Hääpäivän matkalla parin vuoden paussin jälkeen

 

Amorinranta

24.7. oli meidän sarjassaan 19. hääpäivä. Yhdessä olemme olleet 29-vuotta, mutta meillä oli sellainen 10 vuoden koeaika, ennen kuin ennätimme virallistaa suhteemme. 😉

Olemme aina tehneet jotakin juhlistaaksemme hääpäiväämme. Olemme vuokranneet kanootin ja käyneet melomassa ja parina edellisenä vuonna olemme käyneet "vain" syömässä ravintolassa, koska olen ollut kesätöissä.

Mutta useana vuotena olemme tehneet yhden yön matkan johonkin kaupunkiin. Olemme viettäneet hääpäivää ainakin Hämeenlinnassa ja Kotkassa, sekä Tampereella pariinkin otteeseen. Korona ja kesätyöni ovat tosiaan vieneet hääpäivän reissut parilta vuodelta.

Mutta nyt päätimme, että reissuun lähdetään. Varsinkin kun saatiin tyttären perhe sopivasti koti- ja elukkavahdeiksi. 

Kovasti mietimme kohdetta jostain lähiseudulta, koska kropat vaan ei tuppaa kestää autossa pitkään istumista. Ja toisaalta aika taas kului niin nopeasti, että reissuvapaa olikin ihan näppäimillä ja päätös piti tehdä nopeasti.

Amorinrannassa saa herkullista keittolounasta!

Minä haluan myös tuollaisen pienenrautasohvan
vinkku- ym. juomapöniköille!

Päätimme lähteä Keuruulle. Ei kuulosta kovinkaan romanttiselta matkakohteelta, mutta meitä kiinnosti siellä oleva Vanha Keuruu ja muutama taidenäyttely. Matkaa meiltä Keuruulle tulisi vähän yli sata kilometriä, joten ei paha.

Majoitushuoneita

Matkalla Keuruulle, päätimme poiketa tieltä, jos jotain mielenkiintoista sattuisi vastaan. Nälkä alkoikin kolkutella jo heti kohta ja katse etsi lounaspaikkaa. Juupajoen ja Korkeakosken liittymässä luki Amorinranta ja sinne kurvattiin. Täällä meidän oli monesti pitänytkin lähteä käymään, mutta aina vaan oli jäänyt. Amorinranta on auki vain heinäkuussa.

Amorinranta on aivan upea paikka! Parkkipaikalta ei saa käsitystä siitä, mitä kaikkea ihanaa talo ja sen takapiha kätkee.

Keittolounas oli mielettömän maukas. Astioina oli vanhat lautaset ja vesilaseina pikarit. Kaikilla pöydillä kauniit pöytäliinat ja pitsit.

Jurttamajoitusta!

Saunat on nykyään aina kuvattava!

Saunakammari

Amorinrannan takapihalla oli iso terassi ruokailua ja kahvittelua varten. Mutta myös muita paikkoja levähtää. Amorinranta tarjoaa majoitusta ja pääsimme kurkkimaan ihaniin majoitushuoneisiin. Tämä voisi olla myös paikka, mihin voisi tulla hääpäivää viettämään. Varsinkin jos pääsisi ulkosaunaan vielä saunomaan!

Amorinrannasta jatkoimme suoraan Keuruulle ja Keuruun museolle . Siellä oli kesänäyttely Luonnon voimaa, joka meitä kiinnosti.

Keuruun museo

Keuruun museo on pieni paikka vanhassa tiilinavetassa. Siellä on pieni sisustus- ja kädentaitomyymälä. Yläkerrassa oli myös Keuruun Marttojen pieni näyttely. Kiva paikka ja olemme käyneet täällä joskus aiemminkin. Museoon käy Museokortti.

Keuruun museo on osa Vanhan Keuruun aluetta. Siihen kuuluu kirkot, putiikkeja, ruokapaikkoja, kirpputoreja ja tietysti kaunista kulttuuriympäristöä. Aluetta on helppo kulkea jalkaisin.

Koska olimme juuri hiljan syöneet täyttävän keittolounaan, nautimme vain kupit kahvia Pappilan aittakahvilassa .

Seuraava kohde oli Keuruun kotiseutumuseo , jossa meitä kiinnosti Suden paluu -näyttely. Keuruun museon Luonnon voimaa näyttely jatkui myös täällä. Kotiseutumuseolla oli kivimuseo eräässä ulkorakennuksessa. 

Ihana savusauna!

Hotellille mennessä poikkesimme tällaisessa kaupassa.
Oli vähän kuin olisi ollut ulkomailla!

Majoituksen olimme varanneet Hotelli Keurusselästä . Hotelli sijaitsi noin 10 kilometrin päästä Keuruun keskustasta.

Huone oli siisti, mutta vaatimaton. Televisio oli niin pieni, ettei tekstiä meinannut nähdä lukemaan sängyllä maatessa.

Muutenkin hotelli oli sellainen aikamatka 80-90-luvuille. Mutta se oli kauniilla paikalla ja varsinkin lapsiperheitä oli paljon sinne majoittautunut. 

Emme olleetkaan kovin vaativia hotellin suhteen. Ajatuksenamme oli, että meillä on paikka mihin päämme kallistetaan ja ettei ruokaa tarvitse kokata itse. Nämä hotellimme täytti kiitettävästi!

Illalla söimme ja joimme hotellin ravintolassa. Ruoka ja palvelu oli erinomaista. Aamiainen oli myös herkullinen.

Hotellilla oli vuokrattavana kaikenlaisia välineitä ja Beibe vuokrasikin sähköpyörän tunniksi. Hän on aina halunnut kokeilla sellaista. 

Sillä välin kun Beibe oli pyöräilemässä, minä haahuilin pitkin hotellin ympäristöä.

Aamupäivällä luovutimme hotellihuoneen ja lähdimme kotimatkalle. 

ajattelimme poiketa muutamassa paikassa matkanvarrella. Niistä ensimmäiset olivat Vilppulan sataman alue ja Vilppulankoski .

Kalaportaat-taideteos

Satamassa olisi ollut ravintola, missä olemme käyneetkin joskus syömässä. Mutta runsaan hotelliaamiaisen jäljiltä ei ollut nälkä. Joten tyydyimme vain maisemien ja kosken kuohujen ihailuun.

Tänne voisi tulla joskus kalalle!

Seuraava kohde oli Juupajoen rotko . Se on lumoavan kaunis paikka! Pitkiä portaita laskeutuessa tulee sellainen tunnelma, että on laskeutumassa johonkin tuntemattomaan viidakkoon. Täälläkin käymme aina silloin tällöin. 

Rotkon pohjalta lähtee kolme eri mittaista polkua. Me valitsimme tällä kertaa lyhyimmän, joka on vain 400 metriä pitkä. 

Rakkaushali rotkon pohjalla

Juupajoen rotkon vieressä on kiva museo. Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseo on täynnä alueen kenkäteollisuuden historiaa ja sinne on ilmainen sisäänpääsy. Rakennuksessa toimii kirpputori ja myytävänä on myös kädetaitajien tuotteita. Pieni kahvilakin löytyy.

Taidenäyttelyitäkin museon tiloissa järjestetään.

Kahvihampaan kolotuksessa suuntasimme rotkoa ja kenkämuseota vastapäätä olevaan Kulttuurikeskus Walleniuksen vapriikkiin . 

Entisessä tehdasrakennuksessa toimii kahvila, herkkumyymälä ja taidenäyttelyitä useassa eri tilassa ja kerroksessa.

Täälläkin olemme poikenneet useasti, koska taidenäyttelyt ovat olleet mielenkiintoisia. Sisäänpääsymaksua ei ole, mutta rahaa saa palamaan kahvilan tarjottaviin, sekä herkkumyymälän tuotteisiin.

Vain muutamia kilometrejä ennen "kotisatamaa", sijaitsee Arjuskan salonki , josta olen postannut ennenkin. 

Arjuskan salonki olikin hääpäivänmatkamme viimeisin, muttei todellakaan vähäisin kohde. Tämä on ihan pakollinen paikka piipahtaa ainakin kerran kesässä. 

Arjuskan salonki ei ole avoinna kuin heinäkuun lauantaisin ja sunnuntaisin. Joka kesä salongissa on vaihtuva näyttely, jonka aihe on yleensä jokin menneisiin aikoihin liittyvä.

Tänä vuonna näyttelyn aiheena oli retro. Tämähän sopi hyvinkin meille kahdelle, jotka ovat syntyneet juurikin sillä aikakaudella, mikä retroksi mielletään.

Taas oli todella kiva näyttely ja aihe. Kyllä Arjuska osaa!

Koska olimme hääpäivän matkalla, saimme valita lahjaksi yhden elokuvajulisteen. Valitsimme Tappajahai 3:sen julisteen, josta en nyt kuvaa ottanut. 

Arjuskan äiti on aikanaan ollut järjestämässä elokuvailtoja Eräjärven Rönnillä. Siksi vanhoja elokuvajulisteita oli salongissa myynnissä.

Vaikka reissussa on kivaa ja paljon nähtävää, ihana oli palata kotiin. Taas totesimme, että kuinka valtavasti hienoja paikkoja ja mielenkiintoista nähtävää Suomessa onkaan.