Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Voi v...essa!

Onneksi on ulkki! Ei tarvi puskissa kyykkiä!


Vessasta on tullut suoranainen kirosana meidän talouskunnassa. Meillähän on vessaremppa meneillään. On ollut kohta pari kuukautta. Huoh!
Mikäänhän ei ole niin ahdistavaa ja stressaavaa kuin asua ja yrittää elää "normaalisti" remontin keskellä. Kenen idea oli aikanaan ostaa vanha talo, jonka saisi remontoitua pikkuhiljaa mieleiseksensä? Taisi olla minun...

Idyllinen kahvihetki keittiönpöydän äärellä!
Meidän huushollin tilaa kuvaa hyvin eräs tapahtuma: Tässä joitakin aikoja sitten Beibe sai pari haukea kalareissullaan. Minä suunnittelin tekeväni haukifileistä  kalapullia.
Meidän veivattavaa lihamyllyä säilytetään keltsun rapussa hyllyllä. Minä en siihen yllä kovinkaan helposti, joten Beibe oli aamulla kotoa lähteissään sen sieltä avuliaasti ottanut ja jättänyt sen laatikossaan keittiön pöydälle.
No, minä etsin lihamyllyä sieltä kellarin rapun hyllyltä ja vintistäkin kävin katsomassa. Totesin, etten löydä sitä mistään. Hetkellisesti jopa hieman koin pientä raivontunnettakin. Että missä helvetissä se lihamylly on!?!
No, Beibe oli tulossa kohta kotiin ja menin keittiöön, keittääkseni iltapäiväkahvit meille. Jostain kumman syystä vilkaisin keittiön pöytää. Ja kas, siinähän se lihamylly kökötti kiltisti laatikossaan. Oli ollut siinä koko päivän ihan kiltisti, kaiken sen rempparomun keskelle piiloutuneena.
 Beibelle tästä kerroin ja hän sanoi nostaneensa sen siksi, että säästyisin raivolta, kun en saisi sitä sieltä hyllyltä otettua. No, en sitten kuitenkaan säästynyt hermon menetykseltä. Toisaalta, syytin puusilmäisyyttäni ja vessaremppaa!

Sulassa sovussa työkalut, sipsit, rommipullo(ostettu Beiben flunssalääkkeeksi) ja vähän muutakin!

Vessaremppa on kestänyt monestakin syystä: Aikaa on vienyt minulta sadonkorjuu ja säilöntä. Ja ihan pelkkä tämä arjen pyörittäminen elukoineen ja muineen vie oman osansa. Onneksi ei ole pieniä lapsia enään!
Meillä ei myöskään syödä rempan aikanakaan mitään mikrossa lämmitettyä roiskeläppää, vaan ruokaa on tehty joka päivä  ihan normaalisti. Se ei välttämättä ole ihan järkevää tämän sotkun keskellä, mutta minkäs itellensä voi!
Mulla on myös ollut taas ongelmia käsieni kanssa ja pirullisen kipeä kantapäänkalvon tulehdus. Että on tarvinnut kroppaakin lepuuttaa. Mutta sehän on sellasta hommaa, ettei sitä meinaa pää kestää!

Vessan rojut olkkarin ruokapöydällä!

Harrastukset ottavat oman osansa. Metsästyskausihan on alkanut ja Beiben on ollut pakko päästä toteuttamaan viettejään.
Ollaanhan me juostu niissä kaikenlaisissa näyttelyissäkin ja synttärikahveilla. Oma aikansa niihinkin menee.
Nyt tosiaan minä olen ollut kädetön ja jalaton ja Beibellä on megalomaaninen flunssa. Että näin! Minun pelistä poisolemiseni ei remontin etenemiseen juurikaan vaikuta, koska minä olen ollut lähinnä se suunnitteleva osapuoli. Beibe on hoitanut toteutuksen.
Uskomattoman paljon aikaa aikaa vie myös tarvikkeiden haeskelu. Koska matkaa lähimpiin rautakauppoihin tulee kymmeniä kilometrejä, reissuun menee aina koko päivä.


Onneksi me ollaan oltu yhdessä jo yli 20 vuotta ja suurimmat särmät on jo hioutuneet. Nimittäin rautakaupassa ostoksilla olo, ihan sikaväsyneenä työpäivän jälkeen, ei vahvista suhdetta millään muotoa. Varsinkaan, kun ei ole mitään varsinaisia suunnitelmia, mitä ollaan hakemassa!
Yhdelläkin reissulla Beibe sanoi unohtaneensa jonkin liittimen ja lähti sitä hakemaan, kadoten nopeasti hyllyjen väliin ja jätäen minut seisomaan väsyneenä tarvikekasan kanssa kassojen läheisyyteen.
Hän viipyi ja viipyi ja minulle tuli jo hetkellisesti mieleen, että hän pakeni takaovesta ja jätti minut yksin rautakauppaan! Sieluni silmin jo näin tilanteen, missä odotin ja odotin häntä palaavaksi ja kaupan sulkemisaika lähestyisi. Eikä Beibeä vaan näkyisi palaavan...  Mutta onneksi hän palasi ja kaikki oli taas "hyvin"!

Vähän liitmiä ja ruuveja!

Turvallista matkaa!

Vessahan on meillä sellainen tila, jolle ei ole tehty mitään meidän Leppämäki vuosien aikana. Vessa on tehty joskus 1980 -luvun alussa, silleen "perinteisesti", keittiön nurkkaan.
Syy, miksi sitä ei ole aiemmin remontoitu on ollut niinkin yksinkertainen kuin se, että minä olen aina halunnut sen pois tuosta keittiön nurkasta tilaa viemästä.

Ei niin kaunis retrovessa!


Jotenkin minusta on ollut häiritsevää vieraiden aikana käydä sontimassa, kun muut juo kahvia siinä ihan oven takana. Ja koska olen niin keittiössä viihtyvä ja tekevä immeinen, olisin halunnut vessan vievän tilan keittiön käyttöön.



16 vuotta olen miettinyt vessalle uutta paikkaa meidän pienessä talossamme ja tullut siihen tulokseen, ettei ton parempaa paikkaa sille löydy. Sisäsaunan poistamistakin suunnittelin ja vessaa sinne. Mutta viime talven kovat pakkaset toivat taas esiin sen seikan, että on ihan hyvä olla puulämmitteinen sauna sisätiloissa. Ihan jo senkin takia, että saa pitää sielläkin lämpöä päällä, ettei putket jäädy.



Beibe jo jossain vaiheessa ehdotti, että hävitetään vessa kokonaan sisältä ja aletaan käymään ulkissa tarpeillamme. Minä en ole kovinkaan innostunut moisesta ajatuksesta! Vaikka tässä yritetäänkin olla jotain omavaraisharrastelijoita ja elää sen mukaisesti, en halua kurjuutta elämääni. Ja nyt kun rempan yhteydessä olen rampannut pihan perällä ulkissa, olen todennut ratkaisun oikeaksi pitää sisävessa.
Ihan on ollut tarpeeksi haastavaa ja luonnetta vaativaa könytä yön pimeyteen ja kylmyyteen otsalampun valossa, kun on herännyt pissahätään joskus klo 2. Näillä keleillä on vielä kuitenkin menetellyt, mutta mitäs sitten kun on -30 astetta ja metri lunta tullut. Rämmi siinä nyt sitten, näillä kintuilla. Ei kiitos mulle!

Pönttö säilytyksessa ulkosaunalla. Siellä on keitelty myös mehut tänä vuonna!

Mehän nyt ollaan kuitenkin kahdestaan tässä töllissä. Ihan sama vaikka se vessa onkin tossa keittiön nurkassa. Ja meillähän on nykyään ruokailuryhmä olkkarissa. Joten voi käydä ihan rauhassa vaikka kakkosella, kun muut on kahvittelemassa eri huoneessa.
Ainut mikä harmittaa, etten nyt saa sitä kaipaamaani lisätilaa keittiöön. Mutta kaikkea ei voi saada, mutta se on vähän tyhmää kuitenkin!



Vessarempan valmistumista on viiväyttänyt myös kunnollisten suunnitelmien puute. En todellakaan omaa sisustussuunnittelutaitoja. Olen hieman sellainen, että haluan vähän kaikkea. On minulla ollut jonkinlainen punainen lanka ajatuksissani. Mutta se on kyllä ollut niin solmussa kokoajan ja asiat mitä vessaan olen halunnut, on muuttunut homman edetessä tosi paljon.


Beiben viralliset tarvikelaskelmat!
Suunnittelin vaikka minkälaiset kaapit sun muut lämminvesivaraajat vessaan. Vain todetakseni, ettei mahdu. Jotenkin sitä vaan kuvittelee tilan isommaksi, mitä se todellisuudessa onkaan. Ja meillähän ihan oikeasti rajoittaa se, että pikku töllimme asuinkorkeus alakerrassa on vain 225 cm. Että jos olisimme sijoittaneet lämminvesivaraajan vessaan, siihen olisi aina hakannut päätään. Ainakin Beibe, mittaa 193 cm. Joten, elämä ilman hanasta tulevaa lämmintä vettä jatkuu...


Samaten peilikaappi, jota olin jo ostamassa, todettiin kaupassa liian korkeaksi. Beibe minulle yritti perustella, että ihan vaan jos valo vielä halutaan vessaan, niin ei voida tota kaappia ottaa. Höh, kuka nyt lamppua vessassa tarvii, jos vaan siellä on hieno peilikaappi?!?

Etenee, etenee!
Lisäksi olin suu vaahdossa ilmoittanut kaikille ja jokapuolella, että tähän vessaan ei paljon rahaa uhrata. Matskut hankitaan edukkaasti ja esim. vessanpönttöä, lamppua ja pientä peilikaappia ei vaihdettaisi. Lisäksi meillä oli vinttikomerossa hankittuna Oraksen hana bideellä, vuosimallia 1996, mutta ihan käyttämätön ja vielä paketissaan. Näiden kaikkien hintoja katselleena totesin, että säästetään ainakin tonni!
Hah! Vaikka todellakin ollaan hankittu melkein kaikki tarpeet edullisesti, rahaa vessaan on mennyt noin 1500 euroa. Kaikki hemmetin putki-ja sähköosat ja -hommat maksavat maltaita. Ja lisää menee vielä erinäisiin sisustuksellisiin juttuihin!


Onneksi Beibe on tosi taitava ja hän on tehnyt paljon itse. Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen, jaksan aina vain hämmästellä hänen taitojaan ja sitä, kuinka siistiä jälkeä hän saa aikaiseksi. Olen ehkä hieman materialistinen, koska rakkauteni häntä kohtaan vain syvenee taas entisestään tämän remontin myötä. Tästä miehestä kannattaa pitää kiinni ja ruokkia hänet hyvin!



Vessaremppa on kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta edistynyt pikkuhiljaa. Nyt alkaa näyttämään jo hyvältä!
Minun ei tarvitse käydä enään yöaikaan ulkissa, olemme saaneet veden vessaan ja pönttö on palannut paikoilleen!


Olen kyllä hieman hämmästynyt omista sisustussuunnittelijan taidoistani! Kaiken sen sekoilun jälkeen, haluamani materiaalit mätsäävät toisiinsa ihan sairaan hyvin! Hups! Joskus sitä näköjään onnistuu vahingossa!
Tämän vessan sisustukseen on tulossa teema. Ja se ei ole lehmä, jos joku siellä ehti jo huudahtamaan, että "Tiedetään, tiedetään!".  Mutta se on kyllä meidän sydäntä lähellä ja rakastama asia!

Se ei myöskään ole kuppikakut, vaikka saippua sellainen sattuu olemaan!

 Nyt kun vessa alkaa hahmottumaan, olen niin onnellinen siitä, ettemme ole sitä aiemmin rempanneet. Koska siitä tuleen NIIN HIENO! Beibekin sanoi, että kai se nyt sitten tohon keittiön nurkkaan sitten jää. Niin paljon aikaa, rahaa ja työtä sen eteen on tehty!
Mulla on yritys löytään yksiä "juttuja" vessan seinille. Heti kun vessa on ihan kokonaan valmis, sisustuksellisia elementtejä myöten, avaan meidän vessan oven teille ja pääsette näkemään kuinka hieno siitä tuli. Siinä voi mennä aikaa, mutta kärsivällisyyttä, pyydän!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Heavy Metal haarniskanäyttely Hämeen linnassa!



Kyllä Suomen museot laittavat parastaan! Niin upeita näyttelyitä on ollut tänä vuonna nähtävänä. Ja mikä parasta, paljon sellaisia näyttelyitä, jotka sopivat mainiosti tälläisille taidetta ei niin tunteville ihmisille. Kuten mä ja Beibe!
Yksi tälläinen erittäin kiinnostava näyttely on esillä Hämeen linnassa. Näyttely, joka esittelee mittavan kokoelman 1500-1700-lukujen haarniskoja ja aseita.



Tämä näyttelyhän nyt on ihan must-juttu kaikille, jotka ovat ritareita muksuina leikkineet. Ja tietysti historiallisia leffoja katselleille. Oikeastaan, tää näyttely on kyllä ihan kaikille. On se vaan niin mielenkiintoinen!


Meillä oli synttäreille menoa menneellä viikonlopulla Hämeenlinnaan, joten näyttelyssä tuli poikettua siinä samalla.


Näyttelyn haarniskat tulevat Itävallan Grazista, Universalmuseum Joanneumin asevarastosta, joka on maailman suurin ja vanhin haarniskakokoelma. Haarniskat ovat ensimmäistä kertaa esillä Pohjois-Euroopassa.

Turnajaishaarniska

Minusta koko näyttelyn hienoin haarniska oli yksi maailman harvoista kokonaisena säilyneistä hevosenhaarniskoista. Se oli jotenkin kyllä tosi pysähdyttävän näköinen!


Ihan käsittämätöntä kuinka vanha se oli! Hei, 1500 -luvun alusta! Ja säilynyt tähän päivään meidän ihasteltavaksi!



Eräs työkaverini oli käynyt kesällä katsomassa näyttelyn ja hän olikin minulle hämmästellyt sitä, kuinka tosi pieniä haarniskat olivat olleet hänen mielestään. Elokuvat ja tarinat antavat kyllä ritareista sellaisen kuvan, että he olivat isoja ja lihaksikkaita.

Nykyajan ritari, mittaa 193cm, vertailukohteena!

Todellakin, haarniskat olivat tosi pieniä! Sellaista lapsikokoa! Nuket joiden päällä haarniskat olivat, oli pituudeltaan korkeintaan ehkä 160cm, koska olivat ihan vähän minua korkeammalla korokkeiden päällä seistessään.

Ritari ja "linnanneito"!

Näyttely alkoi niistä ajoista, kun sodittiin keihäin ja miekoin. Ja jatkui sitten aikaan, jolloin ruutiaseet tulivat mukaan kuvioihin. Haarniskatkin muuttuivat sodankäynnin laadun myötä. Asesepillä oli tietysti jokaisella omanlainen tunnusomainen tyyli haarniskoijen ja aseiden teossa. Myös kunkin aikakauden miestenmuodin vaikutteet näkyivät haarniskojen malleissa. Ritarit olivat siis hieman keikareita ja turhamaisiakin!

Aseet ja miekat olivat taidokkaasti koristeltu kaiverruksin ja jollain hapolla etsattuina. 

Keihäitä sodankäyntiin ja metsästykseen.


Kahden käden miekkoja

Upea miekankahva!

Jalkaväen hyökkäys!


Näyttelyssä oli esillä musketteja ja rataslukkopistooleja. Musketööreille oli ollut oikein jo tuohon aikaan kuvitettu opaskirja tuliluikun käsittelyyn. Niin haastavaa ja vaarallista niillä oli ampua.



Ruutiaseiden tultua sodankäyntiin mukaan, haarniskoista piti tehdä kestävämpiä. Joten ratsastavien ritareiden haarniskoita kevennettiin niin, ettei ne suojannut kuin elintärkeitä ruumiin osia. Eli jalat jäivät vain nahkasaappaiden suojaan!




Heavy Metal -haarniskanäyttely on vielä esillä 23.10:ttä saakka. Me pidimme näyttelystä kovasti. Tämä oli taas jotain sellaista ennen näkemätöntä ja ainutkertaista!

"I love it!"

Koska samalla hinnalla pääsi tsiikaamaan linnaa muualtakin, pitihän mahdollisuus käyttää hyväkseen. Minä olen käynyt Keskiaikamarkkinoiden yhteydessä linnassa muutamia vuosia sitten ja muistaakseni joskus kersana luokkaretkelläkin. Mutta Beibe ei ollut käynyt Hämeen linnassa koskaan aiemmin.





Kyllähän se nykyimmeisestä hieman kummalliselta tuntuu, että täällä on asuttu joskus. Hämeen linnaa on alettu rakentamaan 1249. Linnassa on toiminut myös vankila 1950 -luvulle saakka.

Kuninkaan sali

Näkymä sisäpihalle.



 Linnassa sai hieman hassutellakkin; ratsastaa puuhevosella, ampua jalkajousella ja pukeutua haarniskaan. Ja niitä kaikkiahan piti tietysti kokeilla!


Silmälasit eivät mahdu ritarin kypärän alle! ='D

Valmiina taistoon!

Vähän naisellisempi pottamalli!
 Se vähän harmitti, että linnassa ei ollut enään kahvio toiminnassa. Ei kuulemma ole kuin kesäaikaan. Olisimme mieluusti syöneet ja kahvitelleet linnakierroksen lomassa. Mutta onneksi Linnapuiston kupeessa oli pieni ravintola, missä poislähteissämme söimme ihan mielettömän hyvät pekonihampparit.

"Ritarit" vaativat tuhdit eväät!

Että tällainen, mukava "linnareissu" oli meillä! ='D