Ikioma kuusenkoristeluperinne!

Voi kun tästä unelmasta ei saa ikinä hyviä kuvia!

Ostin joitakin vuosia sitten valkoisen muovikuusen. Minä, joka aina olen sanonut, ettei meille tule tekokuusta! Maksoinkin siitä aikas paljon. Nythän niitä saa muutamalla kympillä!
Beibe minua tästä asiasta on kiusannut siitä asti, mutta vetoan oikeuteeni naisena muuttaa mieltäni puoleen jos toiseen. Toinen mihin voi vedota, on iän tuoma seniiliyys. Ei voi vain muistaa, mitä on joskus päättänyt!

Hattu latvassa!

Oikeasti taustalla taitaa olla kuitenkin lapsellisuus ja se, että nykyäänhän on tarjolla kaikenlaisia ihania ja hassuja joulukuusenkoristeita, mitkä eivät mielestäni sovi välttämättä perinteiseen kuuseen. Mutta tälläisessä muovihärpäkkeessä ne ovat ihan kotonaan!

"Heaven and hell" -asetelma latvassa!

Joka vuosi ostan jokusen uuden koristeen, juurikin tätä muovikuusta varten. Nyt minulla alkaa olemaan niitä niin paljon, ettei ne kaikki mahdu kerrallaan kuusta koristamaan. Ai että, sehän onkin mukavaa aivojumppaa, kun miettii mitkä kuuseen tänä vuonna laittaakaan. Uudet hankinnat ovat tietysti etusijalla!

Tämän vuoden uutuudet: Kala

Sinitiainen

Yksisarvinen

Dinosaurus

Kylpyankka

Ja toisaalta, kun tuollaista muovikuusta säilyttää hyvin, se on ikuinen! Sitäpaitsi, se sopii yläkerran telkkarihuoneen värimaailmaankin niin ihanasti, että haluaisin pitää sitä siellä ympärivuotisesti!

Jotenkin välillä minua ärsyttääkin tämä "pimeä puoleni", joka rakastaa kaikkea tälläistä "turhaa". Se "hyvä puoli" minussa haluaa elää ekologisesti, hillitysti ja muutenkin seesteisesti perinteitä kunnioittaen. Mutta vahvana pukkaa se toinen puoli ja vallan riehaantuu tälläisen kimalluksen edessä!

Haluan kuitenkin olla armollinen itselleni ja sallia moiset "hömpötykset", koska saan niistä hyvää mieltä!

Olenkin ottanut joka joulunalus aikaa itselleni ja kuuselle, koristellen sitä hartaudella hyvää musiikkia kuunnellen. Ja eikä mitä tahansa musaa, vaan nuoruuteni lempparimusaa vinyylilevyiltä.
Minua on harmittanut ihan törkeästi, että olen hävittänyt kaikki c-kasettini. Mutta onneksi kaikki lp-levyt ovat tallella, niin minun kuin Beibenkin.
Ei niitä mitään mittavaa kokoelmaa ole, eikä mitään harvinaisuuksia. Mutta 80- luvun poppia ja hieman 90 -luvun alun musaa. Reilu 100 levyä kuitenkin löytyy ja lisää ostan aina kirppareilta, kun halvalla löytyy kiinnostavia.

Muutaman levyllisen ehtii kuusen koristelun lomassa kuuntelemaan ja jamittelemaan samalla kun mallailee koristeita muoviunelmaan. Ihan sitä vanhakin nuortuu, kun neula rahisee levyllä!

Yksi huono puoli on yhdistelmässä vanha talo ja levysoitin. Jos ihan hillittömästi innostuu jamittelemaan, saattaa lattia notkahdella sen verran ikävästi, että neula hypähtelee levyllä ja häiritsee kuuntelunautintoa. Siinä tapauksessa pitää hieman rauhoittua, ainakin hetkiseksi!

Että tälläinen jouluperinne minulla! Entäs te? Onko teillä jotain omia "joulujuttuja", millä fiilistelette ihan itteksenne joulun tuloa?