Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 31. elokuuta 2017

Koreilevat ukot hatuissaan!



Jos jotkut puutarhan kukkaset ovat pitäneet tälläisestä, kosteasta ja viileästä kesästä, niin ukonhatut ovat niitä. Ne ovat ainakin meillä kukkineet parhaiten ikinä, pitkään ja komeasti.

Emme yleensäkkään ole mitään kukkapenkkien kuopsuttajia. Meidän kukkapenkit saavat pärjätä pitkälti omillaan.
Tänä kesänä ne ovat olleet kuitenkin enemmän heitteillä kuin koskaan. Rikkaruohot ovat alkaneet niitä valloittamaan ja penkit vaatisivat pikaisia kitkentätoimenpiteitä. Mutta minkäs teet, kun aika ja jaksaminen on rajallista. Onneksi on ollut kosteata, ettei ole niihin vettä tarvinnut kantaa.
On kuitenkin ihana huomata, että kukkaset voivat huonosta hoidosta huolimatta hyvin ja kaunistavat pihaa upealla kukinnallaan.

Ukonhatuista olen aina pitänyt. Toisessa mummulassani oli piiiitkä kukkapenkki, jossa kasvoi ainoastaan sinistä ukonhattua. Minusta se oli todella kaunis!



Leppämäessä ei kauheasti kukkia ollut meidän tänne muuttaessamme. Mutta kirjavaa tarhaukonhattua oli pihatien varressa pieni alue ja sen olen siirtänyt parempaan paikkaan kasvamaan. Se on ihanaa!



Tänä kesänä siinäkin on ollut ihan mielettömän komeat kukat. Ihan kuin sekin olisi onnitellut 100 vuotiasta Suomea ihanalla sinivalkoisuudellaan.



Sitä sinistä aitoukonhattua sain meidän silloiselta naapurilta ja istutin sen meidän ulkosaunan eteen. Vuosien aikana se on levinnyt hyvin ja tänä kesänä se on kukkinut todella kauniisti. Yhtään ainutta kirvaakaan siinä ei ole näkynyt, vaikka yleensä se on niitä mustanaan. Kylmällä vedellä olen sitä kesäisin suihkutellut kirvoista puhtaaksi. Mutta tänä kesänä sateet ovat tehneet sen puolestani!






Olen hankkinut muutaman ukonhatun lisääkin tontille muutamana viime vuotena. Niitä ollaan ostettu Viron puutarhamessureissuilta.



Valkoista ukonhattua himoitsin monta vuotta, mutta ei vaan tullut koskaan ostettua. Sitten Turin kukkamarkkinoilla sellainen tuli vastaan ja ostettavahan se oli.



Se on ollut meillä muutaman vuoden ja selvisi siitä kamalasta toissa talvesta, mikä tappoi paljon perennoja.  Hieman sekin on kitunut, mutta tänä kesänä se kasvoi korkeaksi ja kukki hienosti.



Meinasin ihan kuolaani tukehtua, kun pari kesää sitten samaisilla markkinoilla näin eräällä naisella vaaleanpunaisen ukonhatun myynnissä. Pieni taimi purkissa ja kuva vaaleanpunaisella kukalla kukkivasta ukonhatusta. Hintaa sillä oli vaivaiset 2 euroa. Sen verran lehdistä tunnistin, että ukonhattu se oli. Nappasin taimen lähes hullun lailla hihitellen ja Beibe sarkastisesti totesi, että tuskin on kukka todellisuudessa vaaleanpunainen.



Mutta niin vaan on tuo ukko vaaleanpunaisen hatun tehnyt jo kahtena kesänä. Ei paljon kauniinpaa ja herkempää voi olla. Tämä ukonhattu on lähes feminiininen!



Mutta jos vaaleanpunainen ukonhattu on kaunis, niin köynnösukonhattu on mielestäni mystisen kummajaisen näköinen. Todella kiehtova perenna!


 
Niitä olen hankkinut kaksi edellämainituilta messuilta. Ensimmäiseksi hankittu ei voi niin hyvin ja kasvaa tosi kituliaasti. Se varmaan ei pidä paikasta mihin sen istutin. Täytyisi varmaan keksiä sille toinen paikka.



Mutta toinen... UPEA! Se on kasvanut hyvin ja on voimissaan. Kukkii kuin viimeistä päivää ja kukat ovat isoja!





Tiesittekö muuten, että kaikki ukonhatut ovat todella myrkyllisiä.
 Luontoportin nettisivuilla sanotaan näin:
Ukonhatut suojautuvat kasvinsyöjiä vastaan myrkkykoktaililla, joka sisältää muun muassa suvun tieteellisen nimen mukaan nimettyä akonitiinia ja sen lähisukuisia alkaloideja. Erityisen tarkasti kasvi varjelee juurakkoaan, mutta kaikki maanpäälliset osatkin ovat myrkyllisiä. Ukonhattujen myrkyllisyys on tiedetty jo kauan ja niistä tehtyä uutetta on käytetty jo ammoisina aikoina esimerkiksi nuolimyrkkynä. Länsimaisen sivistyksen aamuhämärässä roomalaiset, kreikkalaiset ja arabit osasivat käyttää ukonhattua niin sodankäyntiin, villipetojen hävittämiseen kuin saattaakseen pois päiviltä hankalat aviopuolisot, poliittiset vastustajat ja muutkin vihamiehet.
Muutama gramma ukonhatun juurakkoa ei näytä paljolta, mutta riittää aiheuttamaan hirmuisen oireyhtymän, joka parissa tunnissa johtaa hyvin tuskalliseen kuolemaan. Toisaalta oikein annosteltuna ukonhatun juurta ja puhdasta akonitiinia voidaan käyttää kipulääkkeenä särkyihin, estämään tulehduksia ja laajentamaan verisuonia esimerkiksi sepelvaltimotaudissa. Vaikka ukonhatun sanotaan olevan kylmissä maissa vähemmän myrkyllinen kuin lämpimissä maissa, omatoimiset kokeilut on syytä unohtaa.

Olenpa joskus jostain lukenut, että ammoisina aikoina ukonhatun viljelemisestä olisi rankaistu kuolemalla.  Koska ukonhatun viljelijällä epäiltiin aina olevan pahat mielessä!
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja ukonhattuja voi kasvattaa puutarhassaan joutumatta epäillyksi noitatoimista ja myrkytyssuunnitelmista.


 Vaikea kuitenkin sanoa, mikä näistä ukonhatuista on kaunein. Kaikki ne ovat upeita ja kiehtovia. Ja mikä parasta... tulevat pitkälti toimeen omillaan!


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kuhmalahti Pulling palasi entistä ehompana ja säpinää Pitkässä-Sepässä!



Viime vuonna Kuhmalahdessa järjestettiin ensimmäistä kertaa iso traktoreiden vetokisatapahtuma, Kuhmalahti Pulling. Kirjoitin siitä postauksen ja pääset lukemaan siitä tästä . Silloin tapahtuma oli niin suuri suksee, että järjestäjät väläyttelivät mahdollisuutta uuteen tapahtumaan vuodelle 2017.




Ja niinhän siinä kävi, että Kuhmalahti Pulling palasi entistä ehompana viime viikonloppuna. Tälläinen suurtapahtuma on aikas kova juttu Kuhmalahden kokoiselle "kylälle". Tuntui hämmentävältä, kun on tottunut siihen, ettei kylällä juuri ketään vastaan tule. Ja yhtäkkiä populaa on niin, ettei sekaan meinaa mahtua!



Kuhmalahti Pulling -tapahtuman takana hääri suunnitteluporukka Kuhmalahden VPK:sta, Pohjan koulun vanhempainyhdistyksestä ja Kuhmalahden Yrittäjistä yhteistyökumppaneineen ja suuri joukkio talkoolaisia. Tälläkin kertaa he huikealla työpanoksellaan saivat aikaan hienosti toimivan ja upean tapahtuman kisakansaa ilostuttamaan!


Reippaat palomiehet!

Kelikin suosi tämän vuoden tapahtumaa, vaikka hieman vettäkin ripsaisi. Viime vuonnahan satoi koko päivän!

Benja oli tyttären ja vävyn mukana. Huppari päällä, kun välillä vilutti!


Jotenkin näytti, että yleisöä olisi ollut edellisvuotta vähemmän. Mutta tämä nyt oli ihan "mutu" -tuntuma. Viime vuonna tapahtuma oli ilmainen, mutta nyt oli 5 euron aluemaksu. Jälkeenpäin kuulin, että lippuja olisi myyty 1500. Joten aikas reippaasti oli porukkaa liikkeellä!

Näkymä meidän pihasta naapuripellon parkkikselle.


Pysäköinti oli järjestetty edellisvuoden tapaan meidän naapuripellolle ja sieltä oli kuljetus kisapaikalle parilla ihanalla retrobussilla. Tämä lysti maksoi ainoastaan 2 euroa, mutta suomalainenhan ei maksaisi mistään mitään ja tienpielet olivat täynnä autoja. Kuitenkin pysäköintipaikkakin oli ihan kävelymatkan päässä itse kisa-alueesta.

Jotenkin nämä bussit istuvat maisemaan!

Harmittaa, kun ei hypätty kyytiin!


Itse vetokisassa oli veteraanitraktoriluokka, oikein kisakoneita ja ihan vakiotraktoreita. Kaikista sympaattisin kisa käytiin kuitenkin puutarhakoneiden sarjassa. Mukana oli ihanat pikkuiset veljekset, jotka olivat tuunanneet puutarhatraktoreista kisakoneita. Kyllä taas meikää herkistytti, kun pojat kertoivat koneistaan ja siitä mitä he niille olivat tehneet. Aivan mahtavaa intoa ja asiaan omistautumista!





Puutarhakonesarjassa, Tapparan cheerleaderit toimivat painoina ja hyppäsivät laatikkoon aina kymmenen metrin välein.  Ja olipa tässä sarjassa "isompiakin poikia" erilaisilla koneilla, niin vakioilla kuin tuunatuillakin.






Nälissään ja kahvihampaan kolotuksessa tapahtumassa ei tarvinnut kärvistellä. Siitä pitivät huolen VPK:n naiset ja vanhempainyhdistys. Nautittiin soppatykissä ihanaksi hauduteltua lohikeittoa ja makkaratkin vetäistiin välipalaksi.



Kuppi sumppia paikan päällä ja mokkapaloja mukaan kotiinviemisiksi. Myös lakuja ja mansikoita lähti mukaan.



Sisäpiirin tiedon mukaan, kahvia olisi keitelty 23 pakettia. Eli jos yhdestä paketista tulee n. 50 kupillista, niin reilut tuhat kuppia meni kisakansan kurkusta alas! Plus limut, vissyt ja pillimehut.
Makkaroita oli varattuna 1500 kyrsää ja 200 joutuivat hakemaan vielä lisää. Huikeita lukuja, kyllä VPK:n naiset ovat oikeita grillimestareita!

Rouva on "vähän" perso mokkapaloille. Ei vaan, on tässä muillekkin!


Tapahtumapaikalle oli tuotu myös paikallisten yrittäjien toimesta kaivinkoneita sun muita isoja vehkeitä. Myös muutamia mopoja ja vanhoja traktoreita oli näytillä.


Ns. "paskatykki" eli lietteenlevityslaite.
On siinä renkailla kokoa, kun vertaa Beibeen joka on 193 cm pitkä.







Tapahtumassa oli mahdollisuus kokeilla myös ralli- ja metsäkonesimulaattoreita. Meiltä ne jäivät valitettavasti väliin, kun piti niin kauheasti seurustella kaikkien tuttujen kanssa!


Benjakin seurusteli! Tässä pyreneittenmastiffipentu.

Ja tässä kavereitten bordeauxindoggi.

Mehän myytiin meidän pikku-Massikka kesällä. Se kun oli konerempan tarpeessa ja meillähän on nykyään se vähän isompi Massikka.
No, uusi omistaja on laittanut pikkuisen ihan sairaan upeaksi ja tuonut sen tapahtumaan näytille! Kyllä me sitä ihasteltiin ja oltiin tyytyväisiä, että tuli myytyä. Voi että!






Yhteenvetona voi kyllä sanoa tämän vuotisen Kuhmalahti Pulling -tapahtuman jälkeen, että kyllä Kuhmiksessa osataan tapahtumia järjestää oikein ison kaavan mukaan. Kaikki toimi kuin rasvattuna ja kisavieraana oli kyllä mukavan vaivatonta nauttia tapahtumasta. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa ensi vuonna!






Mukavan kisapäivän tunnelmien jälkeen, oli tiedossa paikallisessa Pitkä-Seppä -baarissa ohjelmaa. Punk- ja rocklegenda Maukka Perusjätkä heittäisi keikan siellä ja meillähän oli liput hankittuna varmuuden vuoksi ennakkoon.



Meille Maukka Perusjätkän tuotanto ei ole niin tuttua, muutamaa klassikkoa lukuunottamatta. Olemme olleet n. 10 vuotiaita, kun hänen biisinsä "Säpinää" ja "Vaatteet on mun aatteet" ovat olleet suuria hittejä. Biisi "Herneenpalot" on yhdessä lempielokuvistani "Täältä tullaan elämä" .
Ilman suurempia odotuksia illan keikasta ja iloisina siitä, että meidänkin paikallisessa pääsee joskus kuuntelemaan elävää musiikkia, saunan raikkaina suuntasimme sinne parin ystävämme kera.
Kun on ilman mitään ennakko-odotuksia, voi saadakkin upean musiikkielämyksen. Beiben kanssa pidettiin Maukan keikasta todella paljon! Biisit olivat hyviä, eivätkä todellakaan mitään punkkia, kuten oltiin oletettu.



Samoin ystävämme olivat tosi mielissään, että olivat lähteneet keikkaa katsomaan.
Bändi soitti hyvin ja keikka oli tosi intiimi pienessä baarissa. Akustiikka sun muut nyt eivät olleet niin vimpan päälle, mutta Maukka Perusjätkä bändeineen antoi hienon musiikkielämyksen pienelle yleisölleen. Aivan mahtavaa!
Ja kyllähän se "Säpinääkin" sieltä saatiin ja moottorisaha pärähti käyntiin. Ovia ja ikkunoita piti availla, kun baarin täytti kaksitahtibensan käry.




Onhan tälläiset tapahtumat ihan luxusta, kun niihin kävellen kotoaan pääsee. Todellakin harvinaista herkkua maaseutuasukille!