Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Vampyyrejä Tampereella!




Meillä ei juurikaan ole ollut mitään suunnitelmia meidän talviloman suhteen. Mutta se oli selvä, että pari rästissä olevaa kiinnostavaa näyttelyä piti ehtiä käydä katsomassa.



Kun kuulin jo viime syksynä, että Museokeskus Vapriikissa avautuisi vampyyrinäyttely, olin ihan täpinöissäni. Tämä näyttely olisi ehdottomasti käytävä katsomassa!



Muutama tuttu onkin tämän näyttelyn käynyt katsomassa ja siitä on pääpiirteittäin tykätty. Ne, jotka ovat käyneet näyttelyssä viikonloppuna, moittivat että porukkaa on salien täydeltä ja näyttelyssä ei oikein pääse näkemään kansanpaljoudelta mitään. Joten, nyt jos koskaan oli aika mennä, koska lomallahan voi käydä missä vaan keskellä viikkoa!

Bela Lucosi kreivi Daraculana


Minä olen fanittanut nuorena vampyyreitä. Ammattikoulun äikäntunnilla pidin jopa vampyyriuskosta esitelmän.
Olen tykännyt niistä vanhoista vampyyrileffoista, en niinkään näistä uusista. No, Dracula nyt on aina Dracula. Oli leffa tehty millä vuosikymmenellä tahansa! Mutta mielestäni ainut ja oikea pimeyden prinssi on Christopher Lee. Vaikka kuuleman mukaan Bela Lucosi oli mielestään ainut oikea ja  halusi itsensä haudattavan Dracula-asussaan.



Mutta näistä uusista vampyyritarinoista, en esimerkiksi ole koskaan katsonut/lukenut yhtään jaksoa/kirjaa True Bloodia . Ei vaan ole innostanut!



 Twilight -sarjasta olen nähnyt pari ensimmäistä, mutta ne on ehkä hieman nuoremmille suunnattu. Vaikka nuorekas olenkin, se kalpeiden naamojen tuijottelu ja nuorten riistävä, epävarma rakkaus on minulle hieman liikaa.
Ja liikaa oli aikanaan Beibellekkin, joka lähti minun ja tyttären kanssa leffaan tätä ensimmäistä leffaa, Houkutus, katsomaan. Hän oli aivan tuskastunut ja hänen mielestään elokuva oli ihan p..ka!👎😆 Ja lisäsi vielä, että seuraavat saatte käydä ihan kerallanne katsomassa!

Näyttelyssä oli elokuvasta Twilight, Bellan hääpuvun kopio näytillä


Mutta esimerkiksi vampyyrielokuvien klassikko Nosferatu vuodelta 1922 on jotakin! Tässä mykkäelokuvassa ei todellakaan ole mitään seksististä, eikä popkulttuuriin viittaavaa. Vielä kun tajuaa sen, kuinka vanha tämä elokuva on ja kuinka hyvin se on tehty sen ajan puittein, se on ihan huippu!

Nosferatu-elokuvan juliste vuodelta 1922


Tämän elokuvan tekemisestä, markkinoinnista ja jälkipuinneista oli kohtalokkaat seuraukset sen tuottaneelle elokuvayhtiölle, Voit käydä niistä lukemassa tuosta yllä olevasta linkistä. Mutta sen verran tuosta, että tämän elokuvan kopiot vaadittiin tuhottaviksi. Mutta onneksi kaikkia ei kuitenkaan tuhottu ja saamme ihastella tätä mestariteosta vielä lähes sata vuotta sen valmistumisesta.
Nosferatustahan tehtiin uudelleen filmatisointi vuonna 1979, Nosferatu -yön valtias . Tosi pelottava leffa tämäkin!

Vuoden 1979 Nosferatu


No, itse näyttelyyn ja siihen mitä mieltä siitä oltiin! Joo-o, tykättiin kyllä. Näyttely esittelee vampyyreita kansanuskomuksissa, elokuvissa, kirjoissa ja populaarikulttuurissa.


Dracula -vampyyrit Vapriikissa näyttelyn tarkoituksena on selvittää näihin ihmisiä kiehtoviin ja kauhistuttaviinkin olentoihin liittyvää taikauskoa, ilmiön juuria ja historiaa. Vampyyripelko oli vielä 1900 -luvun alussa totisinta totta joissain kolkissa maailmaa.


Kansanuskomusten vampyyri oli ulkonäöltään kaukana näistä populaarikulttuurin meidän mieliin luomasta verenimiän kuvasta. Vampyyrit olivat "ennen" pulskia ja likaisia. He, vai pitäisikö sanoa ne, nousivat öisin haudoistaan piinaamaan läheisiään, sytyttelivät tulipaloja, imivät verta eläimistä ja levittivät tauteja. Ne toivat tullessaan ruttoa ja rottia.
Niillä ei yleensä ollut vampyyrin tunnusmerkeiksi tulleita torahampaita, vaan ne saattoivat imeä verta terävällä kielellään.


Nykyvampyyrin esikuvan kreivi Draculan loi irlantilaiskirjailija Bram Stolker romaanissaan vuonna 1897. Kirjasta tuli huikea menestys 1920-1930 -luvuilla erilaisten teatterisovitusten ja elokuvien myötä.
Kirja yhdistää historiallisia henkilöitä, kansanperinnettä, kaunokirjallisuuden henkilöitä ja kirjailijan omaa mielikuvitusta. Valkokankaalla tästä tunteettomasta olennosta kehkeytyi romantiikkaa ja kadotettua rakkautta etsivä eroottinen hahmo.
Fiktiivisen Dracula-hahmon esikuvaksi mielletään virheellisesti Vlad Seivästäjä. Näillä historiallisella ja fiktiivisellä Draculoilla ei ole keskenään mitään yhteistä, muuta se, että molemmat ovat erittäin kiehtovia hahmoja. Vapriikin näyttely on kuitenkin onnistunut hienosti yhdistämään molemmat hahmot samaan näyttelyyn.


Vlad Seivästäjä tunnetaan historiassa julmana hallitsijana ja valloittajana. Hänen kerrotaan seivästäneen vihollisiaan tunkemalla hieman rasvattu seiväs henkilön peräaukosta niin, ettei seiväs osu tärkeimpiin elimiin. Sitten seiväs on nostettu pystyyn ja se on siinä lävistettynä olleen ihmisen painosta pikkuhiljaa painunut koko kehon läpi, tullen läpi rinnasta, selästä tai jopa suusta.
Vlad Seivästäjää kutsuttiin myös nimellä Dracul, mikä tarkoittaa paholaista. Hänellä kerrottiin olevan myös muita julmia tapoja, kuten haudata elävältä ja lävistää haudassa oleva henkilö seipäällä ja moni muita "kivoja" keinoja herättää kauhua vastustajissaan.
1400 -luvun Euroopassa hirmuteot ja teloitukset olivat tavanomaisia. Tarinat Vlad Seivästäjän hirmuteot olivat aikansa poliittista propagandaa. Hän on varmasti tehnyt monia rankkoja päätöksiä, mutta koskaanhan ei selviä, oliko kaikki tarinat totta ja oliko hän yleisestikään sen julmepi kuin muutkaan sen ajan hallitsijat.

Vlad Seivästäjä

Näyttely jakautui oikeastaan kolmeen tai neljään osaan. Näyttelyn alku kertoi vampyyriuskon historiaa ja levinneisyyttä. Tiesittekö, että Suomessa vampyyrejä ei ole kansantaruissa? Ne ovat keskittyneet lähinnä keski-Eurooppaan. Joissain osissa Australiaa, USA:ta ja Intiaa on tavattu vampyyriuskoa ja on tarinoita erilaisista vertaimevistä hahmoista. Ne ovat olleet lähinnä ihmisen ja eläinten sekasikiöitä, jotka väijyivät lapsia ja neitsyitä.
Vampyyrit pystyivät myös hallitsenaan eläimiä ja myös muuntumaan niiksi. No, kaikkihan tämän lepakkohommelin tietävä. Myös rotiksi vampyyrit usein muuntuivat.
Mutta tosiaan, me suomalaiset emme ole vampyyrejä tunteneet ja pelänneet!

Rukousnauha

Vampyyrejä kuitenkin pelättiin niin, että hautojen avaamien oli ihan yleistä, kun hiukankin epäiltiin sielun olevan levoton.

Puinen risti

Paljon oli kertomuksia vainajista, jotka arkussaan maatessaan näyttivät vain nukkuvan. Posket olivat terveen punaiset, hiukset ja kynnet kasvaneet ja huulet rusoittivat. Tälläisen vainajan uskottiin olevan vampyyri ja käyvän riivaamassa öisin läheisiään ja muita kyläläisiä.
Vampyyriksi epäilty vainaja seivästettiin sydämen kohdalta, jotta hänen vaelluksensa maan päällä loppuisi. Ja kaikkihan me tiedämme, että auringonvalo, ristit, vihkivesi ja valkosipuli toimivat vampyyrien karkoittamiseksi ja turmioksi.
Arkkiherttuatar Marie Teresia kielsi hautojen häpäisyn joskus 1700 -luvun lopulla.

Marie Teresia

Näyttelyn yksi osa käsitteli Vlad Seivästäjän valloituksia ja sotaretkien kulkua. Tämä osio ei ollut niin kiinnostavaa meidän mielestämme. Mutta esillä oli jonkin verran haarniskoja, naamioita ja aseita. Ne olivat taidokkaasti tehtyjä ja hienoja!

Turkkilaisten käyttämiä jännittämättömiä vastakaarijousia ja nuolia, mitkä oli tehty luusta,
puusta ja lakasta.

Sotapamppuja


Tämän miekan kahva on tehty norsunluusta. Kierteet jäljittelevät
sarvivalaan sarvea. Valasta pidettiin taruolento yksisarvisena
ja neitsyeehenkin viitattiin.
Beibe näyttää mittasuhteita!

Tämä haarniska oli tehty Unkarin 9-vuotiaalle kuninkaalle,
Ludwig II:lle kihlajaislahjaksi 1500- luvun alussa. Jos ei jo tuo edellamainittu
hämmentänyt, niin olen ympäröinyt haarniskan miehustan.
Oliko siihen tehty kasvunvaraa, vai mitä ihmettä?

Näyttelyn yhdessä osiossa avattiin Bram Stolkerin Dracula-romaania. Esillä oli muistiinpanoja ja muuta rekvisiittaa.
Mutta sitten alkoikin näyttelyn viimeinen käytävä ja se käsitteli vampyyrejä elokuvissa, sarjoissa ja populaarikulttuurissa. Niin mielenkiintoista!

Esillä oli kuvia eri vuosikymmenten elokuvien julisteista

Minun yksi lemppari vampyyrielokuvista 80 -luvulta on The Lost Boys . Se luokitellaan mysteeri- ja nuorisoelokuvaksi, mutta rankkaa kaulannakerrusta se on tulvillaan.
Olin iloinen, että tämä elokuva oli näyttelyssä huomioitu!

Nuoria ja kauniita vampyyrejä vuodelta 1987!

Kiefer Sutherlandin maski elokuvasta The Lost Boys.

Mitä lähemmäksi tätä päivää tulimme käytävällä, sitä eroottisemmiksi, nuoremmiksi, voimakkaammiksi ja jopa ihmisten kanssa toimeentulevimmiksi, vampyyrit elokuvissa ja sarjoissa muuttuivat.

Underworld ja 30 days night, ovat hyviä vampyyrielokuvia!
Minun syntymävuotenanikin on tehty näköjään mielen-
kiintoinen vampyyrielokuva!

En tiedä, saimmeko näyttelyltä mitään uutta. No, ehkä jotain historiantietoa. Mutta kyllä näyttely oli mielestämme mielenkiintoinen.
Tykkäsimme, kun näyttelyä oli tehostettu äänin. Kuului lepakon siipien havinaa, suden ulvontaa ja kaikenlaista rapinaa ja ripinää, sekä kauhun huutoja.

Rekvisiittaa 90 -luvun Draculan malliin
Tää jätkä muuttui laumaksi rottia elokuvassa.

Jos näyttely kiinnostaa, suosittelen lämpimästi käymään keskellä viikkoa ja mahdollisesti keskellä päivää. Osaan kyllä kuvitella, mikä ryysis tuolla on viikonloppuina.
Ja muistakaa, että Vapriikissa on myös paljon muitakin näyttelyitä, kuin tämä vampyyrinäyttely. Me emme nyt niissä muissa vierailleet.
Vampyyrinäyttelyä ei suositella herkille ja pienille lapsille!

Jääkaapillinen verta!

MUSEOKESKUS VAPRIIKKI

AVOINNA TI-SU 10-18

Poikkeavuudet aukioloissa ja sijainnin voit käydä tarkistamassa Vapriikin nettisivuilta .

Vampyyrintappaja Van Helsingin tarpeisto verevän
vainajan kukistamiseen.

Vielä loppuun pieni kevennys meille puutarhaihmisille. Vai pitäisikö sanoa kuitenkin varoitus! Joillain balkanilaisilla alueilla uskottiin, että jokin hedelmä, kuten kurpitsa tai vesimelonit kykenivät muuttumaan vampyyriksi, jos ne jätettiin ulos yli 10 päiväksi, eikä niitä syöty tai muuten tuhottu jouluun mennessä. Veripisara hedelmän pinnalla kertoi siitä, että se oli muuttumassa vampyyriksi. Joten... te joilla vielä kurpitsoja viime kesältä on säilössä, pitäkäähän niitä silmällä!

Museokaupasta lähti mukaan vampyyrikirja, veriappelsiini-
teetä ja salmiakkia.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Talviloman aloitus; sitkeä flunssa ja Kuukunan synttärijuhlat!


Aamut alkavat olemaan valkeita töihin lähteissä!


Ihanaa! Meillä alkoi Beiben kanssa talviloma. Me molemmat ollaan kyllä niin sen tarpeessa! Huh huh!
Minun viime viikolla alkanut flunssa on vaan jaksanut piinata. Oikeastaan minulla on ollut kurkku kipeänä jo monta viikkoa, mutta viime viikolla siellä kuntoutuksessa se röyhähti oikein räkätaudiksi.
Tietysti, jos taas olisi ollut fiksu ja hakenut sairauslomaa, olisi ehkä toipunut nopeammin. Mutta turha jossitella, kun en hakenut!

Maanantaiaamuna jostain pörräsi kärpänen ja teki itsarin aamuteeheni!


Oikeastaan olo on ollut aika-ajoin ihan hyväkin. Mutta loppuviikosta väsymys oli tosi kova. Oon yskinyt yöt läpeensä ja vatvonut taas kaikenlaisia asioita. Viime viikolla ei ollut töissä taas niitä parhaimpia ja ahdisti. Onneksi työn ulkopuolella tapahtui iloisia asioita, jotka auttavat jaksamaan.

Ostin esikoita piristykseksi!


Perjantaiaamuna meinasin nukkua rattiin, kun ajelin töihin. Jessus! Eipä oo tuollaistakaan kokemusta ennen ollut. Se nyt on ihan "normaalia", että alkaa pilkityttämään töiden jälkeen kotia kohti ajellessa. Mutta että aamulla... aikas creepyä!

Kuukuna oli yhtenä iltana auttamassa mummua tiskikoneen täytössä! ='D


Töistä lähdin ajelemaan kohti Tamperetta, koska piti hakea Kuukunalle lahja. Plaston mopoa oli toivottu ja netistä olin niitä katsellut. Olikin aikas haastava juttu, kun tälläiset mopot olivat lähinnä kesäleluja. Mutta yhden kaupan nettisivuilta näin, että heillä oli yksi mopo varastossaan ja sen myös sain. Ja vielä tyylikkään mustana!

Kotona Beibe oli lämmittänyt ulkosaunan. Oli ihana pestä työn liat pois ja juoda yksi tuopillinen Beiben tekemään tummaa olutta. Telkusta illalla Sohvaperunat ja rip rap nukkumaan.

Aah!


Lauantaina iltapäivällä juhlittiin oikein isosti, kun kahviteltiin lähisuvun kanssa Kuukunan 1-vuotissynttäreitä. Pikku-rakas jaksoi oikein reippaasti, vaikka hänkin oli flunssainen. Hieman hän oli alkuun ihmeissään, kun kaikki tutut ihmiset olivat hieman oudon näköisiä juhlalookissaan. Mutta mitä enemmän väkeä lappasi tupaan, sitä rentoutuneempi poika oli.

Synttärisankari, tukka sliipattuna!

Tukka edestä...

... ja takaa! ='D


Vaikka paikalla oli vain ihan lähin suku, väkeä oli ihan reilusti. Vieraat olivat jaettu kahteen kattaukseen.  Me molemmat mummut pappoineen ja vaareineen oltiin ensimmäisessä kattauksessa. Minun isäni iso-papsu ja vävyn molemmat mummut, pappa ja vaari, hekin jaksoivat tulla pientä miestä juhlimaan.

<3


Paikalla olivat myös Kuukunan sedät ja toisellahan on myös jo perhe. Että Hannes-serkku oli Kuukunalla leikkikaverina.

Taitavat isomummut olivat tehneet itse lahjat. Toinen tilkkupeiton
ja toinen kutonut villasukat!

Lahjakoira

Pappa auttaa avaamaan lahjaa!
Siinä se nyt on. Pitkän etsinnän tulos!

Kuukuna suunnittelee iskän kanssa, että millaiset tarrat siihen liimataan!

Tilkkupeitossa oli paljon kivoja kuvia!


Oli kyllä mukavat ja rennot kemut! Kaikki juttelivat keskenään ja oli mukavaa yhdessäoloa. Kuukuna sai kivoja lahjoja ja jaksoi kulkea sylistä toiseen.


Ihania yksityiskohtia Kuukunan huoneessa!

Kuukuna tykkää norsuista! <3

Unikaverit järjestyksessä!

Pienen pojan oma naulakko

Työkone ja vapaa-ajanauto vierekkäin parkissa!


Tytär oli laittanut tarjolle sen seitsemää sorttia. Täytekakku oli aivan taivaallisen hyvää! Suolaisena tarjottavina oli katkarapuvoileipä kakku ja kinkkupiirakka. Ja kattauksen kruunasi itse tehdyt bebeleivokset!





Minulle nämä kemut olivat kova koitos, kun olo oli jo aamusta ollut tosi räkäinen. Lähdettiinkin parin tunnin jälkeen kotia kohti ja annettiin tilaa seuraaville vieraille. Vävyn tädin perhe ja kaikki Kuukunan kummit olivat kutsuttuna toiseen kattaukseen. Jätettiin pikku-muru availemaan lahjapakettijaan ja jatkamaan uusien vieraiden viihdyttämistä.

Benjan elämää oli hieman rajoitettu, jotta ei meno
olisi mennyt liian riehakkaaksi!

Mummun muru!<3

Papan rakas!<3


Kun päästiin juhlista kotiin, olenkin sitten yskinyt koko illan. Oon yrittänyt levätä, mutta kun ei voi yhtään olla makuulla. Toivottavasti tämä nyt alkaisi vähän hellittämään, kun saa vaan olla. Ei olisi kiva koko lomaansa sairastaa.

Annoimme pojalle kastelahjaksi Iittalan Kuukuna-valaisimen.


Eipä silti, ettäkö meillä mitään suuria suunnitelmia lomallemme olisi. Jotain pientä museokäyntiä, saunomista ja ihan ulkoilua. Mutta silti! Hyviä vinkkejä flunssan häätöön otetaan vastaan!

Hän!<3