Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Vanhan Savotan Metsä- ja maatalousnäyttely




Pälkäneen Rautajärvellä on paikka nimeltään Vanha Savotta, missä on järjestetty on vuosia vanhan ajan metsä- ja maatalousnäyttelyitä. Olemme pari kertaa niissä käyneet, kerran näin kesällä ja joskus talvella, kun tyttären koulu järjesti koululaisille ja heidän vanhemmilleen mahdollisuuden vierailla tapahtumassa. Heillä on myös puintitapahtuma syksyisin, mutta siellä emme ole koskaan käyneet. Tänä syksynä tapahtuma on 12.9.

Kasvimaa oli ihan hieno!

Samoin kasvihuone!


Koska olemme harvoin tapahtumassa käyneet, ajattelimme nyt poiketa. Tämä paikkahan on meiltä noin 15 kilometrin päässä.

Ohjelmassa oli luvassa monenmoista nähtävää, kuten:


  • vanhoja traktoreita, moottorisahoja ym.
  • Perinnetyönäytöksiä; päreentekoa, luokinpainantaa, heinän käsinpaalausta, kehräystä jne.
  • Valmet Marttojen osasto
  • Enso Kusetti musisoi
  • Lotta perinnettä, kahvinkorvikkeen maistelua
  • Ja paljon muuta....


Me ollaan jonkin verran tehtykin jotain juttuja perinteisin menetelmin, kuten aikanaan tehty ja väännetty luokki hevosajeluita varten. Samoin pieni pätkä riukuaitaa meidän pihasta löytyy.  Mutta kahvinkorvike kiinnosti, samoin heinän käsinpaalaus ja kehrääminen.

Vanhoja maamoottoreita esim. puimakoneiden pyörittämiseen.


Tapahtumahan on kaksipäiväinen, joten huomenna sunnuntaina ehtii vielä. Sisäänpääsymaksu on 8 euroa aikuisilta ja 2 euroa 7-12 vuotiailta. Alueella ja sen myyntipisteissä käy maksuna vain käteinen.

Tämä oli kyllä kieltämättä söpö!


Olimme tapahtumapaikalla heti kun se alkoi, kymmenen jälkeen. Alueella olikin jo jonkin verran väkeä. Suunnistimme ensimmäisenä syömään. Olimme ajatelleen maistaa lättyjä nokipannukahvin kanssa, mutta lättyjen korkea hinta sai meidät muuttamaan suunnitelmat ja söimme annokset hernekeittoa näkkileivän ja mehun kanssa. Olikin hyvä suunnitelman muutos! Paistetaan ne lätyt sitten kotona.



Oikeastaan tämän koko näyttelyn parhaat annit olivat pärekorimestarin kanssa jutustelu korin teosta, päremäntyjen käsittelystä ja päreiden halkaisusta. Oli todella mielenkiintoista ja innostavaa. Tätä täytyy joskus päästä kokeilemaan!

Päreainesta saa vain tuosta uloimmasta, tieheämmästä kerroksesta.




Risuaidan tekoakin hieman seurattiin. Aina tuollaiset vanhat taidot kiinnostavat!



Toinen mikä minua varsinkin kiinnosti, oli villan kehruu langaksi. Hieman siitä jo kurssisuunnitelmia tulikin ja otinkin kehruunäytöstä pitäneen henkilön yhteystiedot.



Lottien pisteellä oli maistettavana kahvinvastiketta. Se oli tehty paahdetusta ohrasta ja sikurista. Siinä oli joku kolmaskin ainesosa, mutta minä sen jo unohdin.


Lottien pisteeltä ostin ruokaohjelehtisen
ja korjausompelupakkausksen.


Vastike oli yllättävän hyvää! Maistui ihan laihalta kahvilta. Minulle selvisi korvikkeen ja vastikkeen erokin. Korvikkeen sekaan tuli osa ihan oikeata kahvia. Vastike taas on ihan pelkkää "jotain muuta kuin kahvia".

Ihan jäätävän paksuja pöllejä!


Muutenhan näyttely oli vanhoja puksuttavia koneita, traktoreita ja hanurinsoittoa, josta Beibe ei tykkää yhtään. Hänestä se on laveaa ja masentavaa!

Heinäpaalien teko käsin oli myös ihan mielenkiintoista.


Jotenkin tuli sellainen olo kun tapahtumavieraita katseli, että ei siellä ihan hirveästi meitä nuorempia vierailioita näkynyt. Näin olen laittanut merkille edellisilläkin tapahtumavierailuillamme. Ikäihmisiä kiinnostavat vanhat asiat. Sellaiset, mitä on ollut heidän nuoruudessaan. Mutta nuorempaa väkeä tälläinen tapahtuma syvällä maaseudulla ei tunnu kiinnostavan.


Ja kyllä itsellekkin tuli sellainen olo, että ei täällä kyllä tarvi joka vuosi käydä. Paljon oli samoja asioita, kuin silloin noin viisi vuotta sitten, kun ekan kerran käytiin. Jos tarjonta on vuodesta toiseen samaa, tälläisin väliajoin tapahtumassa piipahtaminen on ihan riittävä.

Pärekaton tekoa.



Pimiäntien 1
36910 Rautajärvi, Pälkäne


perjantai 12. heinäkuuta 2019

Voisipulikastike eli kuppisoosi uusille perunoille




Minulla on on yksi ruokamuisto lapsuudestani, joka on pysynyt mielessäni näihin päiviin. Se on kastike, jota sain syödä silloisen ystäväni Katjan mummulassa, joka oli muistaakseni  Pomarkussa, joskus 80 -luvun alussa. Se oli aivan mielettömän hyvää ja sitä tarjoiltiin uusien perunoiden kanssa. Joskus siihen oli käristetty myös jauhelihaa sekaan, mutta usein se oli vain sellaista läpikuultavan hailakkaa, missä oli paljon sipulia.
Kastike oli jotain sellaista, jota meillä ei koskaan tehty. Enkä muuten ole sitä missään sen jälkeen nähnyt, saati saanut syödäkseni.



Tämä lapsuuteni ihanan ruokamuiston nimi on voisipulikastike. Hieman kuukkeloituani hämmästelin, että kastike on monelle ihan perinneherkku. Onkohan se sitten jossain muualla päin Suomea, koska täällä Pirkanmaalla en muista sitä kenenkään kotona tehdyn. Minun mummuni ja rakas anoppinikaan eivät sitä tehneet ja he olivat kyllä kaikki tulleet Pirkanmaalle ihan joka puolelta!

En kyllä käsitä, miksi en ole tätä aiemmin tehnyt! Kastike on ihan järkyn hyvää, varsinkin suoraan omasta maasta nostettujen mommojen kanssa. Kun tarjosin tätä Beibelle, tyttärelle ja vävylle, kaikki olivat ihan että wau, onpa hyvää!



Löysin kaksikin eri merkitystä sille, miksi tätä kastiketta kutsutaan kuppisoosiksi. Ensimmäinen on siksi, että jokaiselle syöjälle on laitettu annos kastiketta kahvikuppiin ja siihen on saanut sitten dipata perunaa.
Toinen selitys nimelle on, perunoiden keittokattilaan on laitettu kuppi, johon ainekset, voi ja silputtu sipuli on laitettu  ja kastike on valmistunut siinä samalla kun perunat ovat kiehuneet.

Oli niin tai näin, tämä kastike on todella hyvää. Ja mikä parasta, todella helppo valmistaa!
Voithan kokeilla vaihtaa voi vegaaniseen margariiniin.



VOISIPULIKASTIKE  4:lle 


  • 100 g voita
  • 3-4 varhaissipulia varsineen
  • 0,5 dl vettä
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
Laita voi kattilaan sulamaan. Silppua sipulit varsineen ja laita sulaneen voin joukkoon. Anna sipulien pehmetä hetki ja varo, ettei voi ruskistu.
Lisää vesi joukkoon. Se saostaa hieman kastiketta. 
Mausta suolalla ja mustapippurilla ja nauti hartaudella uusien perunoiden kanssa.


Olen tehnyt tätä nyt useampaan otteeseen ja tähän ei kyllä kyllästy! Olemme syöneet tätä ihan tälläisenään pelkkien perunoiden kanssa, mutta myös sillin ja keitetyn kananmunahakkeluksen kanssa.



Minulla on tapana keittää perunoita aina niin paljon, että niistä jää paistettavaksi seuraavalle aterialle tai päiväksi. Jos voisipulikastiketta jää, sen voi käyttää perunoiden paistamiseen. Voi että, kun on hyvää!




Onko kuppisoosi Sinulle tuttu kastike ja onko lapsuudessasi sitä tehty? Olisi kiva kuulla Teidän muistoja kyseisestä kastikkeesta ja minkä kanssa olette sitä syöneet.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Mesiangervokahvikakku




Mesiangervot alkavat olemaan täydessä kukassaan täällä Leppämäessä. Se on sellainen kasvi, mikä tuntuu viihtyvän vähän liiakseenkin ainakin tuolla meidän alapellolla. Beibe ei tykkää yhtään, kun se rehottaa elukoiden laitumella!

Eläimethän ei sitä ainakaan suoraan pellosta syö! Olen joskus lukenut jostain, että lampaat vaikka kuolevat ennemmin nälkään, kuin mesiangervoa suuhunsa laittavat. Meillä kyllä se ainakin alkukesästä niitettynä menee ja eikä ne sitä kuivatun heinänkään seasta ronklaa.

Minusta mesiangervo on kaunis kasvi ja sen tuoksu on varsinkin lämpiminä kesäiltoina aivan ihana. Sitä ei kyllä tänä kesänä ole vielä saanut todeta, koska on niin pirun kylmä!

Olen himoinnut puutarhaani sellaista vaaleanpunakukkaista mesiangervoa. Jos joku tietää, mistä sellaista voisin hankkia, olisin vinkistä iloinen!

Sain Beibeltä mesiangervokimpun. Kakkua varten...


Vaikka Beibe ei pidä tästä laitumien valloittajakasvista, hän pitää kyllä sen mausta leivonnaisissa. Leivonkin aika-ajoin mesiangervoisia pikkuleipiä , joiden ohjeen olen itse kehitellyt.
Ne ovat ihanan mureita ja maistuvat teen tai kahvin kanssa hyvältä. Vähän ehkä liiankin hyvältä!



Toinen luottoleivonnaiseni on kahvikakku, jota mesiangervo maustaa. Tämän ohjeen olen napannut Kuluneet 60 -luvun nahkahousut -blogista . Sieltä löytyy myös mesiangervoliköörin ohje, jota minun on aikomus joskus kokeilla.



Tässä kakussa minua viehättää myös se, että se on ihan älyttömän helppo tehdä ja onnistuu aina. Ei tarvitse vatkata mitään, ainoastaan rasva sulattaa ja sekoittaa ainekset keskenään. Taikina vuokaan ja uuniin, täts it!



MESIANGERVOKAHVIKAKKU


  • 2 kananmunaa
  • 3 dl sokeria
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 dl vettä
  • 2 tl mesiangervonkukkaa (minä laitoin kuivattua)
  • 250 g voita/margariinia sulatettuna
Sekoita kaikkia ainekset keskenään ja kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti. Kumoa kakku vuuastaan hieman jäähtyneenä. 
Kakun maku on parhaimmillaan vasta jäähtyneenä.



Jos pidät mesiangervon karvasmantelisesta ja parfyymisestä mausta, pidät varmasti tästä kahvikakusta!

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kallenaution kestikievari




Pikku Ruovesi-Orivesi roadtrippimme yksi kohteista oli Kallenaution kievari . Se on Juupajoki -seuran omistama ja ylläpitämä kievarimuseomiljöö Korkeakoskella, Oriveden ja Ruoveden välissä.

Portissa on hienosti kaksi ylimmäistä poikkipuuta samasta puusta!


Aitan katossa on puita, mistä on todennäköisesti ollut tarkoitus tehdä
rekien jalaspuita.



Minä olen joskus poikennut siellä ollessani naisten moottoripyöräturneella. Muistiin jäi siellä nautittu maukas keittolounas vanhan tuvan miellyttävässä tunnelmassa.
Beibe puolestaan ei ollut koskaan Kallenautiolla käynyt, joten oli kiva poiketa siellä paikkoja katsomassa ja lounastamassa.




Kallenautio koostuu useasta rakennuksesta; itse kestikievarista, rakennuksesta, missä on käsityömyymälä ja vaihtuvia taidenäyttelyitä, sekä aitoista ja riihistä, joissa on esillä vanhaa esineistöä hevoskulkupeleistä ihan taloudenpitoon tarkoitetuista työvälineistä.





Kallenautiolla pääsee ihailemaan myös eläimiä. Kanat kukkoineen olivat paikalla, mutta lampaat olivat mammalomalla.


Hienoa riukuaitaa lampaille.


Kallenaution kestikievarilla voi tosiaan nauttia joka päivä keittolounaan. Lisäksi tarjolla on itse leivottuja suolaisia ja makeita leivonnaisia kahvin tai muiden virvokkeiden kanssa nautittavaksi.
Me söimme lohikeittoa erinomaisten sämpylöiden ja mehun kanssa.


Tiloja voi myös vuokrata omiin tilaisuuksiin tai juhliin.


Tämä läpituoli oli hauska. Siihen oli lapset laitettu siksi aikaa, jotta äiti sai tehdä
askareitaan. Muksut eivät päässeet hukanteille!






Kallenautiolle on helppo poiketa. Se on aivan tie 66 kupeessa. Siellä on aikanaa vieraillut Zacharius Topeliuskin. Paikan historiaan voit käydä tutustumassa postauksen alussa olevasta linkistä.


Näkymä taidenäyttelystä


KALLENAUTION KESTIKIEVARI

Kallenautiontie 327
35500 KORKEAKOSKI

Avoinna 17.5.-18.8.2019 klo 10 – 18