perjantai 18. elokuuta 2017

Arkikuvia 33/52

VIIKKO 33

Pimeys... se alkaa täyttämään elämää. Nyt en puhu tällä kertaa mielen synkkyydestä, vaan ihan konkreettisesta pimeydestä.

"Tää on nyt tätä... pimeää!"


Yöt on jo ihan säkkipimeitä. Aamulla ennen viittä on pimeää, kun lähtee kompuroimaan koiralenkille. Onneksi se vielä muuttuu lenkin aikana hämäränhyssyksi, eikä tarvitse otsalamppua kantaa mukanaan.
Iltavuoroista lähtiessä, on jo pimeää. Jopa kaukovaloja joutuu kotiin ajelleessaan käyttämään.




Syksy vaan alkaa kolkuttelemaan ovella ja pyytää lupaa astua sisään. Ehkä on meidän on vaan ovi avattava ja toivotettava se lämpimästi tervetulleeksi. Onko meillä vaihtoehtoakaan?

4 kommenttia:

  1. Ei taida olla vaihtoehtoja. Elokuun hämärät illat ovat mukavia, mutta täysi pimeys ei niin viehätä. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä totta tosiaan ole! Onneksi on kuitenkin lämmintä!

      Ihanaa viikonloppua sinullekkin!

      Poista
  2. Toisaalta pimeys on ihanaa, voi poltella kynttilöitä ja käpertyä viltin alle ♥

    VastaaPoista