Kääpäkävely karpalosuolle!

Käävät ovat ihania! Minä kuvailen niitä useasti metsäreissuillani. Varsinkin syksyisessä metsässä ne erottuvat hienosti puidenrungoilta, kannoista ja kaatuneista lahopuista.

Huomasin pari viikkoa sitten netissä sanan "kääpäkävely". Minua kovasti nauratti tämä, koska minähän olen juuri tälläinen metsässä kulkija, monessakin merkityksessä. Kääpä ja kävelijä! 😂

Kävelytyylinikin on ihan "kääpä". Jalka ei oikein nouse ja olen ihan kampura. Kompastelen jatkuvasti ja kumossakin tämä hieman alle viisikymppinen mummo on lähes joka mettävierailulla.

Perustelen tätä kompurointiani aina sillä, että metsänhenki tietää minun olevan asfalttiviidakoiden kasvatti ja haastaa minua yhä vieläkin näiden maalla asuttujen vuosikymmentenkin jälkeen,  ilkikurisesti juurakoilla ja kaiken maailman risuilla kampittelemalla. Minun pullean kehoni kunnossa ja liikkuvuudessahan ei mitään vikaa ole! ;'D

Kääpäkävelyllä oikeasti tarkoitetaan sitä, että kun luonnossa hidastaa ja rauhoittuu, sitä enemmän huomioi ympäröivää luontoa ja havainnoi sen elämää. Kääpäkävelyllä voi havainnoida muutakin kuin kääpiä; esimerkiksi pieneliöitä, sieniä ja sammalia.
Minähän en edes tiedä noiden kääpien nimiä, mutta se ei minua haittaa. Ne vaan ovat niin kauniita ja lajituntemattomuus ei ole kääpäbongaustani haitannut.

Tässä kannossa on oikea kääpien kokoontuminen!

Nämä kaikki kuvatut käävät bongasin ihan muutaman kymmenen metrin matkalta polun varrelta, ollessamme matkalla eräälle metsän keskellä olevalle pienelle suojärvelle.

Olimme poikenneet eräällä sienestysreissulla tuollamain ja silloin huomanneet, että rannoilla oli kohtuurunsaasti karpaloita, Silloin ne olivat vielä ihan raakoja, mutta nyt ne olivat kiiruusti keruukunnossa. Osa oli mennyt jo hieman ylikin.

Isoja mollukoita!

Ja isoimmat olivat ihan vesirajassa!

Kävimme kahtena eri päivänä, viikon välein karpalossa. Molemmilla kerroilla saimme saaliiksi noin 2,5 litraa karpaloita.

Karpalot olivat rannalla sellaisissa paikoissa, jotka ovat yleensä veden alla. Nyt vesi on paljon matalemmalla kuin edellisinä vuosina, kun olemme tuolla päin poikenneet.

Upottavassa sammaleessa oli kävelyjälkiä ja joku muukin oli rannoilla käyskennellyt. Mutta karpalot eivät kulkijaa ilmeisesti olleet kiinnostanut.
Ihme kyllä, minä en tuonne lettoon hojaantunut. Kerran oli kyllä lähellä, mutta rantaröyräällä kasvanut kitulias männynnäre pelasti minut ja kännykkäni kastumasta!

Molemmilla kerroilla oli sateinen ja tosi tuulinen ilma. Ensimmäisellä kerralla tosin leijui lunta! Oltiin kyllä ihan jäässä kun autolle päästiin.

Toisella kertaa meillä oli oikein sumpit termarissa ja voikkoleivät mukana. Kyllä olikin ihanaa siemaista kuumaa juomaa ja haukata leipää, kun pikku astiat olivat täynnä punaisia pallukoita.

Cafe Metsä <3

Nyt on pakkasessa reilu kolmisen litraa karpaloita, hyytelöä ja kiisseliä keitelty. Voi tätä onnea! Olikin hyytelö oikein herkkua maksalaatikon kanssa!

Ihanaa, se olisi taas perjantai! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!