Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 29. kesäkuuta 2017

Luopumista ja vaikeitakin päätöksiä!

Mulla on ollut jotenkin sellainen tavaraähky. Eipä silti, lisääkin on tullut hankittua. Mutta jotenkin on ollut puhdistavaa luopua asioista, mitä ei todellakaan tarvitse tai ole käyttänyt pitkään aikaan.
Aloitin tämän "puhdistautumisen" vaatekaapin siivouksella . 
Yhtäkään vaatetta ei ole tullut ikävä. Enkä edes muista läheskään kaikkia kuteita, mitä poistin kaapistani.
Minullahan oli rutkasti harkinta-aikaakin vaatteiden suhteen, koska jätesäkki lojui olohuoneessamme kuukauden päivät. Syystä, etten oikein tiennyt mitä niille tekisin.



Tällä viikolla löysin kohteen. Annoin ne likkakaverilleni, jolla on vakkaripöytä eräällä kirppiksellä. Hän saa niistä mahdollisesti tulevat tuotot ihan vaivanpalkaksi ja minä hyvän mielen, kun ei tarvinnut niitä lähteä sen kummemmin mihinkään roudailemaan.

Toinen asia mistä luovuin, oli meidän kulmakaappi keittiöstä. Ihan ex tempore myin sen yhdelle meidän kaveripariskunnalle. Tämäkin kävi niin, että olin katsomassa yhden toisen kaverin pihakirppikseltä jotain mielenkiintoista hankittavaa meille. Kotiin tultuani, yksi kavereistamme tuli meille ja kysyi oliko tällä pihakirppiskamulla vielä ollut siellä vajassaan sellaista kulmakaappia myynnissä. Kerroin, että siinä oli ollut varattu -lappu. Joku oli sen jo ostanut.
Kaveri kertoi, että olivat etsineet kulmakaappia baarikaapikseen. Hetken mielijohteesta kysyin, muistiko millainen meillä oli keittiössä ja läksimme sisälle sitä katsomaan. Ja viiden minuutin päästä oli sovittu kaupat!



Pieni paniikki meinasi iskeä, siitä mihin kaapissa olevat tavarat sijoittaisin. Mutta oli hyvä tyhjentääkkin kaappi välillä, koska sieltä lähti paljon lasitavaraa.



Uusi kaappi on jo hankittu ja roudasin hylkykamat samaiselle kaverilleni, joka otti vaatteenikin. Samaan kuormaan pääsi kolme pahvilaatikollista kirjoja, joita olen yrittänyt viimeiset viisivuotta ainakin myydä kirppiksillä ja kaiken maailman myyntitapahtumissa. Jessus, että tuli neliöitä yläkertaan, kun kirjalaatikot lähtivät!

Tavaraa ei ole tullut kyllä yhtään ikävä. Mutta ollaan tehty vähän eläinkauppaakin. Olen myynyt kaninpoikasia uusiin koteihin.


No, nyt siellä joku jo huudahtaa, että ne raaski niitä syödä! Ehei, kyse ei ole siitä, kaneja tullaan syömäänkin. Mutta poikueet onnistuivat hyvin ja pikku-pupuja tuli tosi paljon. Varsinkin Jaden poikasien kanssa on tullut seukattua niin paljon, että osa on tosi kesyjä. Joten, ajattelin niistä tulevan hyviä pupuja siitokseen tai lemmikiksi.
Tosi monta pupua menikin kaupaksi. Kaikki nartut ja uroksiakaan ei montaa meille jäänyt. Oli pakko ottaa myynti-ilmoitus pois, että meille jää itellekkin jotain syötävää.


Beibekin on luopunut. Hän myi vanhan toverinsa, pikku-Massikan. Sehän ostettiin silloin joskus talokauppojen yhteydessä perikunnan yhdeltä jäseneltä. Sillä on monet hommat tehty täällä ja oltaisiin oltu ihan pulassa ilman sitä!
Muutama vuosi sitten traktori alkoi toden teolla ryytymään, eikä käyntiin lähtö ollut enään mikään pikku homma. Kone alkoi olemaan niin väljä ja pikkuinen olisi tarvinnut täydellisen koneremontin. Beibe jo sellaista sille alkoi hankkimaankin. Mutta sitten sattui niin, että henkilö, joka koneremontin olisi osannut tehdä, sairastui, eikä pystynytkään moisiin hommiin enään.
Koska meillä ei ole paikkoja tehdä noin isoja remontteja, Beibe on tehnyt viimeisen vuoden verran henkistä työtä traktorista luopumiseen. Ja onhan meillä se isompi massikka joka käy ja kukkuu!
Nyt pikkutraktori on myyty ja se käsittääkseni aiotaan laittaa oikeen kuntoonkin. Ja mikä parasta, puimalassa on nyt traktorin verran tyhjää tilaa!


Suurin ja vaikein päätös luopua on ollut kuitenkin ehkä minulla. Olen myynyt Lilliksen pois. En ole siitä kauheasti huudellut missään. Ei silti, se mikään salaisuus ole. Mutta vaikka olin jo tosi pitkään harkinnut asiaa ja tiedän tehneeni oikean päätöksen, myöntää täytyy koville ottaneen.



Syyt ponista luopumisella on monet. Minulla ei ollut aikaa liikuttaa sitä ja meillä ei ollut ketään liikuttajaakaan sille.



Lillis on vielä niin nuori poni, etten halunnut se jäävän ihan lehmän seuralaiseksi. Lisäksi se rakastaa kaikenlaista huomiota, joten se täytyi saada sellaiseen paikkaan, missä se sitä saisi.



Mulla on niin paljon noita polvi- ja selkävaivoja ja kärryissä istuminen pitkiä aikoja on ollut haastavaa. Se oli yksi syy luopumiseen...


Työajat ovat olleet talvikaudella haastavat ja liikuttaminen on onnistunut oikeastaan vaan viikonloppuisin. Olen paininut huonon omantunnon kanssa jatkuvasti, kun poni seisoo tyhjänpanttina tarhassa.


Vaikka olin päättänyt, että meillä on ponin loppuelämän koti, näin kävi. En osta "ei syötäviä" eläimiä koskaan niin, että niistä luopuisin. Mutta elämä heittelee ja olosuhteet muuttuvat.
 Lillikselle löytyi aivan ihana uudet omistajat. Se on päässyt tositoimiin heti ja tuntunut viihtyvän. Siihen ollaan tyytyväisiä ja sen persoonasta tykätään siellä. Ei ollut kuitenkaan ihan helppoa myydä noin ponimaista ja tammamaista otusta! Uusilla omistajilla on vankka hevostausta ja en olisi voinut parempaa paikkaa elukalleni löytää!


Täytyy kyllä myöntää, että olen todella helpottunut, kun vihdoin sain tehtyä päätöksen luopua ponista. Koska ei ollut kyse pelkästään minusta, vaan myös Lilliksen hyvinvoinnista!
Olen myös hieman yllättynytkin siitä, etten ole yhtään hevosen omistamista kaivannut. Koin ehkä hieman kyllästymistäkin koko hevosteluun. 20 vuotta niin, että oli 1-3 hevosta/ponia. Nyt ei yhtään ja hyvä niin!



Että tälläistä luopumisen tuskaa tänne! Ollaan me jotain hankittukin ja ollaan hankkimassa lisääkin. Pieniä juttuja ja jossain vaiheessa jotain elukkahommaakin. Joten, ei ne hommat ainakaan vähene!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ei niin riehakas juhannus ja meidän pitkäikäinen pikku-pallogrilli

Anoppilan alppiruusu pistää parastaan!


Juhannus oli ja meni, eikä oikein edes päästy keskikesän juhlan tunnelmaan. Me ollaan oltu lomalla ja kelit on ollut aikas arktiset koko ajan. Juhannus ei tuonut säihin mitään muutosta.
 Tosiaankin, torstaina saatiin sellainen raekuuro, ettei mitään rajaa. Niitä kuvia voit ihastella täältä . Ja koko jussiksi oli luvattu sadekuuroja ja kylmää, joten ei jaksanut innostua mistään juhlinnasta.
Ei silti, meillä oli tosi kiva viikonloppu! Varmaankin juuri siksi, ettei ollut tehty suunnitelmia, mitkä olisivat sitten menneet mönkään.

Lakritsa vietti juhannusta "reunalla"!


Torstaina illalla käytiin raemyrskyn jälkeen kalassa ja saatiinkin muutama ahven ja hauki. Kastuttiin ja oltiin kylmissämme. Auton lämpömittari näytti + 8 astetta, kun järveltä könyttiin takaisin. Mutta saatiin ruokakalat ja aattona herkkuateria.

Kalapihvejä uusien perunoiden ja sipulimuhennoksen kera.


 Juhannusaattona pikku pihahommia ja sitten kyläilyt parissa paikassa. Lähdettiin käymään Beiben kotopaikassa, johon oli hänen kaksi siskoistaan perheineen tulleet juhannuksen viettoon.

Anoppilan lumipalloheisi upeassa kukassa!


Hetki höpöteltiin ja lähdettiin käymään yhdellä kaverilla, joka oli kutsunut meitä luokseen illanviettoon.


Talitintti oli tehnyt pesänsä penkinjalan virkaa toimittavaan putkeen!
Kaverin berhandinkoira Otto, lempeä jätti!

Joka kuolasi ihan sikana! On siinä mamman pöksyissä haisteltavaa!

Ollaan varmaan jotenkin tylsiä, kun ei sitten kummemmin innostuttu iltaa istumaan, vaan kotikemät kutsuivat ja saunan lämmitys. Pari saunajuomaa löylyttelyn ohessa ja täts it!

"Homesauna, sweet homesauna!"

Sinivalkoista saunajuomaa ja maalaismaisema!


Juhannuspäivänä sen verran perinteitä vaalittiin, että Beibe paistoi lättyjä. Minun lapsuuden perhejuhannuksiin lätynpaisto ei kuulunut. Mutta Beiben perheessä sitä on harrastettu ja se on ollut hyvä ja maukas perinne jatkaa.


Mauri kerjää kukan terälehti päässä kodan ovella!


Olin päättänyt, että tehdään jotain hyviä drinksuja kahdestaan juhannuksena. Olin varannut limet sun muut tykötarpeet, mutta aikas vaisuksi se drinksuttelu sitten loppujen lopuksi jäi. Kuunneltiin radiosta musaa ja hiottiin vanhoja pissankeltaisia lakkoja meidän puutarhakalustosta.



Vettä tihutti ja oli niin pirun kylmä. Jotenkin ei jääkylmät herkkujuomat maistunut, kun hampaat löi loukkua.

Pissankeltaisesta...

... harmaaksi. Tai ainakin harmaammaksi!


Mutta Cuba Libret imaistiin ja pakkasesta soseutettiin loput mansikat mansikka-margaritoiksi. Herkkujuomia molemmat, mutta vaatisivat hieman lämpimämmät olosuhteet nauttimiselleen!



Juhannuksena tapahtui myös jotai "tosi dramaattista". Meidän pikku-pallosta irtosi jalka! Olin ihan että apua!

Pikku-pallo vielä kaikilla jaloilla!

Meillä ei ole mitään hienoa grilliä. Beibe on tehnyt joskus vanhasta saunan padasta yhden grillin ja sitten meillä on ollut ihan niitä parin kympin, mustia pallogrillejä.
Kaasugrilliä Leppämäkeen ei tule, koska hiiligrilli on ainut oikea grilli! 

Iso-pallo ja pikku-pallo!


Viime kesänä kuitenkin meidän isompi pallogrilli tuli matkansa päähän ja on pitänyt ostaa uusi. Mutta kun ei vaan pysty muistamaan kauppareissuilla käydessään!


Eipä me ihan hirveästi olla uutta grilliä kaivattukaan, koska meillä on ollut pikku-pallo. Tytär sen halusi ostaa joskus reilut 10 vuotta sitten, koska se oli niin söpö. Ja myöntää täytyy, että söpöytensä lisäksi se on ollut ihan mielettömän kätevä!


Eihän sillä isolle joukkiolle ruokaa grillata! Beibe ei oikein tykkää grillata lihaa sillä, koska se vähän niinkuin hiipuu, jos siihen lataa paljon kerrallaan tavaraa.
Mutta meitähän ei ole kuin kaksi, joten muutama makkara sillä valmistuu kätsysti ja pari pihviäkin onnistuu.

"Mauri grillin vahtina!"

Pikku-pallo on ollut tosi kätevä grilli! Sitä on kuskailtu pitkin pihaa, aina sinne missä on ollut grillauksen tarvetta.
Ollaan halstrattu sillä jopa lohta ja isomman grillin kaverina, se on ollut hyvä pieni apulainen. Se on ollut monessa mukana!


Jotenkin meille on tullut vuosien varrella melkein helliä tunteita pikku-palloa kohtaan ja olinkin aikas hämmästynyt, että siitä löytyi tosi monta valokuvaakin.
Joten ei ihme, että minulla meinasi ihan paniikki tulla juhannuksena, kun pikku-pallosta lähti jalka irti.


Mutta koska olimme päättäneet grillata makkaraa juhannuspuuhien ohessa, Beibe tuki "vanhaa ystävää" lekalla.


Minä olin jo ihan varma, että pikku-pallon taru olisi lopussa ja tämä juhannus olisi sen viimeinen.


Vähän haikein mielin viimeiset makkarat sillä grillailtiin. Eipä silti, ei yhden jalan puuttuminen lopputulokseen vaikuttanut mitenkään.


Minähän aloin tekemään "surutyötä" ja valmistautumaan pikku-pallon loppuun jo viime kesänä. Löysin nimittäin kirppikseltä kerrangrillatun, vihreän pikku-pallon. Se on aitassa odottamassa vuoroaan, kunnes sen turkoosista edeltäjästä aika jättää lopullisesti.
Mutta minä olinkin heittänyt "pallogrillin nurkkaan" ihan liian varhain. Tänään Beibe toi puimalalta rapun edustalle vanhan pikku-pallon, jolla oli kaikki jalat allaan. Hän oli saanut korjattua pikku-pallon!
Ja niin pääsi vanha ja kulunut pikkuinen takaisin tosi toimiin! Tänään kun satoi koko päivän, roudasin sen kotaan ja grillasin siellä. Ei olisi isompi grilli mahtunut kodan tuliarinan päälle!

Taas pelittää!

Kyllä on kätevä grilli!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Arkikuvia 25/52

VIIKKO 25

"Kaksi kolmesta!"

Meillä on paljon nurmikkoa. Siis paljon! Beibe rakastaa nurmikkoa ja onneksi hän sen myös ajaa. Minä ehkä kerran kesässä.
Meillä on kolme ruohonleikkuriakin taistossa nurmea vastaan. Suuret linjat vedetään ajettavalla. Kasvimaalla on parkissa keräävä leikkuri. Yksi on sitten sellaista epätasaista aluetta varten.
Nurmikon leikkuuseen Beibellä menee useita tunteja viikossa. Mutta mikäs siinä, johonkinhan se aika kuitenkin kuluisi!

torstai 22. kesäkuuta 2017

"Eihän se ole juhannus eikä mikään, jos ei lunta sada!"



Näin tokaisi Beibe, kun ihan järjetön raekuuro ukkosineen yllätti hänet kesken nurmikon leikkuun.





Joo, alkaa olemaan täällä itä-Pirkanmaalla jo juhannusperinne se, että juhannuksena sataa lunta, räntää tai rakeita. Ehkä ei niin mieluinen perinne kuitenkaan!

Syreenit ja lumi maassa...

... kaksi keskikesänjuhlan varmaa merkkiä!



Ei anneta tälläisten pikkuseikkojen haitata juhlaan valmistautumista. Pukeutumis- ja asennekysymys tähän tälläisiin sään ääri-ilmiöihin suhtautuminen on.




 Ja älkäähän liukastelko siellä tienpäällä kesärenkailla!


OIKEIN MAHTAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE JA MUKAVIA KESÄLOMIA NIITÄ ALOITTAVILLE!