Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikkonäkymiä 7/52 ja pilkkireissu ilman kalaonnea!


Kelit ovat olleet enemmän kuin suotuisat meidän talviloman aikana. Kerrassaan loistavia ulkoilukelejä!
Pakkasta on ollut päivisin ihan nollakeleistä -10 asteeseen. Lunta on ollut ilmassa lähes päivittäin ja se on pitänyt huolta siitä, että hanget ovat pysyneet puhtaan valkoisina.
Aurinko on hieman pilkahdellut, mutta pääasiassa on ollut sellaisia tyyniä, pilvisiä tai puolipilvisiä pakkaspäiviä.

VIIKKO 7

Lauantai 17.02.2018, klo n. 15.00, pilvistä, tyyntä, lunta ilmassa, -4 astetta.





Näkymät ovat samanlaiset, kuin edellisinäkin viikkoina. Lunta on se puolisenmetriä pihassa ja pelloilla. Ensi viikoksi on luvattu kovia yöpakkasia, mutta päiviksi kuulemma hieman lauhtuu. Ne alkavatkin olemaan sellaisia normaaleja maaliskuun kelejä. Kovat yöpakkaset ja lauhemmat päivälämpötilat. Kohtahan se maaliskuu jo vaihtuukin!


Torstaina lähdettiin Beiben kanssa Pajulanjärvelle pilkille. Aamulla oli -12 astetta pakkasta, mutta aivan tyyntä ja aurinko yritti paistaa sumun läpi.
Jäällä oli tosi mystisen oloista. Lunta oli jään päällä 20 cm ja se oli sellaista puuterilunta, mikä teki liikkumisesta haastavaa. Lumikengät ovat hyödyttömät tälläisellä lumella, koska ne humahtavat siitä läpi. Joten lähdettiin liikkeelle ihan jalkapatikassa ja lumi kyllä lipsui jalan alla, liukkaan jään pinnalla. Ei edes nastat kengissä olisi näissä olosuhteissa auttaneet.


Hanki jäällä oli kyllä ihan neitseellinen. Siellä ei ollut liikkunut ei sitten kukaan tai mikään! Oli ihan hiljaista ja tuli kyllä tunne, että olisi jossain ihan erämaassa.


Beiben kanssa muisteltiin, kuinka parikytvuotta sitten, Pajulan järven jäällä oli pilkkijöitä aina viikonloppuisin tosi paljon. Ihan autoilla porukkaa tuli pilkille kauempaakin. Nykyään siellä ei käy juuri kukaan!

Jää oli noin 20 cm paksua ja helppoa kairata!

Tosin, ei se meitä juurikaan haittaa! Kyllähän sitä ihmisen mieli ja sielu lepää tälläisessä paikassa. Ei mitään ääniä, edes luonnonääniä. Ei ristin sielua missään. Ei tarvitse olla sosiaalinen!


Kokeiltiin kalaonnea matalikolta, mutta taisi olla liian aikaista. Kalat ovat vielä syvällä ennen kutupuuhia.
Vaikka ei ne kyllä syvänteissäkään olleet. Ei niitä ollut missään! Beibellä oli mukana kaikuluotain ja se ei kyllä kalaparvia näyttänyt missään.
Montaa eri paikkaa kokeiltiin ja minä sain yhden nippa nappa tulitikkuaskin kokoisen affenen. Muuten ei tullut nypyn nyppyä. No, mikäs siellä olisi nyppinyt, kun kalat olivat ihan kadonneet!


Mutta onneksi oli taas varauduttu siihen, että eväät olivat kunnossa! Saimme kaveripariskunnalta paketin peuramakkaraa ja sitä käristettiin notskilla. Hyvää oli!
Meillä on usein nuotioleipiä pilkkireissuilla ja ne on tosi hyviä! Ruispalan tai vastaavan väliin jotain leikkelettä (meillä on usein metukkaa) ja paaaljon juustoa. Sitten vaan nuotioritilälle tai halsterin väliin ja käännellään ahkerasti, jottei leipä pala. Ja sitten varotaan, ettei suu pala sulassa juustossa! 😝


Kalaonnea ei siis ollut, mutta roppakaupalla muuta onnea! Ihanaa yhdessäoloa, kauniita maisemia, roppakaupalla raitista ilmaa, mukavaa ulkoilua ja hyvät eväät. Onnellista elämää! 💕

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ihanaa Ystävänpäivää teille kaikille!

Tänään on ollut hieman taas haipakkata tämä elämä, mutta ehdimpä kuitenkin postaamaan jo perinteeksi muodostuneen ystävänpäivätervehdyksen!

Kuvailen pitkin vuotta sydämiä. Asioita, esineitä ja ilmiöitä, mistä minulla tulee sydän ja rakkaus mieleen ja mitkä näyttävät minusta sydämeltä.

Laitoin postauksen loppuun linkit, joista voit käydä katsomassa edellisvuosien kuvia!

Tässä näitä kuluneen vuoden aikana kertyneitä kuvia. Olkaat hyvät!

Sydämen muotoinen mustelma!

Sydämellinen marjapiiras!

Lahja ystävältä!

Sydän jäällä!

Sydämiä hangella!

Panimoravintola Plevnan vessakopin ovi!

Jalkarasvapurkin pohjalle ilmestynyt sydän!

Taas sydän jäällä!

Märkä sydän!

Pottusydän!

Sydänkiivi!

Työkaverin kaakaoon ilmestyi sydän kahvitauolla!

Sydämellinen tervehdys vuosipäivänä hangella!

Hillosydän itsetehdyllä viilillä!

Sydämellinen retiisinlehti!

Leivottiin töissä rieskoja sydämellä!

Jonkun ruohon tms. muodostama sydän pihassa!

Sydämellisesti onnea Suomi!

Joulukinkulla sydämellinen tervehdys!

Sydämelliset leivänsiivut!

Sydänpottu omasta maasta!

Sydänlätyt, nam!

Kaupallista rakkautta!

En ole ehtinyt lukea yhtään teidän toisten bloggaajien ystävänpäivätervehdyksiä ja toivottamaan teille mukavaa ystävänpäivää. Mutta toivottavasti oma ystävänpäivämoikka tavoittaa teidät kaikki ihanat ystävät siellä sinisten ruutujen toisella puolella. Olette ajatuksissamme ja sydämissämme!


Pusi pusi!


OIKEIN IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE!

Linkit edellisvuosien ystävänpäiväpostauksiin:

2015

2016

2017

tiistai 13. helmikuuta 2018

Vauvakutsut yksisarvisteemalla ja laskiaistiistain jänistysreissu pitkien poikien kanssa!

Tytär jäi äitiyslomalle viikko takaperin ja laskettuun aikaan olisi vajaa kuukausi. Ai että, alkaa käymään jännäksi!

Harvoin sitä auton takarontissa yksisarvista kuskaa!


Tyttärellä on ollut pari "voimaeläintä" läpi elämänsä. Toinen on ollut norsu. Hän sai ensimmäisenä joulunaan lahjaksi pehmonorsun, Noosun, ja se on ollut hänelle tosi rakas. Yhä edelleen!
Toinen tyttären juttu on yksisarvinen. Niitä hän on vähän keräillyt pienimuotoisesti.
Kun tyttären toinen kummitäti alkoi kyselemään, että pidetäänkö me likalle ollenkaan vauvakutsuja, ajattelin heti kutsujen teemaksi yksisarvisen. Lähinnä siis tarjottavien osalta.
Tytär ei halunnut mitään yllärikutsuja ja ei todellakaan vauvakutsuilla niin suosittua masukakkua. Tässä linkki Kinuskikissan masukakkuun, jos et sellaista ole nähnyt. Näitä nyt on muutkin tehneet.
No, joka tapauksessa, nämä masukakut on mielestämme jotenkin pornahtavan näköisiä!
Ajattelin tekeväni itse sellaisen yksisarviskakun. Mutta onneksi tuli puheeksi tyttären toisen kummitädin kanssa, joka on töissä kahvila-konditoriassa ja hän lupasi hoitaa kakkuasian. Käteni oli niin huonossa kunnossa juurikin tuolla viikolla, että kakun kasaaminen olisi voinut olla haastavaa!



Kyllä minä kuitenkin jotain tein. Leivoin pikkuleipiä, niitä yksisarvisia, liskoja ja mäyräkoiria. Onnistuivat ihan kohtuu hyvin, vaikka tälläisiä en ole sitten leipuriopintojeni tehnyt. Niistä kyllä huomaa kuitenkin, miksi minusta ei sitä kondiittoria tullut! 😁





Meinasin tehdä kutsuille myös yksisarviskuppikakkuja, mutta kun oli se täytekakku. Ajattelin, että on sitten niin paljon samantapaista tarjottavaa.
Koska kutsut olivat laskiaissunnuntain aattona, ajattelin tehdä pieniä laskiaispullia. Kunnes minulla välähti ja tein yksisarvislaskiaispullia! Jokus meikäläisenkin päässä jotain liikkuu!




Niistä tulikin mielestäni tosi hauskoja ja maukkaitakin ne olivat. Pullat olivat ihan tavallisia pullia, mutta sisään tein valkosuklaa-vaniljatuorejuustotäytteen. Hilloksi laitoin viime kesäistä metsämansikkahilloa. Sarvet tein valkoisesta sokerimassasta ja tökkäsin niihin coctailtikun, jotta sarven saa pullaan pystyyn.
Värjäsin täytteen punaisella ja sinisellä elintarvikevärillä. Laitoin toisen täytteen pursotinpussiin ja sen toisen pursotinpussin sisään, missä oli pursotustyllä. Sitten tungin toisenvärisen täytteen siihen pussiin, missä tämä toinen jo oli sisällä. Kun aloin pursottamaan, molemmista pusseista tuli yhtäaikaa täytettä ja pursotus oli kaksiväristä.



Tästä minulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta YouTubesta löytyy ohjevideoita vaikka kuinka tälläisistä hommista.





Kokoonnuimme viettämään kutsuja tyttären kotiin ja Beiben siskot toivat tulleessaan pasteijoita ja coctailtikkuja. Vävyn veljen avovaimo oli tehnyt hienon vaippakakun meiltä kaikilta yhteiseksi lahjaksi.




"Kakkuun" oli jemmattu vaippojen lisäksi pari potkaria, tuttipullo, kylpyankka, pikkuniistäjä ja sun muuta tarpeellista.




Vauvalle oli jo sänkykin pedattu valmiiksi ja tulokasta odotetaan innolla. Tytär on tosi hyvävointinen ja säteilevä. Hänelle ei ole painoakaan tullut raskauden aikana kuin 6 kiloa. Koiran kanssa lenkkeily on pitänyt linjat kurissa! 😀

💗

Vauvalle on ostettu unileluja ja on Noosukin päässyt mukaan!


Oli mukavat kutsut ja kivaa jutustelua akkojen kesken!



Beiben kanssa ollaan tosiaan talvilomalla ja ilmat suosivat. Beibe halusi lähteä jänistämään ja pyysi minua mukaan. Vähän epäröin, kun ne on aina niin rankkoja reissuja meikäläisen kaltaiselle, huonokuntoiselle pullukalle. En haluaisi olla riippakivenä ja rasitteena kompuroimassa mettässä!



No, sitten ajattelin, etten ainakaan eksy, kun voin seurata Beiben jälkiä ja tulla perässä omia aikojani. Onhan lumisessa metsässä tosi kaunista ja ajatus retkieväistä nuotiolla houkutti!



Aamulla lähdettiin kohti Pajulaa, jätettiin auto mettänreunaan, lumikengät jalkaan ja Maurin tassut rasvattiin, ettei ne menisi niin helposti rikki.


Winterpadia tassuihin!

Lunta oli kyllä aikas kiitettävästi! Alkoi olemaan mäyrikselle haastavaa edetä puolimetrisessä hangessa, mutta onneksi tiheässä kuusikossa ei lunta ollut ihan niin paljon.

Mauri auraa!


Kyllä pisti meikäläistäkin puhaltamaan lumessa rämpiminen! Beibe liikkuu aina niin kepeän näköisesti metsässä. Mä en tajua! Meikä rämpii ihan hengensä edestä ja toinen menee kuin hirvi. Kyllä minä meidän kolmikosta taas se heikoin lenkki olin, jos selviytymisessä mitataan. Jopa Mauri kymmensenttisine jalkoinen kuitenkin hangessa taisi paremmin kulkea kuin minä!




Persevä ja rintava kuusi!

Mutta kyllä eväät maistui makealta muutaman kilometrin umpihankikävelyn jälkeen! Nuotiolla istuttiin tovi, paistettiin parit makkarat, syötiin sämpylät ja hörpittiin kahvia.




Ja tottakai meillä oli laskiaistiistain kunniaksi laskiaispullatkin mukana. "Cafe Metsän" laskiaispullissa oli välissä vaniljaista mascarponekermaa, metsävadelma-mustikkahilloa ja minulla vielä lisäksi mantelimassaa. Nam!

"Cafe Metsä"



Jänikset eivät vaan olleet yhtään liikkuneet ja Mauri ei ajoa saanut. Mutta me kyllä saatiin liikuntaa, raitista ilmaa keuhkot täyteen ja mukavaa yhdessäoloa.


Beibe passissa!


Hieman loppumatkasta alkoi olemaan potku jaloista loppu, kun ilma alkoi lämpiämään ja lumi tarttumaan lumikenkien pohjiin. Meikäläisellä varsinkin viimeiset sadat metrit autolle oli haastavat. Reidet oli ihan tulessa!



Mutta mukavaa oli ja voisi sitä huonomminkin talvilomaansa viettää. Onneksi keittelin hernekeiton jo eilen valmiiksi. Ruuan jälkeen aiotaan lämmittää taas ulkosauna. Kyllä varmaan uni illalla maittaa!


Mukavaa laskiaistiistain iltaa kaikille ja huomennahan juhlistetaan sitten vuorostaan Ystävänpäivää. On tää yhtä juhlaa ja herkuttelua!