Bull Mentula ja Fatness-tytöt, kanalan uudet asukit!

Tänä keväänä, kanalan asukit ovat vaihtuneet ja vähentyneetkin rajusti. Syynä moiseen on se, että olen vihdoinkin saanut hankittua himoitsemiani Orpington rotuisia kanoja. Kukon ja kaksi kanaa, joista maksoin itseni kipeäksi. Mutta kävi niin hyvä säkä, että ne löytyivät saman kunnan alueelta, vain 40 kilometrin päästä.

Ja koska tämä Bull Mentulaksi ristimäni kukko, painaa sellaiset 5 kg, en voinut pitää sekuliporukkaani samassa tilassa sen kanssa. Joten sekulit saivat uuden kodin etelä-Suomesta. Neljä kääpiö-Kotchia lähtivät myös uuteen kotiin. Eräs tuttava osti ne, hänellä on käppäniä ennestäänkin. Ja pikku-tytöt pääsivät kukko-seuraan hänen luonaan.

Fatness-poseeraus!

Hankkimani Orpit ovat väritykseltään Buff-Orpingtoneja. Värejähän on useita ja tarkoituksena olisikin hankkia lisää kanoja, mahdollisimman montaa versiota.

Tähän kyseiseen rotuun vaihtamiseen oli monta syytä. Minulla oli kanaharrastukseni alkuaikoina jätti- ja kääpiö-Kotcheja. Toki oli muitakin kanoja, mutta pääasiassa näitä rotuja. Jätti-Kotchit olivat aivan mahtavia luonteeltaan. Ne olivat kesyjä ja rauhallisia. Ne pysyivät maan tasalla, eivätkä näin ollen paskoneet aitan rappuja ym. paikkoja.
Niiden kanssa sattui sitten parikin eri tragediaa; pedot ja kalkkipunkki! Koska ne olivat hitaita, lentokyvyttömiä tupsujalkoja, ketun hyökkäys *2, koitui osan kohtaloksi.
 Höyheniset jalat estivät minua huomaamasta kalkkipunkkiepidemiaa ja osalla kerkisi jalat sen verran pahaan kuntoon, että lopetin osan kanoista. Osa, joiden jalat olivat paremmat tai oireettomat, lääkitsin. Kalkkipunkki tuli kanalaani toden näköisesti, eräiden kesäkanojen mukana, jotka tulivat minulle toisaalta. Silloin päätin, että nyt sai tupsujalkakanat riittää. Tosin myöhemmin hankin kääpiö-Kotcheja uudemman kerran. Muistot kultaantuneena. Kanojen kinttuja kyttäsinkin sitten ihan haukkana!
Jätti-Kotcheissa oli myös sellainen huono puoli, että niiden liha on syötäväksi kelpaamatonta. Se on niin isosyistä ja sitkeää, ettei sitä syönyt edes koira ja kissa. Olisi kiva tietää, miten se ensimmäinen, pihassamme "vieraillut" kettu, niiden syömisestä selvisi. Toinen kettu jäi meidän pihaan...

Aurinko kylpyjä kanalan ovella

Eihän meillä kanoja ruuaksi teurasteta, mutta koska aika-ajoin haudotutan tipuja, olisi ylimääräiset kukot kiva hyötykäyttää. Nyt ne on menneet pienpetopyyntiin. Tai sitten ihan monttuun. Käppänä kukoista ei ole edes elukan ruuaksi, kun ne ovat niin pieniä.
Mutta tämä Orpington on, kuulemma, hyvä lihainen kanarotu. Ja koska se on isokin vielä, josko niistä ylijäämäkukoista olisi sitten ruokapöytäänkin.

Hankkimani kukko on todella yrmeän näköinen ja iso! Ulkonäkönsä vuosi aloin kutsua sitä Bulliksi, esikuvanaan julkkis kehonrakentaja, Jari "Bull" Mentula. Toisin kuin esikuvansa Bull-kukko on lempeääkin lempeämpi ja rakastaa pyöreitä tyttöjään!
Noin iso mies olisikin hurja otus, jos olisi häijy luonne. Se ei edes hyökännyt Maurin kimppuun, vaikka tämä "vähän" yllyttikin!

Viikon loppuna lainasin kaverilta hautomakoneen ja tänään posti toi minulle paketin. Tilasin Munanetin kautta siitosmunia. Jubilee Orpingtonin munia, 10 kappaletta. Nyt onkin sitten jännät 21 päivää. Toivottavasti haudonta onnistuu!

Särkyvää!

Hyvin oli munat pakattu!

Hautomot

Pistin koneeseen myös omien kanojen munia

Jäi minulle vanhasta porukasta vielä kolme kanaa; Kananen, Talvi ja Helmiina. Ne alkavat olemaan jo niin iällä, etten raaskinut niitä antaa pois.

Helmiina

Kananen ja Talvi

Kolme kertaa vuorokaudessa munia pitää kääntää ja huolehtia, että lämpötila ja kosteus pysyy sopivina. Ja se on sitten oma show, kun tiput kuoriutuu! Mutta on tää vaan niin kivaa!