Tippi, superäiti!

 

Äitienpäivän aamuna katselin Tippiä sillä silmällä, että karitsointi ei ole kaukana. Ajattelin kuitenkin, ettei aika kuitenkaan ole ihan käsillä, koska Tippi söi ihan reippaana rehut ja mutusteli kuivaa heinääkin. Laskettu aikakin olisi vasta 22.päivä.

Tässä ollaan jo muutaman tunnin 
ikäisiä!

En kuitenkaan vienyt lampaita laitumelle aamulla, vaan tarkkailin tilannetta. 

Aamupäivästä ei ollut tapahtunut mitään ja Tippi veti posket lommollaan tuoretta heinää, jota vein lampaille. Peräpääkään ei näyttänyt siltä, että olisi mitenkään levinnyt.

Tipiltä tuli tällä kertaa jälkeisetkin ulos 
tosi hyvin ja se ei vuoda vertakaan 
yhtään. 

 

Aikaisempina vuosina Tippi on ollut syömätön heti aamusta ja on karitsoinut aamupäivästä. Yleensäkin uuhet käyvät syömättömiksi ennen h-hetkeä.

On ne pieniä!

Meinasin, että menkööt ulos sitten, mutta Tippi oli haluton lähtemään laitumelle. Meille on alkanut tulemaan hyttysiä ja edellisenä päivänä ne olivat kiusanneet lampaita. 

Koska oli kovin kuumakin, jätin lampaat sitten kuitenkin tallin viileyteen.

Voitto-eno on taas niin mukana, että!

Kuukuna ja Omppukin tulivat mummulaan ja kolmen aikaan iltapäivällä lähtivät papan kanssa lampaita katsomaan.  Samassa pappa soittikin mummulle tallista, että nyt niitä vauvoja olisi.

Kolme karitsaa oli jo syntynyt ja neljännen syntymän päästiin näkemään.

Kuukuna hauskasti kysyi, että miksi toi lammas kakkaa vauvoja?

Omppu oli innoissaan pikkulampaista. Kuukunastakin ne olivat söpöjä, mutta hän kuulemma odottaa enemmän ankkavauvoja.

Kahden päivän ikäisenä jo 
leikitään kovasti!

Kyllä taas ei voi muuta kuin ihailla sitä, kuinka hienosti Tippi hoiti karitsoinnin. Kaikki meni jälleen kerran aivan oppikirjojen mukaan. Paitsi ne poikimisen ensimerkit!

Mutta kaikki karitsat tulivat oikein päin, ei tarvinnut ihmisen apua. Tippi nuoli kaikkia karitsoitaan, kurahteli ja määki niille. 

Karitsat olivat myös kaikki todella reippaita ja heti tissillä. Vaikka ne syntyivät viikon etuajassa, olivat ihan valmiita. Ainoastaan yhdellä oli selässä sellaista pidempään karvaa, mitä ei yleensä ajallaan syntyneillä ole.

Ja mikä hämmästyttävää, kaikki karitsat ovat uuhia, sekä kirjavia äitinsä värityksen mukaan.  Isä-Aslakhan on valkoinen. 

Maitoakin Tipillä tuntuu riittävän. Mutta olen hieman tarjoillut vastiketta tuttipullosta, koska neljä karitsaa on jo paljon jopa suomenlampaalle. Emä menee helposti  "kuivaksi" näin montaa karitsaa imettäessään. 

Tippi saa myös paljon rehua, kauraa ja valkuaisrehua, jotta pysyy lihoissaan. Se on kaikilla aiemmilla kerroilla saanut kolme karitsaa ja maito on riittänyt. Mutta se on menettänyt paljon lihasta runsaasta ruokinnasta huolimatta. 

Nyt tässä tutustutaan uusiin karitsoihin ja tarkkaillaan, miten ensimmäiset päivät sujuvat. Alku on ollut lupaava ja pienet ovat tosi pirteitä.