Talipötköjä linnuille kanin- ja lampaanrasvasta!

Kalloprojekti poikineen!

Meillähän on ollut teurastukset käynnissä täällä Leppämäessä. Yksi lammas ja kuusi kania on laitettu lihoiksi. Muutama kukkopoika vielä odottaa vuoroaan.

Koska meidän eläimet ulkoilevat paljon ja eläinsuojissa ei ole lämmitystä kuin ihan kovimmilla pakkasilla, ne alkavat ihan luonnostaan kerryttämään ihonalaista rasvaa talvenvaralle.

Rasva kanissa on lähinnä kaulassa, lapojen päällä ja nivusissa, lihasten ja nahan välissä. Samoin lampaalla, rasva on lihaksen päällä, ei siellä sisässä. Joten molempien elukkalajien itse liha on tosi rasvatonta.

Me ollaan vähän nirppanokkaisia tuossa lihahommassa siinä mielessä, että me suoritaan itsellemme syöntiin tuleva liha tosi puhtaaksi kaikista kalvoista ja rasvasta. Toki meillä on lihaa syöviä eläimiä, joten mitään ei mene hukkaan.

Lihainen rasva jauhettiin koiralle ja kissalle. Lakritsa -kissa tosin kieltäytyy syömästä tätä lampaasta jalostettua tuotetta. Maistuukohan katin mielestä liian "villaiselle"?  Kani kyllä kelpaa!

Mutta molemmissa elukoissa oli kyllä ihan sitä itseäänkin eli pelkkää ihviä ja jotenkin ajattelimme sen olevan ihan liian tuhtia kamaa meidän pullamössökoiralle ja -kissalle.

Mutta tintithan tunnetusti rasvasta tykkäävät ja ripustin rasvaa ihan sellaisenaan omenapuun oksille ja talipallotelineeseen. Harakat vaan tuppasivat pöllimään rasvat, ettei niistä pikkulinnuille jäänyt.

Kaninrasvaa talipallotelineessä 

Sitten ajattelin, että koska eläinten rasva alkoi sulamaan ihan käsissäkin, se varmasti sulaisi ihan juoksevaan muotoon ja siitä saisi rasvapötköjä linnuille nokittavaksi.

"Valmis tuote; lampaanrasvapötkylä!"

Tuumasta toimeen! Beibellä on meidän saunanpataan vaihtopata, missä hän keittelee kalloja kallotrofeita varten. Koska tuo kallopata oli paikoillaan sopivasti, aikomuksenani oli sulattaa valmiiksi jauhettu rasva ikään kuin vesihauteessa. Sitten vaan kaadella näpsäkästi sula ihvi maitotölkkeihin, joiden sisään olin leikannut sopivat narut pötkylöiden ripustamiseen.

Lampaanrasvassa oli kyllä tosi voimakas lampaanödöör, huh huh! Vaikka olin haistellut rasvaa kylmänä, hieman yllätyin siitä, miltä se haiskahti kuumana. Suoraan sanottuna, yökkäilin kyllä moneen otteeseen tarkkaillessani rasvan sulamista ja vahtiessani, että kattilavirityksemme pysyy pystyssä vesipadassa.

Siellä sulaa! Ja haisee! ='D

Beibeä kovasti nauratti, kun minä silmät vedessä yökkäilin talipötköprojektini kanssa. Hän kyselikin, että olinko tosissani kuvitellut tämän lampaanrasvan olevan sellaista siistiä ja kirkasta? Samanlaista kuin sulatettu munkkirasva? No, myöntää täytyy, että kyllä minä olin!

Beibe auttoi minua rasvahommissani kaatamalla sulaa rasvaa kattilasta, kun minä pidin tölkkejä pystyssä ja naruja, ettei ne uponneet rasvaseokseen. Yritin olla hengittämättä samalla, mutta kyllä okse oli tuloillaan koko ajan ja silmät vesissä yökin.

Yrf ja yökkis!

Mutta tadaa! Kaksi isoa lampaanrasvapötkylää, pienellä kaninrasvalisällä sain aikaiseksi. Vaikka kyllä koville otti ja kurkunpää oli kipeänä yökkimisestä!

Pötkylän pohjaan on painunut rasvan seassa ollutta lihaa.

Paras palkkio on ollut seurata, kuinka hyvin nämä rasvapötkylät on tinteille maittanut. Kyllä kannatti sitten kuitenkin nähdä "vähän vaivaa"! ='D

"Pöytä" on katettu!