Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Paleleva, pieni pötkylä!

"Aurinkoo!"


"Voiko mäyräkoiran luontoon päästää, kun lokakuussa öisin pakastaa?", laulaa Arttu Wiskari biisissään "Sirpa".

Jos on tarpeeks lämmin, voi vaikka uida! Mut harvemmin!


Kuulin taannoin artistin haastattelun radiossa. Siinä hän kertoi, kuinka hänen ystävänsä oli ollut takapihalla polttelemassa savuketta ja päästänyt perheen mäyräkoiran tarpeilleen samalla. Ystävä oli katsellut koiran touhuja ja mietiskellyt poltellessaan röökiään sitä, että pärjäisiköhän mäyräkoira luonnossa? Tästä ystävänsä pohdiskelusta, Arttu Wiskari oli saanut kipaleensa kertsiin mukavan lauseen.

Kanakavereiden kans karviaisia syömässä!


Meidän Mauri on lyhytkarvainen, normaalikokoinen mäyräkoira. Ikää sillä tulee, ihan kohta, 7 vuotta. Väritykseltään se on musta, punaisin merkein.

Harvinainen kuva; Mauri varjossa ja läähättää! Kuvan ottanut Nea.


Mauri on metsästyskoira; ajaa jänistä ja sitä käytetään luolametsästyksessä. Lähinnä supikoirien vähentämiseen, mutta myös mäyräjahdissa. Luonteeltaan se on kova, itsepäinen ja periksiantamaton.
Mutta kaiken tämän "kovan" kuoren alta löytyy armottomasti paleleva lälly. Mauri "kärsii" syksyllä ja talvella! Ja tällä ilmastolla lähes koko ajan!

Hetken voi kaluta luuta auringossa...

... jos sit pääsee vaikka lattialämmitykselle makaan...
... tai valokeilaan sisälle!

 Eihän me koiraa hankkiessamme voineet tajuta, että on lähes eläinrääkkäystä hankkia puulämmitteiseen, vetoisaan, vanhaan taloon, lyhytkarvainen mäyris. Maalle asumaan ja viettämään ulkoilmaelämää kanssamme. Kuvittelimme antavamme hyvän elämän koiralle. Mutta se taitaa olla hieman toista mieltä. Jos se olisi saanut valita, se olisi varmasti halunnut perheeseen, joka asuu kerrostalossa, missä on keskuslämmitys.

Pakko tunkea lähelle hellaa!

"Heitä lisää puita pesään, heti!"


No, koira yrittää selviytyä kanssamme, alkeellisissa ja arktisissa oloissa. Ja olenhan minäkin yrittänyt sitä auttaa pysymään lämpimänä. Olen esim. kutonut sille pipon. Olen hankkinut sille toppaloimen ja villapaidan. Mutta se vihaa kaikkea vaatetusta. Mauri on tullut meille keväällä, joten vaatettaminen silloin pentuna jäi totuttamatta.




On sille hankittu myös Back on track -loimi ja -pikkuviltti. Niitä käytetään lähinnä mettäreissujen jälkeen. Kun on ensin joutunut pesulle, yök!

Seinustalle on sulanut auringonottopaikka!


Kun me siirrettiin television katselu yläkertaan, entiseen tyttären huoneeseen, koira muutti myös sinne. Se nukkuu melkein joka yö siellä, koska ylhäällä on lämpimämpää kuin alakerrassa. Iltaisin, kun me lähetään alas nukkumaan ja sammutetaan valot, koira muljauttaa silmänvalkuaisiaan, vetäytyy entistä kippurampaan ja jää nukkumaan pinkille karvalankamatolle. Koirako muka laumaeläin?


Kattokaa, miten toi etujalka on! ='D Luulis puutuneen!


Koska koiran peti on alakerrassa, ajattelin virkata sille pienen torkkuhuovan. Että sillä olisi ylhäällä oma paikka, eikä tarvitsisi yrittää pölliä minun peittojani.


"Lämpöä!"


 Kerrottakoot nyt sellainenkin asia vielä tästä meidän koiran rääkkäämisestämme; meillä koiran paikka on lattialla, ei sohvilla, eikä sängyssä!

"Kissanrontti saa maata sohvalla. Mur!"


Alkuvuodesta sellaisen pikku peiton sitten "taistelin" vajavaisilla taidoillani. Ja koira onkin siitä tykännyt! Se kasaa ja muokkaa peittoa kuonollaan ja tassullaan kaivaen, pyörii sen päällä ja kellahtaa sen päälle tyytyväisenä murahtaen.

"Ihan oma peitto!"






Välillä peitto on ollut alakerrassakin koiran petissä ja pötkylä on nukkunut peiton alla. Kyllä me ollaan naurettu sille ja sen peitolle!

"Kroo-pyyh!"


 Kesää kohden ollaan koiran onneksi menossa. Kyllä se onkin imenyt lämmittäviä auringon säteitä itseensä!



Ja "inhottava" jäniksen metsästyskin on ohi tältä talvelta. Vielä on vähän "vaarana", että joutuu luolalle ja sen myötä pesullekkin. Mutta kohta sekin "kurjuus" loppuu!

"Välillä täytyy vaivautua ulos hommiinkin!"


Ihmeellistä kyllä, Mauri on aina valmis lähtemään metsälle. Vaikka märkää ja kylmää vihaakin! Mutta kun paikantimen sen kaulaan asentaa, jokin vietti siinä herää ja se on valmis uhoamaan kylmiä luonnonvoimia vastaan. Kunhan vaan pääsee sitten takaisin takkatulen ääreen!

"Kaksinkertainen nautinto; lämmin takka ja aurinko. Aah!"

Blogini on saanut monta uutta seuraajaa;Katariina, Satu/Talossano23, Vesa-Pekka Rantalainen ja Saila Jaatinen, tervetuloa. Mukavaa kevään ja lämmön odotusta teille ja kaikille muillekkin lukijoille!

Kohti kesää mennään ja lujaa! Kuvan on ottanut Nea.

8 kommenttia:

  1. Siis aivain valloittava pakkaus!J anuo ilmeet!!!!
    Meidän lyhytkarvainen BullManStaffi, siis sekarotuinen on samanlainen palelija. Mutta kun saa valjaat päälle ja lähdetään metsään, niin palelu unohtuu! Mutta antaa kyllä loimien ja nuttujen olla, paitsi karvaisempi kaveri ( KasiRotu siis sekarotuinen myöskin) tykkää repiä ne toisen päältä pois...Kateuttaan?
    Meillä kyllä nukkuvat sohvalla ja sängyssä peiton alla, kiitos mieheni, jonka sydän ei kestä koiran anovaa katsetta. Itse olisin pitänyt pois, mutta hävisin taiston ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on niin hyvä, kun se mulkoilee! :'D

      Meidän edellinen koira nukku joskus alkuaikoina sängyssä, mutta sitten alko ärsyttämään, kun sänky oli aina kuin hiekkalaatikko!

      Poista
  2. Voi palelevaa Mauria:) se on tuo lyhyt karvapeite, joka ei sovi kylmään.

    Meillä Rikulla on paksu turkki, mutta kyllä sekin paleli, kun pakkaset olivat lähellä -30 astetta. Laitoin Rikulle takin päälle (mmastokuvioisen, koirien "äijätakin"), mutta takin pitäminen ei miellyttänyt sitä yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o! Ei ole saksalaista luotu pohjolan sääoloihin! ;(

      Koirat ei oikein osaa arvostaa vaatetusta, vaikka se olisi kuinka tyylikäs! Höh!

      Poista
  3. Siis aivan ihana postaus! Kovan kuoren alla sykkii lämmin sydän :) Kyllä teidän koirulilla on ihsn mahtavat olot, ja ihanaa kun peittoja riittää:) Meillä on lapinkoira, joka on ihan päinvastainen - mitä enemmän lunta ja pakkasta, sen parempi! Mukavaa aurinkoista viikkoa sinulle ja koirakaverillesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki! Ihana on aihe, mistä kirjoittaa! <3

      Joo, noi "karvaturrit" ovat ihan omaa luokkaansa pakkaskeleillä! Anoppilan pystykorvatkin makas kovilla pakkasilla lumipöykyissä, eivätkä viihtyneet yhtään sisällä!

      Kivaa viikonalkua sinullekkin! =D

      Poista
  4. Aivan ihana postaus. Kiva oli päästä tutustumaan koiranne elämään. Uskon, että koiranne on maailman onnellisin koira, jos sitä häneltä kysyttäisiin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Anneli! Kyllähän se on mukavaa, kun tollanen pötkö asuu meidän kanssa. =D Ja ei sekään tunnu kuitenkaan ihan hirveästi kärsivän meidän kanssa. Kunhan vaan lämpöä riittää!

    VastaaPoista