Suuntana omavaraisuus 2022, osa 11; omavaraistelijan erikoistaidot!

 

Marraskuu ja käsillä on tämän vuoden toiseksi viimeinen Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostaus. Näin se aika vaan vierähtää!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja -toimisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kukin tahollaan yhtä aikaisesti postauksensa, jonka aihe on sovittu etukäteen.

Suuntana omavaraisuus -postaussarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He patistelevat meitä kirjoittamaan, kokoavat meidän postauksien linkit yhteen ja mainostavat yhteispostaussarjaa muissa somekanavissa.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan edellisten vuosien postaukset löytyvät seuraavien tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö ja omavaraisuus. Vuoden 2022 postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Osa 9

Osa 10

Marraskuun aiheena on erityistaidot omavaraistelussa. Siitä, onko minulla ja Beibellä jotain erityisiä taitoja, jotka helpottavat omavaraisemmassa elämäntavassa tai haluaisimmeko oppia jotain uusia taitoja, pääset lukemaan ihan kohta. Mutta ensin hieman kuulumisia.

Kalaa ei tarvitse koskaan yksin perata!

Nyt vähän tulikin tenkka poo! Aloin ihan tosissani miettimään, että etenikö meidän omavaraistelu mitenkään lokakuussa? Eipä ihan hirvittävän paljon kyllä sen saralla tapahtunut mitään. No, Beibe sai luvan siivota hieman polttopuita naapurien mailta kaapelityömaan jäljiltä. Lähinnä paksuja oksia ja sen sellaista. Oli siinä pari oikein puunrunkoakin, mutta ei mitenkään hirveän paljoa. Mutta metsättömän pienviljelijän on oltava kiitollinen rippusistakin.

Keittiön kaapit sai inventoitua
ja siivottua.

Kasvimaiden ja syyskylvöjen eteen eivät ole hommat edenneet oikeastaan yhtään. Hyvän alkudraivin jälkeen tulin flunssaan ja sitä kesti kaksi viikkoa. Enkä ole vieläkään täysin terve. Sitkeää on! Sitten tuli Beibekin kipeäksi ja ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan vaakatasossa. Nukkuen!

Myös kanala on siivottu talvea varten. 

Alennusmyynneistä ostin muutaman uuden pensasmustikan ja hortensian, jotka odottavat istuttamistaan. Ja yhden luumupuunkin, 'Victorian', hommasin. Harmittavasti ei ollut enempää muita lajikkeita, koska haluaisin muutaman luumupuun lisää. Tämän luumupuun olen sentäs saanut maahan.

Sadon lisäksi pensasmustikoista
saa syksyisin silmäniloa!

Pari tammeakin löysimme taimialeista törkeän halvalla. Beibe on pitkään himoinnut metsätammea, joka juuristoon on ympätty tryffelin rihmastoa. Kesällä katselimme ja meinasimme ostaakin, mutta tarjolla olevat taimet olivat aivan rutikuivia ja hinta oli kuitenkin lähes 70 euroa. Emme halunneet ottaa riskiä, että taimi oli saanut vaurioita.

Sitten löysimme tryffelitammen taimen hintaan 16,90 € ja pitkään himoitsemani punatammen hintaan 14,90€. Kyllä syksyn taimialet on loistava tapa hankkia uusia kasveja ja tehdä mahtavia löytöjä.

No, toivotaan pitkää ja leutoa syksyä, jotta saisin kaikki asiat ulkona tehtyä ennen lumien tuloa. Niin, ja iso kasvihuonehan on vielä tyhjentämättä...

Lokakuussa saatiin vielä paljon syötävää, 
niin meille ihmisille, kuin eläimille.

Mummun ja papan murut olivat yhden kokonaisen viikonlopun mummulassa ja kyllä meillä oli kivaa. Silloin ei mitään isoja hommia tehdä, vaan nautitaan yhdessä olosta. 

Leivottiin pipareita ja pikku-Omppukin kaulitsi niin hienosti taikinaa! Saunottiin, ulkoiltiin ja katsottiin leffoja. 

Voi rakkaus! Hihat käärittynä ja
ammattimainen ote!

Käytiin naapuripitäjän "lelukaupassa", kuten muksut sitä nimittävät. Hippeläisen kauppa Luopioisten Rautajärvellä on oikea lasten ihmemaa ja miksei aikuistenkin. Vaikka meidänkin lapsenlapset ovat vaikka missä supermarketeissa ja ostoskeskuksissa käyneet, tämä pieni sekatavarakauppa on ihan heidän lempparinsa. 

Myynnissä siellä on kaikkea tarpeellista ja vielä enemmän tarpeetonta. Mutta siellä on sellaisia parin euron pieniä leluja, millaiset muksut saavat valita ja ovat niihin enemmän kuin tyytyväisiä. 

Kauppiaat ottavat lapsiasiakkaat aina ihanan tuttavallisesti vastaan ja juttelevat heidän kanssaan. Nauratti, kun Kuukuna kertoi kuinka hän katselee YouTubesta legon kokoomisvideoita ja kauppiasrouva kuunteli kiinnostuneena pienen pojan juttuja. 

Valinnat näyttävät olevan selvät!

Vähän ehkä teki mieli ostaa!

Sienestämässä ehdin ennen flunssautumistani käymään muutaman kerran. Suppilovahveroita on lähimetsässä ihan mukavasti. Eipä silti, kuivattuja suppiksia on kyllä kaapissa ihan tarpeeksi talven varalle.

Mauri inhoaa sienestystä. Se on 
liian hidastempoista kökkimistä
sen mielestä. 

Minulle tarjottiin työkeikkaa viime kesäiselle työpaikalleni. Keittiöhommia parina päivänä viikossa. Niitä nyt käyn sitten tekemässä ainakin toistaiseksi. Yhtään en taas tiedä, mitä tässä tekisi. Lähtiskö opiskelemaan vai mitä. Minulla olisi kuulemma jokin opinnollistamis mahdollisuus käytettävänäni. Eli opiskella jokin osatutkinto työkokeilumuotoisesti. Mietin jotain hoiva-alan tutkintoa luontoalan tueksi. Katsotaan nyt. On minulla yksi kiva juttu tulossa, mutta siitä myöhemmin. Eikö olekin ärsyttäviä tällaiset teaserit!

Mun ehkä lempparit Raudanmaalla!

Työpaikalla oli kovat halloweenkemut
asiakkaille.

Mutta nyt niihin erikoistaitoihin! Me molemmat ollaan sellaisia, että vähän kaikki kiinnostaa. Ja kaikenlaista on kyllä tullut kokeiltuakin. Minä varsinkin olen sellainen, että käyn kaikenlaisia kursseja ihan vain uteliaisuuttani, enkä kyllä yleensä niiden kurssien jälkeen enää oppimaani tee. Olen käynyt esimerkiksi tuohityökurssin, pärekoppia olen opetellut tekemään, savitöitä useampaankin kertaa, olen parkinnut kalannahkoja ja naudan taljan ja viimeisimpänä kävin kokeilemassa miten villaa kehrätään rukilla langaksi . Olen tehnyt pajusta vaikka mitä, sekä koivunrisuista lintuja ynnä muita. Vuosia tein lasista kaikenlaista, tiffany- ja lyijylasitöitä, sekä lasinsulatusta. Koruja ym. Olen jopa käynyt puhaltamassa lasia yhdellä viikonlopun kurssilla. Ja mitään en osaa kunnolla!

Näyttää paremmalta kuin on. Talja jäi tosi 
koppuraksi ja reunat kipristyivät. 
Mutta telkkuhuoneen alkovissa reunoihin
ei kompastu. Talja on parkittu aivoilla, kananmunan keltuaisella, öljyllä ja 
viimeistelty vielä pajuparkilla. Sen
muokkaamista voisi vielä jatkaa jos 
viitsisi.

Mutta esimerkiksi saippuoita teen itse, sekä kynttilöitä eri tekniikoilla. Teen myöskin erilaisia mehiläisvahapohjaisia salvoja itse. Nämä kaikki nyt ovat aikas yksinkertaisia tehdä.

Mehiläisvahapohjaista salvaa
kuiville jalkapohjille.

Villasukkia kudon ihan suvereenista, kunhan niissä ei raitoja erikoisempia kuvioita ole. Kyllä minulta jonkilainen puserokin onnistuu, ei kyllä välttämättä mitään hienoa kaarrokeneuletta.

Omppu halusi vaaleanpunaiset
sukat.

Kuukuna taas keltaiset valkoisilla 
raidoilla.

Osaan keritä lampaan ja leikata sorkat, piikittää lääkettä erilaisiin eläimiin, olen kokeillut kengittämistä, osaan valjastaa hevoselle erilaisia valjastuksia ja tietysti satuloida sen. 

Osaan teurastaa kukon, lampaan, kanin ja naudankin teurastuksissa olen ollut mukana. Osaan myös jollain tapaa leikata ruhot lihoiksi. 

Osaan, ainakin teoriassa, viljellä kaikenlaista. Syötävää ja ei syötävää. Osaan pilkkoa puita, sytyttää tulipesän, tehdä ruokaa avotulella, osaan opettaa kanantipuja kanan tavoille. Osaan kaikenlaista tarpeellista, mitä ei oikeastaan tule edes ajateltua tehdessään.

Tässä pelataan muistipeliä!

Yksi asia mitä kuitenkin osaan kaikkein parhaiten ja pidän sitä erityistaitonani, on se että osaan tehdä erittäin hyvin ruokaa. Olen joutunut tilanteisiin, missä minun on pitänyt lounaskokin virassa tehdä ilman reseptejä lounaspuffa täyteen ruokaa. On vain kerrottu ruuan nimi, esimerkiksi teriyaki kana, mikä on pitänyt tehdä laktoosittomana ja gluteenittomana. Ja minä olen tehnyt. 

Katsotaan mitä kaapeista löytyy...

... Ja tehdään lasagne!

Rakastan kotona tehdä ruokaa! Olen kiinnostunut raaka-aineista ja siitä mitä niistä voi tehdä. Mielestäni se on ihan hyvä ottaen huomioon, että kasvattaa itse osan raaka-aineista. Tuleepahan kaikki käytettyä mitä kasvattaa!

Itse kasvatettujen karitsoiden paisteja.

Joista tuli herkullista stifadoa!

Pidän erityistaitonani sitä, että osaan yhdistellä erilaisia makuja sitä sen enempää miettimättä. En halua itse syödä "pahaa" ruokaa ja minulle ruoka on enemmän kuin ravintoa. Se on nautinto. Joka ikinen päivä!

Teen aina ruokaa, myös meille kahdelle.
Vaikka olemme kaksin, joka päivä syödään 
kunnon ruoka. Emme harrasta voileipä-
kahvi aterioita!

En harrasta juurikaan mitään kikkaluja kokkailujeni suhteen, vaan tekemäni ruoka on sellaista perus kotiruokaa. Osaan kyllä paistaa pihvin, mutta yleensä me syömme ihan tavallista ruokaa. Mikä se tavallinen nyt sitten onkaan...

Voissa paistetut ahvenfileet, perunat
ja itse leivottua leipää.

Ruuanlaiton suhteen on ihan sama kuin kaiken muunkin. Vain ruokaa tekemällä oppii sitä tekemään. Pitää olla rohkea kokeilemaan ja yhdistelemään. Näin toimien välttyy hävikiltäkin. 

Ruuanlaitto siis olkoon minun erityistaitoni!

Puuhella on välillä tupaten täynnä!

Beibe taas on taitava ratkaisemaan ongelmia ja tekemään kaikenlaisia korjauksia, sekä jopa työkaluja. Hänellä on mieletön taito esimerkiksi tutkia ja katsella miten jokin kone toimii ja vaikka tehdä itse samanlainen. 

Olen monesti harmitellut, kun olen ollut tekemässä jotain ja minulta on puuttunut jokin työkalu. Ei ole mennyt kauaakaan, kun Beibe on tullut ja sanonut, että "Kokeiles tota!" Hän on välillä sellainen Pelle Peloton, että oikein pelottaa!

Meillä on monta ja monta ruohonleikkuria, sekä moottorisahaa jotka ovat tulleet meille niin, että Beibe on saanut ne toimimattomina ilmaiseksi joltain ja korjannut ne. Samoin lapsenlapsien mönkijät on saatu tai ostettu pikkuvikaisina tai toimimattomina ja Beibe on ne korjannut. 

Meidän nuotiopaikka on Beiben suunnittelema 
ja tekemä. 

Meillä onkin Beiben kanssa sanaton sopimus siitä, että minä pidän meidät ruuissa ja hän meidän elämän muuten toimivana. Se on toiminut meidän parisuhteessa ja "ekosysteemissä". Toki minäkin osaa jotain pieniä korjaustoimia tehdä ja Beibelläkin on ruuanlaittotaitoa. Mutta se tekee meillä, joka parhaiten osaa. Meillä ei ole tarvetta kilpailla toistemme kanssa osaamisistamme. Ja toki on paljon sellaisia asioita, joita tehdään yhdessä ja molemmat osataan. 

Tämä meidän patakatos on Beiben 
taidonnäyte. 

Tietysti sitä aina haluaisi oppia lisää kaikenlaista. Yksi asia mitä haluaisin oppia, olisi soittamaan ukulelea. Ehkä vielä joskus....

Kesällä Beibe rakensi meille
ulkin eli ulkohuussin. Se on jo
valmis ja pitäisi siitä tehdä oma
postaus.

Mutta mitähän erikoistaitoja muilla yhteispostaukseen osallistuneilla bloggaajilla onkaan? Niistä pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä!

Marraskuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-ja-heinalaatikko/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin Puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/11/tunnistatko-erikoistaitosi-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-11-erityistaidot.html

Kakskulma https://kakskulma.com/shampoopala-ja-saippuaa-oman-pihan-kukista

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/?p=6057

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16733

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/erityisemäntätaijot

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/11/erityistaitoni-omavaraistelussa.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-11.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/11/07/marraskuu-22-omavaraistelijan-erikoistaidot/

Tälleen koirat ovat parhaimmillaan. Nukkuvina!

Vaikka marras tarkoittaakin kuolevaa, ei anneta pimeyden masentaa. Kaikkea hyvää teidän marraskuuhunne ja hei, kohta on joulu!