Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

lauantai 30. joulukuuta 2017

Arkikuvia 52/52


Näin tässä nyt sitten kävi, että tämä haaste on viimeistä postausta vaille valmiiksi taputeltu! Pitkä oli tie ja jossain vaiheessa ajattelin, että ei mielenkiintoista postattavaa meidän arjesta löydy sitten millään. Näillä arkisilla postauksilla on ollut kuitenkin tosi kivasti lukijoita. Ilmeisesti arki on kiinnostavaa, oli se sitten omaa tai toisten!

Tämä oli kuitenkin tosi kiva haaste ja vähän on haikea mielikin nyt kun se on suoritettu valmiiksi. Ehkä jatkan postauksia arjestamme kuvin ja sanoin, mutten kuitenkaan viikottain. Jos jotain uutta tai sellaista, mitä näissä vuoden aikana postatuissa ei ole mainittu, saatan siitä kirjoittaakkin.

Nämä postaukset ovat olleet itselle tosi hyvä tapa muistella ja tarkastella oman elämänsä tapahtumia. Sitä, kuinka hienoa ja rikasta arkea me elämme!
Vanhoja  postauksia selaillessani huomasin, että olen sairastellut paljon, miettinyt työasioita ja ollut aikas paljon allapäin ja kireänä.
Viime vuonna tein uuden vuoden lupauksena, että antaisin itselleni enemmän aikaa ja olisin armollisempi itselleni. Eipä ole tainnut lupaus pitää kutiansa!
Elämässämme on kuitenkin tosi, tosi paljon kaikkea ihanaa. Rakkautta ja onnellisuutta unohtamatta! Näin jälkeen päin luettuna elämme hirvittävän rikasta ja toimeliasta elämää. Tulemme ihan hyvin toimeen ja elämässämme ei ole onneksi mitään suuria murheita. Sanoinkin itselleni, että "Arvosta elämääsi nainen!"

Kävin läpi kaikki "Arkikuvia" -postaukset ja lisäsin niihin niiden nimeä kantavan tunnisteen. Jostain kumman syystä Blogger päätti taas julkaista uudelleen muutaman vanhoista postauksista. Mitään en muuta postauksille tehnyt, kuin lisäsin tämän arkikuvia -tunnisteen ja päivitin postauksen. Pelästyin, että Blogger oli julkaissut uudelleen kaikki vanhat Arkikuvia -postaukset. Mutta ei sentään, onneksi! Tämä vain ihan selvitykseksi, jos ihmettelette noita nostettuja vanhoja Arkikuvia -postauksia.


VIIKKO 52

"Kun aika on... vaihtaa uusiin saappaisiin!"

Me käytämme kumisaappaita päivittäin. Tallihommissa ne ovat ehdottomat ja yleensä elukoiden pissa ja kakka syövyttää saappaat siihen kuntoon, että ne on vaihdettava uusiin noin vuoden välein.

Me emme käytä mitään maataloussaappaita, vaan Beibellä on Nokian Kontiot ja minulla saman firman Hait. En voi suonikohjujeni takia käyttää pitkävartisia saappaita.

Hai-saappaisiin siirtymiseni jälkeen, minulla on ollut aina pinkit tai kirkkaan punaiset saappaat. Vaikka välillä haikailenkin muiden värien perään, aina vaan tulee otettua punaisen eri sävyissä olevat.

Ostin uudet Hait jo loppukesästä, mutta en vain raaskinnut vaihtaa niitä kuin vasta nyt. Uusien väri on musta, koska Prismasta saappaita ostaessani kaikissa punaisissa oli valuvirhe. Tuon saappaan jalkaterän reunan valkoinen kumi ei ollut kunnolla kiinni. Se repsotti valmiiksi, enkä halunnut ostaa valmiiksi viallisia saappaita. Joten toinen värivaihtoehto oli musta ja siihen oli tyydyttävä.

Piheyden lisäksi oli muitakin syitä saappaiden vaihtamattomuuteen. Yksi oli se, että syksy oli tosi sateinen ja oli kiva, että oli tuollaiset siistitkin saappaat, joilla käydä esim. töissä. Tallisaappailla ei voi mennä juuri mihinkään. Koska kumi imee "sen ittensä" -hajua. Ei ole kiva seisottaa pukuhuoneella haisevia saappaita ja eikä se ole oikein hygienistäkään elintarviketyöläisten pukarilla.

Näiden kahden lisäksi on vielä yksi syy, miksen saappaita ole vaihtanut. Ja tämä syy on ehkä se kaikkein tärkein. Eläimeni ovat leimaantuneet punaisiin saappaisiin! Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta näin se vain on.
Ajatelkaas esimerkiksi kaneja, jotka näkevät ja haistavat minussa ensimmäiseksi jalat. Aina käy punaiset ja pissalle haisevat ja yhtäkkiä tuleekin mustat ja kumille löyhkäävät. Toinen kaneista oli ihan pelokas aamulla lampolaan mennessäni. Toinen löi tassuilla uusia saappaitani.

Kanat potpottivat kovasti, ihan kuin jokin peto olisi kanalaan astunut aamulla. Vaikka kyseessä ei ollut sen kummempi kuin musta saapas minun jalassani. Senkin ne huomaa, ettei se ole Beiben musta Kontio!

Hehku oli aamulla epäluuloinen minua kohtaan. Se on aina sellainen, jos menen vaikkapa jokin "siviilitakki" päälläni, tallitakin sijasta sitä hakemaan.  Sen täytyy saada haistella aina takkia kovasti ja joskus se ei meinaa antaa kiinni. Nytkin aamulla sen piti haistella saappaani tosi tarkkaan, ennenkuin lähdettiin ulos tarhaan aamuheinille.
Eläimet rakastavat rutiineja ja kun meillä on näitä elukoita niin vähän ja aina samat hoitajat, ne ovat hämmästyttävän tarkkoja asioiden ollessa erilailla kuin normaalisti.

Vanhat saappaani olivat kuitenkin jo niin reikäiset ja päältä hiuki, että ajattelin vuoden vaihteen olevan hyvä aika ne vaihtaa uusiin. Kaipa ne elukatkin niihin lopulta tottuvat.

Uusi vuosi ja uudet kujeet vanhojen lisäksi! Nyt onkin sitten aika toivottaa meiltä Leppämäen väeltä kaikille teille ihanaa, onnellista ja oman näköistänne tulevaa vuotta 2018.
Kiitos kun olette olleet seuranamme ja tervetuloa ensi vuonnakin seuraamaan ja lukemaan elämäämme rakkaudesta ja maan antimista!

Arkikuvia 38/52

VIIKKO 38

"Sekasorto!"

Täällä on oltu taas kipeitä! Flunssanperkele iski jälleen viime viikonloppuna ja viikko onkin sitten mennyt makkurissa. Tiistai ja keskiviikko meni ihan melkein vaakatasossa. Veto oli ihan pois, pää räkää täynnä ja kova yskä. Torstaina sitten alkoi tuntumaan siltä, että elämä ehkä voittaa. Tosin Beibe ilmoitti, että hänellä on alkanut kurkku kipeytymään. Että kiva, kiva!
Kuinkahan tämän syksyn oikein käy meidän osalta? Ollaankohan flunssakierteen kourissa jatkuvasti? Paska, suoraan sanottuna! Ollaan oltu molemmat useamman viikon jo kipeinä. Aina välillä olo paranee, kunnes uusi virus iskee kimppuun!
No, kämppä onkin sitten sen mukaisessa kunnossa, kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa hoitaa kuin pakolliset hommat. Eli lähinnä elukat! Ärsyttää, kun jää sienestämiset sun muut pihanlaitot. Kasvimaalla olisi vielä satoa korjattavana ja lavoja pitäisi laittaa syyskylvökuntoon.

Mutta ihan sama, kyllä tästä jossain vaiheessa lähdetään uuteen nousuun. Ja ainakin mieltä piristää, kun on tiedossa jotain kivaa viikonlopuksi. Siitä sitten varmaan tulee postausta jossain vaiheessa ensi viikolla! Ja meikäläisellä on onneksi pari pekkasvapaata viikonlopun päälle. Mukava miniloma tiedossa!

Kivaa viikonloppua teille kaikille!

Arkikuvia 21/52

VIIKKO 21

"Tyttären tekemä 'Sumutatti'. Jotenkin näyttää kivulta!"


Vaikka kuljemmekin tätä elämäämme positiivisuuden ja ilon kautta, kieltää ei auta sen olevan välillä haastavaa. Syyn hetkittäin vallitsevaan alakuiloisuuteen tekee jatkuvat,  jokapäiväiset kivut.
Meillä molemmilla on selkävaivoja ja jalkaterissä laskeumia ja kulumia.
Minulla on toinen polvi leikattu rustonpehmentymän ja nevelnesteiden puuttumisen vuoksi aikanaan ja siinä on edelleen nivelrikko ja kulumia. Samoin toinen polvi on kulunut. En pääse kyykkyyn, mikä rasittaa selkääni entisestään.
Käsissäni on ajoittain kipuja. Olkapäitä, kyynärpäitä ja sormia särkee. Sormet ja hermoradat tutkittiin, eikä onneksi peukalon nivelen kulumista kummempaa vikaa löytynyt. Työn ja vapaa-ajan koetukset vain rasittavat käsiäni ja ne sitten aika-ajoin oireilevat.
Selät ne kuitenkin on meidän molempien suurimmat "ongelmat". Välilevyt ovat pullistelleet ja issiakset juilivat. Yksi varomaton liike tai kumarrus ja se on siinä! Monta päivää saattaa mennä niin, että liikkuminen on vaikeaa. Harvoin kuitenkaan ollaan selistämme sairauslomalla, koska pienessä, tasaisessa liikkeessä oleminen tekee vain hyvää selälle. Mutta yöt varsinkin ovat haastavia levossa tulevineen hermosärkyineen. Ollaan välillä tosi väsyneitä!
Kotona haluaisi tehdä kaikenlaista; pihahommia, remppaa ym., mutta voimat on vähissä kipujen takia. On pakko levätä, vaikkei millään haluaisi. Ja sekös vasta ottaa nupin päälle! Harmittaa, kaikki tekemätön työ ja suunnitelmat ja käsistä lipuva aika.
Mutta tämä on tätä, ei sille mitään mahda. Onni on kuitenkin aktiivinen elämäntapa, joka pitää meidät liikkeellä ja touhukkaina. Täytyy vain ajatella, ettei vielä ainakaan ole joutunut hirveästi luopumaan mistään. Elämä on onnellista ja rakkauden täyttämää.  Asiat voisivat olla huonomminkin!

"Onnellisuus!"

Arkikuvia 19/52

VIIKKO 19

"Elintarviketyöläisen arki loman jälkeen!"

Kuten varmasti melko moni blogiani seuraava tietää, että meidän molempien ansiotyöt ovat elintarviketeollisuuden parissa. Ihan siellä tuotannossa. Joten, kun meidän reissumme suuntautuvat pohjoismaiden ulkopuolelle, joudumme antamaan salmonellatestin. Sehän tarkoittaa sitä, että kakkaamme purkkiin ja lähetämme sen tutkittavaksi. Näin turvataan tältä osin kuluttajalle ruuan puhtaus.


Minä olen käynyt Virossa kolme kertaa tämän vuoden puolella ja Beibe kaksi kertaa. Joten purkkiin on paskottu oikein urakalla! Paska juttu meille, mutta tosi tärkeä teille!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Helppo juustoinen rosollipaistos!



Joulujämien tuunaus jatkuu vielä rosollin verran! Rosollihan on purkkiherneiden kanssa sellainen objekti meikäläisen joulupöydässä, että itku melkein tulee jos ne puuttuvat.
Ilman rosollia en muistaakseni ole koskaan jouluani viettänyt, mutta ne herneet ovat joskus jääneet puuttumaan. Se on ollut "krande katastroof"!

Olen aikas fanaattinenkin tämän rosollini kanssa. Siitä millaista sen pitää olla. Tein postauksenkin aiheesta viime vuonna joulun alla ja sen voit käydä lukemassa täältä . Lukijat ovat kommentoineet omia rosollitapojaan hauskasti postauksen perään. 

Tänä vuonna tein rosollia mielestäni maltillisen määrän, mutta sitä kuitenkin jäi aikas paljon. Syynä ehkä oli se, että emme syöneet jouluruokia kuin aattona ja tapanina. Joulupäivänä oli niitä tortilloja ja tacoja ja niiden kanssa ei rosolli oikein toimi. Kai?...
Joulupäivän ruokia räävittiin sitten keskiviikkona ja joulukalojen jämiä 
syötiin torstaina uuniperunan ja salaatin kanssa. Rosolli uhkasi jäädä vääjäämättä haaskuun. Kauheaa!



Töissä sain sitten kuningas(kuningatar) idean! Meillä keittiöllä on yksi tosi suosittu kasvisruoka, jota tehdäänkin aikas usein. Se on juustoinen punajuuripaistos. Yksinkertaisuudessaan ja helppoudessaan nerokas ja vaivaton valmistettava. Ainesosat ovat pakastettu punajuurisuikale, aurajuustomuru, juustoinen ruokakerma, mustapippuri, jotain kuivattua yrttiä ja hipsaus suolaa. Jos oikein halutaan revitellä ja kaloreita lisätä, laitetaan paistoksen päälle kypsennyksen loppuvaiheessa juustoraastetta. Hyvää kuin mikä!

Minäpä sitten ajattelin, että miksei rosollinjämistä voisi tehdä ihan vastaavaa? Ihan hyvin voisi! Ja niin minä teinkin ja tulipa hyvää. Beibekin sanoi, että maistuu rosollille, mutta paremmalle! Beibehän ei oikein rosollista välitä ja tätä hän kehui ja söi hyvällä ruokahalulla.
Sitäpaitsi, minun sydämeni kehrää tälläisestä tähteistä ja jämistä tuunatusta ruuasta!

Paistos ennen uunia!


Me syötiin rosollipaistosta ihan vihreän salaatin ja ruisleivän kanssa. Beibe unelmoi kasvisruoka-annoksensa äärellä ihanaksi paistetuista raakamakkaroista paistoksen kylkeen, mutta joutui reppana tyytymään tällä kertaa vain tarjolla oleviin elementteihin. Josko sitten ensi joulun jälkeen niitä raakamakkaroita rosollipaistoksen kanssa! ='D

Ja uunin jälkeen!


JUUSTOINEN ROSOLLIPAISTOS (3-4 annosta)

  • n. kilo valmista rosollia
  • 2,5 dl juustoista ruokakermaa
  • puolikas Aurajuusto kolmio
  • rouhittua mustapippuria 
  • hipsaus suolaa
  • reilu hyppysellinen kuivattua timjamia
  • (juustoraastetta paistoksen päälle)

Laita rosolli voideltuun laakeaan uunivuokaan. Ripottele mausteet rosollin sekaan ja sekoita hyvin. Murustele Aurajuusto rosollin päälle ja sekoita halutessasi.
Kaada juustokerma joukkoon tasaisesti.
Paista 175 asteessa 45-60 min, kunnes Aura on hieman sulanut ja kerma keittynyt kasaan. Jos haluat laittaa juustoraastetta, laita se paistoksen päälle hieman ennen kuin paistos on valmista. Juuston ei tarvitse kuin sulaa ja hieman ruskistua.
Tarjoa sellaisenaan salaatin ja leivän kanssa tai lisukkeena lihalle/kalalle/makkaralle.




Nyt sitten kauppojen alekylmälaareja rosollista tyhjentämään, jos joulurosollit on päässeet kotoa loppumaan. Ei vaan, tämän voi tosiaan tehdä ihan tavallisista punajuurista. Ja niitähän saa myös puoli-ilmaiseksi!
Punajuuret kannattaa vain raastaa karkeaksi raasteeksi tai suikaloida. Kypsyvät paistoksessa paremmin. Ja mikä estää tekemästä paistosta kypsistä punajuurista.

Kannattaa myös hyödyntää niitä juustoja, mitä joululta on jääkaappiin jäänyt. Esim. feta toimii erinomaisesti punajuuren kanssa. Miksei myös brie ja muut valkohomejuustot!
Jotkut vannovat vuohenjuuston nimeen, mutta not me! Se on ainoita juustoja mitkä meillä ei uppoa. Ja Beibe on samaa mieltä kanssani!
Mutta paistosta kannattaa tehdä joka tapauksessa. Kyllä tämä niin hyvää on!

Hävikistä herkkua! <3

torstai 28. joulukuuta 2017

Helppo uuniperunantäyte joulun savukalanjämistä!



Jouluruokia tulee aina hamstrattua liikaa. Kun on montaa sorttia, ei vaan pysty kaikkea syömään! Mautkin ovat sellaisia, että niihin äkkiä kyllästyy.
Ruokaahan ei ole soveliasta haaskuuseenkaan laittaa, joten kaikenlaiset tuunausvinkit ovatkin tarpeen.

Meillä on aikas hyvin kaikki joulunjämät syöty. Mutta savukalaa oli aikas paljon ja sitä uhkasi jäädä hukalle. Beibe savusti kirjolohen ja kaksi pientä savusiikaa. Lisäksi meillä oli vielä kylmäsavulohta, joten kalaa kyllä riitti syötäväksi!

Jääkaapissa oli vielä noin 400 grammaa valmiiksi suorittua kalaa. Olen usein tehnyt savukalasta täytettä uuniperunoille ja se on kyllä todella herkullista.
Jämiin en halua käyttää paljoa lisää uusia ainesosia. Koska helposti "uutta" ruokaa tulee tällöin  niin paljon, että taas on uhka ruuan hukkaan joutumiselle. Lisäksi jämät ovat usein monia päiviä vanhoja. Säilyvyys uudelleen jalostetulla on jo heikko. Hävikkiruuasta pitää tehdä sellaista, että se menee kertasyönnillä.

Joulusta jääneet savukalat jalostuivat herkulliseksi täytteeksi oman kasvimaan King Edward -perunoille muutamaa ainesosaa lisäämällä!



SAVUKALATÄYTE UUNIPERUNALLE (4:lle isolle uuniperunalle)

  • n. 400 g lämmin- ja kylmäsavukaloja (lohta, siikaa ym.) Täytteen voi tehdä sekä että, tai joko tai!
  • 1 pieni sipuli ihan pieneksi kuutioksi silputtuna
  • 100 g ruohosipulin makuista tuorejuustoa
  • 100 g kermaviiliä
  • 2 rkl kurkkurelishiä
  • jauhettua paprikaa
  • rouhittua mustapippuria
Suori lämminsavukalat ruodottomiksi. Jos käytät kylmäsavukalaa, hienonna se veitsellä ihan pieneksi.
Lisää kalojen joukkoon pieneksi  silputtu sipuli. Sekoita haarukalla, kaloja samalla hienontaen, joukkoon kermaviili, kurkkurelish ja tuorejuusto. Lisää paprikajauhe ja mustapippuri ja tarkista maku. Suolaa ei yleensä savukalan kanssa tarvita.
Sekoita täytettä hyvin haarukalla, jotta siitä tulee hieman tahnamaista. Täyte makuuntuu, jos se saa olla jääkaapissa joitakin tunteja ennen tarjoilua.



Täytteeseen voi lisätä paprikakuutioita, pakasteherneitä, yrttejä, suolakurkkukuutioita, ketsuppia, sinappia, sitruunamehua ym., ym..  Näitä aineksia usein käytänkin täytteisiin. Toimivat hyvin tonnikalan, kinkku- tai metwurstirouheen kanssa.
Minä en halunnut tällä kertaa laittaa mitään aineita enempää, jotta täyte menisi tosiaan yhdellä syönnillä.



Tuorejuuston ja kermaviilin määrää voi lisätä, jos täyte tuntuu liian jäykältä. Tähän määrään itsesavustettuja kaloja 100 grammaa molempia tuntui hyvältä määrältä.
Ja hei, tämä täyte sopisi hyvin myös lättyjen täytteeksi!


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulunviettoa Leppämäen tapaan!

Koululaisilta ostettu kranssi ulkosaunan ovessa!

Niin ne joulupyhät sitten olivat ja menivät! Miten tässä näin kävi! Niinkuin minä niitä odotin! Lähinnä ylimääräisten vapaiden takia, mutta kyllä minulla oli ihan joulufiilistäkin tänä vuonna.

Tonttu evakossa tappajakoirilta!

Ihania hyvänjouluntoivotuksia olitte edellisten postausten kommentteihin meille jättäneet. Kiitoksia niistä!



En ole juurikaan blogimaailmassa surffaillut joulunpyhien aikana. Instaa tuli päiviteltyä kyllä ahkerasti ja kuvia joulunvietostamme sinne laiteltua.


Aattona olimme Beiben kanssa ihan kahdestaan iltaan saakka. Aamusta haimme kuusen sisään ja koristelimme sen.



Se oli näyttänyt lumisena metsässä ihan hyvältä. Mutta aikas ränkky sen sitten kuitenkin oli! Koristeltuna siitä tuli kuitenkin kaunis ja ihana tuoksuhan siitä pirttiin saatiin!




Maurikin kierteli kuusta ja tarkisti lahjatarjonnan! =D

Aatto kului puuhastellen. Elukoita hoidellen ja ruokkien, saunaa lämmitellen ja viimeisiä lahjoja paketoiden.
Beibe savusti lohta ja siikaa kodassa joulupöytään.

Merkkari ja Punkkari saivat aattoaamuna jättiporkkanan!

Mauri vahtii, ettei Beibe pääse livahtamaan ilman sitä mihinkään!

Tosin, ei se oikein ulkonakaan viihtynyt!
Joulukalat valmistumassa!


Kyllä luonto hemmotteli meitä oikein kunnolla! Saatiin valkoinen joulu ja aurinkokin paistoi. Aivan ihana ilma!
Aaton vastaisena yönä kyllä kävi aikas myteri ja piha oli ihan täynnä koivunrisuja. Onneksi tuuli kuitenkin tyyntyi aamua kohden!





Tänä vuonna emme liottaneet lipeäkalaa laisinkaan itse. Meillä oli vielä pala viime vuotista pakkasessa ja sen oli epäilyksestäni huolimatta ihan priimaa. Ulkona puuhastelun lomassa oli kiva käydä välillä syömässä lipeäkalaa valkokastikkeen kera. Siitä jos mistä tulee jouluntuoksu pirttiin!

Tontut tauolla! =D

Meidän jouluherkku! Jakaa kyllä mielipiteitä tämä lipeäkala!

Meillä oli tänä jouluna kolme joulukuusta. Niinkuin useana aiempanakin vuonna. Se minun valkoinen muovikuuseni, tavallinen kuusi pirtissä ja ulkosaunalla oli omansa.


Meistä on mukavaa, kun saunalla on oma kuusi. Se tuo jotenkin tunnelmaa joulusaunaan. Beibe haki kuusen saunalle omasta "mettästä" jo aatonaattona.
Koristeet ovat aina samat joka vuosi. Olen maalannut spraymaalilla ystäväni Päpän minulle joskus koiralenkillään keräämät isot kävyt. Ne sopivat kivasti saunan kuuseen. Tänä vuonna Beibe yllätti minut tekemällä foliosta tähden kuuseen ja laittoipa hän siihen valotkin!

Kuusen jalkana on kivi, mihin on porattu reikä.



Kaikki ulkoelukatkin saivat omat "kuusensa". Kanit ja kanat saivat isoja havunoksia kämpilleen. Lampaat ja Hehku saivat havuja tarhaansa. Tosin lampaille vein pienen kuusen niiden karsinaankin. Kovasti ne sitä tykkäsivät nakertaa.

Ella

Jade

Jade

Synkkä ja likat ihmettelevät kuusen oksaa.

Helmiina ja Talvi ovat uteliaita!

Hehkulle maittaa heinä paremmin kuin mitkään havut!

Tippi ja Napero!

Muuten elukat saivat suht normaalit ruuat jouluaattona. Hieman ekstra porkkanaa ja leipää. Kanat saivat joulupuuron jämät kiisseleineen. Hehkulle pari palaa tuoretta ruisleipää.
Luonnonlinnuille laitettiin pähkinöitä ja talipalloja.

Lampaiden jouluherkut!


Minua vaivasi flunssa joulunpyhät, mutta onneksi ei ihan vuoteen omaksi kuitenkaan vienyt. Pää on ollut tukossa ja kuiva, ärsyttävä yskä. Otinpa oikein parin tunnin päivätirsatkin olkkarin sohvalla. Enpä ole tainnut koskaan ennen jouluaattona päiväunia ottaa!

Hyasintit ovat olleet tosi tuoksuvaisia tänä vuonna!

Päivätorkkujen jälkeen olikin sitten jo joulusaunan aika. Ihanasti alkoi jo hämärtämään ja Beibe oli laittanut tulia pihaan. Voi että oli kaunista!

Ulkosauna ja patakatos jouluvaloissaan!

Saunareissulla kävin sytyttämässä kynttilän eläinten haudoille!

Saunottiin pitkään ja hartaasti. Me syömme yleensä jouluaterian vasta saunan jälkeen, koska täydellä vatsalla ei todellakaan jaksa saunoa!

Pukuhuoneen puolella oleva kynntelikkö valottaa löylyhuonetta.

Tein meille saunajuomiksi "drinksut", joihin tuli puolet ihan tavallista alkoholitonta glögiä ja puolet russiania. Jäisiä puolukoita vielä juoman joukkoon. On tosi hyvää!
Juomaan voi laittaa vodkaa tai vastaavaa, mutta jätin sen tällä kertaa pois.

Hieman ehkä "saatanallinen" tämä meidän juomakuva! ='D

Saunan jälkeen olikin sitten vuoro syödä! Tytär ja vävykin saapuivat ja menivät saunaan koiransa kanssa. Meillä oli jo niin kova nälkä, että aloittelimme ruokailun heidän saunoessaan.


Minun joulupöydässäni täytyy olla aina herneitä!


Ruuan jälkeen oli Beiben vuoro hieman korahtaa! ='D

Loppuilta menikin sitten lahjoja availtaessa ja koirien kähjäämistä katsellessa. Eipä sitä paljon muuta aattoiltaan tarvitakkaan!

Mauri sai vartissa irti paloja omasta kumilelustaan!

Ei tunnu mistään saavan mäyräkoiraa kestäviä leluja!

Illalla tosi myöhään kävimme vielä koirien kanssa kinkunsulatuslenkillä ja ihastelemassa kirkokylän kävelytielle sytytettyjä ulkotulia. Kuhmalahden yrittäjät talkooporukalla sytyttävät joulukirkonmenojen aikaan valtavan määrän ulkotulia koko kirkonkylän, noin kilometrin mittaisen kävelytien varteen. Se on tosi kaunis näky ja sitä monet käyvät ihastelemassa pitkienkin matkojen päästä.

Harmi, ettei kuviin saa tunnelmaa kuvattua hyvin!


Niin koirat, kuin ihmisetkin olivat kyllä ihan poikki ja valmiita nukkumaan.

Benja nukahti olkkarin lattialle...

... niin Mauri valtasi heti sen petin! =D
Kyllä me ollaan naurettu Maurille. Siitä varmasti koko joulun paras asia oli se, että Benjan vanha sänky jäi meille ainakin toistaiseksi. Benja kun sai pukilta uuden!

Joulupäivänä olikin sitten lisää vieraita tiedossa. Meillähän on perinteisesti juhlistettu isäni syntymäpäivää syömällä veljieni perheiden kanssa. Tänä vuonna oli vuoro syödä meillä ja asiaan kuuluu, ettei jouluruokaa ole tarjolla. Nyt menu sisälsi tortilloja ja tacoja lisukkeineen.





Helppo ruoka tehdä isollekkin porukalle. Tein jauheliha-paputäytteen ja broiler-maissitäytteen. Lisukkeina oli kasviksia, paria erilaista chiliä, kahdella eri vahvuudella olevaa tuunattua salsaa ja itse tehtyä guacamolea. En tajua ollenkaan sitä turkoosin väristä kaupan valmista, missä ei ole avocadoa laisinkaan!

Avocadokin näyttää pitkää nenää valmiille guacamolelle!


Olin ostanut jo aiemmin tukusta mielenkiintoisen aineksen, minkä ajattelin nyt avata, kun oli runsaasti syöjiä. Säilöttyä kaktusta! Olettekos koskaan maistaneet? Minä, eikä kukaan muukaan syöjistä olleet moista maistaneet.


Maistui miedosti suolakurkulle ja sopi ihan hyvin tälläiseen tex-mexruokaan lisäkkeeksi. Ei ollut edes kallis kokeilu. Maksoi muistaakseni 3-4 euroa. En tiedä, mahtaako tätä saada kaupoista. Keskon tukusta ostin tämän purkin.

Mielenkiintoinen kokeilu!


Toisen veljeni vaimo oli tehnyt todella herkullista täytekakkua, missä oli sisällä vadelmaa ja päällä salmiakin makuista kuorrutetta ja salmiakkivalkosuklaarouhetta.


Toinen veljeni tuli joululomille Tokiosta ja sain häneltä myöhästyneen synttärilahjan. Hän oli ostanut minulle Predator -hirviöfigurin. Se pääsi vessaan kaapin päälle katselemaan pyntyllä istujaa!


Koirat kävivät ylikierroksilla, kun ihmisiä oli niin paljon. Varsinkin Benjaa piti käydä riehuttamassa pihalla vähän väliä.






Mihin se pieni Juha-Tapion näköinen koiranpentu on kadonnut? Benja on jo 8 kuukauden ikäinen ja painaa 22 kiloa. Iso ja ihan sikaenerginen likka!


Onneksi sekin välillä rauhoittuu ja ne nukkuvat Maurin kanssa niin suloisesti. Nukkuva koira:paras koira!


Ja sitä mieltä taisi olla Lakritsakin, joka asui melkein koko joulun yläkerrassa!

Tytär ja vävy lähtivät vävyn mummulaan ja loputkin vieraat pikkuhiljaa omiin koteihinsa jatkamaan joulupäivän viettoa. Maurikin sai vihdoin keskittyä Benjalta saamaansa kalkkunapururullaan häiriöttä.


Beiben kanssa katsottiin vähän erilainen Arska- ja jouluelokuva. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoi virheen tehneestä lennonjohtajasta ja siitä johtuneesta onnettomuudessa tyttärensä ja vaimonsa menettäneestä miehestä.

Jos joku ei vielä tiennyt, ollaan kovia Arska-faneja!

Mukava joulupäivä syömisineen ja seurusteluineen läheisten kanssa. Yksi asia, mistä olin tosi ihmeissäni, etten ollut syönyt kuin kaksi suklaakonvehtia koko jouluna!



Näissä tunnelmissa oli ihana mennä nukkumaan!



Tapaninvastaisena yönä olikin sadellut ainakin 10 senttiä lunta ja pakkastakin oli joitakin asteita. Oli alettava lumitöihin ja pirtin lämmitykseen. Ja siinä välissähän piti hörppiä glögiä minkä ehti!




Mitään ihmeellisiä suunnitelmia meillä ei ollut tapaninpäivälle. Olin luvannut ottaa Benjan meille siksi aikaa, kun tytär ja vävy menisivät vävyn toisessa mummulassa käymään. Likka saisi purkaa energiaansa lumipöykyissä juoksemisella.

"Crazy dog!"

Koska lunta oli satanut pyhien aikana niin paljon, ajattelin lähteä koiran kanssa lumikenkäilemään naapurin ja meidän pelloille. Vähän kyllä kieltämättä mietitytti yhdistelmä Benja ja lumikengät. Mutta ajattelin, ettei yrittänyttä laiteta.

"O-Ou!"

Mutta ennakko-odotuksista huolimatta, Benja oli ihan fiksusti. Ensin se vähän yritti näykkiä lumikenkien kärkiä, mutta kyllästyi siihen touhuun äkkiä. Minun piti varoa kovasti, etten astu kenkien pohjissa olevilla jääterillä sen tassuille.
Benja poukkoili kuin rusakko pitkin peltoa ja välillä väsyessään kulki minun kantapäilläni lumikenkien jäljissä. Sitten se keksi, että kun minä pysähdyin huilimaan, voi tulla istumaan lumikenkien päälle.

On se ovela!

Jos oli koira väsynyt meidän rämpimisen jälkeen, niin olin minäkin! Mutta kivaa oli ja tulipahan ulkoiltua.

Koiran lähdettyä omaan kotiinsa, minä keittelin kahvia meidän joululahjakeittimellä. Saatin tyttäreltä ja vävyltä uusi Moccamaster. Meidän vanhassa ei ole automaattista virran katkaisua. Nuoret olivat sitä mieltä, että tulevassa mummulassa pitää olla turvallinen kahvinkeitin. "Dementiakeitin", sanoi Beibe! Niin, mehän ollaan kuitenkin vielä ihan alle 50-vuotiaita molemmat!
No, nyt on hieno, kirkkaan punainen keitin ja hyvät, kuumat kahvithan sillä sai!



Kaikenlaista muutakin kivaa ja hyödyllistä saatiin joululahjoiksi. Kahvia, villasukkia, kirjoja, suklaata, raha-arpoja, glögiä, itse tehtyä granolaa, ym., ym..


Tuo lakritsikahvi on varmaan mielenkiintoisen makuista!

Ihan mahtavia kirjalahjoja!

Ihanat pyhät on nyt takana! Voi että, oli mukavaa! Teistä ei ehkä siltä vaikuta tämän postauksen luettuanne, mutta kyllä me ihan rentouduttiin ja levättiinkin. Tämä on vain meidän tyylimme rentoutua, koko ajan jotain puuhaten!


Nyt olisi kolme päivää töitä ja sitten taas juhlitaan vuoden vaihtumista. Ja mikä parasta, taas on yksi päivä ylimääräistä vapaata!