Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 23. elokuuta 2016

"Raadannan" tuloksia!



Nyt alkaa vihdoin olemaan se aika vuodesta, että satoa alkaa tulemaan kasvimaalta. Tai jostakin tulee, toisista ei! Tänä vuonna ei olla hukuttu kesäkurpitsoihin, kuten parina edellisvuonna. Jatkuvat sateet ja kylmyys ovat mädännyttäneet kesäkurpitsakasvustot. No en valita, olen kuitenkin saanut keiteltyä hieman pikkelssiä niistä. Ja jauhelihan kanssa laatikossa ollaan syöty! Nam!

'Golden' vielä yrittää tehdä hedelmää!

'Black Beauty' taitaa olla mennyttä!


Onneksi tulee hieman avomaankurkkuja. 'Profi' nimistä lajiketta laitoin jälleen kerran. Se on tosi maukas kurkku ihan tuorekäyttöönkin. Siinä ei ole yhtään karvautta, mutta kuoria se silti täytyy.  Kasvihuonekurkut ovat jo olleet ja menneet. Niihin tulee aina jokin tyvimätä, kirvoja tai härmää. Vaikka tänäkin vuonna kasvatettiin niitä kaverin hyvässä jättikasvarissa kasvusäkeissä. Koska kasvihuonekurkut ovat tuollaisia nirppanokkia, laitankin joka kesä tuota Profia kasvamaan. Ne ovat niin hyviä sitten, kun kasvarikurkut eivät anna enään satoa.
Muutamia purkkeja olen suolakurkkuja säilönyt. Jos viitsisi vähän peitellä kurkkukasvustoja, ehkäpä kurkkuja kasvaisi rivakammin. Mutta olen niiiin huono ja laiska tossa harsonkäytössä!



Melonia ollaan jo yksi syöty. Lajike on 'Yellow Canarian' ja ihan marketista olen siemenet ostanut. Se on maultaan sellanen vesi- ja hunajamelonin sekoitus.

Melonin mollukka!


Salaatissa ollaan oltu koko kesän omavaraisia. Laitoin salaattia kannelliseen lämpölavaan kasvamaan tosi aikaisin keväällä. Lisäksi kylvin sitä toiseenkin lavaan hieman myöhemmin. Kylvin salaatit niin tiuhaan, että alettiin syömään sitä ihan pieninä.

Tässä lavassa olivat myös syksyllä kylvetyt porkkanat, jotka ovat jo syöty!



Juhannuksen tienoilla esikasvatin jää- ja parsasalaatin taimia ja istutin ne autonrenkaaseen ja kasvilavaan. Ovat kasvaneet tosi hyvin. Salaatti tykkää vähän viileämmästä kelistä, eikä näköjään ole tykännyt kyttyrää jatkuvasta sateesta.


Parsasalaattia ja kehäkukkaa. Ennen salaattia tässä kasvoi retiisiä.
Jääsalaattia ja muutama ruippana purjo.

Kurpitsan taimia tuli laitettua taas silleen huolella. Niiden kannalta voi sanoa, että onneksi on satanut! En varmastikkaan olisi jaksanut kastella niitä, vaikka lampi onkin ihan kasvimaan vieressä.
Kurpitsat istutin niinkin taidokkaasti, että heitin pahvia maahan katteeksi, kompostoitunutta sontaa keoksi pahvin päälle ja multaa hieman pieneen kuoppaan, mihin sitten taimen istutin. Katoin vielä sanomalehdellä ja ruohosilppua siihen päälle. Näine eväineen ovat kasvaneet koko kesän. Toisista on jo alkanut kurpitsaa tulemaan. Myskikurpitsasta ei saada satoa tänäkään vuonna!

Kurpitsakasvustoja silmänkantamattomiin!

Kurpitsoita ja sipulia.
Alkukesästä näytti siltä, että sipulit onnistuvat hyvin. No, ei onnistuneet! Punasipulia laitoin porkkanarivien väliin ja sinne ne sitten mätänivät. Porkkanat sentäs kasvavat ihan hyvin.

Vähän on jäänyt maa-artisokkaakin porkkanapenkkiin!


Samoin ryvässipulit mätänivät. Tavallisesta sipulista nyt tuli satoa jonkin verran, mutta koko jäi pieneksi kun varret alkoivat mätänemään. Että näin!
Valkosipulia ei tullut montaa syämäkokoista. Mutta sitä en ole montaa vuotta kasvattanutkaan ja osan olen laittanut maahan ihan niistä pikku silmuista. Joten osa saa siis kasvaa kokoa, kun istutan ne takaisin syksymmällä.

Huikea valkosipulisato!

Pavut ovat viihtyneet vaihtelevasti. Taitepapu 'Ferraria' meillä on ollut monena vuonna. Tänä vuonna laitoin sitä yhteen lavakaulukseen kasvamaan. Ehkä puolet siemenistä itivät. Mutta se on onneksi tosi satoisa papulajike. Joka toinen päivä saa sellaisen kourallisen palkoja kerättyä. Niitä olen ryöpännyt pakkaseen talvenvaralle. Ollaan syötykin niitä, paistettuna pekonisilpun kanssa. Nam!

Papupenkki!

Salkopapuja meillä kasvaa kasvimaalla, sekä kasvarin vieressä kaarituissa. Ajattelin, että saavat kasvattaa oikein papujakin, jotta voisin kuivata niitä talven varalle. Samoin minulla on sellaista pensaspapua kasvamassa, joka tekee sellaisen ison ja litteän palon. Niidenkin papuja meinaan kuivata. Onko kellään kokemusta omakasvatettujen papujen kuivaamisesta? Vinkkejä otetaan vastaan!

Salkopavut
Jo toisena vuonna peräkkäin yritän kasvattaa Lehmänpapua. Se on käynnöstävä papulajike, minkä pitäisi tehdä sellaisia sairaan pitkiä pavunpalkoja. Viime kesänä sitä oli ulkona. Hädin tuskin kasvoi koko papu!
Tänä keväänä uhrasin sille tilaa kasvihuoneestani. Joo, kasvaa kyllä, muttei yhtään palkoa ole tehnyt. Pöh! Ihan tyhmä kokeilu!

Lehmänpapukasvustoa.
Ruusupapuakin kasvaa taas kerran! Vielä ei olla sitä syöty, mutta kohta palot alkavat olla syömäkoossa. Ruusupapu on vähän sellanen papulajike, että mitä ruokaa siitä oikein tekisi? Yleisestihän sitä taidetaan koristeellisuutensa vuoksi kasvamaan laittaa.

Ruusupapu


Lehtikaalia on kasvarin vieressä, papupenkeissä kasvimaalla ja vähän siellä sun täällä. Osan kasvatin ite siemenestä, osan taimista ostin. Ostotaimet selvisivät kaalikoiden ja kirppojen hyökkäksestä hyvin, ei sinänsä mitenkään yllättävää! Toisin taas kävi ite kasvattamilleni taimille. Vähän harmittaa noi palmukaalin taimet, niitä kun kokeilin ekan kerran. Mutta yksi sankari on selvinnyt ötökkäinvaasiosta! Pieneksihän sekin jää, mutta pari lehteä on saatu maistaa.

Palmukaali krassien keskellä. Oikea selviytyjä!

Minä en oikein olisi valmis vielä luopumaan tästä kesästä. Oliko sitä edes ollenkaan? Pelkkää sadekautta, ainakin täällä Pirkanmaalla.

Kasvimaalla lilluu vesi paksusta katekerroksesta huolimatta!

Ei kai sellaista täydellistä kesää olekkaan, jolloin kaikki kasvikset onnistuvat. Kuitenkin perunat lavoissa onnistuivat täydellisesti. Ja perunaahan meillä on vielä kavereiden tiluksilla kasvamassa!
Punajuuret eivät onnistuneet taaskaan! Mikä helvetti siinä on, ettei ne onnistu? Hei, hyviä punajuuren kasvatusvinkkejä kaivataan, please anyone!

Tästä on potut syöty!

Tältä pieneltä alalta tuli näin paljon mommoja!

Tuolla jossain vesiheinän seassa on onnettomat punajuuret!
Yrtit ovat kasvaneet kivasti kasvilavassa. Ja basilikat! Kasvariin laitoin laastipaljuun muutamaa eri basilikaa ja sitä on syöty ja pakastettukin. Onnistuivat parhaiten kuin koskaan ennen! Taimet ostin keväällä Tammelan torilta.

Salvia, mäkimeirami ja persilja.

Kääpiösamettikukka

Basilikapusikko!
Chilit ovat vielä raakoja, mutta eiköhän ne vielä punastu. Ja jos ei, otan ne sisälle.


Maissia pistettiin noin 60 siementä esikasvatukseen. Muutama hassu iti. Siemenet tilasin vuosi sitten Isoäidin kasviksilta. Eipä ne itäneet viime kesänä yhtään sen paremmin. No, traktorin renkaassa kasvavat ja katotaan nyt ehtivätkö. Luulen, että ehtivät!


Vaikka surenkin hieman kesän loppumista, onhan se vaan hienoa tämä sadonkorjuuaika! Ihanaa, kun saa hakea työnsä tuloksia kasvimaalta ja tehdä niistä ruokaa.



Tänään on ollut ensimmäinen ihan kokonaan sateeton päivä viikkoihin. Tulisi edes kaunis syksy!

Savimaa ei enään ime yhtään enempää vettä!

Esther Helmiä, mukavaa että olet liittynyt seuraajien joukkoon. Tervetuloa!

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Metsästysseuran perhepäivä!



Ei kahta tapahtumaa ilman kolmatta! Hyvä tapa vältellä kotihommia, on kehitellä viikonlopun jokaiselle päivälle jotain menoa. Sunnuntain olin etukäteen suunnitellut kuluvan marjojen keruun ja ehkäpä hieman sienestyksen merkeissä. Loppuviikosta Beibelle kuitenkin soitettiin, että voisiko hän tulla yhtenä esittelemään jousiammuntaa ja -metsästystä ampumaradalle. Siellä järjestettäisiin metsästysseurojen perhepäivä.



Perhepäivän tarkoituksena on luoda positiivista julkisuutta metsästykselle. Metsästysseurat ympäri maan järjestävät tapahtuman samana päivänä. Tosin täällä meillä päivää siirrettiin viralliselta 13. päivältä 14. päivään, Kuhmalahti pulling -tapahtuman takia.
Ohjelmaa järjestetään seurojen omien puitteiden ja mahdollisuuksien mukaan. Mustakorven ampumaradalla oli tänään mahdollista kokeilla ilmakivääriammuntaa, nähdä erilaisia metsästyskoiria ja tietysti pääsi kokeilemaan jousiammuntaa. Myös haulikkoammuntanäytös oli radalla. Kahvia, mehua ja pullaa oli tarjolla. Makkaraa sai itse paistaa nuotiolla.



Minä en itse kuulu metsästysseuraan, mutta lähdin mukaan Beibeä jeesaamaan. Ajattelin, että Mauri saisi hieman viihdykettä ja olisi samalla rotunsa edustajana näytillä. Joten olin lähinnä koiravahtina!
Yllättävän paljon väkeä kävi, vaikka käsittääkseni tapahtumasta oli ilmoitus vain Facessa ja Kangasalan sanomissa.

Kyyhkyjen houkutuskuvia

Sisällä sai käydä ihmettelemässä täytettyjä eläimiä ja siellä oli myös hieman tietoa metsästyksestä.

Kauriin? kallotrofeita

Ilves ja kettu

Supikoira

Kärppä

Metso


Jouset tuntuivat kiinnostavan kovin. Esillä oli pari meidän tuomaa jousta ja erään toisen jousimiehen kolme jousta. Onneksi meillä oli sellainen lastenjousi, jonka olin joskus kirppiseltä ostanut. Lapsia jousiammunta kiehtoi kovin ja oli hauskaa, että myös ihan pienetkin pääsivät sitä kokeilemaan valvotusti ja ihan ilmaiseksi. Myös moni nainen innostui ampumaan jousella. 

Beibe näyttää mallia. Tähtäys...

... ja tsup, nuoli tauluun!


Koiria oli montaa eri rotua tuotu näytille. Paikalla oli moneen eri metsästykseen soveltuvia koiria. Linnustukseen, hirvestykseen, jänisajoon ja luolametsästykseen sopivia. Niitä sai silitellä omistajien luvalla.

Kapsa, Suomenpystykorva!

Roope, dreeveri!

Pari laikaa oli paikalla!

Pikku gordonsetteri! Ihana!

Ja aikuinen gordonsetteri!

Karkeakarvainen mäyräkoira!

Toinenkin suomenpystis oli paikalla!

Karjalankarhukoira!


Kiva tapahtuma, jota sääkin tänään suosi!

Ja tietysti meidän pitkät-pojat, Beibe ja Mauri!