Ei niin riehakas juhannus ja meidän pitkäikäinen pikku-pallogrilli

Anoppilan alppiruusu pistää parastaan!

Juhannus oli ja meni, eikä oikein edes päästy keskikesän juhlan tunnelmaan. Me ollaan oltu lomalla ja kelit on ollut aikas arktiset koko ajan. Juhannus ei tuonut säihin mitään muutosta.
 Tosiaankin, torstaina saatiin sellainen raekuuro, ettei mitään rajaa. Niitä kuvia voit ihastella täältä . Ja koko jussiksi oli luvattu sadekuuroja ja kylmää, joten ei jaksanut innostua mistään juhlinnasta.
Ei silti, meillä oli tosi kiva viikonloppu! Varmaankin juuri siksi, ettei ollut tehty suunnitelmia, mitkä olisivat sitten menneet mönkään.

Lakritsa vietti juhannusta "reunalla"!

Torstaina illalla käytiin raemyrskyn jälkeen kalassa ja saatiinkin muutama ahven ja hauki. Kastuttiin ja oltiin kylmissämme. Auton lämpömittari näytti + 8 astetta, kun järveltä könyttiin takaisin. Mutta saatiin ruokakalat ja aattona herkkuateria.

Kalapihvejä uusien perunoiden ja sipulimuhennoksen kera.

 Juhannusaattona pikku pihahommia ja sitten kyläilyt parissa paikassa. Lähdettiin käymään Beiben kotopaikassa, johon oli hänen kaksi siskoistaan perheineen tulleet juhannuksen viettoon.

Anoppilan lumipalloheisi upeassa kukassa!

Hetki höpöteltiin ja lähdettiin käymään yhdellä kaverilla, joka oli kutsunut meitä luokseen illanviettoon.

Talitintti oli tehnyt pesänsä penkinjalan virkaa toimittavaan putkeen!

Kaverin berhandinkoira Otto, lempeä jätti!

Joka kuolasi ihan sikana! On siinä mamman pöksyissä haisteltavaa!

Ollaan varmaan jotenkin tylsiä, kun ei sitten kummemmin innostuttu iltaa istumaan, vaan kotikemät kutsuivat ja saunan lämmitys. Pari saunajuomaa löylyttelyn ohessa ja täts it!

"Homesauna, sweet homesauna!"

Sinivalkoista saunajuomaa ja maalaismaisema!

Juhannuspäivänä sen verran perinteitä vaalittiin, että Beibe paistoi lättyjä. Minun lapsuuden perhejuhannuksiin lätynpaisto ei kuulunut. Mutta Beiben perheessä sitä on harrastettu ja se on ollut hyvä ja maukas perinne jatkaa.

Mauri kerjää kukan terälehti päässä kodan ovella!

Olin päättänyt, että tehdään jotain hyviä drinksuja kahdestaan juhannuksena. Olin varannut limet sun muut tykötarpeet, mutta aikas vaisuksi se drinksuttelu sitten loppujen lopuksi jäi. Kuunneltiin radiosta musaa ja hiottiin vanhoja pissankeltaisia lakkoja meidän puutarhakalustosta.

Vettä tihutti ja oli niin pirun kylmä. Jotenkin ei jääkylmät herkkujuomat maistunut, kun hampaat löi loukkua.

Pissankeltaisesta...

... harmaaksi. Tai ainakin harmaammaksi!

Mutta Cuba Libret imaistiin ja pakkasesta soseutettiin loput mansikat mansikka-margaritoiksi. Herkkujuomia molemmat, mutta vaatisivat hieman lämpimämmät olosuhteet nauttimiselleen!

Juhannuksena tapahtui myös jotai "tosi dramaattista". Meidän pikku-pallosta irtosi jalka! Olin ihan että apua!

Pikku-pallo vielä kaikilla jaloilla!

Meillä ei ole mitään hienoa grilliä. Beibe on tehnyt joskus vanhasta saunan padasta yhden grillin ja sitten meillä on ollut ihan niitä parin kympin, mustia pallogrillejä.
Kaasugrilliä Leppämäkeen ei tule, koska hiiligrilli on ainut oikea grilli! 

Iso-pallo ja pikku-pallo!

Viime kesänä kuitenkin meidän isompi pallogrilli tuli matkansa päähän ja on pitänyt ostaa uusi. Mutta kun ei vaan pysty muistamaan kauppareissuilla käydessään!

Eipä me ihan hirveästi olla uutta grilliä kaivattukaan, koska meillä on ollut pikku-pallo. Tytär sen halusi ostaa joskus reilut 10 vuotta sitten, koska se oli niin söpö. Ja myöntää täytyy, että söpöytensä lisäksi se on ollut ihan mielettömän kätevä!

Eihän sillä isolle joukkiolle ruokaa grillata! Beibe ei oikein tykkää grillata lihaa sillä, koska se vähän niinkuin hiipuu, jos siihen lataa paljon kerrallaan tavaraa.
Mutta meitähän ei ole kuin kaksi, joten muutama makkara sillä valmistuu kätsysti ja pari pihviäkin onnistuu.

"Mauri grillin vahtina!"

Pikku-pallo on ollut tosi kätevä grilli! Sitä on kuskailtu pitkin pihaa, aina sinne missä on ollut grillauksen tarvetta.
Ollaan halstrattu sillä jopa lohta ja isomman grillin kaverina, se on ollut hyvä pieni apulainen. Se on ollut monessa mukana!

Jotenkin meille on tullut vuosien varrella melkein helliä tunteita pikku-palloa kohtaan ja olinkin aikas hämmästynyt, että siitä löytyi tosi monta valokuvaakin.
Joten ei ihme, että minulla meinasi ihan paniikki tulla juhannuksena, kun pikku-pallosta lähti jalka irti.

Mutta koska olimme päättäneet grillata makkaraa juhannuspuuhien ohessa, Beibe tuki "vanhaa ystävää" lekalla.

Minä olin jo ihan varma, että pikku-pallon taru olisi lopussa ja tämä juhannus olisi sen viimeinen.

Vähän haikein mielin viimeiset makkarat sillä grillailtiin. Eipä silti, ei yhden jalan puuttuminen lopputulokseen vaikuttanut mitenkään.

Minähän aloin tekemään "surutyötä" ja valmistautumaan pikku-pallon loppuun jo viime kesänä. Löysin nimittäin kirppikseltä kerrangrillatun, vihreän pikku-pallon. Se on aitassa odottamassa vuoroaan, kunnes sen turkoosista edeltäjästä aika jättää lopullisesti.
Mutta minä olinkin heittänyt "pallogrillin nurkkaan" ihan liian varhain. Tänään Beibe toi puimalalta rapun edustalle vanhan pikku-pallon, jolla oli kaikki jalat allaan. Hän oli saanut korjattua pikku-pallon!
Ja niin pääsi vanha ja kulunut pikkuinen takaisin tosi toimiin! Tänään kun satoi koko päivän, roudasin sen kotaan ja grillasin siellä. Ei olisi isompi grilli mahtunut kodan tuliarinan päälle!

Taas pelittää!

Kyllä on kätevä grilli!