä aiheesta huolimatta, oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille!