Meidän kanala!

Bull-kukko hoivaa tipuja! <3

 Jos joku prokkis tällä tontilla on kestänyt kauan, niin se on ollut kanalaprojekti. Ja keskenhän se on vähän vieläkin!
Leppämäessä on vanha hirsinavetta, jonka talliosiossa meidän kanaset ovat asustelleet. Harmi vaan, että navetta oli jo tiensä päässä silloin vuonna 2000, kun paikan hankimme. Navettaosion hirret olivat jo silloin niin mädät, että seiniin sai painaa nauloja ihan paljain sormin. Heti alun alkaen päätimme, että vähiä rahojamme emme navetan korjaamiseen tuhlaa. Koska se olisi pitänyt laittaa ihan kokonaan uusiksi. Talliosiota sen verran elvytimme, että silloisen hevosemme saimme sinne sijoitettua.

Vanha kanala taustalla, navetan päädyssä! Tämä ja seuraavan kuvan on ottanut Nea, kummityttömme.

Talli tehtiin sitten myöhemmin puimalan toiseen päätyyn ja siellä nykyinen shettiksemme Lillis ja  kyyttömme Hehku asustelevat.
Navetta on ollutkin sellainen varasto ja hyvä on ollutkin. Mutta koska se vain kesti ja kesti sortumatta, taivuttelin Beiben tekemään minulle kesäkanalan vanhaan talliin. Ja kummastihan ne kanat sitten jäivätkin ympärivuotisiksi! Ekan kanajuttuni voi lukeä täältä.
Navettakanala on ollut ihan toimiva. Se on ollut kohtuu lämmin, ihan kovilla pakkasilla on jouduttu pitämään lämpölamppuja. Hirsiseinät ovat hengittävät, joten ei ole kauheasti ollut ammoniakkiongelmaa. Takaseinään ollaan tehty vanhan lantaluukun kohtaan, kulkuaukko ulkotarhaan. Joten kanat ovat saaneet ulkoilla turvallisesti silloin, kun ihmiset eivät ole olleet kotona. Muutenhan ne ovat olleet ihan vapaana pihassa.

Kanat on rasittavuuteen asti mukana hommissa! =D

Haittapuolena on ollut lähinnä puhtaanapito. Joitakin vuosia sitten, otin eräät kesäkanat meille ja ilmeisesti niiden mukana tuli kalkkipunkki. Osan kanoista hävitin ja osan lääkitsin. Mutta kanalan desinfioiminen oli hankalaa. Virkonia sumuttelin seinien rakoihin ja muninta pesiin. Lattiat ja orret ihan pesin sillä. Ja ilmeisesti tehosikin, koska sain kalkkipunkin hävitettyä. Silloin viimeistään alkoi itämään ajatus uudesta kanalasta.
Muutama vuosi sitten, tuli naapurien kanssa puheeksi mahdollinen uusi kanalarakennus. Heidän tontillaan oli sellainen työmaaparakin näköinen, vanha ulkosauna. Koska he eivät sitä tarvinneet, ostimme sen. Kanalaprojekti sai alkunsa!

Tatta-da-daa!

 Olen niin harmitellut, ettei saunan siirrosta ole kuvia. Olin silloin itsekin töissä, joten en tapahtumaa nähnyt.
 Meillä oli silloin vesi- ja viemäriprojekti käynnissä ja sauna vedettiin kaivinkoneella naapurista, noin 150 metrin matka, meidän pihaan. Beibe oli tehnyt saunan alle sukset, joiden päälle sauna hivutettiin ja sitten vaan ojan yli tielle. Pihatietä pitkin meille ja täts it! Olin kyllä aikas satavarma, että kun tulen töistä kotiin, sauna on naapurin ojassa kenollaan ja ihan paskana, tukkien kaikkien kulun tiellä. Mutta onneksi olin väärässä!

Kanala on sijoitettu vanhaan, sorapohjaiseen hevostarhaan. Joten pohjatöiltä säästyttiin!

Koko se kuluva syksy meni sen vesi- ja viemärijutun kanssa, vieden kaiken ajan ja rahat ja kanalaprojekti jäi odottamaan. Seuraava kesäkin jotenkin vaan meni ja olimmehan silloin vuorotteluvapaallakin ja pienillä tuloilla. Mutta en edes muista mikä oli syynä, ettei kanalaa silloin tehty. Varmaan rahan ja inspiraation puute oli yhdet syyt. Ja Beibe kyllä teki liiteriin uuden katon ja patakatoksen ulkosaunalle!

No, viime kesänä Beibe alkoi sitten kanalaa koppuloimaan. Mutta kun vanhasta tekee, purkamiseen menee oma aikansa ja työnsä. Tarkoitus oli, että kanat tulevat vanhan saunan puolelle ja pukutila jää huoltotilaksi.

"Pukuhuoneeseen" siirrettiin, Beiben hevosille aikaanaan tekemä rehulaari.

Rehulaari sisältä

 Harmi taas, ettei purkuhommista ole kuvia. Beibe pääsee töistä paljon aikaisemmin kuin minä, eikä todellakaan ole kaiken tuon keskellä räpsinyt kuvia. Joten aina kun minä olisin ehtinyt kamerani kanssa paikalle, oli jo myöhäistä. Mutta jokainen voi kuvitella, miltä vanha sauna sisältä näyttää!

 Kanalan puolelta purettiin välikatto, että saataisiin enemmän korkeutta ja ilmatilaa. Se eristettin stroksilla ja materiaaliksi tuli maalattu lauta.

Seinälle tehtiin kolmiosainen ruokinta-automaatti.

Seinät oli tarkoitus purkaa paneleista, koolata uudelleen, villoittaa ja levyttää. Seinä materialiksi halusin ihan maatalousvaneria. Juurikin sen takia, että kanala olisi helppo siivota ja seinät pyyhkiä ja desinfioida.

Kynnykselle asennettiin levy, jotta pehkut pysyvät kanalan puolella!

Orren takaa "kurkistaa" seinässä oleva räppänä!

 Kanalaan asennettiin isompi ikkuna. Se löytyi omista varastoista. Ihan perus kaksinkertainen, kapea ja korkea, Leppämäen töllin vanha ikkuna. Maalasin sen ja laitettiin uudet tiivisteen ja salvat. Hyvä on ollut!

Ikkuna sisäpuolelta!

Ja ulkoa päin!

Kanalanpuolen kattoon tuli sellainen tuuletusputki. Päässä on hattu ja venttiili. Seinässä on yksi tuuletusaukko suljettavalla räppänällä. 
Takaseinään Beibe teki kulkuaukon ulkotarhaan. Se on tarkoitus pitää auki koko kesän, joten kanat saavat mennä ja tulla miten haluavat.

Kulkuaukko sisäpuolelta suljettuna.

Ja ulkopuolelta. Luukku on seinänvahvuinen ja eristetty.

Emme halunneet ulkotarhaksi mitään epämääräisiä verkkoviritelmiä, jotka olisivat talven lumien ja routien paineesta miten sattuu. Koska kanalaan oli muutenkin niin paljon panostettu, halusimme siistin näköisen tarhan. Ulkotarha tehtiinkin vanhan kanalan ulkotarhasta, joka oli koiratarhaelementeistä koottu. Koska minä taas halusin, että tarhasta tulisi tooosi iso, Beibe teki kyllästetystä laudasta lisäelementtejä. Ne käsiteltiin Tikkurilan Valtticolorilla. Väri on nimeltään Orava. Sitä meillä on pihassa esim. kasvihuoneessa.

Oli minulla taka-ajatuksiakin noiden lautaelementtien suhteen. Aion tehdä niiden eteen kukkapenkit tai istuttaa jotain pensaita. Hieman aloitteilinkin jo niiden mallaamista syksyllä, mutta keskenhän ne jäi.

Musta on tullut vähän sellainen vanhemmiten, että vaikka on paljon elukoita, ei joka paikan tarvi olla rytösen näköistä ja paskaa valtoimenaan. Se on kyllä tosi vaikeeta, mutta ainahan sitä voi yrittää tehdä elukoiden asumuksista toimivia ja ympäristöstä helposti siistinä pidettäviä. Ja vaikka meillä mennään elämässä paljolti eläinten ehdolla, en halua päästää niitä ihan joka paikkaan!
Syksyllä sitten suoritettiin "Operaatio Kanan lento". Kanat muuttivat eräänä iltana, pimeän tullen uuteen kanalaansa. Eivät tosin pihan poikki lentäen, vaan turvallisesti emännän sylissä! Minä kävin napsimassa nukkuvat kanat orsilta yksitellen, otsalampun valoa apuna käyttäen. Ja Beibe availi ovia! Vanhalta orrelta uudelle nukkumaan. Hyvin sujui, ilman turhaa stressiä kanoille!

Nää Fatness-tytöt ei ole ihan kevyitä kanniskella! ='D

Hellyyttävää, miten ne kietoo varpaansa emännän käden ympäri! <3

Osaa vähän jännitti...

... mutta toiset matkustivat ihan rennosti!

Beibe on toiminut kuvaajana!

Ei muuta kuin jatkamaan unia!

Kananen on tottunut sylittelijä! Se ei pienistä hätkähdä!

Me juhlistettiin Beiben kanssa hyvin sujunutta muuttoa, kohottamalla lasit kuohuviiniä! Sekä syömällä itse tehtyä kylmäsavulohta. Mmmm!

Onnea uudelle kodille!

Beibe ottaa lohia savustuslaatikosta.

Hyvältä näyttää. Nam!

Kyllä kanat olivat hieman ihmeissään aamulla uudesta mestasta. Mutta kun on paljon hyvää ruokaa tarjolla ja pehkua kuopsuteltavaksi, ei kana paljon muuta tarvi. Ja tutut kanakaverit vierellä!

Kananen (oik.) ja sen kaksi nuorikkoa. Ne muuttivat syksyllä uuteen kotiin.

Yläorrella Helmiina (vas.) ja Talvi. Alaorrella Bull-kukko, Fatness- tytöt ympärillään.

Munintapesä: Tsek!

Ja hyväksi todettuna!

Ehtivät ne onneksi vielä syksyllä hieman ulkoilemaankin uudessa tarhassaan. Hyvin toimi kulkusiltakin, vaikka se jäi hieman korkealle.

Talvi meni hyvin pikku-kanalassa. Asukeitahan on tällä hetkellä 7 kanaa ja kukko. Se onkin ihan maksimi tähän kanalaan. Mutta tämä määrä riittääkin ihan hyvin meille kahdelle.
Kovilla pakkasilla oli öljylämmitteinen patteri katossa roikkumassa. Saatiin pidettyä lämpötila plussan puolella. Varsinkin kun sitten saatiin sitä lunta ja seinustat lumettua.
Hieman on ollut ammoniakkia ilmassa. Täytyy miettiä ilmanvaihtoa hieman lisää. Kanala on ollut kuitenkin valoisan, viihtyisän ja raikkaan oloinen.

Kanatkin ovat taas alkaneet munimaan oikein urakalla. Munia tulee joka päivä, 6 kpl on ollut enkka! Muninta pesänä on vanhasta kanalasta siirretty, hieman pienennetty ja madalletty pesä. Beibe pesi sen todella hyvin painepesurilla ja se desinfioitiin, ennen uuteen kanalaan siirtoa. Se on ollut tosi hyvä käytössä. Katto on tehty tyttären vanhasta vaatekaapin ovesta ja on avattava.

Täytyy kyllä se sanoa, etteihän tämä mitenkään halvaksi tullut! Ja lisää tulee maksamaan, kun on vielä kesken. En ole tarkkaan laskenut, enkä kuitteja säästellyt. Mutta voisin äkkiä veikata sellaisen 1500 euroa ainaskin menneen tähän projektiin. Hyvin mahdollista, että enemmänkin. Rakennus itse maksoi 200 euroa ja sen siirtäminen, kaivinkoneen tuntipalkan mukaan noin 100 euroa. Pelkkään sävytettyyn Valttiin meni jo 150 euroa. Maatilavaneri noin 50 e/levy. Raakalautaa kattoon, villaa seiniin, styroksia lattiaan, ilmastointiröörit, kyllästettyä puuta aitaelementteihin, nauloja, ruuveja ym. ym.

Näistäkin Jubilee orpeista, lähti osa uuteen kotiin syksyllä!

Halvemmalla olisi ehkä päässyt, jos olisi yrittänyt haalia jotain purkutavaraa jostain. Mutta kanala ei olisi ehkä vieläkään valmis ja näin siisti! Tää on vähän täällästä, kun ei ole niitä "karjasuojia" valmiina!

Loppuun hauska kuvasarja, veljeni minulle lähettämä, kanan elämänkaaresta!

Hunajapupu, sydämelliseti tervetuloa lukijaksi blogiini!