Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 29. lokakuuta 2015

Yllättävä maissisato ja Egg drop soup


Maissi (Zea Mays), tuo korkea heinäkasvi, joka on Amerikasta kotoisin. Se on tärkeä viljelykasvi, jota tuotetaan enemmän kuin mitään muuta viljaa. Wikipediassa on mielenkiintoista juttua maissista, käykäähän lukemassa. Ajatella, että joskus muinoin, maissikasvuston vahingoittamisesta on voitu rangaista kuolemalla.
Maissi ei kestä kylmää eikä kuivuutta. Afrikassa maissisadon kuivuminen onkin yleinen nälänhädän syy.
 Maissi vaatii myös pimeät yöt kehittyäkseen. Suomen kesät ovat "hitusen" liian valoisia sille!
Bourbon-viski valmistetaan maissista. En tiennyt tätä, vaikka minulle viski maistuukin. Beibe olisi kyllä varmaan tiennyt...
Olen vuosia kasvattanut maissia. Epäonnisesti. Täältä  voit käydä lukemassa parista yrityksestä. Luulisi tällä kokemuksella jo tietävän, miten sitä kasvatetaan. Mutta kun tuntuu, että nää kesät nykyään on ihan mahdottomia! Ei ole sellaista tasaista keliä. On joko liian kylmää, kuumaa, kuivaa tai märkää. Ja maissisato ei onnistu!
Paitsi joskus on onnistunutkin! Edellisessä paikassa asuessamme, viljelimme kaikenlaista taloyhtiömme jättömaalla. Maa oli ihan hirveää savitönkköä, mikä kasvoi metristä pujoa. Mutta siellä kasvoi kyllä kaiken maailman rehutkin ihan huoletta, rikkakasvien seassa. Maissi mukaan lukien. Tähkätolkulla ryöppäsin sitä pakastimeen, enkä tajunnut, että maissinkasvatuksessa voisi olla jotain ongelmaakin.
Leppämäessä olen saanut maissin onnistumaan kohtuullisesti kerran. Omakasvattamat taimet istutettiin kaikkien oppikirjojen sääntöjen mukaisiin riveihin ja katettiin useaan kertaan kesän aikana ruohosilpulla. Kasteltiin kuivina kausina ja kävin itse pölyttämässä niitä. Eli ravistelin kukinnoista siitepölyä tähkien päälle. Ja näin olen maissini kasvattanut aina.
Tänä keväänä tilasin maissinsiemeniä Isoäidin kasveilta. "Extra early sweet" oli lajike. Luvattiin nopeaksi ja satoisaksi Suomen pohjoisiin oloihin. Olen lukenut, että kannattaa kasvattaa sellaisia lajikkeita, joiden nimessä on sanat "Early" tai "Northern". Sellaiset olisivat Suomen oloihin sopivimpia.
 No, alkukesä oli niin kylmä ja märkä, että heitin pyyhkeen kehään jo alkuerissä. Kerran katoin maissit ruohosilpulla. Mutta kun huomasin, ettei ne kasva mihinkään, lopetin niiden hoitamisen. Jätin ne tylysti heitteille.
Pari viikkoa sitten nostettiin perunoita. Pakkastakin oli ollut jo pariinkin otteeseen. Tuumasin siinä, että taidan repiä noi maissinraakut maan tasalle. Kappas, olikin jotain tähkän tapaista, ihan maan rajassa. Avasin muutaman epäuskoisena... jumankauta! Maissia! En olisi ikinä uskonut metrin mittaisista, kituliasta maissinvarsistani, että ne oli tuottanut satoa. Yli kymmenen tähkää keräsin. Ja hyrisin onnesta! Hrrr!
Se oli heti siltä paikalta selvää, että osa maisseista päätyisi pakkaseen. Mutta jotain ruokaakin niistä piti heti tehdä. Maistoin jo suussani Egg drop soupin. Keiton, johon useimmat ovat tutustuneet kiinalaisten ravintoloiden noutopöydissä. Ei uskoisi, että niin yksinkertainen keitto voi olla niin hyvää! Ja sehän on taas niitä "koiran oksennuksen näköisiä" -ruokia, joita minun lemppareissani tuntuu olevan useampia. =)

EGG DROP SOUP


  • 1l kasvis- tai kanalientä
  • 200g maissinjyviä. Voi olla tuoretta, pakastettua tai säilyke.
  • kourallinen sieniä, esim. suppilovahveroita
  • nippu kevätsipulia tai 15cm:n pala purjoa
  • 2-3 rkl maissintärkkelysjauhoja ja tilkka vettä
  • 2 kananmunaa
  • suolaa
  • valkopippuria
  • (kypsää broileria, katkarapuja tms.)
Kiehauta liemi kattilassa. Lisää liemeen maissit, pieniksi paloiksi paloitellut sienet ja kevätsipulisilppu/purjorenkaat. Sekoita maissintärkkelysjauho vesitilkkaan ja lisää se ohuena nauhana keittoon. Anna kiehahtaa ja riko munat erilliseen kulhoon. Vatkaa munien rakenne hyvin rikki.


Voit käyttää halutessasi ihan pelkkiä valkuaisiakin keittoon. Lisää vatkatut kananmunat ohuena nauhana keittoon. Anna kypsyä hetki ja sekoita sitten pari kevyttä pyöräytystä. Mausta (ja lisää kypsät broilerit tai katkaravut) ja keitto on valmis!


Minä laitoin keittooni kypsää broileria, kun sitä nyt sattui jääkaapissa olemaan!



Keittoonhan voi lisäillä ihan mitä tykkää. Idut ja muut sellaiset on hyviä! Tofuakin voisi laittaa, jos siitä tykkää. Allekirjoittanut ei ole sitä tofun syömistä koskaan ymmärtänyt!
Sienet ovat enemmänkin mauste, kuin raaka-aine tässä keitossa. Ne tuovat kivasti umamin makua keittoon. Mutta tokihan niitäkin voi keittoon heitellä enemmäkin, jos haluaa. Tai, siis jos niitä suppiksia on sattunut löytämään. Minä en ole... kuin tuon keittooni käyttämän kourallisen!


torstai 22. lokakuuta 2015

Todellinen Retrosalaatti!

Salaatti aikakauteensa sopivissa kulisseissa!

Pikkujouluaika lähestyy, joten on aika vetää todellinen pitopöytien ässä hihasta! 60- ja 70-lukujen fiilistä huokuva purjosipuli-balkanmakkarasalaatti.
Pari vuotta sitten, työkaverini ja hyvä ystäväni Jaana, kertoi töissä pukarilla äitinsä loistavista ruuanlaittotaidoista. Äitinsä valmisti aina juhlapyhinä salaattia, joka oli maailman parasta. Ja kaiken lisäksi älyttömän yksinkertaista valmistaa! Vieraat aina salaattia kehuivat ja koko suku siitä piti!
Salaatin ainekset olivat purjo, balkanmakkara, majoneesi ja tilkka kuohukermaa, majoneesin notkistamiseksi. Ja siinä kaikki!
Jaanan täytyi selittää tätä salaattiasiaa minulle monta kertaa, koska en meinannut millään käsittää, ettei siihen todellakaan tule mitään muuta! Olin "hieman" skeptinen salaatin suhteen. Mutta olen sitä valmistanut parikin kertaa ja hyvin on uponnut meikäläisiinkin! Tosin olen molemmilla kerroilla unohtanut sen majoneesin notkistamisen kermalla. Ensimmäisellä kertaa, salaatista tulikin hieman tönkköä. Toisella kertaa tein sitä omista purjoistani. Ne olivatkin niin ihanan meheviä, että salaatistakin tuli!
Purjosipuli on ollut minun lapsuuden kodissani lähinnä mauste. Sitä ei laitettu kuin keittoihin. Siis, makkarasoppaan ja sellaisiin. Ei todellakaan tehty mitään purjo-perunasosekeittoja tms. Oma äitini, joka muuten oli hänkin erittäin hyvä ruuanlaittaja, osti keittoihin aina sellaisen styroksialustalla olevan keittovihannessetin. Ja yleensähän me kakarat ei edes niitä rehuja syöty. Tai jos syötiin, niin nieltiin kokonaisina, ettei maistettu kuinka pahoja ne olivat! Ehkä lapsuuden purjokokemattomuuden takia, en voinut käsittää, että joissain perheissä oli siitä tehty oikein salaattiakin!
Tämän kesä purjosatoni. Ihan kiva!

Resepti on Jaanalla omassa päässään ja hän on minulle juurta jaksaen selittänyt, miten hän sen tekee. Ja sanonut, että kyllä minä tiedän, millaista siitä pitää tulla. Nyt luulen tietäväni, vaikka en salaattia Jaanan valmistamana olekkaan päässyt maistamaan.
Hän on myös painottanut, että purjoa ei voi olla liikaa! Sitä täytyy olla vähintään yhtä paljon, kuin balkanmakkaraa.

Tämä "pirtsakka" Sarviksen kulho, on tullut minulle Beiben mukana aikanaan! :)

Jaana on tehnyt salaattinsa niin, että hän on edellisenä päivänä silpunnut balkanmakkaran pieneksi ja laittanut sen kulhon pohjalle. Päälle renkaiksi siivutettu purjo ja yöksi jääkaappiin tekeytymään. Seuraavana päivänä sitten notkistanut majoneesin kermalla ja sekoittanut sen purjo-balkanseokseen. Salaatti saa tekeytyä mielellään seuraavaan päivään.


Minä olen tehnyt salaatin sötköttäen kaikki ainekset keskenään sekaisin ja jääkaappiin tekeytymään. Syöminen aloitettu sitten seuraavana päivänä. Ja hyvää on ollut näinkin! Aion kyllä joskus kokeilla Jaanan alkuperäistäkin tapaa.
Kysyin Jaanalta luvan saada julkaista resepti blogissani. (Taas oltiin siellä pukuhuoneella. Kyllä me välillä töitäkin tehdään!) Onhan kuitenkin kyseessä heidän perheensä reseptisalaisuus! "Totta kai!", sanoi hän. Pyysi painottamaan paria asiaa: Ei saa käyttää mitään kevytversioita ja mitään muita aineita salaattiin. Esim. mausteita, ei saa laittaa. Muuten se ei ole samaa salaattia!


PURJO-BALKANSALAATTI

  • 500g (tanko)balkanmakkaraa
  • 500g purjosipulia
  • 150-200g majoneesia
  • loraus kuohukermaa majoneesin notkistamiseksi
Silppua balkanmakkara pieniksi suikaleiksi. Leikkaa purjosipuli ohuiksi renkaiksi. Yhdistä ne ainekset kulhoon.


Notkista majoneesia pikku lorauksella kermaa. Lisää majoneesi makkaroiden ja purjojen joukkoon. Sekoita hyvin sekaisin. Tarkista koostumus. Salaatin pitää olla helposti lusikoitavaa, ei mitään könttiä!
Ainesosien määrät olen testaillut toisiinsa sopiviksi. Makkaraa ja purjoa saman verran niin hyvä tulee!

Valmiina pitoihin!
Tunnustan, että olen häväissyt Jaanan perintösalaatin pahanpäiväisesti. Tein sitä viimeksi pari viikkoa sitten. Ohjeen määrästä tulee aikas reilu satsi. Varsinkin tälläiseen kahden hengen talouteen. Joten otin sitä heti seuraavana päivänä töihin evääksi. Koska salaatti ihan pelkiltään on kieltämättä aikas tuhtia kamaa, kevensin sitä keitetyllä makaroonilla ja pakasteherneillä. Muuten toimi! Ja tunnustin rikoksenikin. Olemme yhä ystäviä!


tiistai 20. lokakuuta 2015

Rankka päivä...

Näkymä ulkorapulta aamulla ennen töihin lähtöä.

Yt:t on ohi. Ainakin tältä erää... Eilen ilmoitettiin lopullinen irtisanottavien määrä. Vähennetään 19 henkilötyövuotta. Hienosti sanottu, että noin monta ihmistä menettää työpaikkansa.
Tänään oli sitten se päivä, että irtisanomiset toimeen pantaisiin. Aakkosjärjestyksessä käytäisiin, jokainen vuorollaan, kuulemassa jatkuuko työsuhde vai ei. Tuuraajat tulisivat päästämään työpisteeltä.
Olin kuusi viikkoa kestäneiden neuvottelujen aikana, tehnyt sisäisen rauhan itseni kanssa. Olin päättänyt ottaa sen, mikä annettaisiin. Jos työt loppuisivat, ottaisin sen mahdollisuutena. Joku muu olisi tehnyt päätöksen puolestani. Päätöksen vaihtaa alaa. Vaikka pidänkin työni tuomasta turvallisuuden tunteesta, kaipuu tehdä "jotain" muuta on aika-ajoin vahvana. Se mitä se "jokin"on, en ole ihan varma.
 Olin nukkunut huonosti, mutta Yt:t eivät olleet syynä, vaan kipeä selkä. Elämä sen kanssa on ollut viime aikoina irtisanomisuhkaakin haastavampaa. Päätäkin särki migreenimäisesti ja mahassa oli pallo. Sisäinen rauhani alkoi järkkyä. Jännitti. Odottaminen oli kamalaa.
Aamu kuitenkin meni ihan rutiinilla. Kuppi teetä ja pari leipää naamaan. Päällä Beiben viikonloppuna tekemää kylmäsavulohta ja ite säilömiäni kurkkuja. Vähän luksusta kurjaan fiilikseen.
Beibe lähti, tsempit toivottaen, töihin ja minä pimeyteen pissalenkille Maurin kanssa. Ensimmäinen sumuton aamu pitkästä aikaa.
Lenkiltä palattuani, koira sisään, kumisaappaat jalkaan ja kanat ruokkiin. Hehku ja Lillis ulos ja tallin siivous. Vähän elukoiden rapsuttelua mielialan kohotukseksi.
Sisällä pieniä kotitöitä ja päiväruuan valmistelua. Maurille ja Lakritsalle safkat. Kipeän selän ja jalkojen venyttelyä. Kuppi teetä vielä ja Aamuteeveen uutiset. Hampaiden pesu, eväät kassiin, koira keittiöön portin taakse ja lähtö töihin. Seisahduin hetkeksi ulkorappusille. Katsoin ja pidin näkemästäni. Otin kuvan. Kävi miten kävi, tämä sama näky odottaa minua, kun tulen takaisin.


 Työpaikan portilla käytin kulkunappiani tunnistimessa. Vihreän valon sijasta syttyikin punainen. Mutta ovi aukesi silti. Ennusmerkki...
Meidän pukuhuoneessa on hyvä porukka ja musta huumori lensi kyllä aamusta. Niin kuin aina. Osa oli suht rentoina, toiset jännittivät kovasti, mutta henki oli hyvä. Lähdimme määrätyille työpisteille ja jäimme odottamaan, työtä tehden, että tuuraaja tulisi päästämään "tuomiolle".
Nauratti ja itketti. Jännitti, ahdisti. Katseltiin kun porukkaa meni ja tuli. Ilmeistä ei pystynyt lukemaan mitään. Jotkut eivät tulleet takaisin. Se oli järkyttävää!.
Kun oma hetkeni sitten koitti, olinkin suhteellisen rauhallinen. Hetken jouduin vielä odottamaan ennen sisäänkutsua. Sen käytin jutusteluun luoton kanssa tyttärestäni, joka oli ollut töissä "meillä" kesällä.
Hetki koitti ja minulle ilmoitettiin, että työt jatkuvat minun kohdallani. Taisin sanoa ,että: "Aha?". Toivotettiin hyvää syksyn jatkoa.
 Kurvasin pukuhuoneelle ja lähetin viestin Beibelle ja tytölle. Hain uudet varusteet ja palasin työpisteelleni. Kerroin kanssatyöskenteleville, että jatkuu. Olo oli hämmentynyt!
Helpotuksen tunne siitä, että ohjakset olivat taas omissa käsissä, vaihtui nopeasti huoleen ja suruun joidenkin tovereiden puolesta. En osannut sanoa heille muuta, kuin että olen todella pahoillani. Ja halata. Mitä voi sanoa siinä hetkessä, kun toisen maailma romuttuu?
Lopun päivää meni kyllä jotenkin sumussa. Jännityshän ei aamuun päättynyt. Alkutuotannon porukka sai tiedon meidän jälkeemme ja iltavuoro vasta töihin tullessaan.
Kotiin päästyäni, jäin hetkeksi seisomaan ulkorapulle. Katsoin näkymää ja otin kuvan. Vaikka muutoksen tuulet olivat puhaltaneet koko työpäivän, kotipiha oli pysynyt muuttumattomana. Paitsi tytär oli tullut käymään ja hänen autonsa oli pihassa.

Näkymä ulkorapulta töistä palatessani.

Menin sisälle, purin tuntoni ja hieman itkin. Beibe teki uunimakkaraa ja perunamuusia. Unohdin, että olin tehnyt aamulla porkkanaraastetta valmiiksi. No, sen voisi syödä huomennakin.


 Tytärkin hieman liikuttui. Olihan kyse tutuista ihmisistä. Ruuan jälkeen keitettiin munkkikahvit.


Piti herätä takaisin elämään. Elukat piti viedä sisälle ja kissakin vaati ruokaa!

Voimahali!



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Bataatin kasvatuksen ABC!

Kuka muistaa vielä minun bataatin kasvatusprojektin? Nyt on aika ynnätä kokemukset ja kertoa miten batskujen kanssa sitten kävi.
Helmikuussa laittelin bataatteja multaan, kun olin ensin niitä yrittänyt idättää epätoivoisesti. Osaan tuli kuin tulikin ituja, mutta jouduin marketista etsimään lisää valmiiksi itäneitä yksilöitä.


 Hitaasti mutta varmasti, alkoi elämää näkymään bataattien pinnalla. Maaliskuussa osassa oli muutamia ihan mukavan kokoisia verson alkuja. Olo oli toiveikas vielä tässä vaiheessa.

Toukokuussa sain jo pistokkaita bataateistani ja niitä juurruttelin vedessä onnistuneesti. Juurtuneet taimet kasvoivat hyvin.


 Sen Antti Laakson, Bataatin kasvatus Suomessa -kirjakin sain sitten lopulta kirjastosta. Tosin, siitä ei sitten apua juurikaan ollut. Omissa bataatin taimissani oli ongelmia kirvojen kanssa, mutta kirjassa ei sellaisesta puhuttu ollenkaan. No, kirvaongelma katosi, kun istutin bataatit ulos. Ulosistutuksen aika oli kesäkuun alussa.
Toivoa sadosta istutusvaiheessa!

Mukavasti on pullistumaa havaittavissa!


Taimiruukuista paljastuikin mukavasti pullistumaan alkaneita juuria. Olin iloinen ja kohtuullisen varma siitä, että satoa tulisi jonkin verran!

No, kesä kului ja kylmää oli. Bataatit eivät oikein ottaneet kasvaakseen. Taimet ei lähteneet rönsyilemään ja pari taimea ei selviytynyt, vaan kuolivat kylmyyteen ja märkyyteen. Oli pakko alkaa oikein toden teolla suojaamaan palelevia taimia.
Beibe kyhäsi kaaret penkin päälle ja kaksinkertainen harso päälle. Ja se viritys olikin sitten koko lopun kesää bataattien päällä. Toiveikkuuteni alkoi hiipumaan pikku hiljaa. Mutta en vielä tässä vaiheessa heittänyt kirvestä kaivoon. Vaikka maan päällä ei paljoa tapahtunutkaan, ei voinut tietää, mitä mullan alla "touhuttiin"!

Bataattiteltta

Tällä viikolla sitten oli aika katsastaa tilanne ja kaivaa bataattisato maasta. Kymmenen kuukauden projekti oli aika saattaa päätökseen! Yhteenvetona bataatin kasvatuskokemusestani voin antaa pari hyvää neuvoa:

A: Etsi kaupasta jo valmiiksi itäneitä bataatteja hyvissä ajoin ja ole kärsivällinen. Itäminen kestää kauan.
B: Istuta hyvin juurtuneet ja kasvamaan lähteneet taimet aurinkoiselle, lämpimälle paikalle. Pidä harsoa kasvuston päällä koko kesän. Varsinkin, jos on näin kylmää ja sateista kuin tänä kesänä. Huolehdi kastelusta.
C: Kaiva myöhään syksyllä sato maasta. Totea, että persiilleen meni ja hae bataatit jatkossa kaupan vihannesosastolta!

Pakkasen ruskistama bataattikasvusto.






Hallahan vei maan päällisen kasvuston jo aikaa sitten. Mutta en ole pitänyt kauheaa kiirettä mukuloiden nostolla, kun harson alla maa on ollut sulaa.
Joo-o! Jos jokainen pullistunut juuri olisi mukulaksi ehtinyt kehittyä, olisin torilla niitä myymässä. Mutta ei, kun ei! Muutama hassu syötävän kokoinen sieltä tuli.

Yrityksen puuttesta bataatteja ei sovi syyttää!

"Tää me syödään!"

"Ja tää!"

Tän verran tuli syötäväksi kelpaavia!

Istutin nekin bataatit, joista olin pistokkaita ottanut.

Mutta pistokkaat näyttäisivät tekevän enemmän "mukuloita".

Hehku sai taas maisteltavaksi emännän pieleen menneet kasvatus kokeilut!

"Oho! Vähän eksoottisempaa tuhottavaa tällä kertaa!"

Lauantaina oli juhlan aihetta. Saatiin uuden kanalan remppa siihen vaiheeseen, että kanat pääsivät muuttamaan sinne. Siitä tuonnempana... Mikäs olisi parempaa juhlaruokaa kuin kermassa haudutettu ja sinihomejuustolla gratinoitu, omakasvattama bataatti!

Koko sato kuorittuna, 150g bataattia! Wau!


OMAN SADON HAUDUTETTU BATAATTI

  • 150g bataattia kuorittuna ja viipaloituna
  • 1/2 dl kuohukermaa
  • pari murua Aura-juustoa
  • suolaa
  • voita vuuan voiteluun
Asettele bataatti viipaleet voideltuun pieneen annosvuokaan. Lorauta kerma bataattien päälle ja mausta ripsauksella suolaa. Paista uunissa, noin 175 asteessa, kunnes bataatit ovat pehmeitä.

Säälittävän kokoinen uunivuoka!

Ripottele päälle murusteltu Aura-juusto ja anna gratinoitua vielä hetki. Nauti ihan sellaisenaan, hiljentyen hyvässä seurassa! Ohjeen kokoa on helppo muokata oman bataattisadon koon mukaan! =)

Jumalten ruokaa!

Bataattivuoka maistui aivan taivaalliselta! Parhaalta ikinä! Silmät kostuivat suljettujen luomien alla, kun suuni täyttyi mauilla. Pehmeää, makeaa ja jumalaista! Kaiken vaivan ja sadon pienuudesta aiheutuneen pettymyksen arvoista! Parasta bataattia, mitä olen koskaan syönyt!
Teimme todella kristillisen tasajaon ja saimme molemmat, ruhtinaalliset ruokalusikalliset, bataattisatomme kultaa suuhumme!

Eiköhän yritetä ensi kesänä uudestaan!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Sydämmen pysäyttävä kurpitsakeitto ja kurpitsakääretorttua jälkkäriksi!



Beiben kanssa tässä kotosalla kun kahden hissutellaan, niin syödään vähän mitä sattuu. Välillä myös valmisruokia. Kyllä! Meidän "omavaraistalouteen" nekin välillä kuuluvat luontevasti, koska olemme molemmat ansiotyössä elintarviketeollisuudessa. Ovat melkein kuin itse tehtyjä!
Viikonloppuisin olen kyllä panostanut ruuanlaittoon, mutta viikolla mennään yleensä Beiben menuun mukaan. Hän tekee meillä arkiruuan, syystä kun minä tulen niin myöhään töistä kotiin. Jonkin verran olen kärsinyt vieroitusoireita ruuanlaitosta. Vaikka arvostankin "valmista pöytää", silti harmittaa. Kun mä NIIN tykkään laittaa ruokaa!
Viime sunnuntaina olikin sitten tulossa useampi syöjä ruokapöytään. Kummityttö Nea, on taas Lillis-ponia "rääkkäämässä" meillä muutaman päivän. Tytär ja vävy lupasivat tulla myös vieraisille. Katsoin tulleen tilaisuuden tehdä kunnon ateria!
Olin hieman suunnitellutkin tekeväni jossain vaiheessa kurpitsoistani sosekeittoa. Pirkka-lehdessä oli myös kiinnostava kurpitsakääretortun ohje. Ja kun Beibe oli ostanut pari porsaan lapapaistia uuniin laitettavaksi, menuu sadonkorjuuhenkeen oli valmis. Kurpitsasosekeittoa, possun lapapaistia uunijuureksilla ja sitä kurpitsakääretorttua kahvin kera jälkkäriksi!

Hokkaidokurpitsat. Vesuv on lajike.

Kutsun kaikkia kasvissosekeittoja, joita teen tyttäreni ohjeistuksen mukaan, sydämmen pysäyttäjiksi. Valtavan hyvä maku ei ole syynä nimitykseen, vaan se että, niihin tulee aina kuohukermaa ja sulatejuustoa. Ihan reilusti! Eikä mitään kevytversioita. Oikeita "kovien rasvojen riemuvoitto" -keittoja. Tyttären bravuuri taitaa olla bataattisosekeitto, minä käytän yleensä arkisempia juureksia. Porkkanaa ja perunaa. Sipulia tai purjoa, valkosipulia ja paprikaa. Sitä kurpitsaa, silloin kun sitä on saatavilla. Tuoretta chiliä tai ripaus kuivattua. Jotain omaa lemppariyrttiä, esim. salviaa, rakuunaa tai timjamia. Suolaa ja mustapippuria. Niistä minun keittoni koostuu. Ja siitä kermasta ja Koskenlaskija sulatejuustosta. Paprikan makuisesta. Keitto maistuu myös ilman eläinkunnan tuotteitakin. Siis kermaa ja juustoa...


KURPITSASOSEKEITTO 6-8:lle syöjälle



  • n. 700g myski- tai hokkaidokurpitsaa puhdistettuna ja kuorittuna
  • 4 porkkanaa
  • 5 jauhoista perunaa
  • n. 20 cm:n pätkä purjoa
  • muutama valkosipulinkynsi
  • 1 punainen paprika
  • tuoretta chiliä maun mukaan/kuivattua chiliä ripaus
  • liraus öljyä kasvisten kuullottamiseen
  • litran verran kana- tai kasvislientä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • kuivattua salviaa/timjamia/rakuunaa
  • 1-2 dl kuohukermaa
  • 1/2 pkt paprikanmakuista Koskenlaskija-sulatejuustoa

Kuori ja paloittele juurekset ja vihannekset. Lorauta öljyä kattilaan ja kuullota purjoa ja valkosipulia öljyssä. Lisää muut juurekset ja vihannekset. Kuullottele niitä muutama minuutti ja lisää liemi joukkoon. Lisää mausteitakin jo tässä vaiheessa.
Keitä hiljalleen niin kauan, että kasvikset ovat pehmenneet. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kerma ja sulatejuusto. Kiehauta ja maistele. Lisää mausteita tarvittaessa. Tarjoa paahdettujen kurpitsansiementen kera. Rapeaksi paistettu pekonisilppukaan ei ole hassumpaa keiton päällä!


Keittoon tulevien kasvisten määrät ovat suuntaa-antavia. Keitosta tulee ihan yhtä hyvää vaikka porkkanaa tai perunaa olisi eri määrät. Juuresten kokokin määrittelee, paljonko keittoa tulee. Litran liemimäärällä keitosta tulee aikas sakeaa, joten oman makusi mukaan sitä voit lisätä.



Uunijuureksiin en mitään tarkkaa ohjetta sen kummemmin kirjoittele. Laitoin perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia ja kokonaisia valkosipulin kynsiä. Hieman öljyä pintaan, suolaa, mustapippuria ja kuivattua salviaa/rakuunaa. Minä laitoin makeudeksi kuusenkerkkäsiirappia pari ruokalusikallista kasviksille, mutta hunaja ajaa saman asian. Sekoittelin mausteet hyvin rehuihin ja kippasin pellille. Tunnin verran ne olivat lihan kyljessä, kypsymisen loppuvaiheessa. Uuni taisi olla 175 astetta. Lihahan oli uunissa "koko päivän"!




Mutta sitten jälkkäriin; kurpitsakääretorttuun! Jos tykkää porkkanakakusta, pitää myös tästä! Makumaailma on samankaltainen.

KURPITSAKÄÄRETORTTU


  • 2 dl myski- tai hokkaidokurpitsaa hienoksi raastettuna
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl inkivääriä
  • 1/2 tl muskottipähkinää
Täyte:
  • 2 rs (a 180g) tuorejuustoa
  • 75 g huoneenlämpöistä voita
  • 1 1/2 dl tomusokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • (puolikkaan sitruunan raastettu kuori)

Raasta kuorittu kurpitsa hienoksi raasteeksi. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi seos muna-sokerivaahtoon kevyesti sekoittaen. Sekoita lopuksi joukkoon kurpitsaraaste varovaisesti käännellen.
Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja levitä tasaiseksi. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.
Ripottele leivinpaperille sokeria ja kumoa torttu sokerin päälle. Anna jäähtyä.
Notkista tuorejuusto ja sekoita sähkövatkaimella pehmeä voi, tomusokeri ja vaniljasokeri.
Levitä täyte pohjalle ja kääri pitkältä sivulta alkaen rullalle.Anna vetäytyä jääkaapissa vähintään tunti ennen tarjoamista.




Voi että, kun ruoka oli hyvää! Ja ihanaa jutustelua ja yhdessä oloa, ylensyömisen ohella!