Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 27. lokakuuta 2016

Syyskylvö vs. kevätkylvö osa 2; porkkanat! Ja maa-artisokkavaroitus!

Porkkanahan on mainio syyskylvettävä juures! Joka vuosi sitä laittelen kasvilavoihin. Mutta saas nähdä, jääkö tänä vuonna laittamatta. Minulla kun ei ole kuin pieni pussinjämä vanhentuneita Nantaise 2, kesäporkkanan siemeniä. Argh! Miten olenkaan voinut olla näin huolimaton hankinnoissani?
Porkkanat ovat onnistuneet syksyllä kylvettyinä niin kannellisessa lavassa, kuin kannettomassakin. Tosin porkkanassa on ilmennyt yksi ongelma; nimittäin se virittäytyy kukkaan herkästi syksyllä kylvettynä.

Kukkiva porkkanapenkki eräänä kesänä!

Kaunis on kukka porkkanallakin!

Olen yrittänyt etsiä tietoa lajikkeista, jotka eivät alkaisi kukkimaan niin herkästi syksyllä kylvettynä. Tuloksetta! Omien kokemuksieni mukaan, ainakin nuo aikaiset kesäporkkanat alkavat pukkaamaan kukkavartta herkästi. Mutta tänä kesänä myös kevätkylvetyissä porkkanoissa oli kukkavarsia. Olisiko alkukesän lämmöllä ja lopun kesän viileydellä vaikutusta?  Vai sillä, että kylvin porkkanat tosi aikaisin keväällä? Kuka näistäkin nyt sitten ottaa selvää? Pöh!
Tänä vuonna minulla oli kolmea eri porkkanalajiketta kasvamassa. Ihan Honkkarista ostettuja 'Berlicum'  -porkkanoita, joita kylvin sekä syksyllä ja keväällä. Exotic Gardenista tilasin suosikkilajikettani 'Sugar Snacks' -porkkanaa, jota kylvin keväällä. Tätä ohutta, pitkää ja erittäin makeaa ja mehukasta porkkanaa olen kylvänyt myös joskus syksyllä ja onnistunut on. Kolmantena kylvin keväällä pussinjämän 'Red Samurai' -nimistä pinkkiä porkkanaa.


Syyskylvön olin tehnyt kannelliseen lavaani, palsternakan viereen. Porkkanat onnistuivat siinä tosi hyvin. Tämä Berlicum-porkkana tekee paksun, mutta lyhyen juuren. Maku on hyvä, makea ja mehukas. Varastointikestävyyttä kehutaan. Me kuitenkin olimme syöneet syyskylvetyt porkkanat jo elokuuhun mennessä. Niin hyvin ne kasvoivat!

Kevätkylvetty vas. ja syyskylvetty oik..

Tässäkin tuli erittäin selväksi, kummat kasvoivat paremmin; syksyllä vai keväällä kylvetyt. Syyskylvö vei voiton taas 6-0! Vaikka nostin keväällä kylvetyt porkkanat lokakuun alkupuolella, ne eivät ehtineet kasvattamaan juurta lähellekkään samoihin mittoihin kuin syksyllä kylvetyt.
Kevät kylvöistä ei sitten varastoitavaksi jäänyt kuin pieni, 5 litran ämpärillinen. Sehän ei tietysti anna koko totuutta, koska olemme syöneetkin jatkuvasti porkkanoita penkistä. Mutta jos koko olisi vastannut määrää, sato olisi ollut moninkertainen!



"Pääsato" porkkanoistani oli kylvetty keväällä, Beiben minulle tekemään, uuteen kasvilavaan. Tyhjensin muutamasta vanhasta lavakauluslavasta, jotka siirsin alapellolle, mullat tähän uuteen lavaan. Yhdessä traktorinrenkaassa oli kasvanut maa-artisokkaa, jotka oli viime talven lumeton pakkaskausi mädännyttänyt. Mutta ilmeisesti muutamia mukulanpaloja oli multaan jäänyt, koska porkkanapenkkiin pukkasi maa-artisokkaa. Olisi pitänyt repiä ne heti huomattuani pois, mutta repimättä jäi ja ne valtasivat jonkin verran tilaa penkistä, häiriten porkkanoiden kasvua.

Porkkanaa kasvatin, maa-artisokkaa sain!

Maa-artisokasta ei tarvi tämän enempää maahan jäädä, kun se alkaa kasvamaan!

Komeasti on artisokka kasvanut!


Ei kuitenkaan maa-artisokkia pelkästään voi syyttää porkkanoiden huonosta kasvusta. En tiedä mitä syyttäisin... juuret jäivät tosi pieniksi. Lava on kuitenkin aurinkoisella ja lämpimällä paikalla. Jopa Sugar Snacksit, jotka yleensä kasvavat aikas hyvin, jäivät pieniksi. Red Samurai -porkkanat olivat ihan pohjanoteeraus. Siemenpussissa luvattiin vielä itävyyttä, mutta ei satoa tullut kuin muutama yksilö. Noi Berlicumit onnistuivat parhaiten, mutta pieniksi nekin jäivät.




Älytöntähän toisaalta on yleensäkkään porkkanaa kasvattaa, koska sitä saa niin edullisesti ostaa kotimaisena kaupastakin. Mutta onhan se nyt vaan niin hienoa hakea ainekset ruokaansa omasta maasta. Porkkanaraastekin maistuu ihan taivaalliselta, kun juurekset on nostettu hetki ennen syöntiä maasta.


Nami, nami, naamiii!

Syyskylvöä suositellaan varsinkin silloin porkkanalle, kun on riesaa porkkanakempistä. Lukemani mukaan, kemppi ei välitä enään jo hyvään kasvuun lähteneistä taimista. Minulla ei ole kemppiongelmaa ollut, ainakaan vielä. Mutta kokemukseni mukaan syyskylvetyistä porkkanoista olen saanut ne "jättisadot", joten aioin jatkaa tällä linjalla!

Sydämellisesti vioittunut porkkana!


Mutta jos kylvötavoista ja -ajoista etsitään voittajaa, se on ilman muuta itsekylväytyminen! Tyhjensin lavaa, jossa pari kesää sitten kasvoi porkkanaa. Kesällä huomasin, että valkosipuleiden joukkoon oli ilmestynyt porkkanan naatti. Ilmeisesti joku porkkana oli jossain vaiheessa siementänyt. Annoin sen olla ja siellähän oli kasvanut varsinainen jätti!



Oletan, että se on Sugar Snacks, koska niitä minulla taannoin lavassa kasvoi. Eikä lähistöllä ole porkkanaa kasvanut tänä kesänä.
Tämä itsekseen paikkansa hakenut jättiporkkana on suurin mitä meidän kemällä on koskaan kasvanut. Beibenkin suusta pääsi "OHO!", kun talikolla porkkanaa nostin. Vaatimattoman kokoinen  naatti kun ei antanut mitään vihjettä itse juuren koosta.
Jätti on syöty raasteena ja maistui erinomaiselta. Ei yhtään karvas ja puiseva!



Porkkanaa ehtii syyskylvää niin kauan kuin maa on sulana. Maan jäätymistä voi hieman myöhästyttää peittelemällä maan vaikkapa lehdillä tms.. Ei muuta kuin kokeilemaan! Ja varokaa kavalaa maa-artisokkaa, joka valtaa joka paikan!


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Syyskylvö vs. kevätkylvö osa 1; palsternakkasadon ynnäystä!

Tällä on varmaan pissahätä, kun on noin jalat ristissä kasvanut! ='D


Olen monena vuonna kylvänyt palsternakan siemenet syksyllä näihin aikoihin kasvilavaan. Täältä voit lukea eräästä marraskuisesta syyskylvöstä.
 Liian aikaisin ei kannata kuitenkaan kylvää! Jos syksy on kovin leuto ja lämmin, on vaarana, että siemenet alkavatkin itää jo syksyllä. Silloin kylvös on pilalla! Nyt alkaa olemaan hyvät ajat, ainakin täällä itä-Pirkanmaalla. Kylmää on ollut ja ensi viikolle on luvattu hieman jo räntääkin. Hrrr!

Aikas "jööti"! ='D


Useina vuosina olen laittanut ne kannelliseen lavaani ja siinä ne ovat onnistuneet parhaiten. Olen myös yrittänyt niitä ihan lavakauluksissa ja muissa laudoista pykätyissä lavoissa kasvattaa, vaihtelevalla menestyksellä. Viime vuoden palsternakkasadosta voit lukea täältä. Tai oikeastaan sen epäonnistumisesta...
Tänä vuonna minä kylvin myös keväällä palsternakkaa. Koska kevät oli niin aikaisessa ja alkukesästä riitti lämpöäkin, olin kevätkylvön onnistumisen kanssa toiveikaskin. Ja eihän itämisessä ollutkaan mitään vikaa. Varmaan jokainen siemen iti ja harventelin palsternakat suuren sadon toivossa.


Alkukesästä näytti hyvältä!

Palsternakan siemenet vanhenevat nopeasti. Ne menettävät itävyytensä muutamassa vuodessa. Olenkin huomannut, että varsinkin syyskylvöön käytettäessä tuoreita siemeniä, itäminen keväällä onnistuu parhaiten. Kevät kylvössä olen saanut "parasta ennen"-ajan ylittäneetkin siemenet itämään. Mutta suosittelen käyttämään tuoreita siemeniä. Palsternakalla on niin pitkä kasvukausi, ettei uusinta kylvöä ei välttämättä ehdi/kannata tekemään, jos siemenet ei lähdekkään kasvuun.

Kesä oli tosi kylmä ja sateinen, kesäkuun pientä hellejaksoa lukuunottamatta täällä Pirkanmaalla. Keväällä kylvetyt palsternakat eivät kokoa jaksaneet tehdä. Joitakin ihan syötävän kokoisia tuli, mutta suurin osa on sellaista pientä "tikkua". Eihän ne hukkaan mene, Hehku syö naatit ja ihan pienet yksilöt. Hieman isommat, sellaiset joita ei kannata alkaa kuorimaan, ajattelin keittää kanoille. Mutta koska tässä nyt yritetään kasvattaa ihmisille ruokaa, eikä elukoille, pieneksi jäänyt palsternakan koko harmittaa.


Naatit eivät ainakaan paljon kesän aikana kasvaneet!


Suurin osa on aikas pientä!

Mutta tässähän nyt tulee palsternakan syyskylvön merkitys esiin. Syksyllä myöhään kannelliseen kasvilavaani kylvämäni siemenet kasvattivat kesänaikana sellaisia palsternakkahirviöitä, että alkoi melkein pelottamaan niitä kaivaessani esiin. Kyllä välilevyt taas alaselässä pullistelivat, vaikka maa lavassa oli muhevaa ja talikko oli apuna.


Kokovertailua; syyskylvö vs. kevätkylvö!

Pienin syksyllä kylvetty vs. suurin keväällä kylvetty!

Palsternakka on ollut siitä kiitollinen kasvatettava, ettei ainakaan minulla ole ollut tuholais- tai tautiongelmia sen kanssa. Kastelu on tärkeätä, varsinkin lavassa kasvatettaessa, ettei juuret halkeile ja muutu puiseviksi. No, tänä kesänä ei ole ollut vedestä puutetta, mutta lavoja olen joutunut kastelemaan jonkin verran.


Emäntä pipo vinossa palsternakkojensa kera! ='D

Lavoissani minulla on kasvualustana karjanlannan, hiekan, kompostin ja mullan sekoitusta. Lisään aina syksyisin lisää edellä mainittuja aineksia lavoihin ja ripsautan myös kalkkia tai tuhkaa sekaan. Muutenkin yritän valmistella lavat näin syksyllä kylvövalmiiksi, vaikken niihin mitään kylväisikään.  Kun ne peittää vielä haravoiduilla lehdillä, ovat mielestäni pysyneet hyvässä valmiudessa ja odottamassa kevään hektisiä kylvöpuuhia!

Syksyllä kylvetyt kasvattivat valtavat naatit!


Palsternakkojen väleissä minulla oli kasvamassa alkukesästä kannellisessa lavassa mangoldia. Sainkin siitäkin hyvän sadon! Loppukesästä valtavat palsternakkanaatit tukehduttivat loput mangoldit.
Toisessa lavassa, kesäkylvöjen väleissä, kasvoi retikkaa ja retiisiä alkukesästä. Retiisit onnistuivatkin, mutta retikat eivät. Mutta ei varmaan palsternakoilla ollut niiden epäonnistumisessa mitään tekemistä!



Mutta koska palsternakat ovat hitaasti kasvavia, rivivälit kannattaa hyödyntää nopeammin kasvavien lajikkeiden kasvatukseen. Esimerkiksi täältä löytyy hyvä lista kumppanuuskasveista. Itse olen kasvattanut edellämainittujen lisäksi sipulia ja salaattia palsternakan välissä. Mutta varsinkin tuossa kannellisessa lavassani, naatit tuppaavat kasvaa niin isoiksi, että ne tukahduttaa lopulta muut kasvit alleen. Ja tuollaisissa kapeissa lavoissa rivivälit ovat niin pieniä, ettei niihin nyt ihmeitä mahdu. Varsinkin jos palsternakat kasvavat tuollaisiksi jäteiksi, kuin minulla sattui kasvamaan!

Palsternakkakimppu!


Minun lapsuudessani ja nuoruudessani palsternakka oli liemijuures, mitä käytettiin vain keittoihin. Se on aivan liian aliarvostettu juures! Palsternakalla on hienostunut ja makea maku. Se sopii aivan loistavasti uunissa paahdetuksi ja soseeksi, ihan pelkiltään tai muiden juuresten ja perunan kera. Olenpa syönyt joskus sellaista jogurttiakin jossa on ollut makuna omenaa ja palsternakkaa!

Jos et ole koskaan kokeillut palsternakan syyskylvöä, tai et ole kylvänyt sitä koskaan, niin nyt on hyvä aika kokeilla! Palsternakkaa voi kylvää niin kauan, kuin maa pysyy sulana. Se ei ole mikään helpoimmasta päästä kasvatettava juures, mutta jos tälläinen "huit hapeli" -emäntä saa sen ajoittain onnistumaan, niin kyllä se muillakin onnistuu! Muhevan maan se vaatii ja paljon vettä juuren tasaiseen, halkeilemattomaan kasvuun.
Palsternakkaa ei oikein kaupasta tahdo saada, varsinkaan vuoden vaihteen jälkeen. Kotimaista varsinkaan! Sellaisia kutistemuoviin pakattuja, mustuneita raukkoja on tarjolla kovaan kilohintaan. Mutta kun onnistut omassa palsternakkasadossani ja olet jättijuureksesi varastoinut turpeeseen haudattuna kellariin, sinulla on näitä herkkujuureksia nautittavaksi ihan omasta takaa talven kylmimpinäkin kuukausina! =D
Vielä vierekkäin, elokuussa otetut kuvat. Vas. kevätkylvö. oik. syyskylvö

torstai 20. lokakuuta 2016

Kurpitsalla kevennetty piirakkapohja ja purjotäyte.


Lidlin lehdestä bongasin piiraspohjan ohjeen, jossa oli käytetty porkkanasosetta taikinaa keventämään. Ohjeessa kehoitettiin myös kokeilemaan porkkanan ohella myös selleriä, palsternakkaa, punajuurta, perunaa tai bataattia.
Koska meidän kesäporkkanasato jäi onnettomaksi ja aiomme syödä niukan sadon raasteena ja sen sellaisena, en halunnut uhrata yhtään porkkanaa mokomiin taikinoihin.

Porkkanasato. On tästä jo vähän syötykin!

Tänä vuonna tuli vain tyttöporkkanoita!

Mutta kurpitsa... niitähän meillä riittää, vieläkin. Joten kokeilin kurpitsasosetta piirastaikinaan. Ja eikä ollut ollenkaan hassumpaa se!
Sen verran muokkasin ohjetta, että laitoin vehnäjauhoja enemmän. Kurpitsasose taitaa olla hieman porkkanavastaavaa vetisempää. Alkuperäisessä ohjeessa jauhonmäärä on 3,5 dl. Laitoin 4,5 dl jauhoja. Kannattaa hieman tarkkailla jauhon määrää, soseesta riippuen ja lisätä sitä pienissä erissä, eikä holvata kaikkea kerralla.
Piirastaikina tulee tällä ohjeella aikas iso. Minä meinasin sen paistaa ensi ihan sellasessa tavallisen kokoisessa, pyöreessä vuuassa. Mutta pian huomasin, että taikinaa olisi tullut niin paksulti, ettei hyvä juttu ollenkaan. Joten tämä kannatta tehdä aikas isoon piirakkavuokaan tai kahteen pieneen.

KURPITSAPIIRASTAIKINA


  • 200g kurpitsasosetta
  • 4,5dl vehnäjauhoja tai sämpyläjauhoja
  • tl leivinjauhetta
  • 0,5tl suolaa
  • 200g voita
Kuori ja paloittele kurpitsa, keitä kypsäksi, valuta huolella ja soseuta.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää kylmä voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. Minä vetäisin taikinan sekaisin koneella.
Lisää jäähtynyt sose ja sekoita tasaiseksi. Anna valmiin taikinan levätä jääkaapissa noin tunti, ennen vuokaan painelemista.

Vaikka porkkanat eivät onnistuneet kovin hyvin, purjot sen sijaan onnistuivat. Teinkin purjoista yksinkertaisen täytteen piiraalle.

Nami, nami, naamii! Näillä herkutellaan!

Joukossa oli muutama kivan kokoinenkin!

PURJOTÄYTE


  • 500g purjoa
  • loraus öljyä ja nokare voita purjon kuullottamiseen
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl kermaa, kevyttä tai rasvaista, ihan miten tykkäät!
  • 100g juustoraastetta
  • 0,5tl paprikajauhetta
  • mustapippuria
  • suolaa
Halkaise ja huuhtele purjo hyvin. Suikaloi purjo. Laita rasvat paistipannulle ja kuullota purjosuikaleita kunnes ne ovat pehmenneet kunnolla. Jäähdytä vähintään huoneenlämpöiseksi.
Sekoita loput täytteen aineet hyvin keskenään. Lisää suolaa ja mustapippuria makusi mukaan.
Levitä purjot piiraspohjalle ja kaada kerma-muna-juustoseos purjojen päälle.
Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia, kuitenkin niin, että täyte on hyytynyt kauttaaltaan.

Ennen uunia...

... ja uunin jälkeen!

Ja eikun nauttimaan!


Vähän hiukopalaa telkkua katsellessa!


Minä lisäsin täytteeseen vielä ekstraksi osterivinokkaita, joita olin kasvattanut kahvinporoviljelmässäni. Miedot sienet maistuivatkin hyvältä piiraassa. Mutta täyte on maukasta ilman sieniäkin!

Sieniviljelmät keittiön nurkassa

Sientä pukkaa!

Komeita osterivinokkaita!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Botania ja Valamon luostari, vihdoinkin!



Teimme Beiben kanssa minilomareissun itä-Suomeen. Olimme varanneet muutaman pekkasvapaan jo aikoja sitten. Suunnitelmamme oli käydä "jossain".
 Vapaapäivät meinas mennä pipariksi, koska minä olen ollut niin kipeä. Olin yli kaksi viikkoa sairaslomalla kipeistä käsistäni ja kantapäänkalvontulehduksesta. Lisäksi vedin samaan syssyyn megalomaanisen flunssan, enkä ole oikein toipunut vieläkään. Mistään vaivasta! Ärsyttävää!
No, tyttärelle sanoin, että johonkin mennään. Hän oli tulossa meille kotimieheksi. En vain tiennyt mihin, kun en ollut jaksanut suunnitella. Sunnuntaina kysyin sitten Beibeltä, että jaksettaisiinko me ajaa Joensuuhun katsomaan perhosia. Olin lukenut paikasta nimeltä Botania 60-luvun nahkahousut -blogista . Jotenkin kaipasin tähän kaikkeen kurjaan oloon jotain kaunista! Beibe sanoi, että "Kokeillaan!", ja niin me sitten aikaisin maanantai-aamuna lähdettiin köröttelemään kuuraisia teitä Joensuuta kohden. Ilman mitään sen kummempia suunnitelmia majapaikasta tai mahdollisista muista käyntikohteista. Suorastaan huikeaa heittäytymistä! ='D



No, matkaa meiltä Botaniaan tuli sellaiset 500 kilometriä ja tuskaahan se oli selkä- ja nivelvaivaisille, mutta kyllä kannatti. Pariin kertaan toppasimme kahville ja Varkaudessa lounaalle. On aina hieman haastavaa löytää taukopaikkoja, koska haluttaisiin mieluummin aterioida jossain muualla kuin suurten ketjujen huoltoasemilla. Melkein kaikki tienvarsikuppilat olivat kiinni. Mutta löysimme ravintolan, joka tarjosi lounasta. Lindtröminpihviä, perunaa ja ruskeaa soosia. Hyvää oli!




Botania on ihana paikka! Satuimme Botaniaan hyvään aikaan, koska heillä oli kuulemma eniten perhosia kuoriutunut kuin koskaan. Jos nyt ihan oikein muistan, heille tulee perhosen toukkia Englannista viikottain.


Uusi perhonen kuoriutumassa!



Olin aivan hullaantunut isoista perhosista, jotka liitelivät kuin linnut ympäriinsä. Beiben selässä ja pään päälläkin ne viihtyivät. Mutta minuun ne ei laskeutuneen, yksi käväisi pikaisesti jalallani, mutta siinä se sitten oli. Mokomatkin diivat!






Botaniassa oli ihanan trooppinen, kostea ja lämmin ilma. Flunssaisen oli helppo hengittää. Monta istuinryhmää oli kasvillisuuden keskellä, mutta olisi saattanut pylly kastua.







Minua kiinnosti erityisesti se, että Botaniassa oli kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa. Hedelmäpuita ja sen sellaisia. Neljässä eri huoneessa oli kyllä paljon katseltavaa. Minä kun olen tälläinen innostuja, minulta varmaan jäi paljon näkemättäkin, kun jahtasin kamerallani perhosia ja hihkuin ilosta! Teki kyllä niin hyvää tähän hetkeen käydä tälläisessä paikassa voimaantumassa!

vanilja

Ceylonin kaneli

Kaakao

Kahvipapuja
Pippuri

Guava

Peikonlehden syötävä hedelmä

Sitrusheinä

Sokeriruoko

Greippi

Sitruuna, joka oli pikkulapsen pään kokoinen!

Mandariini
Viikuna, hmm...


Ja millaisia kaktuksia ja mehikasveja! Pieniä söpöliinejä ja valtavia jättejä! Ihania kerrassaan! Kaktusrakkauteni senkuin vain vahvistui!


Aloe

Opuntia

Tämä "jakkara" oli niin iso, että sille olisi oikeasti voinut istua! =)





Eläviä "kiviä" kukassa







Botanialla on synkkä tulevaisuus. Se aiotaan melkoisella varmuudella lakkauttaa. Jos niin käy, se on todellinen harmistus! Miksi lähteä lentokoneella tropiikkiin, kun pikavisiitille sellaiseen pääseee ihan kotimaassakin? Joten kaikki joukolla vierailemaan Botaniaan, jotta saadaan hieno paikka säilytettyä!

"Baari" oli avoinna, perhosille!

Kannukasvi

Botanian maskotti papukaija.


Kenen kultaköynnöksessä on kotona näin isot lehdet?


Jaiks!




Majapaikaksemme valitsimme Hotel Greenstar:n  . Sen sijainti oli hyvä, ihan Joensuun keskustassa,  torin laidalla. Se oli myös Botanian yhteistyökumppani, joten pisteitä siitä. Ekologisuudella ja edullisella hinnalla itseään mainostava hotelli oli ihan jees. Sängyt olivat kuitenkin ihan liian pehmeät tämän painoluokan ihmisille ja yö olikin aikas tuskaa. Miinusta myös siitä, ettemme löytäneet ilmastoinnin säätöä. Kämpässä oli tosi kuuma, me kun ollaan totuttu viileään huoneilmaan.



Huone maksoi 69 euroa/yö, siihen aamupala 8 euroa ja risat/ naama ja pysäköinti 8 euroa, niin ei se niin edullinen sitten ollutkaan. Katselin vaan, että eräässä ison hotelliketjun yksikössä, näin sesongin ulkopuolella, huone maksoi 79 euroa ja siihen kuului aamupalat. Tosin Greenstarin aamupala oli eri yrityksen tarjoilema. Ihan hyvä, muttei mitenkään ylenpalttisen runsas. Sellainen koti-aamiainen, puuroineen, sämpylöineen ja muine lisukkeineen. Pekonin puuttumisesta miinusta. Ehkei työmatkalaiset runsasta aamiaista kaipaakkaan, mutta mielestäni se oli, tarjonta huomioiden, aikas kallis. Ja hei! Me oltiin lomalla, joten pekonia olisi pitänyt olla kehissä! ='D



Mutta palataan vielä aamupalalta iltaan. Kävimme paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa illallisella. Hyvää oli, tuttua ja turvallista kinukkia! Minä söin naudanlihaa parsakaalilla ja Beibe 5 pientä kiinalaista ruokaa. Alas ne huuhdottiin kiinalaisella oluella, joka on tosi hyvää. Ja sitä on jopa saanut meidän lähi Salesta!



Kiinalaisessa ravintolassa oli hienot lohikäärmelamput!


Eihän tarjolla ollut kovinkaan paljon tekemistä enään näin syksyllä. Pari ostoskeskusta kylillä oli, mutta niiden kiertely ei kauheasti kiehtonut. Punnitse ja Säästässä käytiin pähkinöitä ostamassa.

Pähkinöiden kylkeen spelttiolutta, joka olikin hyvää!


Koska tv:n töllääminen hotellihuoneessa ei tuntunut hyvältä idealta, lähdettiin leffaan. Elokuvateatteri Tapio oli myös ihan parin korttelin päässä hotellilta.  Leffaksi valikoitui Deepwater Horizon , tositapahtumiin perustuva elokuva, Meksikonlahden öljynporauslautalla tapahtuneesta onnettumuudesta ja työntekijöiden rohkeudesta ja urhoollisuudesta. Oli kyllä jännä ja pidettiin siitä kovasti!




Aamupalan jälkeen lähdettiin katselemaan vielä kylille. Ilma oli tosi kolea, mutta käytiin kanavalla ihastelemassa ja puistossa kävelyllä. Olisin halunnut käydä kauppahallissa, mutta se on ilmeisesti lopetettu. Ihan pimeänä oli koko rakennus ja ovet lukossa.




Hotellin vieressä oli taitokortteli ja siellä poikkesimme kaakaolla. Taitokortteli on varmaan hieno paikka putiikkeineen kesällä ja joulun aikaan. Nythän siellä ei paljon tapahtunut, tavallisena tiistaina. Löysimme kuitenkin kaupan, jossa oli myytävänä lähituottajien tuotteita. Sieltä lähti mukaan pari pulloa olutta ja karitsan jauhelihaa.





Totesimme, että Joensuu on kesäkaupunki, niin kuin kaikki muutkin Suomen kaupungit. Ei näin sesonkien ulkopuolella ole kovin paljon nähtävää ja tapahtumia. Emme tällä kertaa jaksaneet koluta museoita. Kesät vaan tuppaa olemaan niin rajallisia ajaltaan, ettei joka paikkaan ehdi. Ja täytyyhän kotimaan matkailua muinakin vuodenaikoina harrastaa!
Kotimatkalla päätimme poiketa lounaalla Valamon luostarissa . Olen jo vuosia halunnut siellä käydä ja nyt siihen tarjoutui mahdollisuus. Harmi vaan, että Lintulan luostari :in pääsee näin kesä-ajan ulkopuolella tutustumaan vain tilauksesta. Sehän olisi ollut myös kotimatkan varrella.



Valamossa sattui olemaan myös pari taidenäyttelyä, jotka kävimme katsomassa. Toinen oli myyntinäyttely ja toinen luostarin historiasta kertova.



Valamossa olisi mahdollista myös yöpyä ja Beibe sanoikin, että olisi pitänyt tulla tänne yöksi. Ehkä sitten joku toinen kerta.
Lounas oli erinomainen! Hintava, mutta ruoka oli kuin mummon tekemää! Ihanat lihapullat, paistettua kampelaa, ruskeaa soosia, syyskasvispataa ja jälkkäriksi pullavanukasta ja vispipuuroa. Ehkä parhaimpia noutopöytä-aterioita, mitä olen koskaan syönyt!

Ostin Valamosta meille "lusikkaleivät", jotka olivat kauhakokoa!


Valamohan on kauniilla paikalla, mutta se ei ehkä tarjonnut parastaan syksyisenä, erittäin koleana lokakuun päivänä. Mutta hieman tarjettiin kierrellä luostarin ympäristöä. Ja kuvaaminen Valamossa on rajoitettua!
Luostarikaupasta ostimme kotiinviemisiksi pari pulloa viiniä. Ne sitten nautitaan kahden kesken jonain hyvänä hetkenä!



Meillä oli tosi kiva reissu, vaikka autossa istuminen oli rankkaa. Eikä näillä seuduilla maisematkaan ole mitään erikoisia. Havu- ja sekametsää oli tienvarret tulvillaan. Aikas yksitoikkoista siis! Mutta oltiin silti tyytyväisiä, että lähdettiin. Kotiin on aina mukava palata, kun käy jossain. Ja ollaan taas pari ihanaa paikkaa Suomessa nähty!


Tervetuloa uudet lukijat: Nea, Oikeasti aikuinen ja Shabana!