Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 8. joulukuuta 2016

TSI: Heijastintarraa housunpuntteihin!

Näy pimeässä!


Vuosi sitten ostin ulkoilupuvun, merkkiä Raiski. Takki violetti ja housut mustat. Puku oli Plussa-korttitarjouksena Citymarketeissa. Minä taputin pulleita käsiäni yhteen lukiessani tarjousmainosta, koska puvusta luvattiin isoja kokoja, siinä olisi paljon heijastavia yksityiskohtia, dry-max-kalvo ja hinta oli edullinen. Liian hyvää ollakseen totta!
No, kaikki muu pitikin kutinsa, paitsi ne heijastavien yksityiskohtien paljous. Housuissa oli yksi ihan pieni heijastava r-kirjain, samoin takin hihoissa. Mikä pettymys! Kuljen koiralenkeillä aikaisin aamulla ja myöhään illalla, melkein aina pimeään aikaan. Heijastimet olisivat olleet tärkeät! Mutta koska läskin on ostettava sitä mikä päälle mahtuu, ostin ulkoilupuvun.


Näkyy varmaan tosi kauas!

Eikä siinä mitään, ihan asiansa on takki ja housut ajaneet. Mutta koko ajan minua on harmittanut heijastimien vähäinen määrä ja olenkin suunnitellut housuihin jonkinmoisia heijastimia. Sellaisia siistin näköisiä, koska nämä mustat ulkoiluhousut ovat ainoat yhteiskuntakelpoiset "liikuntahousut", mitä omistan. Takilla ei nyt niin väliä ole, koska aina saa heijastinliivin päälle ja näin talviaikaan pidän lenkeillä pääasiassa tallitakkiani, jossa on pitkät heijastintarrat hihoissa.
Jo aikaa sitten, pari työkaveriani tekivät mustiin ulkoiluhousuihinsa heijastimet heijastintarrasta. Toinen tähtiä ja toinen sydämiä. Ja heijastimista huolimatta, housut pysyivät ihan siistin näköisinä. Jotain tuollalaista minäkin housuihin olisin halunnut, mutta nuo kuviot olivat siis jo käytössä ja oli keksittävä jotain muuta.
Jokin aikaa sitten se idea sitten välähti nuppiin! Koska käytin housuja lähinnä koiralenkeillä, luontevaa olisi, että punteissa olisi mäyräkoirat. Kädentaitomessuilta ostin aikas ison palan heijastintarrakangasta, hintaa 12 euroa. Piirrustustaidottomana piti vaan etsiä sopiva mäyrismalli.
Joka sekin löytyi sitten ihan kotoa, seinältä roikkumasta.


Itse Maurikin on punkassaan!

Ostin syksyllä Honkkarista mäyrisaiheisen peltitaulun ja siitä kopioin leivinpaperille pari pötkylää. Sitten vaan mallilla piirtämään ääriviivat heijastintarraan ja sakset viuhumaan. Ja eikä aikaakaan, kun sain mäyräkoirat housunpuntteihin!





Tuli vähän näkyvämpi kuin tuo r-kirjain!

Toisen laitoin oikean puntin etupuolelle ja toisen vasemman takapuolelle. Saapi nähdä, kuinka kauan koirat punteissa pysyvät! Heijastintarran myynyt nainen kyllä vannoi, että kyllä pysyy!



Pakkohan housuja oli käydä heti testaamassa koiralenkin muodossa ja olihan heijastinmalliin innoittaja tietysti mukana!


Muistakaa käyttää heijastimia ja olla näkyviä, kun tuolla pimeydessä vaellatte!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Puolikas nauta, dinosauruksia ja paljon, paljon muuta!


 Postauksen lopussa on kuva kuolleesta eläimestä. Jos epäilyttää, että järkyttää, älä katso! Kuva on ihan siisti, mutta kuitenkin!

Nyt oli kyllä sellainen toiminta viikonloppu, että huh huh! Aloin olemaan sunnuntaina aamupäivästä jo niin naatti, että olisin halunnut vain kaatua sohvalle ja jäädä siihen makaamaan määräämättömäksi aikaa. Mutta ei ehtinyt, oli eräät 2-v. synttärit Lahdessa ja kummipoika, joka oli ollut meillä lauantaista, piti palauttaa. Totesin taas tosiasian, että kyllä sitä väsyy ja rasittuu kivoistakin asioista!

Vielä menee muutama vuosi ennenkuin sankari voi ajaa tuollaisella!

 Perjantaina tämä viikonloppu-urakka aloitettiin leikkaamalla ja jauhamalla lihoiksi puolikas naudan ruho. Kaverimme lähettivät teurastamolle alkuperäisrotuisia nautojaan ja varasimme heiltä puolikkaan eräästä länskärihärästä. Olisihan sen saanut valmiiksikin paloiteltuna ja jauhelihat jauhettuina ja pakattuina. Mutta "eräät" taas halusivat tehdä tämänkin vaikeamman kautta! Olivat teurastamolta vielä kyselleet perään, että tietävätkö nämä ihmiset mitä tekevät, kun tilasivat ruhonsa neljänneksiksi raakapaloiteltuina, luineen päivineen. Höh! Luulivat meitä kai joksikin tumpeloiksi! 😁


Ulkosauna lihaleikkaamona!


No, tuli kyllä mieleen, että ei tiedetty mitä haluttiin, kun yhden aikaan pe-la vastaisena yönä viimeisiä jauhelihoja pakattiin vakuumiin. Myöntää täytyy, että oli aikas urakka perus työpäivän jälkeen tuo lihanleikkuu.


Kahvitauko, lehmämukista tietysti!

Elukat mukana laatua tarkkailemassa! =D

Beibe jauhaa lihaa vankalla ammattitaidolla! Toi ns. työt kotiin! ='D

Siinä sitä on... ja lasi viiniä!


Vaikka olihan se ihan kivaakin! Beiben kanssa ulkosaunalla leikeltiin, kuunneltiin musaa ja juotiin pari lasia mansikkaviiniä. Beibellä oli pienessä taskumatissa viskiä lämmikkeenä. Ulkosaunalla kun oli kylmiölämpötila ja Beiben mukaan kaikki teurastajat ja lihanleikkaajat ovat huhujen mukaan olleet juoppoja, ainakin ennen vanhaan. Joten yritettiin perinteitä vaalia! 😆
Lopputuloksena oli 25 kg jauhelihaa ja n.20 kg tuli paisteja, fileitä ja kastike/keittolihoja. Leikkuujätettä jauhettiin elukoille 12,6 kg. Pari lihalaatikollista luita koiralle ja liemien keittoon. Tosin aikas iso osa luista annettiin kaverin koirille, kun Maurille ei voi paljoa nautaa syöttää, kun on allerginen.




Lakritsa-kissa on ollut koko viikonlopun ihan petona. Pupillit laajentuneina mustiksi, se väijyy ja pummii ruokaa koko ajan. Kyllä raaka liha saa elukat ihan villeiksi!


Koira lihalaatikon vahtina!


Mitenkään järkevää tai taloudellista touhua tälläinen ei ole! Mutta me koetaan jotain sairaalloisen ihanaa nautintoa siitä, että on saanut työstää omaa ruokaansa näin. Tämä nauta ei ollut omakasvatti, mutta kavereiden kasvattamana pidin sitä ihan yhtä arvokkaana. Lihasta, jonka on tuntenut, tietää millaisissa oloissa se on kasvanut ja jonka eteen on itse tehnyt kovan työn, on ilo tehdä ruokaa!
Onneksi luonto oli suopea ja antoi kovat pakkaset viikonlopuksi, saimme jäädytettyä lihapaketit ulkona ja säästimme pakastin-parkojamme ja tietysti sähköä!




Lauantaina olimme aamulla "reippaina" liikenteessä ja kävimme hakemassa kummipojan Hämeenlinnasta. Tarkoitus oli käydä hänen kanssaan Tampereella, Lasten kulttuurikeskus Rullassa dinosaurusnäyttelyssä. Vajaat pari vuotta sitten näyttely oli siellä ensimmäistä kertaa ja postasin siitä jutunkin. Voi käydä lukemassa silloisesta reissustamme täältä.  Lasten kulttuurikeskus Rulla on kiva paikka ja mikä parasta; ilmainen!




Ylväät saurukset!


Edellis kerralla kummipoika hieman pelkäsi dinoja, mutta nyt oli paljon reippaampi. Ratsasti ja kiipeili niiden päällä, eikä jännittänyt yhtään. Tosin nyt hän jo ymmärsi, ettei ne ole oikeita!



Näyttely oli aikas samanlainen kuin edelliskerrallakin, pari uutta juttua oli lisätty. Mukavaa oli, että työpajassa sai askarrella joulukuusen, -kortteja ja kuusenkoristeita. Kummipoika tekikin kaikkia näitä ja totesi piirtämisen olevan paljon helpompaa kuin saksilla leikkaamisen!




Kova nälkä tuli dinojen seurassa ja käytiinkin syömässä. Vatsat täynnä olikin mukava lähteä pyörähtämään Tampereen Joulutorille, joka avautui lauantaina.



Kylmä ilma ja pureva tuuli vei kuitenkin fiilikset ja ei kauaa torilla viihdytty. Muutamia karkkipusseja ostin joulupaketteihin laitettavaksi. Tampere oli panostanut tänä vuonna joulukuuseensa ja myöntää täytyy, että se oli kyllä kaunis. Mutta onko se kauniimpi kuin Turun tai Helsingin? Tästähän käydään joka vuosi kovaa kilpaa yleisöäänestyksin!



Loppuilta menikin sitten kotona pirtin lämmittämiseen, lastenleffojen katsomiseen ja ulkosaunassa saunomiseen. Kyllä meinaan uni maittoi meille kaikille, isoille ja pienelle!
Sunnuntaiaamuna oli 16 astetta pakkasta. Mutta Beibe ja kummipoika viitsivät silti hieman ulkoilla. Minä keskityin ruokatouhuihin, jotta ehtisimme syödä ennen synttäreille lähtöä. Samalla, kun ruoka valmistui, valmistelin muutamia joululahjoja annettavaksi.  Tänä vuonnakin panostetaan pitkälti itse tehtyihin juttuihin. Syötäviin, juotaviin ja sen suuntaisiin lahjoihin.



Olin myös suunnitellut, että takaisin tultuamme tekisin voita. Minulla oli reilu litra kermaa, jossa oli parasta ennen mennyt. Olisi pitänyt laittaa se jo edellisiltana hapattumaan huoneenlämpöön, mutta unohdin. Joten se oli vain muutaman tunnin hapattumassa ja laitoin kerman sekaan 200g maitorahkaa. Siitä saa voi hieman happamuutta.
Illalla heitin sitten kerman vatkaantumaan. Suojasin vatkaimen pyyhkeellä, jotta koko keittiö ei olisi roiskeissa. Mutta sitten kun rasva ja hera oli eroittuneet, käänsin väärää vipua. Minun piti nostaa vatkainosa ylös, mutta laitoinkin vatkaimen päälle. Oli "meijeristi" hieman heraroiskeissa, kuten koko ympäristökin. Prkl, mikä siivo! Mutta voista tuli todellista herkkua!

Ei näin!


Voin tekeminen itse on tosi helppoa. Jos osaa vatkata kerman överiksi, osaa tehdä voita! Olen postannut voin tekemisestä ohjeineen aiemmin. Jos alkoi kiinnostamaan, voi käydä lukemassa sen täältä. Voin kertoa, että kannatta tehdä edes kerran elämässään voita itse. Siitä tulee niin hyvää!


Niin hyvää!

Yksi projekti jäi ihan vaiheeseen, viikonloppu loppui kesken. Beibe sai siskonsa mieheltä peurapukin pään. Kalloprojekti siis odottaa... 


torstai 1. joulukuuta 2016

Täältä tullaan elämä! Yle Teemalla


Kuva napattu Aamulehdestä!

Tänä iltana tulee Yle Teemalta, klo 21.55, yksi minuun kovasti vaikuttanut kotimainen nuorisoelokuva. Täältä tullaan elämä! on vuonna 1980 ilmestynyt, jopa vuoden parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi silloin rankattu. Elokuvan on ohjannut Tapio Suominen.
Minä olin leffan ilmestymisvuonna 9-vuotias, mutta jotenkin se teki minuun vaikutuksen. Tampereen työläiskortteleiden ja lähiöiden kasvattina ehkä samaistuin helsinkiläisnuorten elämään. Tuollaista nuorten elämä kaupungeissa pitkälti oli; kouluissa tarkkisluokat ja aikaa vietettiin ostareilla ja kaupungilla illat kierrellen. Kaljaa juoden ja tupakkia poltellen. Elämä ei välttämättä ollut helppoa sen ajan nuorille. Vaikka onko se koskaan helppoa, ainakaan nuorille?
Vuonna 2013 elokuva sai tv-ensi-iltansa. Silloin mainittiin elokuvan olevan aito kuvaus sen ajan kaupunkilaisnuorten elämästä. Olin silloin ihan innoissani, kun elokuva vihdoin esitettiin telkussa. Olihan aika hieman kullannut muistoja siitä. Mutta kaksi asiaa muistin siitä; pääosaa näyttelevä Esa Niemelä oli mielestäni ollut söpö ja hänellä leffassa olevat marsut muistin.
Nyt nähtävä versio elokuvasta on uusi, vuonna 2016 restauroitu digitaalinen HD-kopio. Tämä on elokuva meille 80-luvun nuorille!

Täältä tullaan elämä! - kulttileffa tarkkisnuorista stadissa  


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulufiilis hakusessa!

Meillä käyneet pienet vieraat olivat jättäneet minulle tälläisen!


Ei meinaa päästä tunnelmaan, ei sitten millään! Pari viikkoa sitten jo hieman virittelin jouluvaloja ja Beibekin laittoi olkkarin ikkunan edessä olevaan tuijaan perinteiset valot. Luntakin oli silloin ja kivat pikkupakkaset. Nyt on ollut niin surkean mustaa ja pimeää, että!



Uhosin, että tänä vuonna aloitan joulufiilistelyt ajoissa, että sitten kerkeen fiilistelemään kunnolla. Eikä tarvi joulujuttuja heti siivota pois, kun on just ne saanut aseteltua kivasti paikoilleen. Mutta sitten menetin otteen siitä fiiliksestä...

Puimalan pääty sai tähtensä!


No, eilen satoi hieman lunta ja yölläkin oli tullut jotain räntäsontaa. Mutta pääsasia, että maa on jotenkuten valkoinen. Pakkastakin luvattiin, että jos tämä valkoisuus kestäisi hetken!
Hommasin muutaman hyasintin ja tein niistä kakkuvuokaan pikku asetelman. Perhana, kun on niin pimeätä ettei saa kunnon kuvia. Ja kauhee homma rajata kuvat niin, ettei kaikki työkalut, riistakamerat jne. ikkunalautaa koristavat asiat tule kuviin.😉





Hommasin myös ulkoeteisen senkille huonekuusen, pienen joulukuusen virkaa toimittamaan. Olen sellaista himoinnut jo monena vuonna, mutta olen aina "sortunut" halpoihin sypsesseihin. Tästä huonekuusesta voisi olla iloa useammaksikin vuodeksi, jos vain saan sen pysymään hengissä.




Googlettelin hieman hoito-ohjeitakin, esim. täältä . Näillä keleillä meidän ulkoeteinen on aikas lämmin, mutta patterista huolimatta kovemmilla pakkasilla se viilenee. Olen antanut kuuselle lisävaloa, koska se ei ole ikkunalaudalla ja suihkutellutkin olen sitä melkein päivittäin. Kastelu on haastavaa, jotten vain sitä liiallisella/vähäisellä vedellä tappaisi.



Hauska huomio oli, että tämä huonekuusi tuoksahtaa ihan vienosti oikealle kuuselle. Luulin, että se on ihan tuoksuton. Kiva kuitenkin, ettei siinä ole ihan sellaista käryä kuin niissä sypresseissä.
Vielä en ole huonekuusta koristellut, mutta kyllä sekin varmasti saa vielä valot ja palloja oksilleen.



Olen myös yrittänyt virittäytyä joulutunnelmaan juomalla joulukahvia. Moisista en ole aiemmin innostunut, mutta löysin pari viikkoa sitten Cittarista Tom of Finland -joulukahvia. Spicy Santa -joulukahvi maistuu kanelille ja kardemummalle. Pelkäsin hieman, että kun tätä juo kupillisen, se maku nousee suuhun koko päivän. Mutta onneksi olin väärässä! Vaikka maku on vahva, mausteisuus ei närästä!



Glögiäkin ollaan naukkailtu jo jokunen litra. Minkähän takia sitä ei tule muulloin juotua, kuin joulun alla?



 Jouluoluita ollaan naukkailtu pari pulloa. Valikoimaa kaupoissa taitaa olla tänä vuonna enemmän kuin koskaan!



Leiponut en ole vielä mitään, pipareita ostin paketin. Niitä ja suolaisia keksejä ollaan maisteltu juustojen ja hillojen kera. Suussa ainakin alkaa joulu maistumaan!

Minun piti askarrella tänäkin vuonna minulle ja Beibelle joulukalenteri, mutta tekemättä jäi taaskin. Ostinkin jo hyvissä ajoissa itselleni "Lemmikkien salattu elämä" - joulukalenterin, koska pidin elokuvasta niin paljon. Beibe sai isosiskonsa porukoilta salmiakkikalenterin. Joten kalenteriasia on kunnossa sitten kuitenkin! 🙌




Joulutunnelmaa olin hakemassa myös eilen. Meillä oli teurastamon pikkujoulut työporukan kanssa. Kyllä olikin ratkiriemukkaat, kuten ilmoituksessa aikanaan luvattiin! Ruokaa, juomaa, tanssia ja seurustelua ihanien ja mukavien työkavereiden kanssa. Joulupukkikin kävi, kuten joka vuosi ja lahjasäkki oli antoisa. Minäkin olen ollut aikas kiltti tänä vuonna ja sainkin makoisan lahjan pukilta. Peltipurkillinen pikkuleipiä ja suklaalusikat, jotka voi sulattaa kuumaan maitoon! Kyllä kannattaa jatkaa kilttinä oloa!



Tänään onkin ollut hieman vähemmän riemukas olo, johtuen illan riemusta! Tukanjuuri on ollut hieman kipeä hyvistä juomista, tanssimisesta ja valvomisesta. Mutta kyllä tämä "kärsimys" on kaiken arvoista! Oli kerrassaan mukava ilta!

Jatkan joulutunnelman etsimistä. Beibe lämmittä ulkosaunaa, jotta pääsen pesemään "syntini" pois ja eheytymään tulevaa työviikkoa varten. Sytytän kynttilän ensimmäisen adventin kunniaksi saunalla ja nautin olostani!

Ulkosaunakin on saanut valonsa!



Tyttären kanssa lähdemme huomenna työpäivän jälkeen Tampereelle katsastamaan tämän joulun kuusenkoristevalikoimaa. Siitä on muodostunut jo pieni perinne meille! Vaikkei mitään ostettaisikaan, on ihanaa käydä katselemassa kaikkea kimaltavaa!
 Joulun muodostumiseksi tälläiseksi hirveäksi kuluttamiseksi, voidaan olla montaa eri mieltä. Itsekin suosin enemmän itsetehtyjä lahjoja, turhanpäiväisen krääsän sijasta. Mutta olen syntyjäni kaupunkilainen ja minun lapsuuteeni kuului käydä katsomassa pukkiparaatia, kauppojen jouluikkunoita ja kaupungin muuttumista joulumaaksi. En näe siinä mitään pahaa ja jouluostoksilla käyminen kaupungissa kuuluu yhä edelleen minun jouluperinteisiini.

Loppuun vielä vanha ja huonolaatuinen kuva pikku-Markesta, joka iloitsee lahjaksi saamastaan hanurista. Olen kuvassa ehkä 3 vuotias.

Harvoin nykyään tulee soitettua hanuria pöydällä!

Haluan toivottaa kaikille ihanaa adventtiaikaa ja joulunodotusta! Vaikka kyllä se sieltä odottamatta ja hakemattakin tulee!