Suuntana omavaraisuus 2024, osa 4: Mä mistä alkaisin...

 

Muutama sentti saatiin mekin uutta lunta.

Huhtikuussa ollaan vahvasti, mutta kevään eteneminen on hidasta. Ja se on kuulkaas hyvä juttu se! Ihan sen takia, että ei huhtikuun alussa ole vielä ainakaan täällä itä-Pirkanmaalla normaalia, että kasvukausi olisi jo vauhdissa. Toinen syy on se, että allekirjoittanut omavaraistelija on taas kerran hommineen "ihan vaiheessa"! Joten minun puolestani keväällä ei ole mitään hoppua tulla näille seuduille.

Varpushaukkakin on saapunut huudeille 
muuttolintujen mukana.

Koska kuukausi on jälleen vaihtunut, on taas aika Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia ympäri Suomen, julkaisevat jokainen tahollaan postauksensa ennalta sovitusta aiheesta. 

Huhtikuun aiheena on omavaraistelun aloittaminen. Miten on aloittanut ja ehkäpä jakoon parhaat neuvot vasta-alkajille ja miksei konkareillekin. Miksi on aloittanut omavaraistelun, mikä siihen on innoittanut ja missä aloitus on tapahtunut. Voipi hieman muistella ja spekuloidakin, onko kaikki mennyt niin kuin oli ajatellut ja olisiko tehnyt jotain toisin. Jakaa voi myös halutessaan omia arvojaan, pitääkö omavaraistelevaa elämäntapaa merkityksellisenä, vai olisi kenties sittenkin saanut toisenlaisesta elämäntavasta enemmän? Kiinnostava aihe, josta saamme varmasti monenlaisia näkökulmia bloggaaja joukoltamme. Tuttuun tapaan löydät linkit heidän kirjoituksiin oman postaukseni lopusta.

Vuoden 2024 Suuntana omavaraisuus postausten linkit löydät alta.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Muistetaan kiittää Suuntana omavaraisuus-postaussarjan luoneita ja meitä kasassa pitäviä. Tsajut-blogin Satu joka vuodesta toiseen jaksaa koota meidän postausten linkit yhteen ja kärsivällisesti muistutella meitä ne lähettämään ajallaan. Ja Korkeala-blogin Heikki on toinen sarjan aloittajista.

Aurinkoiset päivät ovat olleet vähissä. 
 Askarreltiin kerhossa omat auringot.

Otetaan alkuun kuulumiset. Jotenkin tuntuu, että meille ei kuulu enää nykyään mitään ihmeellistä ja merkittävää. Jos nyt koskaan on kuulunutkaan... Mutta elämä rullailee eteenpäin ja me pyöritään siinä mukana.

Opiskelut on taas edennyt yhdellä lähijaksolla. Niitä meillä on tosiaan yksi viikonloppu kuukaudessa. Sen lisäksi meillä on etätehtäviä ja yksi Teams-tapaaminen. Jostain pitäisi saada buustia opiskeluun ja ideoita syksyn näyttöön. Tuntuu ettei työpäivien jälkeen oikein jaksa innostua mistään.

Olen ollut innoissani lähijaksoista. Niillä on ollut mukavaa päästä juttelemaan samanhenkisten kanssa ja jakamaan ajatuksia, sekä ideoita. Koska työni on aika yksinäistä ja sellaista, että joudun/saan olla luova koko ajan, olen väsynyt "luomaan" vapaa-ajalla. Lähijaksoista olen saanut aina hieman innostusta lisää. 

Teimme koulussa toisillemme ryhmissä
elämykselliset hyvinvointiohjelmat.
Tässä on erään ryhmän järjestämä
haavesieppari-paja.

Jossain vaiheessa aloin miettimään sellaistakin, että jos hommaisi jonkin sellaisen ansiotyön jälleen, jossa ei "tarvitsisi ajatella". Innostaisiko se taas luovemmaksi? 

Mutta olen kyllä soimannutkin itseäni moisista ajatuksista. Kun vihdoinkin olen päässyt sellaisiin töihin, mitä olen halunnut ja tavoitellut. No, työt loppuvat joka tapauksessa toukokuun loppuun ja jatkosta ei ole mitään varmuutta. Ja haluaisinko edes jatkaa? Kyllä minä olen vaikea ihminen ajatuksieni kanssa!

Pääsiäisenä oli ankaraa pääsiäismunan jahtausta!

Kuten jo aiemmin kerroin, kaikki keväthommat ovat ihan vaiheessa. Tomaattien taimet koulimatta ja mitään lisää en ole kylvänyt. Teen sitten suorakylvöjä kasvimaalle ja ostan taimia. Joka ikkuna on jo nyt täynnä!

Kasvihuoneet tyhjentämättä, pelargoneille mullat vaihtamatta jne. Mutta ollaan saatu sentäs kolme karitsaa Veikeälle aikaiseksi. Lammashan ne poiki, mutta olin ensimmäistä vetämässä ulos ja viimeistä jouduin auttamaan saamaan elämänlangasta kiinni.

Tipujakin on haudottu hautomakoneella tilaamistani siitosmunista ja toivottavasti saadaan niistä monta uutta kanaa meidän vanhenevaan orpington parveen.

Tilasin siitosmunat kasvattajalta, jolla orpingotnien väri
on splash. Eli valkoisella pohjalla mustia tai ruskeita "roiskeita".
Parvessa oli jotain muutakin väriä. 7/10 munasta kuoriutui
ja tipuista 6 on vaaleita ja yksi tumma.

Yksi iso asia ja tämän vuoden suunnitelmissakin mainitsemani juttu on vierähtänyt vahvasti eteenpäin. Se on keittiöremontti. Apua! 

Soittelin naapuripitäjän puusepälle ja hänellä oli kuin olikin aikaa ottaa hommakseen tehdä meille uudet keittiön kaapistot. Hän kävi mittailemassa ja lähetti alustavan ehdotelman. Ja se oli ihana! 

Meille tulee siis täyspuiset kaapistot, jotka ovat tyyliltään 50-60-luvun mallia ja väriltään vanha vihreä. Vetimet ja tasot tulevat olemaan tammea. Ja vain luoja tietää, mitä tämä lysti tulee maksamaan, koska emme ole saaneet vielä lopullista suunnitelmaa ja hinta-arviota.

Keittiö revitään auki ihan kokonaan. Kun muutimme Leppämäkeen vuonna 2000, jouduimme tekemään hätäisen keittiöremontin, koska täällä ei ollut edes tiskipöytää. Lattia jäi silloin avaamatta, joten se avataan nyt ja tyhjennetään siellä eristeenä olevasta oljesta. En malta odottaa! (Tämä oli sarkasmia!)

Katto paneloidaan uudestaan ja palomuuriseinä kaakeloidaan. Puuhellalle valetaan sokkeli, jotta saadaan se samalle korolle kuin sähköhella ja kaapistot. Emme ole vielä päättäneet tapetoimmeko muut seinät, vai maalataanko ne. Nyt ne ovat maalattu ja niissä on lasikuitutapetti vuosituhannen alun trendin mukaisesti.

Keittiöremppa ajoittuu juuri omavaraistelun kannalta harmilliseen ja ehkä pahimpaan aikaan, eli touko-kesäkuuhun. Syystä että Beibe on silloin kesälomalla. Ja koska remontti sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta tehdään meidän toimesta, en ollut kovin innoissani kun pomo kyseli minua jatkamaan kesäkuuhun työsoppariani kerhotilojen siivoomishommien parissa. En vielä luvannut mitään.

Kyllähän tässä ennenkin on töissä käyty, hoidettu elukat ja viljelty kasvikset kasvimaalla ja kasvihuoneissa. Mutta ennen oltiin nuoria ja nyt jo yli viiskymppisiä rahjuksia!

Muistan kun Beibe purki moottorisahalla meidän keittiössä ollutta kylmäkomeroa ja minä keittelin mehuja siinä vieressä. Mistähän löytäisi tuon nuoruuden draivin takaisin? Koska sitä todellakin tarvittaisiin tulevana kesänä!

Kuvassa veikeän kanssa pässikaritsat
Rakuuna ja Ristus.

Mutta mennäänpä kuukauden aiheeseen. Mistä ja koska meidän omavaraistelu on alkanut? Se on alkanut vahvasti meidän molempien lapsuuden kodeista. Vaikka minä olen kaupunkilaislapsi, meidän ikkunalaudoilla kasvatettiin esimerkiksi paprikoita. Mökillä ja mummuloissa oli kasvimaat, marjapensaat ja omenapuita. Kalastettiin kesäisin ja käytiin marjamettällä. Paljon säilöttiin mehuja ja hilloja. Käytiin torilla hakemassa kasviksia, kuten kurkkuja, joista tehtiin suolakurkkuja. Muistan kun meille ostettiin ensimmäinen pakastin arkku ja se täytettiin marjoilla, joista tehtiin vispipuuroja, sekä kiisseleitä.

Minun lapsuuteni kerrostaloissa oli jokaisella asunnolla oma kylmäkellarikaappi. Eihän se iso ollut, mutta sinne me tuotiin aina mehuja ja säilykkeitä mummuloista.

Umpioitua kesäkurpitsasosetta pastakastikkeeseen ja kesäkurpitsarelissiä.

Beibe on taas kotoisin syvältä maaseudulta. Hän on elänyt lapsuutensa omavaraistaloudessa, jossa on ollut lehmiä ja muita kotieläimiä. Heillä on metsästetty ja kalastettu, sekä marjastettu. Perunaa, porkkanaa, sipulia ja muita juureksia on kasvatettu talven tarpeiksi.

Heillä on tehty paljon itse. Tarve- ja työkaluja ravinnon lisäksi. Beibe onkin todella taitava korjaamaan asioita. Hänellä on taito korjata autoista moottorisahoihin ja lasten leluihin. 

Kuukauden aiheissa mainittiin arvot. Meillä onkin yhtenä arvona se, että jos jotain menee rikki, se yritetään korjata jos osataan. Usein yritetään, vaikkei osattaisikaan. 

Kuukuna sai synttärilahjaksi lelun, josta saa taivuteltua eri muotoja. Kesti noin 2 h, kun lelu rikkoutui. Harmistus oli kova! Pappa purki lelun, vaihtoi uuden ja vahvemman siima sisälle ja kokosi sen uudelleen.

Ja ta daa! Lelu on taas ehjä. Kynnys heittää menemään tällainen muutaman euron lelu, on matala. Helpompaa ostaa uusi. Mutta on hienoa näyttää lapsille, että jotain voi myös pystyä korjaamaan ja innostaa heitä myös siihen ajatukseen.

Meillä molemmilla oli parikymppisinä muutama vuosi, jolloin elämässä oli humputteluvaihe meneillään. Mutta kun ajauduttiin yhteen, niin ei kauaa mennyt kun meillä oli jo kasvimaa kaivettuna.

Leppämäki, tämä meidän yhteinen pieni kahden hehtaarin paratiisimme, sai meidän omavaraistelevan elämämme kukoistamaan. Ja täällä ollaan kuokittu maata ja koppuloitu nurkkia jo 24 vuotta. Ensi kuussa minun ja Beiben yhteinen taival täyttää 30 vuotta.

Olin työpaikain järkkäämässä TYHY-illassa
tekemässä unelmakarttaa. Haaveilin onnistuneest
keittiörempasta, saunotushommista, kesäkahviosta,
palautumisesta ja vaikka mistä.

Kyllä monesti mietimme, että onko tällaisessa elämäntavassa mitään järkeä? Varmasti elämässä pääsisi jollain toisella tapaa paljon helpommin.

Mutta miten ihmisen pitäisi sitten elää? Aikaisemmassa Suuntana omavaraisuus postauksessa mainitsin siitä, että ihmisen pitäisi saada elää eläinten tavoin "omalle lajilleen tyypillisesti". Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa!

Valtavan hienoa on, että nykyisessä työssäni
voin lähteä lasten kanssa metsään. Lähimetsä on 
tien toisella puolella työpaikkaani. Jos nykyinen
työni jatkuu kaupungin säästöistä huolimatta,
paikka tulee siirtymään epäsuotuisammalla
paikalle metsäilyn suhteen.

Ehkä tämä tapa on kuitenkin se meidän lajityypillinen tapa. Me pidämme omaa elämäämme merkityksellisenä. Sitä en tiedä, vaikuttaako se joihinkin toisiin merkityksellisesti. Mutta me saamme siitä merkityksellisyyttä itsellemme.

Tein viime kesänä ison satsin skeippi-basilikatahnaa
ja pakastin sen kerta-annoksina. 

Siitä saa nopeasti herkullisen aterian
vain keittämällä pastaa ja sekoittamalla
tahnan siihen. Raastettua juusto ja tietysti
ketsuppia päälle.

Me emme matkustele. Minä en ole lentänyt koskaan ja Beibekin vain kerran. Se ei ole ollut mitenkään tavoite elämässä, mutta näin vain on mennyt. Enkä itse ainakaan koe, että olisin menettänyt mitään.

Toki haluaisin nähdä paikkoja ympäri maailman. Minulla on monta kohdetta listalla, jos joskus vaikka pääsisin niitä katsomaan. Mutta jos en pääse, voin aina lukea niistä, katsoa televisiosta ohjelmia ja etsiä netistä kuvia ja tietoa.

Kokoonnuimme perinnesaunottajien kanssa
saunomaan kollegamme savusaunalla. Oli
ihanaa!

Vieläkin välillä näin yli viiskymppisenä saatan kipuilla ja jopa kokea huonommuutta siitä, etten ole samanlainen kuin muut. Olen aina kokenut hieman ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä ehkäpä juuri sen takia, että olen omanlaiseni. En mene valtavirtojen mukana oikein missään asioissa. En kuuntele sellaista musiikkia mitä muut, vaan etsin ne omat suosikkini. Teen paljon asioita, mitä ei lähipiirissäni kukaan muu tee. Koska elämäni on paljolti täällä kotioloissa, minulla ei ole juurikaan ystäviä. Mutta näin tämä vain menee, enkä siitä valita. Joskus vain tuntuu, että olisi helpompaa olla niin kuin muutkin. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan!

Beibe kysyi luvan kalastuksenhoitokunnalta
tehdä pari turoa jäälle. Ja eräältä maanomistajalta
luvan hakea hakkuilta ainekset turoihin. Turo on siis
risuista ja havuista koottu kasa, joka sidotaan rautalangalla
tms. jotta se pysyy kasassa upottuaan jäihin. Ympärille 
ripotellaan hiekkaa tai havunneulasia. On käytetty
myös muurahaispesän materiaalia. Tämä siksi, että 
jää alkaisi sulaa turon ympäriltä nopeammin ja 
se uppoisi siihen paikkaan mihin se on tarkoitettu.
Turon tarkoitus on olla kalojen kutupaikkana ja 
luoda suojaisa ympäristö poikasille.

Onneksi olen löytänyt elämääni kumppanin, jonka kanssa olemme vieneet elämäämme siihen suuntaan kuin se on meille tuntunut hyvältä. Me olemme aivan erilaiset luonteeltamme, mutta silti samanlaiset. Olisi vaikea kuvitella omavaraistelevaa elämää kumppanin kanssa, joka ei sitä haluaisi. Se tuntuisi mielestäni mahdottomalta. 

Olisi kiva kuulla kokemuksia, jos joukossa on omavaraistelijoita, joiden kumppani ei siihen osallistu.

Kalasaaliit pilkkireissuilla ovat olleet pääasiassa
kehnoja. Mutta on ollut myös pari hyvääkin
kertaa!

Paljon olisi varmaan asioita voinut tehdä toisin. Mutta elämässä on ollut monia erilaisia vaiheita ja silloiset päätökset tehdä asioita on tuntunut silloin oikeilta. Virheitä on tehty ja niistä on saatu tärkeää oppia ja kokemusta. Olisi ollutkin aika hassua, jos aina kaikki olisi mennyt heti oikein.

Tässä opitaan pashan tekoa!

Neuvona voisin jakaa niinkin yksinkertaisen asian, kuin että jakakaa tietoanne eteenpäin. Niin omavaraisteluun liittyvää, kuin ihan mihin vain liittyvää. Tehkää asioita lastenne kanssa ja nähden. Kertokaa ja neuvokaa, jos joku kysyy. 

Olemme Beiben kanssa monesti puhuneet, että vaikka meidän kodeissamme tehtiin paljon itse kaikenlaista, ei meitä juuri neuvottu. Lasten piti vähän niin kuin olla hiljaa ja pois tieltä. Jos johonkin hommaan tarvittiin avuksi, se piti vaan osata aikuisia katsomalla. Niin heinätyöt, kuin ruskean kastikkeen tekokin.

Itse muistan lapsuudestani sellaisen tapauksen, kun leivoin pullaan yksin ensimmäistä kertaa. Olin kuitenkin jo sen ikäinen, että osasin lukea. 

Mummullani oli keittokirja, jota aina tykkäsin selailla. Niinpä etsin sieltä pullataikinan ohjeen ja aloin leipomaan. En edes muista, miksi olin mummulassa ihan yksin. Olisiko aikuiset olleet ulkona tai jotain.

Minähän tein heti ohjeen mukaan litran taikinan ja onneksi oli aineita tarpeeksi siihen! Muistan, kuinka sitä taikinaa vain riitti ja riitti ja olin ihan poikki, kun sain kaikki tehtyä ja paistettua.

Olin vähän peloissanikin, kun mummu tuli sisälle. Hän vain tokaisi, että "Jaa, täällä on pullaa leivottu!" ja keitti kahvit. Muistelisin, että pullaa kehuttiin hyväksi. Mutta muuten sitä ei kommentoitu.

Minulla taisi olla ensikertalaisen tuuria tuolloin, koska jälkeenpäin on monet pullat myös epäonnistuneet!

Ehkäpä minun lapsuuteni ja nuoruuteni neuvomattomuuden kulttuuri saikin minut tekemään työssäni teollisuudessa liki 30 vuoden uran työnopastajana. Koin sen erittäin tärkeäksi työksi!

Nykyäänkin pidän siitä, että voin neuvoa asioissa mitä osaan. Nyt kiinnostelisi pitää villiyrttikursseja keväällä ja niihin olenkin saanut hieman tiedusteluja. Kivaa!

Savustimme pääsiäisenä porsaan kassleria.

Tällaisia turinoita tällä kertaa! Mitähän mietteitä kuukauden aiheista muilla yhteispostaukseen osallistuneilla onkaan? Niistä pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

HUHTIKUU

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/diy-basebetonia-markatiloihin

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/omavaraisuusaloittelijan-vinkit-aloittelijalle/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-4-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/03/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/04/aloita-helpoimmista-omavaraisuus.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/04/suuntanaomavaraisuus-huhtikuu-2024-alku.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-4/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maalaiselon-alkupiste

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18225

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-mista-kaikki-alkoi/

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisuus-aloittaminen/

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/miten-aloittaa-omavaraisempi-elama

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/04/07/huhti-24-miten-aloittaa

Mukavaa huhtikuuta kaikille. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!