Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kasari- ja ysärimusiikin huumaa!


Meikää on hemmoteltu lempparimusiikin muodossa peräti kolme kertaa, kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ja kaksi näistä upeista kokemuksista on ollut livekeikkoja.
Monihan minut tunteva ja blogiani seuraava tietää, että kasari-, ysäri- ja trancemusiikit ovat suuria rakkauden kohteitani!
Viikko takaperin oltiin Beiben ja ison kaverijoukon kanssa Sahalahden Krouvin Kesäfesteillä. Siellä oli pääesiintyjänä, ei enempää ja vähempää kuin, Bad Boys Blue.
Tällä bändillä on ollut mulle ja Beibelle suuri merkitys. Se on ollut yksi meidän lempibändeistä nuorena, 80 -luvun lopulla ja 90 -luvun alussa. Siis molemmat ovat sitä kuunnelleet ennen toistemme tapaamista. Molemmilla on bändin koko tuotanto, ihan sitä uusinta 2000-luvulla ilmestynyttä pitkäsoittoa lukuunottamatta. Eli... jos tulee ero, ei tarvi tapella kumpi saa Bad Boys Bluen levyt!
No, kun keväällä kuulin bändin tulevan baariin, ihan tohon 16 kilometrin päähän, olin ensimmäisenä ostamassa ennakkolippuja meille ja kaveripariskunnalle. Töissä hehkutin niin maan pirusti ja sain muitakin innostumaan keikalle. Oli jotenkin ihanaa, että oli jotain noinkin kivaa odotettavaksi loppukesään!

Harmi vain, että lipput otettiin portilla pois!

Vihdoin "the päivä" koitti ja olin siihen hyvin varustautunut. Tytär tuli kreppaamaan hiuksiani ja ilojuomaa oli hankittuna. Ysärireppu kaivettu kaapista esiin ja koneelta pauhasi 80- ja 90 -lukujen parhaat hitit. Minulla oli meille myös kertakäyttöiset sadetakit, jos sattuisi satamaan.
Samalla kun tukkaani krepattiin, katseltiin tytön kanssa 80 -luvun tukka- ja meikkityylejä. Tsiisus! Niitä en tule kaipaamaan tuolta vuosikymmeneltä, vaikka musa oli hyvää!
Tyttäreltäni sain parhaimman kehun ikinä, kun olin valmis iltaan. Hän sanoi minun näyttävän ihan koulukuvaltani! Ihana kommentti! <3
Minä ja kaverini Titta lähdettiin jo etukäteen Sahkuun kavereille. Meidän miehethän olivat sorsastamassa! He tulivat sitten jälkikäteen.
Tästä sorsastamisen aloituspäivästähän meillä hieman keskusteltiin. Mutta minä päättäväisesti ilmoitin Beibelle, että hän pääsee sorsastamaan joka hemmetin syksy. Mutta kyse on sentäs BAD BOYS BLUESta ja se tulee Sahalahteen! Onneksi Beibekin tajusi pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja hänhän kuitenkin pääsi sorsastuksen aloitukseen. Vaikka iltalento jäikin nyt väliin tärkeän asian puolesta.
Meillä oli hauskat etkot kavereilla. Harjoiteltiin selfieiden ottoa ja naurettiin niin pirusti. Näin monta sellaista vanhaa ystävää, joihin yhteydenpito on vain jäänyt. Katrille ja Latelle vielä kerran suuret kiitokset kestityksestä! <3

Pelikaanipussi näkyy!

Vähän viekoitteleva!

Että sillä lailla!
Ilta kymmeneltä festarialue avattiin ja minä ilmoitin, että minä olen siellä siksi. Mukaani sain Beiben ja Titta Karinsa kanssa lähtivät vökeen, muiden vielä jäädessä parantamaan maailmaa.
Alkuiltahan meni raivoisassa tanssintuokseessa. Me ollaan Titan kanssa kovia tanssimaan ja bailaamaan. En sanonut, että hyviä... Mutta menoa meillä on aina yhdessä! ='D
Paikan päällä oli paljon tuttuja, se oli ihanaa. Riehumiseltani ehdin jutella ja vaihtaa kuulumisia monen sellaisenkin kanssa, jota en ollut nähnyt vuosiin.
Pääesiintyjän oli aika tulla lavalle klo 24 ja meikähän oli siellä eturivissä. Beibe jäi tuttujen kanssa hieman taaemmas.
Ja sitten se odotus palkittiin! Ladys and Gentleman. The one and only... BAD BOYS BLUE!

Bad Boys Blue: John ja Sylvia McInerney


Mua vähän itkettikin, taas, ja jouduin pyyhkimään silmäkulmaa pariinkin kertaan. Beibelle vilkutin, että siä ne nyt on!


Bändistähän ei ole elossa enään kuin nämä jäsenet. Bändi on ollut koossa vuodesta 1984, joten yli 30 vuotta on takana. Keikkahan oli ihan silkkaa ja rehellistä plybackiä, mutta silti, ah niin ihanaa!



Beibekin tykkäs keikasta ja bailas ankarasti. Ulkoilma oli illalla +9, mutta ei kyllä kylmä tullut. Vellova ihmismassa tuotti lämpöä niin että tarkeni. Samalla ilmaan tuli sellasta sumua, kun "kuumat" ihmiset bailasivat kylmässä ilmassa.



Titalle kiitos tästä kuvasta!

Kaikkeni annoin taas tällekkin keikalle!
Kyllä me oltiin molemmat tosi onnellisia tästä keikasta ja meillä oli todella kiva ilta!
Viikolla ilmestyi Sydän-Hämeen lehti, Sydäri tai Viidakkosanomat, kuten jotkut sen tuntevat. Siinä oli "iso juttu" kesäfesteistä ja Bad Boys Bluen keikasta. Olihan se nyt hei valtava juttu näillä seuduilla!
Ja kenenkäs takaraivo ja punainen pörrö on päässyt lehden kanteen? Hahaa! Beiben työkaveri oli sanonut kahvipöydässä, että sun punapää muijas on lehdessä. Että näin hyvin meikä täällä tunnetaan, takaraivosta ja kädestä!! ='D
 Beibekin näkyi sumuisesti sisäsivulla olevassa kuvassa. Vau, päästiin paikallislehteen. Noin sadan muun kanssa...

Kuka tunnistaa meikäläisen kuvasta? ='D

Tänä viikonloppuna meinas yksi keikka mennä ihan totaalisesti sivu suun. Joitakin aikoja sitten kuuli, että esim. Sydneyssä oli järjestetty konsertti jossa sinfoniaorkesterille oli sovitettu tranceklassikoita. Ja että tälläistä konserttia oltaisiin suunnittelmassa Suomeenkin. Silloin sanoin, että sinne on päästävä. Olenhan tampannut raveissa koko varhaisaikuisuuteni ja trance on jotain niiin ihanaa!
Mutta niinhän siinä kävi, että unohdin koko jutun. On niin paljon kaikkea muutakin juttua tässä elämässä!
Perjantaina olin tyttären kanssa elokuvissa katsomassa Bad moms -leffaa. Joka oli ihan sairaan hyvä! Ajeltiin kotiin päin, Mäkkäriin ja kuunneltiin ysärimusaa radiosta. Perjantaisinhan moni kanava sitä suoltaa.



Kunnes sitten tuli se isku vasten kasvoja... Classica Trancelations konsertti oli parhaillaan menossa Helsingin musiikkitalolla! Voi ei, olin unohtanut! Minkäs teet!
Mutta ei hätää, radio dj sanoi, että konsertti on nähtävissä Yle Areenassa heti konsertin loputtua. Joten, heti kun pääsin leffareissusta kotiin, netti auki, Areena kehiin ja kuuntelemaan trancemusaa sovitettuna sinfoniaorkesterille.
Classical Trancelations in Concert yhdistää ainutkertaisella tavalla perinteisen konsertin ja rave-tapahtumien teknisen tuotannon valoista äänentoistoon. Ohjelmistossa saavat ensiesityksensä mm. versiot Daruden Sandstormista, Faithlessin Insomniasta sekä Eric Prydzin Opuksesta.
Olipa hieno taltiointi! Ja mikä parasta, se on nyt nähtävissä Yle Areenassa.
Kuvahaun tulos haulle classical trancelations
Kuva musiikkitalon sivuilta!
 Eihän tämä nyt tietenkään ole sama asia kuin olla paikan päällä. Mutta en usko, että tämä konsertti laatuaan jäi viimeiseksi. Ja silloinhan minä olen paikalla! Toivottavasti vaan muisti pelaa silloin paremmin!

Nooh, tänään oli sitten vuorossa toisenlaista sovitusta 90 -luvun musiikille. Tamperetalo sai kunnian aloittaa Suomen puolustusvoimien varusmiessoittokunnan Ysäri -megakiertueen. Ja meikäläisillähän oli liput tänne!


Minulla oli lippuja ostaessani vahva usko siitä, että konsertti olisi viihdyttävä. Mutta se oli jotain aivan uskomatonta! Tampere-talo ei varmaan ole tälläistä hurmosta kokenut!
Paikan päälle saapuessamme, osa jäsenistä soitti Daruden Sandstormia ulkona. Haitarein, torvin ym. vähemmän "ysärein" soittimin. Instasta löytyy videoo tästä!
Myös väliajalla he kiersivät soittamassa ympäri Tampere-taloa.


Varusmiessoittokunnan soittajat ja solistit olivat nuoria, energisiä ja ennen kaikkea, ihan sairaan taitavia! Oli laulua, beatboksausta, räppäystä ja kaikkea muutakin. Kaikilla laulajilla oli todella hyvät äänet. Orkesteri jorasi välillä niin ankarasti seisten, että pelkäsin heidän sohivan soittimillaan toisiaan!
He soittivat 90 -luvun hittejä laidasta laitaan ja oli mukana sitä jyystöäkin! Konserttia luotsasi Ylex:n Matti Airaksinen, jonka välispiikit olivat taattu Mattia.


Konsertti toi hyvin esiin sen tosiseikan, että 90 -luvun musiikki on ollut tyyliltään kaikenkattavaa. Tuli Roxettea (itkin), Alanis Morrisettea, Rem:iä, Aquaa, Take That:iä ja paljon muuta. Yksi parhaista esityksistä oli kun kaksi aivan loistavaa nuorta miestä vetivät sähköviuluillaan Vanessa Maen Stormin. Ilman lateksihousuja ja slaavikyykkyä. Mutta johan oli silti tykitystä! Aah!

Väliaikapunkut! Skool, hyvälle konsertille!


Kuvatahan konsertissa ei saanut, joten täytyi tyytyä kuvaamaan soittokunnan jäsenistöä väliajalla. Heidän luvallaan, of course!
Tosin en olisi kyllä edes malttanut kuvata konsertin aikana. Kyllä siihen niin eläydyin!


Ysäri -megakiertue kiertää tulevan viikon aikana vielä 5;ssä muussa kaupungissa. Joten tsop, tsop, kaikki te, jotka rakastatte tälläistä musiikkia ja hyvää showta. Nyt sitten katsomaan, mahtaako olla lippuja vielä saatavilla! Koska tämä konsertti täytyy ehdottomasti kokea!
Mutta jos nyt jäi näkemättä, ei hätää. Koska he palaavat ensi vuonna Kasari -kiertueen merkeissä! Ja minä olen niin valmiina siihen!

Minusta on niin upeaa, että ollaan herätty siihen tosiasiaan; 80- ja 90- lukujen musiikki on ja jää! Yli kaksikymmentä ja kolmekymmentä vuotta vanhat biisit, joille ehkä silloin naurettiin ja ei uskottu niiden jäävän elämään, ovatkin elossa ja voivat hyvin!
Me +- 40 vuotiaat ollaan oltu tuolloin nuoria ja se on meidän aikakauden musaa. Ei me kuunnella Olavi Virtaa, ainakaan kaikki. Ja ei se rock, pop ja heavy ole ainoat vakavasti otettavat musiikkigenret! Ihan mahtavaa, lisää tälläistä!


Suomen maa on väärällään meitä, jotka rakastavat tälläistä musiikkia. Meitä, jotka leuka pystyssä uskallamme seistä musiikkimakumme takana! Ja jotka ovat jämähtäneet näihin vuosikymmeniin myös ulkonäöllisestikin! ='D

lauantai 27. elokuuta 2016

Suuri kukkopersoona on poissa!

Bull Mentula

Tänä aamuna löysin Bull-kukon kuolleena. Ensin luulin sen olevan toinen Fatness-tytöistä, mutta pian huomasin jaloissa olevat kannukset. Kyllä se oli Bull, mikä kanalan lattialla makasi.


Yllätyin itsekin, kuinka koville kuolleen kukon löytyminen otti. Taisin olla aikas kiintynyt siihen...
Kyllä silmät kyyneltyivät ja nenääkin täytyi niistää.

Bull ja rouvat syömässä


Alkujärkytyksestä selvittyäni, aloin tutkimaan kukon jo jäykistynyttä ruumista. Mitään ulkoisia merkkejä siitä ei löytynyt, lukuunottamatta muutamaa pientä vertymää kaulassa. Nekin tulkitsin tulleeksi kuoleman jälkeen.


Voi toista! ='(

Vielä eilen aamulla se kiekui, komealla ja matalalla äänellään. Ja oli mielestäni ihan reipas. Mutta noi kanaelukathan ei kauheasti heikkouttaan näytä. Ettei muut ala tyyräämään ja nokkimaan.
Ja varsinkin, kun parvessa on pari nuorta paistikukkoa kasvamassa. Niitä Bull piti kyllä kovassa komennossa.

Tipuille Bull oli lempeä kuin mikä!

Minä epäilen ja uskon vahvasti, että kuolinsyy on niinkin yksinkertainen kuin vanhuus. Ilman mitään sen suurempaa dramatiikkaa!

Bull oli kova poika syömään!
Ostin Bullin ja Fatness-tytöt viime vuoden huhtikuussa. Siitä voit lukea täältä. Olin todella iloinen ja innoissani, kun vihdoinkin löysin kauan himoitsemiani orpington-kanoja.
Nainen, jolta porukan ostin, ei tiennyt niiden ikää. Ne olivat olleet häneellä vuoden verran ja aikuisena hän oli ne ostanut. Hän myi ne, koska halusi vaihtaa rotua ja sehän sopi minulle!


Bull oli suurin kukko, minkä olin koskaan nähnyt. Ja silti se oli niin lempeä! Jättimäisten, minun etusormeni mittaisten kannusten koosta kuitenkin päättelin, ettei se mikään nuori poika ollut.



Bullin kanssa maalattiin kanalaa kesällä. Se jaksoi koko ajan seistä vieressäni ja tarkkailla työn tulosta. Mukavia muistoja!

Työnjohtaja!


Tipujen kanssa se oli ihan mahtava! Ei tarvinnut pelätä, että se olisi niitä nokkinut. Muutenkin se oli tosi lempeä kanojakin kohtaan, vaikka kova poika polkemaan olikin. Mutta harvoin teki sitä ihmisten nähden!

Hey Baby!


Ruualle se oli tosi perso! Yleensähän hyvä kukko kutsuu kanat syömään ja syö vasta niiden jälkeen. Mutta Bull ei malttanut olla syömättä itse, vaan kutsui kanat koolle ja söi yhdessä niiden kanssa. Ihan ymmärrettävää, koska olihan ison kehon ravitsemisessa aikas homma. Koskaan se ei kuitenkaan ajanut kanoja pois ruualta tai nokkinut niitä. Päinvastoin, kanat nokkivat puuronrippeet aina Bullin heltasta ja se antoi niiden tehdä niin, vaikka varmasti välillä teki kipeääkin. Instassa mulla on paljon kuvia ja videoita Bullista ja kanoista.



Nyt sitten onkin iso kysymys: "Mistä löydän yhtä hyvän ja lempeän kukon kanoilleni?" Ei ole itsestään selvyys, että kukko on fiksu niin ihmisiä, kuin eläimiä kohtaan. Orpington sen olla pitää ehdottomasti ja hieman jo vanhempi. Olen niin kyllästynyt nuorten ja silmille tulevien kukkojen sekoiluihin!

Löysin tälläisen, hyvin vertauksellisen kuvan!


Uuden kukon hankinta ei ole kuitenkaan ihan tän päivän juttu. Ehkä myöhemmin syksyllä, kun olen ensin saanut teurastettua patakukot pois. Toisen niistä voisinkin muuten jättää, mutta kun on sukua parille kananuorikolle. Tipuja haluaisin kuitenkin haudotuttaa taas keväällä. No, mietitään tätä asiaa sitten myöhemmin.
Kukko Bull Mentulasta jäi meille tosi hyvät muistot. Varmasti pitkään meidän pikku kotikanalamme tutuu tyhjältä ilman tätä suurta lempeää jättiä!

Bull ja mä!
Kaivaten! <3

tiistai 23. elokuuta 2016

"Raadannan" tuloksia!



Nyt alkaa vihdoin olemaan se aika vuodesta, että satoa alkaa tulemaan kasvimaalta. Tai jostakin tulee, toisista ei! Tänä vuonna ei olla hukuttu kesäkurpitsoihin, kuten parina edellisvuonna. Jatkuvat sateet ja kylmyys ovat mädännyttäneet kesäkurpitsakasvustot. No en valita, olen kuitenkin saanut keiteltyä hieman pikkelssiä niistä. Ja jauhelihan kanssa laatikossa ollaan syöty! Nam!

'Golden' vielä yrittää tehdä hedelmää!

'Black Beauty' taitaa olla mennyttä!


Onneksi tulee hieman avomaankurkkuja. 'Profi' nimistä lajiketta laitoin jälleen kerran. Se on tosi maukas kurkku ihan tuorekäyttöönkin. Siinä ei ole yhtään karvautta, mutta kuoria se silti täytyy.  Kasvihuonekurkut ovat jo olleet ja menneet. Niihin tulee aina jokin tyvimätä, kirvoja tai härmää. Vaikka tänäkin vuonna kasvatettiin niitä kaverin hyvässä jättikasvarissa kasvusäkeissä. Koska kasvihuonekurkut ovat tuollaisia nirppanokkia, laitankin joka kesä tuota Profia kasvamaan. Ne ovat niin hyviä sitten, kun kasvarikurkut eivät anna enään satoa.
Muutamia purkkeja olen suolakurkkuja säilönyt. Jos viitsisi vähän peitellä kurkkukasvustoja, ehkäpä kurkkuja kasvaisi rivakammin. Mutta olen niiiin huono ja laiska tossa harsonkäytössä!



Melonia ollaan jo yksi syöty. Lajike on 'Yellow Canarian' ja ihan marketista olen siemenet ostanut. Se on maultaan sellanen vesi- ja hunajamelonin sekoitus.

Melonin mollukka!


Salaatissa ollaan oltu koko kesän omavaraisia. Laitoin salaattia kannelliseen lämpölavaan kasvamaan tosi aikaisin keväällä. Lisäksi kylvin sitä toiseenkin lavaan hieman myöhemmin. Kylvin salaatit niin tiuhaan, että alettiin syömään sitä ihan pieninä.

Tässä lavassa olivat myös syksyllä kylvetyt porkkanat, jotka ovat jo syöty!



Juhannuksen tienoilla esikasvatin jää- ja parsasalaatin taimia ja istutin ne autonrenkaaseen ja kasvilavaan. Ovat kasvaneet tosi hyvin. Salaatti tykkää vähän viileämmästä kelistä, eikä näköjään ole tykännyt kyttyrää jatkuvasta sateesta.


Parsasalaattia ja kehäkukkaa. Ennen salaattia tässä kasvoi retiisiä.
Jääsalaattia ja muutama ruippana purjo.

Kurpitsan taimia tuli laitettua taas silleen huolella. Niiden kannalta voi sanoa, että onneksi on satanut! En varmastikkaan olisi jaksanut kastella niitä, vaikka lampi onkin ihan kasvimaan vieressä.
Kurpitsat istutin niinkin taidokkaasti, että heitin pahvia maahan katteeksi, kompostoitunutta sontaa keoksi pahvin päälle ja multaa hieman pieneen kuoppaan, mihin sitten taimen istutin. Katoin vielä sanomalehdellä ja ruohosilppua siihen päälle. Näine eväineen ovat kasvaneet koko kesän. Toisista on jo alkanut kurpitsaa tulemaan. Myskikurpitsasta ei saada satoa tänäkään vuonna!

Kurpitsakasvustoja silmänkantamattomiin!

Kurpitsoita ja sipulia.
Alkukesästä näytti siltä, että sipulit onnistuvat hyvin. No, ei onnistuneet! Punasipulia laitoin porkkanarivien väliin ja sinne ne sitten mätänivät. Porkkanat sentäs kasvavat ihan hyvin.

Vähän on jäänyt maa-artisokkaakin porkkanapenkkiin!


Samoin ryvässipulit mätänivät. Tavallisesta sipulista nyt tuli satoa jonkin verran, mutta koko jäi pieneksi kun varret alkoivat mätänemään. Että näin!
Valkosipulia ei tullut montaa syämäkokoista. Mutta sitä en ole montaa vuotta kasvattanutkaan ja osan olen laittanut maahan ihan niistä pikku silmuista. Joten osa saa siis kasvaa kokoa, kun istutan ne takaisin syksymmällä.

Huikea valkosipulisato!

Pavut ovat viihtyneet vaihtelevasti. Taitepapu 'Ferraria' meillä on ollut monena vuonna. Tänä vuonna laitoin sitä yhteen lavakaulukseen kasvamaan. Ehkä puolet siemenistä itivät. Mutta se on onneksi tosi satoisa papulajike. Joka toinen päivä saa sellaisen kourallisen palkoja kerättyä. Niitä olen ryöpännyt pakkaseen talvenvaralle. Ollaan syötykin niitä, paistettuna pekonisilpun kanssa. Nam!

Papupenkki!

Salkopapuja meillä kasvaa kasvimaalla, sekä kasvarin vieressä kaarituissa. Ajattelin, että saavat kasvattaa oikein papujakin, jotta voisin kuivata niitä talven varalle. Samoin minulla on sellaista pensaspapua kasvamassa, joka tekee sellaisen ison ja litteän palon. Niidenkin papuja meinaan kuivata. Onko kellään kokemusta omakasvatettujen papujen kuivaamisesta? Vinkkejä otetaan vastaan!

Salkopavut
Jo toisena vuonna peräkkäin yritän kasvattaa Lehmänpapua. Se on käynnöstävä papulajike, minkä pitäisi tehdä sellaisia sairaan pitkiä pavunpalkoja. Viime kesänä sitä oli ulkona. Hädin tuskin kasvoi koko papu!
Tänä keväänä uhrasin sille tilaa kasvihuoneestani. Joo, kasvaa kyllä, muttei yhtään palkoa ole tehnyt. Pöh! Ihan tyhmä kokeilu!

Lehmänpapukasvustoa.
Ruusupapuakin kasvaa taas kerran! Vielä ei olla sitä syöty, mutta kohta palot alkavat olla syömäkoossa. Ruusupapu on vähän sellanen papulajike, että mitä ruokaa siitä oikein tekisi? Yleisestihän sitä taidetaan koristeellisuutensa vuoksi kasvamaan laittaa.

Ruusupapu


Lehtikaalia on kasvarin vieressä, papupenkeissä kasvimaalla ja vähän siellä sun täällä. Osan kasvatin ite siemenestä, osan taimista ostin. Ostotaimet selvisivät kaalikoiden ja kirppojen hyökkäksestä hyvin, ei sinänsä mitenkään yllättävää! Toisin taas kävi ite kasvattamilleni taimille. Vähän harmittaa noi palmukaalin taimet, niitä kun kokeilin ekan kerran. Mutta yksi sankari on selvinnyt ötökkäinvaasiosta! Pieneksihän sekin jää, mutta pari lehteä on saatu maistaa.

Palmukaali krassien keskellä. Oikea selviytyjä!

Minä en oikein olisi valmis vielä luopumaan tästä kesästä. Oliko sitä edes ollenkaan? Pelkkää sadekautta, ainakin täällä Pirkanmaalla.

Kasvimaalla lilluu vesi paksusta katekerroksesta huolimatta!

Ei kai sellaista täydellistä kesää olekkaan, jolloin kaikki kasvikset onnistuvat. Kuitenkin perunat lavoissa onnistuivat täydellisesti. Ja perunaahan meillä on vielä kavereiden tiluksilla kasvamassa!
Punajuuret eivät onnistuneet taaskaan! Mikä helvetti siinä on, ettei ne onnistu? Hei, hyviä punajuuren kasvatusvinkkejä kaivataan, please anyone!

Tästä on potut syöty!

Tältä pieneltä alalta tuli näin paljon mommoja!

Tuolla jossain vesiheinän seassa on onnettomat punajuuret!
Yrtit ovat kasvaneet kivasti kasvilavassa. Ja basilikat! Kasvariin laitoin laastipaljuun muutamaa eri basilikaa ja sitä on syöty ja pakastettukin. Onnistuivat parhaiten kuin koskaan ennen! Taimet ostin keväällä Tammelan torilta.

Salvia, mäkimeirami ja persilja.

Kääpiösamettikukka

Basilikapusikko!
Chilit ovat vielä raakoja, mutta eiköhän ne vielä punastu. Ja jos ei, otan ne sisälle.


Maissia pistettiin noin 60 siementä esikasvatukseen. Muutama hassu iti. Siemenet tilasin vuosi sitten Isoäidin kasviksilta. Eipä ne itäneet viime kesänä yhtään sen paremmin. No, traktorin renkaassa kasvavat ja katotaan nyt ehtivätkö. Luulen, että ehtivät!


Vaikka surenkin hieman kesän loppumista, onhan se vaan hienoa tämä sadonkorjuuaika! Ihanaa, kun saa hakea työnsä tuloksia kasvimaalta ja tehdä niistä ruokaa.



Tänään on ollut ensimmäinen ihan kokonaan sateeton päivä viikkoihin. Tulisi edes kaunis syksy!

Savimaa ei enään ime yhtään enempää vettä!

Esther Helmiä, mukavaa että olet liittynyt seuraajien joukkoon. Tervetuloa!