perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pääsiäiseen virittäytymistä, niin ihmisillä, eläimillä kuin kukillakin!

Minä aloitin pyhien vieton näin!


Siis, niin ihanaa! Pitkät pyhät! Pari ylimääräistä vapaapäivää, jes!  Tai, Beibehän oli jo kiirastorstain pekkasvapaalla. Joten hän oli siivonnut koko päivän ja minun tullessani kotiin iltapäivästä, oli kahvit keitettynä ja ruoka uunissa. Voin kertoa, että oli aikas ihana fiilis!  💓

Meidän vähäisiin pääsiäissuunnitelmiin kuuluu saunomista, lepoa, ulkoilua, pilkillä käymistä ja ihan sellaista rentoa olemista. Jotain pientä näpertelyä, ehkäpä!
Lankalauantaina meille on tulossa päivällisvieraita. Isäni, toisen veljeni perhe ja tytär, vävy ja tietysti ihana, pikku nökönenä, tulevat syömään. Mukavaa tehdä isolle porukalle ruokaa!

Minun niin piti ostaa uudet pääsiäiskukatkin keittiön pöydällä olevaan perunakappaan. Siinä olevat narsissit ja keltainen hyasintti olivat jo tulleet matkansa päähän. Kävin oikein supermarketissa viikolla ja minulle iski siellä niin kauhea ostosähky, etten halunnut tuhlata enään yhtään enempää rahaa yhtään mihinkään.
No, oliko siinä ahdistuksessa pari narsissia enään ollut liikaa, mutta ostamatta jäivät. Kotona kuitenkin harmitti, koska olen jo tottunut siihen, että keittiön pöydällä on jotain kukkia.
Koska tarvitsin lankalauantain ruokaan timjamia ja rosmariinia, ostin edulliset ja isot ruukut näitä. Joten, ne saavat nyt sitten toimittaa pääsiäiskukkien virkaa.


Eihän ne hyvin tuohon kappaan mahtuneet, mutta ihan sama. Minä rakastan sitä miltä nuo tuntuvat käteen ja miltä ne tuoksuvat.




Näissä nyt tuli huvi ja hyöty, tuoksu ja kauneus samalla kertaa. Onhan nämä nyt ihan tajuttoman keväisiä!



Uskon, että viihtyvätkin tuossa keittiön pöydänkulmalla, koska siihen paistaa kivasti aurinkokin koko aamun ja aamupäivän.


Yläkerrassa avasi yksi keväisen värinen perhosorkidea nuppunsa juuri parahiksi pääsiäsen pyhiä kunnioittaakseen. Olen saanut tämän ihanuuden muistaakseni pari vuotta sitten Beibeltä, joko naistenpäivänä tai nimpparinani. Insastahan tämän voisin tarkistaa, muistaakseni olen sitä sinne silloin kuvannut.

Kukan väri on enemmänkin vihreään taittava, kuin keltaiseen. Kuva hieman vääristää.

Yksi viime keväinen kirppistapahtuma löytöni, eli soilikki, virittelee itseään kukkaan myös. Olen ylpeä itsestäni, että olen saanut tämän pysymään hengissä talven yli. Sain kyllä sille hyvät hoito-ohjeet vanhemmalta rouvashenkilöltä, jolta tämän hankin. Mutta ei hyvät ohjeetkaan aina auta!


Hyvällä säkällä nämäkin nuput vielä ehtivät kukkaan virittyä pyhien aikana. Väri niissä on violetti, muistaakseni!

Mikäs sopii paremmin pääsiäisen pyhiin, kuin musta kissa ja puput! Joten pistetäämpä loppuun kuvat meidän kärttyäijä Lakritsasta ja pikku-pupuista Retusta ja Tahvosta. Nämä pupujäbät tulevat muuttamaan lähiviikkojen aikana uuteen kotiin Ninan ja Wellun luo.



Mukavia pyhiä kaikille! Viettäkää ne niin kuin parhaaksi näätte. Älkää stressatko mistään, eikä tarvitse syödä mämmiä, jos siitä ei tykkää. Mutta muistakaa kuitenkin rentoutua ja rakastaa itseänne ja  läheisiänne!

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Mämmimutakakkua ja kontaten kotiin!



Uudessa Yhteishyvälehden ruokaliitteessä on ohje kolmen aineksen mämmimutakakkuun. Tiesin heti, että tätä on kokeiltava!

Minä rakastan mämmiä, mutta Beibe ei sitä syö. Hän kuitenkin piti tästä mämmimutakakusta ja sanoi, ettei mämmi siinä juurikaan maistu. Hieman maltaista makua toi, mutta hänen mielestään tämä oli hyvää. 

Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut tosiaan kuin kananmunia, mämmiä ja tummaa suklaata. Minä halusin laittaa joukkoon raastettua appelsiininkuorta ja -mehua.



Olen syönyt nyt pääsiäisen alla monta tuokkosta mämmiä. Tavallista mämmiä, mutta myös marjamämmiä. Perunamämmiäkin on markkinoilla, mutta en ole sitä kaupoista bongannut. Niitä maustettuja annosmämmijälkiruokia en ole myöskään maistanut.

Vaikka Beibe ei mämmiä syö, niin onneksi sitä töistä rouvalleen roudaa! <3


Ihan kuohukerman kanssa mämmini syön. Olen joskus kokeillut mämmiä vaniljakastikkeen kanssa, mutta se ei ole minun juttuni.
Kerman lisäksi olen ihastunut mämmin syöntiin Valion maustettujen rahkojen kanssa. Fifty-fifty mämmiä ja maustettua rahkaa. Sitruunarahka sopii hyvin ja marjamämmin kanssa marjarahka. Tietysti vähän kermaakin, ettei ihan kuivaksi käy! 😉
Appelsiinirahka on ihan huippuhyvää mämmin kanssa. Joten ajattelin pienen appelsiinilisän tekevän terää mutakakkuun. Laitetaanhan itse mämmiinkin pomeranssinkuorta.

Lopputuloksessa en ole ihan varma, maistuuko appelsiini siinä. Mutta ei se sitä pahentanutkaan!

Syötiin mutakakkua kermavaahdon kera. Senkin olin maustanut appelsiinin kuorella ja -mehulla. Ja se oli nappivalinta lisukkeeksi. Ihanan raikasta!

Tomusokerilla, vaniljajauheella, appelsiinin mehulla ja kuorella maustettua kermavaahtoa.


Mutta pitihän sitä kokeilla vielä vaniljajätskinkin kanssa ja kyllähän se hyvälle maistui tälläkin yhdistelmällä!



MÄMMIMUTAKAKKU

  • 100g tummaa suklaata tai maitosuklaata
  • 350g mämmiä
  • 5 kananmunaa
  • (puolikkaan appelsiinin mehu ja kuori raastettuna)

Tarjoiluun kevyesti vaahdotettua kermaa, mitä on maustettu vaniljalla, appelsiinin mehulla ja raastetulla kuorella. Tai ihan vaan vaniljajäätelöä.

Säädä uuni 175 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuuan (halk. 20 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele reunat kevyesti voilla tai öljyllä.
Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa, välillä sekoitellen. Sekoita mämmi ja suklaa keskenään.
Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita keltuaiset mämmi-suklaaseokseen. ( Lisää appelsiinin mehu ja kuoriraaste.)



Vatkaa valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Nostele vaahto hellästi käännellen mämmiseokseen.



Levitä kakkumassa vuokaan ja kypsennä uunissa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ennen leikkaamista. 

Levitä massaa reunoja kohden, että keskusta jää hieman kuopalle.
Näin tehden kakusta tulee tasaisempi paistossa.
Pehmeän kakun saa siirrettyä lautaselle kätsysti kahdella lastalla yhtäaikaa nostaen.

Ta-daa!

Koristele jäähtynyt kakku tomusokerilla!

Tämä kakku on jo muisto vain. Voipi olla, että pitää leipasta uusi pyhiksi.


Sitten ihan toiseen aiheeseen! Lähdin tänään illansuussa Maurin kanssa lenkille. Oli aivan ihana ilma! Aurinko paistoi ja vähän kyllä kävi kylmä viima, mutta se ei haitannut. Pakkasta ei ollut kuin pari astetta ja ihan tuli lämmin kävellessä.

Aikomukseni ei ollut tehdä mitään pitkää lenkkiä, ihan kiertää ison tien kautta ja tulla naapurin pellon kautta kotiin. Sellainen reilun parin kilsan reippailu, koska oli paljon muitakin hommia vielä mielessä!


Mauri naapurin pihatiellä.

Beibe heitti Benjan kanssa tätä samaa lenkkiä, mutta en tullut kysyneeksi häneltä sitä, mistä kohtaa hän tuli meidän pellolle naapurin pellolta. Peltojen väliin meinaan jäi sellainen 20 metrin pätkä, mikä on umpihankea.
Naapurin pellolla on sellainen aurattu baana, koska siellä on ojanvarsivesakoita raivattu. Ja meidän pellolle taas Beibe on lingonnut lumia meidän pihasta.
Olemme yhdestä kohtaa tulleet peltojen välin lumikengillä ja ajattelin kokeilla rämpiä siitä kotipellolle. Mutta heti kun astuin auratulta alueelta hankeen, upposin reittä myöten sinne. Hyvä kun sain jalkani pois pöykystä!
Kateellisena katselin, kuinka Mauri, 10 kiloa, tepsutteli hankikantoisia pitkin pihaa kohden.

Mauri ei uponnut yhtään hankeen!

Selväksi kävi, etten ainakaan vanhaa lumikenkäpolkua kotipellolle pääsisi. Joten päätin yrittää toisesta kohtaa, josta olisi vielä lyhyempi matka meidän pellolle. Olin muka näkevinäni lumen peittämät jalanjäljetkin tässä kohdin ja olin varma, että juuri tästä Beibe oli viime viikolla kulkenut. Luntahan oli satanut monena päivänä, joten jäljet olivat peittyneet.

Upposin pöykkyyn välittömästi ja kivikova lumenreuna raastoi jalkoja tosi tuskallisesti. Mutta, koska vaihtoehtona oli palata samaa reittiä kävellen takaisin parin kilometrin verran ja toisaalta kotipiha oli jo tuossa parin kymmenen metrin päässä... päätin yrittää läpi hangen!

Nopeasti minulle kävi selväksi, että ratkaisuni oli toooosi huono! Se, että päätin lähteä konttaamaan tuonne hankeen, oli ehkä yksi elämäni epäonnistuneimmista päätöksistä!
Minä ajattelin, etten selviä sieltä upottavasta hangesta. Että tänne jään ja minut löydetään keväällä lumien sulettua!
Hangen kova pinta raastoi polviani ja sääriäni ja käsiin sattui tosi paljon. Mutta koska olin jo kontannut monta metriä, en halunnut periksikään antaa ja kääntyä takaisin. En ollut edes varma, olisinko onnistunut kääntymään upottavassa hangessa.



Alkoi jo vähän itkettämäänkin, koska voimat alkoivat loppumaan ja jalkoihin sattui. Oli pakko ryömiä silleen käsivarsipainotteisesti, koska kämmen aina upposi kovan lumen pinnan läpi ja sen alla oleva lumi oli ihan pöheröä, josta ei saanut yhtään tukea.
Ajattelin, että näin niitä tutkimusmatkailijoita ja seikkailijoita tuonne arktisille alueille katoaa. Olin mielestäni ihan oikeutettu tähän vertauskuvaan! Näin jo silmissäni otsikot, missä ihmeteltiin minun katoamistani naapurin pellolle. Beibehän oli iltavuorossa töissä, joten ihan rauhassa sain siellä hangessa taistella "hengestäni"!

No, minä selvisin tästä seikkailustani sääret mustelmilla, polvet ja kädet kipeinä. Olin ihan hengästynyt ja voimat lopussa. Kun vihdoin pääsin vapiseville jaloilleni ja katsoin taakseni, matka minkä olin ryöminyt umpihangessa, oli ihan naurettavan lyhyt. Vaikka olin mielestäni taistellut siitä läpi ikuisuuden!

Ei näytä pitkältä matkalta, mutta voin kertoa, että oli!

 Kun sain kiukun omasta tyhmyydestäni laantumaan ja lopetin itseni soimaamisen siitä, että olen niin laiska, etten lähtenyt kiertämään takaisin tien kautta kotiin, aloin kyllä nauramaan ihan ääneen. Kyllä taas korostui se ihanuus, ettei meillä ole niitä naapureita ihan lähellä ja tänne ei näe mistään. Osaan kyllä hyvin kuvitella, miltä tuo minun ryömiseni tuolla pellolla on näyttänyt. Voi luoja! ='D
Koira iloisesti kirmailee hankikantoisilla, emännän ryömiessä mahallaan kotia kohti, koiran flexiä edellään heitellen. Olisi ollut ihan hirveätä, jos joku olisi tullut huutelemaan ja kyselemään, että tarvinko apua. Eihän minua olisi sieltä saanut kuin traktorilla pois! Tai helikopterilla...

Ai että, kyllä Beibe on taas vaimostaa ylpeä, kun tästä kuulee! Ja pakkohan sille on kertoa, kyllähän se noi ryömintäjäljet tuolla pellolla näkee heti aamulla. Hohhoijaa! Parempi tunnustaa vain heti.

Tossa vieressä näkyy Maurin jäljet, kun se kävi ihmettelemässä, mitä emäntä puuhaa!

Joo, että tälläistä pääsiäisen odotusta täällä! Terkuin nimimerkki "Pari päivää lomaa tulee niin tarpeeseen!"

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Viikkonäkymiä 12/52 ja ihanat, keltaiset hyasintit!

On ollut vaihtelevia kelejä tällä viikolla. Lämpötilojen vaihtelut ovat olleet rajujakin. Päivisin ihan lämpöasteita ja yöllä lämpö putosi yhtenä yönä jopa -23 asteeseen.
Lunta on satanut viikon aikana kymmenisen senttiä, mutta se on aikas hyvin painunut, eikä näin lisännyt jo olemassa olevaa lumimäärää. Mutta uuden lumen johdosta on ollut ihanan kirkasta ja puhdasta ulkona. Tykkään!

Perjantai 23.03.2018, klo 15.00, aurinkoista, tyyntä, varjossa pakkasta -3, auringossa reilusti plussaa.





Lunta on pihassa vielä tosi reilusti, ainakin puoli metriä. Mutta onhan noissa kuvissa jotenkin sellaista keväistä vibaa. Valo on tosi kirkas ja sen lämmön voi melkein aistia!

Mutta sitten toiseen varmaan kevään merkkiin, eli kausikukkiin! Kaupat ovat väärällään esikoita, tulppaaneja, narsisseja ja sun muita. Helmililjoja eri väreissä ja olenpa hipelöinyt jopa kirjopikarililjoja!


Mutta ehkä kaikkein iloisin olen noista keltaisista hyasinteista, mitä kauppoihin on ilmestynyt. Jee! Ja vaikka hyasintti mielletään joulukukaksi, niin ei noissa kyllä ole mitään jouluista.



Kovin ovat tuoksuvaisiakin! Meillä tuoksuu ihan kukkakaupalle, kun ovesta astuu sisään.




Pidän kovasti hyasintin tuoksusta ja mielestäni se on juurikin tämän kukan ominaisuus, mikä siitä pitää löytyä.
Joulunaikaan hyasintit ovat olleet meillä ulkoeteisessä, jotta eivät tuoksuisi liikaa. Nyt tämä narsissi-hyasintti"asetelma" on keittiön pöydällä. Olen huomannut, että nenäni on aamuisin tukossa. Voi olla, että tuoksu on vähän liikaa noin keskeisellä paikalla. Tai sitten olen tulossa flunssaan. Toivottavasti en!


Aiheuttivat nenän tukkoisuutta tai ei, niin aivan ihaniahan nämä ovat! <3 Mukavaa viikonloppua kaikille!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Viikkonäkymiä 11/52 ja koiramaista menoa, kissoja unohtamatta!

Huhhuh, on taas ollut yöpakkasia! Päivisin on ollut ihan kivoja, lauhoja ilmoja. Mutta öisin pakkanen on painunut jopa -22 asteeseen. Olihan tuossa muutamia hieman lämpimämpiä öitä, jottei aamulla heti ensitöikseen tarvinnut tulipesiä sytyttää. Riitti ihan kerran päivässä lämmitys. Ajatella!
Beibe tänä aamuna sanoikin, että koskahan tulee ensimmäinen päivä, ettei tarvitse lämmittää ollenkaan. Minusta tuntuu, ettei se päivä kuitenkaan ihan hirvittävän kaukana ole!

Lauantai 17.03.2018, klo 12.00, n. -4 astetta, aurinkoista ja tyyntä.





Näkymät pihassa ei nyt hirvittävästi ole muuttuneet. Lunta on ja paljon ja puutkin ovat vielä hieman lumisia. Lumet tosin sulivat puista viikolla, mutta räntää satoi yhtenä päivänä ja puut saivat lumensa pitää. Ja siitähän minä pidän!
Viikolla ollut suojakeli teki lumen pinnasta kovan. Pihassa on aikas hyvät hankikantoiset ja siitähän koirat tykkäävät!

Kuten huomasitte ensimmäisestä kuvasta, Benja ja Mauri siinä "poseeraavat". Koska tytär on ollut tosiaan synnärillä tällä viikolla ja vävy on ollut mukana sairaalassa koko ajan, meille on langennut koiranhoitohuki.


Benja on ollut meillä nyt viikon verran ja on kyllä ollut jonkin verran sopeutumista meillä kaikilla. Tälläinen vajaan vuoden ikäinen amerikanstaffordshirenterrieri eli tuttavammin amstaffi, on ihana, mutta haastava koira. Energiaa, vauhtia ja voimaa on kuin pienessä pitäjässä!



Mutta niin on myös iloisuutta! Voi että, tää on niin hauska kuulapää. Miten voikaan koira olla niin ärsyttävä ja rasittava, ollakseen niin ihana ja upea koira samanaikasesti!

Hirvittävä luunhautausprojekti menossa!



Pajuangervon alta löytyi hyvä paikka!

Meille oli Beiben kanssa ihan selvää, että Benja tulee meille hoitoon kun tyttären synnytyksen aika lähestyy. Toinenkin mummula on omakotitalo, mutta meillä on kuitenkin mahdollisuus pitää koiraa vapaana pihassa.



Tälläinen vapaana riehuminen on ihan ehdotonta näin energiselle koiralle. Onneksi Benja pysyy pihassa, eikä haikaile sen pidemmälle reissaamaan. Sitä uskaltaa hieman pitää yksinkin pihassa ja se ei lähde mihinkään. Tosin, jos jänö tai muu vastaava sattuisi pihaan erehtymään, niin kyllähän se varmasti perään lähtisi. Mutta onneksi nuo metsän eläimet eivät yleensä päiväsaikaan pihaan tule.



Arkiaamuisin olen käynyt sen kanssa parin kilometrin pissa/kakkalenkin ja se kyllä pitää hieman reippaampaa tahtia muorille kuin Mauri. Olen ollut ihan hiessä vielä töihin mennessäni!
Benja ei vedä, mutta kyllähän sen askel nyt on joutuisampi kuin töppöjalkaisen mäyräkoiran. Ei ihme, ettei tyttärelle tullut raskauskiloja kuin muutama ja hän on niin hyvässä kunnossa!

Mauri hävittää luut näkyvistä syömällä ne!

Onhan tämä yhteiselo ollut suhteellisen helppoa meille kaikille, niin elukoille kuin ihmisillekkin. Lakritsa-kissa yleensä välttelee Benjaa, mutta se on nyt vähän rohkaistunut. Sähisemällä ilmoittaa, ettei pentukoiran kannattaisi tulla liki.
Tiukasti koiraa komentamalla, kissa on saanut olla kohtuullisen rauhassa. Ja Lakritsahan pääsee yläkertaan pakoon halutessaan. Meillä on käytössä monta koiraporttia ja vielä tyttären kotoa pentuaitaus, mitä saadaan siirreltyä oviaukkojen eteen niin tarvittaessa.


Yhtenä päivänä olin koirien kanssa ulkona ja Lakritsakin ilmaantui aitan alta seuraan. Yht'äkkiä se suorastaan juoksi kahdella jalalla, etutassut leväällään Benjan kimppuun. Ja kynnet esillä! Läkritsa, joka ei ole koskaan mitään koiraa raapaissut, vaikka vähän olisi ollut aihettakin.
No, huutohan oli kamala, niin minulla kuin koirallakin. Vähän tarvitsi mennä elukoiden väliin turvaamaan koiria, kun kissa oli ihan petona väijymässä niitä.
Päätin rauhoittaa tilannetta lähtemällä postia hakemaan ja pois pihasta. Mutta eikös tuo koiran raapimisen makuun päässyt musta kissapeto päättänyt lähteä meidän kanssa. Maurikin oli ihan ihmeissään, että mikäs tuota kissaa nyt vaivaa.

Koirat komennettu odottamaan. Tuo kauimmainen piste on kissapeto!

Koko pihatienpätkän kissa väijyi tilaisuutta päästä Benjan kimppuun ja puolessa välissä matkaa takaisin, se hyökkäsi taas. Onneksi minulla oli paikallinen sanomalehti kädessä, jotta sain sillä hätisteltyä kissaa kauemmaksi. Sillä oli niin pupillit mustana saalistuksesta, että aloin jo epäilemään sen käyvän minunkin kimppuuni.
Olin kyllä hämmentynyt Lakritsan käyttäytymisestä. Se on kuitenkin jo yli 10 vuotias kissa, joka on aina käyttäytynyt koiria kohtaan enemmänkin väistävästi. Mutta ilmeisesti Benjan pidempi meillä oleskelu sai kissa-kuninkaan näyttämään koira-alamaisille, että miten täällä ollaan ja kuka määrää. Menikö Lakulta niin sanotusti raksukuppi nurin! 😼
Sisällä se kulkee koirien petien ohi kylmän viileästi ja arvokkaasti. Eikä yritä yhtään hyökkiä niiden  kimppuun. Se on meinaan alkanut käyttäytymään Mauriakin kohtaan viileästi. Piti Maurista kiinni kynnellä takakankusta, kun koira vaan tuli tervehtimään. Ehkä se vihdoin tajusi, näinkin voi tehdä. Ettei aina tarvitse hypätä sohvalle tai nojatuolille pakoon!

Näin sopuisasti sujui sentään aamuruokailu! 😅


Voi Benja raukkaan! On nyt joutunut kovaan elämänkouluun näitten meidän elukoiden kanssa. Kissa hyökkii ja Mauri valtaa sen petiä jatkuvasti. Tosin eilen illalla se yritti valloittaa massaa etunaan käyttäen takaisin Maurilta. Siis tunkemalla vaan väkisin päälle maate. Mutta matalakoira vaan pysyi tiukasti petillä, eikä väistänyt.



"Häh? Sanoiksä jotain?"


Tyttären perheen kissa on sentäs kotihoidossa. Pasin kanssa on käyty seukkaamassa ja ruokkimassa sitä, vävyn porukat ja minäkin siellä poikkesin.
Pasi on kyllä meilläkin joskus ollut, mutta Mauri taas ei tule sen kanssa toimeen täällä. Pelätään, että Mauri tappaa sen. Joten, ei stressata elukoita tämän enempää!

Pasi

Ollaan selvitty ilman ihmeempiä materiaalisiakin vahinkoja, vaikka elukat ovatkin päivisin olleet keskenään. Vahinkoja on minimoitu portein ja siten, että Mauri on keittiössä, Benja eteisessä ja Lakritsa ulkona tai yläkerrassa. Oviahan meillä ei huoneiden välissä ole, joten täytyy vaan luottaa, että elukat pysyvät "alueillaan". Hyvin on mennyt tältä osin! Ne ovat ihan rauhassa, kun ei ole ihmisiä paikalla niitä provosoimassa.

Eilen illalla tosin tehtiin pikkupahoja! Oltiin Beiben kanssa keittiössä syömätouhuissa ja koirat olkkarissa. Olisi varoituskellojen pitänyt soida päässä, kun koirat olivat niin hiljaa. Beibe menikin katsomaan ja minun pehmomäyrikseni oli pudotettu sohvalta. Siltä oli jo ehditty toinen silmä repiä.



Syyllistä oli vaikea nimetä. Uhkailin niitä, että aamulla selviää syyllinen, kun aamukakat tutkitaan. Että olisi syytä tunnustaa vaan! 😆
Mutta se on selvää, ettei ainakaan Mauri sitä ylety sohvalta ottamaan. Varsinkin, kun aina nostan sen vähän ylemmäs sohvatyynyjen päälle, kun Benja meille tulee kyläilemään. Epäilen yhteistyö- ja avunantosopimusta koirien välillä!

Ei tuohon ylety, jos ei ihan sohvalta vartavasten hae!

No, pientähän tämä on! Ainahan näitten kanssa sattuu ja tapahtuu. Lähinnä naurattaa nämä elukoiden touhut! Mutta onhan tässä taas vähän ollut touhua meille, kun ollaan totuttu iäkkäiseen koiraan ja kissaan. Niiden kanssa elämä on aikas vakiintunutta ja rauhallista.

"Älä meitä kato, ollaan nukuttu tässä kokoajan. Se oli kissa!"

Ja tuleepahan oltu itsekkin ulkona vielä enemmän, kun noita elukoita tuolla pihalla juoksuttaa!



Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Huomiseksi on luvattu ainakin näille seuduille ihan lämpöasteita. Ihanat koiranulkoilutuskelit siis tiedossa!