Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 10. joulukuuta 2018

Kuusenhakoja kanalaa raikastamaan ja kanoille hieman joulutunnelmaa!



Nämä vaihtelevat lämpötilat ja kosteus saavat meidän pikkukanalan ilman haisemaan tosi raskaasti ammoniakille. Ilmanvaihtoakin voisi olla enemmän ja olenkin suunnitellut sellaista kylpyhuoneen räppänään laitettavaa propellia kanalaan. Mutta se on todellakin ollut vain suunnitelman asteella.

Joten, olemme puhdistaneet kanalaa vanhoista pehkuista säännöllisesti ja tehneet kuusen havuista hakoja purun sekaan.


Ennen vanhaan tälläisiä kuusenhakoja käytettiin navetoissa ja karjasuojissa kuivikkeena olkipelun kanssa. Joskus ihan pelkiltään, varsinkin niin sanotuissa läävänavetoissa.


Olen nähnyt joskus jossain messuilla sellaisen hakotukin ja hakoraudan, joilla hakoja on hakattu. On se ollut aikas hommaa!


Me ollaan ihan kirveellä näitä kuusenhakoja silputtu. Ja ei me niitä kerralla kovin paljon olla tehty. Sellainen sylys kanalaan heitettäväksi.

"Hmm... mitä nää on?"

Kanat ei näitä juurikaan noki, mutta ei kuusenhaoista haittaakaan syötynä ole. Päinvastoin, olen kuullut, että ennen vanhaan kuusenhavuja syötettiin elukoille ihan varta vasten. Kuusella on sisäloisia häätävä vaikutus ja jotenkin se desinfioi raikastaen tuota pehkuakin.

Hevosethan meillä kalusi kaikki kuuset tarhoistaan ja henkiin jäivät. Olen minä lampaille ja lehmällekkin aina välillä havuja antanut kaluttavaksi ihan muuten vaan ajankuluksi. Ja hyvin on maittanut!


Nyt viikonloppuna siivosin taas kanalan likaisista pehkuista. Siellä oli hieman kosteuttakin, kun elämä siellä on ollut levotonta ja vesikuppi on jatkuvasti kaatuillut.
 Mutta nyt on taas rauhallista, kun kukkonuorikot on teurastettu ja ne eivät ole kanoja hätistelemässä ja Synkkä -kukon valtaa havittelemassa. Saatiin kanalaan laskeutumaan joulurauha!


Joulumieltä ja tunnelmaa luomaan, laitoin kanalan ikkunalle taas perinteisen, pattereilla toimivan pikku kynttelikön.





Minulle ainakin tuli hyvä ja iloinen mieli tästä puuhasta! Kotia en juurikaan ole jouluiseksi vielä laitellut ja en tiedä kuinka paljon siihen panostankaan. Mutta täytyyhän nyt kanoilla olla jouluista! Kynttelikköä ja havuntuoksua...


Sitähän nyt ei tiedä, mitä kanat tästä hömpötyksestä ajattelevat. Tuskin mitään muuta kuin, että häiritsin niiden päivärutiinia törkeästi kanalassa hääräten. Mutta luulisi niiden arvostavan ainakin puhdasta purua ja raikasta tuoksua.


Oikein mukavaa viikonalkua kaikille!

lauantai 8. joulukuuta 2018

Oi, kuusipuut!


Mä niin rakastan meidän pihakuusta! <3

Jos lehtipuut koreilevat kesällä kuningattarien lailla, niin havut ovat kyllä talven kuninkaita. Niin upeasti ne komeilevat hento lumipeite oksillaan.

Kuusia monessa kerroksessa!

Meillä täällä itä-Pirkanmaalla satoi eilen kolmisen senttiä lunta ja oli pikkupakkasta. Tänään päivällä kiertelin meidän tonttia ja kuvailin kuusia. Keli oli todella suttuinen ja sateen tihkuinen. Mutta silti jotenkin todella tunnelmallinen!


Katselin maisemia meidän pihassa ja jotenkin katseeni osui jatkuvasti kuusipuihin. Ne erottuivat näkymästä synkän majesteetillisesti. Kaikki muut puut näyttivät jotenkin harmaalta massalta. Mutta kuuset... ne ihan kukoistivat!


Pihtakuusi, edessään pikkuruinen kääpiökuusi!

Ihan kuin ne olisivat tienneet, kuinka hyvin lumi pukee niitä!




Kuuset jättivät tummaan varjoonsa jopa männyt, jotka näyttivät harmailta ja harvoilta.




Kesällä kuusten vihreys hukkuu kaiken muun vehreyden keskelle. Mutta todellakin näin talvella, lumisessa maisemassa ne loistavat komeudellaan.


Kuvasin kaikkein pienimpiä ja matalampiakin kuusia meidän pihasta. Ei nekään komeudessaan isompien varjoon jääneet!

Pöytäkuusi, takanaan pallokuusi ja kuusiaidan alku!

Pari surukuusta

Sinikuusi

Sininen valkokaartiokuusi

Riippaserbiankuusi

Käärmekuusen lumiset oksat


Saimme joskus joitakin vuosia sitten ihan pieniä kuusentaimia, mitkä olivat jääneet metsäistutuksista yli. Istutimme ne peltosaran päätyyn. Paikkaan, missä ei juuri mikään kasva, paikan varjoisuuden takia.

Joulukuusimetsä!

Mutta nämä pikkutaimethan lähtivät kasvuun ja ovat leikkauksen ja pienen hoidon ansiosta kasvaneet jo ihan kivan kokoisiksi pikku kuusiksi. Saamme tänä jouluna itse kasvattamamme, pienen joulukuusen pirttiin! <3


En ole oikein meinannut saada joulufiilistä mieleeni tänä vuonna. Mutta nyt kun kuljeskelin tuolla ulkona raittiissa ilmassa kuusia ihaillen, aloin tuntemaan jonkin näköistä joulun tunnelmaa sisälläni.

Talven ensimmäinen lumilyhty! <3

Ehkä se tästä! Joulu tulee ja menee, sai sen tunnelmasta kiinni tai ei! Mutta joulupukki on ainakin nähty täällä Leppämäessä!


Tervetuloa uudet lukijat meidän matkaamme ja mukavaa joulunalusaikaa kaikille! <3

torstai 6. joulukuuta 2018

Sinivalkoista -haaste itsenäisyyspäivän kunniaksi!


Näkymä meidän kasvimaalla viime huhtikuussa.

Sain jo marraskuussa Kivipellon Sailalta tämän sinivalkoista -haasteen. Kiitos siitä! <3 Linkistä voit käydä katsomassa Sailan upeat sinivalkoiset kuvat.

Kevätkaihonkukka viime keväänä

Haasteen on laittanut alulle Puutarhahetkiä -blogin Tiiu , tarkoituksena juhlistaa rakkaan isänmaamme itsenäisyyttä. Kiva haaste!
Tiiu on koonnut blogiinsa kaikki haasteeseen osallistuneet. Edellä olevasta linkistä pääset Tiiun blogiin niitä lukemaan.
Sain haasteen viime vuonnakin ja tästä pääset katsomaan, miten sen silloin otin vastaan.

Luumupuun valkoista kukintaa punamultaista seinää vasten

Mitä enemmän ikää tulee, jotenkin isänmaallisuus korostuu ihmisessä itsessään. Nuorempana olin jotenkin isänmaavastainen. En mitenkään radikalisoitunut tai muuten aatteellinen mihinkään suuntaan!
Mutta jotenkin 80 -luvun kaupunkilaisnuorena kaikki sellainen suomalainen "junttimeininki" ärsytti kovasti. En juurikaan kuunnellut kotimaista musiikkia. Vaikka Dingo -huumaan sotkeuduin minäkin aikanani!

Omenapuu, koivu ja sinitaivas! <3

Vaikka maalla viihdyinkin lapsuuden ja nuoruuden kesinäni, maalle muutto olisi ollut jotenkin ihan kamalaa silloin.
Onneksi löysin kuitenkin itseni ja sen mitä olen! Nyt en voisi kuvitellakkaan asuvani kaupungissa, vaikka sen sykkeestä välillä nautinkin.

Näkymä meidän pihasta!


Sinivalkoisuus onkin minulle enemmänkin mielentila. Olen onnellinen suomalaisena, enkä kaipaa kaukomaille. Ja rakastan asua maaseudulla! Vaikka kaupungiksi tätä syrjäseutua nykyään tituleerataan...

Jättilaukka

Jotenkin minun rakkauttani kotimaata kohtaan vankistaa täällä olevan luonnon kauneus. Ei paljon suomalaisempaa näkymää voi olla, kun valkoinen hanki ja sininen taivas sitä vasten. Ja vaikka me kaikki tällä maapallolla olemme saman taivaan alla, silti sinivalkoinen taivas merkitsee minulle vahvasti suomalaisuuden symbolia.



Me vietämme itsenäisyyspäivää tänä vuonna vaihtelevin touhuin. Beibe lähti veljensä kanssa ennen aamunsarastusta jänismetsälle ja minä jäin kotiin keittelmään kukkoviillokkia viime viikolla teurastamiemme kukkojen koivista. Illasuussa lähdemme katsomaan isääni Tays:iin. Hän on siellä toipumassa sydänleikkauksesta.

Mä ja kyyttökuningatar Hehku joskus viime kesänä! <3

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille ja onnea Suomi!

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Itse tehtyjä raitakynttilöitä jämäkynttilöistä!



Minun piti postata tästä aiheesta jo vuosi sitten, mutta niin vain aika ajoi ohi! Mikään oma ideahan tämä ei ole. Diagnoosi Sisustusmania -blogissa näitä on tehty jo vuosia sitten.

Mutta nyt viikko takaperin aihe oli taas ajankohtainen täällä Leppämäessä ja ajattelin siitä kirjoittaa nyt. Että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


En ole moneen vuoteen itse ostanut juurikaan mitään muita kynttilöitä kuin rustiikkipöytäkynttilöitä. Yleensä ostan Tokmannilta Kotikulta -merkkisiä, koska niissä on usein tarjouksena "Ota 3, maksa 2". Tämä nyt ei ollut mikään maksettu mainos! Mutta näissä kynttilöissä on sellaisia värejä mistä pidän kovasti. Ja koska yleensä polttelen näitä isoja kynttilöitä yläkerran telkkuhuoneessa, täytyy kynttilöiden värien sopia huoneen värimaailmaan. Sen verran turhamainen aina pitää olla!

Värit mätsää niin, että meinaavat mattoon kadota! ='D


Talven mittaan näitä loppuunpalaneita kynttilän jämiä kertyy ihan "mukavasti" ja niistä saa sulateltua monta uutta kynttilää. Ihan järkevääkin siinä mielessä, kun ajattelee jätemäärää, mikä noista muuten tulisi!


Olen sulatellut näistä sellaisia raidallisia pöytäkynttilöitä ihan sipsipurkeissa. Ainut huono asia tässä on ollut, että on pitänyt ostaa ja syödä sipsejä saadakseen noita purkkeja! ;'D


Maitotölkitkin käyvät vallan mainiosti. Lasipurkkeihinkin olen kuullut jonkun näitä tehneen. Niissä raidat näkyy myös kivasti. Ja miksei säilykepurkitkin käy, jos ei haluaa kuorta irroittaa kynttilästä. Vaan polttaa kynttilää purkissaan. Silloinhan ei tarvitse mitään raitoja yrittää kynttilään saada, vaan lorottaa sula steariini purkkiin ja täts it!

Joka väri on omassa pussissaan palasteltuna.


Mutta minä tykkään vähän näperrellä ja ainakin yrittää tehdä siistejä raitoja kynttilöihin.


Olen ostanut askarteluliikkeestä valukynttilöille sopivaa kynttilänsydäntä metritavarana. Teen pienen reijän purkin pohjaan ja pujotan langan siitä. Sitten solmin langan pään yksinkertaisella vetosolmulla sukkapuikkoon, grillitikkuun tai ihan oksanpätkään ja katkaisen langan. Näin saan varmasti oikean mittaisen sydämen kynttilään ja että se pysyy tiukalla ja suorassa kynttilää tehdessä.
Sydämen pään voi solmia purkin pohjaa tai ihan vaan pistää teipillä kiinni. Se kyllä pysyy parilla teipin palalla hyvin kiinni ja teippi hieman ehkäisee sulan steariinin valumista reijästä valamisen alkuvaiheessa.



Minun "kynttiläpajani" on ulkosaunalla. Steariini käryää tosi voimakkaasti, toisin kuin soijavaha, josta ei tule mitään käryä.


Minulla ei ole mitään hienoja kattiloita steariinin sulattamiseen. Vaan ihan pestyissä kissanruokapurkeissa ja vastaavissa sitä sulattelen. Tuossa pikku kamiinan päällä ne mukavasti sulavat ja eikä purkitkaan kuumia ihan kamalasti. Niitä pystyy ihan paljain sormin käsittelemään, kun ottaa yläreunasta kiinni.
Steariinin kanssa pitää olla varovaisempi kuin noiden luonnovahojen. Se kuumiaa tosi kuumaksi ja saattaa vaikkapa leimahtaa palamaan purkissa. Ja yksin noita steariinipurkkeja ei saa jättää!

Sitten vaan lorotellaan sulaa steariinia kynttiläputkiin. Kärsivällisyyttähän tämä vaatii ja aikaa. Yhden värikerroksen hyytyminen kestää jonkin aikaa ja uutta kerrosta ei voi kaataa, ennen kuin edellinen on kovettunut hyvin. Muuten värikerrokset sulavat yhteen.

Näkee kyllä näistä minun kynttilöistä, että ei olla aina oltu kärsivällinen!

Olenkin valanut näitä kynttilöitä saunapäivinä. Saunomisen ohella olen sulatellut kynttilänjämiä ja aina löylyjen välillä täyttänyt purkkeja. Meidän ulkosaunan huilitila on hieman viileä, joten kerrokset hyytyvät kohtuu nopeasti.
Noiden yllä olevien kynttilöiden tekemiseen minulla meni noin kaksi kuukautta. Aina saunaa lämmittäessämme ja saunoessamme niitä tein. Se huono puoli tässä tyylissä oli, että unohdin aina, mitä värejä olin käyttänyt. Joten kynttilöiden raitojen värit nyt ovat sitten mitä ovat. Mutta sehän ei minua haittaa sitten yhtään!

Steariini painuu hieman kuopalle hyytyessään

Kun purkit ovat täynnä, kynttilöiden kannattaa antaa kovettua rauhassa ainakin seuraavaan päivään. Steariini hyytyessään painuu kuopalle ja kynttilään täytyy vielä sulattaa hieman steariinia kuopan täyttöä varten. Eihän tämä pakollista ole. Mutta joskus kuoppa on tosi syvä ja olen ajatellut, ettei kynttilä pala hyvin.

Joskus pohjan reijästä saatta tulla hieman sulaa steariinia.

Kun kynttilät ovat valmiita, poista pohjan teipit ja kuori sipsupurkki kynttilän ympäriltä pois. Joskus saattaa käydä niin, ettei kaikki värikerrokset ole tarttuneet toisiinsa, vaan ovat irti. Johtuu kuulemma siitä, että steariini ei ole ollut tarpeeksi kuumaa, jotta olisi sulanut edelliseen kerrokseen kiinni. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, koska sydän pitää ne kyllä kiinni toisissaan. Palamiseen kerrosten irtonaisuus ei vaikuta mitenkään.

Pikkusen on valuttanut. Mutta niin tekevät ne alkuperäsetkin kynttilät!

Nyt minulla oli niin paljon jämiä, että sain niistä kaksi, ihan kivan kokoista kynttilää. Näiden valamiseen meni kolme iltaa. Että ihan pikaista hommaa tämä ei ole! Mutta tosi kivaa ja mukava saada jotain hävikkiä hyödynnettyä uudelleen.


Mites siellä? Oletteko tehneet raitakynttilöitä tai muuten hyödyntäneet kynttilänjämiä?