Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 31. maaliskuuta 2016

"Vedettyä" kukkoa ja "kananpojan" jauhelihaa!

Bull-kukolla ei ole hätää. Sitä ei ole syöty!


Beibe teurasti toisena pääsiäispäivänä loput kukkonuorikot. Yksi sai jatkaa eloaan, koska sille on tarjolla kanalauma kaverin luona keväällä. Nyt se saa "harjoitella" parin kananeitosen kanssa, jotta on tavat hallussa, kun muuton hetki tulee!

Tällä kertaa otettiin kukot nahattomiksi. Helmikuussa teurastetuthan kynittiin. Minulla oli nyt hinku tehdä jauhelihaa kukkojen lihasta. Tai, että Beibe tekee! Minä kun olen käsipuoli, juurikin valokuvailemaan ja ruokaa tekemään pystyn niukin naukin.

 En kiusaa teitä millään teurastuskuvilla, enkä huomannut lihanleikkuustakaan kuvia ottaa. Joten postausta voi selailla ihan rennoin mielin, jos kestää lihan paloista, jauhelihasta ja valmiista ruuasta otettuja kuvia! ='D




Ruhot leikattiin luuttomiksi. Neljästä kukosta tuli reilut 3,5 kiloa puhdistettua lihaa. Fileet olivat nyt mielestämme ruikummat, kuin niillä viimeksi lahdatuilla. Mutta reidethän näillä oli mahtavan kokoiset!

Orppikukon paistileike, vertailuna minun käsi ja tulitikkurasia.


Tytärkin osui taas kotona käymään teurastuspäivänä. Totesi taas vaan, että "Sillä lailla!", nähtyään kukon ruhot keittiössä. Äiti ja iskä oli taas vähän "puuhastelleet!
Mutta onneksi likka kävi! Hän kertoi juurikin tehneensä broilerin paistileikkeistä "vedettyä" eli "pulled chickeniä" eli "nyhtökanaa". Sitähän oli ihan "must" kokeilla kukon paistileikkeistä!

Vähän alustusta ensin: Minä olen aina inhonnut ruuan yhteydessä sanaa; nyhtö! Mielestäni, jos ruokaa tarvii nyhtää, se ei ole mureaa. Meillä nyhtöpossusta on aina puhuttu "pullettina" tai "vedettynä". Tai sitten ihan alkuperäisellä nimellä "pulled pork". En tiedä, miksi tämä nyhtöpossu-sana minua niin risoo! Vai nyhtää...

Vedettyä sikaa meillä tehtiin ekan kerran vuosia ennen nyhtöpossubuumia. Jossain lehdessä oli ohjeita juhlien pitoon amerikkalaisittain ja sieltä bongasin tämän. Ja sitä on sitten tehtykin ahkeraan. Joulupäivän ateriallakin olen sitä joskus tarjonnut. Mutta aina se on meillä tehty sian niskasta eli kaslerista. Broileria tai kanaa en ole koskaan kokeillut. Että kertahan se täytyy olla ensimmäinenkin!

Olen kokeillut buumin rantauduttua Suomeen, monia muitakin ohjeita, mutta tämä on vaan paras! Parhaan siitä tekee, hyvän maun lisäksi se, että se on ihan älyttömän helppo. Jos luonto antaa periksi käyttää valmista Bbq-soossia ja minunhan antaa!

Alkuperäisen ohjeen olen hukannut. Muuta en muistaakseni ole siihen lisännyt, kuin mustapippurirouheen ja valkosipulin.

VEDETTYÄ SIKAA TAI KANAA LEPPÄMÄEN TYYLIIN


  • n. 1 kg sian niskaa tai broilerin/kanan luuttomia reisipaloja (paistileikkeitä)
  • 2 isoa sipulia
  • muutamia valkosipulin kynsiä
  • jeeraa eli juustokuminaa
  • (suolaa)
  • mustapippuria rouhittuna
  • 1 plo (n.5 dl) BBQ-kastiketta maun mukaan
  • loraus öljyä
  • valurautapata valmistamiseen
 Ota liha huoneenlämpöön tuntia ennen valmistusta. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen.
Hiero lihan pintaan (suolaa,) jeeraa ja mustapippurirouhetta.
Kuori ja pilko sipulit viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Lorauta tilkka öljyä padan pohjalle.
Lado puolet sipuliviipaleista valurautapadan pohjalle.
Jos teet vedetyn sian niskasta, laita niska pataan. Laita loput sipulit ja valkosipulit lihan päälle ja lorauta BBQ-soossi päälle.
Jos teet vedetyn kanasta, lado kerros reisipaloja padanpohjalle. Laita lihojen päälle valkosipulihakkelusta. Laita taas kerros reisipaloja ja päälle valkosipulia. Jatka näin, kunnes kaikki reisipalat on padassa. Kaada BBQ-soossi pataan lihojen päälle.


Lihat ja sipulit padassa

Meillä tykätään näistä Amerikan style -sooseista. Lidlistä tämä.

Soossi lihojen päällä ja pata valmis uuniin!

Kansi padan päälle ja pata uuniin. Anna hautua pari tuntia ja käännä liha/lihat. Jatka kypsennystä vielä pari tuntia. Tarkkaile kuitenkin, ettei neste pääse kuivumaan liikaa. Uunin lämmön voit laskea 100-120 asteeseen ja lisätä hieman vettä, jos kuivuminen uhkaa.
Yhteensä noin neljän tunnin hauduttamisen jälkeen, tee haarukkakoe. Jos liha repeilee helposti kahdella haarukaalla riipiessä, se on kypsää.



Riivi lihan säikeet irtonaiseksi ja sekoita ne padassa olevan lopun soossin kanssa. Jos soosia on paljon oloisesti, voit riipiä lihan eri astiassa ja lisätä soosia lihaan makusi mukaan.



Nauti riisin, ranskalaisten, salaatin tai ihan minkä lisukkeen kanssa vain haluat! Pitaleivän ja hampurilaisen välissä tosi hyvää!




Jos ohjetta haluaa yksinkertaistaa entisestään, voit jättää maustamiset ja sipulit pois. Liha vain pataan ja valmis BBQ-soosi päälle!



 Sipuli padan pohjalla estää lihaa tarttumasta siihen. Ja sipulit hautuvat kyllä ihan muhjuksi soosiin!
Valurautapata on ihan ehdoton tämän tekemisessä, mutta onnistuu kyllä muunlaisessakin padassa. Mutta kansi pitää olla, ainakin peittää pata foliolla.

No, lopuista lihoista Beibe jauhoi sitä jauhelihaa. Myllyyn meni pari reisipalaa, neljän kukon koipilihat ja fileet. Jauhettiin 3mm laipalla kahteen kertaan. Tuli hyvän näköistä jauhelihaa. Aitoa kananpojan jauhelihaa!




Koska vedettyä tuli niin paljon kahden syötäväksi, pakastettiin jauhelihat. Meillä on pieni vakuumikone, joka on kätsy lihaa pakastettaessa. Pussit pysyvät ehjinä pakkasessa ja liha tuoreena.
Pakkasin lihat kolmeen osaan, 800 grammaa/pussi. Kun pussi oli suljettu, jaoin lihan pussin sisällä puoliksi. Näin pussista on helppo ottaa vain puolet jos haluaa. Lisäksi littoset lihat sulavat tosi nopeasti käyttöön!






Kukon jauhelihasta aion tehdä jossain vaiheessa lihapullia. Täytyy vain miettiä tekisinkö ihan peruspullia vai jollain twistillä.

Maurille ja Lakritsalle tuli ihan kivasti kukoista ruokaa. Kaulat ym. rääppeet. Lisäksi mä keitin rangat ja koipiluut ja suorin niistä kaikki lihanrippeet, rustot ja kalvot. Rääppeitä tuli vielä melkein kahden litran kulhollinen. Monen päivän ruuat pienelle koiralle ja isolle kissalle!

Koiran ja kissan rääppeet!


Vein Beiben siskon perheelle jauhelihapaketin tuliaisiksi. Ja kas, sainkin sieltä vaihtarina karitsanlavan. Mahtavaa! Pääsiäinen meni jo mutta, kai tätä voi syödä muulloinkin. 



Lisäksi sain pari karitsan filettä. Niillä olisi Beiben tarkoitus testata kylmäsavustusta. Olemme joskus kylmäsavustaneet vasikan sisäfilettä ja se onnistui hyvin.

Eletään taas mielenkiintoisia aikoja ruuan suhteen!




sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Ihan liian hyvä siemennäkkäri!



Minä olen taas tämänkin villityksen kanssa auttamattomasti jäljessä! Siemennäkkäriohjeita oli blogeissa, lehdissä ja jokapaikassa jo yli vuosi sitten. On pitänyt kokeilla, mutta en tiedä miksi en ole. En ole ehkä uskonut moisen olevan kokeilemisen arvoista. Vetoan taas muihin "hömpötyksiin", kuten siihen lehtikaaliin! Jotenkin minusta tulee alitajuinen vastarannan kiiski, kun pitäisi jotain sellaista tehdä, mitä kaikki muutkin tekee. Mutta sitten jossain vaiheessa kuitenkin teen. Sitten, kun kaikki muut tekee jo jotain muuta kivaa!
Sain tämän siemennäkkärireseptin varmaan puoli vuotta sitten kaveriltani. Hän on moneen otteeseen kysynytkin, olenko jo tehnyt näkkäriä. Heti ohjeen saatuani, hain oikein aineetkin samana päivänä kaupasta. Mutta se itse näkkärin tekeminen vain jäi!




 Kiitos ohjeesta Taina, nyt olen tehnyt näkkäriä! Ja aion tehdä toistekkin. Oli ihan törkeän hyvää!



Kaverini ei muistanut, mistä ohje alunperin oli. Mutta, who cares! Hyvät ohjeet kannattaa laittaa kiertoon! Oli niin älyttömän helppo tehdä. Taikina levittyi naurettavan helposti ohueksi levyksi leivinperilla vuoratulle pellille. Mulla näkkäri oli uunissa 50 min ja oli rapeata kauttaaltaan.

Taikina pellille levitettynä!

Ja se mitä pellillisestä on "maistelun" jälkeen jäljellä!



Oli ehkä virhe tehdä näkkäriä, kun ei ollut ketään tulossa kylään. Söin sen melkein yksin... pellillisen. Eikös siemenet ole kauheen terveellisiä. Sisältää magnesiumia kipeille nivelilleni ja niin edelleen. Seli, seli! Ahneuttani söin!



Yritin snobbailla homejuuston kanssa, mutta ei sopinut yhtään näkkärin kanssa. Sitten otin ihan roheasti Oivariinia (ei ole maksettu mainos!). Ja vot, oli hyvää! Hieman idätettyjä versoja heitin päälle, että olisi hieman terveellisemmän oloista!
Tuli sellanenkin mieleen näkkäriä mukuttaessani, että sen voisi taitella pieniksi suupaloiksi ja tarjota niinkuin sipseinä, jonkun hyvän dipin kanssa. Mmmm!




Jos tykkäätte siemenistä, tehkää tätä! Ja tämähän on gluteenitontakin!

Between, mukavaa että löysit blogiini ja jäit seurailemaan! =D

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Mietintää ja muisteloita pääsiäisestä!



Olen ollut sairaslomalla tässä useamman viikon. Molemmissa käsissäni on tenniskyynärpäävaivaa. Koska käsiä on tarvinnut lepuuttaa, eipä oikein voi tehdä muuta kuin lukea, katsoa tv:tä, roikkua netissä ja kuunnella radiota. Noin kärjistetysti ilmaisten!


Mauri valmiina munanhakureissuun!

Joka "tuutista" onkin sitten tullut vinkkejä pääsiäiseen valmistautumiseen. Insta ja blogit ovat täynnä juhlamenuohjeita ja toistaan upeampia pääsiäisasetelmia pupuineen, munineen ja tipuineen. Telkussa ja radiossa on toimittajat kyläilleet ympäri Suomea lammasfarmareiden luona. Ja jatkuva ihmettely siitä, ettei kotimaista lampaanlihaa saa pääsiäisenä, jatkuu vuosi vuodelta.
Kananmunantuottajat levittelevät käsiään, kun kanat eivät tajua sesongin olevan kuumimmillaan ja munivat vain sen yhden munan päivässä. Laiskimukset!



Pääsiäisestä on tulossa tosi kaupallinen juhla, jos ei sitä jo ole. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, pääasia, että ollaan yhdessä ja rauhoitutaan. Tehdään ruokaa ja syödään porukalla. Ei tarvi sitä lammasta teurastaa, voi vetää lyhyemmänkin kaavan mukaan! Mutta olisi kiva, jos ihmiset kokoontuisivat yhteen näin pitkinä pyhinä. Kun kerrankin olisi aikaa!



Vai onko? Se minua pistää vihaksi, kun kaupat ovat auki! Argh! Ja murr! Ei näin! Ymmärrän sen, ettei kaikki voi vain viettää pyhiä, mutta silti! Olen ollut vakaasti sitä mieltä jo pitkään, että tämä jatkuva yhteiskunnan pahoinvointi johtuu tästä pysähtymättömyydestä. Etteikö nykyihminen voi olla yhtä päivää käymättä S-marketissa! Hei kamoon!

Perinteikäs pitkäperjantain sää; sataa!


Minä olen syntynyt 70- luvulla ja nuori aikuinen olin 90-luvun alussa. Lapsuuden pääsiäisestä muistan, kun telkusta ei tullut mitään kivaa, pelkkiä jumalanpalveluksia ja jeesus-elokuvia. Radiossa soi sellanen surumusiikki. Pääsiäisen kohokohta oli suurinpiirtein se, kun käytiin syömässä pashaa mummulassa. Silloin kyläiltiin ja nähtiin sukua. Mutta riehua ei saanut!
Olihan se nuorisolle ihan saakelin tylsää, kun ei päässyt baariin pyhinä. Jotkut ravintolat saivat olla auki erikoisluvalla. Sellainen tarvittiin myös musiikin soittamiseen ja tanssimiseen.

Nuoret radiotoimittajat muistelivat yhtenä päivänä sitä, miksi pääsiäistä vietetään. Eivät olleet ihan varmoja. Varsinkin kiirastorstain ja pitkäperjantain merkitys oli unohtunut. Googlesta katottiin ja selvisihän se sitten.



Itse en ole uskonnollinen. Mutta kuulun siihen ikäluokkaan, jolle uskontoa tahkottiin koulussa paatoksella. Joten kyllä näiden suurjuhlapyhien merkitys on muistissa vieläkin.
Uskonto ja pääsiäisenvieton perinteet ovat minulle tuttuja lähinnä isäni vanhempien ansiosta. He olivat ortodokseja ja varsinkin mummulle uskonto oli tärkeä. Aikuisena olen vasta ymmärtänyt, mikä rikkaus tämä on ollut.



Mummulta minuun jäi tämä pääsiäispashaperinne. Olenkin lähes joka vuosi sitä tehnyt. Tosin tyttäreni sanoi minulle tänään, ettei ole sitä koskaan syönyt. Ja minä en ole pashaa suuhuni mättäessäni edes huomannut, ettei tyttö syö sitä! No, tänään hän söi ja oli ihan hyvää!

Tämän vuoden pääsiäispasha poikkeaa edellisvuotisiin siinä, että se on nyt tehty siihen "the muottiin". Siihen, minkä tilasin oikein Valamon luostarin nettikaupasta. Mainitsin muotista munajuustojutussani.



Yritin vähän selvittää, mitä merkit muotissa tarkoittavat. Ja nehän käsittääkseni voivat olla erimuoteissa erilaiset. Mutten oikein löytänyt juttua niistä. Joku tarkoitti :"Jeesus on ylösnoussut" tms. Myös se, miksi kynttilää poltetaan pashan päällä, jäi epäselväksi. Selvitän ensi pääsiäiseksi, nyt en jaksa/ehdi, kun täytyy syödä sitä pashaa urakalla! =D



Vähän harmittaa, etten pari kesää sitten, poikennut lehmäleirireissullani Valamon ja Lintulan luostareissa. Kova oli aikomus paluumatkalla käydä molemmissa, mutta olin niin väsy ja oli vaan niin kiire takaisin kotiin. Luostareihin on kuitenkin meiltä monta sataa kilsaa. Mutta täytyy varmaan lähteä joskus vartavasten käymään uudestaan sielläpäin. Valamon luostarista varmaan saisikin noihin edellä mainitsemiini kysymyksiin vastauksen.

Ylen toimittaja oli viikolla kyläilemässä Valamossa. Hän haastatteli Sergeitä, joka oli kai jonkilainen, tavismunkkia tärkeämpi henkilö. Valamon asukkien pääsiäinen kuluu Sergein mukaan lähinnä jumalanpalveluksien ja rauhoittumisen merkeissä. Jumalanpalveluksia saattoi olla kuusikin tuntia päivässä. Että ihan työstä kävi messuaminen!
Valamoon oli tulossa myös parisataa ulkopuolista viettämään pyhiä munkkien kanssa. Plus sitten päiväkävijät. Toimittaja kysyi, etteikö kiire ja se, että luostarissa ramppaa paljon väkeä, häiritse munkkien elämää. Sergei oli sitä mieltä, että kun on sisäinen rauha, ulkopuolinen stressi ja kiire ei häiritse. Mahtavaa elämänasennetta! Tuosta pitäisi meidän nykyimmeisten ottaa mallia!

Valamossa olisi mielenkiintoista käydä myös siksi, että minun pappani on ollut siellä munkkina nuorena poikana, ennen sotia. Mitään romantiikkaan hänen luostariin menoonsa ei liity, päin vastoin. Papan isä oli kuollut jo nuorena. Hänen äidillään ei ollut mahdollisuutta elättää yksin kymmenpäistä lapsilaumaa. Koska pappa oli lapsista vanhimmasta päästä, hänen oli lähdettävä pois kotoa, etsimään ruokansa ja elantonsa jostain muualta. Näin pappa päätyi Valamon luostariin ja munkiksi. Mitään uskonnollista syytä munkkina oloon papalla ei ollut, ainoastaan nälkä!

Pappa munkkikaavussaan. Ikää hänellä on n. 16 vuotta.


Joskus kiljupäissään pappa kertoikin jotain juttuja luostariajoistaan. Harmi vain taaskin, ettei ne nuorena olleet niin kiinnostavia!
Pääsiäisen viettomme on alkanut mukavasti. Tänään meillä oli syömässä isäni, tyttäreni ja toisen veljeni vaimo, kahden poikansa kanssa. Vävy ja veljeni olivat muissa touhuissa.
Syötiin burgundinpataa ja juotiin pullakaffeet, pashan kera tietysti!

Burgundipatalihat marinoitumassa punaviinissä. Mmmm!

Kädet ei anna periksi leipoa. Siksi valmispullaa, ei kulitsaa!


Oli mukavaa ja syömisen ohessa kirottiin tätä maailman menoa. Ja tietysti yritettiin sitä parantaa!

Muuten en ole kotia koristellut pyhiä varten, kuin narsisseja ostamalla. Kauraa yritin vähän pääsiäisruohoksi kasvattaa, mutteivät kaikki itäneet hyvin.



Beibe toi minulle kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja, ihania rimpsureunoja. Ja veljen vaimolta sain keltaisen begonian. Sopii keittiön pöydälle, kuin nenä naamaan!




Näytin aamulla Beibelle Instasta paria pupuasetelmakuvaa, mitkä olivat jonkun ulkorapulla. Ei ollut meidän rappusilla asetelmia, ei. Tai, jos pari talliämpäriä, roskapussi, talikakkuvuuat, tuhkaämpäri, saappaat ja ruskistunut joulusypressi asetelmasta käy, niin sitten. Ai niin, onhan rappusilla luuta! Sehän kuuluu pääsiäisen aikaan! Beibe kuitenkin pilasi huolella tehdyn asetelman, siivoamalla rapuntienoon, jotta vieraat mahtuisivat ovesta sisään.

Loppupyhät mennäänkin sitten intuitiolla. Katsotaan, mitä pääsiäinen tuo tullessaan. Mutta yksi on varmaa, pyhäpäivänä kauppaan en mene!

Rauhallista ja mukavaa pääsiäisenaikaa toivottelee Leppämäen väki!




P.s. Viikolla minulle selvisi, mihin se mummuni pashamuotti oikein hävisi mummulan tyhjennyksessä. Syyllinen on oma isäni. Hän poltti muotin. Että näin!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Okonomiyaki ja Momofuku. Emäntä on huomaamattaan trendikäs!

Mauri ei liity juttuun mitenkään. Se vaan ottaa ulkona arskaa, kun mä bloggaan!


Minun ruuanlaittoni perustuu yleisesti hyväksi todettuihin ruokiin. Olen joskus sanonutkin laittavani sellaista "rustiikkista maalaisruokaa". Pataruokia, laatikkoja, kastikkeita ja keittoja. Sellaisia lapsuuteni ruokia.
Mutta koska olen sairaalloisen kiinnostunut ruuanlaitosta ja raaka-aineista, haluan kokeilla kaikenlaisia minulle uusia "juttuja". Usein ne kuitenkin jäävät kerran kokeiluksi ja palaan vanhoihin "tuttuihin".
Viime viikolla posti toi minulle Maku-lehden näytenumeron. Lehti oli pääsiäisnumero ja täynnä rahka- ja kananmunareseptejä. Oli siellä myös pari kiinnostavaa artikkelia: Versova puutarha kertoi Kotipellon puutarhasta, jossa kasvatetaan versoja ravintoloille ja kauppoihin. Toinen oli : Autolla Gotlannissa. Rakastan etelä-Ruotsalaisia maisemia, samoin Englannin nummi- ja maalaismaisemia. Kumpiakaan en ole nähnyt, ainakaan vielä.
Koska niitä kananmunia pukkaa, kiinnitin huomioni lehdessä oleviin kahteen reseptiin. Marinoituihin kananmuniin ja japanilaiseen kaalipannukakkuun. Olin tietämättäni heittäytynyt trendikkyyden aallonharjalle!



Okonomiyakin reseptin huomasin lehden osiossa: Kokkaa kahdelle! Siinä oli ohjeita kahden viikon arkiruokiin kahdelle hengelle. Muutama hyvä resepti oli, joita aion kokeilla!
Tietämättäni olevani trendikäs, Okonomiyaki kiinnitti huomioni, koska minulla oli iso kaali, porkkanoita ja niitä munia.  Muutkin raaka-aineet löytyivät, tuoretta chiliä lukuunottamatta. Mutta paprikaa oli ja kuivattua savuchiliä. Ja kaalia rakastavana ihmmeisenä, tätä oli pakko kokeilla!



Maku-lehden ohjeessa, kasvikset raastettiin ja sekoitettiin muna-vesi-jauhoseokseeen. Koska tähän aikaan vuodesta, kaali ja porkkanat ovat aikas kuivia, minä kuullotin kaikki kasvikset ennen massaan lisäämistä. Lisäksi minä laitoin kuivattua lehtikaalia munamassan joukkoon. Sitä kun sattuu olemaaan kaapissa vielä huru mykke!




Kesällä tätä voi kokeilla niin, että laittaa rehut ihan raakoina. Ja kokeilenkin!
Tässä minun versioni ohjeesta.:

OKONOMIYAKI 2-3 ann.

  • 300g valkokaalia
  • 2 porkkanaa
  • 1 sipuli
  • pari valkosipulinkynttä
  • 1 chili tai
  • 1/2 punainen paprika ja kuivattua savuchiliä maun mukaan
  • 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • 2 kananmunaa
  • kourallinen kuivattua lehtikaalia 
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 1/2dl vettä
  • 1rkl soijakastiketta
  •  rypsiöljyä paistamiseen
Lisäksi:

  • shiracha-kastiketta
  • seesaminsiemeniä

Leikkaa kaali tosi ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta porkkanat. Silppua sipulit. Suikaloi chili/paprika. Raasta inkivääri.
Kuullota vihanneksia öljyssä pannulla hetki, niin että ne hieman pehmenevät. Siirrä kasvikset pois pannulta jäähtymään hetkeksi, esim. lautaselle.



Riko munien rakenne kulhossa. Sekoita joukkoon vesi, jauhot, soija, (kuivattu chili), kuivattu lehtikaali hieman murskattuna ja kasvikset.



Kuumenna öljyä pannulla. Voit paistaa koko massan kerralla, tai kahdessa-kolmessa erässä. Paista miedolla lämmöllä muutamia minuutteja per puoli.



Jos paistat koko massan kerralla, pannukakku on helppo kääntää kattilan kannen avulla. Laita paistinpannun kokoinen kattilan kansi pannun päälle. Käännä pannu ylösalaisin niin, että pannari jää kannelle. Liu'uta pannari takaisin pannuun ja paista kaunis, ruskea pinta toisellekkin puolelle.
Tarjoa okonomiyaki shirachan ja seesaminsiementen kanssa. Minä muistin seesaminsiemenet vasta kun oltiin jo syöty!



No, mitäs mieltä tästä oltiin:
 Joo-o! Ihan hyvää. Mutta voisi olla parempaa varhaisvihanneksista.
Minä paistoin koko massan kerralla. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla paistaa erissä. Ja se shiracha-kastike... se vasta tujua onkin! Vähän niinkuin hiki virtas! Beibellä oli huulet rohtuneet ja ne punoitti ruuan jälkeen, ihan kuin hänellä olisi ollut huulipunaa! ='D




Olin lueskellu netistä vähän juttua okonomiyakista ennen ruuan valmistamista, koska moisesta en ollut ennen kuullut. Yhdessä ohjeessa schiracha-kastike oli sekoitettu majoneesin kanssa. Meillä ei sattunut majoneesia kaapissa olemaan, enkä jaksanut alkaa sitä tekemäänkään. Ensi kerralla kyllä sekoitan shiracha-soossin johonkin, mikä sitä hieman miedontaa!

Okonomiyakin kanssa syötiin focacciaa. Trendikästä sekin, eikös! Reseptin otin täältä, Hellapoliisin blogista. Tein ohjeen kaksinkertaisena. Nesteenä käytin heraa, mikä oli jäänyt munajuuston teosta. Täytteeksi tökin sitä munajuustoa, punasipulia ja salvian lehtiä.




 Oli eka kerta kuin focacciaa tein. Ihan jees -makuista!



Okonomiyaki on perinteikäs pikaruoka Japanista. Nimi tarkoittaa "se mistä pidät paistettuna". Täältä löydät mielenkiintoisen jutun ruuasta. Olisi kiva päästä joskus maistamaan sitä ihan Japanissa!


Marinoituihin kananmuniin törmäsin jossain nettijutussa jo viime syksynä. Ne jäi silloin kokeilematta. Mutta viime viikkojen aikana kansa on suorastaan kohissut marinoiduista munista Momofukun tapaan. Jopa Ylen uutiskynnyksen munat ylittivät ja aamuteeveessä niitä valmistettiin ja maisteltiin.

Marinoitua kananmunaa...
... Momofukun tapaan!


Momofuku on amerikkalais-austraalialainen trendiravintola New Yorkissa. Ja sieltä tämä munaresepti on lähtenyt leviämään ympäri maailman. Tai ainakin tänne suomeen...
Marinoituja kananmunia tarjotaan tietääkseni japanilaisen Ramen-keiton lisukkeena.
Tässä samaisessa Maku-lehdessä ne munat tulivat vastaan minua, jutussa: 9 x muna. Nyt jos koska oli pakko niitä testata.
Ohjeen voit käydä katsomassa vaikkapa täältä. Tai googlettamalla; Momofuku munat tai marinoidut kananmunat. Johan linkkiä alkaa pukkaamaan.
Alkuperäisessä reseptissä käytetään sherryviinietikkaa. Se voi korvata balsamico- tai punaviinietikalla. Minä käytin jälkimmäistä.
Ohjeessa munien keittoaika on 6min 50 sek. Minun kanojeni isoille munille se oli ihan liian vähän. Ne jäivät liian raa'oiksi, vaikka olivat huoneenlämpöisiä mennessään keitinveteen.



Ja sitten oli vielä yksi ongelma! Kun minun munat ovat niin tuoreita, ettei niistä tuppaa kuoret lähtemään irti. Vaikka kuinka kylmään veteen ne laittaisi keiton jälkeen! Nytkin hain lunta ulkoa, mutta ei. Joten minun Momofukuistani ei tullut kovin kauniita!

Keitetyt munat jäissä!

Tästä yksilöstä irtos kuori parhaiten!

Munat soijakylpyyn!

Paino päälle ja jääkaappiin!


Nooh, mitäs näistä meillä tykättiin:

Beiben sanoin: "Maistuu suolaiselle ja etikkaiselle. Ei pahaa." Yhdyn Beiben sanoihin.
Me maisteltiin niitä pelkiltään, leivän päällä ja salaatin kera. Ei vain vakuuttanut! Minä kun en kylmästä munasta muutenkaan pidä. Se pitää olla juuri keitettyä ja lämmintä syödessä. Varsinkin tuollainen puolikankea tapaus!


Ei mikään kaunis muna!

Näyttää siivutettuna ihan pilaantuneelta! ='D

Salaatissa vähän paremmalta!

Ja kynttilänvalossa lähes täydelliseltä!


Minuun ei ole ihan täysillä se lehtikaalivillityskään purrut, vaikka sitä melkein joka kesä kasvattelenkin. Mielipiteitäni siitä ja sen trendikkyydestä voi käydä lukemassa täältä.  Joten yhteenvetona voisikin sanoa, ettei trendikkyys ole minua varten. Vaikka välillä sitä vahingossa olenkin! ;D