Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 22. kesäkuuta 2017

"Eihän se ole juhannus eikä mikään, jos ei lunta sada!"



Näin tokaisi Beibe, kun ihan järjetön raekuuro ukkosineen yllätti hänet kesken nurmikon leikkuun.





Joo, alkaa olemaan täällä itä-Pirkanmaalla jo juhannusperinne se, että juhannuksena sataa lunta, räntää tai rakeita. Ehkä ei niin mieluinen perinne kuitenkaan!

Syreenit ja lumi maassa...

... kaksi keskikesänjuhlan varmaa merkkiä!



Ei anneta tälläisten pikkuseikkojen haitata juhlaan valmistautumista. Pukeutumis- ja asennekysymys tähän tälläisiin sään ääri-ilmiöihin suhtautuminen on.




 Ja älkäähän liukastelko siellä tienpäällä kesärenkailla!


OIKEIN MAHTAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE JA MUKAVIA KESÄLOMIA NIITÄ ALOITTAVILLE!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Leppämäen (ei niin hienot) rodot!



Some on täynnä kuvia  toinen toistaan upeammin kukkivista rodoista. Omilta pihoilta ja rodopuistoista napatuissa kuvissa on valtavia kukkivia pensaita ja pehkoja. Tämä alkukesä on ollut ilmeisen suotuisa alppiruusuille.

Meilläpä on myös rodoja! Osa niistä kukkii myös, paremmin kuin koskaan aiemmin. Ja toinen osa on niukin naukin hengissä!




Tämä kirjavalehtinen rodo olisi hieno, mutta se kärsii joka talvi.


Paikkaa, jossa rodot hengaavat, kutsumme "Metsäpuutarhaksi". Se sijaitsee kodan ja talon välissä, ennenkuin saavutaan pihaan. Ja todellakin, rodot todellakin hengaavat siellä, koska olen tosi huono niitä hoitamaan! Joskus niitä lannoitevedellä muistan kastella, mutta siinä se hoito sitten onkin. Meikä kun enemmäkin tälläinen hyötytarhuri ja huono siinäkin!
 Rodojen lisäksi Metsäpuutarhassa hengailee pikkutalviota runsaasti levinneenä, kieloja ja joitain satunnaisia sinne istuttamiani muita kasvin reppanoita. Selviytykööt kerallaan siellä!

Metsäpuutarhaan pääsee paria eri polkua.

Näkymiä eri polulta. Pienet rodot ei niin hyvin eroitu!

Näkymä talonedus paviljongilta.

Ensimmäiset kaksi rodoa sain Beibeltä ja tyttäreltä Marketanpäivälahjaksi joskus reilut kymmenen vuotta sitten. Hoisin niitä vähän liikaakin silloin ja peittelin ne tarkasti havuilla talveksi.
Niinhän siinä sitten kävi, että meinasivat kuivua ihan vallan sinne havujen alle. Kävin useasti niitä kurkkimasta havujen lomasta ja aina silmääni sattui ilmeisesti ainut puskien vihreä oksa. En tajunnut, että niitä pitää peittämisen lisäksi myös kastella keväällä.
Reppanat jäivät kuitenkin henkiin ja ovat uutta oksaakin kasvatelleet. Useana vuonna niissä on ollut kukka tai pari. Mutta tänä vuonna ne kukkivat hienosti!

"Valtavasti" nuppuja!


Varjoliljakin lupailee kukintaa!

Näiden juurella kasvaa raitalehtinen kielo!


Olen vallan lopettanut rodojen talveksi peittämisen. Olen kasannut lunta varovaisesti niiden päälle ja se on toiminutkin hyvin talvisuojana. Keväällä ollaan Beiben kanssa alettu kastelemaan niitä lämpimällä vedellä.
Muutamat edelliset talvet ovat olleet haastavia lumenpuutteen suhteen, enkä ole saanut tarpeeksi lunta rodoille. On ehkä syytä hommata kunnon varjostusverkot ja suojata rodot keväisin niillä. Havuilla en enään uskalla niitä peitellä!

Rodoja metsäpuutarhassamme on yhteensä 15 pensasta. Monta niistä olen saanut Beibeltä lahjaksi. Pari isompaa rodoa haettiin kavereiltamme naapurista. Koomisia piirteitä omaavasta Operaatio "Rodosta" voi käydä lukemassa täältä .
Molemmat näistä siirtorodoista jäävät kuin jäävät henkiin näköjään. Toisessa on hojossa on runsaasti kukkia ja uutta kasvustoakin pukkaa.




Toinen ei kuki ja siitä on paljon oksia ja lehtiä kuivunut. Mutta uutta kasvustoa on juuresta tulossa ja näyttäisi olevan voimissaan sen suhteen. Kiva juttu, että selvisivät siirrosta!

Etummainen ränkkykin hengissä sinnittelee!


Monta vuotta meni, ettei metsäpuutarha saanut uusia asukkeja. Viime kesänä ostin kuitenkin niinkin perinteisestä kukkakaupasta kuin Byggmax, kolme pikkuista rodoa. Hinta oli niin edullinen, etten voinut vastustaa kiusausta. Hei, jos 10 eurolla saa kolme, on pakko ostaa! Syytin asiasta Beibeä, koska kuppasi sisällä maksamassa meidän lautatavaroita niin kauan, että ehdin hairahtua! ='D
Eipä mitään, kaikki nämä kolme pikkuista selvisivät talvesta. Kuki niistä ei yksikään, mutta uutta kasvua on havaittavissa. Ei tainnut olla huono ostos sitten kuitenkaan!


Yhden kaveriksi ostin suokukan. Saas nähdä, mikä sen talvenkesto on!



Kaikkien rodojen nimiä en muista tai tiedä. Muutamista olen kuitenkin säästänyt nimilaput. Meiltä löytyy esim. "Percy Wiseman", "Helsinki" ja "Mikkeli". Nämä kaksi viimeksi mainittua ei ole kukkineet niiden hankinnan jälkeen, mutta hyvässä kasvussa olevat.


Helsinki ja Mikkeli maastoutuvat vihreyteen vasemmalle!


Mutta kaksi rodoa meillä on, joiden nimiä en toivottavasti koskaan unohda. Sitten meinaan ollaankin jo vakavan äärellä!

"Sua unhoittaa en saa!"


Ne rodot ovat nimittäin nukka-alppiruusut "Marketta". Toinen on ihan pieni. Ostettiin se Beiben kanssa vieraillessamme Mustilan Arboretumissa joitakin vuosia sitten ja se on siementaimi heidän Marketta -rodoista.

Pikku-Marke sinnittelee!


Se ei ole kovin hyvin menestynyt. Kasvattaa kyllä uusia oksia, mutta ne tuppaavat aina keväisin ruskistumaan. Mutta hengissä se on kuitenkin pysynyt jo monta vuotta. Ilokseni huomasin, että sen juurella on kaksi vuotta sitten Virosta ostamani vaaleanpunainen kielo. Luulin sen jo kuolleen, koska viime keväänä se ei noussut lainkaan.

"Kukas se siinä?"


Ehdin jo vuosi sitten ostamaan uuden ja istuttamaan sen eri paikkaan. Hyvä juttu, koska minulla on nyt kahdessa paikassa vaaleanpunaista kieloa!

 
Isompi Marketoista kukkii upeasti tänä vuonna! On ollut ihan pakko poiketa päivittäin ihailemassa tätä kaunista kaimaani.



Lupaan hoivata sitä ja muitakin rodoja entistä paremmin jatkossa, jotta tulevinakin kesinä kukinta olisi näin hienoa!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Mustikkametsäpiiras



Törmäsin Instassa mielenkiintoiseen piirakkakuvaan. Kuvassa oli mustikkapiiras, mihin oli täytteeseen lisätty kuusenkerkkiä. Wau!
Kuvan laittanut oli linkannut piiraan ohjeen Faceen, mutta kun sinne en kuulu, en ohjeeseen päässyt käsiksi. Joten piti tehdä piiras omia ohjeita soveltaen. Nimen omalle piiraalle keksin ihan itse.
Täällä itä-Pirkanmaalla kuusenkerkkiä vielä löytää varjoisissa paikoissa kasvavista kuusista. Joten ehtii vielä kokeilemaan tätä metsäiseltä maistuvaa mustikkapiirasta.

MUSTIKKAMETSÄPIIRAS



Pohja:
  • 150g voita/margariinia
  • 1dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 3,5dl vehnäjauhoja
  • 1tl leivinjauhetta

Täyte:


  • 4dl mustikoita
  • 1,5dl kuusenkerkkiä
  • 1-2dl sokeria, maun mukaan
  • 1 kananmuna
  • 200g kermaviiliä

Anna rasvan lämmetä huoneen lämpöiseksi. Vaahdota se kevyesti sokerin kanssa, vaikkapa puulastalla hieroen.
Lisää huoneenlämpöinen kananmuna voimakkaasti vatkaten seokseen.
Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää ne rasvaseokseen. Sekoita kunnes jauhot ovat sekoittuneet kauttaaltaan. Älä vaivaa kauempaa, ettei taikinaan tule sitkoa.
Painele taikina jauhotettuun piirasvuokaan käsin, niin että taikinaa tulee myös reunoille.

Sulata mustikat, jos käytät pakastettuja marjoja. Yhdistä kaikki täytteen ainekset ja kaada taikinan päälle piirasvuokaan.



Paista n. 30 minuuttia 175 asteessa, niin että täyte on hyytynyt kauttaaltaan. Anna piiraan jäähtyä ennen nauttimista.



Ihan tuoreeltaan kuusenkerkät eivät juurikaan maistuneet mustikan joukossa. Mutta seuraavana päivänä maut olivat tasaantuneet ja piiraassa oli vieno pihkanmaku.



Tältä siis maistuu mustikkametsä!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kaktukset ulkoilemaan kesäksi!



Minun on pitänyt ja pitänyt, jo monena kesänä tuoda kaktukseni ulos kesäksi. Mutta jotenkin se on aina jäänyt ja hieman olen arkaillutkin niiden ulkoiluttamista.
Muistan monia kertoja nähneeni lapsuudessani ja nuoruudessani, kuinka vanhemmat ihmiset toivat kaktuksiaan ulos ja hylkäsivät ne tylysti jonkin puskan juurelle. Syksyllä ennen pakkasia ne vietiin takaisin sisälle ja voi, kuinka hienosti ne sitten kasvoivatkaan. Ja keväällä tietysti kukkivat, kuinkas muutenkaan!
No, minä olen kaktuksiani lähinnä hoivannut tappamalla. Mutta viime vuosina olen saanut joitakin jopa pysymään hengissä. Siitäpä on meikäläinen innostunut entisestään ja hankkinut pikkuhiljaa lisääkin rakastamiani piikkikukkia.
Mutta eihän rakastettuja ja hemmoteltuja etelä- ja länsi-ikkunoiden kermapiikkejä nyt ihan mihin tahansa ulkona voi viskata. Niillehän täytyi rakennella jokin hieno tellinki, missä ne olisivat näytillä ja ihailtavana. Tietysti piti ottaa huomioon sekin, ettei Leppämäen väki, ihmiset ja eläimet huomioiden, telo itseään niihin. Kaktuksen piikki ihon alla on viheliäinen!

Olen hieman kaupoista katsellut jonkinlaista kukkatikasta tai -porrasta. Itsehän en osaa rakennella mitään ja aina ei viitsisi Beibeä vaivata. Pari kertaa olen asian ottanut puheeksi, eikä Beibe kyllä kieltäytynytkään minulle moista värkkiä tekemästäkään. Mutta kun hänelläkin on niin paljon tärkeämpiäkin puuhia!
Yksi aamu, minulta kysyttiin kaktustelineen mittoja ja sitä, mihin sellaisen olisin yleensäkin ajatellut sijoittaa. Ja kas, reilu tunti siinä meni ja kaktuksille oli hieno porras tehtynä aitan rapulle!



Materiaalit tellinkiin eivät tulleet mitään maksamaan. Heinäseipäitä Leppämäessä on ollut omasta takaa. Hyllyt Beibe teki ulkosaunan vanhoista laudepuista. Se on sitä samaa hien patinoimaa lautaa, mistä Hehkunkin ruokintaparsi aikanaan tehtiin. Nyt on sekin lauta sitten loppu!



Kyllä mä olin ihan into piukeena hienosta telineestä! Ja kuinka upeilta meidän kaktukset siinä näyttävätkään. Ai että!





Meillä on vielä muutamia kaktuksia lisää, mutta ne ovat sellaisia ihan pikkuisia. Ajattelin, että ne pääsevät sitten joskus tulevina kesinä ulos, kunhan ovat ensin kasvaneet.






Vaikka ovatkin kuumaa, paahdetta ja auringon porotusta kestäviä noin periaatteessa, suojasin ne alkuunsa harsolla. Se saa olla paikoillaan joitakin päiviä, ettei piikkiset pala. Nämä meidän sisällä eläneet "pehmot", eivät kuitenkaan ole niin ankarista oloista kotoisin, kuin esi-isänsä.




Nähtäväksi jää, selviytyvätkö meidän piikkiset kesästä. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!


Ja huomatkaa, kuinka taitavasti sain kuvattua vain aitan toista puolta. Toinen puolihan on ihan täynnä rojua, mitkä siirsin sinne puolen kuvia rumentamasta! 😆