Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 23. tammikuuta 2020

Kultaako aika säämuistot?


Näkymä myrskyisälle Pajulanjärvelle itsenäisyyspäivänä
vuonna 2014


Muistatko millainen sää oli vuosi sitten? Mitenkäs viisi, tai peräti kymmenen vuotta sitten? Voisin vaikka väittää, että et muista! Ellei silloin, juuri jonain kyseisenä päivän ole tapahtunut jotain merkittävää elämässäsi.


Jouluksi vuonna 2014 satoi 10 cm lunta ja oli pikku-
pakkasta. Aloitin blogini pitämisen tämän vuoden
kesällä. Kuvien ottaminen lisääntyi paljon kyseisenä
vuonna.

Minäkään en muista! En edes viime vuotista säätä tänä päivänä. Mutta muistan esimerkiksi vuosien -94 ja -95 jouluaattojen kelin. Silloin oli molempien vuosien aattoina itä-Pirkanmaalla tosi kovat pakkaset ja lunta aikas paljon.
Muistan nämä joulut sillä, että -94 aloimme Beiben kanssa seurustelemaan ja se oli meidän ensimmäinen yhteinen joulu. Ajelimme aattona ensin viettämään aattoa appivanhempiemme luo ja sieltä minun vanhemmilleni. Illalla kun saavuimme omaan kotiimme Sahalahteen, söimme yöllä myöhään kahdestaan jouluateria ja olimme niin rakastuneita että. Pakkasta oli yli -30 astetta, mutta me lämmitimme toisiamme! ;'D
Tänä samaisena rakkauden vuonna, uusivuosi oli ihan vesisateinen ja tiet, sekä pihat ihan kamalalla kaljamalla. Olimme saaneet Beiben auton juuri korjaamolta kolaroinnin jälkeen ja pelkäsimme ryttäävämme sen heti uudestaan. Että kyllä sään vaihteluita on ollut silloinkin!

2015 on ollut alkuvuodesta lunta. Kummipoika Juhon kanssa
tehty valtava lumiukko!


-95 vuonna joulu oli meidän ensimmäinen isänä ja äitinä. Olimme jäädyttäneet ämpäreissä jäälyhtyjä ja laittaneet niitä pitkin taloyhtiön pihaa. Muistan, kun lähdin pilkkihaalari päälläni ja karvahattu päässä sytyttämään tuikkukynttilöitä niihin. Sytkäri ei toiminut pakkasessa ja näpit jäätyivät heti, kun yritti tulitikkua sytyttää. Pakkasta oli -34 astetta ja tuikut eivät palaneet lyhdyissä, kun oli niin hapeton ilma.

26. tammikuuta vuonna 2019 riitti lingottavaa!


Mutta sitten alkoi elämä olemaan niin hektistä, että en kyllä muista kuin joitain ihan satunnaisia päiviä sieltä täältä. Joitain myrskyjä ja sellaisia, mutta en välttämättä mitään tarkkoja lämpötiloja.

Helmikuun 2. päivä vuonna 2016. Ei huono!


Kunnes, saimme vuonna 2006 jouluna lahjaksi vuoden 2007 sääpäiväkirjan. Niinpä merkintöjä säästä, sen ilmiöitä, lumitilanteista, lämpötiloista ja kaikesta muustakin luontoon liittyvästä on merkkailtu ylös tästä vuodesta lähtien. Olemme hankkineet itse joka vuosi uuden kirjan. Joiltain päiviltä, varsinkin kesäaikaan, saattaa merkintöjä puuttua. Mutta sellainen yleinen kuva on kyllä siitä, millaista keliä on ollut milloinkin minä vuonna.

Aamulenkillä napattu kännyräpsy 27. tammikuuta vuodelta 2017


Jokin yksittäinen päivä ei suurta, yleistä kuvaa anna. Mutta ajattelin, että hauska kuitenkin katsoa millainen lämpötila on ollut Kuhmalahdessa minäkin vuonna 23. tammikuuta. Alkaen vuodesta 2007 tähän vuoteen asti. Lämpötilat ovat aamulämpötiloja.

2007    -20
2008    -6
2009    ei merkintöjä 
2010    -20
2011    -7
2012    -7
2013    -17
2014    -22
2015    -12
2016    -7
2017    -1
2018    -20   
2019    -6
2020    -5


Näkymä 23.01.2018 meidän pihakuusesta.


Tänä kyseisenä 23. tammikuuta, on ollut jonkin verran lunta joka vuosi. Joinain vuonna sitä on ollut ihan puolikin metriä. Joinain vuonna niin, että on saanut sanoa. Siis ihan vain kuura maassa.
Tänä vuonna meillä ei ole yhtään lunta! Eikä sitä ole missään tässä lähiseudullakaan. Ainakaan 50 kilometrin säteellä, mitä ajelen aikas aktiivisesti. Kuuleman mukaan, lumeton alue on paljon isompi!
Järvetkään eivät ole jäässä, joidenkin pikkujärvien erittäin ohutta jääpeitettä lukuun ottamatta. Isot järvet ovat olleet monta kertaa jäässä. Beibe on jopa pilkille päässyt! Mutta nyt lainehtivat vapaina.

2. huhtikuuta vuonna 2017 Pajulanjärvellä pääsi vielä pilkille.


Yleisesti vuosittain on ollut joko ennen tai jälkeen tälläisen pakkasjakson suojaisempi kausi. Se on ollut kuitenkin aikas normi, että lumipeite on sulanut monta kertaa talven aikana. Jotenkin sitä muistelisi, että lapsuudessa lumi tuli tyyliin viimeistään marraskuun lopussa. Ja suli sitten maaliskuun lopussa pois. Välillä olisi ollut joitain suojakausia, mutta että lunta olisi ollut koko talven.
Kyllä pitkäkestoisia pakkasjaksoja silti lähimenneisyyteenkin mahtuu. Vuosina 2010 ja 2012 on ollut koko tammi- ja helmikuun pakkasta. Välillä viikon mittaisia tosi matalien lämpötilojen jaksoja.

Pihakuusi aamulla 21. tammikuuta 2019.


Samoin järvien jääpeitteestä on samanlaiset mielikuvat! Kun järvet jäätyivät, jääpeite ei olisi sulanut vasta kuin myöhään keväällä. Kaikki Tampereen seudulla asuvat tietävät tämän nämä joka vuotiset arvuuttelut siitä, että koska Näsijärven Näsinselkä saa jääpeitteen ja koska se on vapaa jäistä.

Maaliskuun alussa vuonna 2016 pilkillä Pakojärvellä.

Olen itse ollut hieman ristiriitaisissa mietteissä tämän hetkisestä säätilasta. Kaipaan ihan hirvittävän paljon rakastamaani talvea. Mutta toisaalta olen jo niin tottunut leutoon säätilaan, että tänä aamuna ollut -5 asteen keli tuntui tosi kylmältä.
Olen ajatellut myös niin, että kaikki tämä on pois niiltä kovien pakkasten jaksoilta. Ja töllin lämmittämiseltä! Lisäksi on ollut helppoa eläinten suhteen, kun vedet ovat pysyneet eläinsuojissa sulina ja ei ole tarvinnut muutenkaan elukoiden pärjäämisestä murehtia. Nyt kun ei ole mitään isoja sorkka- ja kavioeläimiä, tarhakin on pysynyt ihan kohtuullisessa kunnossa.

Hehku ja Jonkka talvella 2015

Olen kuitenkin varautunut ainakin henkisesti siihen, että talvi vielä tulee. Joka vuosi on ainakin pakkasjakso tullut, vaikka on ollut erittäin vähälumisia talvia.
Mutta tulkoot vaan! Uskon kuitenkin, että viimeistään juhannuksen jälkeen kesäänkin päästään!

Löysin tälläisen talvikuvan 2000 -luvun alusta.  Tämä on otettu meidän ensimmäisten
Leppämäki vuosien aikana. Voisi olla ehkä 2005 tai siinä paikkein.
Kuvassa minä tyttären, sekä Pumpuli -lampaan ja
Tantta -koiran kanssa. 


Olisi tosi kiva kuulla, millaisia säämuistoja Sinulla on? Onko joku tietty päivä jäänyt mieleen juurikin poikkeuksellisen säätilanteen vuoksi?

Tältä näytti ulko-ovesta katsottuna
aamulla 23.1.2020 klo 9.00. Pakkas-
tä oli -5 astetta. 

Ennen autoon istahtamista näkymä
toiseen suuntaan. Iltapäiväksi tosin jo
luvattiin sadetta kaikissa olomuodoissa
ja lämpöasteita.



tiistai 14. tammikuuta 2020

Kuusenkerkkälatte



Minulla paljon pääni sisäisessä listassa juttuja,  mitä minun pitäisi kokeilla jossain sopivassa hetkessä. Yleensä ne ovat jotain syötävää tai juotavaa, mutta kyllä "listalta" löytyy kädentaitoja ja ihan paikkojakin missä käydä.
Tämä lista on kyllä loputon! Jos sieltä yhden pois saa, monta uutta on täyttämässä "tyhjiötä".
Välillä melkein korvista pursuilevat ideat ahdistaakin, kun aika ja jaksaminen ei kerrassaan riitä kaikkeen. Mutta toisaalta, onhan se nyt mahtavaa, että luppohetken osuessa sopivasti kohilleen, aina on jokin idea toteutettavaksi ja kokeiltavaksi!


Yksi tälläinen "juttu" on ollut kuusenkerkkälatte. Ostin heti koulusta lomalle jäätyäni oikein kauramaitoa sitä varten. Mutta sitten tuli joulu ja psri viikkoa kestänyt flunssa,  joten viimeiseksi lomapäiväksi tämä kokeilu jäi. Ehdin kuitenkin!
Kuivattuja kerkkiä minulla onkin, kun keräilin niitä keväällä ja kuivasin.
Olin katsellut monia eri ohjeita ja niihin tuli makeudeksi hunajaa, vaahtrasiirappia tai ruokosokeria. Minä ajattelin laittaa kuusenkerkkäsiirappia, kun sitäkin löytyy ja toisihan se kerkkäistä makua lisää.

Minä olen jotenkin naivina luullut, että kaikkiin latteihin tulee kahvia. Mutta eihän tämä mitään sumppia ollutkaan! Ihan hyvää kuitenkin. Sellaista herkuttelujuomaa. Beibe tosin sanoi, että hänen mielestään oli liian makeata ja maistui terveelliselle!


KUUSENKERKKÄLATTE 2:lle (vegaaninen)


  • 5 dl kaura- tai jotain muuta kasvismaitoa
  • 2 tl jauhettua kuusenkerkkää
  • 2 tl kuusenkerkkäsiirappia

Kuumenna kauramaito kattilassa kuumaksi. Ota suurin osa maidosta eri astiaan ja sekoita kerkkäjauhe, sekä kerkkäsiirappi siihen. 
Vaahdota loppu maito sauvasekoittimella tai maidonvaahdottimella.
Kaada maustettu latte kuppeihin ja kaada vaahdotettu maito päälle. Koristele jos haluat ja nauti kuumana. 

Minä jauhoin kerkät Bamixin lisäosalla ja niistä tulikin tosi hienoa jauhetta. Kerkkäjauhetta on kyllä myynnissäkin. 



Kerkkäjauhetta ja -siirappia!

Aion kyllä tehdä tätä toistekkin. Mutta laitan makeutusta ehkä vähemmän. Ainakin käyttämäni Kotimaista -tuotemerkin kauramaito itsestään niin makeata, että lisämakeutta ei ehkä olisi tarvinnut lainkaan.



perjantai 10. tammikuuta 2020

Jänismettällä!


Oli aikas nättiä, kun saa-
vuimme perille!


Kävikin niin kivasti, että Beibe sai pari päivää vapaata ja pääsimme viettämään mukavan päivän yhdessä. Minähän en metsästä, mutta mielelläni lähden aina välillä Beiben mukana jänismettälle. Varsinkin tälleen keskitalvella, kun aamuvalkenee myöhemmin. Ei tarvitse lähteä metsään könyämään keskellä yötä.

Metsä toivotti meidät
sydämellisesti tervetulleiksi! 



Meidän mäyräkoira Mauri alkaa olemaan jo iällä. Se täyttää huhtikuussa 11 -vuotta ja sen parhaat päivät mettäkoirana alkaa olemaan takana. Mutta innokkaasti se yhä lähtee ja onkin aikas raskasta olla autossa, kun se huutaa suoraa huutoa. Onneksi mettämaille ei ole kuin parisenkymmentä kilometriä, niin ulinaa ei tarvitse tuntitolkulla kuunnella.

Tassujen rasvaus!


Auto parkkiin, koiran tassujen ja sukukalleuksien rasvaus hiertymien ehkäisemiseksi ja reput selkään. Maurille vielä panta kaulaan, missä on kaksi paikanninta. Näin sen vuoksi, jos se yhyttää mäyrän, ketun tai supikoiran, löydämme sen jos se on mennyt saaliin perässä maan alle.

Paikantimet kaulaan ja
menoksi!


Aamulla oli pieni pakkanen ja päiväksi oli luvattu aurinkoista poutapäivää. Tuulista tosin, mutta tiheässä metsässä se ei niin tuntuisi.


Vihreä talvi!

Olimme alueella, missä oli todella paljon kaatuneita puita. Niiden suojissa saattaisi pitkäkorva olla makuulla. Metsässä kulkiessamme potkiskelimme näitä maassa makaavia puita, jos vaikka sieltä pupu lähtisi juoksuun.

Täältä kasan alta pupu viime kerralla
lähti pinkomaan!


Koirakin haki kiivaasti. Välillä haukahteli, mutta ei saanut jänistä ylös ja ajoa aikaan. Välillä Beibe soitti koiran paikantimeen, jotta kuulisimme haukkuuko se. Muuten sen touhuja seurattiin kännykän näytöltä.



Koiran juostessa toisaalla, me kuljimme rauhassa pitkin poikin metsää. Välillä istuskeltiin tai seisoskeltiin, kuunneltiin ja tarkkailtiin koiran työskentelyä ja nautittiin muuten vaan kauniista luonnosta ja toistemme seurasta.

Passissa!
Nätit maisemat!

Beibe passissa!


Alueelle on levinnyt kauriita ja peuroja. Ulostekasoja ja jälkiä sammaleessa oli paljon. Ei voinut varmaksi tietää, haukahteliko Mauri niitä. Mutta myös kohde-eläimenkin ulosteita nähtiin, joten pitkäkorvakin alueella oli liikuskellut. Beibe oli sen edellisellä mettäreissullaan nähnytkin, kun oli pinkaissut pakoon kaatuneen kuusen alta. Metsäjänis oli ollut ja valkoinen jo karvoitukseltaan.
Metsäjänikset ovat tosi arkoja liikkumaan näin lumettomaan aikaan. Saa melkein astua päälle, että lähtee liikkeelle. Ja luntahan tuolla metsässä ei ollut kuin paikka paikoin pieninä lämpäreinä.

Kohde-eläimen papanoita!


Metsä oli tosi vihreä ja vehreä. Sammaleet ainakin tykkäävät tälläisistä keleistä. Muurahaiskekoja oli alueella tosi paljon ja yhtä kekoa ihmeteltiin. Se oli varmaan hylätty, kun oli alkanut maatumaan alaosastaan ja kyljissä kasvoi sammalta.

Näytti ihan hylätyltä!


Löydettiin myös luuranko. Varmaan peura tai hirven vasa. Se ei ollut tuore, todennäköisesti jo jonkin aikaa sitten kuollut, kun luut olivat aikas levättyneitä.
Mietittiin, että oli mahdollisesti ilveksen kaatama. Luita ei ollut kovin paljoa kaluttu ja jyrsitty. Päätä luurangolla ei ollut ja kaikki jalkaluutkin oli kuljeteltu muualle.

Todella harvoin tälläisiä löytää!


Parisen tuntia Mauri haki, mutta ei saanut ajoa aikaan. Muutenkin se vaikutti hieman vaisulta ja väsyneeltä. Joten me etsimme hyvän paikan tehdä tulet ja evästelyyn.
Metsä oli tosi märkä, koska edellisenä päivänä oli satanut vettä ihan kaatamalla. Pieni pakkanen oli jäädyttänyt veden metsän pinnoille. Nuotion sytyttäminen oli haastavaa, mutta Beibe löysi tervaskannon ja siitä vuolimme tervasta ja sillä nuotio sitten syttyikin.
Alueen metsästyssopimukseen kuuluu oikeus tehdä tulet ja käyttää vähäisesti arvokasta puuta polttopuiksi. Joten nuotiopuita ei tarvitse raahata mukana.

Mauri on ihan väsy!


Kyllä makkara vaan maistuu hyvältä luonnossa nuotiolla paistettuna. Kahvit meillä oli termariin keitettynä ja vielä parit voileivät mieheen. Istuttiinkin pitkä tovi nuotiolla ja juteltiin meidän koiran vanhenemisesta. Pohdittiin, että mahtaako tämä olla sen viimeinen kunnon metsästyskausi.
No, mietittiin myös sitä, että tämä metsästäminen on muuttunut muutenkin sellaiseksi luontoiluksi. Onhan se mukavaa saalista saada, koska riista on niin hyvää ja eettistä lihaa. Mutta voihan sitä sitten käydä koiran kanssa ihan muutenkin vaan mettällä, niin että saa hakea ja ajaa, jos jaksaa ja huvittaa.
Maurihan siitä voisi tälläisestä eläkeläismetsästämisestä pitääkin, koska sitten se ehkä saisi nuotiolla makkarankin. Nythän meillä ei ole tapana metsästystilanteissa nuotiolla koiralle mitään antaa. Tämä juontaa siihen, että koira ihan oikeasti hakee ja ajaa riistaa, eikä hakeudu herkkujen perässä nuotiolle.


Cafe Metsä!



Aikamme nuotiolla istuttuamme ja kahviteltuamme, sammutimme tulet ja peitimme nuotion. Olimme poístaneet sammaleet ensin nuotiopaikalta. Sammutimme tulet lumella, kun sitä sattui paikalla olemaan ja laitoimme sammaleet takaisin paikoilleen. Ei ihan heti huomannutkaan missä nuotio oli ollut!

Nuotio...

... ei nuotiota!


Vielä vähän pyörähdettiin ja katseltiin jälkiä. Mutta koirakin alkoi olemaan väsynyt ja olimmehan olleet retkellämme jo viitisen tuntia. Oli ollut mukavaa ja rentoa olemista ja liikuskelua luonnossa!

Hienosti edellispäivän sade
oli kuorruttanut jäällä puunrungon!

Yhtä sydämellisesti metsä
toivotti meille heipat !

maanantai 6. tammikuuta 2020

Suuntana omavaraisuus 2020, osa 1; Ketä, missä, miksi ja mitä suunnitelmia?


Tuo kaikki ei kyllä ole meidän peltoa, mutta saadaa lainata
sitä elukoille laitumeksi.


Hei vaan, täällä ollaan taas! Suuntana omavaraisuus -sarja starttaa jälleen. Tarkoituksena olisi julkaista yhteispostaus muiden omavaraisuusbloggareiden tai muuten vaan omavaraisesta sekä ekologisemmasta elämämästä kiinnostuneiden bloggaajien kanssa joka kuukauden ensimmäinen maanantai klo 9.00 tämän vuoden ajan.

Talo ulkosaunalta päin kuvattuna.


Tämän jo monta vuotta kestäneen yhteispostaussarjan "äiti ja isä" ovat Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki. He ovat jaksaneet meitä muita luotsata ja tsempata postausten kirjoittamisessa ja pitää huolta aikatauluista. Suuri kiitos heille siitä! <3

Joka vuotinen suunnitelma on tehdä polttopuita lisää.


Edellisiltä vuosilta tuttuun tapaan löydät muiden bloggaajien yhteispostaukseen osallistuneiden postausten linkit tämän omani lopusta. Suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa pääset lukemaan minun edellisiä, tämän sarjan postauksia.
Muualla somessa tunniste on #suuntanaomavaraisuus.

Meillä on ollut pariin otteeseen luntakin tänä talvena.


Vuoden ensimmäsessä omavaraisuutta käsittelevässä postauksessa on tarkoitus avata sitä, että keitä ja missä ollaan, miten kauan ollaan puuhasteltu näitä hommia ja millä kasvuvyöhykkeellä sijaitaan. Myöskin suunnitelmia vuodelle 2020, mitä aiotaan tehdä ja mitä suunnitelmia meillä on omavaraisuuden suhteen. Ja kertoa tietysti se suuri salaisuus; miksi me omavaraistellaan?



Aloitetaan ihan esittelystä: Minä olen Marketta, 48 -v. ja asun tänä vuonna 50 -vuotta täyttävän mieheni Beiben kanssa itä-Pirkanmaalla, Kangasalan Kuhmalahdella pienellä 1,77 ha tontilla. Leppämäki on tilan nimi ja talon perustukset on tehty vuonna 1929.
 Tämä on sellainen isommasta tilasta lohkottu pientila. Olemme muuttaneet tänne kesällä vuonna 2000.
Sijainti on vielä nippa nappa etelä-Suomea, mutta keski-Suomen raja on noin 30 kilometrin päässä. Kasvyvyöhyke on III-IV.
Meillä on 23 -vuotias tytär ja kohta 2 -vuotias lapsenlapsi, Kuukuna. Toinen lapsenlapsi syntyy huhtikuussa. Tyttäreni perhe onkin vahvasti mukana ja läsnä touhuissamme.

Kuukunalle maistuu yleensä mummulan pöperöt!


Viime vuonna teinkin meistä ja meidän touhuista aikas kattavan "historiikin". Sen voit käydä lukemassa tästä . Postauksessa kerroin meidän taustoja; mistä ollaan kotoisin ja miten ollaan päädytty tänne asumaan.

Harrastetaan kotipihassa retkeilyä!


Viime vuotisesta postauksesta elämä on muuttunut sen verran, että minä olen lähtenyt opiskelemaan. 30 vuoden työura elintarviketeollisuuden palveluksessa on vaihtunut luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon ja luonnovaratuottajaksi opiskeluun.
Beibe on edelleen elintarviketyöntekijänä. Hänkin pitkällä, jo reilusti yli 30 vuotta kestäneellä urallaan.

Kota ja savumökki liiterin takana.


Minun opiskeluni vie aikas lailla aikaani vielä seuraavat puoltoista vuotta. Olenkin ajatellut olla aikas maltillinen kesän kasvatusten suhteen. Kun en oikein tiedä mihin tuo opiskelu vie. Onko minulla mahdollisesti keväällä/kesällä koulutussopimuspaikka, vai mitä tässä tapahtuu?
Lisäksi haluamme olla mahdollisimman paljon tyttäremme perheen apuna ja viettää aikaa lapsenlapsiemme kanssa.

Kuukuna korjaa tuoliaan papan kanssa. <3


Meillä emme muutenkaan hirveästi suunnittella etukäteen. Mennään tarpeen, viitseliäisuuden, kekseliäisyyden, rahan ja vanhojen tottumusten mukaan. Tietysti joitain remonttihommia mietitään lomien ja ajankäytön mukaan. Mutta nekin yleensä tuppaavat muuttumaan matkan varrella.
Sen verran ollaan suunniteltu, että saunan terassi purettaisiin pois. Me ei siellä juurikaan oleskella ja siihen roiskuva sadevesi mädännyttää saunan seinää. Sitä paitsi, terassi on ollut jo monta vuotta ja sitä pitäisi joka tapauksessa kunnostaa. Jätämme varmaan hyväkuntoiset tolpat pystyyn ja mietimme sitten, tehdäänkö uusi terde vai ei.
Puimalan lattian valu voipi olla ajankohtainen ensi kesänä. Beibe on anonut puolen vuoden vuorotteluvapaata ja jos hän sen saa, varmasti ottaa urakaksi lattian. Hän on sitä suunnitellut kaikki nämä kohta 20 Leppämäkivuottamme.
Talvi näyttää, rapauttaako se vanhan navetan perustukset. Jos ei, niin voi olla, että jotain teemme sen suhteen. Kesäkeittiötä tai vastaavaa, kuka tietää? Se nyt on sellainen homma, millä ei ole mitään kiirusta.

Navetan perustukset.

Saunan terde.


Kasvimaatouhut menevät jo vuosien kokemuksen ja tavaksi tulleiden tottumusten mukaan. Kasvimaa ja sen suunnittelu on yleensä minun hommiani. Beibe kyllä auttaa kitkemään ja kastelemaan, mutta ei juurikaan mieti, mitä siellä kasvatetaan. Hän luottaa minuun siinä asiassa!
Kasvimaani perustuu tuttuihin, turvallisiin ja hyväksi todettuihin kasviksiin. Perunaa, sipuleita, kurpitsoja, porkkanaa, papuja, salaatteja ja muita ihan tuiki tavallisia kasviksia. Tietysti aina täytyy jotain uuttakin laittaa, jotta kiinnostus säilyy.
Suurimman osan kylvän kasvimaille jo syksyllä. Syyskylvöt helpottavat omaa keväistä työtaakkaa ja takaa yleensä paremman sadon. Mutta toki keväälläkin kylvettävää ja istutettavaa riittää.
Kasvihuoneisiin laitetaan tutut tomaatit, kurkut, paprikat ja chilit. Ja ehkä jotain muutakin. Ajattelin kokeilla, josko laittaisin muutamia maisseja isoon kasvariin. Pari edellistä kesää ovat olleet niin kylmiä, että meillä maissit eivät ole kerinneet kypsyä.

Lampi on taas täynnä vettä. Toisin oli kesällä!


Olen myös varovaisesti suunnitellut laittavani kasvamaan joitain sellaisia kasveja, joita saatan tarvita luonnonvaratuottajaopintojeni ohessa. Värjäys-, kosmetiikka- ja yrttikasveja, mitä voisin kuivata ja jatkojalostaa. Mutta katsotaan nyt! Ainakin kehäkukkaa laitan hulluna.

Kasvimaa talviunilla!


Elukoiden suhteen on jo tapahtunut sellaista, että Tippi -uuhi on astutettu ja karitsoita odotellaan maaliskuun puolella. Tällä hetkellä meillä on 4 uuhta. Tipin lisäksi Nella ja Tipin kaksi viime kesäistä karitsaa, Uinu ja Uppi. Nämä kaksi viimeksi mainittua myyn, jos joku ne ostaa. Ovat tosi kauniin värisiä ja nättejä likkoja. Mutta pikkuisen villejä. Ja minulla ei ole aikaa niiden kanssa pelata.
Jos olet suomenlammasuuhia vailla, otahan yhteyttä!

Vasemmalta oikealle: Uinu, Nella, Tippi ja takana Uppi.


Kaneja vähensin yhteen ja kas kummaa, yht' äkkiä meillä onkin niitä 5. Yksi tällä hetkellä meillä oleva on Beiben siskon belgianjättiuros, joka ehkä lähtee uudelle omistajalle.
Mutta kävin keski-Pohjanmaalla katsomassa ystävääni Sannaa ja toin häneltä kaksi uudenseelannin punaista narttua ja suuri hopea uroksen. Kaniyhdistyksen sivuilta voit käydä lukemassa roduista ja katsomassa kuvat.

Pikku-Igor!

Lötkö


Se mitä näillä kaneilla teen, en vielä tiedä. Meillähän on vielä Lötkö -kani, joka on belgianjättirodun kaunis edustaja. Mutta sen poikiminen ei onnistu. Se on jo kaksi kertaa synnyttänyt kuolleita poikasia. Kani on kuitenkin tosi mukava, terve ulkoisesti ja siliteltävä. Mikään sylikani se ei ole, kuten yleensäkin noi jättirodut eivät kauheasti tykkää nostelusta. Olen tosi paljon miettinyt, mitä sen kanssa teen.

Tytärkani uudenseelannin punainen.

Suuri hopea uros

Äitikani punainen


Kanoja on edelleen ja munivatkin taas syksyn sulkasadon ja munintatauon jälkeen. Meidän kanat ovat orpington rotuisia jättikanoja. Kohtuullisen hyviä munioita, liha on herkullista ja kaiken tämän lisäksi niillä on rauhallinen, mukava luonne.
Parvessa on 6 kanaa ja Synkkä -kukko. Tämä on aikas hyvä määrä meille kahdelle ihmiselle, jotta pysymme munissa.
Aion keväämmällä ostaa taas, jos jostain onnistun saamaan, siitosmunia ja laittaa niitä hautomakoneeseen. Etsinnässä olisi ensisijaisesti buff -värisiä orppeja, mutta muutkin käyvät. Jos jollain teistä lukijoista on puhtaita orpingtoneja ja munia riittäisi parisenkymmentä myytäväksi, olisin kiinnostunut!
Muita eläinlajeja ei ole tarkoitus ottaa. Tietysti ei koskaan voi sanoa "ei koskaan"! Mutta nyt ei aika ja jaksaminen riitä enempään.

Häh!


Sehän on just niin, että kun aletaan munimaan, niin heti
iskee hautomakuume!


Minulla on opinnoissani myös hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla ja sen vuoksi haluan että, pienen elukkalaumamme yksilöt ovat helposti käsiteltäviä ja lähestyttäviä. Tarkoitus olisi ehkä lähitulevaisuudessa jonkinlaista pienimuotoista eläintoimintaa meillä kotona järjestää.

Mauri täyttää huhtikuussa jo 11- vuotta!


Mutta mikä on se vastaus siihen suureen kysymykseen miksi? Nii- i, miksipä ei! Tälläinen touhuaminen eläinten, käsitöiden, remppaamisen, luonnossa liikkumisen ja puutarhan, sekä kasvimaan hoidon kanssa tuntuu luontevalta. Ja mikä tärkeintä; meistä molemmista! Ei tästä mitään tulisi, jos jompi kumpi inhoaisi tälläistä elämäntapaa.
Beibe tosin voisi hyvinkin kuvitella elämää ilman kotieläimiä. Hän ei varmaan ottaisi yhtään elukkaa, vaan kaikki ovat olleet aina minun hankkimiani. Paitsi mehiläiset! Ne ovat olleet Beiben haave, vaikka yhdessä me ne haettiin ja hoidellaan. Mehiläsiä varmaan lisätäänkin tulevana kesänä!

Pesä talviteloilla. Hengissä ovat, kun kuuluu surinaa!


Toki kiinnostus oman ravinnon tuottamiseen on kova! Pitkät urat elintarviketeollisuudessa ovat tuoneet tietoisuutta ruuantuotannosta niin hyvässä kuin pahassakin. Sekasyöjinä haluamme syödä pääasiassa sellaista lihaa, mikä kasvanut mahdollisimman lähellä ja kotieläinmäisissä oloissa. Vähän niin kuin ennen vanhaan!
Myös kasvisten suhteen tuntuu hyvältä saada syödä omalla tontilla kasvanutta ruokaa. Kesäisin olemme todellla omavaraisia ruuastamme.
Omavarainen elämäntapa tuo myös vapauden, riippumattomuuden ja turvallisuuden tunnetta. Uskon, että meistä kaikista nykyihmisistäkin löytyy sen verran alkukantaisuutta, että nautimme selviämisen tunteesta. Vaikkemme mitään survivalisteja olekkaan, tiedämme selviytyvämme tiedoillamme ja taidoillamme joistakin ääritilanteista.

Leivillä Hehkun kylmäsavustettua sisäfilettä ja
itse kasvatettuja ja hapatettuja kurkkuja.


Olemme myös tässä 20 vuodessa nähneet, kuinka toimemme ovat lisänneet lähiluonnon monimuotoisuutta. Emme ole näin toimineet tarkoituksella, mutta vahingossa olemme onnistuneet!
Pikkulintuja on paljon! Kotieläinten osuutta tähän asiaan ei voi kiistää. Myös perhoset ovat lisääntyneet viime vuosina. Luulen, että se johtuu siitä, ettei nuo lampaat syö ja tallo peltoja niin tehokkaasti, kuin hevosemme aikanaan.

Lasikasvari ja kasvilavat, joihin on syyskylvettynä yhtä jos toista.


Ollaan monesti juteltu, että mitä me tehtäisiin, jos me ei elettäisi näin? No, varmasti käytäisiin elokuvissa ja kulttuuririennoissa vielä enemmän kuin nyt.
Ei suurella todennäköisyydellä asuttaisi täällä. Vaan jossain "rivi- tai kerrostalohelvetissä" ja puhuttaisiin pahaa naapureista. ;'D
Ehkäpä harrastettaisiin ravintoloita, niin syömis, kuin juomis tarkoituksessakin. Jotenkin ehkä en näe meitä kauheasti matkustelevan, mutta ei voi tietää.
Kaikkein todennäköisintä olisi se, että me riideltäisiin enemmän ja ei varmaan oltaisi enään edes yhdessä. Olemme vakaasti sitä mieltä, että tämä tälläinen puuhakas elämäntapa luonnon helmassa on meidän onnemme salaisuus. Niin yhteisen, kuin yksilönkin!
Olemme molemmat saaneet aina tosi paljon voimia ja jaksamista tästä pellon- ja metsänreunassa asumisesta. Monesti kun on töistä tullut hirveästä tehdasmetelistä ja -hässäkästä, on mieli rauhoittunut heti, kun on puiden reunustamalle kotitielle kääntynyt. Voin vain kuvitella, montaako mielialalääkettä olisin viimeisen vuodenkin aikana vedellyt nassuuni, jos en olisi saanut asua täällä. Tämä paikka ja elämäntyyli tekee hyvää meille! Ei kai sitä sen tarkemmin tarvitse selitellä.

Beibe on keitellyt ahkerasti kalloja!

Tälläisiä hommia ei niin kerros- tai rivitalossa asuttaessa
tehtäisi.



Näin on aloitettu tämän postaussarja tälle vuodelle! Käyhän lukemassa, keitä on toisten blogien takana, missä he touhuavat ja millaisia suunnitelmia heillä on tulevalle vuodelle. Onkin taas aikasmoinen joukkio lähtenyt mukaan!

Mauri rakastaa lämpöä!


Linkit on jaoteltu kasvuvyöhykkeittäin, joten löydät heti sellaiset postaukset, jotka ovat samalla kuin ehkä sinä olet. Mutta kannattaa käydä silti lukemassa muidenkin, koska niissä on juttua laidasta laitaan. Ei pelkästään viljelystä.

Timjami vihertää vielä!
Toivottavasti kaikki linkit toimivat! =D

Kasvuvyöhyke 1 

Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/
Wannabee Farmari https://farmertobee.blogspot.com/…/kohti-omavaraisempaa…
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/…/kuudes-vuosi-iso…
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/…/urbaania…

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/suunnitelmia-talle…
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1068
Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/…/omavarainen…
Rouva yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/…/rouva-yrttinen…
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/01/tammikuu-2020.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/…/rapparina-ja… 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 
https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2020-osa-1/
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/…/omavaraisuutta-vuonna-2020…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu-2020/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/suuntana…
Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3611 

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3005

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=972