Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 14. elokuuta 2018

Kesäkurpitsaranut



Koko kansa kesäkutpitsatalkoilee. Lähinnä ostamalla kesäkurppaa kaupasta ja näin helpottamalla viljeliöiden kerralla valmistuvan kesäkurpitsasadon ruuhkaa.
Meikäläiset ovat talkoilleet vain täällä Leppämäessä omien kurppiemme kanssa. Kesäkurpitsapikkelssiä on tehty litroittain ja sosepohjaa keitelty muiden kasvimaan tuotosten kanssa. Lisäksi ollaan syöty kesäkurpitsaa paistettuna ja raakana marinoituna. Ja oikeastaan vähän kaikkeen sekoitettuna!

No, media on ollut väärällään kesäkurpitsaohjeita. Ja minun silmiini osui kesäkurpitsaranujen ohje. Ranskalaisethan eivät voi olla pahoja!
Kaikki netin ohjeet lupasivat kesäkurpitsaranskalaisten olevan rapeita. Meikä skeptikkona tietysti tätä epäili, mutta kokeilla piti itse. Voiko kesäkurpitsasta, mikä pehmenee ihan löllöksi, saada rapeita ranskalaisia?

KESÄKURPITSARANSKALAISET


  • 2 kiinteää, keskikokoista kesäkurpitsaa
  • 1 kananmuna
  • 1/2 dl maitoa
  • 1 dl korppujauhoja
  • 1 dl parmesanjuustoraastetta
  • öljyä

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Leikkaa kesäkurpitsat ranskalaisten tapaan ohuiksi tikuiksi.
Vispaa kananmunan rakenne kulhossa rikki ja lisää maito joukkoon. Sekoita ne sekaisin.
Yhdistä korppujauho ja parmesanraaste toisessa kulhossa.

Laita uunipellille leivinpaperi ja levitä sille öljyä. Dippaa kesäkurpitsatikut muna-maitoseokseen ja pyörittele ne sitten korppujauho-parmesanseoksessa.

Levittele leivitetyt tikut öljytyn leivinpaperin päälle ja paista uunissa noin 20-30 minuuttia, kunnes leivtys on kauniin kullanruskeaa ja rapeaa.
Tarjoile välittömästi vaikkapa majoneesin kera!

Lisäksi pekoniin käärittyä leipäjuustoa.

Hyviähän nämä olivat. Mutta en minä niitä rapeiksi sanoisi! Tai olihan tuo panerointi tuossa päällä rapeata, ainakin kun ne syötiin ihan saman tien uunista oton jälkeen.
Mutta onhan se nyt selvää, ettei kesäkurpitsasta saa perunaranskalaisten veroisia. Ihan kiva kokeilu, mutta jotenkin vaivaansa nähden vähän pettymys. 

En tuota rapeaksi kutsuisi! =D

Pääasia oli kuitenkin, että taas syötiin oman maan satoa, tuli hieman taas erilaista makua näihin kesäkurpitsaruokiin ja saatiin tuhottua muutama kesäkurpitsa kasvimaalta.

maanantai 13. elokuuta 2018

Kuhmoisten riihigalleria



Kuhmoisten Riihigalleria on mystinen paikka keskellä ei mitään. Kuhmoinen-Kangasalatieltä reilut kymmenen kilometriä mutkaista, rallikansan tuntemaa tietä kohti Päijälää. Sieltä löytyy upea rakennus, jonka taiteilija Niilo Suojoki on rakentanut kuudesta lähitienoolta puretusta riihestä.






Riihigalleria on pienen kosken partaalla ja on jo paikkana tosi pysäyttävä. Ja todellakin syrjäisen sijaintinsa vuoksi erikoinen vierailukohde.
Olemme kerran aiemmin vierailleet tuolla ja silloin hyttysiä oli niin maan pirusti. Nyt oli helteinen sunnuntaipäivä ja ilma suosi meitä hyttysettömyydellään.





Hirsissä on vielä kokoomisen jäljiltä numeroita ja merkintöjä.



Kuhmoisten kunnan nykyään omistama Riihigalleria ei juurikaan itseään mainosta. Se on sinänsä harmi, koska onhan tuo nyt erikoinen paikka. Ja siellä on upeat puitteet taidenäyttelyille!
Riihigalleriassa on 5 näyttelyhuonetta peräkkäin. Lisäksi sieltä löytyy kahvio, josta voi hankkia paikallisten kädentaitajien tuotoksia kohtuuhintaan kotiinviemiseksi.






Beibe ja kummityttö Nea analysoivat näkemäänsä! =D



Vaikkei itse taide niinkään kiinnosta, Riihigalleriassa kannattaa vierailla ihan vain jo rakennuksen takia. Se on niin hieno!





Minä pidin tästä perhosorkidea taulusta!



Tänä kesänä Riihigalleriassa on 50- vuotisjuhlanäyttely "Kukkia ja kunniaa". Lisäksi siellä on pysyvässä näyttelyssä Niilo Suojoen omaa taidetta.

Näkymiä kahvion puolelta!








Riihigallerian juhlanäyttelyä ehtii vielä katsomaan viikon verran. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät linkin takaa täältä.



Ja jos ette enään tänä kesänä ehdi tuolla vierailla, pistäkäähän paikka mieleen tulevien kesien lomareissukohteita varten!



sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kaktukset saivat sittenkin maistaa kesän piikeissään!



Piti jo kesälomalla roudata kaikki piikkiset ulkoilemaan aitanrapulle. Beibehän teki viime vuonna minun kaktuskokoelmalle hienon tikashyllyn heinäseipäistä ja vanhoista saunanlaudepuista. Viime vuotisen kaktusten ulkokoilutuspostauksen pääset lukemaan tästä .

Aitanrapulla ei ihme kyllä ole kauheasti mitään roinaa!

Jotenkin vain se kesäkuu meni ja melkein heinäkuukin, ennenkuin sain kaktukset vietyä ulos. Tunnin homma, mutta tuntui koko päivältä. Lämpötilaa tuona päivänä oli +33 astetta!
Noin puolet noista ruukuista on yläkerrassa ja rappusten ylös-alas kapuaminen kukkaruukkujen kanssa oli kyllä aikas urakka. Varsinkin tällä kunnolla ja polvilla!


Muutamia uusia piikkisiä on muuttanut meille talven aikana. Muutamia on kyllä niin sanotusti "Lähteneet kuivemmille aavikoille"!



Emmin hieman tuoda noita ihan pikku-piikkisiä auringon ja tuulen armoille. Mutta yhtä hyvin ovat pärjänneet kuin isommatkin!






Kaktuksia alkaa olemaan jo niin paljon, että kaikki eivät tuohon hyllykölle mahdu. Täytyi vähän sommitella niitä terassille hyllyn alle ja otin vanhan puusaavinkin kukkapöytäkäyttöön.



Olen tehnyt talven aikana muutamia tosi hyviä Arabian kukkaruukkulöytöjä kirppiksiltä. Ja tosi kohtuulliseen hintaan. Olen löytänyt hyväkuntoisia ruukkuja hintaan 4-8 euroa ja nämä ruukut ovat tosi hyvännäköisiä kaktuksien kotina.

Viimeisimmät löydöt!

Pienempi löysikin asukin melkein heti! "Dragonfruit cactus"

Mää niin rakastan kaktuksia! Tytär aina kysyykin, että mitä mää niissä oikein nään? Ei tätä oikein osaa selittää. Ne ovat vaan niin kauniita karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Niissä on jotain samaa kuin alppiruusuissa. Tajuatteko mitä tarkoitan? Alppiruusukaan ei puskana kummoinen ole. Mutta sitten kun se kukkii... voi taivas!



Minun kaktukseni eivät juurikaan ole kukkineen, joitain noita pienempiä yksilöitä lukuun ottamatta. Mutta silti ne ovat vaan niin hienoja!


Laskin kaktukseni ja niitä on 30. Aika monta! Beibe veikkasi viittätoista. Noi pienet hämää ja monta kaktusta asustelee vähän niinkuin kommuunissa. Eli samassa ruukussa!



Minä olen hieman rajoittanut vähäisen ikkunatilan vuoksi tätä piikkisten haalimistani. Mutta sellaisen yksilön tullessa vastaan, jossa on mielestäni sitä jotain, en vaan voi vastustaa. Beibe nauraakin, että jos rouvan hukkaa kaupoilla, hän yleensä löytää minut tuijottamassa kaktuksia!

Ammu vähän irstailee korallikaktus peittonaan! =D