Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

perjantai 8. joulukuuta 2017

Marskin jänistä, ohje Satokauden ruokaa -kirjasta!

Tyttären leipomat voisilmäpullat itsenäisyyspäivän kaffeelle!


Meillähän teurastettiin loput viime kesäisistä lihakanin poikasista pari viikkoa sitten. Jotenkin sitä haluaisi tehdä tälläisestä lihasta, minkä eteen on tehnyt itse töitä alusta asti, jotain arkiruokaa spesiaalimpaa. Muutenkin kani on tuntuu perusnautaa, sikaa ja broitsua "erikoisemmalta".
Toki ollaan syöty kaninlihaa ihan pastakastikkeen ja lasagnen muodossa. Ihan sellaisenaankin ollaan kanin koipia liemessä hauduteltu.



Hankin vuosi takaperin Susanna Haaviston ja Samuli Karjulan Satokauden ruokaa -kirjan. Tosi mielenkiintoinen kirja, missä ruokaohjeiden lisäksi on paljon historiaa suomalaisen ruokakulttuurin ja ruuan tuottamisen kehityksestä. Myös yksittäisten raaka-aineiden historiaa ja käyttötarkoituksia avataan.



Kirja on ollut meillä (vessassa!) lähinnä sellainen luku- ja katselukirja, mutta olen joitakin reseptejä kokeillut ja hyväksi todennut. Pari viikkoa sitten ollessani "istunnolla" muistin kirjassa olevan jänisruokaohjeen Marskin jänis. Sitäpä me sitten tehtiin itsenäisyyspäivän juhla-ateriaksi, mutta jänis vaihtui itsekasvatettuun kaniin.

Lounaaksi syötiin suomalaista perinneherkkua eli jauhelihapitsaa!

Netistä en löytänyt mitään tietoa Marskin jänis -nimisestä ruuasta. Eikä siitä kyllä kirjassakaan ohjetta enempää kerrota.
Kirjassa kyllä on oma kappaleensa jäniksestä ja siinä hieman kerrotaan jäniksen- ja rusakon metsästyksestä, eroista ja levinnäisyydestä. Myös kaninkasvatuksesta ja citykaneista on mainintaa.
Resepti kirjaan on saatu Suomen Metsästysmuseolta. Jos tulee siellä poikkeiltua jossain vaiheessa, voisi vähän kysäistä, tietäisikö siellä kukaan ruuan tarinaa.



Ohje on suoraan kirjasta Satokauden ruokaa.

MARSKIN JÄNIS ( 4 annosta, isosta kanista 6-8 annosta )

  • 1 jänis tai kani nyljettynä ja paloiteltuna
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 3 porkkanaa
  • 3 sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 50g voita
  • 100g pekonia
  • 2rkl tuoretta timjamia hienonnettuna tai 2tl kuivattuna
  • noin 4dl vettä
  • 2rkl balsamietikkaa
  • 2 laakerinlehteä
  • 1dl kermaa
  • 2rkl persiljaa hienonnettuna
Paloiteltu jänis huuhdotaan ja kuivataan hyvin. Palat suolataan ja pippuroidaan. Porkkanat pilkotaan suupaloiksi, ja sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja hienonnetaan.
Puolet voista kuumennetaan pannussa ja jäniksen paloihin paistetaan kullanruskea pinta parissa erässä.

Reidet ja koipi


Etujalat ja koipee

Fileet


Lihat nostetaan uunipataan. Pannuun lisätään loput voista ja pekoni, jonka annetaan hieman ruskistua. Porkkanat ja sipulit lisätään pannulle, paistetaan sekoitellen hetki ja maustetaan suolalla, pippurilla ja timjamilla.



Kasvikset kipataan pataan lihojen päälle. Pannu kuumennetaan ja siihen kaadetaan vesi ja balsamietikka, jotka kuumennetaan samalla sekoittaen pannun pohjia myöten, jotta siihen tarttuneet maut saadaan talteen. Liemi kaadetaan pataan ja lisätään laakerinlehdet.
Pata nostetaan 200-asteiseen uuniin ja lämpö alennetaan heti 150-asteeseen. Pata peitetään kannella tai foliolla noin puolen tunnin  kypsennyksen jälkeen ja annetaan ruuan kypsyä vielä noin tunnin verran. Pata otetaan uunista ja sinne lisätään kerma ja sekoitellaan hieman. Pata pannaan uuniin vielä noin puoleksi tunniksi ilman kantta.



Ruoka asetellaan tarjoiluastiaan ja viimeistellään hienonnetulla persiljalla. Tarjoillaan kuumana esimerkiksi keitettyjen perunoiden kanssa.

Minä join ruuan kanssa alkoholitonta IPA olutta.

Beibellä oli savuolutta.

Jälkkärinä oli kermassa haudutettua leipäjuustoa lähisuolta kerättyjen lakkojen kera.


Minä tein ohjeen ihan noudattaen kirjan ohjetta. Koska kasvatettu kani on isompi ja siinä on enemmän lihaa kuin metsäjäniksessä tai rusakossa, lisäsin veden määrän noin 8 desiin. Kermaa laitoin kanssa koko purkin (2dl) ja pekonia koko paketin (140g). Inhoan sellaista, että jääkaappiin jää jotain paketin ja purkin jämiä!



Ruoka onnistui tosi hyvin ja oli herkullista! Oli ilo tehdä ruokaa, minkä useat ainesosat olivat itsekasvatettuja. Kani, porkkanat, sipulit, valkosipulit ja laakerinlehdet olivat "omaa tuotantoa".

Ostin keväällä laakeripuun Ikeasta ja se on hengissä vieläkin!


Ruuan kanssa syömämme perunat olivat omasta maasta. Lisukkeina oli vielä lähimetsästä kerätyt suppilovahverot pikkelöityinä ja kaverilta keräämistämme mustaherukoista tehtyä hyytelöä. Kun ruokaa tekee tälläisistä aineksista, puuhellan uunissa hitaasti haudutellen, samalla kun talo lämpiää, tuntuu se maistuvan entistä paremmalle!

Ei maistunut hassummalta töissä eväänäkään!


8 kommenttia:

  1. En ole koskaan maistanyt jänistä. Näyttää herkulliselta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänis ja rusakko ovat tummalihaisempia ja riistaisemman makuisia, kuin kani. Rusakkö on lisäksi hieman isompisyistä lihaa. Jostain kauppahallista saattaisi noiden kaikkien pitkäkorvien lihaa saada ostettua. Erinomaisia lihoja maultaan kaikki. Kannattaa maistaa, jos sattuu vastaa tulemaan!

      Poista
  2. Lähiruokaa parhaimmillaan,tietää mitä syö ja millaisen elämän eläin on elänyt.
    Herkulliselta näyttää!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä niin rakastan tehdä ja syödä tälläistä ruokaa! Me molemmat saadaan siitä hyvä mieli!

      Poista
  3. Ihania eväitä, vesikielellä täällä katselen.

    VastaaPoista
  4. Hei nami! Meillä on pari kertaa ollut rusakkoa miehen onnistuttua sellainen ampumaan, ja liha on tosiaan hyvää. Minulla on sama juttu: haluan tehdä siitä jotain vähän erikoisempaa kuin tarjousjauhelihasta.....
    Tuollainen haudutettu liha on muutenkin hyvää, voin vain kuvitella tuon puuhellan ja muutkin oman talouden tuotteet. NAM!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta pari kertaa ollaan pahemman kerran menty metsään ruokakokeilujemme kanssa, kun kyseessä on ollut riistaruoka. Kerrankin Beibe sai sorsia ja minä löysin jostain naistenlehdestä hienon valkoviinissä haudutetun sorsan ohjeen. Siitä tuli ihan kamalaa! Silloinen veljeni vaimokin tuli meille kylään ja kauhisteli ovesta astuttuaan, että mikä hirveä meillä oikein haisee, kun sorsaa vinkussa hauduttelin. Oppinut olen, että riistan kanssa pitää olla maltillinen maustamisen kanssa ja antaa lihan oman maun puhua puolestaan!

      Nauroinkin Beibelle, että muut harrastaa liikuntaa ja sun muita hömpötyksiä. Minä se vain kannan puita ja kokkailen kaiket vapaa-ajat!

      Poista