Lucian-päivä tulee joka vuosi nopeammin! Muutama ajatus vanhenemisesta...

Taas on käsillä se päivä, jolloin olen vuoden vanhempi. 45-vuotta... ja ei yhtään tunnu siltä. Että miltä? Miltä tuntuu olla keski-iän ylittänyt? Ja kuuluuko vanhenemisen ylipäätään tuntua miltään? Höh!

Marketta 2-v.!

Mutta joka vuosi tämä synttäripäivä tuntuu silti tulevan aina vaan nopeammin. Monet sanovat, että ne niin sanotut ruuhkavuodet talolainoineen ja pienine lapsineen, lipuvat käsistä. Minun mielestäni nämä vuodet ruuhkavuosien jälkeen vasta vauhdilla menevätkin. Kohta sitä huomaa olevansa... vanha!
Olen näinä parina blogivuotena tehnyt synttäripostauksen. Lucianpäivän historiaa olen avannut täällä . Luciapullista postasin viime vuonna ja siitä voit käydä lukemassa täältä .

Jaksan aina kyllästymiseen asti muistuttaa ihmisiä siitä, että olen Lucia-neito. Joku voisi lapselliseksikin sanoa... Mutta minusta se on hauska juttu, koska en ollut edes nuorena Lucia-neidolle asetettavat kriteerit täyttävä!
Olen joskus miettinyt sellaistakin asiaa, että olisi mahtavaa jos kaikki Lucian-päivänä syntyneet kokoontuisivat omaan Lucia-kulkueeseen. Olisi se varmaan hieno näky! Olisi kaiken kokoisia, muotoisia, värisiä ja sukupuolisia Lucia-neitoja! =D Koko maapallon Luciat koolla. Tai edes Suomen...

Pyrin juhlistamaan aina synttäreitäni. Varsinkin jos "the päivä" osuu viikonlopulle. Läheiseni usein "kutsuvat" itsensä kahville, jos en ole heitä ensi ehtinyt.
Koska pidän lahjoista, ihan pienistäkin, olen jopa niin narsisti, että usein ostan synttärilahjan itselleni. Kun itse ostaa, saa mitä haluaa! Heh heh! Monesti olen ottanut töistä vapaata ja lähtenyt yksin kylpylään, syömään tai ostoksille. Vaikka olen sosiaalinen, nauti myös itseni seurasta!

 Pääasia synttärikahvien tarjoamiselle on ollut se, että läheisiään ei tule koskaan nähtyä ja tavattua liian paljon. Miksi aikuiset eivät yleensä juhli synttäreitään? Onko se tämä junttikultturi vai pelko siitä, että luullaan turhamaiseksi, jos juhlii muita kuin täysiä kymppejä? Lapsillekkin opetetaan, ettei synttäreitä tarvi järjestää kun on jo "iso"! Ja pöh, sanon minä!

Minua ei vanheneminen ahdista juurikaan! Joskus peilistä katsoo ihminen, joka on ehkä "kärsineemmän" näköinen, mitä mieli on. Sanonkin usein, että mieleni on 18-v ja kehoni 80-v. Mutta olen kyllä sinut itseni kanssa. En jaksa tässä maailmassa, jossa on muitakin murheen aiheita, murehtia asiaa joka on väistämätön.

Voisihan tämä kroppa olla hieman vetreämpi ja kivuttomampi. Minä olen sinut kuitenkin kroppani kanssa, kaikkine vaivoineni ja kiloineni. Roikkuvine rintoineni ja mahanahkoineni. Kelpaan itselleni ja läheisilleni, se on tärkeintä!

Synttäripäiväni osuu tänä vuonna tiistaille. Pieni porukka tuli sunnuntaina käymään ja kahviteltiin jo silloin kakun kera.

Kakussa 5 kynttilää, koska sen verran sattui olemaan!

Sain kissasukat!

Ja kissajuomaa! =D

Itse päivän vietän työpäivän jälkeen todennäköisesti yksin, koska Beibe on iltavuorossa. Ajattelin maata yläkerran sohvalla ja lukea kirjaa. Syön ehkä jotain hyvää! Olkoon se minun lahjani itselleni tänä vuonna. Annan itselleni muutaman tunnin aikaa! Aah, maltan tuskin odottaa!

 Hain muuten postista paketin, jonka oli minulle lähettänyt Maija, Taajamafarmari -blogista . Voitin hänen järjestämästään blogiarvonnasta ihanan kranssin. Laitoin sen meidän sisäsaunan oveen, josta se osuu silmään heti kun ulko-ovesta astuu sisään.

Paketissa oli yllätysbonuksena pari hänen omatekemäänsä saippuaa. Minä olen ihan hulluna itsetehtyihin saippuoihin! Tämä oli vähän kuin synttärilahja minusta! Kiitos!

Juhlikaa synttäreitänne, se on kivaa! Pyytäkää ystäviä ja läheisiänne kahvittelemaan tai tehkää yksin jotain kivaa. Kyllä sitä nyt huonompiakin juhlanaiheita on kuin se, että on elossa!

HYVÄÄ LUCIANPÄIVÄÄ TOIVOTTELEE YKSI VALOPÄÄ TÄÄLTÄ PIMEYDESTÄ!