Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Oman hevoskastanjan kukintaa odotellessa

Beiben siskon pihassa on iso hevoskastanja. Tänä kesänä onnistuin vierailemaan heillä juuri, kun puu pisteli parastaan.


Se on aivan häkellyttävän upea! Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että näin eksoottisen näköinen puu, voi menestyä näillä leveysasteilla.


Kyllähän näitä on totuttu näkemään Viron reissuilla. Mutta, että Hämeessä! Ai että!



Kuten olen jo aikaisemminkin maininnut, rakastan puita! Ja vaikkei hevoskastanja taida olla ihan Suomen alkuperäispuustoa, menen silti aivan häkellyksiin sen upeasta kukinnasta.
Yksittäiset kukat muistuttavat mielestäni orkidean kukkaa. Aah! Ihana!


Nooh! On minullakin pihassa hevoskastanja. Ja kaiken lisäksi, se on tämän, kuvissa kukkivan, upeuden "poikanen". Neljä vuotta sitten keräsin, kyläilyreissullani, puusta pudonneita kastajoita, kymmenisen kappaletta. Laitoin ne syksyllä, turpeen ja hiekan sekoitukseen, ruukkuihin kasvamaan. Talvella peittelin lumella ja huolehdin, etteivät oravat tai muut "pedot" niitä pääse pöllimään. Ja kas, keväällä suurin osa kastanjoista alkoi itää!


Pari vuotta kasvatin niitä purkeissa. Koska jostain luin, että parivuotiaana, ne pärjäisivät maahan istutettuna paremmin. Kolme jätin itselleni ja onneksi jätinkin! Jänis nimittäin söi yhden, heti seuraavana yönä istutuksesta. Taas sarjaa Kamala luonto! Istutin siis, taimen numero kaksi, ykkösen paikalle ja suojasin verkolla. Lopuilla taimilla tein rahaa. Myin ne kirpparilla ja työkavereilleni. Hyvin menivätkin kaupaksi.
Yksi kolmesta, kuoli latvastaan, mutta se on yhä minulla purkissa ja on kasvattanut oksistaan uudet latvat. Täytyisi etsiä sille jokin paikka. Siitä voi tulla hienokin, monine latvoineen. Vähän niin kuin emopuunsa.


No, pikku kastanja on siis neljän vanha. Tänä kesänä se ei ole kauheasti mittaa kasvanut. Se on noin metrin korkuinen. Se on kaksi vuotta elänyt, kesät talvet häkissään, koska nököhampaat sitä väijyvät. En uskalla ottaa verkkoa pois.
Emopuu on istutettu, Beiben siskon mukaan, vuonna 1995. Ehkäpä kahdenkymmenen vuoden päästä saadaan ihailla meidän hevoskastanjan, yhtä upeaa kukintaa.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kakkukahvireissu, hieman kauemmaksi!


Nuorena äitinä, 90-luvun lopulla, tilasin elämäni ensimmäisen naistenlehden. Kodin kuvalehti oli kyseinen julkaisu. Siinä oli juttu ihanasta kahvilasta, joka oli nimetty omistajan isoäidin mukaan. Kahvilan perustaja, Pirjo Soilu, oli opiskellut kakuntekoa Saksassa asti. Muistan, kuinka lehden sivuilla olevissa kuvissa olevat kakut, olivat runsaita, isoja ja kermaisen näköisiä. Silloin jo sanoin Beibelle, että tonne on joskus päästävä.
Karoliinan kahvimylly sijaitsee Joutsassa. Meiltä sinne ajaa pari tuntia. Matka on tuntunut aina niin pitkältä, eikä sinnepäin ole ollut juurikaan asiaa, noin muuten.
Vuosien varrella, kahvila on kokenut monta myllerrystä ja niistä olen saanut lukea lehdistä. Kahvila jäi syrjään, kun iso valtatie rakennettiin. Sitten tuli laki, joka kielsi tienvarsikyltit ja, muistaakseni, tiehallinto ei pitänyt Karoliinan kahvimyllyä, niin merkittävänä kohteena, että olisi laillisen opastuskyltin myöntäneet. Kahvila on muuttanut paikkaansa ja välillä toiminut kai ihan vain kesäisin.


Viime kesänä oli jo todella lähellä, että lähdetään käymään Karoliinassa. Meillä oli 10-vuotishääpäivä ja se oli yksi kohdevaihotehto. Mutta lähdimme kuitenkin viettämään päivää, sisävesiristeillen Päijänteelle.
Mutta nyt on vihdoin käyty Karoliinan kahvimyllyssä! Kahvilahan on perustettu 1998, joten melkein 20 vuotta siinä meni.
Kuvat ovat valitettavasti taattua kännykkälaatua, eivätkä anna kahvilan hienolle sisustukselle oikeutta!






Kahvilan sijaintihan ei nykyään ole mitenkään idyllinen. Se on ihan 4-tien kupeessa olevassa teollisuushallimaisessa rakennuksessa. Mutta sisustukseen onkin sitten panostettu oikein huolella. Ihania vanhoja kalusteita, maitotonkkia, ämpäreistä tehtyjä lamppuja ym. Sisällä oli mukavan hämärää. Kahvilasta saa ostaa myös pitsoja ja ruokaa, tiettyyn kellon aikaan asti.

Mansikka-valkosuklaa

Tiramisu-kirsikka. Minä sain syödä kirsikan...

Beiben kanssa otettiin palat eri kakkuja. Tiramisu-kirsikkakakkua ja mansikka-valkosuklaakakkua. Palat oli tosi isoja, eikä ollenkaan niin makeita, kuin päällepäin näyttivät. Muuten kakut olivat hyviä, mutta pohja oli jotain keksimäistä kakkua ja se oli kovaa ja rasvaisen makuista. Kakut olivat kuitenkin erilaisia, tälläisiä ei saa muualta.
Vitriinissä oli myös muffinsseja ja suolaisia piirakoita. Cookieita, jotka olivat valehtelematta parikyt senttiä halkaisialtaan.
Vessat olivat sisustettu myös hauskasti. Seinillä oli vanhojen lehtien kansia ja lapsille aidot emalipotat.





Kestikievarin puolella oli vanhoista ovista, hienosti tehtyjä pöytiä. Aion törkeästi jossain vaiheessa varastaa idean.

Nää pöydät oli hienoja!


Ihana pikku reki. Juuri sopiva Lilliksen vetämäksi!

Kahvilan kanssa, samassa tilassa, toimi Jukolan juusto. Kahvilan puolelta näki juustolan tiloihin ja näin sai seurata kahvittelun lomassa, kuinka juustoja tehdään. Pieni myymälänurkkaus oli heti kahvilan oven suussa. Ostettiin paketti savujuustoa kotiin viemisiksi. Ja olikin oikein hyvää juustoa!

Jukolan juuston tuotteita

Beibe himoitsi vanhaa sahtikuurnaa

Meillä oli oikein mukava reissu. Suomen luonto on kaunis katsella, maaseutukuntien läpi ajellessa. Ainut , mikä jäi harmittamaan minua, oli se, etten ollut saanut aikaiseksi käydä Karoliinassa aikaisemmin. Silloin sen alkuaikoina, kun se oli vielä vanhassa paikassa, mukavammassa miljöössä. Mutta oma vika!
 Koska kotimatka oli pitkä, eikä ihminen pelkällä kakulla elä, piti etsiä joku ruokapaikka. Se on tosi vaikeaa. Jos nimittäin, ei halua syödä minkään pikaruokaketjun tuotteita. Sysmästä löydettiin oikea "periteinen" kebab-pizzeria. Siellä me saatiin nälkämme taltutettua. Minä pizzalla ja Beibe Iskender-kebabilla. Ei ollut kumpikaan mikään kulinaristinen hurmos, mutta oli lämmintä ja riittävästi. Mitä muuta nälkäinen matkalainen vaatisikaan!




Jos ajelette 4-tietä Joutsaan päin, pitäkää ihmeessä kahvitauko Karoliinan kahvimyllyn kohdalla. Se on poikkeamisen arvoinen paikka!

                                              Vaikkapa, jos olette menossa tänne:

Pitäisiköhän kerätä joukkue kasaan?

maanantai 22. kesäkuuta 2015

1-vuotisynttäriarvonnan voittaja selvillä!


Beibe hoiti taas onnettaren tehtävänsä mallikkaasti. Samalla kun hän, toisella kädellä, rappasi talomme sokkelia. On hän niin monitaitoinen! Voittoarpalipukkeessa luki nimi:

                                                              ONNELI WINTER

Paljon onnea, Onneli! Laitahan minulle sähköpostiin yhteystietosi, niin saan paketin lähetettyä sinulle, mahdollisimman pian.


Kiitokset kaikille osallistujille! Sydäntäni lämmitti, kuinka kauniisti olitte kirjoittaneet minusta ja blogistani! Olette ihania!

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Rauhallista Juhannusta! Ja paljon kukkia!


Meillä on ollut Beiben kanssa poikkeuksellisen rauhallinen juhannus. Se, että ollaan kotona, ei ole poikkeuksellista. Mutta se, ettei kukaan ole poikennut kylässä ja että ollaan ihan kahestaan, on erilaista. Tytär ja vävy ovat kavereidensa kanssa mökkeilemässä ja isänikään ei tullut meille. No, toisaalta ihan hyvä, koska olen flunssassa. Yllätys, yllätys! Kohta vietetään flunssakierteeni 1-vuotissynttäreitä!
Satanutkin on ihan kiitettävän paljon, 29 mm oli sademittarissa perjantain sademääränä. Silti kuurojen välillä on tullut puuhasteltua kaikenmoista. Beibe on hieman nikkaroinut ja minä istutellut kesäkukkia kanojen kanssa. Kyllä! Kanat ovat olleet riesaksi saakka mukana kukka-asetelmien teossa!



Hommasinkin tänä kesänä enemmän kesäkukkia, kuin koskaan aikaisemmin. Osan ostin Tammelan torilta ja Honkkarista. Mutta suurimman osan hankin Nihtilän puutarhalta, mistä saa kyllä todella hyvät taimet. Tai oikeastaan, taimi on väärä sana kuvastamaan näitä kukkia. Kyllä ne sen verran isoja puskia ovat! Ja hyvä laatuisia! Niistä näkee, että niitä on todellakin hoidettu ja nypitty. Kävin jo aikaisemmin hakemassa heiltä pari kurkun ja paprikankin taimea kasvariin.
Sen verran narsistin piirteitä minusta löytyy, että joka vuosi hankin meille pari markettaa. Tiedättekös, että minä vasta lähes aikuisiässä tajusin olevani kukka. Ei vanhempanikaan koskaan kertonut, että Marketta on kukkanimi. Meillä oli kotona ja mummuloissa aina vaan petunioita, pelargonioita ja orvokkeja. Ei koskaan yhtään markettaa. Joten olen tämän vahingon sittemmin korjannut!


Olen huono sommittelmaan, mutta tämän vuotisiin kukka-asetelmiin olen kyllä tyytyväinen. Kaikki mummo-kukat ovat lemppareitani; pelargonia, samettiruusu, petunia, begonia ym. Koska Beibe rakastaa verenpisaroita, niitä täytyy olla. Ja ehdottomasti ahkeraliisaa!




Petunia ovat mielestäni hieman hankalia. Niitä joutuu kauheasti nyppimään ja ne ränsistyvät sateessa ja tuulessa. Joten olen, pitkin hampain, korvannut ne miljoonakelloilla. Kauniitahan nekin ovat ja helppohoitoisia.

Aitta

Vaaleanpunaista, mitäs muutakaan!

Piha-aittaa koristin parilla amppelilla. Istutin lehmäruukkuun marketan ja miljoonakellon. Roudasin aitasta pari maitotonkkaakin koristamaan aitanrappua. Maitotonkat ovat Leppämäen tilan tonkat. Yhdessä niistä on tilan vanhan isännän ja kylän nimi.
Aitan päätyyn tehtiin viime kesänä Beiben kanssa kukkateline. Edelliskesänä siinä oli daalioita ja krassia. Nyt ostin siihen pelargonioita, samettiruusuja ja miljoonakelloja.


Kanat arvioimassa istutuksiani!



Tallin ikkunalle laitoin pari valkoista ahkeraliisaa. Sinne ei paista aurinko kuin aikaisin aamulla. Ahkeraliisat pärjäävät hyvin varjossakin.

Tallin pikkuikkuna


Ulkosaunaa koristin verenpisaroilla, hopealangalla ja ahkeraliisalla. Sinne ei paista kuin iltaaurinko, joten varjossa viihtyviä kukkia piti sinnekin valita.
Beibe teki saunan seinälle letkutelineen. Beibe itse oli vähän kriittinen tekeleeseensä, mutta minusta se näytti siltä, että se olisi ollut aina siinä.

Ulkosauna



Ihanat pallukkanuput!

"Hei! Oota meitä!"

Beiben tekemä letkuteline

Saunan päädyssä on luukku, josta pääsee saunan ylisille. Luukku on ollut, jostain syystä, auki koko kevään. Pari viikkoa sitten Beibe huomasi, että sinitiainen oli tehnyt pesän sinne. Yksi poikanenkin oli silloin pudonnut sieltä ja kuollut. Kanat taas seurasivat minua saunalle ja huomasin, että ne tutkivat jotain polulla. Tyynen rauhallisesti, pieni sinitiaisen poikanen siinä suki itseään. Mauri alkoi olla sen verran kiinostunut siitä, että päätin siirtää pikkutipun saunan terassin alle. Poikanen yritti pummia minulta ruokaa, eikä ollut moksiskaan, vaikka sen otin käteen. Toivottavasti emot eivät sitä hylkää, kun siihen koskin. Mutta en voinut ottaa sitä riskiä, että kanat tai Mauri sen loppaavat. Tuiman näköinen pikku tyyppi se oli!

"Mitäs siinä kyttäät?"

"Anna jotain safkaa!"


Pihakalliolla olevalle paviljongille, istutin jalalliseen ruukkuun verenpisaran, lankaköynnöksen ja pari annasilmää. Niitä ihailinkin illalla paviljongissa istuskellen ja nauttien lasillisesta hyvää viiniä. Aah! Elämän ihanuutta!

Lakritsa on ottanut paviljongin vallan makuupaikakseen!

Tästä tuli mielestäni kaunis!
Talon rapusille laitoin pariin saviruukkuun pelargonioita, markettaa ja lobeliaa. Pikkuorvokkia oli jo ennestään. Toisen samanlaisen asetelman lehmäruukkuun, kuin aitan rapullekkin.

Rakastan pelargonioita!




Sen verran ollaan poistuttu tontilta juhannuksen pyhinä, että käytiin katsomassa kaverin kasvarilla, miten tomaatit jakselevat. Ihan rauhallista oli sielläkin.

Tomaatit ottivat juhlapyhät ihan rennosti!

Beibe seukkaa kurkkujen kanssa!

Juhannuspäivänä käytiin Beiben kotopaikalla. Beiben siskon perhe oli viettämässä jussia siellä ja he paistoivat perinteiset juhannuslätyt. Vietiin mukanamme kuusenkerkkäsiirappia ja se olikin herkkua lättyjen kanssa.

Aseet juhannusflunssaa vastaan; konjakkia, kerkkäsiirappia ja räkäliinoja!

Loppujuhannus menee sekin rauhallisissa merkeissä. Beibe lähti Maurin kanssa metsälenkille. Kokopäivän kestänyt sade taukosi hetkeksi. Minä lepään ja kuuntelen radiota. Sieltä, mitäs muutakaan kuin, Lakattuja varpaankynsiä. On niin kylmää ja kosteata. Taidanpa laittaa takkaan tulet ja olla vaan!

Hyvää ja rauhallista Juhannuspäivän iltaa kaikille!

Anoppilan alppiruusu kukki tänä juhannuksena kauniimmin kuin koskaan!