Askeleemme omavaraistelussa 3/2018: Projekteja!

Joukkopostausaiheena oli tällä kertaa projektit. Joko tulevat tai menneet. Meillä ei nyt välttämättä ole tälle vuodelle tehty omavaistelun suhteen mitään isompia projektisuunnitelmia. Kaikenlaisia purku- ja remontointiprokkiksia toki, mutta ne nyt suoranaisesti ei liity omavaraisuuteen. Lähinnä asumisviihtyvyyteen ja "turhamaisuuteen"!

Beibe tekee takan pohjavalua. Silloin joskus vuonna nakki!

 
Mutta... kun tätä meidän elämäämme täällä Leppämäessä ajattelee taaksepäin, tämähän on ollut yksi suuri, projekti. Ja jatkuu edelleen! Elämän mittaisena...

Uuden rossipohjan tekoa. Isäni "työnjohtajana"!

Suurimmat prokkikset täällä ovat liittyneet talon remontoinnin lisäksi eläinten asumuksiin. Se oli, ainakin minulle ihan selvää, että kun maalle muutetaan, jotain kotieläimiä hankitaan. Beibe ei ollut ihan samoin ajatuksin... 😜

Leppämäessä ei mädän navetan lisäksi ollut muita eläinsuojiksi kelpaavia rakennuksia valmiina. Joten tilat ovat pitäneet remontoida, tehdä ja hankkia muualta.
Se, että täällä on ollut alunperin niin huonosti eläinsuojia, on toisaalta ollut ihan hyväkin. Se on rajoittanut elukkamopoa karkaamasta ja hillinnyt eläinmäärän lähtemistä lapasesta!

Puimalarakennus. Tuon pienen oven takana on talli, missä lehmä asustelee.

Alkuunhan meillä ei ollut kuin yksi hevonen, koira, kissa, kani ja pari marsua. Hevoselle tehtiin karsina navetan päätyyn, ennenkuin alettiin ihmisten asumuksia laittelemaan.

Tantta-spanieli heinähommissa!

Kotieläinjutut lähtivät tupaantuliaislahjaksi saamastamme vasikasta. Olvista lähti pikkuhiljaa ajatus siitä, että haluamme joissain määrin kasvattaa itse syömäämme lihaa.

Olvi tuli meille maitovasikkana, jolle piti tehdä vastiketta.

Tytär n. 6-vuotiaana Olvin kanssa.

Ensimmäisen Olvi-lehmämme teurastettuamme, meni kuitenkin monta vuotta ilman "tuotantoeläimiä". Elettiin kiireistä lapsiperhearkea, mutta rempattiin kuitenkin hevoselle talli puimalarakennukseen.

Yksi lammas otettiin hevoselle seuraksi. Ihan tosiaan lemmikkitarkoitukseen, ei omavaistelutarkoituksessa. Pumpuli oli meillä monta vuotta ja se kuvitteli olevansa enemmän koira tai peräti ihminen, kuin lammas! Se matkusti auton takakontissa, kun johonkin lähdettiin ja sitä taluteltiin hihnassa.
Kun hevoset alkoivat lisääntymään, Pumpuli lähti erääseen lapsiperheeseen suomelammaskatraaseen tilanpuutten vuoksi.

Voi näitä aikoja! 💙

Kun hevosille remontoitiin talli puimalan toiseen päätyyn, aloin himoitsemaan kanoja. Monta vuotta kuitenkin vanhassa navetassa oli keppihevostalli tilassa, mihin kanoja aioin asuttaa. Mutta vihdoin se vaihe meni lapsen elämässä ohi ja kanoille tehtiin vanhan tallin osaan tilat.

Jokunen vuosi sitten ostimme naapureiltamme heidän vanhan ulkosaunan ja se vedettiin kaivinkoneella meidän pihaan. Harmi, ettei siitä ole yhtään kuvia! Beibe nimittäin teki saunan alle isot "sukset" ja niillä sauna vedettiin ensi ojan yli tielle ja siitä 150 metriä meidän pihatietä suunnitellulle paikalleen puimalan taakse. Sen alle sujautettiin ratatapölkyt ja passattiin vaateriin.
Kanala rempattiin saunan osuuteen rakennusta, koska siinä oli jo betonivalu valmiina. Tästäkään ei ole kuvia, koska Beibe ei paljon ollut kuvia räpsinyt työn ohessa ja minä olin silloin sellaisessa vuorossa, että en ehtinyt kuvia ottaa.

Mutta kanalastamme voitte käydä lukemassa postauksen täältä.

Kun kanat muuttivat uusiin tiloihin, vanhaan kanalaan otettiin pari belgianjättikania emokaneiksi. Viime kesänähän meillä oli kaksi poikuetta, joista osa myytiin ja neljä jäivät meille teuraaksi.

Kun luovuin isoista hevosista, minulle oli ihan selvää, että haluan lehmän. Sellaisen kotitarvelehmän, millä teetettäisiin vasikoita ja josta saataisiin maitoa.
Hehku tuli meille 2012 syksyllä ystäviltämme. Se olikin yksi suuri projekti, kun tallista purettiin pois kaksi hevoskarsinaa ja lehmälle rakennettiin asumus ruokintapöytineen.
Olen kirjoittanut Hehkusta oman postauksen blogini alkumetreillä ja sen pääset lukemaan tästä .

Vuosia yritin saada Hehkua siementämällä tiineeksi, mutta turhaan. Kaikki sanoivat, että ota sonni. Mutta en voinut sellaista näihin oloihin ottaa. Meillä on ollut yksi lihasonni kasvamassa, Jonkka, ja sen kanssa oli kyllä ihan omat haasteensa.
Pihatto-oloissa nuoren sonnin pitäminen on ihan toinen juttunsa, kuin tälläin, että elukat talutellaan tarhoihinsa ulkoilemaan ja niiden karsinaan pitää mennä.

Jonkka-sonni

Hehku on kuitenkin meille jäänyt ihan lemmikkilehmäksi, koska on niin ihana! Meillä on ollut sen seurana pari vasikkaa kasvamassa lihaksi. Ja viime kesänä se oli kyyttölaumassa, missä oli sonni. Aika näyttää oliko siitä tuloksia.

Viime kesänä meillä oli kaksi tosi isoa prokkista liittyen eläimiin. Uusi puru/heinävarasto ja siirtotalli kaneille ja lampaille.
Puruvarasto oli alkukesän hommia. Koska meidä tuo navetta on tullut matkansa päähän ja se aiotaan purkaa, tarvitsimme tilaa heinille ja ihan muutenkin vaan romuille.

Puruvaraston purkuvaihe meneillään.

Alunperin oli tarkoitus tehdä toiseen päätyyn pihattotilat muutamalle lampaalle, mutta suunnitelmathan on tehty muuttuviksi.
Puruvarastosta tuli oikein toimiva liukuovineen ja sisällä olevine valoineen, mitä kumpaakaan ei vanhassa versiossa ollut.

Tähän piti tulla tilat lampaille, mutta ei se tyhjäksi jäänyt!

Olin ajatellut navetan purkamisen tullessa ajankohtaiseksi, siirtää kanit talliin tyhjäksi jääneeseen ponikarsinaan. Mutta sitten kohtalo puuttui taas peliin, kun kaveri vihjaisi heillä myynnissä olevasta muutaman vuoden vanhasta siirtotallista. Kun hinta oli sopiva ja Beibekin sanoi, että joo, kylmän rauhallisesti ostin sen. Siinä vaiheessa ei ollut mitään hajua, millä se meille saataisiin kuljetettua!
Monta puhelua soiteltiin ja yhtä monta kielteistä vastausta kuljetuksen onnistumisesta saatiin. Kunnes taas me molemmat auottiin suutamme sopivissa paikoissa ja monta ystävää oli sanansaattajina. Vihdoin eräs tuttu kuorma-autourakoitsija, jolla oli parakkien siirtoon sopiva kalusto, sitten sai aikatauluunsa sovitettua tallin siirron. Olin jo ollut ihan varma, että tallia ei saada ikinä meille, vaikka matkaa ei ollut kuin muutama kilometri!
Eihän se mikään helppo juttu ollut! Ensin siirtotalli piti saada nostettua ilmaan ja vedettyä auton lavalle. Kiinnittää taljoilla tukevasti, kuljettaa meille kapeata tietä pitkin sähkölankoja nostellen, saada auto mahtumaan meidän pieneen pihaan ja vihdoin saada talli laskettua lavalta sille suunnitellulle paikalle.

Nosto alkakoot!

Hui!

Kyydissä on! Vielä kiinnitys ja matka alkakoot!

Mahtuuko auto peruuttamaan suunnitellulle paikalle?

Hyvin menee!

Kohta paikoillaan, kunhan auto vaan mahtuu alta pois!

Mehän ollaan vähän sellaisia, että tänne pihaan ei mitä tahansa roiskita minne tahansa. Vaan varsinkin Beiben mielestä kaikki pitää olla niin siististi kuin suinkin ja rakennukset linjassa toisiinsa.
Kyllä oli niin ihailtavaa katsella, kun ammattimies vekslasi autoa ja tallia millimetrin tarkkuudella. Talli saatiin siihen mihin pitikin ja lähes vaateeriin. Vielä vähän rakennusta nostettiin ja vähän lisää hiekkaa alle ja täts it, talli oli ihan suorassa.

Siihen lässähtää!

Vielä vähän hienosäätöä!

Siinä lepää!

Olin kyllä tämän operaation jälkeen ihan loppu! Jännitys siitä, että kaikki pysyy ehjänä, rakennukset ja kalusto, sekä se ettei kukaan loukkaannu tai peräti kuole, oli tosi raskasta.

Mutta näin me saatiin lampaille sekä kaneille hyvät, lähes uudet tilat! Beibe purki tallista väliseinän ja teki lampaille tilat syöttöpöytineen.

Napero ja Tippi mukana syöttöpöydän viimeistelyssä!

Lampaat saivat reilut puolet tallin tilasta. Väliin jäi huoltokäytävä ja kaneille tehtiin kolme "karsinaa" toiseen päätyyn.

Kuten sanottu, aikas lailla on ollut noiden eläinsuojien kanssa projekteja. Mutta nyt meillä on aikas hyvät tilat tälle eläinmäärälle, mikä näyttäisi olevan meidän omavaraistelun suhteen hyvä. Toinen nauta mahtuu ja pari lammasta lisää, jos niin halutaan.

Lampailla olisi tosiaan jossain vaiheessa tarkoitus karitsoja teettää. Ja nyt on yksi kanipoikuekin taas syntynyt. Joten taas vuodenkierto startannut näissä merkeissä.

Tää porukka on nyt reilun kolmen viikon ikäisiä!

Kiinteä ruoka on alkanut maittamaan!

Tämä oli hieman tälläinen nostalgiatrippi meikäläisellekkin. Oli mukava muistella, ihania, työtäyteisiä, onnellisia vuosia!

Kukko Bull Mentula hoivaa tipuja. Vanha navetta taustalla.

Halusin tuoda esiin tällä postauksella sitä, millainen on ollut meidän tiemme tässä eläintenpidossa ja mitä on vaatinut se, että ollaan saatu tehtyä niille suht asianmukaiset tilat. Aina kun on halunnut ottaa jonkin uuden eläimen, sille on tarvinnut tehdä tai remontoida tilat.

Kyllikki ja Hehku

Eihän me omavaraisuutta näissä mitoissa ajateltu, kun tänne muutettiin ja sillä silmällä tätä paikkaa ostettu. Varsinkaan lihan omavaraisutta ajatellen. Meidän oli silloin löydettävä paikka, mihin saimme hevosemme asumaan meidän kanssa.

Toki meille oli selvää, että kasvimaata pidetään ja joskus kasvihuone rakennetaan.

Rakastuimme kuitenkin Leppämäkeen paikkana heti ensi näkemältä. Itse talohan ei nyt mikään ruusu ollut!
Tämän lähes 20 vuoden aikana olemme muokanneet tätä mieleiseksemme ja matka jatkuu. Projekteja projektien perään!

Käykäähän lukemassa muiden tässä yhteispostauksessa olevien blogien jutut heidän projekteistaan!

Tässä linkit heidän postauksiin:

http://isontalo.blogspot.fi

http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/03/omavaraisuus-vuonna-2018-osa-2.html

https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html

https://www.korkeala.fi/omavaraistelua-2018-osa-2-tilanneraportti/

https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/03/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/02/omavaraisuuden-kehittaminen.html

https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/03/nurmikon-siirtaminen-ja-grillipaikan.html

https:mrssinn.blogspot.fi/2018/03/kasvimaasuunnitelmat-vuodelle-2018.html?=1

https://farmertobee.blogspot.fi/2018/03/omavaraistelua-osa-2-onko-edetty.html?m=1