Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Se on noro ja Hei taas!



Huh huh! Johan heitti kamalan mahataudin alkuviikosta päälle! Olimme juuri edellisviikolla Beiben kanssa kehuneet hyvää tuuriamme, koska olimme väistelleet onnekkaasti kaikki flunssa- ja norovirusepidemiat, mitä työpaikoillamme on podettu. Oli liian aikaista juhlia!
Harvinaisen sitkeäkin tämä noro-pirulainen olikin, neljä päivää olin töistä pois. Kahtena alkupäivänä oli kuumetta, tosi kovat lihas- ja nivelsäryt. Silmiä särki ihmeellisesti parin päivän ajan, oli pakko pitää silmälappuja. Ihan tajuton väsymys, mutten saanut tuskaiselta ololta kuitenkaan nukuttua.
Yritin särpiä koko ajan jotain nestettä, voimieni mukaan. Mutta silti tuntui ihan kuivuneelta. Päätä särki, ihan kuin olisi ollut järjetön darra!

Elukat oli koko ajan lähellä, kun mamma sairasti!


 Sitten kun parin sairaspäivän jälkeen yritin syödä jotain, oli imeytymisessä ongelmia. Ei meinannut millään maha ottaa mitään kiinteätä ravintoa vastaan. Tuli läpi samantien. Terkkarillakin kävin ja otettiin verikoe, ettei ole vaan mitään bakteeriperäistä. Ei ollut tulehdusarvot koholla, joten noroon taas päädyttiin. Yleensähän nämä ärhäkätkin mahataudit menevät parissa päivässä ohi. Mutta otettiin tauti nyt sitten kunnolla vastaan, kun kerran annettiin!

Kädet kuivui ihan kamaliksi ja jotenkin nesteet häipyi ihon alta!


Vävy reppanakin sai taudin. Minulta kai sitten, kun olivat meillä sunnuntaina olleet syömässä. Onneksi ei ihan näin rajuna saanut, kuin paha, paha anoppi!
Beibe ja tytär selvisivät pienillä mahanpuruilla. Nekin varmaan tulivat silkasta pelosta, kun joutuivat katselemaan, mitä heilläkin saattaa olla vielä edessäpäin!

"Nouse jo!" (Onpas meidän sohvatyynyt ihan vimpan päälle tuolla taustalla!)


Tyttären kanssa naurettiin, että k-kauppiaat olivat ainakin ottaneet norovirusepidemian tällä seudulla tosissaan. K-marketeissa oli mehukeitot ja kefilusmehut tarjouksessa plussakortilla. Litra tolkulla Beibe niitä mulle raahasi. Gefiluspiimää lisäksi. En taas vähään aikaan taida juoda mitään niistä!
Ihmetellä täytyy, että mistä sitä kakkaa oikein piisasi. Kun en juurikaan mitään kiinteätä syönyt ja nekin vähäiset tuntui tulevan heti läpi. Piimällä, vedellä, mehukeitolla ja mehulla elelin. Mutta toisaalta, kakkaahan vauvatkin, vaikkeivat juo muuta kuin maitoa!

"Ha! Vihdoin sohva on taas minun!"


On tässä elämässä ollut kuitenkin jotain iloakin. Tilasin viikonloppuna oikein cd-levyn ja sen posti toi alkuviikosta. Kiva piristys sairastelun keskelle ja musiikillahan sanotaan olevan eheyttävä vaikutus!
Laulaja-lauluntekijä Ville Leinoselta ilmestyi jokin aika sitten "Hei taas" -niminen pitkäsoitto.



Albumi sisältää kymmenen coveresitystä, joista puolet ovat suomalaista alkuperää ja puolet käännöskappaleita. Kappaleet ovat tehty kunnioittaen niiden alkuperäisesittäjiä, kuten Berit, Jonna, Meiju Suvas, Kake Randelin, Nisa Soraya ja Eini. Ja tietysti ylistäen Suomidiscon kulta-aikaa!

Kyllä onkin  hauska levy! Levyn biiseistä tulee mieleen ihan lapsuuden mökkireissut ja c-kasetit. Äiti osti aina huoltoasemilta suomalaisia hittikokoelmakasetteja. Finnhits -levyjä meillä oli kotona, jotka kasetille äänitettiin autossa kuuntelua varten. Meillä ei minun lapsuuteni autoreissuilla kuunneltu radiota, vaan aina näitä kasetteja. "Hittiparaati", "Suomihitit" ja mitä niitä nyt sitten olikaan!



"Hei taas" -levyn ehdoton helmi on mielestäni versio Jonna Tervomaan vuonna 1985 ilmestyneeltä "Tykkään susta" -pitkäsoitolla olleesta biisistä "Sadepisaroita". Kappalehan ei ole Jonnan alunperin, vaan käännöskukkanen ruotsalaisen Herreys-yhtyeen tuotannosta. Muistatteko ne kultakenkäiset euroviisupojat?
Leinosen versiossa täyttyvät kaikki 80 -luvun syntikkapopin elementit, joita minä rakastan! Tulee ihan mieleen Ultravoxit ja Silent Sirclet ynnä muut sen ajan hittitehtaat!
Haluan vielä nostaa levyltä pari kipaletta. Nisa Soraya osallistui vuonna 1985 Syksyn Sävel -kilpailuun kappaleellaan "Anna rakas raju hetki". Myös edesmennyt artisti Kikka, on tehnyt oman versionsa Nisan kappaleesta vuonna 1989 ennen Leinosta.
Pidän myös kovasti Leinosen kappaleesta "Tyydytys", jonka Eini versioi vuonna 1985 Laura Braniganin "Satisfaction" kappaleesta.



Nämä faktat levyllä olevista kappaleista ja niiden alkuperäisistä esittäjistä ja coveroijista, löytyvät levyn kansilehteen painetusta, Juha Rantalan kokoamasta iskelmähistoriikistä.  Ihan vaan sillä kerron, ettei kukaan luule minun tietävän musiikista ja artisteista näin paljon!
Ville Leinonen oli vieraana Puoli Seitsemän -ohjelmassa. Hän esiintyi myös Ylen aamu-tv:ssä ,esittäen juurikin sen minun lempparini "Sadepisaroita".
Aamulehtikin julkaisi pari juttua. Ne voit katsastaa täältä ja täältä .

Se pitääkö levyn kappaleisiin suhtautua kovin vakavasti, on kuuntelijan oma valinta. Minusta on hienoa, että Ville Leinonen on kunnioittanut meiltä suomalaisilta unohduksiin jäänyttä musiikkityyliä.
Ruotsalaisethan ovat tässäkin asiassa meitä suomalaisia edellä. Ruotsissa suomidiscosta on tullut ihan ilmiö ja siellä järjestetään oikein tapahtumia, missä porukka käy hulluna joraamassa vanhaa suomalaista discomusaa. Yle uutisoi ilmiöstä. 

Olen myöskin ihmetellyt näitä meidän radiokanavia! Miksei Leinosen versiot suomidiscosta soi niillä?  Kyllä esimerkikisi Sannin versiota Pelle Miljoonan "Tahdon rakastella sinua" -kappaleesta soittaa monikin radiokanava. En nyt menisi senkään vakavasti otettavuudesta niin vannomaan! "Sadepisaroita" kehiin, vaadin minä!


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Arkikuvia 12/52

VIIKKO 12

"Rammari"


Radion kuunteleminen on iso osa arkea ja elämäämme. Kuten on jo monesti todettu, ansiotyömme olevan elintarviketeollisuuden parissa, joten kuulosuojaimet ovat melkein viides raaja meille. Ja mielestämme radio-ominaisuudella varustettuna ne ovat tälläiselle duunarille melkein paras keksintö sitten pyörän!
Minulla on ollut aina Peltorit ja Beibe on ollut uskollinen Bilsomeille jo vuosia!
 Radion kuunteleminen jonkin lajittelutyön tai yksintyöskentelyn lomassa takaa yksitoikkoiseen ja pakkotahtiseen työhön melkoisen määrän hyvinvointia. Ja tietysti suojaa kovassa metelissä meidän niin kallisarvoista kuuloa! Monesti kotona sitten keskustellaankin siitä, mitä olemme radiossa kuulleet työpäivän aikana.

Minun eläköityneet Peltorit kotikäyttöön otettuna.


Arkena ajamme molemmat työmatkamme autolla. Monesti viikonloput kuluvat niin, että autoihin ei kosketa. Joten radion kuunteleminen autossa painottuu sekin arkeen!
Minähän olen autossa sellainen kanavien renkkaaja. Beibeä se joskus ärsyttää. Varsinkin jos hän ajaa ja minä olen "apukuskina" ja radion käyttäjänä! Juuri tänään siitä keskusteltiin, ihan hyvässä hengessä kuitenkin. Minulle mieleinen musiikki on tosi tärkeää. Joskus aamulla kun oikein pännii töihin meno, olen ihan raivon työmatkalla jos radiosta ei tule mitään hyvää kuunneltavaa. Joskus oikein ääneen noidun. "Edes yksi hyvä biisi, pliis, ennen työmaan parkkista!" Tiedän, olen vähän tälläinen!

"Neiti Toukokuun" radio


Kotona iltaisin emme joka päivä radiota avaa. Päivän kun on kovassa melussa ja kiireessä, haluaa ihan vaan lepuuttaa korviaan. Mutta kyllä meillä Luontoiltaa saatetaan kuunnella ja Metsäradiotakin. Ja tietysti joskus minä haluan tahdittaa ruuanlaittoani nuorisomusiikin renkutuksella!
Viikonloppuisin radion kuuntelu jää vähäisemmälle. Kesällä tosin raahaan usein kasvimaalle radion ja Beiben nurmikon leikkuuta siivittää tahdit radiokuulosuojaimista.


Beiben elämää nähneet Bilsomit jatkoajalla!

Minun lauantai-iltojen radion kuuntelulta putosi pohja, kun Yle lopetti 80 -luvun musiikin erikoisohjelman "Lakatut varpaankynnet". Olen jotain vastaavaa odotellut tilalle. Onhan kasari tulossa kohta rytinällä takaisin!
Kanavat mitä kuunnellaan paljon ovat: Radio Suomi, Tampereen radio, YleX, Kiss FM, Helmiradio, Radio Aalto, Loop ja NRJ.  Mutta myös muitakin. Jos kanavia renkatessani tulee hyvä kipale, en ole kanavarasisti!

"UIT:in" ratska!

Radion kuunteleminen on meille todellinen arjen ilostuttaja!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Chilit, paprikat ja tomaatit kansoittavat ikkunalaudat!



No, ikkunalautojen valloitus ei sinänsä Leppämäessä ole hirmuinen urakka. Meillä on ruhtinaalliset 3 kappaletta ikkunalautoja. Alunperinhän täällä ei ollut yhtään, mutta Beibe on tehnyt nämä kolme minun pyynnöstäni.
Yritän pitää taimikasvatukseni hyvin maltillisena tänä keväänä. Voi tosin olla, että yritykseksi jää, sillä taimihulluus on vakava tauti. Se vie mennessään salakavalasti ja olet sairastunut siihen koko kevääksi ennenkuin huomaatkaan!



Meillä on suunnitelmissa pari rakentelu- ja remonttiurakkaa kesäksi, joten ne vievät aikaa kasvisten kasvattelulta. Tarkoituksena olisi purkaa vanha puruvarasto ja rakentaa uusi. Sisällä yläkerran alko-oven uudelleen laitto on suunnitteilla. Ja jotain muutakin "pientä", jota ei uskalla edes ääneen sanoa, ettei ala ahdistamaan! Aika näyttää käykö kuitenkin toisin ja rehut vievät voiton.



Pikkusen olen kuitenkin siementä multaan laittanut. Minulla on vanhastaan joitakin chilin ja tomaatin siemeniä ja osasta on jo parasta ennen -päiväys mennyt ajat sitten. Laitoin joka lajia noin 10 siementä itämään. Olin ihan varma, että vanhentuneet siemenet eivät kuitenkaan idä kovinkaan hyvin. Toisin kävi ja suurin osa iti. Joten... nyt on sitten tulossa chiliä ja tomaattiakin jonkin verran.



Chilit olenkin jo koulinut isompiin purkkeihin ja ne on hyvässä lyönnissä. Laitoinkin ne itämään jo tammikuun lopulla.  Chili on hidas itämään ja kasvamaan. Jotkin lajikkeista kesti itää kaksikin viikkoa! Chilin taimet ovat saaneet alkuun myös lisävaloa.
Chililajikkeet, joita olen laittanut kasvamaan ovat: "Hot Banana", "Poblano", "Champion", "Joker", "Cayenetta" ja "Jalapeno". Kaikki siemenet olen ottanut käyttämistäni ja kasvattamistani chileistä. Joten rahaa näihin ei ole paljoakaan tuhlaantunut.



Kaikki lajikkeet ovat suhteellisen mietoja. Me pidetään pienestä hiitistä ruuassa, mutta tulisuudella täytyy olla rajansa. Kipeää ei saa syödessä tehdä. Eikä myöskään kakatessa!



Aikanaan olen tuon "Cayenetta" -chilin siemenet ostanut. Se on hybridilajike ja sellainen amppeliin sopiva. Tekee pitkiä, kapeita ja nuolimaisia, keskitulisia hedelmiä. Parina ensimmäisenä vuonna, minulla onkin tullut ihan samanlaisia kasveja kuin alkuperäiset. Viime kesänä pari kasvia tekivät lyhyitä ja paksuja hedelmiä. Tulisuus oli kuitenkin mielestäni alkuperäistä tasoa.




Tomaatin taimet eivät ole mitenkään hyvän näköisiä. Mutta kokemuksesta tiedän, että ohuista ruippanoistakin saattaa tulla upeita ja paljon tomaatteja tuottavia kasveja. Onneksi nyt on ollut aurinkoisia päiviä. Pikku taimet ovat saaneet runsaasti luonnonvaloa.



Päätin jo viime syksynä, etten yhtään pussia uusia siemeniä osta. Siemeniä on ennestäänkin vaikka muille jakaa! Ja niin teinkin. Annoin kaverilleni Tainalle loput tompskun siemenet ja ovat ne hänelläkin itäneet.
Kuitenkin, en ole onnistuneesti päässyt siemenständien ohi kaupoissa. Siemenet ovat supattaneet minulle ja seireenien lailla houkutelleet minut luokseen. Kynsiä hermostuneesti pureskellen ja ylähuulella hikikarpalot helmeillen, olen lumoutuneena tuijotellut valikoimaa. Toivonut, ettei kukaan tuttu näe ja jäisin kiinni verekseltäni. Olenhan kovaan ääneen uhonnut, etten tänä vuonna paljon mitään kasvattele!
Kassalla on tuntunut lähes rikolliselta, kun korin pohjalla on ollut pussi tomaatin siemeniä. Lankesin ja ostin "Green Envy", vihreiden kirsikkatomaattien siemeniä. Saanko anteeksi?
Tomaattilajikkeet, mitä olen laittanut esikasvatukseen ovat: "Tigerella", "Vilma", "Roma", "Citrina", "Cereza Amarilla", "Money Maker", "Betalux", "Green Envy" ja "Golden Köning". On kirsikkatomaattia, luumutomaattia, sitruunan muotoista ja ihan tavallista kokoa. Punaista, vihreää, raidallista ja keltaista hedelmää tulossa. Runkotomaattia, pensastavaa ja ihan matalaksi jäävää. Ottaen huomioon, että kasvariini mahtuu 16 taimea, valikoimaa riittää. Osan tomaateista ja chileistä laitan kuitenkin ihan taivasalle ja varmaan annan poiskin. Edellyttäen, että edes kevääseen hoidossani selviävät!



Lankesin vielä toistamiseen, taisi olla samainen kauppareissu, ostamaan paprikan siemeniä. "Red Skin Fi" on lajike. Matalaksi jäävä, keskisuuria ja makeita, punaisia hedelmiä tekevä.
En käsitä miksi ostin paprikan siemeniä, koska en ole ikipäivänä onnistunut saamaan paprikoita kypsäksi saakka itse kasvattamistani taimista.



No, talvi on ihmeellistä aikaa, kun itsetunto omien puutarhurin taitojen suhteen kasvaa ja epäonnistumiset painuvat unholaan. Tai sitten on vaan tyhmä. Taidan kallistua viimeiseen vaihtoehtoon, itseni hyvin tuntien. Mutta näillä mennään kohti kesää ja lujaa!

Kasvisruokaohjelma Yleltä!



Torstaina 23.3:tta alkaa todella mielenkiintoinen ruokaohjelma. Siinä kokataan vain ja ainoastaan kasviruokaa! Ohjelma on nimeltään "Vegorätt",  "Herkkuja kasviksista" . Karoline Jönsson ja Elenore Bendel-Zahn luotsaavat katsojan itse viljeltyjen kasvisten sekä metsän antimien maailmaan ja valmistavat täysin vegetaarisia makuelämyksiä. Mahtavaa, olen ihan innoissani!

Herkkuja kasviksista, torstaisin Yle Fem klo 19.00. Ohjelma tulee katsottavaksi myös Yle Areenaan.

Kuvat ovat omista arkistoistani.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Arkikuvia 11/52

VIIKKO 11

"Nuu-nuu" tai "Imaus", ihan miten vaan haluaa sitä kutsua!


Imuri, se kuuluu joka arkipäivään. Edellinen "Imaus" kesti 16 vuotta. Tosin Beibe joutui sitä korjaamaan useaan otteeseen. Jokin aikaa sitten jouduimme ostamaan uuden imppaajan. Minulla meni hermot, kun varren teleskooppitoiminto ei toiminutkaan enään ja käsi saattoi tuskallisesti nipistyä putken väliin. "Hän" kuitenkin jatkaa elämäänsä puimalassa ja imuroi autoja ym. likaisempia juttuja.
Me emme juurikaan "harrasta" siivoomista viikonloppuina. Ei, vaan imuri "laulaa" arkisin ja kortteeraa yleensä sisäeteisessä. Siitä se on näppärä ottaa käyttöön, jos roskat ja karvat alkaa ahdistamaan. Kuuluu vähän niinkuin sisustukseen!
Puulämmitys, koira ja kissa, ja tietysti me itse, ramppaamme jatkuvasti sisään ja ulos. Ja roskaa ynnä muuta karvaa ja sontaa tulee sisälle kuutiokaupalla. Kutterinlastua, heinää, turvetta ja kyllä, ihan sitä itteensäkkin tulee tallikuteiden mukana. Meillä kun ei ole mitään kodinhoitohuonetta tms. missä voisi rytövaatteet riisua.
Minua ei sonta yleensä ahdista, Beibe on meillä se joka siivoaa enemmän kuin minä. Kyllä, olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa joka siivoaa. Repikää siitä! Hän saattaa imuroida ihan aikansa kuluksi. Outoa, mutta en valita. Yritänkin pitää tämän miehen tyytyväisenä (melkein) kaikin keinoin!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Piikkikamujen herättelyä kevääseen!



Kaktukset ovat selvinneet hienosti talvesta. Olen viimeksi kastellut niitä marraskuussa ja ne ovat olleet niin sanotusti talviunilla siitä saakka. Mutta nyt on aika herätä kevääseen!



Olen lueskellut paljon kaktusten hoidosta. Vaikka monien ohjeiden mukaan niitä ei tarvi hoitaa ollenkaan! Mutta ajatuksenani olisi viedä ne ulos kesällä ja jottei ne saisi ihan hirvittävää shokkia, yritän ainakin tehdä parhaani sen suhteen.



Koska piikkiset ovat olleet ilman vettä vajaat viisi kuukautta, kastelu pitää aloittaa hellästi. Erään kaktusharrastajan ohjeen mukaan, kannattaa ensin suihkutella kevyesti kaktuksia. Uinuvat kasvit luulevat sitä kevätsateeksi ja karistavat unet piikeistään. Joten näin tein!




Muutaman päivän päästä suihkuttelusta, kaktuksia aletaan kastelemaan. Isoille voi antaa pari-kolme desiä vettä. Pienemmille vähemmän, ehkäpä puoli desiä.
Minullahan ei isoja kaktuksia ole kuin se pinkkipiikkinen ruostekaktus. Ja toinen ääripää on se uusi ihan ikku pikku pallero. Se sai vettä 10 ml. Ja sitähän pitää kastella muutenkin useammin, kuin noita isompia kavereita.




Kaktuksen kastelemisessa olen huomannut käteviksi lääkeruiskun ja urheilujuomapullon. Lääkeruiskulla pysyy selvillä siitä, kuinka paljon kukin on saanut vettä.




Kesäaikaan, kun kastelu ei ole ihan niin tarkkaa, urheilujuomapullon nokalla saa veden kivasti turautettua kaktuksen juurelle. Ei ole pelkoa, että vettä jää johonkin kasvin koloon jemmaan ja kaktusta mädännyttämään.



No, nyt kun olen antanut herättävät ruiskeet piikkikamuilleni, odotan kolme viikkoa ja kastelen niitä uudestaan. Tarkkailen valon määrää ja kuinka lämmintä sisällä alkaa olemaan. Talvellahan meillä on aikas viileätä. Tietysti pitää kaktuksiakin katsella, tapahtuuko niissä mitään. Jos hyvin käy, alkavat vaikka kasvamaan. Kukkia en uskalla edes toivoa!


Mitäs, onko Teillä kaktuksia ja miten niitä hoidatte? Olisi kiva kuulla piikkikamuistanne ja saada vinkkejä kaktusten kesälomailuun ulkoilmassa!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Arkikuvia 10/52

VIIKKO 10

kinkkukiusausta, kreikkalaista talvisalaattia ja hiivaleipää



¨Kaksi ateriaa päivässä. Yleensä lämpimiä, mutta harrastamme myös salaattiaterioita. Meidän arkiruokailumme on aikas retron oloista. Liha-, nakki.-, ym. keittoja. Joskus sosekeittoja. Ruskeata kastiketta perunan tai makaronin kanssa. Makaronimössö kuuluu arkiruokien perustaan. Sen jämistä voi tehdä pienen makaronilaatikon nopsaan myös arkena.


kalakeittoa ja lasi maitoa

Pari kertaa kuukaudessa mennään ranskalaisilla ja nakeilla/lihapullilla. Joskus Beibe tuo töistä jotain valmisruokaa. Varsinkin silloin, kun on jotain menoa töiden jälkeen ja ruoka pitää olla rivakasti pöydässä.
Mutta ei meidän ruokapöydässä arkena harvinainen vieras ole kunnon pihvikään. Sehän on varsinaista pikaruokaa. Pari minuuttia per puoli ja nopea salaatti kylkeen ja se on siinä!
Meistä on ihanaa syödä yhdessä arkenakin. Tyttären vielä asuessa kotona, yhdessä ruokailu oli ihan paras hetki päivässä. Purettiin päivän tapahtumat ruokapöydässä ja suunniteltiin tulevia. Samaa me Beiben kanssa tehdään kyllä kahdestaankin. "Miten työpäiväsi sujui ja mitä sinulle kuuluu?".
Aina yhdessä syöminen ei ole mahdollista, koska teemme vuorotöitä. Mutta arkista välittämistä on myös se, että jättää töistä kotiin palaavalle valmiin aterian odottamaan.

makaroninakkimössöä ja salaattia jääkaappiin töistä palaavaa odottamaan

Arkiruokailu yhdessä on ihan mielettömän tärkeätä. Vaikka aina se ei ole mahdollista, toisen muistaminen on ihana ele!

<3

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Mämmiviikko avaa mämmikauden!



Minä rrrrakastan mämmiä! Lähipiirissä ei ihan kovin monta mämmin syöjää minun lisäkseni ole. Mutta ei se mitään, jääpä minulle enemmän mämmiä syötäväksi!
Yleensä herkuttelen Saarioisten mämmillä, mutta muutkin käyvät, mitä nyt kaupasta sattuu saamaan. Ja ihanaa, että mämmiä saa nykyään monelta valmistajalta annospakattuina!
Mämmiä olen tehnyt joskus kouluaikoina, mutten koskaan kotona. Olenkin tilannut Beibeltä koivuntuohesta tehtyjä tuokkosia, ropposia tai roveita, miksi niitä nyt sitten sanotaankin missä päin Suomea. Josko niitä saisi nyt keväällä, niin ensi vuonna olisi tosi päheetä paistaa niissä omaa mämmiä. Vaihtoehtoisesti sitä voi kyllä tehdä ihan uunivuokaan tai kertakäyttöiseen foliovuokaan. Mutta olisihan se tuokkonen hieno!
Mämmini syön lähes tulkoon aina kuohukerman ja sokerin kera. Beiben sanoin: "On muuten sellaista superfoodia, että lähtee uuma kävelemään!" Jos kerma on loppu, kelpuutan myös maidon. Pidän mämmin mausta, ei se välttämättä kermaa tai sitä sokeriakaan tarvi.
 KymppiMämmi avaa mämmisesongin viikolla 10 eli tällä viikolla. En tiedä, onko moista viikkoa ennen vietetty, vai onko tämä vain mainoskikka. Mutta minua se muistutti siitä, että mämmiä voisi alkaa jo pikkuhiljaa maistelemaan.
Vaikka olen niin vakiintunut tuohon mämmi/sokeri/kerma -yhdistelmään, ajattelin kokeilla jotain muuta. Mämmiä olen maistanut vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kera, mutta se ei ollut minun juttuni.
Koska kaupoissa on paljon kaikenlaisia maustettuja rahkoja, ajattelin sekoittaa appelsiinirahkaa mämmin joukkoon. Rahka raikasti mämmiä kivasti! En kuitenkaan ollut luopunut vaniljakastikeajatuksesta, vaan vaihdoin vaahtoutuvan sellaiseen oikein paksuun vaniljakastikkeeseen. Ja sehän toimikin mämmi-rahkaseoksen kanssa hyvin!



APPELSIINIRAHKAMÄMMI 4 ann.

400g mämmiä
200g valmista appelsiinirahkaa
paksua vaniljakastiketta tarjoiluun maun mukaan


Sekoita appelsiinirahka ja mämmi keskenään. Lappaa annosmaljoihin. Lorauta vaniljakastiketta makusi mukaan ja nauti!



Vaikka tämäkin oli tosi hyvää, ei ole kuohukerman voittanutta mämmin kumppania!

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Punajuuriviiniä loppukesän pimenevien iltojen iloksi!



Olen mennyt hieman edelle ajassa. Puhun jo kesän loppumisesta, vaikka ei ole vielä edes kevät alkanut! Syynä tähän on viini, mitä me Beiben kanssa ollaan väkästelty.
Ensimmäisen kerran kuulin mystisestä punajuuriviinistä muutama vuosi sitten eräältä työkaveriltani Jaanalta. Hän kertoi joskus vuosikymmeniä sitten hänen setämiehensä sitä tarjoilleen joissain sukujuhlissa ja kuinka hyvää se oli ollutkaan. Lähes sherryn veroista!
Jaanan setä oli kertonut sen valmistuksesta, että viinin täytyy antaa tekevöityä pullossa ainakin muutama kuukausi, ellei ihan puoli vuotta. Muuten se on niin pahaa, ettei sitä juo itse pirukaan!
Kerran jutusteltiin taas kahvipöydässä tästä punajuuriviinistä, niin kuinkas ollakkaan, eräs toinenkin työkaverimme oli joskus moista herkkujuomaa saanut maistaa. Ja hänkin ylisti sen olleen aivan kuin sherryä ja todella hyvää!
Kolme kesää olen epätoivon vimmalla yrittänyt kasvattaa punajuuria. Enkä vain niissä onnistu! Ystäväni on minulta  monena syksynä kysellyt, että joko olen punajuuriviinin laittanut käymään? Itsepintaisesti olen yrittänyt saada edes sen verran satoa, että olisin omista punajuurista saanut viinin laittaa. Mutta kun ei, niin ei! Kun en ole saanut omasta maasta punajuurta, en ole viiniäkään tehnyt. Kun täytyy yrittää olla niin omavaraista, niin omavaraista että!



No, vuodenvaihteen jälkeen kaupat pursusivat melkein ilmaisia punajuuria ja en enään voinut vastustaa kiusausta kokeilla viinin valmistusta. Löysin meinaan internetin ihmeellisestä maailmasta punajuuriviinin ohjeen! Nöyrryin siis ostopunajuuriin, anteeksi... Taas täytyy kasvimaan kiukkuista henkeä kevään tullen lepytellä!



Punajuuriviinin ohjeen otin täältä ja tein ihan prikulleen sen mukaan. Paitsi, että meillä ei ollutkaan ihan tavallista ruisleipää sillä hetkellä. Joten hieroin ohjeen hiivan tummaan Reissumieheen, jossa on mallasta ja rouhettakin seassa. Mutta eipä tuo näkynyt prosessia haittaavan ja vinkku kävi ihan hyvin!

HIDAS PUNAJUURIVIINI


4 suurta punajuurta
0.5 kg fariinisokeria
1.5 kg tavallista sokeria
125 g rusinoita
50 g hiivaa
hapanleipäviipale
4 litraa vettä

Pese punajuuret hyvin juuriharjalla. Paloittele noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Keitä niitä noin 2 tuntia.



Poista punajuuret ja tarkista, että vettä on 4 litraa. Lisää sokerit ja rusinat. Jäähdytä n. 30°C lämpötilaan. Kaada liemi sopivaan käymisastiaan ja lisää viimeiseksi leipäviipale, johon hiiva on hierottu - hiivapuoli alaspäin.

Anna jäähtyä!

Leipä voideltuna hiivalla!

Ja siellä kelluu!


Anna seisoa käymisastiassa huoneenlämmössä n. kuukauden ajan liikuttamatta. Pullota ja anna kypsyä pullossa/pulloissa n. puoli vuotta - vuoden.
Jos nautit viinin "raakana", et varmasti halua tehdä tätä uudelleen, mutta jos maltat ja annat viinin kypsyä kunnolla, hämmästyt.

Joo, viini kävi hyvin ja eikä pilaantunut, kuten Beibe hieman epäili. Meidän ämpäri ei ollut ihan tiivis ja pelättiin jonkin pöpön iskevän ämpäriin.



Kuukauden päivät vinkku asusteli pesuhuoneessa, kunnes se lapottiin pulloihin. Sameatahan se oli kuin mikä, kun sitä ei millään kirkastettu. Ehkäpä sakka laskee pullonpohjille viinin tekeytyessä.
Eikä makukaan ollut ihan mikään hirvittävän paha, kun sitä lapotessa hiukka täytyi tietysti maistaa.

Jaloa juomaa lapolla pulloon!


Ei ollut homeessa, kuten vähän epäiltiin!

Ei sitä juomaan olisi pystynyt, mutta kyllä se antoi viitteitä jostain paremmasta tulevaisuudesta. Makeea kuin mikä, mutta josko se siitä jalostuu!
Beibe katsoi prosentit tilavuusprosenttimittarilla ja 15% se näytti. Että vahvaa viintä on tulossa!


Saattaa olla jopa 16%!

Viini on nyt siis tekevoitymässä, yksi pullo jääkaapissa ja muutama kellarissa. Helmikuussa pullotettua, joten lupaus lasillisesta syvänpunaista punajuurisherryä elokuiseen kesäiltaan on luvassa. Pidetään peukkuja, että viini on yhtä hyvää, mitä tarinat kertovat!

Puolen vuoden kuluttua korkki narahtaa!