Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 20. lokakuuta 2017

Arkikuvia 42/52

VIIKKO 42

Olon helpoittajia!


Tää viikko on mennyt meikäläisellä TAAS kipeänä! Mää en kestä kohta tätä jatkuvaa sairastelua. Nyt en edes oikein tiennyt, mikä mua vaivasi!
Maanantaina töistä päästyäni olin ihan täynnä virtaa. Ihanaa, aikaisempi työvuoro, aurinko paistoi ja ajattelin tekeväni kaikkea kivaa ja rästihommia.
Fiilis latistui rehunhakureissulla, kun ihan yht'äkkiä minulle iski paha olo, hirvittävä väsymys ja hieman kuvottikin. Hädin tuskin selvisin kotiin, ajomatka otti kyllä koville!
Pistin oloani edellisyön vähäiseksi nukkumiseksi ja juuri alkaneiksi kuukautisiksi. Ne aina vain jatkuvat pirulaiset tekevät nykyään oloni ihan paskaksi!
Olo vain paheni illan mittaan ja ilta meni nukkuessa. Tiistai meni töissä aikas sumussa ja väsytti ihan ylipääsemättömästi. Ruoka ei maistunut ja en saattanut syödä edes lounastani loppuun. Kuvotti, lihaksia särki ja olin aivan poikki.
Kotiin päästyäni suorastaan "juoksin" elukkahommat ja ilta meni ihan makkurissa. Lihassärky oli jotain ihan mahotonta ja minulla oli vähän lämpöäkin. Mahassa tuntui "pallo" ja vatsa oli ihan ilmaa täynnä.
Keskiviikkona alkoi heti ylös noustuani oksettamaan ja moneen kertaa oksensinkin limaa. Mahansisältöä ei tullut, vaan ihan limaa. Oksennusrefleksi tuli tosi voimakkaana.
Työterveydessä juteltiin näistä minun oireistani ja siellä oltiin hieman sitä mieltä, että minä olisin jonkin ärhäkän flunssaviruksen saanut. Lämpö sahasi +34-+38 välillä ja lihassärky viittasivat siihen. Kun ihmettelin tätä kuvotusta ja liman oksentelua, epäilivät sen johtuvan liiallisesta tulehduskipulääkkeiden syömisestä.
Minullahan oli polvi kipeänä monta viikkoa ja viime viikot on mennyt selkäkipujen kanssa. On ollut pakko vetää Buranaa, jotta pystyy käymään töissä ja olemaan toimintakykyinen ihan yleensäkkin.
Minulla on ollut jo jonkin aikaa "Burana-pallo" mahassa. Sen tuntee heti, kun lääkkeen ottaa. Se on sellainen paineentunne heti kylkiluiden alla.
Nyt ollaan ilmeisesti siinä tilanteessa, ettei mahani kestä enään yhtään sitä. Täytyy varmaan jossain vaiheessa käydä lääkärin juttusilla ja pyytää jotkin happosalpaajat käyttöön.
Tässä on nyt sitten pari päivää mennyt niin, etten ole saattanut syödä oikein mitään. Ajatuskin syömisestä on oksettanut. Pelottava tunne meikäläiselle, joka elää syömistä varten!
Tosin, en ole ihan kauheasti ollut hereilläkään. Väsymys on ollut ihan järkkyä! Että jotain vastaan tässä yritetään parantua. Onko se flunssa, mahapöpö vai mikä, sitä en tiedä. Niska ja selkä on ihan tönkkönä tästä makaamisesta. Vasen nilkka ja jalkapöytä on tullut tosi kipeäksi, vaikken ole juuri jalkeilla ollut. On tää jumankauta merkillistä!

Sillä välin kun meikäläinen on sairastanut, Beibe on valmistautunut syksyn tuloon. Hän on hakenut elukoille kauroja ja pahnoja, laittanut ruohonleikkurit talvikuntoon ja purkanut aidat laitumelta. Ja minulla on kurja mieli, kun en ole pystynyt auttamaan!




Tytär poikkesi äitiä piristämässä. Hän toi mukanaan karjalanpiirakoita ja vesimelonin. Vesimelonia saatoin syödä ja se riskasikin oloa kummasti. Myöhemmin alas meni jo karjalanpiirakkakin.

Huomatkaa tyttären tilaa säästävä pysäköinti tyyli!

Ei paljon tarkemmalle enään voi peruuttaa!


Nyt olo alkaa tuntumaan suht normaalilta ja ehkäpä tämä tästä pikkuhiljaa taas iloksi muuttuu.

"I'll be back!"


Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille ja pukeutukaapa lämpimästi. Aamut alkavat olemaan jo kylmiä!

Vesi oli riitteessä koiran juomakupissa aamulla!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Wuhuu! Frank tulee taas uusin jaksoin!

 Kuvahaun tulos haulle tanskalainen maajussi

Tanskalaisen maajussin uusi tuotantokausi alkaa tänään 15.10:ttä. Ihanaa! Ja jakso on katsottavissa Yle Areenassa heti saman tien.
Uudet jaksot tulevat sunnuntaisin kanavalta Yle fem &Teema klo 18.30. PAITSI ensimmäinen jakso, joka tulee jo klo 16.55.  Jaksojen aiheisiin voit käydä tutustumassa täältä .

Ainakin meillä Tanskiksen uusia jaksoja on odotettu kuin lehmä kesää. Ollaan kyllä ihan koukussa tähän sarjaan! Tää on niin harmitonta ja mukavaa katsottavaa, mistä voi saada jotain vinkkejäkin omaan elämänsä räpellyksiin.

Mutta... hieman harmittelin, tai oikeastaan olin vähän vihainenkin siitä, että Frank on käynyt salaa Suomessa.  Joo-o, hän oli käynyt haapiota tekemässä, mutta eipä tullut moikkaamaan meitä. No, annettakoon sen verran anteeksi, ettei hän käynyt moikkaamassa ketään muitakaan suomalaisia fanejaan.
Olisi kyllä kiva, kun hän tulisi joskus ihan fanitapaamisreissulle Suomeen. Voisi tulla vaikka meille! Eipä meillä Frankille mitään ihmeellistä opetettavaa olisi. Mutta voitas syödä ja juoda hyvin, samalla mukavia turisten.

Ylen artikkeli Frankin Suomen vierailusta

Suomi-jakso näytetään Tanskassa ensi vuonna ja Suomessa sitten noin vuoden päästä. Mutta nautitaan nyt ennen sitä tästä nyt alkavasta tuotantokaudesta!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Arkikuvia 41/52

VIIKKO 41


Tää on nyt tätä! Nurmikot leikkaamatta, lehdet haravoimatta ja syyshommat seisovat. Joka paikka sanoo lits ja läts!
Jonkin verran on satoa korjailtu viikon varrella, mutta maassa on vielä ainakin mukulasellerit ja palsternakat. Niillä tosin ei ole mikään kiire. Meillä päin ei ole vielä hallaa, saati pakkasia ollut. Yhtenä aamuna mennä viikolla oli lämpötila laskenut +2:een asteeseen. Hrrr!

Elämä pyörii kuitenkin arkisesti taloa lämmittäen, elukoita hoitaen ja töissä käyden. Mutta pientä varovaista juhlan tuntuakin on. Nimittäin pipari-homejuustokausi on avattu! Pari piparia/päivä siivun aurajuustoa kera ja hieman jotain kotitekoista hilloa päälle. Glögiä ei olla vielä juotu, mutta olen kuullut joidenkin "rohkeiden" jo senkin kauden aloittaneen.

Vaikka syyshommat ovat aivan kesken, jotenkin alkaa toivomaan lumen tuloa. Koska tonne ulos ei oikein pääse mitään tekemäänkään, voisi ihan hyvin jo lumi armollisesti peittää keskeneräiset hommat!


torstai 12. lokakuuta 2017

Ihana, pieni Taidemylly!



Kun kesä on ohi ja syksy saa, tuntuu että täältä maaseudulta loppuvat kaikenlaiset tapahtumat, kesäkahviot ja taidenäyttelyt sun muut kuin seinään. Elokuun jälkeen, kukaan ei järjestää enään mitään ja missään. Kesäasukkaiden lähdettyä maaseutu hiljenee, ihan niin kuin meille ympärivuotisille asukeille ei mitään kannattaisi järjestää.

Iloisesti yllätyin, kun näin ilmoituksen Eräjärven paikallislehti Purkiaisessa. Järvenpään kylässä, Pajulantien varrella olevassa Taidemyllyssä olisi lökakuun viikonloppuina avoinna taidenäyttely. Hei juma! Jos joku viitsii jotain järjestää kesäkauden päätyttyä, pakkohan siellä on käydä katsomassa!  Ja sainpa matkaani tyttären ja Beibekin lähti mukaan.



Olemme kerran aiemmin käyneet Taidemyllyllä. Silloin siellä piti pieniä taidenäyttelyitä eräs vanhempi nainen, joka kesämökkeili myllyn naapurissa. Hän oli kysynyt luvan näyttelyiden järjestämiseen myllyn omistajalta.



Nyt hän ei enään mökillä käy ja läheisen maatilan emäntä oli halunnut jatkaa myllyn perinnettä taidenäyttelyiden pitopaikkana. Ihan mahtavaa!





Itse myllyrakennus on pieni ja vaatimaton, latomainen rakennus. Sen yhteydessä on ollut joskus muinoin myös raamisaha ja pärehöylä. Mutta nämä rakennukset ovat hävinneet, eikä myllyssäkään ole enään mitään välineistöä sisällä.


Piirros siitä, millainen mylly on ollut silloin, kun saha- ja höylärakennukset ovat olleet vielä paikoillaan.

Myllyn henkilökunta tauolla! =D

Mutta mylly on hienolla paikalla, pienen "kosken" partaalla. Ja rakennusta on korjailtu ja sisälle on tehty pientä remonttia, jotta siellä on turvallista liikkua.






Myllyssä olevan näyttelyn nimi oli "Oodi emännälle - Ensin työ, sitten huvi. Suomalainen emäntä 100 vuotta". 


Olisinkin hämmästynyt, jos yhtään lehmätaulua ei olisi ollut!


Teokset kuvasivat maaseudun ja sen emäntien arkea. Pieni näyttely, ihanassa miljöössä. Tuli väkisinkin mieleen, että ei elämyksen tarvitse aina olla missään järjettömän suurissa puitteissa.


Tytär "pakotettuna" kuvaan! ;'D



Tälläinen pieni piipahdus kivassa paikassa, lähellä kotia, katkaisee mukavasti päivää ja saa iloiselle mielelle. Siitä on sitten kiva jatkaa päivän touhuja, eikä ole koko päivää tuhrautunut reissaamiseen. Lisää tälläisiä lähitapahtumia maaseudulle myös muuhunkin kuin kesäaikaan!






Taidemyllyn näyttely on vielä avoinna su 15.10, 22.10 ja 29.10 klo 13-16. Paikka löytyy täältä Pirkanmaalta, Eräjärveltä Järvenpään kylältä, Pajulantie 140.




Käykääpä ihmeessä katsomassa, jos näillä kulmilla ajelette!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Mansen blogikirppisostokset!


Ihania koulutauluja!

Viime lauantaina järjestettiin jälleen Mansen blogikirppistapahtuma Finlaysonin alueella Vooninkisalissa. Olen kerran aiemmin käynyt Mansen blogikirppiksellä ja silloin tyttären kanssa jonotettiin tunti sisään. Olimme silloin paikalla heti tapahtuman avautumisajankohtana ja ilmaisen goodiebagin himoitsijoita oli sankoin joukoin. Me ei moista pussukkaa saatu, eikä sillä niin väliäkään. Mutta vähän pänni se jonottaminen ja kastuminen. Eikä sisällä sitten sinne päästyämme oikein mitään päässyt näkemään ja hypistelemään, kun porukkaa oli kuin pipoa. Ei oltu moiseen ryysikseen osattu varautua.

Tyttäreni, joka ei moisista tapahtumista niin piittaa, sanoi ettei aio moisille kekkreille enään osallistua. Silloin jouduin "voitelemaan" häntä pullakaffeilla!

Koska sunnuntaiksi oli luvattu sadetta koko päiväksi, ajattelin lähteä käymään kirppistapahtumassa. Kaiken lisäksi olin perjantaina "nuoruuden innolla" twerkannut zumbassa selkäni ihan jumiin ja tosi kipeäksi, joten en olisi edes voinut mitään kotihommia juuri tehdäkään.
Ja sain kuin sainkin taas ruikutettua likan mukaan! Onneksi, koska en olisi selkäni kanssa uskaltanut yksin lähteäkään.
No, kävimme samalla reissulla Finkan kulmilla asuvan isäni luona kyläilemässä. Että kaksi kärpästä yhdellä reissulla!

Emme edes ajatelleet mennä heti yhdeksitoista paikalle. Ei maksa vaivaa jonotella (taas) sateessa jonkin ilmaiskassin takia!
Olimme paikalla joskus 12.10 ja silti jouduimme hetken jonottamaan sisään. Jono kyllä veti nopeaan, moni oli ilmeisesti käynyt ihan pyörähtämässä vaan sisällä. Moni tuli ulos ihan kahta kättä heittäen. Oli kyllä sitten myös niitä, jotka tulivat ulos kädet ihan täynnä! ='D

Itsellä ei ollut mitään hankittavaa mielessä. Olin bloggareiden postauksista käynyt kuolaamassa heidän pöydissään olevia, ihania tavaroita. Kuitenkin olin päättänyt, että mitään "turhaa" en hankkisi. Ei vaan mahdu!

Parolan aseman Katjalta olin kuitenkin ajatellut ostavani blancon säkin. Kuskaan marsuille kuivaa heinää sisälle aina jollain kanarehusäkillä tai vastaavalla. Se ei ole kauhean nätti sisustuksellinen elementti. Tosin, ei se meidän sotkuista sisustusta nyt mitenkään rumennakkaan. Mutta kyllähän sellainen puhdas ja valkoinen säkki on parempi. Katsotaan nyt saako se jonkun tekstin kylkeensä!

Parolan aseman säkkikauppa!


Toinen mikä minua kiinnosti kovasti, oli Kukkakauppa Opuntian piste. Monesti isälle mennessäni ajan Hämeenpuistossa sijaitsevan liikkeen ohi, mutta en ole koskaan siellä käynyt.
Yksi syy siihen on, etten ole uskaltanut! Kukkakauppahan on kaktusrakkaan ihmisen paratiisi ja minulle ei mahdu enään yhtään piikkistä. Ikkunalaudat on ihan täysi! Tuollaisessa paikassa tunteet kuitenkin voittavat järjen ja tilanpuute on siinä tilanteessa vain hidaste!

Heidän pisteeltään ostin kuitenkin kauan himoitsemani ilmakasvin eli tillandsian . Olen niitä aina aika-ajoin katsellut kaupoista ja koskaan niitä ei ole sattunut olevan kaupan minun ollessani liikekannalla.
Nyt sellaisen sain ja hyvät hoito-ohjeetkin oikein paperilla mukaan. Täytyy vielä netistä kattella lisää juttua kasveista. Ovat tosi kiinnostavia!

Ilmakasvi kuvattuna kotona ruskokaktuksen päällä!

Löytötexistä löysin onneksi sille ihan oman kodin!
Ilmakasvi päätyi yläkerran ikkunalle.


Kuinka ollakkaan, heillä oli myös myynnissä ihania pieniä kaktuksia ja juuri sillä hetkellä muistin, että yläkerran ikkunalaudalla on pieni tila vapaana. Juuri tämän kaktuksen tila!  ;'D
Ja niinpä pikku piikkinen lähti matkaan mukaan!

Taas on pienen ruukun etsintä edessä! Huoh!


Piikit ovat ihanasti tuollaisten "tötteröiden" päässä! <3


Kokedamat ovat myös kiinnostavia. Näin joskus vuosia sitten Ahlmannin perinnepihan portissa roikkumassa mansikoita. Ne olivat istutettu sammalpalloihin ja näyttivät niissä viihtyvän.
Myöhemmin alkoi ilmaantumaan juttua näistä ns. ilmapuutarhoista ja siitä, että huonekasvejakin voi istuttaa tuollaiseen sammalpalloon.
Opuntian pisteellä oli kokedamojakin jos jonkin sorttisia ja hieman yhtä harkitsinkin. Mutta en sitten ainakaan vielä ostanut. Kutkuttelemaan kokedamat jäivät kyllä mieltä!

On ne kivoja!

Tää meinasi lähteä väkisin mukaan. Mutta pysyin kovana tällä kertaa!


Kaikenlaista ihanaa tavaraa oli myyntipöydissä ja löysin sitten jotain, mitä pystyin perustelemaan tarpeellisuudella. Keltaisen kahvipannun pöydässä oli Nanny Stillin suunnittelemia Kirsi -laseja. Meillä niitä on ihan arkikäytössä ja pidän niistä kovasti. Ostinkin molemmat pakkaukset, kun olivat niin sopuhintaisia. Yhden lasin hinnaksi tuli 2 euroa. Nyt voin heittää mäkeen loput Ikean juomalasit ja meillä on Kirsi -juomalaseja 19 kpl. Riittää samanlaiset lasit isommallekkin porukalle!

Mulle!

Saalis levitettynä pöydälle!



Koska olimme menossa vielä isälle käymään ja hänellä oli kuulemma pullaakin, kävimme tyttären kanssa Siberiassa olevassa Pala Cafessa salaatilla. Ai nami, kun olikin hyvät salaatit! Minulla tonnikalaa ja tyttärellä kanaa. Aina nämä samat valinnat! ='D

Ihanat salaatit ja makusoodat ruokajuomiksi, nam!


Olipas mukava blogikirppissunnuntai, hyvät ostokset ja hyvä seura!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Arkikuvia 40/52

VIIKKO 40



Meidän arkeen on tullut mukaan vauvan odotus. Luojan kiitos, tuo "tyyppi" ei ole tämän emännän massussa, vaan tyttären. Hän ja vävy saavat maaliskuussa 2018 vauvan ja tekevät näin meistä isovanhempia. Wuhuu!

Instassa julkistin luvan kanssa vauvauutisen jo aiemmin. Heti kun asianomaiset ensin kertoivat ilouutisensa ystävilleen ja muille läheisilleen.

Ollaan ihan mielettömän onnessamme siitä, että meistä tulee mummu ja pappa. Meistä tuntuu, että meillä on tosi paljon annettavaa tulevalle lapsen lapsellemme. Ja ihanaa olla vielä itsekin näin nuori! Ehkä sitä sitten jaksaa pikkuisen kanssa paremmin.

Meidän pikku-tyttären raskaus on siis nyt viikolla 19 ja kaikki on mennyt alun pahoinvointeja lukuun ottamatta hyvin. Väsymys on edelleen kovaa, mutta toivottavasti sekin pikku hiljaa alkaa vähenemään.

Tuntuu tosi etuoikeutetulta päästä seuraamaan oman lapsen matkaa äidiksi. En olisi koskaan uskonut, kuinka hienolta se tuntuukaan. Ja luontevalta, kun lapsi kertoo tunteistaan ja tuntemuksistaan. Ihanaa, että hän puhuu asioistaan minulle ja isälleen ja luottaa meihin!

On myös mukavaa suunnitella vauvatulevaisuutta vävyn ja tyttären kanssa. Ollaan kyllä tällä porukalla oltu aina tosi läheisiä, mutta vauvan odotus on lähentänyt meitä entisestään. Ainakin minusta tuntuu siltä. Tytär ja vävy ovat molemmat ihan älyttömän rakkaita meille!

Tytär ja vävy ovat upeita, fiksuja, ihania ja elämässään järkeviä nuoria, joista tulee ihan mahtavat vanhemmat!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Rapea omenapaistos



Omenapaistos on ehdoton omenasesongin herkku! Kyllä meillä omppupiirakkaakin leivotaan, mutta useimmin kuitenkin tätä paistosta. Se on niin nopea tehdä ja herkullista!

Meillä oli töissä ruokalassa kahvitauolla tarjolla omenakaurapaistosta, mutta jätin sen väliin sillä kertaa. Söin banaanin kahvin kanssa. En tiedä, mitä oikein yritin esittää! Parempaa ihmistä kenties...

Mutta vähän jäi mielitekoa, kun kolleegat maiskuttelivat samassa pöydässä herkkuaan ja kehuivat sitä kilvan. Ainut miinus mikä heidän mielestään syömässään paistoksessa oli, että sitä "kaurahommelia" oli liian vähän suhteessa omeniin. Kerroinkin omasta omenapaistosohjeestani, missä on erinomainen "kaurahommeli".

Töistä päästyäni, minun oli pakko valmistaa omenapaistosta iltaa varten. Perjantai-illan helmi Sohvaperunat tulisi ja sen kanssa pitää olla jotain herkullista syötävää!



Meillä on vain sellainen ongelma, että meillä ei ole oikein omppuja. Vanha kunnon 'Antonovka', mutta sen omenathan ovat kivikovia. Tosin, kyllä nekin kypsyvät uunissa ja hilloakin olen niistä keitellyt syksyisin.
Toinen vanha omppupuu mikä meillä on, teki niin pieniä omenia tänä vuonna, etten jaksanut edes ajatella sitä vaivaa, mikä niiden käsittelyssä omenapaistosta varten olisi.
Olemme istuttaneet lisää omenapuita. Mutta nehän ovat niin pikkaisia, ettei satoa ole odotettavissa vielä vuosiin.
Mutta onhan meillä vielä pylväsomenapuu 'Presidentti'. Pressa tekee vihreitä, hapokkaita ja rapeita syömäomenia. Se on ollut meillä jonkun 7-8 vuotta ja ostettiin se puolimetrisenä pikkutaimena Lahden puutarhamessuilta.

Pressa on jo iso puu!


Tänä vuonna Pressa teki eniten satoa kuin koskaan. Kolmisenkymmentä ihanan raikasta ja mehukasta omppua. Ensin ajattelin, että on tylsää tehdä paistosta ainoista meidän omenista, jotka voitaisiin syödä ihan sellaisenaan. Mutta toisaalta, mitäpä niitä säästelemään!

Omput jäivät normaalia pienemmiksi tänä vuonna!


Pressa osoittautuikin hyväksi paistosomenaksi! Omenanpalaset eivät tummuneet ollenkaan käsiteltäessä ja paistossakin ne pitivät muotonsa ja värinsä. Voisi olla erinomainen omena esim. juustopöytään ja salaatteihin. Onneksi tuli otettua muuhunkin käyttöön, kuin pelkästään suoraan puusta syötäväksi.

Puu tekee omenia hauskasti ihan rungon viereenkin!


Pressa on vielä nuori puu, joten toivottavasti tulevien vuosien satomäärät kasvavat. Niitä voi sitten käyttää ihan huoletta mihin vaan ilman turhaa pihistelyä. Ja voi olla, että tulee vielä sellainenkin vaihe, että niitä ja muita omenia on ihan liikaakin!

En muista, mistä olen tämän paistosohjeeni saanut. Mutta se on ollut minulla lähes kolmekymmentä vuotta. Todennäköisesti se on saatu joltain silloiselta ystävältäni tai työkaveriltani.
Tällä ohjeella meillä on aina paistos tehty ja siihen ollaan niin tykästytty, ettei muita ohjeita olla edes kokeiltu.

Yleensä teen muruseoksen kaurahiutaleista. Mutta tähän kyllä käy kaikki muutkin puurohiutaleet, mitä nyt kaapista löytyy.
Muruseokseen tulee myös vehnäjauhoja, mikä työtoveritani vähän hämmästytti. Mutta koska minä olen tällä ohjeella tehnyt omenapaistosta likkasesta saakka, en osaa sanoa juuta enkä jaata tähän asiaan. Enkä myöskään ole koskaan paistosta ilman vehnäjauhoja tehnyt. Joskus kyllä hiivaleipäjauhoista tai vastaavia, kun ei muita ole ollut!

Tämä ohje on iso. Siitä tulee sellainen lasagnevuuallinen. Tästä riittää, paistokseen laitettavasta omenamäärästä riippuen, ainakin kymmenelle herkkusuulle.
Nyt kun meilläkin on syöjämäärät pienetyneet, niin teen usein vain puolikkaan satsin. Siitäkin riittää ainakin 4-6: een syöjälle vaniljakastikkeen tai -jätskin kanssa. 

OMENAPAISTOS



Reilusti omenia siivuina tai lohkoina. Ainakin 10-12 omppua.

3dl fariinisokeria
3dl tavallista sokeria
2dl vehnäjauhoja
5 1/2dl kaurahiutaleita
3tl kanelia
(ripaus muskottia)
300g sulatettua voita/margariinia

Kuori omput halutessasi. Minä kuorin...
Laita omenalohkot voideltuun uunivuokaan.
Sulata rasva.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita sula rasva kuiviin aineisiin.
Levitä seos omenalohkojen päälle.
Paista 200 asteessa, noin puoli tuntia.
Nauti vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Molempi parempi!

Nami nami naamii!