Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Koulujuttuja ulkona oleillen!




Ollaan päästy vähän toiminnankin makuun koulussa. Vihdoin, sanon minä! Neljä viikkoa melkein pelkkää pönötystä, teoriaopiskelua ja istumista, aiheina tiimityöskentely, projektisuunnittelu, johtaminen ja digitaalisuus. Ne eivät ole todellakaan niitä aiheita mitä lähdin opiskelemaan. Mutta ilmeisesti tämä on nyt tätä nykyaikaa, mistä minä en näköjään tiedä mitään! Onhan metsäänkin nykyään mahdollista päästä virtuaalisestikin. Virtuaalimetsään pääset tästä!


Eräs luokkakaveri teki hienon kranssin meidän
luokkatilan oveen.


Tämä oman opiskelun suunnittelukin on vaikeaa, kun kaikki kiinnostaa niin kovasti. Olen suuntautumassa luonnonvaratuottajaksi, mutta haluan saada mahdollisimman paljon tietoa ja oppia myös erilaisten ryhmien kanssa toimimisesta, sekä ohjaamisesta.

Sydämellinen monivyöseitikki!


Niinpä tartuin heti tilaisuuteen lähteä muutaman muun luokkatoverin kanssa mukaan erään perinnemaiseman kunnostamiseen. Tapahtuman järjesti Kotouttavaa luonnohoitoa -hanke , mikä toimii Suomen luonnonsuojeluliiton alaisena.
Lisäksi kun paikka sijaitsi Kangasalla, mihin minulla oli puolta lyhyempi matka ajella kuin kouluun, päätös osallistua oli aikas selvä.

Aika hieno paikka!


Kunnostettava kohde oli Uiheron kallioketo ja sieltä oli tarkoitus raivata pois nuoria lehtipuita, huonokuntoisia katajia ja sananjalkasaniaiskasvustoja. Aluella oli tehty jo aiemmin harvennushakkuita ja siivottiin kasalle risuja pois maasta.

Jotkut löysivät herkkutattejakin!


Tällä kalliokedolla on joskus aikanaan laiduntanut vanhan tilan lehmät ja hevoset ja ne ovat pitäneet alueen kasvuston aisoissa. Nyt kun eläimiä ei ole ollut enään vuosikymmeniin, kallioketo oli päässyt pahasti ryteköitymään.
Meillä oli tarkoitus raivata elintilaa sellaiselle kasville kuin Häränsilmä . Minä en tälläisestä kasvista ollut kuullutkaan, mutta kun kuvaa katsoin, jotenkin se näytti tutulta.
Häränsilmä on ollut aikanaan myös ihmisten ravintokasvi ja sitä on käytetty kaalin tapaan. Mielenkiintoinen kasvi ja toivottavasti se nyt elpyy tuolla kalliokedolla, kun saimme raivattua sille valoisammat elinolot.

Tälläinen kasvi on häränsilmä.


Mehän siis oltiin tuolla raivaushommissa maahanmuutajien kanssa. Oli kiva touhuta yhdessä ja välillä jutustella kuulumisia vaihdellen.
Työtouhussa tunnisteltiin lajeja, juteltiin jokamiehenoikeuksista, siitä miten luontoa pitää kunnioittaa ja opastettiin työkalujen käytössä ja työturvallisuudessa.
Puita karsiessa tuli puheeksi, että mikä on puun latva. Eräät naiset eivät sitä meinanneet hahmottaa, vaikka puhuivat kyllä hyvin suomenkieltä. Yritin heille sitä selittää, kunnes keksin näyttää päätäni ja kerroin latvan olevan puun pää. Käsiäni vertasin oksiin ja vartaloani runkoon. Muutenkin heidän kanssaan piti näytellä tekemistä ja puhua kirjakieltä. Mutta oli tosi opettavaista!




Alkuviikosta meillä oli parin päivän sienikurssi, jonka veti sieniguru Eila Smolander. Saatiin kyllä sellainen sienitietopaketti, että huh huh!
Ensimmäisenä päivänä opiskeltiin sieniä teoriassa ja opeteltiin tunnistamista Eilan mukanaan tuomilla sienillä. Tosi vaikeaa!
Käytiin myös hieman Ahlmanin pihassa, sekä takana olevassa puistossa ja metsässä sieniä bongailemassa.

En tuntenut kuin tuon punikkitatin.


Karvarousku!

Veriseitikki! Hyvä värjäyssieni.


Toisena päivänä vietettiin päivä Tampereella Niihaman metsissä. Etsittiin, tunnistettiin ja valmistettiin ruokaa sienistä. Suolattiinkin osa sienistä torstaina olevaa retkeä varten. Päivän lopuksi oli sienten tunnistuskoe. Sain pisteitä 18/36 pistettä. Että hieman olisi vielä petrattavaa!
Mutta olen kuitenkin oppinut monta uutta sientä kouluaikanani. Ja monta niistä ihan koulukavereiltani. Ihan mahtavaa! Vielä kun ehtisi niitä metsään etsimään.

Upea herkkutatti!

Monivyöseitikki. Tämä on hyvä ruokasieni, nimestään huolimatta. Jotenkin en
vain ole kotona näitä silti uskaltanut kerätä ja syödä.

Olikohan tämä ruskokärpässieni. Söpö pallero!


Limanuljaska. NImestä huolimatta ruokasieni!


Vaahtokarkkeja nuotiolla! <3


Yhden koulupäivän vietin parin luokkakaverin kanssa Kangasalan Kirkkojärven Kuohunlahden rantapuistossa kalaverkkoja setvimässä. Talkoilimme Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n koekalastus päivässä.
Saimme todella paljon tietoa, miten tälläistä toimintaa pyöritetään. Lisäksi meille kerrottiin paljon Kirkkojärven, sekä muidenkin järvien tilasta.
Mehän siis perkasimme kaloja verkoista ja meitä "viisaammat" sitten laskivat, mittasivat, punnitsivat ja merkkasivat tulokset ylös joka verkon eri silmäkokoihin tarttuneista kaloista. Haistiin kyllä aikas pahoille viiden tunnin rupeaman jälkeen!

Iso suutari oli jäänyt verkkoihin.

Seitsemän verkollista roskakalaa.


Kalat irroiteltiin verkoista ja laitettiin jokaiselle koolle
tarkoitettuihin rasioihin.


Yhtenä päivänä lähdimme melkein koko luokan voimin erään luokkakaverimme kutsumana hänen mökilleen Längelmävedelle. Mökki sijaitsi saaressa ja sinne mentiin veneellä.

Sadevaatteet ovat kyllä olleet lähes joka
koulupäivä päällä.


Vaikka päivä oli synkkä ja sateen tihkuinen, meillä oli tosi kiva päivä yhdessä. Osa kävi linturetkellä saaressa sijaitseva kalasääsken pesällä. Asukas ei ollut paikalla, eikä paljon muitakaan lintuja vastarannalla olevaa harmaahaikaraa lukuun ottamatta näkynyt.
Minä varjäilin muutaman muun kanssa lankoja marja-aronialla ja kandanpiiskulla. Oli mukavaa ja leppoisaa hommaa. En olekkaan moneen vuoteen värjännyt mitään.

Marja-aroniaa kiehumassa.

Kauniin väsristä lankaa tulee sillä.

Kanadanpiiskua keittymässä.

Erilaatuiset langat ja narut ottivat väriä erilailla.

On ne kyllä kauniita!


Pari kaveria tekivät meille nuotiolla ruokaa. Ihan kasviswokkia, mihin laitettiin paria päivää aikaisemmin kerätyt ja suolatut sienetkin joukkoon. Oli muuten hyvää!
Jälkkäriksi oli tehty omenapaistosta ja nokipannukahvit tietysti nautitiin!


Kasviswokit tulilla!

Hyvää!


Oli kyllä mukavia ja opettavaisia koulupäiviä ihan maastossa. Jotenkin tuntui, että opittiin niitä yhdessä touhuamisen taitoja enemmän, kuin koulun vintillä luokkahuoneessa niitä miettien. Mutta ymmärrän kyllä, että eihän nyt välttämättä joka koulupäivä voi retkeillä. Vai voiko?!?




No, ensi viikolla meikäläisellä on todellakin paluu kouluarkeen. Nimittäin minulla alkaa digipajat, sun muut yhteistenoppiaineiden pajat. Että joudun suorittamaan jonkun taide- ja ympäristötaidonkin, tai jonkin vastaavan. Ehkä siitä selviän, mutta ne matikka ja digiaineet! Apua! Toisaalta, onhan minulla kaksi vuotta aikaa niitä suorittaa. Mutta olisi kiva saada suurin osa pois päiväjärjestyksestä jo tämän vuoden, peräti tämän syksyn aikana. Stressaan tosi paljon noista!



Parissa yhteisessä projektissakin olen mukana ja itselläkin on meneillään ihan itsenäisiä prokkiksia. Aiankin ajtuksen asteella. Täytyy vain yrittää olla niin, ettei väsytä itseään liikaa. Olenkin yrittänyt pitää linjan, etten tekisi koulujuttuja kouluajan ulkopuolella. Pikkuisen olen joutunut lipsumaan, koska en ole voinut pitää etäopiskelupäiviä. Mutta ehkä tähän tulee muutos, kun saadaan nämä meidän tiimiasiat sovittua koulussa. Ensi viikolla olisi tarkoitus olla yksi päivä täällä kotona tekemässä valmisteluja  projektiini, joka olisi jossain vaiheessa täällä meillä kotona. Pitää vähän laminoida, keräillä lehtiä, käpyjä, keksiä tehtäviä, leikkejä ja sen sellaista.

Sydämellinen samettitatti!


Mutta tällästä tämä minun opiskeluni nyt sitten on! Katsotaan nyt millaiseksi se vielä muotoutuu. Ainakin kovasti on kaikenlaisia retkiä suunnitteilla luokkakavereiden toimesta. Se on sitten omasta halusta ja jaksamisesta kiinni, mihin kaikkeen osallistuu.

Tyttären perheeltä lahjaksi saadut kokoontaitettavat
retkiruokavälineet ovat päässeet käyttöön.









tiistai 10. syyskuuta 2019

Tomaattisatoa pastakastikkeena pakkaseen, kesäkurpitsasta "pastaa" ja pari muutakin vinkkiä!




Syksy on todellakin saapunut ja olen pikku hiljaa alkanut ajamaan alas kasvihuoneiden tuotantoa. Eli yksinkertaisesti siivoamaan pois kasvustoja.

Meillä oli lasihuoneessa kurkut, muutama melonintaimi, pari amppelitomaattia ja chilejä. Isossa kennohuoneessa oli tomaatteja, paprikoita ja chilejä. Yrttejä yritin kasvattaa myös siellä huonolla menestyksellä.

Tomaatit antoivat odottaa kypsymistään kyllä tosi kauan! Mutta sitten kun ne alkoivat kypsymään, ne päättivät kypsyä tyylillä "kaikki kerralla"! Ei sellaista määrää pysty millään tuoreena syömään.



Keittelin yhden satsin ihan pareerattua tomaattia. Eli keitin lohkotut tomaatit soseeksi. Tähän meni ehkä noin vajaat puoli tuntia. Se riippuu ihan tomaattilajikkeista; onko isoja vai pieniä, paksu- vai ohutkuorisia.
Keittämisen jälkeen soseutin ne sauvasekoittimella ja valutin soseen pienisilmäisen siivilän läpi. Näin kaikki kuoret jäivät siivilään ja pakkaseen meni monta rasiallista ihanan sileää paseerattua tomaattia.
En siis tähän laittanut mitään mausteita, mutta mikäänhän ei estä sosetta maustamasta.

Pastakastiketta taas olen keitellyt useamman satsin. Olen pakastanut sitä ja syötykin ollaan moneen otteeseen erimuotoisten pastojen kera. Teinpä kesäkurpitsasta raastamalla "pastaa" ja senkin kanssa tarjosin tätä soosia. Hyvää oli!

Sain luokkakaverilta lainaan tuollaisen raastimen
joka tekee "spagettia" kasviksista. Hieman oli
hankalaa, kun kesäkurpitsaa piti pyörittää
raastimen terää vasten. Mutta ajattelin kyllä hankkia
itselle jonkun saman tapaisen.

Tuli ihan hyvää "pastaa" ja tämänhän voi syödä ihan tälleen raakanakin.
Kuuma kastike päälle vaan. Tai sitten tuon voi vaikka marinoida jollakin
kastikkeella ja syödä salaattina. Oli kiva päästä kokeilemaan tuollaista raastinta
ennen kuin itselle päättää hankkia.

Minä kuullotin kesäkurpitsaa hetken aikaa pannulla
pekoninpalojen kanssa ennnen kastikkeen
lisäämistä. Älä kuitenkaan paistele kesäkurpitsaa
kovin kauaa ja älä sekoittele kovin rajusti, koska
se helposti mössääntyy. Oikeastaan riittää, että
keäskurpitsa kuumenee kunnolla. 


Tämä kastike käy myös soseutettuna ihan tomaattikeitosta. Näinkin sitä syötiin ja hyvin maistui! Ei kannata jämähtää kastikenimeen, vaan voi olla luova! Kokeilkaapa joskus heittää kasvissosekeitonjämät keitetyn pastan kastikkeeksi ja rouhaiskaa vähän parmesania päälle, niin johan on hyvää! Ja aina voi laittaa joukkoon jotain protskua; lihaa, kanaa, kalaa, jotain kasvisproteiinia. Mistä nyt tykkää.

Kastiketta kesäkurpitsapastan kera. Hyvää oli!


Huomasin myös eri kastike-erien välillä eroja. Koska meillä on tosi montaa eri tomaattilajiketta kasvamassa ja joka satsiin tuli eri määrät eri lajikkeita, kastikkeiden koostumuksissa oli eroja. Toiset erät olivat sakeampia ja toiset lirumpia. Eli jos tykkää sakeammasta kastikkeesta, voi valmistusvaiheessa suurustaa sitä vaikkapa maissintärkkelysjauholla.
Pastan kera syödessä, ei löysempi kastike niin haittaa, kun pasta imee soosia itseensä. Mutta lirumpi kastike ei ole kivaa syödä esimerkiksi tuollaisen kesäkurpitsasta tehdyn "pastan" kanssa.

Olen aiemminkin keitellyt tomaattimurskaa ja -kastiketta. Niihin löydät ohjeet alla olevista linkeistä.

Tomaattimurska kera vihanneskavereiden

Tomaattikastiketta terveydeksi!



PASTAKASTIKETTA TOMAATEISTA


  • 2-3 kg tomaatteja
  • 1-2 sipulia
  • 3-5 kynttä valkosipulia
  • i iso paprika
  • (1 chili)
  • 1 rkl hunajaa (tai sokeria)
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl (puna)viinietikkaa
  • reilusti rouhittua mustapippuria
  • maun mukaan tuoretta basilikaa ja timjamia (kuivattukin käy)
  • öljyä kuullottamiseen

Lohko huývin huuhdellut tomaatit. Ota tomaateista kova kanta pois. Pilko sipulit, valkosipulit ja paprika, sekä mahdollinen chili.
Kuullota sipuleita öljyssä kattilassa hetken aikaa. Lisää paprika ja chili. Hetken kuullotuksen jälkeen lisää tomaatit, etikka, hunaja (tai sokeri), etikka, suola ja mustapippuri. Jos käytät kuivattuja yrttejä, lisää ne nyt.

Keittele seosta hiljalleen noin 1-2 tuntia. Sekoita välillä, jottei se pala pohjaan kiinni. 
Lisää silputut tuoreet yrtit kastikkeeseen ja soseuta sauvasekoittimella. Nauti pastan kanssa tai keittona haluamiesi lisäkkeiden kanssa. 
Jäähdytä kastike hyvin ja pakasta sopivina annoksina.

Minä huomasin, että kun kastikkeen hauduttaa pitkään ja soseuttaa huolella, tomaatteja ei tarvitse kuoria. Pikkuisen kuoria saattaa soosissa erottua, mutta mielestäni ne ei haittaa. Mutta jos olet perfektionisti, mikäänhän ei sinua estä kalttaamasta tomaatteja ennen kastikkeeseen laittoa.
Jos et halua kuoria tomaatteja, mutta haluat ne pois valmiista kastikkeesta, siivilöi kastike. Mutta lisää tuoreet silputut yrtit vasta siivilöinnin jälkeen.

Kastikkeen saa vegaaniseksi vaihtamalla hunaja sokeriksi.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Etikka-, hölsky- tai mummon kesäkurpitsa, ihan miten vaan!



Meillä alkaa kurkkusato olemaan viimeisiä kurkkuja vaille taputeltu tältä kesältä. Avomaankurkkusato jäi todella vaatimattomaksi. Ihan muutamia kiloja saatiin ja niistä tein kurkkurelishiä ja muutamia syötiin tuoreeltaan.
Kasvihuonekurkkua sen sijaan tuli ihan kivasti neljästä taimesta ja oltiin kyllä koko kesä ihan näihin päiviin saakka omavaraisia kurkun suhteen.

Kesäkurpitsasato jäi tänä kesänä olemattoman pieneksi, mutta muutamia ihan pikkusia kesäkurppia on vielä kasvimaalla. Koska kurkkua ei ole ja kesäkurppaa on, tein ruuan lisäkkeeksi mummon kurkut kesäkurpitsasta.

ETIKKAKESÄKURPITSA


  • keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna karkeaksi raasteeksi
  • 2 rkl väkiviinaetikkaa
  • n. 1 dl vettä
  • 1-2 rkl sokeria
  • (hyppysellinen suolaa)
  • tuoretta tai kuivattua tilliä maun mukaan

Sekoita nesteet ja sokeri, sekä mahdollinen suola keskenään hyvin. Lisää joukkoon tilli ja kesäkurpitsaraaste. Sekoita ainekset keskenään.
Anna maustua hetki ja tarjoile.


Kesäkurpitsan voi myös viipaloida, varsinkin jos se on pieni. Tai kuutioida, tai ihan minkä muotoiseksi vain haluaa. Olen itse saanut syödäkseni monesti mummon kurkkuja raasteena ja olen pitänyt koostumuksesta.
Pidän myös siitä, että nesteessä ei ole pelkkää etikkaa, vaan myös vettä. Etikan ja sokerinkin määrää kannattaa myös makustella oman makunsa mukaiseksi. Itse en lisää koskaan suolaa ja tilliäkin laitan maltillisesti.
Ja taas sellainen hävikin torjunta vinkki; samaan nesteeseen voi aina vaan raastaa/viipaloida kesäkurpitsaa tai kurkkua lisää. Näin ei mene hyvät liemet haaskuuseen kertasyömisen jälkeen!




perjantai 6. syyskuuta 2019

Hapatetut pavut




Olen useaan otteeseen täällä blogissa miettinyt sitä, miten saisin pakastimien kuormaa vähennettyä ja säilöttyä satoa vähemmän energiaa viemällä. Totuus vaan on, että pakastaminen on niin helppo ja turvallinen tapa säilöä!

Vaikka edellisessä postauksessani heitinkin, että pitäisikö hankkia kolmas pakastin, se ei ehkä ole kuitenkaan se paras ratkaisu. Tosin lampaat ja kukot ovat vielä teurastamatta ja pakkaset ovat täynnä!

Edellisinä vuosina olen pakastanut papuja ryöpättynä isoja määriä. Niitä ollaan sitten sieltä syöty tortillan täytteenä ja muuten vaan ruuan lisukkeina. Mutta ne vievät kyllä todella paljon tilaa pakastimessa.

Löysinkin viime syksynä vinkin, jota en ollut tullut ajatelleeksikaan. Hapattaminen! Olen kyllä kurkkuja hapattanut ja kanoillekkin olen hapattanut ruokaan. Mutta että papuja!

Papuja ei tarvitse huuhtaisun lisäksi käsitellä muuten kuin poistamalla
kara toisesta päästä.

Nips vaan!


Teinkin niitä jo viime syksynä ja hyviä olivat. Mutta en ehtinyt niistä silloin tänne postaamaan. Nyt tein niitä parikin satsia uudemman kerran ja ollaan niistä tykätty. Ne ei maistu ollenkaan pavuille ja ovat ihanan rapsakoita. Ei sellaisia perinteisesti pavuiksi tunnistamiamme lötköjä. Suosittelen kokeilemaan!

Mietin myös sitä, että hapattaminenhan on oikein oiva tapa säilöä, jos ajattelee ihan kestävälläkin tapaa. Ainekset parhaimmillaan itse kasvatettuja, mausteita ja suolaa lukuunottamatta. Mutta muutahan ei sitten tarvitakkaan, kuin vettä ja puhtaat välineet. Ei tarvitse ostaa etikkaa, eikä sokeria. Energiaa kuluu vain veden kiehauttamiseen. Jos on kellari, säilyttämiseenkään ei kulu energiaa. Ajatelkaas tätä!

Minulla on hankittuna pari säilöntäsankoa, joissa on ritilä pitämässä hapatettavia aineksia nesteen alla. Mutta jos sellaisia ei satu olemaan ja eikä halua hankkia, ohjeessa olevilla neuvoilla pärjää. Olen minäkin tehnyt joskus kurkkujen kanssa noin. Laitoin vain ensin lautasen kurkkujen päälle väärinpäin ja pestyn kiven siihen painoksi. Toimi ihan hyvin niinkin!

Tälläisiä säilöntäsankoja myyvät Honkkarit ja Tokmannit
ainakin. Joissain marketeissakin olen nähnyt.

Näissä on tälläinen systeemi sisään laitettavaksi,
mikä pitää säilöttävät ainekset nesteen alla.


Se on tärkeää, ettei hapatusastiaa peitä ilmatiiviiksi. Sinne muodostuu kaasuja ja astia voi possauttaa nesteet pitkin ja poikin. Kantta täytyy siis pitää raollaan tai peittää tuon ohjeen mukaan, niin kauan kuin se on huoneen lämmössä.

Näin ikään!

Neste voi näyttää vähän häröltä. Mutta jos se tuoksuu raikkaan happamalta
ja maistuu kielelle kirpsakalta, se on silloin hyvää.

Nesteen pinnalla ei saa olla hometta. Eikä myöskään astian reunoilla.
Ja voin kyllä kertoa, että aivan varmasti huomaa, jos hapatus ei ole onnistunut.

Silloin astian sisältö haisee ihan raadolle!


Voisi kokeilla kyllä hapattaa jotain muutakin tänä syksynä, jos vain kerkiää. Nyt on vaan tosi paljon hedelmäkärpäsiä ja ne eivät ole hyviä kumppaneita hapatustouhuissa!



Hapatetut salkopavut
salkopapuja
korianterinsiemeniä
sinapinsiemeniä
sipulia
suolavettä 15 g suolaa/litra vettä
Kiehauta papuja noin 5 minuuttia. Lado pavut lasitölkkiin, lisää mausteet, sipuli ja jäähtynyt suolavesi, niin että pavut peittyvät. Laita papujen päälle painoksi muovipussissa puhdas kivi.
Sulje tölkki kolminkertaisella muovilla ja kiristä tiukalle kumilenkillä. Hapata papuja 18-20 asteessa 10 päivää ja jääkaapissa 2 viikkoa.


Edellisestä hapatussatsista voi laittaa nestettä seuraavaan.
Vähän niinkuin startteriksi. Mutta hyvissä olosuhteissa
lähtee hapattumaan kyllä ilmankin.


Tälläisiä hapatuksia tällä kertaa! Onko siellä muita hapattamista harrastaneita? Ja mitä olette hapattaneet? Olisi kiva saada vinkkejä ja ideoita!

Hyviä ihan minkä ruuan lisäkkeenä vain!