Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ei niin riehakas juhannus ja meidän pitkäikäinen pikku-pallogrilli

Anoppilan alppiruusu pistää parastaan!


Juhannus oli ja meni, eikä oikein edes päästy keskikesän juhlan tunnelmaan. Me ollaan oltu lomalla ja kelit on ollut aikas arktiset koko ajan. Juhannus ei tuonut säihin mitään muutosta.
 Tosiaankin, torstaina saatiin sellainen raekuuro, ettei mitään rajaa. Niitä kuvia voit ihastella täältä . Ja koko jussiksi oli luvattu sadekuuroja ja kylmää, joten ei jaksanut innostua mistään juhlinnasta.
Ei silti, meillä oli tosi kiva viikonloppu! Varmaankin juuri siksi, ettei ollut tehty suunnitelmia, mitkä olisivat sitten menneet mönkään.

Lakritsa vietti juhannusta "reunalla"!


Torstaina illalla käytiin raemyrskyn jälkeen kalassa ja saatiinkin muutama ahven ja hauki. Kastuttiin ja oltiin kylmissämme. Auton lämpömittari näytti + 8 astetta, kun järveltä könyttiin takaisin. Mutta saatiin ruokakalat ja aattona herkkuateria.

Kalapihvejä uusien perunoiden ja sipulimuhennoksen kera.


 Juhannusaattona pikku pihahommia ja sitten kyläilyt parissa paikassa. Lähdettiin käymään Beiben kotopaikassa, johon oli hänen kaksi siskoistaan perheineen tulleet juhannuksen viettoon.

Anoppilan lumipalloheisi upeassa kukassa!


Hetki höpöteltiin ja lähdettiin käymään yhdellä kaverilla, joka oli kutsunut meitä luokseen illanviettoon.


Talitintti oli tehnyt pesänsä penkinjalan virkaa toimittavaan putkeen!
Kaverin berhandinkoira Otto, lempeä jätti!

Joka kuolasi ihan sikana! On siinä mamman pöksyissä haisteltavaa!

Ollaan varmaan jotenkin tylsiä, kun ei sitten kummemmin innostuttu iltaa istumaan, vaan kotikemät kutsuivat ja saunan lämmitys. Pari saunajuomaa löylyttelyn ohessa ja täts it!

"Homesauna, sweet homesauna!"

Sinivalkoista saunajuomaa ja maalaismaisema!


Juhannuspäivänä sen verran perinteitä vaalittiin, että Beibe paistoi lättyjä. Minun lapsuuden perhejuhannuksiin lätynpaisto ei kuulunut. Mutta Beiben perheessä sitä on harrastettu ja se on ollut hyvä ja maukas perinne jatkaa.


Mauri kerjää kukan terälehti päässä kodan ovella!


Olin päättänyt, että tehdään jotain hyviä drinksuja kahdestaan juhannuksena. Olin varannut limet sun muut tykötarpeet, mutta aikas vaisuksi se drinksuttelu sitten loppujen lopuksi jäi. Kuunneltiin radiosta musaa ja hiottiin vanhoja pissankeltaisia lakkoja meidän puutarhakalustosta.



Vettä tihutti ja oli niin pirun kylmä. Jotenkin ei jääkylmät herkkujuomat maistunut, kun hampaat löi loukkua.

Pissankeltaisesta...

... harmaaksi. Tai ainakin harmaammaksi!


Mutta Cuba Libret imaistiin ja pakkasesta soseutettiin loput mansikat mansikka-margaritoiksi. Herkkujuomia molemmat, mutta vaatisivat hieman lämpimämmät olosuhteet nauttimiselleen!



Juhannuksena tapahtui myös jotai "tosi dramaattista". Meidän pikku-pallosta irtosi jalka! Olin ihan että apua!

Pikku-pallo vielä kaikilla jaloilla!

Meillä ei ole mitään hienoa grilliä. Beibe on tehnyt joskus vanhasta saunan padasta yhden grillin ja sitten meillä on ollut ihan niitä parin kympin, mustia pallogrillejä.
Kaasugrilliä Leppämäkeen ei tule, koska hiiligrilli on ainut oikea grilli! 

Iso-pallo ja pikku-pallo!


Viime kesänä kuitenkin meidän isompi pallogrilli tuli matkansa päähän ja on pitänyt ostaa uusi. Mutta kun ei vaan pysty muistamaan kauppareissuilla käydessään!


Eipä me ihan hirveästi olla uutta grilliä kaivattukaan, koska meillä on ollut pikku-pallo. Tytär sen halusi ostaa joskus reilut 10 vuotta sitten, koska se oli niin söpö. Ja myöntää täytyy, että söpöytensä lisäksi se on ollut ihan mielettömän kätevä!


Eihän sillä isolle joukkiolle ruokaa grillata! Beibe ei oikein tykkää grillata lihaa sillä, koska se vähän niinkuin hiipuu, jos siihen lataa paljon kerrallaan tavaraa.
Mutta meitähän ei ole kuin kaksi, joten muutama makkara sillä valmistuu kätsysti ja pari pihviäkin onnistuu.

"Mauri grillin vahtina!"

Pikku-pallo on ollut tosi kätevä grilli! Sitä on kuskailtu pitkin pihaa, aina sinne missä on ollut grillauksen tarvetta.
Ollaan halstrattu sillä jopa lohta ja isomman grillin kaverina, se on ollut hyvä pieni apulainen. Se on ollut monessa mukana!


Jotenkin meille on tullut vuosien varrella melkein helliä tunteita pikku-palloa kohtaan ja olinkin aikas hämmästynyt, että siitä löytyi tosi monta valokuvaakin.
Joten ei ihme, että minulla meinasi ihan paniikki tulla juhannuksena, kun pikku-pallosta lähti jalka irti.


Mutta koska olimme päättäneet grillata makkaraa juhannuspuuhien ohessa, Beibe tuki "vanhaa ystävää" lekalla.


Minä olin jo ihan varma, että pikku-pallon taru olisi lopussa ja tämä juhannus olisi sen viimeinen.


Vähän haikein mielin viimeiset makkarat sillä grillailtiin. Eipä silti, ei yhden jalan puuttuminen lopputulokseen vaikuttanut mitenkään.


Minähän aloin tekemään "surutyötä" ja valmistautumaan pikku-pallon loppuun jo viime kesänä. Löysin nimittäin kirppikseltä kerrangrillatun, vihreän pikku-pallon. Se on aitassa odottamassa vuoroaan, kunnes sen turkoosista edeltäjästä aika jättää lopullisesti.
Mutta minä olinkin heittänyt "pallogrillin nurkkaan" ihan liian varhain. Tänään Beibe toi puimalalta rapun edustalle vanhan pikku-pallon, jolla oli kaikki jalat allaan. Hän oli saanut korjattua pikku-pallon!
Ja niin pääsi vanha ja kulunut pikkuinen takaisin tosi toimiin! Tänään kun satoi koko päivän, roudasin sen kotaan ja grillasin siellä. Ei olisi isompi grilli mahtunut kodan tuliarinan päälle!

Taas pelittää!

Kyllä on kätevä grilli!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Arkikuvia 25/52

VIIKKO 25

"Kaksi kolmesta!"

Meillä on paljon nurmikkoa. Siis paljon! Beibe rakastaa nurmikkoa ja onneksi hän sen myös ajaa. Minä ehkä kerran kesässä.
Meillä on kolme ruohonleikkuriakin taistossa nurmea vastaan. Suuret linjat vedetään ajettavalla. Kasvimaalla on parkissa keräävä leikkuri. Yksi on sitten sellaista epätasaista aluetta varten.
Nurmikon leikkuuseen Beibellä menee useita tunteja viikossa. Mutta mikäs siinä, johonkinhan se aika kuitenkin kuluisi!

torstai 22. kesäkuuta 2017

"Eihän se ole juhannus eikä mikään, jos ei lunta sada!"



Näin tokaisi Beibe, kun ihan järjetön raekuuro ukkosineen yllätti hänet kesken nurmikon leikkuun.





Joo, alkaa olemaan täällä itä-Pirkanmaalla jo juhannusperinne se, että juhannuksena sataa lunta, räntää tai rakeita. Ehkä ei niin mieluinen perinne kuitenkaan!

Syreenit ja lumi maassa...

... kaksi keskikesänjuhlan varmaa merkkiä!



Ei anneta tälläisten pikkuseikkojen haitata juhlaan valmistautumista. Pukeutumis- ja asennekysymys tähän tälläisiin sään ääri-ilmiöihin suhtautuminen on.




 Ja älkäähän liukastelko siellä tienpäällä kesärenkailla!


OIKEIN MAHTAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE JA MUKAVIA KESÄLOMIA NIITÄ ALOITTAVILLE!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Leppämäen (ei niin hienot) rodot!



Some on täynnä kuvia  toinen toistaan upeammin kukkivista rodoista. Omilta pihoilta ja rodopuistoista napatuissa kuvissa on valtavia kukkivia pensaita ja pehkoja. Tämä alkukesä on ollut ilmeisen suotuisa alppiruusuille.

Meilläpä on myös rodoja! Osa niistä kukkii myös, paremmin kuin koskaan aiemmin. Ja toinen osa on niukin naukin hengissä!




Tämä kirjavalehtinen rodo olisi hieno, mutta se kärsii joka talvi.


Paikkaa, jossa rodot hengaavat, kutsumme "Metsäpuutarhaksi". Se sijaitsee kodan ja talon välissä, ennenkuin saavutaan pihaan. Ja todellakin, rodot todellakin hengaavat siellä, koska olen tosi huono niitä hoitamaan! Joskus niitä lannoitevedellä muistan kastella, mutta siinä se hoito sitten onkin. Meikä kun enemmäkin tälläinen hyötytarhuri ja huono siinäkin!
 Rodojen lisäksi Metsäpuutarhassa hengailee pikkutalviota runsaasti levinneenä, kieloja ja joitain satunnaisia sinne istuttamiani muita kasvin reppanoita. Selviytykööt kerallaan siellä!

Metsäpuutarhaan pääsee paria eri polkua.

Näkymiä eri polulta. Pienet rodot ei niin hyvin eroitu!

Näkymä talonedus paviljongilta.

Ensimmäiset kaksi rodoa sain Beibeltä ja tyttäreltä Marketanpäivälahjaksi joskus reilut kymmenen vuotta sitten. Hoisin niitä vähän liikaakin silloin ja peittelin ne tarkasti havuilla talveksi.
Niinhän siinä sitten kävi, että meinasivat kuivua ihan vallan sinne havujen alle. Kävin useasti niitä kurkkimasta havujen lomasta ja aina silmääni sattui ilmeisesti ainut puskien vihreä oksa. En tajunnut, että niitä pitää peittämisen lisäksi myös kastella keväällä.
Reppanat jäivät kuitenkin henkiin ja ovat uutta oksaakin kasvatelleet. Useana vuonna niissä on ollut kukka tai pari. Mutta tänä vuonna ne kukkivat hienosti!

"Valtavasti" nuppuja!


Varjoliljakin lupailee kukintaa!

Näiden juurella kasvaa raitalehtinen kielo!


Olen vallan lopettanut rodojen talveksi peittämisen. Olen kasannut lunta varovaisesti niiden päälle ja se on toiminutkin hyvin talvisuojana. Keväällä ollaan Beiben kanssa alettu kastelemaan niitä lämpimällä vedellä.
Muutamat edelliset talvet ovat olleet haastavia lumenpuutteen suhteen, enkä ole saanut tarpeeksi lunta rodoille. On ehkä syytä hommata kunnon varjostusverkot ja suojata rodot keväisin niillä. Havuilla en enään uskalla niitä peitellä!

Rodoja metsäpuutarhassamme on yhteensä 15 pensasta. Monta niistä olen saanut Beibeltä lahjaksi. Pari isompaa rodoa haettiin kavereiltamme naapurista. Koomisia piirteitä omaavasta Operaatio "Rodosta" voi käydä lukemassa täältä .
Molemmat näistä siirtorodoista jäävät kuin jäävät henkiin näköjään. Toisessa on hojossa on runsaasti kukkia ja uutta kasvustoakin pukkaa.




Toinen ei kuki ja siitä on paljon oksia ja lehtiä kuivunut. Mutta uutta kasvustoa on juuresta tulossa ja näyttäisi olevan voimissaan sen suhteen. Kiva juttu, että selvisivät siirrosta!

Etummainen ränkkykin hengissä sinnittelee!


Monta vuotta meni, ettei metsäpuutarha saanut uusia asukkeja. Viime kesänä ostin kuitenkin niinkin perinteisestä kukkakaupasta kuin Byggmax, kolme pikkuista rodoa. Hinta oli niin edullinen, etten voinut vastustaa kiusausta. Hei, jos 10 eurolla saa kolme, on pakko ostaa! Syytin asiasta Beibeä, koska kuppasi sisällä maksamassa meidän lautatavaroita niin kauan, että ehdin hairahtua! ='D
Eipä mitään, kaikki nämä kolme pikkuista selvisivät talvesta. Kuki niistä ei yksikään, mutta uutta kasvua on havaittavissa. Ei tainnut olla huono ostos sitten kuitenkaan!


Yhden kaveriksi ostin suokukan. Saas nähdä, mikä sen talvenkesto on!



Kaikkien rodojen nimiä en muista tai tiedä. Muutamista olen kuitenkin säästänyt nimilaput. Meiltä löytyy esim. "Percy Wiseman", "Helsinki" ja "Mikkeli". Nämä kaksi viimeksi mainittua ei ole kukkineet niiden hankinnan jälkeen, mutta hyvässä kasvussa olevat.


Helsinki ja Mikkeli maastoutuvat vihreyteen vasemmalle!


Mutta kaksi rodoa meillä on, joiden nimiä en toivottavasti koskaan unohda. Sitten meinaan ollaankin jo vakavan äärellä!

"Sua unhoittaa en saa!"


Ne rodot ovat nimittäin nukka-alppiruusut "Marketta". Toinen on ihan pieni. Ostettiin se Beiben kanssa vieraillessamme Mustilan Arboretumissa joitakin vuosia sitten ja se on siementaimi heidän Marketta -rodoista.

Pikku-Marke sinnittelee!


Se ei ole kovin hyvin menestynyt. Kasvattaa kyllä uusia oksia, mutta ne tuppaavat aina keväisin ruskistumaan. Mutta hengissä se on kuitenkin pysynyt jo monta vuotta. Ilokseni huomasin, että sen juurella on kaksi vuotta sitten Virosta ostamani vaaleanpunainen kielo. Luulin sen jo kuolleen, koska viime keväänä se ei noussut lainkaan.

"Kukas se siinä?"


Ehdin jo vuosi sitten ostamaan uuden ja istuttamaan sen eri paikkaan. Hyvä juttu, koska minulla on nyt kahdessa paikassa vaaleanpunaista kieloa!

 
Isompi Marketoista kukkii upeasti tänä vuonna! On ollut ihan pakko poiketa päivittäin ihailemassa tätä kaunista kaimaani.



Lupaan hoivata sitä ja muitakin rodoja entistä paremmin jatkossa, jotta tulevinakin kesinä kukinta olisi näin hienoa!