Kellarin kauhuportaat ja unohdetut perunat

 

Japaninvaahterat ja mangolia odottavat
kellariin pääsyä.

Onneksi tämä syksy kestää ja kestää, koska olen monessa pihahommassa vielä aivan vaiheessa. Mutta nyt on onneksi yksi inhokkihommista tehtynä. Nimittäin suurin osa kellarissa talvehtivista ruukkukasveista on viety talvilepoon.

Kellarin portaikko ylhäältä päin.

Minulla on tällä hetkellä 5 japaninvaahteraa, joista osa on useamman vuoden talvetettu onnistuneesti kellarissa. Lisäksi ostin Rustan alesta kesällä mangolian, jolle luvattiin menestymistä I-vyöhykkeellä. Mehän ollaan III-vyöhykkeellä, joten istutin mangolian ruukkuun ja ajattelin kokeilla sen talvettamista kellarin pimeydessä.

Ja kauhuportaat alhaalta päin!

Pitäisi aina muistaa näitä erikoisuuksia haaliessaan, mikä homma niiden roudaamisessa alas kellariin on. Ja tietysti keväällä ne täytyy ennen silmujen puhkeamista lehteen tuoda sieltä myös ylös. Jos ne ehtivät tekemään lehdet pimeässä kellarissa, aurinkonvalo polttaa lehdet karrelle. Vienkin ruukut aina ensin kasvihuoneeseen, jotta saavat rauhassa tottua valoon ja aukoa lehtiään.

Siellä saavat uinua kevääseen!

Meidän kellari on talon alla ja sinne mennään sisältä eteisen kautta. Kellarin rappujen yläpäässä meillä säilytetään hyllyillä astioita, säilykkeitä, retkeilyvarusteita, tyhjät lasipurkit ja kierrätettäviä jätteitä. Ahdasta siis on ja itse rappuset ovat kapea, jyrkät ja kaidetta ei ole. 

Kasveja kuskattaessa hiukset pitää olla tiiviisti
hupun alla, koska muuten oksat tarttuvat niihin
kiinni.

Vaihdoin japaninvaahterien ruukut pari vuotta sitten savisista muovisiin, mutta silti ne painavat aikas paljon. Ruukut pitää viedä alas porras kerrallaan ja mieluummin takaperin, niin ei ole niin suurta horjahtamisen ja putoamisen vaaraa. 

Vanhoissa rintamamiestaloissa on usein samantapainen portaikko kellariin ja saunatiloihin. Muistan lapsuudestani, kun mummulan naapurin vanha setä oli pudonnut kellarin portaat alas, taittanut niskansa ja kuollut. Tämä tulee aina mieleeni, kun raahaan talvetettavia ruukkuja meidän kellariin. 

Siinä on perunan iduilla mittaa!

Meidän kellari on sellainen kaksiosainen. Etuosassa on pieni ikkuna, vesimittari, vesipumppu ja mehuhyllyt. Takaosa, johon talvetettavat kasvit viedään, on niin sanottu perunakellari. Takaosassa ei juurikaan kesäaikaan tule käytyä ja hieman naurattikin, kun löysin sinne keväällä unohtuneet perunat. Ne olivat kasvattaneet metriset idut ja niihin pieniä perunoita. Uskomaton on kasvun voima, ei voi muuta kuin ihailla!

Näköjään perunat voivat kasvaa ilman multaa,
valoa ja vettä!

Kellariin pääsee vielä japaninvaahteroiden ja mangolian seuraksi neljä syyssyrikkää. Ne hommasin toissa keväänä ja ovat jo yhden talven onnistuneesti siellä talvehtineetkin. Ja tietysi muutama daalianjuurakkokin menee kellariin. 

Syyssyrikät leikkasin ja vein kasvihuoneeseen 
kuivahtamaan. Sitten nekin pääsevät
kellariin talveksi.

Onneksi talvella aika kultaa muistot ja unohdan vaivan, mikä ruukkujen raahaamisessa kellarin kauhuportaissa on. Ja taas kesällä ei tunnut missään, kun ihailee japaninvaahteroiden upean värisiä lehtiä ja loppukesästä perhosten paljoutta syyssyriköissä. Salaa kuitenkin haaveilen maakellarista, joka olisi vain ja ainoastaan talvetettaville kasveille!