Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 28. syyskuuta 2017

Seksiä, eräilyä, sohviksia, ihmisten "huolia" ja metsää; kiinnostavia ohjelmia telkussa ja Areenassa!

Yle Areenassa on paljon mielenkiintoista katsottavaa. Me katsomme sieltä paljon luonto-, ruoka-, ja asiaohjelmia. Dokumenttisarjat ja -elokuvat ovat myös lähellä sydäntämme!
Ja koska päiväseltään ei telkkua ehdi avaamaan, on mukava illalla katsoa jokin lyhyt ohjelma toistopalvelusta ennen nukkumaan menoa.

Yksi sarja, mikä tuli katsottua ihan esitysaikaan, oli Seksi-Suomen historia . Erittäin mielenkiintoinen ja hyvin tehty dokumenttisarja siitä, miten seksiin ja seksuaalisuuteen suhtautuminen on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirkko ja valtio on pyrkinyt rajoittamaan seksuaalisuutta holhouksella ja lain voimin. Toimet ihmisten "riettailun" estämiseksi olivat välillä jopa koomisia.

Kuvahaun tulos haulle Suomen seksi historia
kuva Iltalehti

Seksi-Suomen historian kaikki neljä jaksoa on katsottavissa Areenassa.

Eränkävijät palaa ruutuun toisella tuotantokaudella. Mukana on uusia eränkävijöitä "vanhojen" lisäksi. Areenassa on jo nähtävillä extroja ja ennakoita tulevasta sarjasta, sekä uusien henkilöiden esittelyt. Itse sarja starttaa TV 1:llä sunnuntaina 1.10. klo 18.15.

Me ei olla ohjelmassa, mutta Yle rajoittaa kuviensa käyttöä. Eränkäviöitä mekin ollaan, siksi kuva meistä!


 Sohvaperunat on niitä harvoja hömppäohjelmia, mitä meillä katsotaan suurella intohimolla! Ihanaa, että ohjelma palaa taas uudella tuotantokaudella. Ja hyvä, että esitysaika on edelleen perjantai-ilta. On niin rentouttavaa nollata arkiviikko Sohvisten kanssa.
Sohvaperunat alkavat jo huomenna ja linkistä pääset lukemaan esittelyt kaikista Sohviksista. Myös uusia Sohvikisia on mukana!
Sohvaperunat perjantaina TV 2:ssa 28.9. klo 21.00. Jaksot tulevat katsottaviksi Areenaan.

Kuvan sohva (meidän oma) ei liity ohjelmaan! ='D


Toinen "hömpänpömppä" mikä rentouttaa ihanasti ja saa nauramaan on "Pitääkö olla huolissaan?" 
Mainoskanavilta emme juurikaan mitään sarjoja katsele. Elokuvia silloin tällöin. Emmekä ole oikein koskaan pitäneet näistä tän tyyppisistä panelikeskusteluohjelmista, mutta tässä on jotain niin hauskaa!



Pidämme molemmat tosi paljon kirjailijapanelisteista Miika Nousiainen, Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen. Jenni Pääskysaarikin menee tässä, ei niin vakavassa ohjelmassa. Aivot narikkaan ja katsomaan ratkaisuja ihmisten huoliin  keskiviikkoisin MTV 3 klo 21.00. Ja Katsomostahan tämä ohjelma löytyy ja uusintoinakin tulee pitkin viikkoa.

Ja taas ihan asiaan kuulumaton kuva!


Metsä ja puut ovat meille tärkeitä. Siksi olikin itsestään selvää, että katsoimme Dokumenttiprojektin "Sielunmetsä" -elokuvan . Dokumentissä päähenkilöt avaavat suhdettaan metsään. Toisille se on jotain mitä suojella, toisille paikka metsätykselle ja marjastukselle ja joillekkin jotain, mikä tuo rahaa pussiin.
Itseäni sykähdytti elokuvan lopussa kohtaus, missä nuori nainen ja mies tanssivat metsässä trancemusiikin tahdissa. Olen itsekin joskus nuorena likkana ollut mukana "Rave in the Woods" -tapahtumassa.
"Sielujenmetsä" on nähtävissä vielä reilun viikon Areenassa.

Beiben sielunmetsä Aulangolla. Surukuusia, oh course!

Tv:n katselu onkin ollut haastavaa viime aikoina ja samoin radion kuuntelu. Maamme päällä on vaikuttanut korkeapaine ja luonut sääilmiön nimeltä "Radiokeli". Radioaallot karkailevat johonkin svääreihin ja jatkuva sumukin häiritsee televion kuvaa ja radiokanavien kuuluvuuteen.
Meillä ainakaan ei telsun kuva näy, joten onneksi Areenasta on sitten voinut käydä haluamiaan ohjelmia katsomassa.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Miniloma Tampereella!



Joskus kevättalvella tytär kysyi, haluaisimmeko syksyllä lähteä hänen synttäriviikonloppunaan viettämään romanttista viikonloppua johonkin. Hän puolestaan tulisi kavereineen meille saunomaan ja viettämään mukavaa maalaiselämää.
No, mikä ettei! Kyllähän se on aina houkuttelevaa viettää viikonloppua niin, ettei ole velvollisuuksia heti herätessään.
Koko kevään ja kesän mietittiin, että mihinkäs me nyt sitten oikein lähdettäisiin rentoutumaan. Monta vaihtoehtoa oli mielessä, kuten esim. Kotkan seutu. Mutta jotenkin ei oltaisi millään jaksettu kuluttaa aikaa ajamiseen.

Reilut kuukausi sitten varasin meille konserttiliput Tampere-taloon, juurikin tälle kyseisen viikonlopun sunnuntaille. Koska meidän olisi joka tapauksessa käytävä kotona ennen konserttia, emme halunneet lähteä minilomallekkaan mihinkään kauas kotoa. Meillä oli myös vielä käyttämättä joululahjaksi saamamme lahjakortti Museokeskus Vapriikkiin. Joten, lähdimme turistiksi Tampereelle!

Tamperehan on minun synnyinkaupunkini ja Beibekin on siellä asunut joskus opiskeluaikoinaan. Isäni asuu keskusta-alueella vieläkin. Tampere on minulle rakas kaupunki ja varsinkin se ihan keskusta-alue, koska se on minun lapsuudenhoodejani!

Olemme olleet aikaisemmin kaksi kertaa viettämässä hotelliyötä Tampereella. Nämä ovat olleet liiton kesäpäiväreissuja ja ne ovat painottuneet enemmänkin siihen riehakkaaseen viihtymiseen. Nyt oli tarkoitus syödä hyvin, nukkua, käydä jossain mukavassa pubissa ja nauttia toistemme seurasta.
Elokuviin olimme suunnitelleet menevämme, sinne Vapriikkiin ja Tuomiokirkko, siellä halusimme käydä.

Perjantainahan vietettiin "Auton vapaapäivää". No, meillehän se ei todellakaan ollut mahdollista. Olin katsellut bussiaikatauluja ja Kuhmalahdesta vaan ei julkisilla pääse alkuillasta Tampereelle. Joten, veimme auton puoleen väliin matkaa tyttären ja vävyn pihaan ja hyppäsimme Kangasalta bussiin.



Tässä samalla marmatan siitä, että Kangasalan alueella ei ole sellaisia parkkeja, mihin auton voisi jättää lähteissään johonkin pariksi päiväksi reissuun. Joka paikassa on vain näitä parin tunnin kiekkopaikkoja!
Ihan vain mennessään Kangasalataloon konserttiin tai elokuviin, on jännitysmomenttia siitä, ethtiikö parissa tunnissa takaisin autolle. Vai onko sakkolappu ikkunassa? Pysäköinnin valvonta keskusta-alueella on tehokasta!

Joka tapauksessa viidellä eurolla per lärvi, päästiin kivasti reilussa puolessa tunnissa Tampereen rautatieasemalle. Meillä oli varattuna ensimmäinen yöpyminen Scandic ketjun Tampere City -hotelliin.
Tämä hotelli valikoitui sijaintinsa vuoksi ja meillä sattui olemaan ystäviltä saatu alennuskuponki tutustumisyöpymiseen kyseisen ketjun hotelleihin.

Hotellihuone oli ihan basic; siisti ja viihtyisä. Olimme valinneet parisängyllisen huoneen ja meillä oli huoneessa 140 cm leveä sänky. Instaan kuvaa siitä laitoikin ja päivittelin, miten me siihen mahtuisimme. Paras kommentti oli, että "Mikä on yhdelle ahdas, on kahdelle paras!" 😆



Halusin käydä Stockkalla Herkun puolella pyörähtämässä. Siellä tulee aina sellainen olo, että olisi vähän niinkuin ulkomailla!



Maistiaisia oli taas tarjolla niin lakritsista, kuin ankankoivistakin. Molempia ostettiin kotiinviemisiksi. Lisäksi ostin pussillisen sydämenmuotoista pastaa! Hyvät Tampereen tuliaiset; voi jessus sentään! 😋


Melkein tyhjättiin noi maistiaiskipot! ='D

Ostokset kämpille ja eikun illallispaikkaa etsimään! Jo vuosia olimme halunneet käydä "sipulikirkon" vieressä olevassa intialaisessa ravintolassa syömässä. Mutta voi... olimme odottaneet liian kauan ja sitä ei enään ollut!  Mutta löysimme hyvän vaihtoehdon ja valitsimme nepalilaisen ravintolan.
 Ravintola Katmandu Aleksanterinkadulla oli iloinen yllätys! Niin ruoka kuin palvelukin oli erinomaista.



Koska olen aina halunnut syödä Palak paneeria jonkun toisen valmistamana, valitsin ruuakseni sen. Beibe otti jättikatkaravunpyrstöjä jossain currysoossissa. Nimi unohtui syönnin tuokseessa! Molemmat ruuat olivat mietoja tulisuusasteiltaan. Ruokajuomiksi valitsimme oluet.
Ruuissa oli lisukkeina makeahkoa jogurttiraitaa, linssimuhennosta, riisiä ja naanleipää. Aivan ihanaa, nami, nami! Minä tuli annoksestani ihan täyteen, Beibe sopivasti.








Hyvän ruokakokemuksen jälkeen halusimme käydä vielä oluella ja Rautatienkadun kulmassa olevaan O'Connell's -irkkubaariin suunnistimme.
Täällä olikin valikoimissa laaja valikoima käsityöläisoluita, mistä oli tosi vaikea valita. Mutta onneksemme niitä annettiin maisteltavaksi pikku laseista. Tämäkin on sellaista hyvää palvelua, mitä pubeihin on alkanut tulemaan. Hyvä!
Minä valitsin tuopillisen redalea ja Beibe ipaa. Näiden tuoppien jälkeen oltiinkin ihan valmiita lähtemään takaisin hotellille ja kellahtamaan siihen pikkusänkyymme!



Hotellin aamupala oli hyvä! Peruselementtien lisäksi, oli paljon hedelmiä ja muutakin raikasta. Plussaa siitä, että oli mustaamakkaraa tarjolla ja miinusta, että smoothie loppui kesken aamupalan!




Meikäläisellä meinasi paniikki iskeä, kun huomasin hammasharjojen jääneen kotiin! Beibe jäi aamupalan jälkeen pötköttelemään ja telkkua katsomaan, kun meikä lähti ostamaan hammasharjoja ja -tahnaa. Kyllä ihminen vaan ihan uudeksi muuttuu, kun saa hampaansa pestyä!

Viikonlopun pelastajat!


Puolilta päivin oli huoneen luovutus ja kohti uutta majapaikkaa. Seuraavan yön aioimme yöpyä Tornissa! Tosin huoneen saisi vasta klo 15, mutta veimme laukun säilöön ja suoritimme sisäänkirjautumisen jo etukäteen. Pientä fiilistelyä aulan Paja barissa ja sitten kohti Tuomiokirkkoa ja Vapriikkia!



Beibe rentoutuu!

Rouva "radalla"!
Paja barin seinillä oli suomirokkareiden esiintymisasuja ja soittimia.


Minä olen joskus pikkasena käynyt Tampereen Tuomikirkossa. Kuuluin lapsena hetken aikaa partioon ja partiomarssi joskus lähti Tuomikirkosta.



Muistan kirkon olleen silloin vaikuttava ja enkä muistanut väärin. Upea kivikirkko, mahtavaa taidetta seinillään! "Kuoleman puutarha" ja "Haavoittunut enkeli", puhumattakaan orjantappuraseppelettä kannattelevista pojista ja katon käärmeestä. Myös alttaritaulu "Ylösnousemus" on hieno!







Harmi vain, ettei "Haavoittunutta enkeliä" päässyt katsomaan läheltä, koska parvi oli suljettu.

Siellä se on!

Pakko tyytyä julistekuvaan. Taulussa on viittaus Tampereeseen tehtaanpiippujen muodossa.


Myös kirkkopuisto oli kaunis. Puistossa oli moni isoja ja vanhoja puita. Pari vaahteraa kiehtoivat minua kovin. Ihan kirkon vieressä oli verivaahtera ja toinen, minkä lajiketta ei kyllä tunnistettu. Siinä oli mukurainen runko ja lehdet olivat liuskoittuneet. Upea jokatapauksessa!

Kyynelkoivu

Verivaahtera


Tämä vaahtera oli upea!

Tunnistaako kukaan lajiketta?

Upea tammiaita!


Tuomiokirkolta lähdettiin köpsöttelemään Vapriikille. Siellä meitä kiinnosti erityisesti näyttelyt Kielletty kaupunki ja Tampere 1918 . Ne kun poistuisivat lokakuun alusta molemmat. Halusimme myös nähdä "Birckla 1017" ja pyörähtää Luonnontieteellisen museon näyttelyssä katsomassa vanhan lehmuksen runkoa. Siitä palanen on yhdellä Beiben taiteilevalla työkaverilla.





Vapriikki on sellainen paikka, että siellä saisi kyllä helposti kulumaan ihan koko päivän! Nähtävää on ihan laidasta laitaan. Ehkäpä palaamme sinne piankin takaisin, koska joulukuun alussa siellä avautuu näyttely "Kadonneet kaunottaret" . Näyttely kertoo valokuvin, piirroksin ja ihmisten muistoin Tampereelta puretuista talokaunottarista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Tampere on tehnyt monta mokaa purkaessaan "edistyksen" tieltä vanhoja rakennuksia. Kuten esimerkiksi keskustan puutalokorttelit. Onneksi tajusivat edes säästää aikanaan edes Amurin työläiskorttelit!
No, mennyt on mennyttä ja osa noista hävinneistä taloista on mennyt sodan ja tulipalojen myötä.


Muinainen snäksirasia! ='D

Kiinan keisarinnalla oli kauniita vaatteita!

Birckalalainen perhe!

Birckalaiset olivat myös pienviljelijöitä!

Näyttelyssä sai kokeilla, jaksoiko nostaa viikinkimiekkoja. Beibe jaksoi!

Tästä kuolleen pojan kuvasta, on tullut Suomen sisällissodan lapsiuhrien symboli!

Beibe on aina niin innoissaan mun kuvailuista!

"Sus siunakkoot!"

Mööh!

Beibe oli merikotka, minä hylje! No, olen aina sanonut, että hylje on aina rantakunnossa!

Vapriikista lähdimme hotellille hieman virkistäytymään. Tornihotelli on jo itsestään nähtävyys! Hotellin sisustus kunnioittaa hienosti Tamperetta ja sen maneereita; rakennuksia, nähtävyyksiä, rock- ja urheilukulttuuria. Myös taidetta ja kirjailijoita.

"Ukko-Pekka"

Vanha vetureiden kääntöpöytä

Hotellin vierustoilla oli hienoja heinäistutuksia!


Meillä oli huone kerroksesta 23 ja se oli aikas korkealla. Huone oli hieno ja me pidettiin sen värimaailmasta. Koska majoittuminen hotellissa oli mielestämme aikas hintavaa, olimme päättäneet viettää siellä illan. Kunhan ensin kävisimme elokuvissa!





Komea tapetti!

Näkymä huoneen ikkunasta. Tampere-talo näkyy oikeassa yläkulmassa.

Huone oli muuten avoin, mutta wc ja suihku olivat ovien takana.

Näkymä sängyltä.

Hissiaula

Virvokkeet!

Illan leffaksi olimme valinneet Aj Annilan ohjaaman, Antti Tuurin kirjoittaman, tositapahtumiin  pohjautuvan "Ikitien". Johan olikin hyvä elokuva; todella rankka aihe ja surullinen. Itkin kyllä aikas reippaasti ja elokuvan loputtua, yleisö taputti. Ja ihan aiheesta!



Tornihotellin alakerrassa on ravintola "Grill'it", joka olimme valinneet illallispaikaksemme. Meillä ei ollut mitään ennakko-odotuksia ravintolan, eikä sen ruuan suhteen. Emme olleet etukäteen lukeneet mitään arvosteluita paikasta.
Valitsimme yhden valmiista menuista ja ruokajuomiksi tummat oluet. Valinta osui nappiin meidän makumieltymysten kanssa.
Alkuruuaksi oli sokerisuolattua lohta, hillotun sipulin, mummonkurkkujen, juustotahnan ja saaristolaisleipämurun kera. Harvoin jää ruuasta niin raikasta makua suuhun!



Pääruokana oli herefordrotukarjan sisäfilepihviä, leppäsavujuustoista perunagratiinia ja pippurikastiketta. Lisukkeena papuja pekonilla.
Pihvi oli ehkä paras pihvi mitä olemme ravintolassa saaneet. Ihan älyttömän pehmeätä ja onnistunut paisto. Ravintolan käyttämä hiiligrilli oli kyllä tuonut makua pihvin pintaan.
Perunagratiini oli maukasta ja pippurikastike ihan hyvää. Mutta pihvi oli kyllä annoksen kunkku!



Tässä vaiheessa oli mahat jo pinkeenä, mutta jälkkäri oli syömättä. Kahvia ei haluttu suklaakakun kanssa, joten otettiin sherryt. Hyvä valinta jälleen, sherry sopi erinomaisesti tosi täyteläisen ja valuvan paikanpäällä, asiakasta vartavasten paistetun kakun kanssa.

Viihtyisän hämyisessä ravintolassa istuessamme ja erinomaisesta palvelusta nauttiessamme, laitoimme merkille, että ravintolan henkilökunta oli tosi nuorta. Kuin yleisesti koko hotellin! 

Jälkiruoka kakkuineen ja jäätelöpalloineen oli hieman runsas pihviaterian päälle. Mutta reippaina syötiin ihan kaikki ja vyöryttiin hotellihuoneeseen sulattelemaan hetkeksi ruokaa. Aikomuksenamme oli kuitenkin vielä mennä nauttimaan drinkit Moro Sky bariin paria kerrosta ylemmäs.



Iltayön hämyssä, Sky bar ei meihin mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Ikkunoista näkyi jonkin verran kaupungin valoja, mutta oman naaman heijastustahan ikkunasta lähinnä sai ihailla.
Yhdet Gt:t nautittiin ja lähdettiin kämpille makaamaan!




Nukuttiin tosi hyvin! Sänky oli hyvä ja onhan se ihanaa ja rentouttavaa saada herätä niin, ettei tarvitse lähteä ketään aamulla pissattamaan tai viemään ulos. Ja Tornissahan ei ole edes kiire aamupalalle, koska sitä tarjoillaan kello 12:sta asti!



Aamupala oli erinomainen ja plussaa siitä, että kahvi/tee tarjoiltiin pöytiin niin halutessaan. Niitä sai hakea myös automaateista.
Paljon oli peruselementtien lisäksi juustoja, hedelmiä ja kakkusia. Hyvin jaksettiin syödä taas, vaikka illalla oltiin syöty aikas myöhään ja reippaasti!




Ennen hotellihuoneen luovutusta, kävimme päiväsaikaan katsastamassa Sky barin. Beibe kävi tilaamassa meille mocktailit ja siemailimme ihania alkoholittomia juomiamme nauttien aurinkonpaisteesta.



Tuonne yläkerran baariin pääsee vierailemaan ilman hotellimajoitustakin. Kannattaa käväistä ja juoda vaikka teet/kahvit tai tuollaiset mocktailit ja nauttia näkymistä päiväsaikaan. Näin moni näytti tekevänkin ja valokuvia otettiin.

Moro Sky barin seinillä on kuvia Tamperelaisista urheilijoista!


Pakollinen vierailu ikkunallisessa unisex-wc:ssä ja sitten olikin kotiin lähdön aika. Meillä oli vielä tunnin verran aikaa kaupungilla, ennen kuin meidän bussi lähtisi kohti Kangasalaa. No, käytiin siinä sitten kahvilla!😁

Oli pakko ottaa kahvilan vessan kaakeleista kuva!


Pyörähdys kotona ja illaksi takaisin Tampereelle. Olin varannut tosiaankin liput Tampere-talolle The Dire Straits Experience -konserttiin.



Oli kyllä niin huikea keikka! Olimme molemmat hieman varautuneita etukäteen, koska bändihän heittää keikkaa ilman Mark Knopfleria. Hän on aikanaan antanut sen ominaisen soundin Dire Straitsille. Hänen ainutlaatuinen lauluäänensä ja kitarasoundinsa on niin jäljittelemätön, että mietittiin mitä konsertti ilman häntä antaisi.

The Dire Straits Experience on kasattu osittain Dire Straitsin ja sen jälkeen esiintyneen The Straitsin  jäsenistä ja rautaisista ammattilaisista.
Laulaja/kitaristi Terence Reis täytti keulahahmon paikan paremmin kuin hyvin. Hän oli ilmiömäinen kitaravirtuoosi ja sai soittimensa suorastaan laulamaan!
Bändi oli pitänyt alkuperäisen tyylinsä ja biisejä ei oltu päivitetty 2000 -luvulle. Nämä asiat sekä ammattimaiset soittajat tekivät keikasta ikimuistoisen elämyksen!

Välillä meni ihan kylmät väreet, kun biisit nousivat mahtipontisiksi kitara, saksofoni ja pianosooloinen. Jossain kohdin oli vain istuttava silmät kiinni ja annettava musiikin viedä.
Joidenkin kappaleiden kohdalla oli allekirjoittaneella kyyneleet silmissä, mutta onneksi minua oli varoiteltu ja nenäliinoja oli mukana.

Meillä oli paikat etupermannolla, seitsemännellä rivillä ja mielestämme ehkä liian lähellä. Korvia hieman särki seuraavana päivänä meillä molemmilla. Toisaalta näin läheltä näki, kuinka taiturimaisesti soittajat käsittelivät soittimiaan!
Mutta aivan upea musiikkikokemus kerrassaan ja tuntui jotenkin etuoikeutetulta saada olla kuuntelemassa näin upeaa soitantaa!



Illalla myöhään kotiin saavuttuamme, seisoimme pihassa pilkkopimeässä ja katselimme taivaalla näkyvää linnunrataa. Mietimme, että tätäkään upeaa näkyä ei sieltä Tornista näe, vaikka oltaisiin kuinka korkealla.

Meillä oli aivan mahtava viikonloppu ja kaupunkiloma, täynnä hienoja kokemuksia. Mutta en ikinä, tai ainakaan tässä vaiheessa elämääni, olisi valmis muuttamaan täältä maalta, valosaateettomalta alueelta kaupungin sykkeeseen. Kuhmikseen on aina niin ihana palata!