Ei niin nappiin mennyt konserttireissu, mutta vierailu Amos Rexissä hyvitti mielipahan!

Tampereen kuuluisat ratikkaraiteet!

Poikettiin viikonloppuna ihan Helsingissä saakka. Meillä oli jo huhtikuussa hommatut konserttiliput ja reissua oli siis suunniteltu pitkään.

Käytiin ekan kerran ikinä Taco Housessa syömässä

Tuopit IPA olutta, jotta junassa olisi tunnelmaa!

Tarkoitus oli mennä Helsingin jäähallille kuuntelemaan radiokanava HitMixin 90's sinfoniaa. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että meille selvisi vasta hotellihuoneessa konsertin siirtyneen hamaan tulevaisuuteen.

Helsinki Railwaystation

Olin kyllä hieman tyrmistynyt asian huonosta infoamisesta. Facessa luki tapahtuman olevan käynnissä vielä silloin lauantaina. Tytär pääsi kirjautuneena jostain sieltä sitten lukemaan, että tapahtuma oli siirretty johonkin ensi vuodelle, vielä määrittelemättömälle päivämäärälle.

Yövyimme Sokoshotelli Vaakunassa, juuri rempatussa huoneessa!

Tarkistin jäähallin sivuilta, sekä Ticketmasterin sivuilta, että todellakin konsertti oli siirretty. Olen kuitenkin kuunnellut kyseistä radiokanavaa aikas ahkeraan ja siellä ei tosiaan ole asiasta paljon kyllä huudeltu.

Ilmeisesti tapahtuma oli siirretty jo aikaa sitten. Mutta koska olin ostanut liput jo huhtikuussa, ei ole ollut tarvetta käydä lipunmyyjän nettisivuja sen koomin lukemassa. Olisi ehkä pitänyt!

Vähänkö hieno puhelin huoneessa! <3

Asiahan oli kyllä niin koominen, ettei siinä vaiheessa, kun olet matkustanut pitkän matkan kalliisti ja makaat parin sadan euron hotellihuoneessa, ei oikein voinut muuta kuin nauraa.

Beibe kuljetti sukassaan koivunsiemen Leppämäestä Helsinkiin! ='D

Asiassa harmitti eniten ehkä radiokanavan huonosti hoidetun tapahtuman järjestämisen lisäksi hukkaan heitetty aika. Emme ehtineet tekemään mitään uusia suunnitelmia illan suhteen ja ilta Helsingin yössä meni vähän niin kuin ympäriinsä haahuiluksi.

Oli ihan pakko kiivetä Amos Rexin kupujen päälle!

Päätimme, että yritämme sunnuntaiaamuna museoon!

Kävimme juomassa yhdet oluset ja yritimme etsiä erästä ravintolaa, sitä koskaan löytämättä. GoogleMaps oli ihan sekaisin ja se välillä väitti ravintolan olevan 400 metrin päässä ja välillä 1,5 kilometrin päässä. Luovutimme ja menimme hotellia vastapäätä olevaan ruokapaikkaan.

Henry's Pub ja Punk IPA

Joku vaelsi Helsingin yössä ilman toista kenkää!

Tahtoo maalle takaisin! ='D

Vlatava on tsekkiläistyyppinen ravintola Elielin aukiolla. Ruoka oli ihan perushyvää, muttei mitään ihmeellistä. Palvelu puolestaan erinomaista, ystävällistä, nopeaa ja ammattitaitoista.

Ravintola näkyi meidän hotlahuoneesta

Minä valitsin talon makkarapannun, missä oli lisukkeena hapankaalia, ranskalaisia ja parsakaalia. Parsakaali oli ihan huipusti valmistettu. Ihan siis keitettyä parsakaalia, mutta täydellinen kypsyys. Herkullista!

Toi majoneesi oli kanssa ihan kymppi!

Beibe valitsi listalta ankanrintaa, joka oli ihan maukasta ja kypsyys hyvä. Ei maistunut maksoittuneelle, eikä ollut sitkeää. Mutta nahan rapeudessa olisi ollut toivomisen varaa.

Beiben ankassa oli lisukkeena röstiperuna ja muistaakseni olutkastiketta

Ruuan kyytipoikana hörpimme ravintolaan yksioikeudella maahantuotua tummaa olutta, joka olikin maukasta.

Tykkäsin mustista serveteistä! <3

Me majoituimme tosiaan Sokoshotelli Vaakunassa ja siellähän on palvelu hyvää, hotelli siisti ja osittain hiljan remontoitu. Ihana funkkistyylinen hotelli, jonka yksityiskohdissa silmä lepää.
Hintavahan tämä hotelli on, mutta se on niin kätsyllä sijainnilla ihan keskustassa. Olen pari kertaa aiemminkin täällä majoittunut ja kokemukset ovat olleet hyvät.

Tulee lapsuuden kerrostalojen rappukäytävät mieleen!

Jäi kysymättä, miksi ovissa oli ulkopuolella lukollinen luukku!

Aamiainen on erinomainen täällä. Pekoni rapeaa ja kaikki muukin jotenkin tuoretta ja raikasta. Kyllä tuli taas syötyä oikein kunnolla.
Minä en yleensä juo kahvia heti aamusta, mutta nyt vetäisin oikein kaksi kuppia.

Tää oli ihana idea! <3

Mä niin söin! =D

Ja pöllin noi viinimarjat juustopöydän koristuksesta! ='D

Oltiin illalla puhuttu, jos yritettäisiin päästä Amos Rexiin , jottei ihan "turha" reissu tästä tulisi. Hotellista vähän kyseltiin ja vastaanotto virkailija kertoi, ettei kannata jonoa museoon pelästyä, koska se vetää tosi nopeasti. Olimme nimittäin nähneet somesta kuvia museoon jonottavista ihmisistä ja kymmeniä metrejä pitkästä jonosta.

Sunnuntaina hinasimme itsemme Lasipalatsille puoli yhdeltätoista ja niin sanotusti krevin aikaan. Museo aukeaisi klo 11. Jonoa oli jo parisenkymmentä metriä. Muutaman minuutin jonotettuamme, jono takanamme oli jo hurjan pitkä.

Siellä jonotetaan! =) Ohikulkijat huutelivat, että täältäkö niitä ämpäreitä saa!

Museossa tökkivät maksupäätteet ja maksamaan ei pystynyt kuin käteisellä. Myöskään Smartum ja Edenred -kortit eivät toimineet.
Niin paljon kun on tästä käteisestä luopumisesta ja sähköiseen maksamiseen kokonaan siirtymisestä puhuttu, tuli taas hyvä esimerkki siitä, että ei se vaan toimi! Tämän kesän pikkureissuillamme olemme törmänneet useasti maksupäätteiden toimimattomuuteen.
Onneksi maalaisilla on aina käteistä mukana ja me pääsimme näyttelyä katsomaan.

Sisääntuloaulan katto oli huikea!

Tää oli yksi sellainen tötterö sisäpuolelta, minkä päällä illalla kiipeilin!

Nyt täytyy sanoa, että ei olla kyllä mitään vastaavaa museovierailuillamme nähty! Tämä näyttely, ja samalla koko  museo jotain ihan ennen näkemätöntä. Huikeaa!

Vaikka olin nähnyt ihmisten kuvaamia videoita näyttelystä, en osannut silti aavistaakkaan, kuinka vaikuttava näyttely oli!

Ensimmäisessä näyttelytilassa oli teos "Black Waves". Seiniä pitkin tyskyävät aallot, joissa oli valojuovia. Huoneessa soi rauhoittava musiikki ja noita aaltoja olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.

Kuvitelkaa nämä liikkeessä. Upeaa!

Mummo tyrskyissä!

Seuraava sokkeloinen tila olikin oikeaa värien ilotulitusta! Seinillä ja lattialla puhkesivat kukat kukkaan, sammakot hyppivät, liskot ja krokotiilit kävelivät seinillä ja lattialla. Olin aivan fiilareissa, kun kukikas ryhävalas ui jalkojen alla.

Teoksen nimi on "Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn". Emme käsittäneet, miten oli mahdollista, että otukset menivät aivan kuin seinien sisään ja tulivat sieltä ulos.

Kun seiniin koski, niihin puhkesi kukkia. Samoin kun seinillä hyppiviä sammakoita läppäsi, ne poksahtivat ja hävisivät.

Voitte vaan uskoa, että näyttelyssä olevat lapset olivat innoissaan! Kun tälläinen 50-vuotiaskin (lapsi) oli aivan että WAU!

Minua oli varoitettu, että tämä tila oli sokkeloinen. Monta kertaa meinasinkin kävellä peilejä päin. Ne tekivät niin hämäävän jatkuvuuden tunteen, ettei edes tajunnut kävelevänsä itseään kohti! ='D

Meille selvisi, että parissa huoneessa sai värittää hahmoja, jotka henkilökunta skannasi. Skannatut hahmot ilmestyivät seinille ja heräsivät eloon.

Me ei nyt sitten väritetty omia hahmoja, mutta huikea idea tämäkin. Näyttely-yleisö sai osallistua ihan täysillä tämän tilan teoksen syntyyn.

Seuraava näyttelytila oli museon isoin sali. Siellä olevan teoksen nimi oli "Vortex of Light Particles". Fiilis tästä teoksesta oli hyvin avaruusmainen. Lattian rajasta nousi ylös kattoon aivan kuin valaistua savua tai jotain nestettä ja se kulki kohti katossa olevaa pyörteistä mustaa aukkoa. Salissa soi humiseva ääni tai musiikki.

Salissa oli reunamilla useita Fatboy -patjoja, mille sai mennä pötköttämään ja katsomaan makuulta tätä teosta ja tilaa.

Pakkohan tämä oli kokeilla! Ei ollakkaan ennen museossa lattialla maattu ja ihan luvan kanssa!

Pää mustassa aukossa! ='D

Seuraavassa huoneessa oli teos, joka esitettiin vähän kuin lyhytfilmin muodossa. Sinne pääsi aina pieni ryhmä kerrallaan.

Teoksen nimi oli niinkin yksinkertainen kuin, "Crows are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased as well, Transcending Space".

Kun filmi lähti pyörimään, tuntui kuin seinät olisivat liikkuneet, katto pyörinyt ja huone välillä pienentynyt tai suurentunut.

Minun oli pakko laittaa välillä silmiä kiinni, jotta pysyin pystyssä. Osa ryhmästä meni suosiolla istumaan jo ennen filmin alkua.

Teoksen valkoiset korpit lentelivät ynpäri huonetta tehden valojuovia. Seinille puhkesi värikkäitä kukkia ja kaikenlaisia väriräjähdyksiä.

Aikas kokemus, japanilaistyyppisen, kauniin musiikin säestämänä!

Museosta löytyi vielä ihan perinteistäkin taidetta yhdestä näyttelytilasta, Sigurd Frosteruksen kokoelma. Hienoja, tosi vanhoja maalauksia!

Museokaupassa vielä pyörähdimme. Meinasimme ostaa "eräälle tärkeälle pienelle miehelle" Charles & Ray Eamsin pikku elefantin, mutta hintalapun hinta pompsahtikin kassalla yli 30 euroa isommaksi, jäi ostamatta. Harmitti kovasti tuollainen virheellinen hinnoittelu!

Nyt kyllä kannattaa Helsingin reissuunsa sisällyttää vierailu Amos Rexissä. Koululaisten syyslomakin on ihan näillä näppäimillä ja tuonne museoonhan ei alle 18 -vuotiailta peritä sisäänpääsymaksua.

Tämä TeamLabin "Massless" näyttely on esillä vielä 6.1.2019 saakka. Vähän kävin jo kuikuilemassa mitä seuraava näyttely tuo mukanaan. No, ainakin ilmassa leijuvan betonikuution?!? Joten on varmaan kevättalvella pakko tehdä uusi vierailu tänne!
Toivottavasti museo saa maksupääteongelmansa ja museokauppansa hinnoittelut kohdilleen, jotta ensi kerran vierailusta jää pelkästään positiivisia ajatuksia!

AMOS REX (Lasipalatsi)

Mannerheimintie 22-24
00100 Helsinki

Pakkohan se oli käydä vielä ennen kotimatkaa nauttimassa Pumpkin Latet. Minä tykkäsin, mutta pieni oli kyllä ihan tarpeeksi. Beibelle tämä makea herkku oli vähän liikaa ja hänellä kuulemma meni ihan kylmätväreet viimeistä huikkaa juodessaan. Miehet! ='D

Mitäs Te? Onko teillä kokemuksia peruuntuneista keikoista? Oletteko käyneet jo Amos Rexissä tai oletteko aikeissa käydä siellä katsomassa tämän näyttelyn? Ja onko Pumpkin Lattea maisteltu?