Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 25. toukokuuta 2019

Munacurry




Nyt on sellainen tilanne, että meillä on hieman ylituotantoa kananmunista. Koska meidän talouteen ei kuulu kuin kaksi ihmistä, munaa ei kulu ihan siihen tahtiin, kuin munantuottajarouvat niitä lykkivät tulemaan. Munia tulee päivittäin 2-5 näiltä orppirouvilta.

Asiahan on pelkästään positiivinen, koska me kuitenkin vietämme syksyllä ja talvella pitkään munatonta aikaa, kun rouvilla on munintatauko ja sulkasato.
Mutta nyt munaa pukkaa, niin niitä pitäisi syödäkin. Viikonloppuisin niitä paistellaan leivän päälle, tehdään munakokkelia ja banaanilättyjä. Viikolla olemme syöneet niitä esimerkiksi paistetussa riisissä ja nokkoskeiton kaverina. Olen päässyt jo raparperipiirakkaakin leipomaan.

Mutta tälläinen syönti on ihan pisara (muna)meressä! Näihin näperryksiin menee pari munaa kerrallaan ja piti keksiä joku ruoka, mihin niitä saisi "hukattua" monta kerralla.
Muistelin, että olin joskus kuullut munacurrystä. Nettiin vaan ja ohjeita tutkiskelemaan, millainen ruoka tämä olisi.

Ruoka vaikutti hyvältä; peruscurry, mihin laitettiin keitettyjä kananmunia. Joissain versioissa oli myös keitettyä perunaa, mutta sitä minä en curryyni halunnut. Aikomuksenani oli kuitenkin syödä tämä ruoka riisin tai ohran kanssa, ja peruna jotenkin tuntui oudolta tähän yhtälöön.

Monessa ohjeessa tamarinditahnaa ja kokonaisia mausteita, mitkä jauhettiin itse. Koska täällä maaseudun "supermarketeista" ei kannata edes lähteä etsimään tuollaisia tahnoja ja muutenkin halusin tehdä ruuan niistä aineista mitä kotoa löytyy, piti soveltaa valmiista ohjeista omanlaisensa. Ja hyvää tuli!




MUNACURRY  LEPPÄMÄEN TAPAAN    6 annosta


  • 6-8 keitettyä munaa
  • öljyä paistamiseen
  • 2 isoa sipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 2 rkl tomaattipurettä                               Laita kaikkia jauhettuja mausteita 1-2 tl.
  • garam masalaa                                        Sovella vapaasti sen mukaan, mitä mausteita
  • kurkumaa                                                kaapeistasi löytyy!
  • juustokuminaa
  • jauhettua korianteria
  • 6 isohkoa tomaattia hienonnettuna
  • 1 rkl (punaista)currytahnaa
  • 1 rkl raastettua inkivääriä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl tummaa sokeria (fariini/ruoko/muscavado)
  • 1 tlk kookosmaitoa
  • suolaa
  • mustapippuria rouhittuna

Keitä kananmunia noin 7 minuuttia. Laita kylmään veteen jäähtymään. Kuutioi sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljytilkassa paistinpannulla. Älä ruskista!

Laita joukkoon tomaattipuree ja mausteet ja kuullottele niitä miedolla lämmöllä. Varo polttamasta!

Hienonna tomaatit pieniksi kuutioiksi ja laita ne pannulle kuumenemaan sipuli-mausteseoksen joukkoon.
Lisää raastettu inkivääri, currytahna, sokeri ja sitruunamehu, sekä kookosmaito.

Anna curryn porista hiljaisella lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Tarkista maku ja lisää mausteita, mustapippuria ja suolaa niin halutessasi.

Kuori kananmunat ja halkaise ne puoliksi pituussuunnassa. Asettele munanpuolikkaat kuumenemaan currykastikkeen päälle kuumenemaan. 
Tarjoile curry riisin kanssa. Basmati- tai jasminriisi sopii erinomaisesti munacurryn makuun.



keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Muutama hassu tulppaani, narsissi ja pari muutakin!




Tein kierroksen kameran kanssa ja kuvasin harvat sipulikukat, mitä meillä kukkii. Ei todellakaan löydy sellaisia tulppaanimeriä, kuin mitä on saanut monessa blogissa ihailla. Mutta jotakin Leppämäen muutamassa kukkapenkissä kukkii!




Ajattelin, että kuvaan kukkijat, koska tälle viikolle on luvattu ihan ukkostakin ja saattaa vettä tulla ihan huolella. Osa tulppaaneista ainakin on jo siinä vaiheessa kukintaa, että ne pudottaa kyllä vesisateessa terälehtensä. Samaten nämä kovat helteet kyllä jouduttavat kukkien kuihtumista. Meillä on ollut parhaimmillaan +27 astetta lämpöä. Huh huh!

Nää narskut istutin viime syksynä.

On se nätti! <3


Ja onpahan minulle itsellenikin muisto siitä, että kyllä meilläkin jotain kuitenkin aina keväisin on kukassa. Täytyisi vaan nauttia näistä vähäisistäkin, eikä vaan aina harmitella kevätkukkijoiden vähyyttä.





Joka vuosi lupaan itselleni, että syksyllä istutan sipuleita vaikka kuinka paljon. No, joka syksy istutan kyllä pussin tai pari. Mutta sitä mukaa edelliset taantuvat ja aika heikoksi kevät kukinta jää. Jospa taas tavoitetta ensi syksylle! 😉



Näitäkin istutin viime syksynä. Kohta avautuu!



Yksi mitä Beiben kanssa hämmästeltiin, oli kullero. Se on jo kukassa! Beibekin muisteli, että kullero yleensä kukkii vasta juhannuksen aikoihin. Päivitteli näiden keväiden aikaistumista.

Kullero on ihan kukassa jo!


Minulla ei kaupunkilaislikkana ole kulleron kukintamuistoja lapsuudestani. Mutta kyllä minunkin mielestä tämä on vähän aikaista muihin keväisiin verrattuna. Tosin tuo kukkapenkki on etelään päin ja koska puissa ei ole vielä lehtiä, aurinko pääsee paistamaan ihan suoraan siihen.

Menetettiin melkein kaikki esikot silloin yhtenä talvena, kun kovat
pakkaset tulivat lumettomaan maahan. Muutama hassu jäi henkiin!


Kyllä tämä kukinta tästä runsastuu. Ja onhan kirsikat ja luumut täydessä tällingissään! Kohta jatkaa omenapuut ja muut kukkivat puut ja pensaat. Ja perennat, ja... ja ...


maanantai 20. toukokuuta 2019

Kuusi kukkii!



Huomasin viime viikolla, että työpaikan pihassa oleva iso kuusi oli alas saakka ihan täynnä kukkia. Voi että se oli kaunis!


En muista, että olisin koskaan nähnyt kuusen kukkivan. Varmaan tätä on elinaikanani useastikin tapahtunut, mutta en ole kiinnittänyt moiseen huomiota.
Muistinkin, että olin alkukeväästä kuullut tai lukenut jostain, että kuusella tulisi olemaan hyvä siemenvuosi ja kukinta runsasta ainakin etelä-Suomessa.

Meidän iso pihakuusi <3

Leppämäen sijainti on itäisellä Pirkanmaalla ja keskisen Suomen raja on tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä. Ilmeisesti meidän iso pihakuusi ei näistä Luken tiedotteista piittaa, vaan kukkii ihan täyttä häkää.


Nää on niin hauskan näköisiä!


Kovasti näistä varisee siitepölyä.


Kuusen lisääntymisestä ja siitä, onko tuossa hede- ja emikukintoja, minulla ei ole mitään hajua. Mutta aikasmoinen pölinä on ilmassa, kun kuusi tussauttelee siitepölyään ilmaan. Onkohan kuusen siitepöly kovin allergisoivaa? Männystä olen kuullut, että se ei olisi.

Hatsiih!

Tuo pihakuusi on ainut näistä meidän tontin isoista kuusista, minkä huomasin kukkivan. Se on niin hyvällä ja lämpimällä paikalla, että ei ihmekään.
Mutta surullisten kuusien metsässä meillä on pieni käpykuusi ja se kukkii myös. Ja siihen tulevat ihanat vaaleanpunaiset pikku kävyt, jotka kyllä sitten vanhetessaan muuttuvat ihan tavallisiksi ruskeiksi kävyiksi.

Käpykuusi on tuo pieni tuossa edessä

Pieni kuusi, mutta kukinta sitäkin suurempaa!



Ja nää kävyt... ihania!

💗

Tässä on muodostumassa käpyjä.

Oletko sinä nähnyt koskaan kuusen kukkivan? Minulle tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta ja olin ihan haltioissani noista pinkin värisistä kukkapalleroista!

Kyllä tämä kevät on hienoa aikaa, kun kaikki puhkeaa kukkaan ja on niin ihanan vaalean vihreää. Oikein mukavaa viikon alkua kaikille! <3

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Aikaismoista lammasrumbaa!




Huhtikuun alussa meidän lampaille syntyi molemmille 3 karitsaa. Tipin synnytys ja karitsoiden alkutaipale meni kuin suoraan oppikirjoista. Ei tarvinnut kyllä olla kuin tyytyväinen!

No, Nellan tapauksessa ei sitten mennyt ihan niin hyvin. Synnytys meni onneksi silläkin tosi hyvin, mutta karitsat olivat jotenkin ennenaikaisen oloisia. Ne olivat toista pässikaritsaa lukuun ottamatta tosi rimpuloita ja niillä oli erilainen villakin kuin muilla karitsoilla. Toinen pässi- ja uuhikaritsa olivat paljon avuttomampia ja ne tarvitsivat ihmisen apua ensimmäisinä päivinään.

Lampaiden karitsoilla ei ole kuin 4 päivää ikäeroa. Silti ne ovat käytökseltään, kasvultaan ja ulkonäöltään ihan kuin yö ja päivä toistensa kanssa. Tipin karitsat ovat isoja, jämäkän lihaksikkaita ja uteliaita luonteeltaan. Kaksi niistä on tosi kesyjäkin.
Ne syövät jo hyvin heinää ja rehua, käyvät vain satunnaisesti maitohuikalla ja juovat vettä janoonsa. Vihreä maittaa ja kerput ovat ihan niiden lempiherkkua!
Tipin karitsat leikkivät ja kirmailevat ulkona ja erkanevat emästään rohkeasti, eivätkä roiku koko ajan sen kintereillä. Oikein hyvän näköisiä ja elinkelpoisen oloisia pikku lampaita!

Pari viikkoa takaperin Nella alkoi reakoida kielteisesti karitsoihinsa. Se juoksi niitä pakoon ja yritti koko ajan puskea niitä. Ihmisille se ei antanut kiinni, ei tarhasta, eikä karsinasta. Lampolaan mentäessämme, se seisoi useasti perä nurkassa ja huohotti silmät kiinni.
Alettiin oikein urakalla seuraamaan, että mikä nyt on vaivana. Utareitakin tarkastin, vetimiä ihan vain katseella, mutta muuta utaretta koittelin joka päivä (kuten olin aiemminkin tehnyt molemmilla lampailla) ja en löytänyt mitään kovettumia, tai muutakaan mikä olisi viitannut esimerkiksi utaretulehdukseen.

Kunnes sitten Beibe oli siskonsa kanssa eräänä vapaapäivänään huomannut, että karitsat eivät anna emänsä olla yhtään rauhassa, vaan juoksuttavat sitä ihan koko ajan. Nella ei saanut tarhassa hetkenkään rauhaa ja se suorastaan juoksi pakoon jälkikasvuaan. Ja koko ajan joku karitsoista roikkui vauhdissa sen utareista.
Tarkistettiin vetimet ja ne olivat ihan pureskeltu verille ja rupia täynnä vetimen takapuolelta.
Tehtiin päätös, että karitsat vieroitetaan emästään ainakin joksikin aikaa, jotta utareet saavat parantua.

Pässeille maistuu maito ämpäristä


Muutamia päiviä sitten Beiben kanssa lypsettiin Nellaa ja tarkkailtiin samalla, paljonko maitoa tulee. Sitä tuli 5-8 dl/lypsy. Karitsat saivat korviketta ja samalla vähän pystyttiin toteamaan, paljonko ne maitoa juovat. Ne joivat noin puoli litraa/karitsa. Isoin pässi joi eniten, toinen pässi ja uuhi vähemmän.

Kokeiltiin tuttiämpäriäkin, mutta karitsat eivät oikein
siitä imeneet.

Joten, kun kerran suoraan ämpäristäkin menee
niin mikäs siinä.


Muutaman päivän kuluttua päästettiin karitsat emänsä kanssa aina ulkoilemaan. Mutta se oli aivan kamalaa katseltavaa, kun utareissa roikkui karitsat kuin susilauma. Olin ajatellut, että kun karitsat vetävät ennen ulospääsyä mahansa täyteen korviketta, ne eivät ainakaan nälkäänsä emoaan jahtaa. Oltiin kuitenkin ihan hakoteillä. Vaikka kaikki olivat vetäisseet noin 5 dl korviketta/naama ja lisäksi rehua ja heinää, ne repivät emänsä utareita, kuin eivät olisi ruokaa saaneet moneen päivään. Se oli sellaista ihmeellistä repimistä. Ne ei ihan kuin imeneet ollenkaan, vaan riuhtoivat utareita. Samalla lailla kuin koira ravistaa jotain lelua. Nella juoksi ja karitsat raahautuivat hampaillaan tississä roikkuen.
 Joko näillä karitsoilla on jäänyt jokin kilpailu maidosta ja tissille pääsystä päälle, emo ei anna niiden imeä tarpeeksi, tai sitten sillä vaan ei riitä näille kaikille maitoa.
Kun annetaan lampaille iltaruuat, kaikki muut hyökkäävät ruuan kimppuun, mutta nämä kolme alkavat tappelemaan emänsä utareista ihan heikkopäisenä. Kun emo yrittää pysähtyä syömään tai juomaan, tissin repiminen alkaa ja emo ei saa syödä rauhassa.

Aloimme olemaan emouuhen terveydestä tosissamme huolissamme, koska se ei saanut syötyä eikä juotua lainkaan. Se ei enään edes tullut syömään, kun ruokaa tuotiin tarjolle. Se vaan huohotti jossain nurkassa ihan stressaantuneena. Tarjosin sille vihreää kädestä, niin se ei syönyt edes sitä.

Teimme sitten sellaisen päätöksen, että erotin pässikaritsat emostaan korvikkeelle ja uuhi sai jäädä emon kanssa. Ensimmäinen päivä meni niin, että pikku-uuhi ei tehnyt mitään muuta kuin kyttäsi, kun emonsa pysähtyy ja hyökkäsi tissille. Yhden illan vartioin, että Nella saa syödä rauhassa ja aina kun karitsa yritti mennä tissille, ohjasin sen syömään rehua ja heinää. Ja näin olen nyt jatkanutkin aina, kun lampaita ruokitaan sisällä. Karitsa hyökkää heti tissille, kun muut menevät syömään rehua ja heinää. En anna sen roikkua tissillä, vaan ohjaan sen myös syömään rehua. Hetken se siinä hämillään tuijottelee ja sitten alkaa syömään. Kun on muutaman haukun ottanut rehua, rauhoittuu sitä syömään.
 Näin molemmat saavat syödäkseen. Emo saa voimiaan takaisin, eikä ole enään lainkaan niin stressaantuneen oloinen. Ja josko toi uuhikaritsan rääpälekkin vaikka vähän alkaisi kasvamaan.

Kun muut syövät siistissä rivissä kaikessa rauhassa...

... tää yksi vaan kyttää tilaisuutta tissille. Tässä vähän pääsee
näkemään kokoeroakin noihin Tipin tyttöihin.

Ja heti kun emo rauhoittuu, hyökkäys tissille. Tässä näkee,
kuinka Tipin karitsat ovat tuolla nurkassa syömässä
kerppuja ihan muina tyttöinä, erossa emästään.


Ollaan tultu siihen tulokseen, että ehkä Nellalla ei sitten tosiaan riitä maito noille kaikille kolmelle. Varsinkin kun ovat vähän kasvaneet ja alkaneet kuluttamaan enemmän. Toinen pässikaritsa varsinkin on ottanut kasvussa kiinni Tipin karitsoita.

Pässit saavat olla nyt kahdestaan, kunnes lähtevät poikamies-
laitumelle pässilaumaan.


Pässikaritsoille nyt tuli sitten hieman ennenaikainen ero emostaan, mutta ne juovat korviketta hyvällä halulla, sekä rehu ja heinä maittaa. Nälkää ne eivät näe, mutta ikävää huudetaan kovalla äänellä. Emonsa ei tunnut olevan millänsäkkään, vaikka pojat ovat eri karsinassa.

Tässä tuli taas itsellekkin hyvä opetus siitä, että näitten elukoiden kanssa elämä ei ole aina mitään idylliä.

Lampaanpitoa parhaimmillaan! <3

maanantai 13. toukokuuta 2019

Palak paneer nokkosesta!




Palak paneer on intialainen pinaatti-juustocurry, jota teen yleensä alkukesästä tuoreesta pinaatista, kun syyskylvetyt pinaatit ovat parhaimmillaan. Palak paneerin ohjeeseeni pääset tästä .

Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että olen kylvänyt pinaatit syksyllä ihan lämmittämättömään lavaan. Vaikka kasvu on lähtenyt ihan hyvin vauhtiin, on ollut niin kylmä, että pinaatit ovat kyllä vielä tosi pikkasia. Saan kyllä odotella pitkän tovin, ennen kuin niistä pääsen tätä herkkuruokaa valmistamaan.

Olen tehnyt itselleni myös pyhän lupauksen, että en pakasta yhtään pussia nokkosta. En ennnen kuin edelliset on käytetty!
Ollaan syöty Beiben kanssa joka viikko nokkoskeittoa keitetyn kananmunan kanssa. Keiton jämästä olen tehnyt lättyjä. Herkkua molemmat, mutta nokkosta vaan piisaa pakkasessa!

Täytteenä tonnikalaa, herneitä, sipulia, kurkkurelishiä,
sweet chilikastiketta, punasipulia, kermaviiliä,
tuorejuustoa, suolaa ja pippuria.


Viikolla mietin taas tätä nokkosasiaa ja kuin salama kirkkaalta taivaalta sain ajatuksen, että miksei! Miksenpä voisi tehdä palak paneeria pakastetusta nokkosesta?

En usko, että pyörää keksin tässä uudestaan ja joku muukin on joskus tälläisen ruokakokeilun tehnyt. Mutta minäpä en ole ja viikonlopuksi ostin ainekset palak paneeriin.

Ja oikein oli onnistunut kokeilu! Nokkonen sopi ihan yhtä hyvin palak paneeriin kuin pinaattikin. Pelkäsin hieman, että nokkonen voimakkaamman makuisena maistuisi ruuassa heinältä. Mutta ei, oli oikein herkullista!
Joten, tässäpä nyt sitten teille ohje. Jotkut sitä instassa jo kyselivätkin ja sen sinne laitoin. Mutta pistetään se nyt tännekkin, jotta halukkaat voivat kokeilla.



PALAK PANEER NOKKOSESTA


  • 2 isoa sipulia
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 3 isoa tomaattia 
  • 1 iso paprika
  • juustokuminaa
  • garam masalaa                         Laita mausteita makusi mukaan, mutta ihan reilusti
  • currya                                       kuitenkin. 1 tl kutakin on ihan hyvä alkuunsa. Chilin
  • jauhettua chiliä                        kanssa varovaisesti sen tulisuuden mukaan.
  • 1 rkl inkivääriä raastettuna
  • 1 rkl punaista currytahnaa
  • n. 300 g hienonnettua pakastenokkosta
  • n.3 dl vettä 
  • suolaa
  • mustapippuria rouhittuna
  • 2-3 dl turkkilaista jogurttia
  • n. 300 g koti- tai leipäjuustoa
  • öljyä paistamiseen

Kuullota pilkotut sipulit ja valkosipulit pannulla öljyssä. Älä ruskista. Lisää mausteet kuullottumaan sipuliseokseen. Sekoittele hyvin ja varo polttamasta.
Lisää inkivääriraaste ja currytahna ja sekoita hyvin.
Heitä pilkotut tomaatit ja paprika joukkoon, sekoita hyvin ja lisää sulatettu nokkonen sekaan. Lisää vesi ja anna hautua hiljalleen poristen noin 15 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa, jos seos näyttää kovin kuivalta.
Lisää jogurtti, kiehauta ja lopuksi kuutioitu juusto. Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria, sekä muita mausteita tarvittaessa ja kun juusto on kuumentunut, ruoka on valmis. Nauti riisin kera.





keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Lähes pelkäksi syömiseksi mennyt Tallinnan reissu!




Oltiin viime viikonloppuna Beiben kanssa Tallinnassa. Tämä oli näitä Beiben työpaikan vapaa-ajantoimen järkkäämiä reissuja, joissa ollaan oltu useita kertoja mukana.
Eihän tuollaisessa "lauantaina mennään ja sunnuntaina tullaan pois" -tyyppisellä reissulla paljoa ehdi. Nyt meillä ei ollut matkanjärjestäjän toimesta mitään ohjelmaa. Lisäksi lauantaille oli säätiedotus lupaillut tosi huonoa keliä. Joten, mitään suunnitelmia reissun suhteen ei ollut. Kunhan nyt lähdettiin!

Laivalla meillä oli varattuna brunssi menomatkalla ja voi että, kun me syötiin. Oli kyllä tosi hyvät sapuskat! Se ei aina ole näin, vaikka valikoimaa olisikin. Joskus ruoka on mautonta bulkkiruokaa, mutta nyt oli kyllä maittaavaa!

Alkuruuat

Pääruoka

Ja jälkkärit, huh!


Tallinnassa olikin saapuessamme tosi kiva auringonpaiste. Kylmä tuuli kävi, mutta ajattelimme sitä uhmata ja lähteä vanhaan kaupunkiin pyörimään. Hetken kuitenkin makoilimme kämpillä ja ihastelimme ikkunasta näkyviä mehiläispesiä.

Lauantaina pörriäiset hieman lentelivät pesien ympärillä.


Lähteissämme huomasimme tuttuja aulabaarissa, jotka vinkkasivat meitä seuraansa. Otimme juomat ja liityimme joukkoon. Ajattelimme, että hörpätään yhdet ja sitten mennään.
Toisaalta oli hyväkin, että jäimme hetkeksi aulaan seurustelemaan, koska taivas repesi ja alkoi ihan hirvittävä sade. Oltaisiin kastuttu kyllä rankasti!

Steak Housessa osataan kyllä pihvi paistaa!


Sade jatkuikin sitten ihan koko illan ja ei oikeastaan poistuttu hotlalta kuin kahville Virukeskukseen ja illalliselle hotellin viereiseen Liivi Steak Houseen.
Ruokailun jälkeen takaisin hotellille ja muiden lähtiessä laulamaan karaokea, meikäläiset painuivat suihkun kautta nukkumaan. Oltiin unten mailla ennen ilta yhtätoista. Apua! ='D

Vettä tuli niin, että kadut ihan lainehtivat!


Nukuin ihan törkeän hyvin ja sänky oli aivan ihana! Aamulla ei sattunut polviin, selkään, eikä olkapäähän. Ai että, mä nautin!

Ja niin nautin kyllä krapulattomasta aamupalastakin yli 8 tunnin yöunien jälkeen! Onhan se toisaalta tosi tyhmää maksaa tälläisestä reissusta, tullakseen vaan syömään, juomaan ja nukkumaan ulkomaille. Varmasti päivän kulku olisi ollut erilainen, jos ei olisi ollut koko illan kestävää rankkasadetta. Olo aamulla ei vaan ehkä olisi ollut näin fresh!
Mutta oli kuitenkin ilta täynnä mukavaa jutustelua ja naurua mukavien ihmisten kanssa. Mitäpä sitä oikeastaan sitten olisi tarvinnutkaan? Varsinkin, kun vatsat olivat ihan koko ajan täynnä!

Aamiaisella sai maistaa "naapuriemme" tuottamaa hunajaa.
Oli tosi hyvä!


Aamulla oltiin kuitenkin reippaita ja vatsat täynnä lähdettiin sinne Vanhaan kaupunkiin köpöttelemään. Heitettiinkin parin tunnin lenkki kaupungilla ihaillen ihania vanhoja rakennuksia, muurirakennelmia ja ovia. Monta isoa opastettua turistiryhmää oli liikkeellä ja paikka paikoin oli kujilla hieman ahdastakin.

Mutta löytyi tälläisiäkin, missä ei ollut ketään!
Tuohonkin oveen oli käytetty aikanaan
tosi leveitä lankkuja! <3

Sisäinen keittiöntätini heräsi moisen jättipadan
äärellä!

Erään ravintolan ikkunoilla oli hauskoja kukkalaatikoita!

Tuonne puistoon ei päässyt. Sen vuoksi se on tyhjä ihmisistä.

Nämä huppupääpatsaat olivat huikeita!

Armoa!

Tässä me kaksi poseerataan! ='D

Pulut olivat hyvin tuttavallisia tuolla muurilla!


Kaupat, kahvilat ja ravintolat alkoivat vasta availemaan oviaan, kun me jo oltiin menossa takaisin hotellille. Yhden liikkeen ikkunalta bongasin kuitenkin kierrätysmateriaaleista ommeltuja eläinhahmoja. Ihania ja tosi laadukkaan oloisia!
Pieni norsu ikkunassa puhutteli ja koska liike oli juuri avannut ovensa, olihan se käytävä hakemassa mukaan Kuukunalle tuliaisiksi.



Meillä olikin lähtö hotellilta jo klo 11 jälkeen, että ei siinä sitten sen kummempaa ehtinyt. Käynti Viinarannassa ja ostoskeskus Nauticassa. Mitään ihmeellistä ei ostettu, mutta taas "vähän" syötiin. Naudanpihvit lisukkeineen, huh huh!

Tämä Nordic Hotel Foorumin edessä oleva susipatsas oli
huikean hieno!


Laiva lähti klo 15.30 takaisin Suomeen ja me katselimme lähtöä leivoskahvien kera. Mutta jälkkärithän menee eri mahaan, niin sitä ei niin kuin lasketa!

Ei sentäs omia leivoksia syöty, mutta jaettiin yksi!


Oltiin kotona ihan hyvissä ajoin ja hyvä niinkin, koska maanantai oli kuitenkin työaamu. Kassit purkuun ja nukkumaan, kunhan ensin käytiin antamassa iltaruuat elukoille. Paluu arkeen heti pikimiten!

Tuo Hesassa oleva maailmanpyörä olisi
kiva kokeilla joskus!


Mitä tuolta reissusta jäi sitten käteen? Muuta kuin hajuvedet kummallekkin, vähän alkoholia ja karkkia. No, kyllähän sieltä sai hyvää mieltä mukavien ihmisten seurasta. Tuli nähtyä sellaisia vanhoja työkavereita, joita en ole nähnyt pitkään aikaan ja muutenkin tosi harvoin.
En minä nyt tiedä, tarviiko noilla reissuilla aina niin kauheasti suorittaa. On vaan jotenkin sellainen fiilis, että pitäisi nähdä ja kokea paljon kaikkea. Kun kerran niin harvoin tälläisillä reissuilla käydään. Ei tämä tälläinen rauhallinen yhden yön yöpyminen Tallinnassa niin huono kokemus ollut tämäkään. Ainakin tuli syötyä ja nukuttua hyvin!

Upea runko Vanhan kaupungin muurilla olevassa
hevoskastanjassa.