Rakkautta ja maan antimia

maanantai 6. marraskuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 11; Säästyykö sähköä, sekä kiertotaloutta ja vastuullista kuluttamista omavaraistelussa

Näkymä työpaikan pihalta 1.11.2023

Hups heijakkaa, mihin se lokakuu vilahti! Yleensä syksyn ja alkutalven kuukaudet tuntuvat pitkiltä, mutta nyt ainakin lokakuu meni niin, että ei ehtinyt oikein mukaan ollenkaan. Ehkä osasyynä oli minulla viikon sairausloma ja siihen perään viikon syysloma. Sitkeässä oli flunssa ja osan syyslomastakin sitä podin. Beibekin sai osansa taudista ja kuumeili pari päivää. Toivottavasti oli tämän talven ensimmäinen ja viimeinen flunssa.

Lokakuussa lampaat pääsi villoistaan.
Lähetin Voiton villat kehräämölle.

Marraskuu on alkanut ja se tarkoittaa, että on aika tehdä yhteenveto lokakuusta omavaraistelun suhteen. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneet bloggaajat julkaisevat Suuntana omavaraisuus -postaussarjan kirjoituksensa yhtä aikaisesti kello 9 aamulla. Ihailtavan paljon on taas jaksettu kirjoittaa, vaikka omavaraisteleva elämäntapa on kiireistä. Monella on kuitenkin ihan ansiotyö muualla, kuin näissä omissa "puuhissa".

Suuntana omavaraisuus-sarjan ovat kehittäneet Tsajut- blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Heitä saamme kiittää, niin kirjoittajat kuin lukijatkin.

Lokakuun alussa keittelin
'Beta'-viinirypäleet mehuksi.

Rakkautta ja maan antimia-blogin aikaisempien vuosien kirjoitukset löydät tunnisteilla: suuntana omavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö.

Vuoden 2023 postauksia voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä.

Syyslomalla murut olivat
mummulassa pari yötä.

Lokakuu tosiaan mennä hujahti jotenkin ihan vilauksessa! Siihen kuului sairastelua, lomailua, syystöitä tontilla, säilöntää ja teurastuksetkin aloitettiin. Ehdittiin käymään myös upeassa lasitaidenäyttelyssä .

Pidin myös yritykseni, Umpeloisen, ensimmäiset kurssit. Olin suunnitellut kaksi kynttiläkurssia. Toinen valmiita parfiinikynttilöitä kierrekynttilöiksi tuunaten ja toinen mehiläisvahalevyjä kynttilöiksi rullaten. Ensimmäiselle kurssille sain pari ilmoittautumista, jotka kuitenkin peruuntuivat kurssilaisten sairastuttua. Mehiläisvahakynttilöitä tuli 5 kurssilaista rullailemaan ja meillä olikin tosi kiva kurssipäivä.

Oli todella mukava ilta
kurssilaisten kanssa!

Tein myös ensimmäisen "rahakeikan" perinnesaunottajana. Kävin tekemässä 4 ryhmäsaunotusta Sel ry:n ammattiosaston hyvinvointipäivään. Todella kiva työkeikka! Hieman raskas tosin, koska olin vielä aika flunssainen. Mutta jaksoin kuitenkin hyvin, koska saunotukset olivat seremoniatyyppisiä, enkä tehnyt niissä vihdontoja.

Kuva: Sirpa Anttonen

Viimeisiä säilöntöjä olen saanut päätökseen. Purkkeihin ja pulloihin meni ainakin appelsiini-kurpitsahilloa ja sweet chili kastiketta .

Pitihän se pumpkin piekin
tehdä!

Ruusukaalit keräsin ja sain loput porkkanat, sekä palsternakat nostettua. Porkkanoita viipaloin ja höyrytin pakastimeen. Palsternakat kokevat saman "kohtalon", mutta kuutioituna. Ruusukaaleja ollaan syöty uunissa paahdettuina ja ihan keitettyinä. Eivät ole yhtään karvaita. Johtuu joko lajikkeesta, tai sitten siitä, että saivat pakkasen puraisua. Oli miten oli, niin hyviä ovat!

Pari perunaakin löytyi kaalipenkistä!

Valkosipulitkin sain maahan, vaikka pahalta jo ehti näyttämään. Syyskylvöt on tekemättä, mutta ensi viikolle on luvattu jo kymmentäkin astetta lämpöä, joten en ole vielä vaipunut epätoivoon!

Siellä lepää 150 kynttä!

Kurpitsaa meillä tulikin runsaasti tänä vuonna. Minulla oli kolmea lajiketta, yhteensä 6-7 tainta. Jättikurpitsaa oli 3 taimea ja saimme niistä 20 kurpitsaa. Kanat niitä söivät ja minäkin niistä olen tehnyt ruokaa, kuten sosekeittoa ja lasagnea. Mutta rajansa kaikella! Meillä on kuitenkin vielä kypsymässä sisällä neljä pienemmän lajikkeen kurppaa ja pari myskikurpitsaakin on jäljellä.

Laitoinkin facen paikallisryhmiin, että meiltä saa tulla hakemaan kurpitsan ja tuoda lapsenlapsille pientä namia vaihdoksi, jos haluaa. Kaikki jäljellä olleet kurpitsat varattiin parissa tunnissa ja lisääkin olisi mennyt. Kuukuna ja Omppu saivat mukavasti namia varastoon mummulan herkkukaappiin!

Lintuinfluenssa pisti täällä meillä päin linnut sisätiloihin jo loppukesästä. Ankkojen kanssa tämä järjestely osoittautui todella hankalaksi. Meillähän on ollut aiemminkin kesäankkoja ja ne ovat pääsääntöisesti olleet ulkona. Tietty yöt sisällä ja silloinkin, kun emme ole olleet kotosalla.

Ulkona meillä on ollut niille kylpypaljuja tilaa rätätä vedellä. Nyt kun ankat ovat olleet sisällä, meidän tiloissa niiden pito on ollut suoraan sanottuna yhtä vettä ja sontaa.

Joten, ankat aloittivat syysteurastukset. Olikin taas aika kullannut muistot tämänkin suhteen. Ankoista ei sulat ja höyhenet lähde todellakaan yhtä siististi, kuin kanoista. Aika homma niissä oli ja mietittiinkin, että mahdetaanko ensi kesänä ankkoja haudottaa. No, kuten sanottu, ajan on tapana lieventää asioita!

Teurastuksia jatketaan kanien ja lampaiden osalta ihan näinä päivinä.

Pirkanmaan sai nauttia oikein kunnon talvestakin heti marraskuun alkuun. Lunta tuli sitten heti useita kymmeniä senttejä. Täällä maaseudulla ei mitään hätää ollut, vaikka Ilmatieteen laitos antoikin historian toisen punaisen varoituksen. Vaikka minullakin on työmatkaa noin 35 kilometriä per sivu, mielestäni oli ihan normi talvikeli. Tiet oli aurattu hyvin maanteillä. Kaupunkialueella olikin sitten toinen juttu, mutta siitäkin selvittiin.

Kuva otettu Kangasalan Kirkkoharjulta,
missä käyn kerholaisten kanssa seikkailemassa.

Jännä ilmiö, mistä mediakin on kirjoitellut, on ollut se, että suuressa osassa puista ja pensaista on vielä lehdet. Meilläkin on koristeomenapuussa, purppuraheisiangervossa, joissakin koivuissa, pihasyreenissä, ruusuissa ja tammissa ihan kunnon lehdet. Kaipa pitkään lämpimänä pysynyt syksy sai kasvit jatkamaan ikuista kesää.

Itse olin innoissani lumesta ja pakkasista. Nyt ne ovat muisto vain ja vesikelit ovat tulleet tilalle. En tykkää!

Minulla oli asiakkaita kotisaunassa
ja kodassa. Lyhdyillä saa luotua
kivaa tunnelmaa syksyiseen maisemaan.

Mutta mennäänpä kuulumisista ja mietteistä kuukauden aiheisiin. Sähkönkulutus on ollut sanana kaikkien huulilla viime aikoina. Pörssisähkön hintaa seurataan tarkkaan ja sitä siunaillaan. Melkein jokainen osaa sanoa nykyään päivän pörssisähkön hinnan sitä kysyttäessä. Mikä on hyvä asia! Eipä vielä reilu vuosi sitten tätä kysyttäessä, kovin monikaan tiennyt sähkön tai siirron hintaa. Saati paljonko sähköä kuluu omassa taloudessa vuosittain. Nyt tietää!

Sähköä säästyy, kun käy kodassa
keittelemässä nokipannukahvit.

Meillähän loppui kiinteän hinnan sähkösoppari viime vuoden lopulla juuri siihen pahimpaan aikaan. Meidän kiinteä hinta oli 11 c/ kWh. Jouduttiin ottamaan pörssisähkö, joka oli just silloin ihan sikakallista. Muistan kun istuin yksin pimeässä kynttilän valossa kirjaa lukien, kun sähkön hinta oli yli 70 c/kWh. Jotenkin tuntui ihan karmealta, että meitä jotka olimme säästeliäästi sähköä kuluttaneet aikaisemminkin, jouduimme kärsimään korkeista hinnoista.

Mutta alun järkytyksen jälkeen palasimme suht normaaliin elämään. Koska ei ole pakko kärsiä, ei edes omavaraisempaa ja ekologisempaa elämää elävänä, lopetin kynttilän valossa lukemisen. Jotain tästä kuitenkin jäi tavaksi säästää sähköä, koska meidän kulutus on laskenut. Meillä on vuosittainen sähkönkulutus ollut viime vuosina noin 10 000 kWh:n luokkaa. Tässä siis on meidän 120 neliön talon, tallin, puimalan, kanalan ja ulkosaunan sähkön kulutus. Nyt vuoden arvio on laskenut noin 8 000:een kWh:n.

En osaa antaa mitään maailmaa mullistavia vinkkejä. Meillä on kaikki lamput valaisimissa energiaa säästäviä. Pesemme pyykkiä ja laitamme tiskikoneen päälle edullisen sähkön aikaan. Sammutamme valot niistä huoneista, joissa ei oleskella. Mutta emme halua pimeässäkään vaeltaa!

Talo lämpiää pääasissa puilla ja sähkölämmitystä ei ole kuin pesuhuoneessa lattialämmityksen muodossa. Irtopattereita käytetään vessassa, ulkoeteisessä ja yläkerrassa tarvittaessa. Eläinten tiloja lämmitetään lämpölampuilla ja pattereilla vain kovimmilla pakkasilla.

Vaihdettiin pihasaunaan uusi kiuas.
Samanlainen Stoveman, kuin mikä
oli edellinenkin.

Kiertotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotanto- ja kulutusmallia, jossa olemassa olevat materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, kierrättämällä ja kunnostamalla. Näin tuotteen elinkaari piteneen. (Suora lainaus täältä .)

Tällainen tapa kuluttaa vähentää jätteen määrää. Kun tuote tulee elinkaarensa päähän, materiaalit tai tuotteesta syntyvä jäte pystytään hyödyntämään uudelleen.

Heti tulee mieleen kompostoiminen, jota varmaan jokainen omavaraisempaa elämäntapaa harjoittava tekee. Jos ei nyt suoranaisesti kompostoreissa, niin jättämällä esimerkiksi kasvien naatit kasvimaalle ja kääntämällä ne takaisin maahan tekeytymään mullaksi. Meillä suurin osa vihanneksien naateista kierräteteään ensin eläinten ravinnoksi ja kakkana pehkun kanssa mullaksi. Ja sitten osa eläimistä syödään lihana. Eläimistä käytetään taljat ja osa luista sisustus- ja käsitöiden materiaaleiksi.

Kiertotaloudesta puhutaan niin kuin se olisi jotenkin uusi keksintö. Näin on kuitenkin toimittu aikojen alusta. Nyt vaan maailman ja maapallon tilanne on kärjistynyt sellaiseksi, että vanhat konstit on ollut pakko ottaa uudelleen käyttöön. Olemme eläneet "kulutushysteriaa" jo niin kauan, että maapallon varannot alkavat joidenkin hyödykkeiden ja raaka-aineiden osalta olemaan loppuun kaluttu.

Tässä harjoitetaan kiertotaloutta.
Kanit syövät omalla tontilla kasvaneiden
palsternakkojen naatit. Tuottaen
lantaa ja lihaa. Lanta kompostoidaan
ja se kiertää kasvimaalle ja näin taas
ihmisten ja eläinten ruuaksi.

Meille esimerkiksi hieman naureskellaankin siitä, että me ajetaan vanhoilla autoilla. Ajatelkaas, seitsemän vuotta vielä, niin Beibe saisi autonsa museorekisteriin.

Me kuitenkin olemme sitä mieltä, että ei voi olla ekologista vaihtaa autoa tyyliin joka kolmas vuosi. Ei vaikka kuinka se "vanha" auto kierrätettäisiin. Sitä paitsi, meidän autot läpäisevät joka katsastuskerta päästöjensä osalta. Jotenkin silti kyllä huomaa katsastuksissa sen, että ihan kuin vanhoista autoista haluttaisiin päästä eroon. Viimeksikin katsastaja teki ihan kiiltävään peltiin reiän väkisin hakkaamalla. Ja uusinta katsastusta pukkasi!

Mutta niin kauan kuin meidän autoja pystyy korjaamaan, Beibe niitä korjaa. Onneksi hän osaa, koska en todellakaan halua omalta osaltani hankkia yhtään uutta autoa tähän maailmaan. Olisin mieluusti ilman, mutta kun ei pysty. Ei jos haluaa käydä töissä ja joskus liikkua johonkin. Ja asua maaseudulla.

Kun on käytävä töissä kodin
ulkopuolella ja asuu maaseudulla,
auto on välttämätön.

Omavaraisempaa elämää elävät ovat mielestäni yleisesti vastuullisia kuluttamisen suhteen. Paitsi ehkä me, jotka pidämme eläimiä. Vähemmällä kuluttamisella pääsisi, jos ei pitäisi eläimiä lemmikkinä tai oman lihan tuottamiseen.

Toki eläimet syövät osittain oman tontin antimia tai lähellä tuotettua ruokaa. Mutta eläimet kuluttavat silti ostorehuja, kuivikkeita ym.

Omavaraistelijat eivät ehkä matkustele niin paljon, kuin valtaväestö. Omavaraistelu sitoo pysymään kotinurkissa!

Ei tartte meikkejä, uusia vaatteita ja sen sellaisia, kun ryynää vain kotona. Jos nyt hieman kärjistetysti asiaa ilmaisee. Kun käyttövaatteita ostetetaan, ostetaan ehkä hieman kalliimpaa, mutta kestävämpää. Ja kaikkee korjataan, mitä vaan korjata pystytään ja osataan.

Korjaaminen ja tuunaaminen kuuluu omavaraistelijan elämään. Joka nurkka on täynnä kaikkea, mitä voidaan joskus johonkin tarvita. Auta armias, jos meet yhdenkin laudanpätkän polttamaan, niin heti sitä olis tarvinnut. Ja aina on tilaa yhdelle lasipurkille kansineen!

Omavaraistelijat harvemmin valittavat säätiloista, koska heidän elämänsä linkittyy niin voimakkaasti luonnon- ja vuoden kiertoon. Ymmärretään neljän vuodenajan tärkeys elonkierrossa.

Ruuan arvostus on korkealla. Harva sitä hukkaan heittää, kun on itse sen kasvattanut. Kyllä vaan on joku palsternakkakin arvostettu, kun olet sitä vuoden päivät vaalinut. Etkä hakenut jostain marketin hevihyllystä kutistemuoviin pakattuna.

Tässä on pyttipannua, johon on
riivitty lihat keitetyistä ankanrangoista.
Perunat ja sipuli itse kasvatettuja.

Vaikka marras tarkoittaakin maahan painunutta ja kuollutta, Leppämäessä ainakin elämä jatkuu ihan eloisana. Elämässä on omat kiireensä ansiotöiden ja vapaa-ajan yhteen sovittamisen kanssa taituroidessa. Ensi kuu on joulukuu ja siihen ei ole pitkä aika. Tätähän tämä elämä on; etapista toiseen elellessä!

Pyhäinpäivänä muisteltiin
pois nukkuneita.

Käykäähän tutustumassa muiden yhteispostaukseen osallistuneiden postauksiin. Varmasti on taas monta hyvää kirjoitusta luettavaksi kuukauden aiheista!

Marraskuu

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/rakentaminen-kulutustekona

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/11/suuntanaomavaraisuus-marraskuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/11/paljonko-lamminta.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/11/suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2023.html

My CO2 Quota https://myco2quota.wordpress.com/2023/11/06/sahkon-saastoa-mokilla/

tiistai 17. lokakuuta 2023

Kauneinta taidetta, mitä olen nähnyt pitkään aikaan!

Satuin olemaan radion äärellä eräänä päivänä, kun puolalaista lasitaiteilijaa Marta Klonowskaa haastateltiin. Suomen lasimuseoon Riihimäelle oli juuri auennut hänen näyttelynsä. Tästä voi käydä lukemassa Ylen tekemän jutun taiteilijasta ja näyttelystä.

Näyttelyssä oli paljon taiteilijan luonnoksia. Videona
pyöri taiteilijan kertomus siitä, mistä idea tällaiseen
lasitaiteeseen oli syntynyt. Myös kuvaa tämän
näyttelyn pystyttämisestä.

Minulle tuli heti sellainen olo, että tämä näyttely pitää nähdä. Kuinka ollakaan, olimme menossa Hämeenlinnaan syntymäpäiville ja ajattelimme yhdistää siihen reissuun lasimuseossa vierailun.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen niin iloinen, että käytiin tämä näyttely katsomassa. En muista, koska olisin näin kaunista taidetta viimeksi nähnyt. Jos koskaan!

Koska olen itsekin harrastanut joskus lasitöiden tekoa; tiffany-, sulatus-, hiekkapuhallus- ja lyijylasitekniikoita käyttäen, tiedän kuinka haastava materiaali lasi on. Ja niin kaunis!

Tämä "demoni" on yksityiskohta alla olevasta
teoksesta.

Minusta oli hauskaa, että taiteilija oli napannut
mallit omiin teoksiinsa maalausten pienistä
yksityiskohdista ja sivupersoonista.

Taideteokset olivat henkeäsalpaavan kauniita! Pidin näyttelyn teemasta, että mallit teoksiin oli otettu vanhojen maalausten yksityiskohdista. Ja siitä, että näyttelyssä oli ainoastaan eläimiä ja mielikuvitushahmoja. Lasiset koirat olivat aivan mielettömiä!

En ala tästä näyttelystä sen enempää pasaamaan. Mutta suosittelen lämpimästi vierailemaan Suomen lasimuseossa, vaikka ihan vain tämän näyttelyn takia. Kuvat eivät pysty kuvailemaan näiden teosten upeutta. Nämä on nähtävä livenä!

Marta Klonowskan näyttely on Suomen lasimuseossa Riihimäellä nähtävillä vuoden 2023 loppuun.

SUOMEN LASIMUSEO

Tehtaankatu 23,
11910 Riihimäki
Puh. +358 50 500 1956
glass.museum@riihimaki.fi

Avoinna HELMI–TOUKOKUU JA
SYYS–JOULUKUU

TI–SU 10–17

KESÄ–ELOKUU

TI–SU 10–18

maanantai 2. lokakuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 10; syyskylvöt, varastointi ja omavaraisuuteen liittyvä opiskelu

POSTAUKSESSA ON KUVA KANIN LOPETTAMISESTA TAINNUTUSJOUSELLA. VAROITUKSEKSI NIILLE, JOTA KUVA VOI JÄRKYTTÄÄ!

Syyskuu meni täällä itä-Pirkanmaalla kosteana ja lämpimänä. Oli muutama erittäin kylmä yö ja kerran sain skrapata auton tuulilasin töihin lähteissäni. Mutta halla ei kuitenkaan kurpitsoja vienyt. Eikä talon seinustalla olevia daalioita. Ne vaan kukkivat edelleen!

Vaikka syyskuu tuntuikin todella pitkältä, niin vaan ollaan tultu lokakuuhun. Koska käsillä on lokakuun ensimmäinen maanantai, on taas aika Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjan. Kello 9 aamulla omavaraisuudesta postaavat bloggaajat julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa, jonka aihe on päätetty yhdessä jo aiemmin. Lokakuun aiheina on sadonkorjuun jälkeiset työ, kuten esimerkiksi syyskylvöt, sadon varastointi, eli miten ja missä kukin satonsa säilöö. Aiheena on myöskin luetella parhaat kurssit, mitkä on hyödyttäneet omavaraistelun suhteen.

Kun autolla ajelee metsäautotietä,
pitää välillä tehdä äkkipysäys ja
syöksyä sienipuukon kanssa
sienten perään.

Suuntana omavaraisuus-sarja on pyörinyt blogistaniassa jo vuosia. Sen alulle laittajat ovat Satu Tsajut-blogista ja Heikki Korkeala-blogista . On ollut kunnia saada olla mukana tässä omavaraisempaan ja omatoimisempaan elämätyyliin keskittyvässä blogiyhteisössä ja yhteispostaussarjassa.

Rakkautta ja maan antimia on ollut ensimmäisten omavaistelublogien joukossa Suomessa. Harmittavasti monta ihan huippuhyvää "alan" blogia on pudonnut pois matkan varrella. Kyllä täytyy myös itseni häpeäkseni myöntää, että postaustahtini on hiipunut olemattomiin omista huippuvuosistani. Yksi iso syy on Instagram. Sinne on niin helppo ja nopea tehdä postaus. Mutta eihän se nyt korvaa sitä, että blogiin saa asiat kirjoitettua paljon syvällisemmin. Olen yrittänyt parantaa tapojani, mutta huonolla menestyksellä. Onneksi olen hulluina bloggausvuosinani kirjoittanut monia hyviä postauksia, joita käydään lukemassa jatkuvasti, vuodesta toiseen.

Aikaisempien Suuntana omavaraisuus-sarjan postauksia löydät tunnisteilla; omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, omatoimisuus, blogiyhteisö, yhteispostaussarja. Linkit vuoden 2023 postauksiin löydät alta.

Tuttuun tapaan löydät linkit muiden bloggaajien kuukauden postaukseen tämän minun postauksen lopusta.

Tämän vuoden härkäpapusato. Litran
verran siivottua papuja ja varmaan
10 litraa roskaa.

Tuttua on myös se, että ennen kuukauden varsinaisia aiheita, kirjoittajat kertovat mahdollisten suunnitelmiensa etenemisestä ja muutenkin kuulumisiaan. Jokainen kertoo asioistaan juuri niin paljon kuin haluaa.

Meidät on kesän jälkeinen arki imaissut mukaansa jo ihan täysin. Aika ei tuppaa millään riittämään kaikkeen, mitä haluaisi. Kun on pakko tehdä välillä jotain muutakin kun töitä muualla ja kotona. Olenkin lukenut oikeastaan koko tämän vuoden aika paljon. Olen aina rakastanut hyviä, mukaansa tempaavia kirjoja. Minulla meni monta vuotta, että luin oikeastaan vain asia- ja tietokirjoja ja opiskeluihin liittyviä kirjoja. Nyt luen dekkareita ja romanttista hömppää. Ja tietty niitä asia- ja tietokirjojakin.

Beibe on puuhastellut kaikkea itseään kiinnostavia juttuja. Hän kun ei lue kirjoja, hän näpertelee kaikenlaista. Lapsenlapsille hän teki esimerkiksi itse tekemästään kehdosta peräkärryn muksujen mönkijään. Hän rentoutuu koppuloimalla kaikkea mahdollista.

Näistä tuli pastakastiketta!

Aina sitä kuitenkin saa tehtyä jotain omavaraisteluunkin liittyviä hommia. Kuten olen käynyt sienessä lähimetsissä. Olen kerännyt hieman suolasieniä, joita ollaankin syöty salaatin muodossa. Värjäyssieniäkin olen kerännyt ja kuivannut.

Nämä upeat sienet oli myynnissä
Luopioisten Pytingillä.

Ollaan tehty omenoista hilloa ja olen umpioinut omenia ison satsin. Kuivatin myös ison purkin omenarenkaita.

Umpioituja omppuja

Uuniomenahilloa

Olen hapattanut ja pakastanut papuja. Puolukoita en ole vielä ehtinyt keräämään, mutta aikomus olisi mennä.

Olen myös kuivannut marsuille ja kaneille halvalla sähköllä voikukanlehtiä ja porkkanan naatteja. Ne ovat hyvää ja ravitsevaa ruokaa niille talvella.

Pimeys vaan alkaa väistämättä haittaamaan arki-iltoja. Minäkin pääsen töistä kello 16 tai vähän sen jälkeen ja ajelen reilun puoli tuntia kotiin. Siinä sitten vähän huokaisee ja syö, niin oho, kello onkin jo yli 6. Sitten jotain pientä puuhastelua ja illan elukkahommat. Iltapesulle ja maate. Ei arkena vaan ehdi, jos suoraan sanotaan. Viikonloppuisin minulla melkein menee lauantai työviikosta toipumiseen ja sunnuntaina riehun hommia minkä ehdin. Vaikka rakastankin nykyistä työtäni avoimen varhaiskasvatuksen virikekerhojen kerhotätinä, olen ajautunut väistämättä takaisin oravanpyörään. Onneksi osaan ehkä hieman paremmin käsitellä tätä asiaa. Sitä helpottaa myös erittäin paljon se, että työ on mieleistä. Tuntuu merkitykseltä, kun saan työskennellä 2-5 vuotiaiden kanssa ja käyttää itse suunnittelemissani kerhopäivissä luontolähtöisyyttä. Minulla on vaativa, vastuullinen ja väsyttävä, mutta erittäin mukava työ!

Perhekerholaisten kanssa askarreltiin
sieniä.

Beibehän tekee 2-vuorotyötä. Hänen iltaviikoillaan saatan poiketa kerran tai kaksi omien työpäivieni jälkeen moikkaamaan tyttären perhettä. Se on myös ihan parasta palautumista, kun saa olla Kuukunan ja Ompun kanssa. Työkaverit minulle nauravatkin, että olen jonkin sortin masokisti. Ensin olen kokonaisen työpäivän pienten lasten kanssa ja sitten vielä menen vapaaehtoisesti viettämään iltaa lastenlasten kanssa. No, hullu mikä hullu! =D

Murut on ahkeria tekemään hommia!

Eläimistä sen verran, että ankat ja kanat ovat sisätiloissa ja se ei ole kiva juttu. Kanojen osalta harmittaa, kun olisi ollut näin pitkä syksy niiden nauttia ulkoilusta. Ankkojen osalta harmittaa myös, että joutuvat olemaan sisällä. Mutta myös se, että ne sotkevat aivan hulluna! Ne rättäävät vedellä ja paskovat "joka paikan". Oltiin ajateltu, että ankat saavat hengata kaiket päivät ulkona, kun itse ollaan kotosalla. No, asiat menivät toisin. Nyt odotellaan ilmojen kylmenemistä, jotta voidaan aloittaa teurastukset. Ainakin 2 neljästä ankasta saa lähteä. Ellei kaikki.

Karitsat ovat myös kaikki vielä "tallella". Ovat jotenkin paljon pienempiä, kuin yleensä. Johtuuko siitä, että ovat kasvaneet ilman emää. Tiedä häntä, mutta neljästä karitsasta kolme teurastetaan joskus lokakuun lopulla, marraskuun alussa. Olivat minkä kokoisia tahansa.

Kanitkaan eivät ole vielä teuraskoossa. Nekin syntyivät aikas myöhään keväällä, joten se tietty vaikuttaa asiaan. Lisäksi niissä on puolet belgianjättiä ja se on rotuna hidaskasvuinen. Kaneilla ei nyt ole mikään hirvittävä kiire teuraaksi, mutta ainahan se on niin sanotusti plussaa, mitä vähemmän ostoheinän ja -rehun syöjiä on talvella.

Kasvimaalta tulee vielä satoa. Ruusukaaleja ollaan alettu syömään ja lehti-, sekä palmukaalia on jäljellä. Kurpitsat ovat korjaamatta ja niitä onkin monta isoa molluskaa.

Chilejä!

Kasvilavoissa on porkkanoita ja palsternakkaa. Niitä ollaan otettu sieltä suoraan syötäväksi. Ne ovat makoisia uunissa paahdettuina. Loput voisi kyllä kohta korjata ja vaikka pakastaa. Porkkana on niin edullista ostettuna, että ei harmita kovasti, jos sitä ei talven varalle paljon jää. Ostan eläimille Hankkijalta rehuporkkanaa, jota syömme itsekin. 7e/20 kg ei ole paha hinta porkkanalle.

Kasvihuoneet on vielä siivoamatta. Muutamia tomaatteja saadaan vielä ja joitain chilejä on vielä kasvustoissa. Myös yrttejä pitäisi vielä korjata kuivuriin. Timjamia meillä menee paljon vähän joka ruokaan.

Nyt on ollut niin lämmintä, että syyskylvöjä ei ole voinut ajatellakaan. Liian lämpimään multaan kylvetyt siemenet alkavat itää heti ja silloin kylvöt epäonnistuvat. Viime vuosina on ollut talvellakin pitkiä suojaisia jaksoja, jolloin siemenet ovat saattaneet alkaa itämään. Se on harmi, koska kerran itäneet siemenet eivät enää henkiin herää uudelleen.

Lajit mitä yleensä syyskylvän, on porkkana, persilja, palsternakka, tilli ja juuripersilja. Retiisiä, pinaattia, musta- ja kaurajuurta, sekä retiisiä ja joitakin salaatteja voi myös syyskylvää. Kukista ainakin kehäkukkaa.

Näistä retiisit, pinaatin ja salaatit kylvän todella aikaisin keväällä, maaliskuun alussa, isoon kasvihuoneeseen. Kun kasvimaalle voi tehdä ensimmäisiä kevätkylvöjä, kasvihuoneeseen kylvetyistä saa jo satoa.

Postaukset syyskylvöistäni löydät tunnisteella 'syyskylvö'.

Tässä kuva eräältä kesältä. Vasemmalla keväällä aikaisin
kylvetyt palsternakat ja oikealla edellisenä syksynä
kylvetyt. Jo naateissa on suuri kokoero

Miten me sitten varastoidaan satoamme? Kellarissa, pakastimissa ja ihan kuiva-ainekaapissa. Meillä on tällä hetkellä käytössä kolme pakastinta. Jääkaappipakastimen pieni 4 laatikon pakastin ja kaksi noin 150 litraista arkkupakastinta, joissa toisessa on minun vihtani. Toinen arkuista oli jo pois käytöstä, koska olen umpioinut satoa purkkeihin. Sellaisia, kuten tomaattikastikkeita ja omenalohkoja, jotka ennen pakastin. Mutta kun lähdin opiskelemaan perinnesaunottajakoulutusta, otin toisen arkun käyttöön vihdoilleni. Siellä niitä on useita kymmeniä kiedottuna tiukasti tuorekelmuun. On koivua, vaahteraa, pihlajaa ja hieman tammea. Isoja vihtoja ja pieniä ns. sydänvihtoja.

Pakastimissa on muuten pääasiassa marjoja ja lihaa. Olen tehnyt myös basilikasta peston tyyppistä tahnaa pakkaseen. Siitä saa erittäin nopean ja maukkaan aterian keitetyn pastan (ja ketsupin) kanssa.

Kellarissa meillä varastoidaan mehut ja perunat. Sekä kaikki talvetettavat kasvit. Ne nyt ei omavaraisuuteen ehkä liity mitenkään. Ehkä pikkaisen sillä tavalla, että joka vuosi ei osteta uusia taimia, vaan talvetetaan vanhoja. Lähinnä japaninvaahteroita, daalian juurakoita ja onpa yksi mangoliakin. Viime kesänä ostamani pelargoniat talvetan ihan ikkunalaudoilla. Viime talvena kokeilin ensimmäistä kertaa pelargonioiden talvettamista huoneenlämmössä ja siinä onnistuttuani hankin niitä lisää.

Hillot sun muut sokerilla ja etikalla säilötyt jutut varastoidaan kellarin rappukäytävässä. Siinä ei ole niin viileää kuin kellarissa, mutta ei myöskään niin kosteaa. Näin ollen säilykepurkkien kannet eivät ruostu niin herkästi. Mutta säilykkeet säilyvät siinä ihan hyvin. Samoin umpioidut kasvis- ja vihannessäilykkeet säilyvät kellarin rapussa hyvin.

Hapatan ja suolaan jonkin verran. Hapatan kurkkuja ja papuja ja suolaan sieniä. Koska nämä hommelit on niin pienituottoisia yleensä, ne säilytän ihan jääkaapissa.

Säilön kasvimaan ja metsän satoa paljon kuivaamalla. Kuivattuja aineksia säilytän keittiön kuiva-ainekaapissa lasipurkeissa. Kuten esimerkiksi kuivatut yrtit, sekä sienet. Kuivaan paljon myös kotikosmetiikassa käytettäviä yrttejä ja kasveja. Niitä säilytän paperipusseissa kannellisissa muovilaatikoissa ns. harrastehuoneessa. Samoin marsuille ja kaneille kuivatut voikukanlehdet sun muut, säilytän paperipusseissa ja -säkeissä samassa paikassa.

Kuva säilötyistä vihreistä tomaateista vuodelta 2015

Olen käynyt lukemattomia kursseja omavaraisuuten liittyen. Toiset enemmän ja vähemmän. Osa on ollut yksityisten tahojen järjestämiä, osa kansalaisopistojen ja osa ihan oppilaitosten.

Vuonna 2010 osallistuin Ahlmanin aikuiskoulutuskeskuksen järjestämälle omavaraisuuskurssille. Siellä opittiin omavaraista viljelyä ja villiyrttejä. Samaisella kurssilla suoritin ensimmäiset merkinnät kerääjäkorttiini. Kurssilla valmistettiin myös ruokaa keräämistämme yrteistä.

Samaisessa oppilaitoksessa kävin yhden viikonlopun meijeristikurssin, jolla tehtiin erilaisia juustoja, kuten leipä-, koti- ja ricottajuustoa. Tällä kurssilla teimme myös voita, jogurttia, viiliä ja piimää.

Ahlmanilla olen käynyt myös ensimmäiset sienikurssini. Viikonlopun mittaisella kurssilla tentin sienipoimijakorttiini lampaankäävän, suppilovahveron, kantarellin, kehnäsienen ja haaparouskun.

Kansalaisopiston kursseilla olen opetellut kehräämään villaa värttinällä ja rukilla (huonolla menestyksellä), punomaan koreja ja pannunalusia koivuntuohesta ja tekemään pärekoreja männystä. Eli näitäkin taitoja minulla on auttavasti.

Olen osallistunut Marttojen järjestämille ruokakursseille. Aikanaan maukkaan kasvisruuan laittaminen silloisilla aineksilla ei ollut niin helppoa kuin nykyään. Ja Martat ovat olleet aina tämän asian sanansaattajia.

Herttileeri sentään! Löysin koneen kätköistä kuvan
Omavarasuuskurssin ruokapöydästä. Siinä on
ainakin nokkoskeittoa, villiyrttipastaa ja kotijuustoa.

Joitakin vuosia sitten lähdin Ilomantsiin opettelemaan lehmän lypsämistä. Neljän päivän mittaisella lehmäleirillä todellakin sain maitoa ämpäriin ja sain lypsää ihania kyyttöjä.

Olen opetellut parkitsemaan nahkaa. Meillä on yläkerran lattialla pajulla, kananmunalla, öljyllä ja aivoilla parkittu kyytönnahka. Sen tekeminen oli niin järjettömän iso työ, että en varmaan koskaan toiste moiseen urakkaan ryhdy.

Muistan kun aloittelin sitä tekemään niin Kuukuna oli juuri syntynyt. Ajattelin, että poika saa sen sitten joskus perinnöksi. Meinasin lievästi liioiteltuna kuolla väsymykseen kun nahkaa kaavin, venytin, pesin ja vaikka mitä. Päätin, että en ikinä anna sitä kellekkään, vaan minut saa haudata tai polttaa siihen käärittynä kun kuolen. Se nähkääs on ihan maatuva, kun sen parkitsemiseen ei ole käytetty mitään myrkkyjä.

Tässä talja on kaavittu ja sitä pingotetaan.

Olen parkinnut pienempiäkin nahkoja, nimittäin kalannahkoja. Niiden parkitseminen on lastenleikkiä tuohon naudannahkaan verrattuna.

Kansalaisopiston kurssilla opettelimme kalannahkan puhdistamisen, sekä pajuparkin teon ja kalannahan parkkaamisen sillä. Pitäisi opetella vielä kunnolla rasvaparkinta, niin voisi kasvivärjätä kalannahkoja.

Ja tosiaan, olen käynyt erään yksityisen tahon järjestämän villalankojen kasvivärjäyskurssin.

Eräänä syksynä tungin mukaan Kaniyhdistyksen järjestämälle tuotantokanikurssille. Siellä käytiin läpi teoriassa erilaisia kanien tuotantotapoja. Kuten liha- ja villa.

Kurssilla myös teurastettiin kani tainnutusjousta käyttäen. Kurssilla oli meitä omavaraisuudesta kiinnostuneita, mutta myös ihan kaniharrastajia ja lemmikkikanien kasvattajia. Ei ole huono taito osata tehdä eläimelle hätäteurastus äkkitilanteita varten. Jokainen kurssilainen siis lopetti, nylki ja suolisti kanin kurssilla. Ruhon paloittelua kurssilla ei opetettu, mutta ruhon sai viedä kotiin jatkojalostettavaksi.

Tässä kuvassa olen juuri tainnuttamassa kania.
Tainnutuksen jälkeen kanilta pitää valittömästi
leikata kaulasuonet auki veitsellä, jotta sydän pumppaa
veret ulos. Kani ei siis kuole tainnutus jousen aivoihin
laukaisemaan piikkiin, vaan sen sydän vielä lyö.

Beiben kanssa kävimme yhdessä mehiläishoidon peruskurssin. Tämä olikin todella tarpeellinen, kun suunnittelimme ensimmäisen mehiläispesän hankkimista. Kurssi oli pieni pintaraapaisu aiheeseen ja olemmekin täydentäneet tietouttamme lukemalla paljon alan kirjoja. Ja saaneet käytännön oppia, niin hyvässä, kuin pahassakin.

Lyhytkursseja olen käynyt ihan hirveästi! On stand uppia, itämaista tanssia, keramiikkaa ja savea, kankaanpainantaa, risutöiden tekoa sekä lasinpuhallusta. Taidelasin tekoa olen opiskellut usealla viikon mittaisella kesäkurssilla. Yhden talven ajan entisöin yhtä vanhaa puutuolia. Yksi viikonloppu vierähti opetellessa intialaisen päähieronnan saloja.

Nämä eivät ehkä omavaraisteluun liity suoraan, mutta ovat opettaneet elämäntaitoja esiintymisen saralta ja ihmisten kanssa toimimiseen, sekä kädentaitoja. No toisaalta, olenhan tehnyt esimerkiksi lasia puhaltamalla pienen kannun.

Opiskelin kaksi vuotta luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa ja luonnonvaratuottamiseta. Opintoihin liittyi luonnontuotteiden valmistamista raaka-aineiksi ja valmiiksi tuotteiksi. Eli ruuaksi, kosmetiikaksi ja muiksi tuotteiksi.

Valmistimme tervaa itse kaatamastamme männystä, irroitimme tuohta koivuista ja pettua männyistä. Keräsimme kuusenkerkkiä kosmetiikkaan ja ruokien raaka-aineiksi, järviruokoa koriste- ja käyttöesineiden punontaan, samoin männynjuuria. Keräsimme erilaisia kasveja lankojen värjäämiseen. Valmistimme kosmetiikkaa; saippuoita, rasvoja, vahoja, voiteita ym.

Keräsimme koristemateriaaleja luonnosta kestävällä tavalla toimien ja valmistimme niitä käyttö- ja koriste-esineitä.

Opettelimme myös tärkeää taitoa, eli sitä milloin mitäkin kerätään luonnosta. Ja tietysti luonnossa liikkumisen taitoa ja sitä, minkälaisessa maastossa mitäkin kasvaa. On tärkeää tietää esimerkiksi mitä sieniä voi löytää mäntymetsästä tai kuusimetsästä.

Opiskeluni aikana tentin villiyrtit, marjat ja sienet. Vaikka osasinkin paljon, huomasin oppini olleen aivan pintaraapaisu. Ja vaikka olenkin kouluni käynyt, vielä on paljon opittavaa koko ajan aiheista.

Opintoihin kuului viljelykasvien viljely. Lähinnä kasvimaalla viljellyt, kuten yrtit, juurekset ja vihannekset. Valmistimme niistä tuotteita, kuten säilykkeitä. Paneuduimme perinneruokiin ja hapattamiseen ja teimme juustoja.

Nyt opiskelen perinnesaunottajaksi. En tiedä voisiko sitä sanoa, että se liittyy omavaraisuuteen. Mutta ainakin perinteisiin se liittyy. Mutta olen koulutuksen aikana oppinut tekemään vihtoja "oikeaoppisesti", sekä myöskin säilyttämään niitä. Onhan kai sekin jonkinlaista omavaraisuutta, että on vihdat omasta takaa.

On myös paljon asioita, joita olen oppinut ihan itse tekemällä. Kirjat ja netti ovat hyviä apuvälineitä itseopiskeluun. Ei aina ole tarjolla sellaisia kursseja, mihin haluaisi. Ja täällä meillä päin suositut kurssit täyttyvät nopeasti.

Esimerkiksi eläinten luiden- ja kallojen käsittelyn
olen oppinut Beibeltä. Joka taas on opetellut
taitoa kyselemällä ja itse kokeilemalla.

Nämä kaikki edellä mainitut opiskelut ovat mahdollistaneet sen, että olen vihdoin uskaltanut perustaa yrityksen. Umpeloinen hyväksyttiin kaupparekisteriin yritykseni nimeksi syyskuussa ja olen todella iloinen, sekä helpottunut asiasta. Ehkä minä jotain osaan ja voisin joskus jakaa osaamistani tai tarjota palveluja. Ja eikös sekin, että ainakin osan tuloistaan hankkii itse yrittäjänä, ole omavaraisuutta!

Opiskelin vuonna 2007 yrittäjyyden perustutkinnon ja siitä asti olen miettinyt yrityksen perustamista sivutoimisesti. Nyt oli vihdoin sen aika. Umpeloinen tarjoaa perinne- ja ryhmäsaunotuksia, erilaisia matalan kynnyksen helppoja kädentaito-, askartelukursseja ja taidekursseja, lumikenkien ja hyötykasvikuivurin vuokraamista, kerhotoimintaa ja sitä kuuluisaa "kaikkea muuta laillista toimintaa". Ehkäpä voisin tarjota tutustumiskäyntejä meidän "ranchille" niille, jotka ovat kiinnostuneita omavaraisemmasta elämäntavasta. Kuka tietää, mitä Umpeloisella on mielessä!

Koska olen kokopäivätöissä "vieraalla", yrittäminen on sanan varsinaisessa mielessä kevyttä. Eli olen kevytyrittäjä, mutta minulla on ihan oikea Y-tunnus. En ole vielä tehnyt yhtään keikkaa yrittäjänä, mutta minulla on jo tiedossa useita ryhmäsaunotuksia erään tilaisuuden yhteydessä. Siitä se lähtee ja ajatuksia on paljon. Katsotaan, mitä jaksan ja ehdin touhuamaan tämmöisenä harrastelijayrittäjänä.

Käyhän lukemassa, mitä muut yhteispostaukseen osallistuneet ovat omissa postauksissaan kertoneet ja pohtineet. Varmasti monta mielenkiintoista juttua on taas luettavana!