Back to school ja tavaran hävittämistä kirppiksellä!

 

Taas on viikko mennyt ilmaisten kouluaterioiden
parissa.

No niin, opiskelut ovat pyörähtäneet käyntiin tällä viikolla. Hieman kangerrellen, mutta kuitenkin! Minulla piti alkaa lähiopetus jo viikko takaperin erityisryhmien ohjaaminen luonnossa -jaksolla, mutta se kutistuikin opettajan sairastuttua yhteen Teams -palaveriin ja yhteen lähipäivään sijaisopen kotitilalla. Joten oikeastaan voisi sanoa koulun alkaneen vasta tällä viikolla, kun alkoi lähijakso. 

Meikäläisen opiskelumotivaatio on hieman hakusessa, koska tälle erityisryhmien jaksolle ei sitten ennakkotiedoista poiketen osallistunutkaan minun lisäkseni ketään muuta. En nyt sitten tiedä, saanko mitään opetusta erityisryhmien ohjaamiseen, vai teenkö näytön jollain lailla räpeltäen. On minulla jo suunnitelmia, mitä näyttöön teen, mutta kokemustahan minulla erityisryhmien ohjaamisesta ole toissa kevään työkokeilua enempää. Silloinhan olin Luonto kuntouttaa -hankkeessa ja pikkuisen sain pintaraapaisua. Mutta en todellakaan tiedä asiasta juuri mitään. Saas nähdä nyt, saanko mitään sparrausta asiaan. Vai teenkö vain näytön hataralta pohjalta. Työharjoitteluakin minulle väläyteltiin. Mutta mistä minä nyt sellaisen hommaan, kun jakso on jo alkanut. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin koko jutusta!

Teams -istunnot aloittivat koulunkäynnin.

Kädentaidoissa osaamisen ja ohjaamisen jakso oli nyt tällä viikolla. Sillekkään minulla ei ollut kovin suuria odotuksia. Tiedossa oli kananmunakennoista paperimassan valmistusta. Tehtiin siitä ihan koristepaperia ja jotain kippoja tms. Mitä nyt kukakin halusi kokeilla. Sitten tehiin vanhoista tapeteista ja kierrätyspaperista pusseja ja rasioita. Ei siis mitään järisyttävää!

Silputuista, liotetuista ja keitetyistä kananmunan-
kennoista tehdään paperimassaa teho-
sekoittimella.

Sitten massa laitettiin johonkin astiaan runsaan
veden kanssa ja sitten massaa nostettiin kehyksellä,
johon oli pingoitettu hyttysverkko. Vesi valui ver-
kosta läpi ja massa jäi tasaisena verkkoon.

Kehys kumottiin sanomalehtien päälle
laitetulle kankaalle ja paineltiin ylimääräistä 
vettä pois. Kehys poistettiin ja paperin päälle 
laitettiin toinen kangas ja lisää sanomalehtiä.

Paperia voi koristella vaikkapa silkkipaperin
paloilla.

Tässä näkee, kun luokkakaveri on juuri 
nostamassa viiraa altaasta ja paperimassaa
on jäänyt viiralle.

Kun papereista on imeytynyt sanomalehtiin liiat
vedet, ne laitettiin kankaineen päivineen kuivumaan.
Kun ne olivat kuivunee, ne lähtivät kankaista irti.

Pitää nyt vain miettiä, miten suoritan tästä näytön. Kaksi viikkoa on sitten vielä tätä kädentaidot -jaksoa ja viimeisellä pitäisi näyttö suorittaa. 

Näyttö pitäisi siis olla vähän kuin jokin kädentaidot kurssi. On tosi vaikea toteuttaa, koska missä minä nyt jonkin kurssin vedän. Ja mitä sen pitäisi sisältää? Argh! Tässä on nyt pähkimistä ja ei tältä kurssilta mitään uusia vinkkejä tai oppeja taida saada.

Taiteltiin myös rasioita kansineen.

A4:sen kokoisesta paperista saa yhden isomman
ja kaksi pienempää rasiaa.

Opeteltiin myös pussien taittelun tekniikkaa.

Minä tein pari rasiaa paperimassasta ihan
kokeilumielessä. Takana näkyy luokkakavereiden
paperimassapäitä.

Ensi viikolla minulla alkaa hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla. Se käsittää luonnonkosmetiikan ja siitä minulla on vähän ennakkotietoa, että ne jotka ovat sen käyneet, ovat tykänneet kovasti. Olen pitänyt kovasti tämän opettajan muista kursseista, joten uskon asiaa, sekä oppia tulevan ja paljon!

Tätä on myös kolmen viikon jakso ja siitäkin sitten viimeisellä näyttö. Minulla on jotain pientä jo tehtynäkin, koska olen jo näyttöä suunnitellut. Lisäksi olen tilaillut netistä materiaaleja, koska ne pitää itse kustantaa. Ettei sitten tule yllätyksenä ja kauhea kiire! Olisihan se hyvä, jos vaikka iltaisin ehtisi täällä koululla jotain väkästelemään valmiiksi.

Välillä on ollut opintojen kanssa
hieman tuollainen olo!

Eli kolmea osatutkintoa olis nyt yhtäaikaa meneillään ja näytöt kaikista. Sitten vielä yhteisistä tutkinnon osista suoritan Työkyky ja hyvinvoinnin pakollista. Se on ihan naurettavaa hommaa! Tehtävät on tasoa "teini". Esimerkiksi, piti miettiä ehkäisymenetelmiä ja millaisia ominaisuuksia vaaditaan ihmiseltä, joka haluaa aloittaa parisuhteen. Muutenkin paljon seurusteluun liittyviä kysymyksiä. Otinkin opettajaan yhteyttä ja kysyin, että onko minun; 49-vuotiaan, yhden lapsen äidin, kahden lapsen mummun, joka on ollut saman miehen kanssa parisuhteessa 26-vuotta, pakko miettiä seurustelun aloituksen asioita. Kuulemma olisin saanut jättää sellaiset tehtävät tekemättä, mitkä koin "epämiellyttäviksi". Kysehän ei ollut siitä, ettenkö olisi seksistä ja seksuaalisuudesta pystynyt puhumaan, mutta koin nämä tehtävät iäkkäämmän aikuisopiskelijan aliarvioimiseksi ja halventamiseksi. Palautetta annoin ja se taisi olla yhtä tyhjän kanssa!

Kiukuspäissäni sitten heittäydyin alle parikymppisen rooliin ja tein kahden kuukauden tehtävät, kahta tehtävää lukuunottamatta, pois päivä järjestyksestä. No, toisaalta sain ne tehtyä, kun toiselta kurssilta liikenikin yllättäen aikaa. 

Hyvää tavaraa kaupan kirppiksellä!

Olin poissa yhden päivän koulusta, koska tyttärellä on Pirkan kirpputorikeskuksessa kaverinsa kanssa kirppispöytä vuokralla ja minäkin vein sinne tavaraa. Ajattelin ensin, että eihän meillä nyt niin hirveästi ole mitään. Kummasti sitä vaan löytyi kuitenkin noin 60 tavaraa poistettavaksi. Hieman vaatteita, mutta yleisesti ihan tavaraa.

Nyt on ilmeisen tarttuvana ilmiönä tämä kotona olevan tavaran poistaminen. Somessa on ollut monilla sellaisia 5 tavaraa/päivä -haasteita. Itse en halua sitouttaa itseäni mihinkään tuollaiseen. On tässä ihan tarpeeksi muutenkin kaikkea. Mutta kirppikselle voin niitä viedä kerralla enemmän myytäväksi pilkkahintaan.

Ei sillä, tykkään kyllä itsekin kierrellä kirppiksillä ja usein niistä jotain matkaan tarttuukin. Mutta juurikin haluaisin myydä tai vaikka lahjoittaa tavaroita jollekkin käyttöön. Minusta on ihan kamala ajatus heittää niitä roskiin! Se ehkä onkin minulla se suurin kynnys siihen, että en raaski tavarasta luopua. 

Mummulla oli ihan parasta seuraa kirpparipöytää
täyttämässä!

Minulla olikin ajatuksena ollut, että pitäisin kesällä aittakirppistä parina viikonloppuna meidän pihassa. Aloinkin katselemaan jo astiakaappeja ja liinavaatekaappeja sillä silmällä, että joko niistä jotain raaskisin pois laittaa. Paljon on sellaisia astioita, jota olen vain halunnut kerätä, koska pidän niistä. Samoin vanhoja verhoja ym. olen haalinut ajatuksella, että "jos joskus pidän puutarhajuhlat, ne ovat kivoja pöytäliinoja". No, ei ole ollut puutarhajuhlia, ei!

"Nälkä!", tuntuu Omppu sanovan. Ja kyllähän
sitä nyt sushilla pitää käydä kirppistelyn jälkeen.

Ihmeesti siihen tavaraan kiintyy. Mutta toisaalta olen alkanut saamaan ahdistustakin siitä, ettei mihinkään kaappiin mahdu mitään. Tytär sanoikin viisaasti, että eikös sitä vaikka voisi keittiössä olla tyhjäkin kaappi. Miksi kaikki kaapit pitää olla täynnä tavaraa?

Minulla on kesään asti aikaa sulatella asioita ja sitä, mistä tavaroista aoin luopua. Ajattelin, että mahdolliseen aittakirppikseeni voi kaveritkin tuoda jotain myyntiin, jos haluavat. Mutta katsotaan nyt, saanko laitettua kirppiksen pystyyn. Kesään on vielä niin paljon aikaa, että voin tulla katumapäälle! ='D

Omppu vetää vakavana riisiä ja persikkaa!

Kiinnytkö Sinä tavaroihin ja onko niistä vaikea luopua? Vain oletko sellainen, että kaikki turha rompe heti vain pois?