Pitkästä aikaa kursseilla!

 

Eipä ole tullut sitten koulun loppumisen käytyä millään kädentaitokurssilla. Eli yli vuoteen! No, eipä niitä ihan hirveästi ole ollutkaan, kiitos "kylle te tiedätte". 

Viime helmikuussa kävin viikonlopun mittaisen intialaisen päähieronnan kurssin, mutta mitään muuta ei sitten olekkaan tullut opiskeltua.

Pari viikkoa sitten ilmottauduin ihan ex tempore Luopioisissa, Hilma ja Olga käsityökeskuksessa järjestettävälle syyskranssikurssille. 

Kyllähän minä kransseja osaan "vääntää". Mutta tämä tehtiin hieman erilaisella tekniikalla ja litteälle vaneripohjalle. Minä olen tehnyt lähinnä havukransseja pajukehikoille. Ja oli minulla tälle parin tunnin päiväkurssille osallistumiselle ihan sellainenkin syy, kuin tylsistyminen. Työttömän päivät tulevat väkisinkin hieman pitkiksi, vaikka kotonakin hommia olisi niin paljon kuin tehdä ehtisi. Mutta mukava touhuta seurassa välillä!

Kranssissa käytettiin sammalta, mitä kiinnitettiin vaneripohjaan ohuella sidontalangalla paksu kerros. Tarkoituksena oli saada reilusti pulleutta kranssiin. 

Sitten siihen kiinnitettiin rautalangalla koristeita. Minä valitsin punaisia marjoja, käpyjä, mustia ruusunkielukoita ja käpyjä.

Kranssista tulikin mielestä tosi onnistunut! Minä en ole kovin taitava sommittelussa ja siksi olinkin iloinen kranssin ilmeestä.

Mukava kurssi arkipäivänä, mukavien ihmisten kera!

Kansalaisopiston karstaten ja kehräten villasta lankaa -kurssille ilmottauduin jo monta kuukautta sitten. Minullehan kävi niin "klassisesti", että annoin kaikki lampaanvillani perinnejousiharrastajalle, joka teki niistä ampumataulun täytteen. Ja sitten heti muistaakseni seuraavana päivänä ilmottauduin kehräyskurssille. Just!

Karstaamista olinkin koulussa kokeillut.

Viikonlopun aikana oli tarkoitus kokeilla lampaanvillan kehräämistä eri tekniikoilla. Lähinnä erilaisilla värttinöillä ja rukilla. Osalla kurssilaisista oli omat rukit mukanaan ja he olivat kokeilleet kehräämistä jo aiemmin. Minä en ollut kuin koulussa kokeillut värttinällä kehräämistä ja se ei silloin sujunut ollenkaan. Kurssille en ottanut omaa värttinääni, enkä karstojakaan mukaan. Lähdin vain ihan avoimin mielin ja eväskassi mukanani!

Värttinällä kehrääminen sujuikin nyt ihan hyvin!

Kurssilla opeteltiin käsikartojen käyttöä. Se onkin aikas haastavaa! Mutta opettajalla oli mukanaan myös kaksi eri kokoista karstamyllyä, joilla sai isonkin määrän villaa karstattua aikas nopeasti. Eipä tullut niistä kuvaa otettua.

Koulussa en tosiaan päässyt yhtään sujuksi käsivärttinän kanssa. Mutta ilmeisesti siitä jokin lihasmuisti jäi, koska nyt se sujui tosi hyvin. Sain "lypsettyä" villaa hyvin ja sain tehtyä ohutta ja tasaista säiettä. Oli kiva onnistua!

Ensimmäisenä päivänä tosiaan harjoittelin käsivärttinänkäyttöä ja karstasin kaikki opettajalta ostamani villani kahteen kertaan. 

Toisena päivänä kokeilin jalalla pyörittettävää värttinää. Se olikin hauska peli! Sellaisen voisin ajatella itellekkin hankkivani. Tai siis, jos Beibe tekisi minulle sellaisen!

Mutta sitten se rukilla kehräys... huoh! Tuli kyllä heti sellainen olo, että tämä ei ole minun hommaani. En saanut muuta kuin hirveätä, epätasaista sykkyrää aikaiseksi.

Näytti niin helpolta, kuin pari kurssilaista hurruutteli tunti tolkulla menemään ohutta ja tasaista säiettä. Ja ite hyvä kun sai pari kierrosta rukkia pyöräytettyä.

Sitkeästi pari tuntia harjoittelin. Vaikkei se sen kummemmin kyllä sujumaan alkanut! Ajattelin, että ehkä siitäkin jokin muistijälki kehoon jää ja jos joskus toiste kokeilen, niin ehkä sujuu sitten jo paremmin. Kuka tietää!

Itse en ole mikään kova neulomaan tai kutomaan. Joten periaatteessa en tälläisellä täysvillalangalla mitään tekisikään. Mutta minulla on halu oppia ja kokeilla kaikenlaista. Vaikka en sitten enään koskaan moista tekisikään. 

Tietysti sekin, kun itsellä on lampaita, niin on kiva tietää koko prosessi lampaasta valmiiksi langaksi. 

Sitä mietin siinä villaa karstatessani, että se voisi olla se minun juttuni. Tuottaa valmiiksi karstattua villaa niille jotka haluavat siitä lankaa kehrätä. Mutta ne karstamyllyt vaan on tosi hintavia. Isommasta saa maksaa tonnin verran. Jätetään asia hautumaan...

Kahden päivän tulos. Kolme nyttyrää
yksinkertaista säiettä. Ei näistä paljon
jälkipolville ole kerrottavaa!

Oletko Sinä kokeillut kehräämistä?