lauantai 17. maaliskuuta 2018

Viikkonäkymiä 11/52 ja koiramaista menoa, kissoja unohtamatta!

Huhhuh, on taas ollut yöpakkasia! Päivisin on ollut ihan kivoja, lauhoja ilmoja. Mutta öisin pakkanen on painunut jopa -22 asteeseen. Olihan tuossa muutamia hieman lämpimämpiä öitä, jottei aamulla heti ensitöikseen tarvinnut tulipesiä sytyttää. Riitti ihan kerran päivässä lämmitys. Ajatella!
Beibe tänä aamuna sanoikin, että koskahan tulee ensimmäinen päivä, ettei tarvitse lämmittää ollenkaan. Minusta tuntuu, ettei se päivä kuitenkaan ihan hirvittävän kaukana ole!

Lauantai 17.03.2018, klo 12.00, n. -4 astetta, aurinkoista ja tyyntä.





Näkymät pihassa ei nyt hirvittävästi ole muuttuneet. Lunta on ja paljon ja puutkin ovat vielä hieman lumisia. Lumet tosin sulivat puista viikolla, mutta räntää satoi yhtenä päivänä ja puut saivat lumensa pitää. Ja siitähän minä pidän!
Viikolla ollut suojakeli teki lumen pinnasta kovan. Pihassa on aikas hyvät hankikantoiset ja siitähän koirat tykkäävät!

Kuten huomasitte ensimmäisestä kuvasta, Benja ja Mauri siinä "poseeraavat". Koska tytär on ollut tosiaan synnärillä tällä viikolla ja vävy on ollut mukana sairaalassa koko ajan, meille on langennut koiranhoitohuki.


Benja on ollut meillä nyt viikon verran ja on kyllä ollut jonkin verran sopeutumista meillä kaikilla. Tälläinen vajaan vuoden ikäinen amerikanstaffordshirenterrieri eli tuttavammin amstaffi, on ihana, mutta haastava koira. Energiaa, vauhtia ja voimaa on kuin pienessä pitäjässä!



Mutta niin on myös iloisuutta! Voi että, tää on niin hauska kuulapää. Miten voikaan koira olla niin ärsyttävä ja rasittava, ollakseen niin ihana ja upea koira samanaikasesti!

Hirvittävä luunhautausprojekti menossa!



Pajuangervon alta löytyi hyvä paikka!

Meille oli Beiben kanssa ihan selvää, että Benja tulee meille hoitoon kun tyttären synnytyksen aika lähestyy. Toinenkin mummula on omakotitalo, mutta meillä on kuitenkin mahdollisuus pitää koiraa vapaana pihassa.



Tälläinen vapaana riehuminen on ihan ehdotonta näin energiselle koiralle. Onneksi Benja pysyy pihassa, eikä haikaile sen pidemmälle reissaamaan. Sitä uskaltaa hieman pitää yksinkin pihassa ja se ei lähde mihinkään. Tosin, jos jänö tai muu vastaava sattuisi pihaan erehtymään, niin kyllähän se varmasti perään lähtisi. Mutta onneksi nuo metsän eläimet eivät yleensä päiväsaikaan pihaan tule.



Arkiaamuisin olen käynyt sen kanssa parin kilometrin pissa/kakkalenkin ja se kyllä pitää hieman reippaampaa tahtia muorille kuin Mauri. Olen ollut ihan hiessä vielä töihin mennessäni!
Benja ei vedä, mutta kyllähän sen askel nyt on joutuisampi kuin töppöjalkaisen mäyräkoiran. Ei ihme, ettei tyttärelle tullut raskauskiloja kuin muutama ja hän on niin hyvässä kunnossa!

Mauri hävittää luut näkyvistä syömällä ne!

Onhan tämä yhteiselo ollut suhteellisen helppoa meille kaikille, niin elukoille kuin ihmisillekkin. Lakritsa-kissa yleensä välttelee Benjaa, mutta se on nyt vähän rohkaistunut. Sähisemällä ilmoittaa, ettei pentukoiran kannattaisi tulla liki.
Tiukasti koiraa komentamalla, kissa on saanut olla kohtuullisen rauhassa. Ja Lakritsahan pääsee yläkertaan pakoon halutessaan. Meillä on käytössä monta koiraporttia ja vielä tyttären kotoa pentuaitaus, mitä saadaan siirreltyä oviaukkojen eteen niin tarvittaessa.


Yhtenä päivänä olin koirien kanssa ulkona ja Lakritsakin ilmaantui aitan alta seuraan. Yht'äkkiä se suorastaan juoksi kahdella jalalla, etutassut leväällään Benjan kimppuun. Ja kynnet esillä! Läkritsa, joka ei ole koskaan mitään koiraa raapaissut, vaikka vähän olisi ollut aihettakin.
No, huutohan oli kamala, niin minulla kuin koirallakin. Vähän tarvitsi mennä elukoiden väliin turvaamaan koiria, kun kissa oli ihan petona väijymässä niitä.
Päätin rauhoittaa tilannetta lähtemällä postia hakemaan ja pois pihasta. Mutta eikös tuo koiran raapimisen makuun päässyt musta kissapeto päättänyt lähteä meidän kanssa. Maurikin oli ihan ihmeissään, että mikäs tuota kissaa nyt vaivaa.

Koirat komennettu odottamaan. Tuo kauimmainen piste on kissapeto!

Koko pihatienpätkän kissa väijyi tilaisuutta päästä Benjan kimppuun ja puolessa välissä matkaa takaisin, se hyökkäsi taas. Onneksi minulla oli paikallinen sanomalehti kädessä, jotta sain sillä hätisteltyä kissaa kauemmaksi. Sillä oli niin pupillit mustana saalistuksesta, että aloin jo epäilemään sen käyvän minunkin kimppuuni.
Olin kyllä hämmentynyt Lakritsan käyttäytymisestä. Se on kuitenkin jo yli 10 vuotias kissa, joka on aina käyttäytynyt koiria kohtaan enemmänkin väistävästi. Mutta ilmeisesti Benjan pidempi meillä oleskelu sai kissa-kuninkaan näyttämään koira-alamaisille, että miten täällä ollaan ja kuka määrää. Menikö Lakulta niin sanotusti raksukuppi nurin! 😼
Sisällä se kulkee koirien petien ohi kylmän viileästi ja arvokkaasti. Eikä yritä yhtään hyökkiä niiden  kimppuun. Se on meinaan alkanut käyttäytymään Mauriakin kohtaan viileästi. Piti Maurista kiinni kynnellä takakankusta, kun koira vaan tuli tervehtimään. Ehkä se vihdoin tajusi, näinkin voi tehdä. Ettei aina tarvitse hypätä sohvalle tai nojatuolille pakoon!

Näin sopuisasti sujui sentään aamuruokailu! 😅


Voi Benja raukkaan! On nyt joutunut kovaan elämänkouluun näitten meidän elukoiden kanssa. Kissa hyökkii ja Mauri valtaa sen petiä jatkuvasti. Tosin eilen illalla se yritti valloittaa massaa etunaan käyttäen takaisin Maurilta. Siis tunkemalla vaan väkisin päälle maate. Mutta matalakoira vaan pysyi tiukasti petillä, eikä väistänyt.



"Häh? Sanoiksä jotain?"


Tyttären perheen kissa on sentäs kotihoidossa. Pasin kanssa on käyty seukkaamassa ja ruokkimassa sitä, vävyn porukat ja minäkin siellä poikkesin.
Pasi on kyllä meilläkin joskus ollut, mutta Mauri taas ei tule sen kanssa toimeen täällä. Pelätään, että Mauri tappaa sen. Joten, ei stressata elukoita tämän enempää!

Pasi

Ollaan selvitty ilman ihmeempiä materiaalisiakin vahinkoja, vaikka elukat ovatkin päivisin olleet keskenään. Vahinkoja on minimoitu portein ja siten, että Mauri on keittiössä, Benja eteisessä ja Lakritsa ulkona tai yläkerrassa. Oviahan meillä ei huoneiden välissä ole, joten täytyy vaan luottaa, että elukat pysyvät "alueillaan". Hyvin on mennyt tältä osin! Ne ovat ihan rauhassa, kun ei ole ihmisiä paikalla niitä provosoimassa.

Eilen illalla tosin tehtiin pikkupahoja! Oltiin Beiben kanssa keittiössä syömätouhuissa ja koirat olkkarissa. Olisi varoituskellojen pitänyt soida päässä, kun koirat olivat niin hiljaa. Beibe menikin katsomaan ja minun pehmomäyrikseni oli pudotettu sohvalta. Siltä oli jo ehditty toinen silmä repiä.



Syyllistä oli vaikea nimetä. Uhkailin niitä, että aamulla selviää syyllinen, kun aamukakat tutkitaan. Että olisi syytä tunnustaa vaan! 😆
Mutta se on selvää, ettei ainakaan Mauri sitä ylety sohvalta ottamaan. Varsinkin, kun aina nostan sen vähän ylemmäs sohvatyynyjen päälle, kun Benja meille tulee kyläilemään. Epäilen yhteistyö- ja avunantosopimusta koirien välillä!

Ei tuohon ylety, jos ei ihan sohvalta vartavasten hae!

No, pientähän tämä on! Ainahan näitten kanssa sattuu ja tapahtuu. Lähinnä naurattaa nämä elukoiden touhut! Mutta onhan tässä taas vähän ollut touhua meille, kun ollaan totuttu iäkkäiseen koiraan ja kissaan. Niiden kanssa elämä on aikas vakiintunutta ja rauhallista.

"Älä meitä kato, ollaan nukuttu tässä kokoajan. Se oli kissa!"

Ja tuleepahan oltu itsekkin ulkona vielä enemmän, kun noita elukoita tuolla pihalla juoksuttaa!



Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Huomiseksi on luvattu ainakin näille seuduille ihan lämpöasteita. Ihanat koiranulkoilutuskelit siis tiedossa!

16 kommenttia:

  1. Meillä on juuri kylässä 5 päivää tyttären koira, hirmuinen chihu! No, Teukka on todella macho! Meidän talon pomo on Lisse-kisu, pian 11 vuotta! Ei välitä juurikaan erään machoiluista, vaan kävellä lönkyttelee ohi hitaasti ja arvokkaasti. Venni-kissa ei tajua ollenkaan Teukkaa ja toisinpäin myös. Yleensä kolmantena päivänä Vennillä menee hermo ja antaa takaisin kokorahan edestä! Siinä pitää olla tarkkana. Teukka syö kissojen ruokaa, juo niiden kupista, leikkii hiirileluilla ja makoilee Vennin tyynyllä! Lakritsilla taitaa olla pahemmanlaatuinen stressi päällä ja eikös oo jokin sanonta noista vieraista...kolmantena päivänä alkavat haista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei se koiran kokoa katso se luonne! Kyllähän meidän Maurillakin on dopermannin luonne, vaikka säkäkorkeus on nippanappa 20 senttiä. Sen kanssa saa olla tarkkana tuolla liikenteessä, kun ihmiset eivät aina tajua olla päästämättä uroskoiriaan sen luo.

      Varmaan Lakritsalla on stressiä tosta Benjasta. Onhan se nyt vaikea ymmärtää, miksi se on täällä nyt yötä päivää, kun yleensä se vaan käy.

      Poista
  2. Nyt on teillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kiva niitä jälkikasvun elukoita väliaikasesti on hoitaa, mutta voi sitä ihanan tavallista rauhaa, kun kotiinsa lähtevät.

    VastaaPoista
  3. Ohoh, kissasta paljastui pikku-tiikeri. Hurjaa menoa teillä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oikea pantteri! ='D Kyllä tässä on vanhat, niin ihmiset kuin elukatkin kovilla! ;D

      Poista
  4. Voi jukra, onpa hulinaa.
    Lakritsa varmaan tosiaan haluaa pitää hänen kuninkuutensa ja pistää koirat matalaksi. Tai sitten ajatteli ajaa Benjan pois kiusaamasta. Hassua.
    Ihania kuvia puuhakkaista kavereista!

    Hankikanto on täälläkin nyt hyvä. Tosin en halua paljon yrittää, koska kuljen tossuilla ja ne on tosi liukkaat. Plus, jos hanki kuitenkin pettää, sitten on nilkat märkänä.... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä hieman normaalia arkihulinaa enemmän on. Mutta kai tämäkin normaaliksi muuttuisi, jos kauemmin kestäisi.

      Ei tuo hankikanto meikäläistä kyllä kestä! Koiria vain... =D

      Poista
  5. Amstaffit ovat ihania energiapakkauksia. Niillä on hurjan ilmeikkäät kasvot ja upeita värityksiä. Teini talossa aiheuttaa aina säpinää :) Lakritsa huomasi, että, hitsi, koirathan pelkäävät minua. Ystävälläni oli aikoinaan kissa ja koira, kissa piti jöötä koirulille. Sen ei tarvinnut kuin coolisti nostaa tassua heil-tervehdykseen, niin koira ei tohtinut tulla samaan huoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihana koirarotu. Tosin en itselleni ottaisi! Sopii sellaiselle, joka on tosiaan valmis siihen panostamaan ihan täysillä. Koska se sitä tosiaan vaatii!
      Ei ihme, että niiden kanssa on ongelmia ja osasta tulee agressiivisia. Kyllähän se nupin päälle käy, jos tuota loputonta energiaa ei pääse purkamaan!
      Mutta tosiaan ovat ilmeikkäitä! Benjallakin käy kyllä sellainen ilmemyrsky välillä, ettei voi muutakuin nauraa!

      Ihana kissatarina! <3

      Poista
  6. Kiitos vauhdikkaasta postauksesta. Oli kiva lukea jälleen.

    VastaaPoista
  7. Kiva oli lukea juttua. Voin uskoa, että tuolla koiralla virtaa riittää ja kaipaa aktiviteettejä. Hassua juttu tuo, että kissa oikein päälle kävi ja lähti vielä peräänkin. Kisu ajatteli kerrasta näyttää kaapin paikan vieraalle ettei tule ryppyilemään :) Kyllähän kissan kynnet ovat terävät ja yleensä, kun kerran koiraa pääsee huitomaan niin kyllä koirat sen jälkeen kunnioittavat.

    VastaaPoista
  8. Mukava kuulla, että pidit! 😃
    Joo, toi Laku on hyökkinyt lisääkin. Ei nyt ihan noin tappomielessä , mutta tosissaan kuitenkin. Kyllä tarkkana saa olla noiden kanssa!

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus! Teillä on siellä vipinää ja vilskettä, kuullostaa niin tutulta. Meidän Olivia (2,5kg) on jo kohta 10-v grand old lady ja juniorimme Hehku 8kk (42kg), joten suhinaa on täälläkin. Hehkulla on virtaa kuin pienessä kylässä, mutta kyllä se on Olivia mikä laittaa sit jöön taloon jos tarve vaatii. Ruokailuhetkessäkin jos Olivia on mennyt ensin kepolle, Hehku kiltisti odottaa omaa vuoroaan. Mielenkiinnolla odotamme miten Retu ja Tahvo täydentävät äksöniä tänne kotiin saapuessaan :)
    Upeat kuvat karvalapsista <3 Ihanaa, että on mummola minne pääsee hoitoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä noista elukoista on aina kiva tehdä postauksia!

      On siinä teidän koirissa kokoeroa! =D Fiksut koirat kyllä kunnioittavat toisiaan, oli se koko mikä tahansa. Mutta kyllähän siinä ihmisenkin silmää ja tarkkaavaisuutta tarvitaan.

      Meillä noille koirille ei juurikaan kaneja näytetä. Tuolla siirtotallissa kanit ovat niin, että näkyvät ovesta suoraan. Joskus koirat saavat käydä valvotusti niitä nuuskimassa, mutta heti jos alkavat hyökkimään, joutuvat ulos. Benja on niin kakara ja Mauri taas metsästyskoira, niin halutaan ehkäistä vahingot. Ja toisaalta Maurin ei edes tarvitse tottua eläimiin, joita se metsästää. Edes kotona.

      Kyllä teillä siinä sarkaa riittää, että koirat kaneihin tottuvat. Mutta kovalla työllä ja kärsivällisyydellä onnistuu ihan varmasti! =D

      Hei, ihanaa olla mummola! ='D

      Poista